21 vinkkiä kasvimaan lempeään luomuviljelyyn – se ei ole vaikeaa, ja saat runsaan sadon!

Luonnonmukaisessa puutarhanhoidossa maan viljavuus ja hyvinvointi on kaiken alku ja juuri.

Maan monilukuinen pieneliöstö on luonnonmukaisen tarhurin paras apuri. Lierot, tuhatjalkaiset, ankeroiset ja monet vielä pienemmät eliöt, kuten bakteerit ja sienet, muuttavat maan eloperäiset ainekset kasvien käyttämiksi ravinteiksi. Samalla pieneliöstö myös kuohkeuttaa maata.

Maan pieneliöstö toimii mahdollisimman vilkkaasti, kun tarjoat sille runsaasti eloperäisiä aineksia sekä huolehdit siitä, että maa on sopivan lämmin, ilmava ja kostea. Jos maa on hapanta, myös säännöllinen kalkitus vauhdittaa hyötyeliöstön toimintaa.

Maassa on myös sienijuuria eli mykorritsoja, jotka elävät symbioosissa kasvien juurten kanssa. Ne esimerkiksi parantavat kasvien kuivuuden- ja stressinsietokykyä sekä niiden juurtumista ja juurten kasvua. Maanmuokkaus rikkoo sienirihmastoa, joten vältä rajua tai turhaa möyhimistä.

Saman kasvin viljely pitkään samalla paikalla köyhdyttää maata ja huonontaa sen rakennetta. Nelivuotinen kiertoviljely huolehtii maan kasvukunnosta. Kasvit jaetaan ryhmiin:

Kasviryhmiä vuorotellaan niin, että samalla paikalla viljellään ensin 1. ryhmän kasveja, seuraavana vuonna 2. ryhmän kasveja ja niin edelleen. Neljännen vuoden jälkeen kierto alkaa taas alusta.

Kasvit kukoistavat lämpimässä ja suojaisassa paikassa, joten suojaa viljelmä aidalla tai suojakasvustoilla tuulten tuiverruksilta. Esimerkiksi maa-artisokasta kasvaa korkea ja tuuhea kasviaita, josta saa myös satoa. Risuaita taas toimii paitsi tuulensuojana myös hyönteishotellina.

Saksalaisen hügelkultur-mallin mukainen kohopenkki perustetaan näin: Hautaa maahan risuja ja isompia puiden oksia ja peitä ne paksulla kerroksella tuoreita kasvijätteitä. Levitä koko komeuden päälle kerros kypsää kompostia. Alimpana oleva puuaines hajoaa vähitellen ja luovuttaa kasveille pitkään ravinteita. Harjussa kasveilla on myös tasamaata lämpimämmät kasvuolot.

Typpeä sitovat viherlannoituskasvit, kuten herneet, härkäpavut, ruisvirna, yksivuotiset apilat ja auringonkukat, parantavat maan kuntoa ja rakennetta. Kylvä niitä huonokuntoiselle maalle ennen varsinaisen viljelyn aloittamista ja paikoille, jotka syystä tai toisesta jäisivät muuten paljaiksi. Muokkaa viherlannoituskasvit juurineen syksyllä maahan.

Viljelykierto ja muu maanhoito ehkäisevät jo itsessään monia kasvitauteja. Huolehdi myös säännöllisestä kastelusta ja lannoituksesta, sillä hyväkuntoiset kasvit ovat vastustuskykyisempiä erilaisia tauteja ja tuholaisia vastaan. Voit vaikuttaa kasvien hyvinvointiin myös valitsemalla terveiksi tiedettyjä lajikkeita.

Linnut, siilit, leppäkertut ja muut hyvät petohyönteiset pitävät kasvituholaiset kurissa, kun tarjoat niille puutarhasta paljon viihtyisiä pesä- ja talvehtimispaikkoja. Perusta ötökkähotelli, hanki lisää linnunpönttöjä ja istuta suojaisia pöheikköjä, joihin pikkulinnut ja siilit voivat piiloutua vaaran uhatessa.

