Juha muutti hiekkakentän kukkivaksi preeriaksi: ”Loistokkain aika kestää elokuulta lokakuulle”

Kun muutimme vaimoni Katriina Asikaisen kanssa taloon kymmenen vuotta sitten, piha oli rakentamisen jäljiltä yhtä myllerrettyä hiekkakenttää. Ostimme halpaa ja huonoa multaa ja teimme pihaan pyöreitä penkkejä ja ladoimme kiviä niiden ympärille.

Aluksi tuli istutettua perinteisiä perennoja, mutta myöhemmin ne ovat väistyneet. Esimerkiksi ritarinkannus on kaunis, mutta siihen tulee härmää ja kasvusto ränsistyy kukinnan jälkeen. Jossakin vaiheessa olin keräilijä – täällä kasvoi enimmillään noin 250 erilaista kurjenpolvea. Puutarhasta tuli kuitenkin liian yksipuolinen.

Nykyiset kasviryhmät ovat syntyneet kokeilemalla, ja ne ovat muuntuneet vähitellen. Nykyisin minulle tärkeintä on puutarhan kokonaisilme.

Tavoitteeni on luoda luonnollisen näköisiä istutuksia, joissa yhdistyvät koristeheinät ja kukkivat perennat. Inspiraatio on peräisin Pohjois-Amerikan kukkivilta preerioilta ja hollantilaiselta puutarhasuunnittelijalta Piet Oudolfilta.

Halusin luoda oman preeriapuutarhan, mutta kompromisseja on ollut pakko tehdä. Preeria, Hollanti ja Suomi ovat kaukana toisistaan.

Täällä ei ole keväällä yhtään mitään. On hieman tylsää, kun vielä toukokuun lopussakaan penkeissä ei juuri näy elonmerkkejä. Monet preeriaperennoista lähtevät kasvuun vasta, kun lämmintä on jatkunut pitkään. Jos kesäkuu on kolea, elefanttiheinän tuppaat saattavat vielä juhannuksen tienoillakin olla melko onnettoman näköisiä. Kunnolla vihreää on vasta, kun kesäkuu on pitkällä.

Toisaalta minua viehättää muutos, ja se että perennojen kasvu alkaa keväällä nollasta. Punalatvasta ei näy keväällä mitään, mutta loppukesällä kasvi on 2,5 metrin korkuinen.

Joka kevät ajattelen, että olisi kiva olla enemmän kukkasipuleita. Sipulikukat olisivat kuitenkin hankalia, kun kaivelen penkkejä.

Onneksi kevään kärsimys palkitaan loppukesällä ja syksyllä. Kotipihalla kesäinen tunnelma jatkuu, vaikka muualla olisi jo syksyistä.

Täällä on paljon myöhäisiä kukkijoita ja aikamoinen perhosbaari loppukesällä. Useat preeriakasvit, kuten syyshohdekukka, punahattu, sädepäivänhattu ja punalatva, ovat hyviä hyönteiskasveja. Moni perenna näyttää hyvältä pakkasiin asti.

Olen huomannut, että perennojen pitkää kukintaa mainostetaan usein, vaikka kasvi voi kukkia vain harvakseltaan. Perenna on kuitenkin enemmän kuin kukka. Mietin, miltä vihreät osat näyttävät ja kuinka voin hyödyntää niitä istutuksessa ja miltä kasvi näyttää eri aikoina. Esimerkiksi kookkaiden komealuppioiden lehdet ovat alkukesällä hyvin eksoottisia.

Monet aikaiset kukkijat ränsistyvät nopeasti kukinnan jälkeen. Piet Oudolf käyttää suunnitelmissaan paljon loppukauden kukkijoita, kuten syysastereita. Meillä niiden kukinta alkaa vasta syyskuun lopussa. Varjoasteri taas aloittaa kukinnan jo heinä-elokuun vaihteessa, joten sen kukinnasta ehtii nauttia. Se kukkii valkoisena pallona viikkoja. Nimestään huolimatta laji viihtyy hyvin myös auringossa.

Punahatun kukka voi pysyä kauniina 1,5 kuukautta. Mitä punaisempi kukka on, sitä hankalampi lajiketta on saada menestymään talven yli. Valkoiset lajikkeet ovat kestävimpiä.

Keltainen väri on minulle ongelmallinen. Päivänhatut ovat hienoja omana ryhmänään, jossa ne saavat loistaa. Kärsämöissä on hennonkeltaisia lajikkeita, mutta jalostetut lajikkeet ovat jääneet lyhytikäisiksi jopa läpäisevässä maassa. Luonnonvarainen siankärsämö leviää täällä kuin rikkaruoho.

Olen kokeillut paljon lajeja ja lajikkeita. Moni heinä, kuten lännenhirssi, kestää talven, mutta ei pääse koskaan täyteen kukoistukseen.

Elefanttiheinistä suosittelen kokeilemaan pienikokoista lajiketta ’Kleine Fontane’, joka kukkii joka vuosi. Suotuisana kesänä se aloittaa kukinnan jopa elokuun alussa. Kunnolla juurtunut taimi on kestänyt talvet ongelmitta.

’Morning Light’ on hyvä norsunheinän lajike. Sen lehdessä on vaalea, hopeiselta näyttävä juova.

Koristekastikka ’Overdam’ on mainio vaihtoehto yksittäiskasviksi ja perennojen lomaan. Valkoisen ja vihreän kirjavat lehdet antavat kivan säväyksen istutukseen etenkin alkukesällä.

Koristekastikka ’Karl Foerster’ puolestaan on helppo kasvi, jota kannattaa istuttaa isolle alalle. Sen pitkät korret huojuvat kevyesti tuulen mukana ja tuovat pihaan ääntä ja elämää.