9 x hyötykasvi, joka on myös ilo silmälle! Joko tunnet harmaamintun ja tiedätkö, miten komealta maa-artisokka näyttää?

Ruohovartinen humala kiipeää säleikköjä, naruja ja salkoja pitkin. Sen juurakko säilyy ankarissakin oloissa. Taimistollamme se on viihtynyt jo kauan vanhan talon seinustalla. Humulus lupulus kasvaa nopeasti isoksi köynnökseksi ja tuo rehevyyttä pihaan. Myynnissä olevat puutarhahumalat ovat pääsääntöisesti emikasveja. Elokuussa niihin ilmestyvätkin kauniit, käpyjä muistuttavat emikukinnot.

Luonnonvaraisen humalan kasvupaikkoja ovat Etelä- ja Keski-Suomen lehdot ja puronvarret, joten kasvi menestyy ravinteikkaassa ja multavassa maassa. Maanpäälliset versot lakastuvat syksyisin, mutta ne peittyvät uusien alle nopeasti keväällä. Edellisen vuoden lakastuneet versot voi myös leikata pois.

Ryhdikäs maa-artisokka kasvaa hyvässä paikassa jopa 2,5 metriä korkeaksi. Komeimpia ovat hevos- tai maatilalla lantavassa mullassa, esimerkiksi navetan eteläseinustalla, kasvavat kasvit. Olen itse käyttänyt maa-artisokkaa vain koristekasvina, mutta mukuloita voi kerätä syötäviksi syksyllä, talvella ja keväällä.

Keltakukkainen maa-artisokka on upea syyskukkija, jonka kukinta alkaa syyskuun puolessavälissä. Todennäköisimmin Helianthus tuberosus kukkii maassa, joka lämpenee aikaisin keväällä. Se kestää tuulet ja tuiskut eikä tarvitse tukemista. Istuta maa-artisokka tuoreeseen, ravinteikkaaseen ja syvämultaiseen maahan, jossa kosteus säilyy helteelläkin. Parasta olisi, jos paikkaan paistaisi aurinko koko päivän.

Harmaaminttu on kestävä yrttikasvi: omassa puutarhassani se on kasvanut kymmeniä vuosia. Mintut leviävät yleensä rankasti, mutta harmaaminttu hillitymmin. Jos haluat rajoittaa leviämistä, upota maahan pohjaton ämpäri tai leikkaa multapussista päät pois, niin saat tarkoitukseen sopivaan muoviputkilon.

Harmaaminttu tekee kivannäköiset vaaleanvioletit ja hörselömäiset kukinnot. Sen lehdistö on kauniin hopeainen. Harmaaminttu on erinomainen perhoskasvi, ja siitä saa tehtyä hyvänmakuista minttuhyytelöä. Mentha longifolia viihtyy tuoreessa maassa. Itselläni se kasvaa savipohjaisessa, melko paahteisessa rinteessä, jossa saven päällä on parikymmentä senttiä multaa. Siellä se ei koskaan ole levinnyt haitaksi asti.

Keittiöpuutarhan ikisuosikki raparperi on myös näyttävä, suurilehtinen koristekasvi. Siitä varttuu iso ja rehevä komistus puutarhaan, kun se saa kasvaa ravinteikkaassa ja syvämultaisessa maassa.

Monikäyttöisen lehtiperennan mehukkaat nuoret lehtiruodit sopivat syötäviksi keväisin ja alkukesästä. Kun osan kukkavanoista antaa kukkia, raparperi tekee kermanvalkoiset, upeat röyhelöt. Varma, hyvin talvenkestävä kasvi pärjää Lapissa asti ja tuottaa mehevää satoa vuosikymmenestä toiseen samalla kasvupaikalla.

Hyötykasvina käytettävää raparperia on totuttu kasvattamaan pihassa ylhäisessä yksinäisyydessä. Rheum x hybridum on minusta myös koristekasvina parhaimmillaan yksittäisperennana.

Sitruunaköynnöskuusama on osittain puuvartinen köynnös, joka kiertyy esimerkiksi ristikkoon tai raudoitusverkkoon. Sen kirkkaanpunaiset, sitruunalta maistuvat marjat piristävät pihaa syksyllä. Marjoista saa tehtyä hyvää hyytelöä, ja ne sisältävät paljon C-vitamiinia.

