Mummolasta tutut pelargonit valloittavat uusia sydämiä – poimi vinkit, joilla saat kasvin kukoistamaan

Pelargoni, mummolasta tuttu suosikkikukka on kiitollinen kasvi myös aloittelevalle viherpeukalolle, sillä se on helppohoitoinen ja kestävä. Kasvi sietää yllättävän hyvin kuivuutta ja niukkaa hoitoa. Tuholaiset ja tauditkin pysyvät niistä yleensä loitolla. Yleisimmin pelargonin kimpussa tuhoaan tekevät kirvat ja lehtimadot.

Pelargonit eivät kuitenkaan sovi laiskalle puutarhurille. Kuihtuvia kukintoja ja kellastuvia lehtiä riittää aina nypittäväksi. Kuihtuneen kukkavarren ja lehdet voi irrottaa sormilla taittamalla ne tyvestä poikki.

Pelargonit viihtyvät parhaiten aurinkoisilla, suojaisilla paikoilla. Hyvällä hoidolla kukkaloisto kestää toukokuulta pitkälle syksyyn.

Jotta pelargonin kukinto säilyisi runsaana ja kestävänä, kasvi kaipaa säännöllistä kastelua ja lannoitusta, mutta kohtuudella. Pelargonit kestävät paremmin kuivuutta kuin liiallista kastelua. Mullan on hyvä kuivahtaa kastelukertojen välissä.

Pelargonin lannoitus on tärkeää. Parhaiten kasvin lannoitteeksi sopivat pitkäkestoiset lannoitepuikot tai kasteluveteen annosteltavat kaliumpitoiset lannoitteet. Typpipitoinen lannoite lisää turhaan lehtien kasvua ja vähentää kukintaa.

Pelargonit ovat näyttäviä yksinään huonekasveina tai kesäkukkana ulkoistutuksissa. Pystykasvuiset lajikkeet sopivat myös ryhmäistutuksiin pääkasveiksi.

Riippapelargonit voi istuttaa laskeutumaan myös parvekelaatikoista, pylväiden päälle asetelluista ruukuista ja amppeliruukuista.

Sopivia seuralaisia kesäkukkaistutuksiin ovat esimerkiksi lobeliat ja tuoksupielukset. Pelargoniat ovat mieluiten asetelman primadonnia, ne eivät välitä kovasta kilpailusta. Tavalliset pelargonit kestävät kohtuullista sadetta ja tuulta, mutta puolikerrannaiset, kerrannaiset ja jalopelargonit eivät pidä sateesta. Ne viihtyvät parhaiten katetuilla kuisteilla, terasseilla ja parvekkeilla.

Kun kukinta päättyy syksyn tullen, pelargonien lannoitusta voi vähentää. Ennen pakkaskauden alkua kukat on syytä siirtää sisälle.

Talveksi pelargonit kaipaavat viileää, mielellään noin 5–10 asteen lämpöä ja valoisaa paikkaa. Sopiva paikka voi löytyä ikkunalaudalta, jos lämpöpatteri ei alapuolella nosta lämpöä kovin korkealle. Kaupunkioloissa talvetusta voi kokeilla myös kellarikomeroissa tai vintillä, jos huoneilma on kovin kuivaa ja lämmintä. Mitä pimeämpi tila, sitä alhaisemmaksi lämpötilan olisi hyvä laskea. Asteiden on kuitenkin pysyttävä plussan puolella.

Talvehtimisen aikana pelargoneja kannattaa aika ajoin käydä kurkistamassa ja kastella tarpeen mukaan, jotta juuret eivät pääse kuivumaan. Kastelu saa kuitenkin olla talviaikaan niukkaa. Lannoituksen voi jättää lepoaikana kokonaan pois ja lisätä korkeintaan merileväuutetta kasteluveteen.