Mitkä perennat kestävät myös maljakossa? Taimistojen ammattilaiset vinkkaavat 9 ihanaa vaihtoehtoa

Isotähtiputken (Astrantia major) lukuisista lajikkeista esimerkiksi ’Roma’ on osoittautunut hyvin kestäväksi täällä meillä Raahessa. Isotähtiputken parhaisiin puoliin kuuluu se, että se kukkii todella kauan, kesäkuun lopulta syyskesään. Pölyttäjiä ja perhosia houkutteleva laji kestää pitkään maljakossa ja sopii myös kuivakukaksi. ’Roma’-lajikkeen kukinnot ovat ruusunpunaiset – ja niitä on runsaasti. Kukkavarret kurottelevat korkealle lehdistön yläpuolelle.

Valoisassa kasvupaikassa kukoistavalle isotähtiputkelle kelpaa normaali multava maa, mutta tiukassa savijankossa tai liian turvepitoisessa maassa se ei viihdy. Kaverina käyttäisin esimerkiksi kapea- ja pitkälehtisiä kurjenmiekkoja.

Sininen siperiankurjenmiekka (Iris sibirica) on uljas näky niin istutusryhmässä kuin leikkona maljakossakin. Miekkamaiset lehdet tuovat istutusryhmään selkeää ryhtiä ja vehreyttä. Siperiankurjenmiekka kestää hyvin Suomen talvet ja on todella käyttökelpoinen ja helppohoitoinen perenna moneen paikkaan pihassa.

Vaaleanviolettikukkainen siperiankurjenmiekka ’Perry’s Blue’ kurottelee jopa 120 senttiin, joten se sopii mainiosti istutusryhmän kruunuksi. Metrin korkuinen ’Elfe’ on näyttävä perenna esimerkiksi vesiaiheen keskipisteeksi. Mieluisin kasvualusta on tuore ja multava maa. Loistohelokki, helminukkajäkkärä, malvat ja väriminttu ovat kivoja kumppaneita siperiankurjenmiekalle.

Lapinneilikka (Dianthus x courtoisii) on harjaneilikan ja luonnonvaraisen pulskaneilikan risteymä. Saimme 1980-luvulla puutarhaharrastajalta kasvatettavaksi kolme lajiketta, jotka ovat syntyneet hänen puutarhassaan. Nimesimme ne tunturien mukaan. Lapinneilikka kohoaa moniin muihin neilikkalajeihin verrattuna korkealle, noin puoleen metriin. ’Saana’ on vaaleanpunakukkainen, ’Malla’ tummemman ruusunpunainen ja ’Halti’ hauskan ilmeikäs lajike, jolla on sekä valkoisia että vaaleanpunaisia kukkia.

Neilikkojen tapaan myös lapinneilikka tykkää valoisasta, kuivahkosta kasvupaikasta. Samaan ryhmään sopivat loistotädyke, kurjenmiekka ja tarhakurjenpolvi.

Jaloakileija (Aquilegia) ’Maxi’ hurmaa isoilla kukillaan, joissa on tummempaa ja vaaleampaa keltaisen sävyä. ’Maxi’ on akileijalajikkeista pisimpään kukkivia, kesäisen ihana ilmestys! Lehdistö näyttää kauempaa katsottuna pitsimäiseltä. Kimppuun kaveriksi valitsen kuunliljan tai herttavuorenkilven lehtiä, päivänkakkaraa ja kurjenmiekkoja.

Istuta jaloakileija kohopenkkiin, se ei tykkää talvimärkyydestä. Akileija tuo keveyttä perennapenkkiin, esimerkiksi vankkavartisten värililjojen rinnalle. Poista kukkavarret kukinnan jälkeen, jos et halua, että akileijat risteytyvät keskenään. Kukkavarsien poistamisessa on sekin hyvä puoli, että lehdistö säilyy kauniimpana.

Kerää kiinanpioni (Paeonia lactiflora) ’Angel Cheeks’ leikoksi, kun nuppu on aukeamassa. Silloin pioni kestää kauan maljakossa. Tanakkavartisen lajikkeen kukka aukeaa muhkeaksi. Karkkikimppu syntyy, kun lisään kaveriksi lehtiperennoista kuunliljoja tai nauhuksia ja viimeistelen keveillä perennoilla, kuten harsokukalla, vaalealla keijunkukalla ja valkoisella ’White Robin’ -käenkukalla.

