Marjatta viljelee syötävää maailman pohjoisimmassa siirtolapuutarhassa: "Täällä on niin hyvä olla"

Se on aika pieni, vain hieman yli 250 neliötä siirtolapuutarhamökkini ympärillä. Rakennuksen läheisyydessä on pieni läntti nurmikkoa ja perennapenkkejä. Palavanrakkauden ja ukonhattujen takaa alkaa hyötytarha ja mansikkamaa.

Koko siirtolapuutarhan muoto ja väritys ovat arkkitehdin suunnittelemia. Eriväriset mökit näyttävät ylhäältä katsottuina kuin auringonkukalta. Nämä alueen keskellä sijaitsevat kullankeltaiset mökit muodostavat keskustan, vieressä olevat punaiset mökit ovat kukan terälehtiä. Reunimmaisista sinisistä mökeistä syntyy kukan varsi lehtineen. Mökkien värit kuvastavat myös Lappia, sillä ne ovat tuttuja perinteisestä lapinpuvusta.

Täällä on niin hyvä olla, ja luulen että muutkin asukkaat viihtyvät yhtä hyvin. Siirtolapuutarha on sopivan kokoinen meille pohjoisen ihmisille. Hoidamme yhdessä yleiset alueet ja pidämme talkoita ja nyyttikestejä. Minusta on mukavaa, että täällä on tapana moikata naapurit ja jutella päivän tärkeimmät kuulumiset. Kesän lopun sadonkorjuujuhla on vuoden kohokohta.

Kävin keväisin työmatkoilla eteläisessä Suomessa ja vierailin samalla vanhoissa siirtolapuutarhoissa. Ihastuin niiden kauneuteen, leppoisaan tunnelmaan ja yhteisöllisyyteen. Minua alkoi viehättää ajatus omasta pienestä puutarhasta ja mökistä täällä Rovaniemellä. Kun sitten vuonna 1999 paikallisessa lehdessä luki, että järjestetään Napapiirin ryhmäpuutarhayhdistyksen perustava kokous, ajattelin heti, että sinne minä kyllä menen!

Tänä kesänä minulle tulee täällä tasan kymmenen vuotta täyteen. Asun kesät mökillä ja käyn täältä myös töissä. Puutarhanhoito antaa ihanaa vastapainoa istumatyölle. Mökissäni on kaikki mukavuudet saunaa ja pesukonetta myöten. Iltaisin istuskelen koko päivän raatamisesta väsyneenä lempipaikallani keinutuolissa, kuuntelen linnunlaulua ja nautin luonnonrauhasta. Kolme tytärtäni piipahtavat täällä usein syömässä. 

Minusta on aina tuntunut luonnolliselta, että ruoka on itse kasvatettua. Äitinikin viljeli aina kasviksia. Ensimmäiseksi perustin tänne kasvimaan ja yrttitarhan sekä istutin puna- ja mustaherukoita, karviaisia, mansikoita ja vadelmia. Niistä kasvaa ihanan makeita pohjoisen kesän valossa. Nykyään saan satoa myös makea- ja isotuomipihlajasta sekä tyrnistä. Toivon saavani omena- ja kirsikkasatoakin. Hedelmäpuut ovat vasta muutaman vuoden vanhoja. Valkoiset mansikat ja vadelmamansikat ovat hauskoja erikoisuuksia. Marja-aroniatkin alkavat toivottavasti pian tehdä marjoja. Ne ovat vielä pieniä taimia. Haluan syödä mahdollisimman puhdasta ruokaa, siksi käytän viljelyssä vain luonnonmukaisia keinoja.

Kukkien aika tuli vasta myöhemmin. En pidä itseäni varsinaisena kukkaihmisenä, mutta idänruusujuuren, jalopähkämön, siperiankurjenpolven ja kuolanpionin tapaiset perinteiset, vähän jalostetut perennat ovat suosikkejani. Ne ovat myös hyvin kestäviä ja helppohoitoisia. Saman voi sanoa pensasruusuistani. Juhannusruusujen lisäksi puutarhassani kasvaa tornionlaaksonruusua, joka on luonnonvaraisen metsäruusun kerrannaiskukkainen muunnos.

Monien hyötykasvienkin kukinta on minusta kaunis. Esimerkiksi ’Lapin Puikula’ -perunan vaaleat, nuokkuvat kukat ovat todella koristeelliset.

Ei oikeastaan. Pohjavesi on niin korkealla, ettei minun tarvitse kastella helteilläkään. Olen käyttänyt katekangasta ja juuriestettä niin, etteivät helposti leviävät lajit leviä liikaa. Pieneltä nurmikoltani tulee juuri ja juuri sen verran ruohosilppua, että saan kasvimaan katettua sillä. Nurmikate estää rikkaruohoja, lannoittaa ja pidättää kosteutta. Runsaasti ravinteita kaipaaville kasviksille lisään vielä kompostimultaa ja luomulannoitetta. Koristekasvien lannoittamisessa olen aika huono.

Marjoja pakastan kymmeniä litroja ja syön ne talven mittaan esimerkiksi jogurtin joukossa. Minulla on paikalliselta kotitalousopistolta saatua puolijalostettua vadelmaa, joka antaa parhaina vuosina 40 litraa marjoja. Mustaherukka on hyvä marja minulle. Se pelastaa elämän, kun sitä laittaa keskitalven pimeydessä jogurtin sekaan. Tyrniä sain viime vuonna noin kolme litraa, mutta söin niitä ruokalusikallisen päivässä, joten sain senkin määrän riittämään pitkään.

Yrttejä kuivaan pienissä nipuissa sekä kuivurissa. Käytän tosi paljon lipstikkaa. Kuivaan paljon myös pinaattia, nokkosta ja väinönputkea. Pinaatti antaa ruokiin hyvän, pehmeän maun. Humalan kuivatuista kävyistä teen hyvän unen teetä. 

Marjatta käyttää paljon väinönputkea ja nokkosta. Nokkonen tekee kolme satoa kesässä, kun sen kasvuston leikkaa välissä matalaksi. Näin kasvi tuottaa koko ajan uusia versoja.

Väinönputki on ikivanha mauste- ja vihanneskasvi, joka on Marjatan mielestä hyvä yleisvoinnin parantaja.

– Nuoret varret ja lehdet sopivat salaattiin poimulehden kanssa. Kuivaan lehtiä niin paljon, että niitä riittää koko talveksi. Lisään väinönputkea kastikkeisiin ja keittoihin. Väinönputkitee parantaa ruoansulatusta ja ehkäisee ilmavaivoja.

Rovaniemellä saattaa kesäkuussakin olla niin viileää, että Marjatta joutuu pukemaan puutarhatöitä varten toppatakin ja pipon. Pohjoisista oloista huolimatta kasvimaalta saa kuitenkin ensimmäistä satoa usein jo toukokuussa.

– Väinönputki ja voitonlaukka ovat nopeita kasvamaan. Sain kestävää mutta melko harvinaista voitonlaukkaa naapuriltani ja tykästyin sen lehtien vahvaan makuun. Kerään niitä esimerkiksi voileipien päälle.

Lyhyttä kasvukautta ja viileyttä vastaan Marjatta käyttää harsoja. Kylmälle arkojen pensaspapujen ja kesäkurpitsojen päällä peite saa olla kesäkuun loppuun saakka. Harso jouduttaa myös perunoiden kasvamista. Vihannekset ja marjapensaat on istutettu kohopenkkeihin, jotka pysyvät tasamaata lämpimämpinä.