Kirjovehka kaipaa kukoistaakseen lämpöä ja kosteutta – katso vinkit kasvin kasvatukseen ja hoitoon

Kirjovehka (Dieffenbachia sequine) eli täpläkirjovehka on kotoisin trooppisista oloista Amerikan mantereelta, joten huonekasvina se tarvitsee myös lämpöä ja kosteutta. Kasvi tunnetaan paremmin kirjovehka-nimellä.

Kirjovehka on siitä helppo huonekasvi, että se viihtyy läpi vuoden huonelämpötilassa. Talvellakaan lämpötila ei saisi laskea 15 asteen alapuolelle.

Valitse kirjovehkalle valoisa tai puolivarjoinen kasvupaikka. Kovassa paahteessa kasvi kituu ja alkaa helposti ruskettaa lehtiään. Liian pimeässä lehdet alkavat menettää kuviointiaan ja saattavat muuttua tasaisen vihreiksi, ja myös kasvu voi muuttua honteloksi.

Kirjovehka tarvitsee tasaista kosteutta, joten ahkerasti kastelevalle viherpeukalolle se on juuri sopiva kasvi. Multa ei saisi koskaan päästä rutikuivaksi. Jos näin käy usein, kasvin lehtien laidat alkavat ruskettua.

Kirjovehka menestyy myös mainiosti altakasteluruukussa, sillä silloin se saa yleensä riittävän tasaisesti vettä ruukun vesisäiliön kautta.

Voit myös sumuttaa kasvin lehtiä, sillä kirjovehka pitää korkeasta ilmankosteudesta. Etenkin talvella sumutus on tärkeää.

Lannoita kirjovehkaa kastelun yhteydessä joka viikko läpi vuoden.

Kirjovehka tarvitsee runsaasti tilaa juurilleen, joten kasvi kannattaa istuttaa heti suurempaan ruukkuun ja hyvään huonekasvimultaan. Kirjovehka ei tarvitse uudelleenistutusta joka kevät, ellei ruukku ole käymässä liian pieneksi.

Kirjovehka kasvaa vauhdikkaasti, joten ennen pitkää varret venyvät turhan paljon ja kasvin alaosa saattaa näyttää kaljulta. Leikkaa keväällä koko kasvusto surutta poikki noin 10 sentin mittaisiksi tapeiksi. Tyngistä alkaa kasvaa uusia haaroja ja lehtiä, joten kasvi tuuhettuu uudelleen.

Käytä leikattuja oksien kärkiä pistokkaina ja työnnä ne sellaisinaan pystyasentoon kosteaan turpeeseen tai kylvömultaan.

Myös varren pätkistä voi leikata pistokkaita. Työnnä noin 10 sentin pituiset pätkät kosteaan turpeeseen tai kylvömultaan vaakatasoon siten, että puolet pistokkaasta pilkistää mullasta.