Parsan kasvatus palkitsee sinnikkään tarhurin – näin onnistut!
Piha ja puutarha

Parsan kasvatus palkitsee sinnikkään tarhurin – näin onnistut!

Parsan kasvatus vaatii kärsivällisyyttä mutta on palkitsevaa: suoraan penkistä kattilaan poimitut parsan versot ovat erityisen makeita ja mureita. Parsan lisääminen onnistuu siemenistä, mutta nopeammin oman parsan makuun pääsee hankkimalla elinvoimaisia juurakoita.
6.5.2020
 |
Viherpiha

Parsan kasvatus siemenestä tai taimesta – näin onnistut!

Aloita kasvatus ostotaimista tai siemenistä. Jos valitset siemenet, kylvä ne huhtikuussa ruukkuihin, jotta ne ehtivät kasvattaa kesän aikana useita silmuja ja hyvät varastojuuret. Voit kylvää siemenet keväällä myös suoraan maahan, mutta viileässä maassa taimettuminen voi viedä kuukauden.

Viljelyyn voit valita paksuversoisen F1-hybridin tai perinnelajikkeen, jonka versot ovat ohuita mutta rapeita ja maultaan hernemäisiä. Myös kotoisia vanhoja parsakantoja kannattaa arvostaa ja kasvattaa vaikkapa kukkapenkissä.

Parsan kasvupaikka

Valitse parsoille aurinkoinen ja suojaisa paikka, jossa ne saavat kasvaa rauhassa. Kunnosta kasvualustasta rikkaruohoton. Hyödynnä katteita ja varo juolavehnän sekä muiden rikkaruohojen soluttautumista kasvustoon.

Istuta taimet varsinkin savimaalla kumpareeseen ja muotoile penkin pinta niin, että vesi valuu pois. Parsa viihtyy monenlaisilla maalajeilla, mutta se on arka märkyydelle.

Lisää maahan kompostia tai kompostoitua lantaa. Sekoita kalkki syvälle maahan. Maan ihanteellinen pH on 7–7,5.

Parsan istutus

Istuta parsa lopulliselle paikalle touko–kesäkuussa maan lämmettyä. Liota lepotilaisia ostojuurakoita vedessä pari tuntia ennen istutusta. Asettele juurakot 15–20 sentin syvyisen vaon pohjalle 30–50 sentin välein. Peitä juuret aluksi vain 5–10 sentin multakerroksella ja täytä vako vähitellen syksyyn mennessä.

Anna kasvuston kerätä voimaa istutusta seuraavat kaksi kesää äläkä kerää satoa.

Parsakasvustojen hoito

Anna kasvuston kerätä voimaa istutusta seuraavat kaksi kesää äläkä kerää satoa. Näin juurakkoon kertyy runsaasti energiaa, mikä näkyy paksuina ja lukuisina versoina. Huolehdi parsan kasvuvoimasta kastelemalla, lannoittamalla, kalkitsemalla, kattamalla ja kitkemällä.

Suojaa varsinkin nuori kasvusto 2–3-kertaisella harsolla koleina jaksoina. Jo nollan tuntumaan laskeva lukema voi vioittaa versoa, ja pari miinusastetta tappaa sen. Nuorilla kasveilla on vain vähän vararavintoa ja silmuja, joten kylmä puraisee niitä pahimmin. Muista kiinnittää harso napakasti, jotta versot säilyvät ehjinä.

Parsan sadonkorjuu

Kerää ensimmäiset versot 3–5 vuoden kuluttua istutuksesta. Satoaika on touko-kesäkuussa. Korjaa ensimmäisenä satovuonna satoa vain viikon tai kaksi, mutta leikkaa kasvustosta tuona aikana kaikki versot. Seuraavana vuonna voit korjata versoja jo kolmisen viikkoa.

Leikkaa verso maanrajasta, kun se on 15–20 sentin mittainen ja vielä suppuinen. Voit myös taittaa verson, jolloin se katkeaa puutuneen kohdan yläpuolelta.

Parsan kasvatus vaatii kärsivällisyyttä mutta palkitsee puutarhurin!

Parsan kasvatus – lajikkeita

’Gijnlim’ F1

Suosittu aikainen, satoisa ja kestävä lajike. Versot keskipaksut. Vihreän ja valkoisen parsan kasvatukseen.

’Mary Washington’

Kestävä perinnelajike vihreän parsan kasvatukseen. Lyijykynän paksuiset versot ovat maukkaita ja mureita.

Teuva

Kauan viljelyssä ollut kanta, jonka siemeniä voi saada Maatiaisen kautta ylläpitoviljelyyn.

'Argenteuli'

Vanha ranskalainen lajike, jota on käytetty perinteisesti valkoisen parsan tuottamiseen.

'Erasmus' F1

Uusi violetti lajike, jonka sanotaan sopivan myös pohjoiseen.

Vai haaveiletko valkoisesta parsasta?

Valkoinen parsa on Suomessa harvoin viljelty herkku. Parsasta kasvaa valkoista hiekkapenkin uumenissa: pimeys nimittäin estää väriaineen muodostumisen.

Valkoisen parsan kasvatus sopii hallanarkaan paikkaan, sillä hiekkamulta suojaa versoja kylmältä. Valossa kasvavaa vihreää parsaa on helpompi kasvattaa kuin valkoista.

Entä tiesitkö, että on myös violetteja parsalajikkeita?

Valkoinen parsa on meillä harvoin viljeltyä herkkua.
Kommentoi »