Puutarhurin 10 vinkkiä yrttitarhan perustamiseen: tuloksena runsas sato ja hyvinvoivat yrtit!

Jos haluat kasvattaa yrtit siemenestä asti, esikasvatus tulee aloittaa kevättalvella helmi-huhtikuussa. Jos kylvöinto herää vasta loppukeväällä, esimerkiksi mäkimeiramia, tilliä, korianteria, kirveliä ja persiljaa voi kylvää myös suoraan penkkiin toukokuussa ilmojen lämmettyä. Satoa voi silloin odotella vasta keskikesän jälkeen.

Hyvinvoivia taimia saa puutarhamyymälöistä tai suoraan puutarhoilta. Myös ruokakaupan yrttejä voi kokeilla istuttaa maahan, ruukkuun tai parvekkeelle. Istuta kaupan yrtti aina isompaan ruukkuun ja poista muovinen suojaruukku. Poista myös juuria mahdollisesti suojaava kangas tai muovi.

Kukat kuuluvat yrttitarhaan, sillä ne houkuttelevat paikalle pölyttäjiä. Esimerkiksi samettikukat sopivat hyvin kaikkeen hyötyviljelyyn, sillä ne torjuvat tuholaisia ja kutsuvat pölyttäjiä. Muita hyönteisiä houkuttelevia kesäkukkia ovat esimerkiksi lobelia, marketta, leijonankita, neilikka ja punahattu. Lue vinkit, joilla saat kesäkukat kukoistamaan ja parhaat vinkit istutuksiin.

Yrttitarhasta kannattaa tehdä mahdollisimman monimuotoinen, sillä erilaiset kasvit houkuttelevat pölyttäjiä puutarhaan. Monimuotoisuus taas on tärkeää puutarhan elinvoimaisuuden kannalta.

Monimuotoisuus tarkoittaa, että puutarhassa, pihalla tai parvekkeella viihtyy mahdollisimman monenlaisia lajeja. Erilaisten eläinten, hyönteisten, kukkien ja hyötykasvien lisäksi puutarhassa olisi hyvä olla esimerkiksi puita ja pensaita, joiden suojiin pölyttäjät pääsevät.

Monimuotoisuutta voi lisätä kasvien ja puiden lisäksi esimerkiksi kompostoimalla jätteet. Kompostissa elää erilaisia mikrobeja ja hyönteisiä, jotka lisäävät puutarhan monimuotoisuutta. Muita hyviä keinoja ovat esimerkiksi hyönteisiä suojaavat hyönteishotellit, tontin reunoille jätettävät risukasat sekä osan nurmialueesta korvaavat villikasvit ja niityt. Parvekkeellekin voi sijoittaa hyönteishotellin.

Valitse toisiaan tukevia kumppanuuskasveja. Kumppanuuskasvit viihtyvät vierekkäin, voivat parantaa toistensa makua ja tarvitsevat kasvuympäristöstä samoja asioita, mutta eivätkä kilpaile keskenään. Kumppanuuskasvit voivat myös torjua toistensa tuholaisia ja kasvitauteja. Yrttien kumppaanuskasveja ovat toisten yrttien lisäksi erilaiset myrkyttömät kesäkukat, kuten marketta ja samettikukka, mutta myös esimerkiksi retiisi ja pinaatti.

Tomaatin kumppanuuskasveja ovat esimerkiksi basilika, purjo, kaalit, paprika, minttu ja retiisi. Tomaatin kanssa samaan lavakaulukseen tai pieneen kasvihuoneeseen ei kannata istuttaa perunaa, kesäkurpitsaa tai kurkkua.

Kesäkurpitsan kumppanuuskasveja ovat esimerkiksi herne, maissi, sipuli, pinaatti ja pavut, mutta lähelle ei kannata istuttaa perunaa, retikkaa tai tomaattia.

Perunan kumppanuuskasveja ovat samettikukan lisäksi korianteri, pinaatti, piparjuuri ja kumina. Huonoja kumppaneita ovat kurkku, kurpitsa, tomaatti ja auringonkukka.

