Lumoava metsäpuutarha lapsiperheen rivitalopihalla: Sanna on muokannut jyrkän kallion puristamasta ryteiköstä herkän pikkuparatiisin

Viisi vuotta sitten Sanna Spišák pääsi vihdoin aloittamaan puutarhatyöt uudella rivitalopihallaan Inkoossa. Puutarhasta ei vielä siinä vaiheessa voinut puhua, sillä olohuoneen ovelta avautui metsittynyt, jyrkkään kallioseinämään rajautuva alue. Piha oli vesakkoa täynnä, ja sitä varjostivat kookkaat kuuset. Oven vieressä oli palanen huonokuntoista nurmikkoa. Puutarhakasveja ei ollut nimeksikään.

– Tuntui yhtä aikaa ihanalta, jännittävältä ja toivottomalta, Sanna kuvailee.

Sanna ja hänen miehensä Jaro hakivat inspiraatiota lukemalla puutarhakirjoja ja -lehtiä sekä katsomalla tuntitolkulla englantilaisia puutarhaohjelmia. He ihastuivat Monty Donin ohjelmien rentoon tyyliin ja niissä esiteltyjen brittipuutarhojen loistoon. Mutta.

– Tänne suomalaisen metsän reunaan englantilaisten puutarhojen tyyli ei vain tuntunut sopivalta.

Sanna ja Jaro päättivät hyödyntää paikan henkeä ja olemassa olevia raameja. Metsäisyys ja suuri kallio tarjosivat oivan lähtökohdan luonnonläheisen metsäpuutarhan perustamiselle.

Sanna ja Jaro karsivat puustoa ja vesakkoa saadakseen pihalle valoa, mutta mustikoiden kanssa Sanna kävi henkistä kamppailua. Häntä ihastutti ajatus pihaa peittävästä vihreästä varpumatosta, mutta toisaalta hän haaveili myös kulkemista helpottavista poluista. Lopulta mustikka sai väistyä kulkureittien kohdalta, muualla varvut jätettiin rauhaan.

Mustikanvarpujen joukkoon Sanna on kylvänyt lemmikkiä ja puna-ailakkia, sillä hän rakastaa niiden herkkää ja siroa kukintaa. Vähitellen myös puutarhakasvit ovat löytäneet sijansa luonnonlajien rinnalta.

– Aloin haaveilla edesmenneen englantilaisen puutarhasuunnittelijan Beth Chatton metsäpuutarhan lempeän varjoisasta tunnelmasta ja sen keväisistä sipulikukista, kukkapuista ja herkistä perennoista.

Sanna on erityisen ihastunut metsäkurjenpolveen, jota hän on tuonut äitinsä puutarhasta. Violettikukkainen kasvikaunotar siivittää ajatukset Sannan lapsuudenmuistoihin ja sopii erinomaisesti villin luonnollisiin kukkakimppuihin.

– Haluaisin myös tuoda jonkin metsäisen kasvin Jaron kotimaasta Slovakiasta, mutta tämä vaatii vähän tutkiskelua. Kasvin täytyy sopia puutarhamme tyyliin ja kasvuolosuhteisiin.

Kevät on metsäpuutarhassa herkkää aikaa, ja sitä juhlistaakseen Sanna on istuttanut runsaasti sipulikukkia ja muita kevätkukkijoita. Määrät lisääntyvät vuosi vuodelta, sillä joka syksy hän sujauttaa maahan uusia pikkusipulikukkien ja narsissien sipuleita. Varhain keväällä ilahduttavat kevätkurjenmiekat ovat osoittautuneet Sannasta yllättävän helpoiksi. Tulppaanit sen sijaan eivät ole menestyneet, satojen sipulien yrityksistä huolimatta.

– Beth Chatton kuuluisa filosofia ”oikea kasvi oikeaan paikkaan” on mielestäni erinomainen neuvo. Tein viime keväänä pyhiinvaellusmatkan hänen puutarhaansa Essexissä. Metsäpuutarha oli hieno kokemus: luonnon ehdoilla toteutettu kaunis keidas, jossa aika pysähtyy.

Osan oman puutarhansa kasveista Sanna on kasvattanut siemenistä, osan hän on hankkinut valmiina taimina. Ostetut perennat Sanna jakaa moneksi pikkutaimeksi ennen istutusta, jotta kasvit varttuessaan antaisivat mahdollisimman runsaan ja näyttävän vaikutelman.

– Halusin alkuaikoina, että puutarha olisi nopeasti valmis, ja minua ärsytti, kun en voinut kiirehtiä kasvien kanssa. Mutta vähitellen puutarha on kehkeytynyt koristeelliseksi ja luonnonläheiseksi pikkuparatiisiksi. Sen luominen ja hoito on todellakin opettanut minulle kärsivällisyyttä.

Pihlajat tuovat suojaa pihan keskelle, männyt suorine runkoineen muodostavat kehyksen kallion laidalla. Luonnonvaraiset saniaiset, kielot, oravanmarjat ja metsätähdet ovat ilmestyneet kuin tilattuina vesakon raivaamisen jäljiltä vapautuneisiin paikkoihin.

Metsäpuutarhan lumo on vienyt mennessään, ja Sanna tietää olevansa keitaansa kanssa oikeilla jäljillä.