Minttu – vinkit kasvatukseen, hoitoon ja lisäykseen
Helppo ja nopeakasvuinen yrtti

Minttu – vinkit kasvatukseen, hoitoon ja lisäykseen

Minttu on monivuotinen ja pitkäikäinen yrtti, jota voi kasvattaa niin ruukussa kuin penkissäkin. Mintut ovat nopeakasvuisia ja helppohoitoisia kasveja, joista monet myös kukkivat kauniisti houkutellen pölyttäjiä.
21.3.2015
 |
Viherpiha

Minttu, Mentha spp.

  • Monivuotinen, pitkäikäinen.
  • Sopii ruukkuun ja avomaalle.
  • Helppo viljellä.
  • Lisäys siemenestä tai pistokkaasta, piparminttu vain pistokkaasta.
  • Leviää juurirönsyistä.
  • Talvehtii melko hyvin.
  • Viihtyy parhaiten multavassa maassa, mutta menestyy lähes missä vain.
  • Aurinkoinen tai puolivarjoisa kasvupaikka. Varjokin kelpaa.

Mintun kasvupaikka ja -alusta

Minttu viihtyy parhaiten kalkkipitoisessa, multavassa vettä läpäisevässä maassa, jonka pH on 6,5–7. Sille kelpaa myös vaatimattomampi maa. Kata maa esimerkiksi ruohosilpulla, oljella tai eloperäisellä katekankaalla.

Sijoita mintun taimi aurinkoon tai puolivarjoon. Eteerisiä öljyjä muodostuu eniten lämpimällä paikalla. Minttua voi kasvaa niin viljelylaatikossa, penkissä kuin ruukussakin.

Hopeamintussa on hieman hohtava kasvusto.

Mintun leviäminen

Huomioi leviäminen, jos istutat minttuja hentojen kasvien joukkoon. Mintut ovat pintajuurisia ja leviävät juurirönsyjen avulla. Esimerkiksi piparminttu rönsyää voimallisesti ravinteikkaassa maassa. Siksi mintuille kannattaa varata oma paikka ja rajoittaa niiden suikertelua. Niille voi myös rakentaa aitoja maan sisään, mutta ne tahtovat pujahtaa esteiden ali tai yli. Salvia kuitenkin on niin vahvajuurinen, että se estää mintun leviämisen.

Eri minttulajit ja -lajikkeet on syytä pitää erillään, sillä ne risteytyvät helposti. Lähekkäin kasvaessa niillä on myös taipumus menettää tunnusomaiset tuoksunsa ja makunsa.

Istutusvaiheessa on tärkeää poistaa maasta monivuotiset rikkakasvit.

Mintun taimia ostaessa kannattaa hypistellä lehtiä ja kokeilla, miellyttääkö tuoksu. Vaikka laji- ja lajikenimi olisivat oikein merkitty, mintuista on niin monia kantoja, että paras luottaa omaan nenäänsä.

Viherminttulajikkeita.

Mintun lannoitus

Ravitse minttua etenkin kasvuston leikkaamisen jälkeen. Kastele tainta lannoitevedellä, jotta se spurttaa nopeasti uuteen kasvuun ja ehtii kerätä voimia.

Vain Mentha-suvun lajit ovat oikeita minttuja. Muiden sukujen kasveja kutsutaan valemintuiksi.
Kokeilijan iloksi mintuista jalostetaan alati uusia lajikkeita, joiden tuoksussa voi aistia appelsiinia, sitruunaa ja jopa laventeliakin.

Mintun lisäys – 5 tapaa, joilla onnistut

Jalostettuja minttuja ja risteymiä voi lisätä vain suvullisesti pistokkaasta, juurirönsyistä tai taivukkaasta. Siemenestä voi lisätä muun muassa viherminttua, harmaaminttua, pyöröminttua ja rantaminttua. Suvullinen lisäys on suositeltavampaa.

Pistokkaasta

Ota kymmenen sentin latvapistokas alkukesällä nousevan kuun aikaan. Katkaise latvasta kasvupiste ja poista varovasti alimmat lehdet. Istuta pistokas kosteaan turvemultaan. Juurtuminen vie muutaman viikon. Voit kiskaista taimesta myös tyvipistokkaan, jossa on jo juuret valmiina.

