Herkät akileijat lumosivat Marian jo lapsena mummun puutarhassa – lue harrastajan vinkit akileijojen kasvatukseen!

Tässä kukassa on kaikki kohdallaan, Maria Ampuja sanoo ja pitelee käsissään vaaleanpunaista lehtoakileijaa. Sipoolainen kotipuutarhuri rakastaa akileijojen herkkyyttä ja villiä, luonnonkasvimaista olemusta. Akileija kuuluu myös puutarhan vaatimattomampiin perennoihin, sillä ne kukkivat vuodesta toiseen lähes ilman hoitoa.

Kukkien lisäksi Maria ihailee myös kasvin koristeellisia tuppilohedelmiä sekä siroa lehdistöä. Erityisesti hänen rakkaimmilla kasveillaan, vanhaa kantaa olevilla lehtoakileijoilla, on huiman kauniin muotoiset ja herkät lehdet. Vaaleat, vaaleanpunaiset ja tummanliilat kasvit ovat peräisin hänen isotätinsä puutarhasta Savitaipaleelta.

Kasvi-innostuksen Maria peri kuitenkin isoäidiltään eli isotädin siskolta, joka tarhuroi niin ruusut, pionit kuin leimukukatkin upeaan kukoistukseen. Mummun lehtoakileijat kukkivat paitsi pihassa myös tienposkessakin ohikulkijoiden iloksi.

– Akileijat tekivät minuun lähtemättömän vaikutuksen jo alle kouluikäisenä. Haluan itsekin kasvattaa tien laitaan akileijaniityn, ja nyt oman puutarhan myötä siitä on jo suunnitelmat valmiina.

Kun Marian perhe muutti sipoolaiseen taloon vuonna 2012, samana syksynä multaan pääsivät myös ensimmäiset lempiperennan siemenet.

Maria kasvattaa sekä lehto- että jaloakileijoja siemenistä. Lehtoakileijojen kukat nuokkuvat yleensä kainosti alaspäin, mutta jaloakileijojen kukat katsovat ylöspäin tai sivulle. Molemmissa lajeissa on omat hyvät puolensa.

– Lehtoakileija menestyy myös varjossa, jaloakileija kaipaa sitä enemmän aurinkoa. Jaloakileijojen kukinta taas jatkuu pidempään kuin lehtoakileijojen, Maria vertailee.

Vaikka lehtoakileijat ovat sitkeitä kasveja, kerrannaiskukkaiset lajikkeet voivat olla konstikkaita: muutama lajike ei kukkinut viime kesänä kärsittyään talvituhoista. Marian suosikki kerrannaisista akileijoista on kaksivärinen ja vain 30 sentin korkuinen ’Winky Double Red-White’.

– Istutan sen rinnalle tummanpunaisen ’Nora Barlowin’, koska molemmissa on erikoinen hassunhauska kaksivärinen kukka. On jännä nähdä, miten upeita siementaimista tulee.

Siinä missä lehtoakileijan värit ovat lempeitä ja maanläheisiä, jaloakileijan kukat hehkuvat karkkiväreissä. Maria on tykästynyt isokukkaiseen ’McKana Giants’ -lajikeseokseen.

– Sekoitus on todella viehättävä. Kukissa on yksivärisiä sekä keltaisen, valkoisen ja vaaleanpunaisen seoksia.

Valtaosa akileijoista kukkii vajaan 30 neliön kokoisessa ja monilajisessa kohopenkissä muun muassa sipulikukkien, harmaamalvikin, syysvuokon ja särkyneensydämen seurassa. Kukintaa riittää läpi kesän, mutta kauneinta puutarhassa on nyt.

– Akileijojen aika on paras, Maria toteaa.

Akileijojen sekä muun muassa illakoiden ja sormustinkukkien siementaimia tupsahtelee puutarhassa sieltä täältä. Siementuotannossa lehtoakileija pärjää loistavasti, yksi taimi tuottaa tuhansia mustia ja hyvin itäviä siemeniä.

– Akileija saa kylväytyä täällä kuin rikkaruoho.

Lempikasvin yllätyksellisyys ja värikirjo on Mariasta niin ihanaa, että hän hennoo kitkeä ylimääräiset siementaimet vasta niiden kukittua seuraavana vuonna. Jos silloinkaan.

Marian lehtoakileijat ovat vanhaa, Savitaipaleelta peräisin olevaa kantaa. Kestävä ja perinteinen perenna viihtyy puolivarjossa ja varjossa. Kasvien korkeus vaihtelee 30–80 senttiin. Nuokkuvat kukat voivat olla vaaleanpunaiset, kirjavat, siniset tai valkoiset.

Kaksivärisen lajikkeen kukkien väritys vaihtelee. Kylvöksestä kasvaa 30–80 sentin korkuisia taimia, joiden kasvutapa on tiivis. Lajiketta pidetään hyvin härmää kestävänä. Se on ollut kestävin Marian kerrannaiskukkaisista lajikkeista.

Osa ’Winky Double Red-White’ -siementaimista jää mataliksi ja miniatyyrimäisen siroiksi, osa kasvaa jopa metrin korkuisiksi.

A. Cultorum-ryhmä. Siemenseoksesta kasvaa ihana kirjo erilaisia kukkia, jotka ovat myös erinomaisia leikkoina. Osa taimista yltää Marian puutarhassa yli metrin korkuisiksi. Istutuspaikka voi olla puolivarjo ja vettä pidättävässä maassa myös täysin aurinkoinen. Keltakukkaiset kasvit sopivat korvaamaan kulta-akileijat, jotka ovat jaloakileijoja vaateliaampia.