Minnan puutarha on viimeistelty ja silti helppohoitoinen – "Puna- ja kirjavalehtiset kasvit ovat heikkouteni"

Tapasin mieheni Karin vuonna 2009 ja aloin viettää aikaani täällä. Kari kysyi, voisinko vähän auttaa puutarhan kanssa. Talo on rakennettu vuonna 1995, ja samaan aikaan tontille on tehty myös puutarhasuunnitelma, josta oli jäljellä katajaa, pensaita, pihlaja ja hieman villiintynyttä kirsikkaa. Nurmikkoa oli paljon, ja se oli aika katastrofi – voikukan valloittama ja paikoin kuivaksi kulottunut. Nurmikon kunto oli heikko siksikin, että se on alun perin perustettu liian ohuen multakerroksen päälle.

Sain siis suunnitella puutarhan lähes tyhjästä oman makuni mukaiseksi, koska täällä ei ollut juuri mitään kasveja eikä Kari ollut puutarhanhoidosta kiinnostunut. Olen seurannut äitini Nanna Salmen puutarhaprojekteja, joten tiesin heti, kuinka puutarhaa kannattaa rakentaa.

Perustin perenna-alueet äidin mallin mukaan kohopenkkeihin suoraan nurmikon päälle. Levitän ensin paksun kerroksen sanomalehtiä nurmikolle ja kastelen sen huolella. Sitten vain lisään kunnon multakerroksen sanomalehtien päälle, istutan kasvit ja peitän paljaaksi jääneen multapinnan kasvijätteillä ja ruohosilpulla, jota saamme keräävästä ruohonleikkurista. Käytän myös kaikki omat ja naapuruston pihoiltaan tuomat haravointijätteet katteina. Lopuksi levitän hakkeen, joka tekee yleisilmeestä huolitellun. Tällä tavalla puutarhan saa tehtyä aika pienellä rahalla ja vähällä vaivalla. Nyt haketta pitäisi lisätä, kun kuusi vuotta sitten levitetystä 5-senttisestä kerroksesta ei ole enää paljoakaan jäljellä.

Kun istutusalueet alkoivat laajentua, Kari huolehti, jääkö puutarhaan enää lainkaan nurmikkoa. Silloin muistutin, kuinka vähän hän tykkäsikään ainaisesta ruohonleikkuusta. Mitä vähemmän nurmikkoa on, sitä vähemmän puutarhassa on työtä. Laajat ja säännöllisen muotoiset istutusalueet on myös helppo kiertää leikkurin kanssa, toisin kuin sinne tänne ripotellut pienet kukkapenkit.

Olen aina toivonut pergolaa, joten se rakennettiin ensimmäisenä. Minulle oli tärkeää, että pergola on täsmälleen samassa linjassa talon kanssa, sillä muuten se olisi häirinnyt silmiäni. Istutin pergolan ympärille köynnöksiä varjostamaan, koska paikka on todella kuuma. Myöhemmin rakensimme talkoilla vielä kasvihuoneen ja yrttitarhan.

Puutarhamakuni on kehittynyt vähitellen tietyn tyyliseksi. Haluan muokata oman maisemani sen mukaiseksi. Pidän levollisesta, tyylikkäästä ja siististä puutarhasta. Ranskan samppanjamatkalla huomasin, että siellä monet puut ovat hamlattuja eli lehdestettyjä ja pensaat leikattuja. Minäkin kuritan kaikkia puita säännöllisesti. Haluan, että esimerkiksi kriikunat pysyvät pienikokoisina ja leikkaan istuttamiani ’Pepi’- ja ’Saarenmaan Punainen’ -päärynöitä suoraoksaisiksi. Erästä pensasta muotoilen vähitellen kuution muotoiseksi. On jotenkin vähän pelottavaa, jos kasvit saavat kasvaa aivan vapaina ja hurjina.

Maku muuttuu ajan kanssa. Aluksi puutarhassa oli enemmän kukkia, mutta nyt pääosassa ovat kaunislehtiset varjokasvit, varsinkin kuunliljat ja keijunkukat. Ne näyttävät yhtä hyviltä koko kesän. Kun näen punalehtisen kasvin taimimyymälässä, harkitsen aina vakavasti sen ottamista mukaani. Kirjavalehtiset lajikkeet ovat toinen heikkouteni. Happomarjoihin ja havukasveihin olen mieltynyt yhä enemmän. Meillä on kesäpaikka Virossa lähellä Latvian rajaa. Latvian taimistoista löytyy vaikka mitä herkkuja, varsinkin erikoisia havuja!

Olin kerännyt paraatipenkkiini kaikkia ihania kasveja, mutta sitten löysin puutarhapatsaan, joka pani suunnitelmat uusiksi. Vitsailin Karille puutarhamessuilla, että nyt lähdetään ostamaan puutarhapatsaita – oikeastihan en välitä oikein mistään koristeista tai puutarhatontuista. Nooh, tämä synkeän ja vähän kornin gargoilin, pienen hirviöpatsaan, nähtyäni muutin mieleni ja huomasin haluavani sen paraatipenkkiin. Sen myötä oli selvä, että istutusryhmän värimaailma menee uusiksi. Nyt siihen sopivat kylmät harmahtavat sävyt. 

Oikeasti puutarha on nykyään todella helppohoitoinen. Olen oppinut, että kasvit menestyvät, kun ne istuttaa sopiville kasvupaikoille. Pitää uskoa, että varjokasvit haluavat kasvaa varjossa. Kate pitää rikkaruohot kurissa, eivätkä perennat tarvitse kastelua kuin viikkokausia kestävien helteiden aikana. Tunnen itseni sen verran hyvin, että en edes harkitse istuttavani tänne mitään sellaista, joka vaatisi talvisuojauksen.

Omenapuiden leikkaaminen on tosin aika operaatio, mutta olen kääntänyt tylsän työn hauskaksi huviksi. Pidämme tyttökavereideni kanssa juhannuksen jälkeen vesiversotalkoot. Minä keikun puussa ja muut keräävät oksat kottikärryihin. Lopuksi kiertelemme puiden ympärillä kuohuviinilasit kädessä ja ihailemme työmme jälkiä.