Juurirönsyistä

Katkaise muutaman sentin mittainen pala juurirönsystä, jossa on vähintään yksi silmu, mieluusti useampiakin. Peittele pätkät 5–10 sentin syvyyteen maahan tai ruukkuun.

Useimmat mintut lisätään kasvullisesti maavarren pätkistä tai pistokkaista.

Taivukkaasta

Taivuta mintun oksa maahan ja laita sen päälle muutama sentti multaa siten, että latva jää näkyviin. Laita kivi painoksi mullan päälle. Kun taivukas on kasvattanut juuret, irrota se emokasvista ja istuta uuteen paikkaan.

Siemenestä

Kylvä muutama siemen huhtikuussa 5 x 5 sentin ruukkuun. Esikasvatus kestää viidestä kahdeksaan viikkoon. Toukokuun lopussa voi kylvää suoraan avomaalle. Siemenet itävät yleensä melko huonosti.

Jakamalla

Minttukasvustolle tekee hyvää paikan vaihto vähintään viiden vuoden välein. Samalla sitä voi jakaa naapureille.

Kookas ananasminttu lisääntyy vain juurakosta jakamalla tai pistokkaasta juurruttamalla.

Mintun kylvö- ja lisäysajat

Mintun sadonkorjuu

Korjaa versoja, lehtiä ja kukkia pitkin kesää. Lehdet ovat aromikkaimmillaan kukinnan alkaessa. Minttujen kukinnot ovat pörriäisten mieleen. Kukinnoista voi hauduttaa teetä, yksittäiset kukat sopivat salaattiin.

Jos haluat kuivattaa tai pakastaa suuren määrän lehtisatoa, leikkaa kasvusto heinäkuussa 10–15 sentin korkeudelta ja uudelleen elokuun lopussa 15–20 sentin korkeudelta. Istutuskesänä kasvusto kestää vain yhden korjuukerran.

Mitä talvenarempi minttulaji tai -lajike on, sitä maltillisemmin siitä kannattaa kerätä satoa syyspuolella.

Mintun talvehtiminen

  • Uusi rönsyistä tai jakotaimista elinvoimansa menettänyt kasvusto ja vaihda samalla paikkaa. Hyväkuntoiset taimet selviävät parhaiten talven yli.
  • Anna mintun kerätä voimia talvehtimiseen äläkä leikkaa versoja voimakkaasti enää syyskuussa. Se saa taimen aloittamaan kasvun, jolloin jo alkutalven pakkaset voivat tuhota sen.
  • Leikkaa minttujen talvehtineet versot vasta keväällä. Suojaa ulkona talvehtivat mintut lumettomana pakkasjaksona esimerkiksi puiden lehdillä tai pakkaspeitteellä.
  • Talveta kirjavalehtisistä lajikkeista ja muista talvenaroista mintuista ainakin tupas viileässä paikassa. Jos sopivaa tilaa ei ole, sisätilojakin kannattaa kokeilla.
Kuvan minttulajikkeet: 1) marokonminttu, 2) espanjanminttu, 3) bulgarianviherminttu, 4) kähäräminttu, 5) 'Buddleia’-harmaaminttu, 6) omenaminttu, 7) 'Berries & Cream'.

Minttulajikkeita:

  • Piparminttu: Voimakas ja tavallinen. Aito piparminttu ei tuota siemeniä.
  • Viherminttu: Suosittu, voi lisätä myös siemenistä. Koristeellinen muoto on kähäräminttu.
  • Marokonminttu: Raikas maku juomiin, talvehtiminen epävarmaa.
  • Pyöröminttu: Voimakaskasvuinen, mm. ananakselta ja omenalta tuoksuvia lajikkeita.
  • Harmaaminttu: Korkeaksi kasvava harmaalehtinen laji. Talvehtii hyvin.
  • Omenaminttu: Maku miedohko. Runsaskukkainen, kestävä ja korkea.

Muokattu 22.6.23 klo 12.40: Juttuun lisätty kuvia ja uutta tietoa.

1 kommentti