Peitä kaalit ja muut tuholaisten suosikkikasvit heti istutuksen jälkeen tiiviisti kiinnitetyllä harsolla tai tiheällä kaaliverkolla, niin kasvit ovat suojassa ötököiltä. Voit antaa suojien olla paikoillaan vaikka koko kasvukauden ajan.

Suuntaa kylmä vesisuihku kovalla paineella kasveihin, joissa näkyy kirvoja. Vesi huuhtelee tehokkaasti ylimääräiset asukkaat kasvustoista. Vähäiset määrät kirvoja voit poistaa kasveista myös käsin. Pahiten saastuneet kasvinosat on helpointa leikata kokonaan pois.

Jätä kaadetut puut niille sijoilleen tai kaiva ne maahan pystypökkelöiksi. Lahoava puuaines lisää pölyttäjien ja muiden hyödyllisten hyönteisten määrää sekä tarjoaa vaikkapa linnuille sopivia pesäkoloja.

Viljele samassa penkissä useita lajeja, sillä kasvit viihtyvät toistensa seurassa ja tukevat toistensa kasvua. Istuta yrttejä ja samettikukkia helposti ötököitä keräävien kasvien lähelle. Niiden voimakkaat aromit harhauttavat tuholaisia niin, etteivät ne löydä havittelemiaan kasveja tymäkän tuoksupilven keskeltä.

Peitä paljas multapinta oljella, ruohosilpulla, kitkuujätteillä, kasvien naateilla, järviruo’oilla, rakkolevällä, hyvin palaneella hevosenlannalla tai millä tahansa muulla eloperäisellä aineksella. Ne pidättävät maassa kosteutta ja kuohkeuttavat sitä sekä lannoittavat kasveja ja estävät rikkaruohoja. Voit lisätä katetta kesän mittaan, syksyllä katteet muokataan maan sekaan.

Luonnonmukaisia lannoite- ja torjuntaliemiä on helppo tehdä itse. Nokkosvesi lisää nopeasti typpeä maahan, se valmistuu muhittamalla 1 kilo nokkosia 5 litrassa vettä viikon verran. Samalla tavalla valmistettu kaliumpitoinen rohtoraunioyrttivesi sopii erityisesti tomaattien lannoitukseen. Piipitoinen peltokortekeite vahvistaa kasveja. Se syntyy keittämällä 1 kilo peltokortetta 10 litrassa vettä noin puolen tunnin ajan.

Hedelmiä tuottavat vihannekset tarvitsevat pölyttäjiä. Houkuttele niitä paikalle kylvämällä kasvimaalle erilaisia mesikasveja, esimerkiksi hunajakukkaa, krassia, kurkkuyrttiä, kehäkukkaa, mäkimeiramia, timjamia, iisoppia tai korianteria. Monet viherlannoituskasvit ovat myös hyviä mesikasveja.

Ravinteikkaiden kasviliemien lisäksi luonnonmukaisiksi lannoitteiksi sopivat kanankakka, hevosenlanta, komposti, bokashi ja bokashineste sekä virtsasta vedellä 1:10 laimennettu kultavesi. Hiili sopii varsinkin sipulikasvien sekä nauriiden lannoittamiseen.

Jätä papujen kasvustot syksyllä maahan ja muokkaa keväällä mullan joukkoon. Näin niiden juurinystyröihin varastoitunut typpi päätyy kiertoon.

Monet kasvituholaiset ovat aktiivisimpia tiettyyn aikaan, esimerkiksi porkkanakempit ja kaalikasveja havittelevat kirpat iskevät kovimmin alkukesällä. Kylvä porkkanat mahdollisimman aikaisin keväällä, sillä suuremmat taimet kestävät kemppejä paremmin. Kaalit taas ehtivät tuottaa satoa, vaikka istuttaisit taimet kasvimaalle vasta juhannuksen jälkeen.

Luonnonmukaisesti hoidetusta kasvimaasta on mahdollista saada yhtä suuri sato kuin muualtakin. Lämpöä keräävien viljelyratkaisujen ja taimien esikasvatuksen ansiosta tilan käyttö tehostuu, kasvukausi pitenee, sato aikaistuu ja sadon määrä kasvaa.