Mitä istuttaa puutarhaan Pohjois-Suomessa? Paikalliset ammattilaiset listaavat uudet kasvi-ideat ja vinkit haastaviin oloihin

Luonto on kaikkialla niin lähellä, usein vain muutaman metrin päässä kotiovesta, että ihmiset haluavat puutarhansa erottuvan selvästi luonnonmaisemasta. Pihoissa on tyypillisesti kasvanut vain vähän koristekasveja, esimerkiksi kestäviä ja kookkaita nauhuksia ja ukonhattuja. Pihlajaa on istutettu rajapuuksi pihan laidalle.

Alkuaikoinamme hyvin harvat asiakkaat edes kysyivät kiinanpioneja, mutta nykyään ne ovat ihan muotikasveja. Meillä on myynnissä useita kymmeniä täällä kestäviä ja hyvin kukkivia lajikkeitta. Kuunliljoistakin täällä sanottiin, että eivät ne pärjää. Kyllä ne pärjäävät, mutta niiden hidasta kasvuunlähtöä pitää vain malttaa odottaa. Testaan kasvien talvenkestävyyttä omilla näytemaillani, joten tiedän millaisiin olosuhteisiin ne sopivat.

Koristekasvisuosikit vaihtelevat, mutta yksi pysyy. Hyötykasvit ovat aina olleet täällä tärkeä osa puutarhaa. Uusille pihoille istutetaan yhä ensimmäiseksi marjapensaita. Kuusamon kansanopiston raparperikanta on kestävyydestään kuuluisa, ja sitä tiedetään kysyä.

Talvi on kylmä ja kesä lyhyt, mutta onneksi on paljon kasveja, joille nämä olosuhteet sopivat. Kasvi pitää myös istuttaa hyvälle paikalle, jotta se menestyy. Joidenkin lajien kohdalla istutusohjeet poikkeavat Etelä-Suomesta. Esimerkiksi täällä alppiruusulle paras paikka on aurinkoinen ja lämmin. Se saa olla varjossa vain keskipäivän auringolta. Lämpöä tarvitsevat pionit ja omenapuut on istutettava vaikkapa rinteen suojaan tai talon seinustalle.

Entisaikojen puutarhoissa kasvoi kestäviä perinneperennoja, esimerkiksi päivänliljoja ja nauhuksia. Saksalaisten sotilaiden mukana tänne kulkeutui myös punaluppiota.

Varsinkin Ruotsin puolelta tulevat asiakkaamme ovat usein kiinnostuneita kasvien lehtimuodoista. He etsivät kestäviä kurjenpolvia, kuunliljoja ja valeangervoja ja saattavat leikata kasveista jopa kaikki kukinnot pois. Suosittelemme kokeilemaan myös graafisen näköistä kalmojuurta. Sen lehdissä on miellyttävän sitruksinen tuoksu.

Kasvien käyttöön annamme usein apua. Monelle vain etelän lajille löytyy hyvä korvike. Esimerkiksi muotoillut sinikuusama ja tyrni sekä puksipuun tapaan palloksi leikatut pensashanhikit sopivat japanilaisen puutarhan tunnelmaan. Helmipihlajasta kasvaa meidän oloissamme kaunislehtinen pensas, joka näyttää melkein saniaiselta. Kasviharrastajat osaavatkin jo kysyä erikoisia, kestäviä havuja, joita Axel on varrentanut, mutta monelle ne ovat ihan uusi juttu. Meillä on myös paljon Kirovskista peräisin olevia kestäviä ruusuja.

Täällä on paljon savimaata, joka on keväällä pitkään kylmä. Neuvommekin asiakkaitamme tekemään nopeasti lämpeneviä kohopenkkejä kunnon ruokamullasta.

On paljon kasveja, joiden menestymisestä meillä ei ole mitään tietoa. Niitä pitää vain kokeilla. Joskus hollantilaisistakin löytyy hyviä yllätyksiä. Esimerkiksi ’Hummelo’-tähkäpähkämö osoittautui kauniiksi ja kestäväksi, todella pystyksi lajikkeeksi.

Peruskasvit eli kestävät perennat, pensaat ja puut ovat pohjoisten puutarhojen selkärankoja. Valitettavan monella pihalla täällä kasvaa kuitenkin yhä vain nurmikkoa ja pensasaita. Pihakiveyksiin ja muureihinkin saatetaan olla valmiita satsaamaan, mutta ei kasveihin.

Uutuudet herättävät aina kiinnostusta, mutta me haluamme vähän testata niitä ennen kuin myymme. Erilaiset villitykset näkyvät meillä, esimerkiksi vähän aikaa sitten oli valkoisten kukkien buumi. Rungollisia aronioita haluttiin yhteen aikaan paljon, sitten niiden kysyntä lopahti kokonaan. Kaikkien syötävien kasvien menekki on säilynyt koko ajan suurena.

Meillä on yli 180 ruusua lisäyksessä. Ne tulivat vähän vahingossa mukaan, kun sain lisättäväksi löytöruusuja Helsingistä. Laaja ruusuvalikoima on syy, miksi meille tullaan pitkienkin matkojen takaa. Asiakas saattaa soittaa vaikka Vaasasta ja tiedustella, onko meillä jotakin tiettyä lajiketta ennen kuin lähtee hakumatkalle. Ruusuharrastajat saattavat tuoda myös omia lajikkeitaan meille lisättäväksi.

Talvella rannikolla ei aina riitä tarpeeksi lunta kasvien suojaksi. Sen takia esimerkiksi kaunokaisten ja leimujen tapaiset perennat menestyvät meillä huonommin kuin sisämaassa, jossa lumipeite on paksu.

Moni arastelee turhaan kasvien istuttamista loppukesällä, kun pelkäävät etteivät ne sitten talvehdi. Silloin ehtii vielä hyvin istuttaa, kunhan valitsee kasvit paikan mukaan.