Huumaavia tuoksuja ja hienoja makuja − näin kasvatat itse lempiyrttisi

Ihmisten ja yrttien historia on ikivanha, vaikka käyttötarkoitus onkin muuttunut. Entisaikoina yrttejä käytettiin ennen kaikkea rohdoksina vaikkapa terveyden vaalimiseen, vaivojen hoitamiseen tai lemmenloitsuihin. Esimerkiksi nykyään liemiyrttinä tunnettua lipstikkaa on aikoinaan käytetty sopan sijasta rakkauden roihun sytyttämiseen.

Tänä päivänä yrttien aromit leijuvat voimakkaimpina keittiössä, sillä yrtit saavat ruoan ja juoman maistumaan entistä herkullisemmalta. Ehkäpä juuri tästä syystä yrttejä hyödynnetään kaikissa maailman ruokakulttuureissa. Ilman niitä monet klassiset ruoka-annokset eivät edes maistu oikeilta. Mitä olisi esimerkiksi ranskalaisen keittiön herkku béarnaisekastike ilman ranskanrakuuna- ja kirvelihaketta tai thaimaalainen tom yam -keitto, jos lientä ei maustaisi raikas sitruunaruoho?

Suomalaisessa ruoassa yrttejä ja mausteita on käytetty melko säästeliäästi, mutta ainakin tillillä on pitkät perinteet. Mikä maustaisikaan uudet perunat tai graavilohen paremmin? Kaiken kukkuraksi tilli on ihanteellinen pohjoisten olojen yrtti, sillä pitkien ja valoisien kesäpäiviemme ansiosta se on paljon aromikkaampi täällä kuin etelässä.

Voit kylvää tillin siemenet maahan ensimmäisen kerran jo aikaisin keväällä, kun lämpötila pysyttelee häthätää plussan puolelle. Kylvämistä voi jatkaa pitkin kesää muutaman viikon välein, jolloin saat jatkuvasti tuoretta satoa. Jos tilli ehtii kesän aikana kukkia, kokeile kukkien jälkeen kehittyviä siemeniäkin mausteeksi. Niissä on hieman erilainen maku kuin yrtin lehdissä.

Välimeren ruokakulttuureissa yrteillä on vahva rooli. Makean tuoksuinen, hieman anikseen vivahtava basilika sekä sitä voimakasaromisemmat rosmariini, oregano, salvia, ranskanrakuuna ja timjami ovat suosittuja niin Italiassa, Ranskassa kuin Espanjassakin. Viimeksi mainittuja yrttejä yhdistää varpumainen kasvutapa sekä kuiva ja melko niukkaravinteinen kasvupaikka. Kunkin yrtin tuoksu ja maku ovat niin omaleimaisia, että ne ovat hyvin tunnistettavia mutta vaikeasti kuvailtavia. Ne ovat ainutlaatuisia yhdistelmiä vahvoja ja lämpimiä aromeja, makeutta, raikkautta ja hentoa kukkaisuutta tai havuisuutta.

Eteläeurooppalaiset yrtit ovat monivuotisia, jos ne vain saa talvehtimaan. Oregano, salvia ja timjami selviävät ainakin Etelä-Suomessa yrttimaalla lumipeitteen turvin, mutta muut yrtit on paras talvettaa viileässä ja valoisassa varastossa. Venäjänrakuuna on ranskanrakuunan sukulainen, joka kasvaa ranskalaista komeammaksi ja on myös kestävämpi. Toisaalta sen maku ei ole lainkaan niin hieno kuin ranskanrakuunan. Varpumaiset yrtit ovat niin hidaskasvuisia, että ne on parasta ostaa taimena, jos haluat kerätä satoa jo ensimmäisen kesän aikana.

