Kuivakukkaharrastus vei Johannan mennessään – nappaa kranssiohje ja kukkavinkit, joilla aloittelijakin onnistuu

Ajatukseni ja käteni ovat alati kukissa. Kasvatan, kerään ja kuivaan niitä suurella innolla. Etenkin kesällä menen aivan sekaisin kukista. Kuvaavaa on, että kun ajamme perheen kanssa mökille, katselen samalla tien reunojen kukkia etsien sopivia materiaaleja kransseihin.

Olen aina ollut kiinnostunut kukista ja kaikenlaisesta näpräämisestä. Taipumus siihen kulkee suvussamme. Kasvattamisen taidot ja ilon olen saanut äidiltäni ja hänen äidiltään jo lapsena, jolloin vietin paljon aikaa maalla. Kun olin 15-vuotias, näin erään äitini tutun sitovan kransseja ja tekevän kuivakukkatöitä. Innostus kasvoi, kun kuulin mökkimme lähellä kasvavasta kuivakukkapellosta, josta sai käydä poimimassa edullisia kukkia.

Vuosien päästä aloin kasvattaa kukkia itse. Nykyään harrastan omassa puutarhassani ja vanhempieni mökkitontilla kokeilevaa puutarhanhoitoa. Kasvatan kesäkukkia kuten olkikukkaa, tsinniaa, pyöröpallohäntää, tarhaneidonkotaa ja jänönhäntää. Kukkia, joita pystyn kuivattamaan.

Kuivakukiksi sopivia perennoja ovat esimerkiksi pionit, helminukkajäkkärä, sinipallo-ohdake, kärsämöt, nukkapähkämö, tähtiputket, harsokukka, angervot, kissankäpälä ja oregano, joita kasvaa omalla pihallani.

Kukkien kasvattamisessa minua kiehtoo etenkin se, mitä mullasta milloinkin nousee esiin. Kaikkea ei voi itse päättää, mutta suunnittelu ja testailu kiehtovat minua. Kukkien harrastamisesta tulee myös hyvä fiilis. Minulle on parasta mindfulnessia, kun saan touhuta kukkien parissa. Haluan jatkuvasti oppia lisää ja siksi lähdin opiskelemaan puutarha-alaa. Valmistuin puutarhuriksi puolitoista vuotta sitten.

Aloin tehdä kransseja sekä omaan käyttööni että tilaustöinä. Yksi asia johti toiseen ja päätin kokeilla kevytyrittäjyyttä päivätyöni ohessa. Haaveilen siitä, että voisin tulevaisuudessa työllistää itseni kukilla ja kransseilla. Vielä en ole aivan perillä kukka-ammatissani, mutta katsotaan kasvaako Kranssimania niin paljon, että voisin tehdä harrastuksesta ainakin osa-aikaisen työn. Se toisi vapautta ja pääsisin toteuttamaan visioitani.

Kukka-alalla työskentely ei ole pelkkää kesätyötä. Jo tammikuussa alan etsiä siemeniä ja ensimmäisiä juurakoita kesäksi. Tänä vuonna laitoin kesäkukkia kasvamaan maaliskuun lopulla. Näyttää siltä, että tällä kasvukaudella on runsaudenpulaa kukkijoista. Lempikukkieni olkikukkien taimia tuli tänä vuonna niin paljon, etteivät ne kaikki mahtuneet puutarhaani.

Heinä- ja elokuu ovat viljeltyjen kukkien keräämisen parasta aikaa. Joitakin kukkia ostan myös kaupasta. Samalla alkaa kuivatus. Myös luonnonkasvit pitää kerätä tiettyyn aikaan, jotta ne saa hyvässä kunnossa kuivatukseen, eivätkä ala varista. Luonnonkasveista kerään muun muassa heiniä, kukkia, lehtiä, käpyjä, oksia ja siemenkotia. Kukista etenkin kärsämöt kestävät hyvin kuivattuina ja toimivat kransseissa.

Oikeanlaisten kukkien ja kasvien löytäminen vaatii kokeilua, sillä kaikki lajit eivät kestä kuivaamista. Tekemällä oppii myös, että esimerkiksi tsinniat, pienet daaliat, asterit sekä ruusut kannattaa kuivata nimenomaan hiekassa, kun taas esimerkiksi olkikukat, erilaiset kärsämöt, ritarin- ja kukonkannukset ja pionit kuivuvat kauneimmin ilmavasti roikkuessaan.

Hiekkakuivaus tarkoittaa, että kukat laitetaan ikään kuin hiekkakylpyyn, kokonaan hiekan alle. Siten kuivuessaan niiden muoto ja väri pysyvät paremmin muuttumattomina. Käytän ruokalusikkaa hiekan sirotteluun. Jos kukissa on pitkät varret, kukat voi laittaa sivuttain laakeaan astiaan ja varret voi jättää hiekan ulkopuolelle. Kuivalla säällä kukat voivat kuivua viidessä päivässä. Elokuussa on jo kosteampaa, jolloin kuivuminen on hitaampaa.

Aloittelijan kannattaa huomioida, että etenkin liian myöhään kesällä kerätyt heinät varistavat ja roskaavat kovasti. Kaisla avautuu kuin pampaheinä, kun sen kerää heinä-elokuun vaihteessa, jolloin kukinnot ovat muuttuneet kullanruskeiksi, mutta ovat vielä kiinni. Kuivatus onnistuu alaspäin niputettuna tai pystyssä maljakossa.

Olen huomannut, että mitä vaaleamman kukan kuivatan, sitä kauniimman väriseksi se kuivuu. Keltaiset ja vaaleanpunaiset pitävät varmimmin alkuperäisen värinsä. Aniliininpunaisesta kukasta tulee kuivuessaan usein liila ja valkoisesta kellertävä. Mitä napakampia lehti ja kukka ovat, sitä paremmin ne kestävät kuivattamista.

Kuivatut kukat pitää säilöä pimeässä, jotta ne pitävät värinsä. Teen ilmassa alaspäin kuivuneista kukista pieniä kimppuja ja käärin ne silkkipaperiin. Sen jälkeen suljen kukat suuriin pahvilaatikoihin, jotka säilytän kotona. Hiekassa kuivatut kukat säilytän pienemmissä laatikoissa. Koska kukkia on paljon, laatikoitakin kertyy valtavasti. Välillä tuntuu, että teen suurta palapeliä, kun yritän etsiä laatikoista sopivia materiaaleja kransseihini.