Karoliina loihti 80 neliön pihastaan keitaan hyönteisille oikeilla kasvivalinnoilla – ”Moni ihmettelee, miten täällä on näin paljon pörriäisiä”

Kukkaravukki on löytänyt mainion saalistuspaikan pinkin olkikukan keskellä olevasta kukkamykeröstä. Hämähäkki pitää varsinkin valkoisista ja keltaisista kukista ja muuttaa väriään kukan värin mukaan. Se maastoutuu loistavasti kukan valkokeltaiseen keskustaan.

Kesän aluksi ravukki oli asustanut alppikärhössä ja sen jälkeen sinipiikkiputkessa. Kun olkikukat avasivat palleroiset nuppunsa, kukkahämähäkki käytti oitis tilanteen hyväkseen.

Kuvittaja Karoliina Pertamo on hyvin perillä valkoisen kukkahämähäkin elämästä, sillä hän seurailee päivittäin sen toimia pihallaan.

– Huomasin kukkaravukin nappaavan joka toinen päivä kukkakärpäsen tai jonkin muun hyönteisen ja popsivan sen kukan päällä. Kerran ravukki katosi, mutta palasi parin päivän päästä poikaset mukanaan.

OLKIKUKAT, JÄTTIVERBENAT ja monet muut hyönteisiä houkuttelevat kukat kasvavat espoolaisen rivitalon etupihalla, jonka ulkovarasto jakaa kahteen osaan. Aurinkoisempi puoli on varattu etupäässä yrteille, vihanneksille ja kesäkukille, varjoisammalta puolelta löytyy kasvien lomasta erilaisia pesä- ja suojapaikkoja hyönteisille sekä lintujen ja hyönteisten juoma-astioita.

Länteen avautuvalla takapihalla kasvaa muun muassa marjapensaita ja varjoperennoja. Sinne on kotiutunut pari sisiliskoa, kun taas perhosten lepattelua ja pörinää on luvassa vasta iltapäivällä auringon säteiden myötä.

Kymmenen vuotta sitten taloon muutettuaan Karoliina halusi perustaa pihasta ennen kaikkea viihtyisän oleskelupaikan. Hän alkoi seurata erilaisten mesi- ja petopistiäisten pesimistä, ja vähitellen kaikki hyönteiset alkoivat kiinnostaa häntä. Nykyään Karoliinalle on kaikista tärkeintä, että piha tarjoaa elinmahdollisuuksia hyönteisille ja linnuille.

– Ajattelen pihani olevan kuin helmi nauhassa. Toivon, että lähistöllä on lisää keitaita hyönteisille, jotta ne pystyvät liikkumaan vaivatta.

Karoliina haluaa kertoa pihafilosofiastaan myös muille ihmisille, kuten aidan ulkopuolella kukkivia ketoneilikoita ja mirrinminttuja ihmetteleville ohikulkijoille. Hänestä on tärkeä näyttää, että pieni rivaripihakin voi olla monimuotoinen ja rehevä.

– Moni ihmettelee, että miten täällä on näin paljon pörriäisiä, kun ne puuttuvat ympäristöstä. Itsestänikin se on aina yhtä ihmeellistä.

KOMEAT KUKKIJAT ovat Karoliinalle tärkeitä vain silloin, kun ne hyödyttävät hyönteisiä. Ilo ihmissilmälle ei riitä uuden taimen hankintaperusteeksi.

– Kasveja on niin iso valikoima, että miksen istuttaisi vain ötököitä hyödyttäviä lajeja. Kasvivalinnoilla on valtava merkitys, Karoliina perustelee.

Yksi Karoliinan suosikkikasveista on mirrinminttu ja varsinkin sen korkeaksi kasvava lajike ’Six Hills Giant’, joka kukkii kesäkuusta kesän loppuun. Vaaleanliiloissa rentovartisissa kukinnoissa hyörii koiraspuolinen seinähuopamehiläinen, joka vahtii ärhäkästi asuinaluettaan.

– Seinähuopamehiläinen ottaa nukkapähkämöstä ja muistakin kasveista pehmikettä ja tekee pesän aidan tai muurin koloon.

Perennoista ja yrteistä pörriäisille mieluisia lajeja ovat muun muassa kivikkomäkiminttu, tarhaväriminttu, preeriaväriminttu, pallo-ohdake ja sinipiikkiputki sekä polkujen reunoilla ja kivien päällä suikertelevat ajuruohot. Yksivuotisista lajeista Karoliina kehuu olkikukkia, jättiverbenoita, isokaunokkia ja hunajakukkaa hyviksi perhoskasveiksi. Hän kasvattaa samettikukkia pihallaan joka kesä houkutellakseen perhosia ja kimalaisia. Mieluisa laji on myös pitkään ja ahkerasti kukkiva tsinnia, joka tuottaa runsaasti siitepölyä.

HYÖNTEISPIHA ON SYNTYNYT Karoliinan mielestä vähällä vaivalla, ja sen hoitokin tuntuu todella helpolta. Kerroksellinen kasvusto maanpeitekasveineen pärjää ilman kastelua, vain ruukkuistutukset ja viljelylaatikot saavat vettä kuivina jaksoina.

– Piha tuntuu omalta ekosysteemiltä ja kuplalta, jonne tunnen olevani tervetullut, Karoliina toteaa.

Kuin todisteeksi Karoliinan hiuksille surahtaa sudenkorento, joka pian jatkaa matkaansa salaatin vaaleanvihreälle lehdistölle.

Hyönteisten ja lintujen tarkkailu on opettanut Karoliinan katsomaan omaa pihaa lempein silmin ja arvostamaan epätäydellisyyttä.

– On helppo hyväksyä villiä rehotusta ympärillä, kun näkee mitä hyötyä siitä on.

Monimuotoisessa pihassa hyönteisten tuhot jäävät vähäisiksi, ja yleensä ne hoituvat luonnostaan.

– ’Black Lace’ -mustaseljaan tulee aina alkukesällä kirvoja ja pian niiden luontaisia vihollisia. Jos haluaa, että pihassa on leppäpirkkoja ja kukkakärpäsiä, niille on oltava ruokaa.

Karoliina on huomannut hyönteisten määrän lisääntyvän vuosi vuodelta. Jokainen kesä tuntuu hänestä seikkailulta, joka tuo tullessaan aina uutta ihmeteltävää ja tutkittavaa.