Yrttejä voi lannoittaa kahdella tavalla, varastolannoitteella tai kastelulannoitteella. Lannoitus on tärkeä osa yrttien hoitoa, sillä aivan kuten me ihmisetkin myös kasvit tarvitsevat ravintoa kasvaakseen ja voidakseen hyvin.

Varastolannoitusta laitetaan jo istutuskuopan pohjalle kastelun jälkeen. Ripottele varastolannoitteeksi esimerkiksi kanankakkarakeita tai muita lannoitteita. Varastolannoite imeytyy pikkuhiljaa kasvualustaan kasteluiden yhteydessä. Kun yrtti on istutettu, varastolannoitetta voi lisätä pari kertaa kasvukauden aikana. Silloin se ripotellaan taimen ympärille multaan ja käännetään esimerkiksi sormin mullan sekaan.

Kastelulannoite taas liuotetaan kasteluveteen ja ravinteet on samantien yrtin käytettävissä. Kastelulannoitetta käytetään useammin esimerkiksi joka toinen tai kolmas kastelukerta.

Käytä vain toista lannoituskeinoa, ettet liikalannoita yrttejäsi. Katso lannoituspakkauksesta annosteluohjeet.

Tärkeimpiä hoitotoimenpiteitä lannoituksen lisäksi on kastelu. Kastele tarpeeksi: ei niin, että vain pintamulta vähän kostuu, vaan reippaasti, jotta myös syvällä olevat juuret saavat vettä. Avomaalla kasvavia yrttejä kastellaan alkukesästä noin kolme kertaa viikossa ja myöhemmin kesällä yhdestä kahteen kertaan viikossa riippuen sateista.

Kastele yrtit viimeistään, kun multa kuivahtaa. Kuivuneen kasvin lehdet ovat veltot ja multa tuntuu kuivalta. Mullan kosteutta on hyvä kokeilla pintaa syvemmältä niin avomaalla kuin ruukkutarhassakin.

Kastelu kannattaa ajoittaa aikaiseen aamuun tai iltaan jos mahdollista, sillä paahteisena päivänä aurinko haihduttaa osan kosteudesta. Kate auttaa pidättämään kosteuden mullassa niin avomaalla kuin ruukussakin.

Jotta yrteistä saadaan tuuhea ja ne alkavat kasvattaa uusia sivuhaaroja, ne on hyvä latvoa aika ajoin. Latvominen tarkoittaa, että yrttien pää nipsaistaan pois lehtihangan yläpuolelta kolmannen lehtiparin jälkeen. Latvominen tekee sadosta runsaamman.

Yrttien kukinnot on hyvä poistaa yrteistä alkukesällä, sillä kukinnan jälkeen yrtin maku muuttuu puisevaksi. Kukkiakin voi syödä, ja esimerkiksi rosmariinin ja ruohosipulin kukat ovat todella hyviä! Osan kukista voi jättää, sillä ne ovat myös pölyttäjien mieleen.

Yrteistä saa satoa pitkin kesää. Lehdet kerätään vähän lehtihangan yläpuolelta, jotta yrtti haaroittuu ja tuuheutuu. Kannattaa poimia vain ehjiä lehtiä tai kokonaisia oksia. Maku on mehevä, kun kasvustossa on hyvä nestejännitys. Se tarkoittaa käytännössä, että kasvi näyttää terhakalta, eikä ole nuupahtanut. Nuoren ja kukkimattoman yrtin maku on parhaimmillaan, kukinnan jälkeen maku voi olla puiseva.

Käytä leikkaamiseen saksia, sillä yrttien varret voivat olla sitkeitä. Leikkaa lehdet poikki, niin että leikkauskohdan alapuolelle jää kasvupiste tai lehtihanka, josta kasvi jatkaa kasvamistaan. Samalla voit myös karsia villiintyneitä kasveja, jotka uhkaavat muiden kasvutilaa ympärillä. Paras sadonkorjuun ajankohta on kuiva sää ja aamupäivä, mutta oikeasti yrttejä voi kerätä millon vaan.

Korjattu 25.5.2023 klo 7.12: Tarkennettu lannoitukseen liittyvän kohdan sanamuotoa.