12 neliön puutarhassa on joka kolo täynnä kesäkukkia! Kukoistuksen takaa kolme eri kastelutapaa

Juttu on julkaistu Viherpihassa 5/22

Värikylläinen kesäkukkien reunustama käytävä johtaa Johanna Huttusen rivitalopihan halki ulko-ovelle. Räväkänväriset begoniat, muhkeat isokirjopeipit, herkät dianat ja ilmavat koristeheinät asettuvat reitin varrelle iloisen hersyvästi yhtenä suurena ryppäänä. Sama näkymä on kaikkialla: piha on täpötäynnä kasveja, ja askeleensa saa katsoa tarkkaan.

– Kyllä täällä vielä hyvin mahtuu kulkemaan, Johanna itse toteaa.

– Siirtelen isoiksi rehahtaneita kasveja toisaalle sitten, kun käytävä uhkaa muurautua umpeen.

Pirkanmaalaisen kultaseppäartesaanin käsissä pikkupihaan syntyy joka kesä uudenlaiset istutukset ilman sen kummempaa teemaa tai muutakaan etukäteissuunnittelua.

– Haalin, kylvän ja istutan kaikkea, mitä saan käsiini. Kun ihastun johonkin kasviin, survon sen vain johonkin väliin. Täällä joka kolo on täynnä kukkia, Johanna naurahtaa.

Värikäs, villi ja runsas on Johannalle mieluisin tyyli niin kasveissa kuin ruukuissakin. Lämmintä keltaoranssia väriskaalaa edustavat isokirjopeippien eli värinokkosten lehdet, kesäpäivänhattujen mykerökukat ja vaahtera-aulion kellomaiset kukat. Siniliiloja sävyjä tuovat muun muassa ruusuliisa, lobelia sekä Johannan uusin tuttavuus tähtilobelia (Laurentia).

– Tähtilobelian kukat tuoksuvat makealta medeltä ja hehkuvat iltavalossa upean laventelinsinisinä.

Lempikasveikseen Johanna nimeää begoniat, joita hän kasvaa pihassa toistakymmentä erilaista sorttia. Monimuotoisessa kasvisuvussa häntä viehättää lehtien ja kukkien mehukas ja paksu solukko sekä värien ja muotojen kirjo. Vaikka begoniat tunnetaan ennen kaikkea varjon kasveina, osa niistä viihtyy myös runsaassa valossa. Oikealla sijoittelulla Johanna on löytänyt eri begonioilleen sopivat paikat ruukkutarhasta.

– Runsaskukkaiset begoniat pitävät auringosta. Lehtibegoniat taas ovat sademetsien aluskasveja, jotka vaativat paljon kosteutta.

Aurinkoa kavahtavat lehtibegoniat Johanna soluttaa muiden kasvien lomaan suojaan auringolta, joka paahtaisi niiden lehdet kalvakoiksi.

Erityisen hyvää hoivaa saa ovenpielen vaaleanpunainen lajike, joka tuo Johannalle mieleen hänen Elsa-mumminsa pihassa aikoinaan kukkineen upean karjalanneidon.

– Mummin begonia herätti minussa jo lapsena rakkauden kasveihin.

Pihan aurinkoisella eteläseinustalla paahdetta sietävät lajit ovat arvossaan. Sitkeät neilikat, samettikukat ja pelargonit kestävät kuivuutta erityisen hyvin, osa paikan lajeista pärjää kastelun turvin.

– Värikkäät ja lehtevät isokirjopeipit viihtyvät kovassakin porotuksessa, kunhan multa pysyy niille sopivana: tuoreena mutta ei kuitenkaan liian märkänä.

Johannalla on käytössään kolme erilaista kastelutapaa. Kaikkien pihakasvien perusteelliseen letkukasteluun hän turvautuu muutaman kerran kesässä. Päivittäinen ja viikoittainen kastelu hoituu kymmenellä kastelukannulla ja niissä lämmenneellä vedellä – voimanlähteeksi kasteluveden joukkoon Johanna lorauttaa bokashiastiasta valutettua nestettä tai kastelulannoitetta.

Kolmas kastelukonsti on varattu saviruukuissa kasvaville koti- ja tuoksupelargoneille. Johanna laittaa ne tunniksi tai pariksi vedellä täytettyihin emalivateihin. Vettä pidättävään sammalmultaan istutetut ja läpikotaisin kostuneet pelargonit pärjäävät tämän jälkeen helteelläkin monta päivää. Multa saa kuivua rutikuivaksi ennen seuraavaa kastelua.

– Pelargoni muistuttaa kastelunsa suhteen mehikasveja. Se kärsii märkyydestä enemmin kuin kuivuudesta, Johanna kertoo.

Myös pihalla asuvat sammakot arvostavat kosteutta ja kastelua sekä istutusten antamaa suojaa. Ne pitävät Johannan iloksi etanat kurissa ja viettävät pihalla lokoisaa elämää.

– Viime kesänä sammakot asustivat puulaatikossa, jossa kasvoi varjoisan paikan kasveja. Sieltä ne pulahtivat uimaan vesiastiaan ja menivät sen jälkeen takaisin murattien, poutapilvien ja hopeatäpläpeippien alle loikoilemaan.

Sammakoista ei nyt näy vilaustakaan, mutta auringon kivutessa yhä korkeammalle päivänhattujen ja syysasterien kukissa alkaa lennellä nokkosperhosia. Ne ovat sammakoiden ja pörriäisten lisäksi tärkeä syy siihen, miksi Johannan piha täyttyy värikkäistä ja kaiken kirjavista kukista kesästä toiseen.