Ruskeat laikut tai näivettyneet taimet. Mikä tomaattia vaivaa?

Taimien kuolemista aiheuttaa todennäköisesti sienitauti, jota kutsutaan taimipoltteeksi. Tautiin sairastuneen taimen tyvi mustuu, taimi kaatuu ja tuhoutuu. Taudinaiheuttajat elävät sekä kasvualustassa että siementen pinnalla.

Mieto ja lannoittamaton, ilmava ja puhdas kylvömulta sekä puhtaat kasvatusastiat tarjoavat hyvät kasvun eväät taimien alkutaipaleelle.

Ruskea laikku tomaatissa on merkki joko tomaattirutosta (Phytopthora infestans) tai tomaatin latvamädästä.

Tomaattirutossa ruskeita laikkuja löytyy myös tomaatin lehdistä. Tomaattirutto on sama kuin perunarutto. Tartunta leviää helposti, jos lähellä on saastunut perunakasvusto. Myös korkea ilmankosteus kasvihuoneessa altistaa tomaattirutolle.

Tomaatin latvamätä johtuu epätasaisesta kastelusta ja kalsiumin puutteesta. Sen oireet poikkeavat tomaattirutosta siinä, että hedelmän kärkiosaan kehittyvä ruskea laikku mustuu ja muuttuu nahkamaiseksi. Ehkäise tomaatin latvamätää huolehtimalla tasaisesta kastelusta ja riittävästä kalsiumin saannista.

Jos tomaattien mustuminen alkaa hedelmän kärjestä, kysymyksessä on latvamätä. Syynä oireiluun saattaa olla kasvualustan alhainen kalsiumpitoisuus, liiallinen kalium- tai magnesiumpitoisuus tai korkea johtoluku. Maaperän ravinnearvot voivat toisaalta olla myös kohdallaan, mutta kasvi ei kykene hyödyntämään kalsiumia epäsuotuisista kasvuolosuhteista tai juuriston häiriöistä johtuen. Latvamätää aiheuttavat myös liian korkea ilmankosteus tai veden puute. Molemmat ääripäät vähentävät oleellisesti kasvuston haihduttamista, mikä vaikeuttaa kalsiumin kulkeutumista hedelmiin ja uusiin kasviosiin. Juuriston toimintaa puolestaan heikentävät muun muassa kasvualustan kylmyys ja märkyyden aiheuttama hapenpuute.

Tomaattien kypsymättömyys voi olla lajikekysymys tai esimerkiksi seurausta liian korkeasta viljelylämpötilasta. Kypsyminen kukinnasta syöntikelpoiseksi hedelmäksi kestää lajikkeesta riippuen viidestä yhdeksään viikkoa. Ihanteellinen päivälämpö tomaatin kasvulle on noin 21–24 astetta ja yölämpö 16–18 astetta. Lämmön noustessa yli 30 asteen tai laskiessa alle 16 asteen väriaineen kehittyminen estyy. Ihanneoloja on hieman vaikea luoda kotiansareihin, joissa ei ole automatiikkaa.

Säännöllinen kastelu ja lannoitus ylläpitävät tomaatin hyvinvointia ja osaltaan edesauttavat raakileiden kypsymistä. Runkotomaatilta on lisäksi hyvä poistaa lehtihankoihin muodostuvat sivuversot eli varkaat. Alalehtien poistaminen parantaa kasvuston ilmavuutta ja hedelmien valonsaantia.

Raakileiden kehitystä ja kypsymistä edistää myös tomaatin latvan katkaisu 4–5 kukkatertun jälkeen. Se tehdään yleensä viimeistään elokuussa.

Kyseessä on todennäköisesti tomaatin härmäsieni (Oidium sp.). Ensimmäisiä oireita ovat vaaleanvihreät tai keltaiset läikät lehtien yläpinnalla. Härmää voi olla runsaasti myös lehtien alapinnalla. Saastunta johtaa lehtien kellastumiseen. Härmä on saanut otolliset olot, kun taimet on siirretty liian kosteaan kasvihuoneeseen. Ammattiviljelyksillä härmää torjutaan sopivalla lämmöllä ja tuuletuksella, jotta kosteus ei nouse liian korkeaksi. Varmista myös, että kasvi on saanut riittävästi magnesiumia. Se on tärkeä lehtivihreän ainesosa, ja sen puute voi kellastuttaa lehtiä.