Keltakukkainen köynnös on hauska, hieman harvinaisempi tuttavuus. Lonicera hirsuta kasvaa säntillisesti, ja sen lehdet tuoksuvat hyvälle, kun niitä koskettelee. Köynnös vaatii ravinteikkaan, muhevan ja syvämultaisen maan. Sen eteen voi istuttaa matalia perennoja, esimerkiksi tuoksukurjenpolvea. Menestymistä luvataan nelosvyöhykkeelle saakka, mutta täällä meillä viitosvyöhykkeelläkin sitruunaköynnöskuusama kiipeilee hyvin.

Mäkimeirami on monivuotinen keittiökasvi, joka koristaa puutarhaakin. Se menestyy mainiosti myös täällä pohjoisempana taimistollamme. Mäkimeiramin korkeus vaihtelee kasvupaikan mukaan. Viihtyessään se kasvaa tuuheaksi, jopa 40–50 senttiä korkeaksi.

Helppohoitoisen kasvin plussapuolia on pitkä kukinta, joka jatkuu heinäkuulta elokuulle saakka. Lisäksi se on mitä parhain perhosmagneetti ja mesikasvi pörriäisille. Ja tietysti mäkimeirami myös tuoksuu hyvälle.

Origanum vulgare on kuivien paikkojen ketokasvi, joten se vaatii viihtyäkseen aurinkoa ja läpäisevän, hiekkapitoisen multamaan. Liika märkyys on sille pahasta. Yrteistä sen kumppaniksi sopii samanlaisessa kasvualustassa viihtyvä, näyttävä iisoppi.

Ahomansikka kutoo tiiviin maton kasvupaikalle. Se viihtyy ohuessa mullassa, älä siis varaa sille liian muhevaa ja syvää kasvualustaa! Ahomansikka leviää rönsyillä, joita voit helposti ohjata tai leikata pois. Vain talvimärkyyttä helppohoitoinen Fragaria vesca ei siedä. Ahomansikka on kaunis hyötykasvi, josta pörriäisetkin pitävät. Lehdissä on punainen syysväri.

Olen istuttanut ahomansikkaa esimerkiksi kellarinpäällystäksi ja jyrkkään, paahteiseen rinteeseen, johon ei voinut juuri muuta laittaa. Ahomansikka on kuivan paikan kasvi, joten käytä multaa korkeintaan 20 senttiä. Samanlaisissa kasvupaikoissa viihtyy syyssädekukka, jota voit istuttaa ahomansikan joukkoon. Kaveriksi käyvät myös muut ketokasvit.

Maukasta parsaa käytetään paljon koristekasvina. On ihanaa laittaa parsaa maljakkoon muiden leikkokukkien sekaan tuomaan ilmavuutta. Se kehystää myös istutusryhmää komeasti taustalla käytettynä. Olen nähnyt parsan kasvavan täällä Pohjanmaalla monissa vanhoissa pihoissa erilaisissa kasvupaikoissa: rinteessä, tuulisessa merenrannassa ja varjossa.

Asparagus officinalis tykkää multavasta, hiekkapitoisesta kasvualustasta, josta ylimääräinen vesi valuu pois. Istutankin sen kohopenkkiin. Parsaan on helppo yhdistää monia, erimuotoisia lehtiä tekeviä perennoja, kuten kurjenpolvia, kurjenmiekkoja ja päivänliljoja. Edukseen parsan edustalla nousevat myös päivänkakkarat ja punahatut.

Käytän heleänvihreää ruohosipulia kukkapenkeissä. Allium schoenoprasum on hyvin kestävä hyöty- ja koristekasvi, kunhan sen riesana ei ole talvimärkyyttä. Monivuotinen ruohosipuli eli ruoholaukka tuottaa satoa ja ilahduttaa kukinnallaan läpi kesän. Päästän aina ruohosipulin tupsukoita kukkimaan, koristavathan ne niin nätisti muun muassa kesäsalaatteja. Tästä kasvista tykkäävät myös pölyttäjät.

Hiekkapitoinen, multava kohopenkki on ruohosipulin lempipaikka. Luonnossa se kasvaa rannikkoseudulla ja saaristossa kuivilla paikoilla, joten maan läpäisevyys on tärkeää. Kiva pari sille on esimerkiksi tulikellukka. Ruohosipulia voit käyttää myös kivikkokasvina ja yhdistää ketoneilikan kanssa.