Itämaisissa ruokalajeissa yrttejä ja muita mausteita käytetään runsaalla kädellä. Esimerkiksi intialaisen pyhän basilikan eli tulsin, aniksisen thaibasikan tai japanilaisessa ja kiinalaisessa keittiöissä runsaasti käytettävän perillan eli veripeipin viljely onnistuu hyvin Suomessakin. Korianterin lehtien lisäksi itämaiset keittiöt käyttävät myös kasvin juuria ja siemeniä, joissa on viehättävä appelsiinin kuorta muistuttava aromi. Kylvä korianteri siemensatoa varten aikaisin, jotta se ehtii kesän aikana kukkia ja tuottaa siemeniä. Samoin aikoihin korianterin kanssa voit kylvää myös veripeipin. Thaibasilikaa kasvatetaan samaan tapaan kuin muitakin basilikoja eli kasvihuoneessa tai muuten lämpimässä, valoisassa ja suojaisassa paikassa.

Uusia yrttejä tulee jatkuvasti lisää – kokonaan uusia lajeja sekä tuttujen yrttien uutuuslajikkeita. Esimerkiksi tuttujen viher- ja piparminttujen lisäksi löytyy minttulajikkeita, joiden aromissa on vaikkapa suklaan, greipin, kölninveden, ananaksen, banaanin tai basilikan vivahteita.

Minttu on tärkeä elementti Lähi-idän ruokakulttuurissa sekä siitä periytyvässä kreikkalaisessa keittiössä. Uudet minttulajikkeet antavat vaikkapa tsatsikiin tai tabbouleh-salaattiin uusia vivahteita. Kokeile makea-aromisia uutuusminttuja myös jälkiruokien ja sokerileivonnaisten maustamiseen sekä kylmiin ja kuumiin juomiin – esimerkiksi suklaaminttu on mahtava minttuteen aines. Vahvimmissa uutuusmintuissa riittää ytyä myös suolaisten ruokien mausteeksi.

– Jos pitää mintusta, suosittelen kokeilemaan myös harvinaisempaa huiskuvuoriminttua. Lähi-idän ruokien aitoa makua antavaa tymäkkää syyrialaista oreganoa eli za’ataria voi hyvin kasvattaa itse, suomalaisen yrttiviljelytutkimuksen pioneeri Bertalan Galambosi vinkkaa.

Hän on perehtynyt yrttien kiehtovaan maailmaan jo 40 vuoden ajan. Samassa ajassa yrttien suosio ja valikoimat ovat kasvaneet valtavasti.

– Kun tulin Suomeen Unkarista 1980-luvun alkupuolella, yrttejä oli saatavana hyvin niukasti. Nykyään yrttien taimia ja siemeniä on melko hyvin saatavana ja niitä osataan myös käyttää, Galambosi kiittelee.

Jos yleisimmät yrtit ovat jo tuttuja, Galambosi kehottaa maistelemaan niiden uusia muunnoksia. Tavallisen ryytisalvian lisäksi löytyy esimerkiksi ananas-, meloni- ja persikkasalviaa, kun taas perinteisen genovalaisen basilikan sijasta voisi vaihteeksi kasvattaa vaikka kaneli- tai vaniljabasilikaa.

Tutkija itse on innostunut vielä eksoottisemmista yrteistä. Hän on tutustunut eturintamassa esimerkiksi Kiinassa teeaineksena käytettyyn kuolemattomien yrttiin, joka tunnetaan meillä myös nimellä rypälekurkku, lakritsikasviin, kolayrttiin eli aaprottimarunan kolan makuiseen muotoon sekä kirpeän sitrus- ja anisaromisiin samettikukan syötäviin muotoihin eli kääpiö- ja rohtosamettikukkiin sekä sitruunasavikkaan, jossa on erikoinen kihelmöivä suutuntuma.

– Tällä hetkellä olen aivan hurahtanut kesäiisoon − sen kukintojen kauneuteen ja miellyttävään tuoksuun. Iisoille on tyypillistä anista muistuttava makea maku. Siksi ne sopivat teeksi sekä makeisiin ruokiin. Niiden syötäviä kukkiakin voi käyttää ruokien koristeluun. Iisoja valitessa pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla niillä ei ole yhtä hurmaava aromi. Ainakin minun nenääni koreaniisolla ja meksikoniisolla on epämiellyttävä sivutuoksu, Galambosi kertoo.