Tomaatin lehtien käpristyminen ei varsinaisesti ole tauti. On mahdollista, että syynä lehtien käpertymiseen ovat lehtikirvat, joita pelkästään tomaatilla esiintyy useita lajeja. Kirvat majailevat lehtien alapinnoilla, josta ne on helppo havaita paljain silmin. Torjuntaan voidaan käyttää mietoja kasvinsuojeluaineita.

Lehtien käpertyminen voi johtua myös epäedullista kasvuoloista. Tummanvihreät sykeröityneet latvat viestittävät rehevästä kasvusta ja tarpeettoman voimakkaasta lannoituksesta, lehtien rullalle kiertyminen yö - ja päivälämpötilojen liian suuresta vaihtelusta. Jos tomaatit ovat aikaisemmin menestyneet hyvin, kannattaa miettiä, onko esimerkiksi vallitsevissa sääoloissa ja siten myös viljelylämpötiloissa eroja aiempiin vuosiin verrattuna.

Syy voi löytyä myös mullasta. Samaa kasvualustaa voi ravinnelisäyksin ja pienin multa- tai turvetäydennyksin käyttää useamman vuoden, jos maa säilyy rakenteeltaan hyvänä ja taudittomana. Aika ajoin laajemmat maanparannustoimet, tai peräti kasvualustan vaihtaminen, ovat kuitenkin paikallaan.

Halkeilevat tomaatit eivät ole varsinainen tauti. Tomaattien halkeilu syksyllä johtuu maan väkevyyden alenemisesta. Tilanteen voi korjata lisäämällä kaliumvoittoista lannoitusta. Lannoitteiden pitoisuudet käyvät ilmi pakkauksesta.

Tomaatit voivat halkeilla äkillisesti, kun sää muuttuu nopeasti aurinkoisesta hyvin pilviseksi. Tällöin ilmankosteus nousee niin suureksi, että kasvit eivät pysty haihduttamaan riittävästi ja hedelmiin kertyy liikaa nestettä.

Kasvun päättyessä vihreät tomaatit voi kerätä kasvustosta. Lähes täyteen kokoonsa kasvaneet tomaatit jälkikypsyvät 20 asteen lämpötilassa. Vihreät tomaatit levitetään laakealle alustalle kypsymään.

Tomaatin esikasvatusaika on 6–8 viikkoa. Sen verran siis kestää kylvöstä ulos istuttamiseen. Kasvuolot ja lajike vaikuttavat siihen, miten korkeaksi taimi kasvaa tuona aikana. Koulimisen jälkeinen juurtuminen vie puolestaan oman aikansa, jonka jälkeen kasvu jatkuu. Säännöllisen lannoituksen ja kastelun ohella kasvuun tarvitaan myös riittävästi lämpöä. Tomaatin kasvulle ihanteellinen päivälämpötila on ­20–24 astetta ja ihanteellinen yölämpötila 16–18 astetta. Viileys hidastaa kasvua. Jos lämpötila laskee alle 10 asteen, kasvu pysähtyy ja tomaatin taimi puutuu. Myös liian syvä istutus voi hidastaa tai jopa pysäyttää tomaatin kasvun.

Nakertaja saattaa olla rantatarhayökkösen toukka. Toukat ovat yleisimmin väriltään vihreitä, joskus myös punertavanruskeita ja saattavat kasvaa jopa 3–4 sentin mittaisiksi. Hedelmien ohella ne syövät lehtiä. Vaaleat munarykelmät voi löytää lehtien alta.

Rantatarhayökköset talvehtivat koteloina kasvihuoneessa. Toukkien nyppiminen käsin, kasvuston hävittäminen sadonkorjuun jälkeen, kasvihuoneen huolellinen puhdistaminen ja tarvittaessa myös kasvualustan vaihtaminen edesauttavat talvehtivien yökkösten torjumista. Rantatarhayökköset voivat kulkeutua kasvihuoneeseen luonnosta.

Asiantuntijat: agronomi Pertti Rajala ja puutarhuri Teija Heinonen

Juttua muokattu 25.5.2020. Vihannesyökkönen korjattu rantatarhayökköseksi.