Latva-artisokkia, meloneita ja vaikka mitä jännää! Marien hyötytarha tuottaa satoa varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn

”Olin 19-vuotias, kun sain ensimmäisen pienen kasvihuoneeni. Siitä lähtien viljelyintoni on vain kasvanut ja hyötytarhani laajentunut. Olen ammatiltani käsityönopettaja, mutta olen ollut nyt neljä vuotta kotona lastemme Fannyn, Theon ja Mollyn kanssa. Yhtä kauan minulla on ollut kasvimaa.

Minulla oli ennen tapana tehdä kaikenlaisia käsitöitä kotonakin, mutta tuntuu, että viljely on kiilannut kaiken edelle. Siinä on minusta hyvin paljon samaa kuin käsitöissä. Se on mukavan rentouttavaa, loputtoman kiehtovaa ja jollakin tavalla terapeuttistakin. Lisäksi saa vielä maukasta syötävää!

Kasvimaani on noin 20 metriä kanttiinsa ja täynnä erikokoisia ja -korkuisia viljelypenkkejä. Kasvatan kaiken lautareunaisissa laareissa tai lavakauluksissa, etukulmassa on muita suurempi pyöreä viljelypenkki, jonka olen reunustanut muurikivillä. Takakulmalla sijaitsevan kasvihuoneen rakensimme mieheni Jonaksen fammun vanhoista ikkunoista.

Käytäviä peittävän kuorikatteen alla on katekangasta ehkäisemässä rikkaruohoja, mutta viljelypenkit ovat täysin maapohjaisia. Maa täällä Kruunupyyn maaseudulla on hyvää, mutta olen parantanut sitä entisestään monin keinoin. Lannoitan bokashilla, kanankakalla ja pottapissalla. Sekin hoitaa ja lannoittaa maata, että kierrätän vihanneslajeja joka vuosi uudelle kasvupaikalle.

Multa säilyy kuohkeana ja kosteana kasvien väliin levittämäni olkikatteen alla. Joskus penkin reunalta voi tupsahtaa esiin joku rikkaruoho, mutta ei se ole vakavaa. Nostan sen ylös ja jätän olkien päälle. Se nahistuu nopeasti auringossa ja riutuu olemattomiin.

Paras aika vuodesta on kevät, kun saan aloittaa kasvimaalla kaiken uudelleen alusta. Teen ensimmäiset kylvöt kasvihuoneeseen jo maaliskuussa. Näin aikaisin voi hyvin laittaa kasvamaan esimerkiksi pinaatin, rukolan, mizunan ja sareptansinapin siemeniä, jotka itävät kylmässäkin maassa. Peitän kylvökset läpinäkyvällä muovilla. Se suojaa pikku taimia kylmettymästä. Ulkona aloitan toukokuun alussa.

Ensimmäisenä kylvövuorossa ovat retiisit, salaatit ja pinaatit. Pidän siitä, että ne tuottavat muutamassa viikossa satoa.

Kerään satoa ja kylvän koko ajan jotakin uutta, jotta saisimme tuoretta syötävää vielä loppusyksylläkin. Seuraavaksi pakastan ensimmäisen kaalipenkin sadon ja kylvän tilalle salaattia ja nopeakasvuista kesäporkkanaa, joka ehtii valmiiksi vielä ennen syksyä. Esikuvani on Sara Bäckmo, joka viljelee perheelleen syötävää Etelä-Ruotsissa lähes ympäri vuotisesti.

Eniten kasvatan kaaleja ja pinaattia, koska pakastan niitä paljon talveksi. Lehtikaalit ovat minusta myös todella koristeellisia, varsinkin punaiset lajikkeet. Tykkään myös testata erikoisuuksia.

Uusia kokeiluja kasvihuoneessa ovat esimerkiksi bataatti ja vesimeloni. Bataatti ’Erato Orange’ on kasvanut hyvin, mutta eihän sitä vielä tiedä, kuinka paljon mullan alta löytyy satoa. Bataatin kasvukausi on pitkä, ja sadonkorjuu koittaa vasta syksyllä. Vesimelonin hedelmä on heinäkuussa jo tennispalloa suurempi. On hauska nähdä, mitä siitä vielä tulee.

Viljelen kasvihuoneessa joka kesä myös muita meloneja, kurkkuja, ananaskirsikkaa, paprikoita, munakoisoja, malabarinpinaattia ja tomaatteja. Tilaan pääosan siemenistä alkuvuodesta muutamasta nettisiemenkaupasta, mutta tunnustan, että siemenpusseja tarttuu aina mukaani myös ruokakaupan siemenhyllystä.

Ulkona paras onnistumiseni on varmaankin latva-artisokka. Moni pitää sitä vähän vaikeana, mutta olen saanut hyvin satoa. Herkulliset kukkanuput ovat valmiita elokuussa. Se tarvitsee vain lämpimän kasvupaikan ja paljon lannoitusta. Siemenet kannattaa kylvää aikaisin helmikuussa, sillä latva-artisokka on hidaskasvuinen.

Rakastan sitä tunnetta, kun huomaan jonkin itäneen ja jatkavan kasvuaan rehevänä. Tämä on tärkein syy, miksi harrastan viljelyä, vaikka onhan se tietysti mukavaa saada satoakin. Vietän paljon aikaani ulkona lasten kanssa. Heillä on omat leikkinsä tuossa vieressä, ja kasvimaa on minun leikkipaikkani. Se tarkoittaa myös sitä, että en ota viljelystä mitään stressiä.”

Seuraa Marie Björklundin kasvimaapuuhia Instagramissa: @imittlillaparoland