Pistokas huonekasvista, näin se onnistuu! Kokosimme 24 vinkkiä, joiden avulla saat kotiisi helposti lisää vehreää silmäniloa

Monia kasveja kannattaa leikata, jotta ne tuuhistuvat. Juurruta leikattuja versoja, niin saat lisää kasveja.

Pistokaslisäys on hyvä tapa vaalia vanhoja kasveja, joita ei löydy kaupoista. Muun muassa kiinanruusu, isoposliinikukka ja lehtikaktus ovat säilyneet pistokkaiden ansiosta. Pistokkaita voi hankkia kasvattajalta tai kasvinvaihtotapahtumista.

Esimerkiksi kultaköynnös, rahapuu, juorut, vehkat ja muorinkukat juurtuvat helposti. Niistä on hyvä aloittaa pistokasharrastus.

Jos vanha kasvisi on hankalan muotoinen, alhaalta lehdetön tai venähtänyt liian suureksi, kasvata uusi pistokkaasta. Uusimista kaipaavat nopeakasvuiset ja ränsistyvät lajit, kuten juorut, liisukat, isokirjopeippi, vehkat ja traakkipuut.

Jos et ole aiemmin ottanut pistokkaita, aloita helposti juurtuvilla lajeilla, kuten kultaköynnöksellä, rahapuulla, juoruilla, aasinkorvalla, vehkoilla, begonioilla, muorinkukalla ja viikunoilla. Osa kasveista lisätään jakamalla.

Pistokkaat kannattaa leikata ja juurruttaa mieluiten kiihkeän kasvun aikaan keväällä, kesällä tai alkusyksyllä, jolloin valoa on runsaasti. Juurtuminen tyssää marras–helmikuussa, jos kasville ei anneta lisävaloa.

Huonekasveista otetaan yleisimmin pistokkaita latvasta. Latvapistokkaiksi kutsutaan myös sivuverson kärjestä otettuja pistokkaita. Suosi hieman puutuneita latvoja, sillä pehmeä solukko nuutuu helposti. Emokasvi ei kärsi, vaikka ottaisit kasvista useita pistokkaita.

Pitkän verson voi pilkkoa välipistokkaiksi ja juurruttaa paloina. Näin saat versosta useita alkuja. Jos haluat nopeasti tuuheaksi kasvavan kasvin, kuten köynnöksen, laita monta pistokasta samaan ruukkuun.

Yksittäisistä lehdistä voi juurruttaa begonioita, anopinkieliä, monia mehikasveja, soilikkeja sekä suppilo- ja paavalinkukkia. Jätä lehteen pitkä ruoti ja upota se kokonaan multaan. Lehtilisäys onnistuu myös lehden paloista, joissa on vahva lehtisuoni.

Köynnöstäviä kasveja lisätään taivuttamalla versoa emokasvin lähelle tuotuun ruukkuun. Taivutettu verso katkaistaan, kun taimi on kasvattanut hyvät juuret. Taivukaslisäys sopii vaativillekin lajeille, kuten ihmeköynnökselle.

Tyvipistokkaaksi kutsutaan kasvun alussa olevaa uutta versoa, jossa on pieni pala juurta mukana. Tyvipistokkaasta voi lisätä monia mehikasveja, esimerkiksi aaloeita ja kirjotähtiä. Usein aluissa on jo valmiina juuria tai niiden alkuja.

Ota pistokkaat terveestä, nuoresta ja hyvässä kasvussa olevasta kasvista. Näin saat elinvoimaisia ja helposti juurtuvia alkuja.

Leikkaa kasvista verson pätkiä, joissa on muutama lehti. Lehtien määrä ja pistokkaan pituus riippuvat kasvista. Pienilehtisellä kasvilla nivelvälejä eli lehden kiinnityskohtia voi olla kymmenen, isompilehtisellä kaksi tai kolme. Poista alimmat lehdet ja lyhennä pistokas noin sentin päästä nivelen alapuolelta.

Otitpa minkälaisen pistokkaan hyvänsä, tee terävällä veitsellä suora siisti viilto. Se nopeuttaa haavapinnan sulkeutumista ja siten myös juurtumista.

Osaa huonekasveista voi lisätä vain jakamalla emokasvin juurakkoa useaan osaan. Tällaisia ovat esimerkiksi kliivia, hienohelma ja unelma.

Lähes kaikki kasvit sopivat juurrutettaviksi vesilasissa. Vedessä pistokas säilyttää nestejännityksensä, eikä sitä tarvitse sumutella. Soilikit, paavalinkukat ja muut pehmeävartiset kasvit on paras laittaa suoraan multaan.

Laita uuden pistokkaan seuraksi vesilasiin jo juuria kasvattaneita alkuja. Juurista erittyy veteen auksiinia, joka edistää uusien juurien syntymistä. Veteen voi myös ripotella auksiinia sisältävää juurrutusainetta.

Anna mehikasvien pistokkaiden kuivua 1–2 päivää, ennen kuin laitat ne multaan, jotta leikkauspinnasta tihkuva neste ei mädätä alkua. Lehtikaktusten pistokkaista nopeimmin juurtuvat lehtimäiset alut, joiden alaosa on kapea ja haavapinta pieni.

Mitä kovavartisempi kasvi on, sitä hitaammin se kasvattaa uusia juuria. Esimerkiksi ihmeköynnös, oleanteri, kohtalonköynnös, myrtti ja tohtorinkukka ovat kärsivällisyyttä vaativia juurrutettavia.

Pistokkaita voi juurruttaa lasipurkissa, jonka pohjalla on kosteaa perliittiä. Laita pistokkaat rouheeseen, sulje kansi tiiviisti ja nosta astia valoisaan paikkaan. Purkissa uusi tulokas pärjää ilman hoitoa ja välttyy muista kasveista leviäviltä tuholaisilta.

Kun pistokas on kasvattanut lyhyet juuret, istuta se multaan. Pitkiksi venähtäneet juuret katkeilevat helposti, mikä hidastaa kasvuunlähtöä.

Ilmava kasvusammal sopii juurrutukseen sellaisenaan tai multaan sekoitettuna. Samaten myös kylvö-, kaktus- tai kestomulta sopivat pistokkaille. Jos multa tiivistyy koppuraiseksi, ilmavoita sitä puutikulla tökkimällä.

Pidä multa kosteana, kunnes pistokas on juurtunut. Mullan vedenpidätyskyky paranee, jos lisäät siihen vermikuliittia, kasvusammalta tai kookosta. Muovihuppu, lasikupu tai pienoiskasvihuone vähentävät sumuttelun tarvetta.

Jos pistokkaissa näkyy merkkejä mätänemisestä, poista huonot lehdet ja kosteutta antava suoja ainakin päiväksi. Mehikasvit eivät nuudu helposti, joten ne pärjäävät ilman suojaa.

Säilytä pistokkaita valoisassa paikassa, mutta vältä suoraa aurinkoa. Useimmat huonekasvit juurtuvat parhaiten, kun multa on 24–28-asteista. Astian alle laitettava lämpömatto auttaa säilyttämään sopivan lämpotilan.