Kiehtova maurinkiiltomalva
Piha ja puutarha

Kiehtova maurinkiiltomalva

Kauniskukkainen maurinkiiltomalva on vähemmän viljelty, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen yrtti- ja koristekasvi. Lue lisää!

Kauniskukkainen maurinkiiltomalva on vähemmän viljelty, mutta ehdottomasti kokeilemisen arvoinen yrtti- ja koristekasvi.

Annalan keittiötarhassa kukoistavat maurinkiiltomalvat (Malva sylvestris subsp. mauritiana) keräävät loppukesällä katseet. Yli metrin korkeuteen kohoavat pystyt varret ovat täynnä purppuranpunaisia, näyttäviä kukintoja. Kukkia kannattaa katsoa läheltä, jotta pääsee ihailemaan niiden koristeellisia tummia lehtisuonia. Kasvin lehdet ovat piparkakkumaiset, tyypilliset malvan lehdet.

Malvat ja malvikit ovat meillä tuttuja kesäkukkia. Niiden rinnalla kannattaa kokeilla maurinkiiltomalvaa, joka on suhteellisen uusi tulokas siemenluetteloissa. Yksivuotisena viljeltävä kasvi ehtii kasvaa syksyyn mennessä 120– 180 sentin korkuiseksi.

Maurinkiiltomalva kylvetään varhain keväällä suoraan avomaalle. Kasvi viihtyy runsasravinteisessa, vettä läpäisevässä maassa aurinkoisella paikalla. Kukinta alkaa yleensä heinäkuussa ja jatkuu syyskuuhun. Kasvi on kylmänkestävä.

Koristeellisuuden lisäksi maurinkiiltomalva on myös arvokas hyötykasvi. Annalassa kasvin kukkia kerätään ja kuivatetaan hyötykasvikuivurissa.

– Läpikuultavat kukat ovat hyvin ohuita, minkä vuoksi ne kuivuvat nopeasti jopa pöydällä sanomalehden päällä. Kukkia on välillä hyvä pöyhiä, jotta ne kuivuvat tasaisesti. Lisäämme maurinkiiltomalvan kukkia Annalan teesekoitukseen piparmintun, omenamintun ja kehäkukan kanssa, Susanna kertoo.

Maurinkiiltomalvan kukat ovat syötäviä. Niitä voi käyttää tuoreena salaattien ainekseksi ja jälkiruokien koristeeksi. Upea liilanpunainen väri kruunaa kakut ja salaatit.

Kiiltomalva on perinteinen rohdoskasvi, jota on Suomessa kasvatettu 1800-luvulta lähtien. Lehtiä ja kukkia on kerätty rohdokseksi kukinnan aikana, jolloin niiden lima-ainepitoisuus on korkeimmillaan. Nuorista lehdistä saadaan hauduttamalla kasvovettä herkälle iholle.

Kommentoi »