Näin onnistut malvan kasvatuksessa

Myskimalva, ruusumalva ja harmaamalvikki kukkivat pitkään. Viihtyäkseen ne tarvitsevat aurinkoisen ja tuulensuojaisen paikan. Istuta pariksi tummalehtisiä perennoja ja muita voimakkaan värisiä kasveja, jotka korostavat malvojen vaaleita sävyjä.

3Kommenttia 34

Teksti

Jari Särkkä

Kuvat

Paavo Martikainen

Jari Särkkä

9.9.2016

Viherpiha

Malvat ja harmaamalvikki kuuluvat malvakasvien heimoon, joka koostuu niin yksi-, kaksi- kuin monivuotisistakin lajeista, joista osa on puuvartisia. Myös meillä huonekasvina tuttu kiinanruusu lukeutuu malvakasveihin.

Suomessa malvat eivät kasva luonnonvaraisina, mutta tulokaskasveina meillä tavataan muutamaa pienikukkaista lajia, kuten kylä- ja katinjuustomalvaa.

Harmaamalvikki lienee pisimpään viljeltyjä malvakasvejamme, ainakin Pohjois-Suomessa. Laji onkin kestävimpiä malvakasveja, jota istutettiin ennen vanhaan yleisesti talojen seinustoille.

Harmaamalvikin parhaita puolia on pitkään jatkuva ja näyttävä vaaleanpunainen kukinta, joskin myös valkokukkaisia muotoja on viljelyssä. Kasvi on korkeahko, mutta pysyy silti hyvin pystyssä ilman tuentaa. Se kannattaa kuitenkin istuttaa tuulensuojaiseen paikkaan, koska myrskytuulia se ei sentään kestä. Lajin jakaminen ei onnistu, joten valkokukkaisetkin muodot on lisättävä siemenistä, joskaan kaikista jälkeläisistä ei tule valkokukkaisia.

Kylvökukkana viljellään usein kiiltomalvaa (Malva sylvestris), joka on kaksi- tai monivuotinen. Yleensä se jää kaksivuotiseksi.

Monivuotiset myski- ja ruusumalva ovat eniten käytettyjä malvoja. Ne muistuttavat suuresti toisiaan, ja kasvit usein sekoitetaankin keskenään. Myskimalva on matalampi, noin puolen metrin korkuinen, ruusumalva varttuu hieman yli metrin mittaiseksi. Tarkemmat erot ovat kasvitieteellisiä – myskimalvalla on kapeammat ulkoverholehdet kuin ruusumalvalla.

Harmaamalvikin tapaan myös malvat kukkivat pitkään, useita viikkoja. Myskimalvaa kasvatetaan myös valkokukkaisena muotona, joka on ajoittain ollut hyvin suosittu.

Malvojen seuraan sopivat tummalehtiset perennat ja muut voimakkaan väriset kasvit, jotka korostavat malvojen vaaleita sävyjä. Esimerkiksi tummansinikukkaiset rantatädyke ja siperiankurjenmiekan erilaiset lajikkeet sekä tumman liilanpunainen rantakukka ovat mainioita malvojen seuralaisia. Myös punakukkainen väriminttu on sopiva vieruslaji.

Malvan kasvatus pähkinänkuoressa

Kasvupaikka

Malvat ovat aurinkoisen kasvupaikan kasveja, jotka viihtyvät parhaiten kevyessä ja läpäisevässä hiekkamultamaassa. Ne pysyvät hyvin pystyssä, mutta suojaisa seinusta on niille kuitenkin paras kasvupaikka. Maa kannattaa kevyesti kalkita, koska malvat pitävät emäksisestä kasvualustasta.

Hoito

Harmaamalvikki ja malvat ovat helppohoitoisia. Yleensä niitä eivät vaivaa mitkään tuholaiset. Mikäli et halua niiden leviävän, leikkaa kukkavarret pois kukinnan jälkeen.

Lisäys

Malvat ja harmaamalvikki lisätään siemenistä. Kylvä siemenet aikaisin keväällä – ne itävät parhaiten, kun lämpötila on alle +5 astetta. Hajakylvä muovilaatikoihin ja kouli ruukkuihin tai suoraan kasvupaikalle. Myös valkokukkaiset muodot lisätään siemenistä, mutta vasta kukinta paljastaa, periytyikö väri. Myskimalvan valkoiset muodot periytyvät paremmin kuin harmaamalvikin. Porkkanamaisen paalujuuren takia malvojen jakaminen ei onnistu.

Kestävyys ja menestyminen

Harmaamalvikki on kestänyt talvet erinomaisesti. Myski- ja ruusumalvalla voi ajoittain olla talvehtimisongelmia erityisesti märkinä talvina. Malvat kärsivät poikkeuksellisen paljon talvella 2015–2016, mutta perennoilla ei olekaan ollut niin pahoja tuhoja 30 vuoteen.