Pioni on kukkulan kuningatar: tee sille kohopenkki. Varmista myös maan läpäisevyys, jotta pioni talvehtii hyvin. Itse laitan salaojasoran pintaan juurakon ympärille. Älä istuta muuta ihan pionin tyvelle, mutta esimerkiksi kevään sipulikukat ja himalajankurjenpolvi ’Plenium’ sopivat samaan penkkiin.

Syyskaunosilmä (Coreopsis verticillata) tekee niin paljon kullankeltaisia kukkia, ettei kasvustosta edes huomaa, kun siitä nyppäisee maljakkoon. Helppohoitoinen perenna kukkii loppukesällä pitkään. Kevyt syyskaunosilmä keventää mitä tahansa kimppua ja istutusryhmää. Tillimäinen lehdistö tulee kimpussa edukseen, jos mukana on toisenlaisia lehtimuotoja. Olen laittanut samaan kimppuun esimerkiksi punatähkää.

Nätin istutusryhmän teet syyskaunosilmästä, kevään sipulikukista ja havuista. Keväällä ryhmä on iloisen värinen, syksyllä pilvenä kukkiva syyskaunosilmä näyttää kauniilta havujen edustalla. Se nousee keväällä aika myöhään, siksikin on hyvä laittaa seuraksi sipulikukkia.

Käytä purppurapunalatvan (Eupatorium purpureum) näyttävää kukkaa niin korkean kuin matalankin kimpun kuningattarena. Voit napsia perennan pienempiäkin kukintoja mukaan. Yhdistäisin kimppuun liilan ja punaisen sävyjä, esimerkiksi leikkoruusuja.

Kuusamossa purppurapunalatva menestyy hyvin ja varttuu komeaksi perennaksi. Se on helppo kasvatettava ja leviää vain hillitysti juurakollaan. Keväällä ei kannata hätäillä, sillä purppurapunalatva nousee vasta myöhään maasta. Istuta taimet 50 sentin välein istutusryhmän taustakasviksi tai omaksi ryhmäksi. Runsasmultainen ja kosteahko maa takaa parhaan kasvun. Kavereiksi sopivat pionit ja sipulikukat, kevään väripilkut.

Rentokasvuinen enkeliperhoangervo (Gillenia trifoliata) on leikkosuosikkejani floristimestarina. Tähtimäiset kukat tuovat kimppuihin herkkyyttä ja keveyttä. Poista leikkoperennoista alimmat lehdet, jotta ne eivät maljakossa jää veden alle. Kimppu kestää parhaiten, kun säilytät sen yön yli viileässä.

Siro enkeliperhoangervo toimii perennapenkeissä hyvin isokukkaisten ja -lehtisten perennojen välissä. Istuta sitä useaan kohtaan, jolloin se kokoaa ryhmän yhtenäiseksi. Laji talvehtii hyvin pohjoisessa. Parhaiten enkeliperhoangervo viihtyy kosteahkossa maassa. Istuta taimet 40 sentin välein. Samassa istutusryhmässä käyttäisin jalopähkämöä, päivänliljoja, keltakurjenmiekkaa ja pioneja.

Syysleimuista (Phlox paniculata) teet värikkään leikkokimpun. Seuralaisiksi valitsisin kuunliljaa, viiruhelpiä ja punaluppion. Perennapenkissä leimut ilahduttavat pitkällä kukinnallaan. Koska erivärisiä lajikkeita on paljon, syysleimun värin voi valita muiden kukkijoiden mukaan. Syysleimuista täällä ehtivät kukkia esimerkiksi ’Starfire’, ’Spitfire’, ’Osmo Heikinheimo’ ja ’Wilhelm Kesselring’. Kiilto- ja täpläleimut ovat varmoja syyskukkijoita meilläkin.

Istuta syysleimut kohopenkkiin läpäisevään maahan. Ilmava istutus takaa, että kasvusto kuivahtaa sateen jälkeen, jolloin härmä ei tule vaivaksi. Aurinkoinen ja lämmin kasvupaikka on tärkeä pohjoisessa, se takaa nopean kasvuun lähdön.