Herne on sopeutunut papuja paremmin pohjoiseen ilmastoon. Siemen voi itää jopa +2-asteisessa maassa, kunhan se on kuohkeaa ja sopivan kosteaa. Ihanteellinen lämpötila herneen kasvatukselle on 20–25 astetta. Pitkä hellejakso heikentää satoa. Karaistunut kasvusto kestää kuitenkin useita pakkasasteita.
Hernekasvusto sitoo maahan typpeä. Typensidonta on voimakkaimmillaan kukinnan loppuvaiheessa ja palkojen täyttyessä. Kun jätät herneen juuriston maahan, Rhizobium-bakteerin keräämä typpi koituu seuraavan viljelykasvin eduksi.
Näin onnistuu herneen kasvatus
Herneen paras kasvupaikka
Paras sato aurinkoisessa paikassa. Maa melko ravinteikas ja kuohkea. pH 6–7.
Herne ja ruukkukasvatus
Idätä kylvös lämpimässä ja nosta ruukku ulos taimettumisen jälkeen. Matalan hernelajikkeen kasvatus onnistuu noin 20–30 sentin multakerroksessa. Korkea lajike vaatii tilavan ruukun. Suurimman sadon tuottavat palkoineen käytettävät herneet. Kasvata ulkona myös herneen versoja.
Herneen kylvö
Kylvä herne touko–kesäkuussa. Kylvä siemen noin neljän sentin syvyyteen ja 2–5 sentin välein. Herne voi itää jo muutamassa asteessa, mutta nopeasti vasta 10–15 asteessa.
Herneen suojaus
Harso nopeuttaa taimettumista ja suojaa siemeniä linnuilta.
Korkean herneen tukeminen
Tuenta on välttämätön puolikorkeilla ja korkeilla lajikkeilla. Tue kasvusto jo taimivaiheessa.
Kastelu ja lannoitus
Tasainen vedensaanti on tärkeintä herneen taimivaiheessa ja palkojen pullistumisen aikaan. Kuivuus ja typen puute kellastuttavat kasvuston ennen aikojaan. Anna tarvittaessa kesän aikana mietoa lisälannoitusta.
Herneen tuholaiset
Hernekääriäisen toukka nakertaa siemeniä. Aikainen kylvö vähentää tuhoja. Kasvupaikan vuorottelu, tiheän kasvuston välttäminen ja vettä läpäisevä kasvualusta ovat parhaat keinot torjua sienitauteja.
Sadonkorjuu
Sadonkorjuuaika vaihtelee heinä–syyskuuhun. Katso oikea korjuuaste siemenpussista. Ylikasvaneet siemenet puisevoituvat ja menettävät makeuttaan. Käytä sato nopeasti tai jäähdytä se esimerkiksi viileällä vedellä.
Herkullisia hernelajikkeita
Herneiden laaja lajikkeisto saa pään helposti pyörälle. Osa tarhaherneistä syödään palkoineen, osasta riivitään vain siemenet. Jos siemenpussi hukkuu tai lajikkeet sekoittuvat, nappaa kasvustosta palko. Jos palkoa suojaa sitkas kalvo, kyseessä on silpo- tai silpoydinherne, josta käytetään ainoastaan pyöristyneet siemenet. Jos taas palko rouskuu hampaissa mureana, herne on joko sokeri- tai taittoherne. Taittoherneen tunnistaa erityisen mehukkaasta palosta. Sato on maukkaimmillaan, kun palon sisällä olevat siemenet ovat vielä litteitöä ja keskenkasvuisia.
Syödään palkoineen
Sokeriherne:
- ’Sugar Snap’: Satoisa, parimetriseksi kasvava lajike. Kasvuaika noin 70 vrk.
- ’Golden Sweet’: Makea, keltainen palko. Korkea kasvusto.
- ’Oregon Sugar Pod’: Satoisa ja mehukas lajike. Pitkä satoaika.
- ’Norli’: Satoisa, aikainen ja matala. Palko tummanvihreä. Korkeus noin 60 cm.
- ’Gigante Svizzero’: Punakukkainen vanha lajike. Palko makea ja paksuseinäinen.
Taittoydinherne:
- ’Sugar Bon’: Suosittu, maukas ja satoisa. Myös ruukkukasvatukseen. Kasvuaika noin 56 vrk.
- ’Delikett’: Satoisa lajike tuorekäyttöön ja pakastukseen.
- ’Sugar Lord’: Makea- ja rapeapalkoinen lajike.
- ’Tom Thumb’: Vanha lajike, joka jää noin 20 sentin korkuiseksi.
Vain siemenet syödään
Silpoydinherne:
- ’Kelvedon Wonder’: Tunnettu, satoisa ja melko matala lajike.
- ’Early Onward’: Vanha suuripalkoinen lajike, jonka kasvuaika on noin 80 vrk.
- ’Karina’: Runsas ja aikainen lajike tuottaa satoa pitkään.
Silpoherne:
- ’Kleine Rheinländerin’: Vanha tunnettu lajike, joka on aikainen ja meheväpalkoinen. Ei tarvitse tuentaa.
- ’Douce Provencet’: Kylmänkestävä, nopeakasvuinen lajike aikaiseen kylvöön ja pohjoiseen.
- ’Meteor’: Varhaissatoon ja pohjoiseen.
