Näin onnistut neilikan kasvatuksessa
Suomessa kasvaa luonnonvaraisena kolme neilikkalajia, joista yleisin on ihmisten mukana kedoille ja tienvarsille kulkeutunut ketoneilikka (Dianthus deltoides). Harvinaista ja rauhoitettua hietaneilikkaa (D. arenarius) voi tavata vain muutamassa paikassa maassamme, pulskaneilikkaa (D. superbus) puolestaan Pohjois-Suomen jokitörmillä.
Puutarhoissa viljellään yleisimmin kaksivuotista harjaneilikkaa (D. barbatus), mutta myös ketoneilikkaa ja siitä kehitettyjä lajikkeita käytetään paljon.
Neilikoiden etuja ovat näyttävät kukat ja ikivihreä lehdistö, joka antaa väriä lumettomanakin aikana. Kasvit muodostavat tuuheita mättäitä eivätkä leviä hallitsemattomasti juuristonsa avulla. Kukkien väri vaihtelee valkoisesta punaiseen sekä erilaisiin vaaleanpunaisen tai liilan sävyihin. Kukinta alkaa kesäkuussa, ja useimpien lajien pääkukinta on heinäkuussa.
Kasvupaikka
Useimmat neilikat tarvitsevat aurinkoisen kasvupaikan ja läpäisevän hiekkamultamaan. Turve- ja savimaassa ne eivät menesty. Neilikat pitävät hieman tavanomaista emäksisemmästä maasta, joten pieni kalkin lisäys kasvualustaan on niille eduksi.
Hoito
Neilikat ovat suhteellisen helppohoitoisia, kunhan huolehdit, etteivät rikkaruohot pääse leviämään kasvustoon. Kasvitauteja on vähän, joskin märkinä kausina sienitaudit voivat vioittaa neilikoiden lehdistöä. Aurinkoinen ja avoin kasvupaikka rajoittaa myös sienitautien leviämistä. Pahimmat tuholaiset ovat jänikset ja myyrät, jotka voivat syödä talven aikana neilikoiden lehdistön. Arvokkaimmat lajit kannattaakin suojata syksyllä tiheällä myyräverkolla.
Lisäys
Useimpia neilikoita voi lisätä siemenistä. Kylvä keväällä laatikoihin ja kouli varhaisessa vaiheessa ruukkuihin. Kylvökset ovat herkkiä saamaan taimipoltteen, joten vältä liikakastelua. Lajikkeita on lisättävä kasvullisesti, jotta lajikeaitous säilyy. Pistokaslisäys on melko helppoa, myös joidenkin neilikkalajien jakaminen onnistuu.
Kestävyys ja menestyminen
Neilikoiden kestävyys on paljolti riippuvainen kasvupaikan olosuhteista, joiden tulee aina olla kasvin vaatimusten mukaiset. Raahen korkeudella ovat menestyneet esimerkiksi amurinneilikka, hietaneilikka ja kääpiöneilikka.
