Svetlanan upea kivikkopuutarha – "Parhaimmillaan näkymät ovat kuin miniatyyrimäisiä vuoristomaisemia"

Toukokuu on Svetlana Polonskajan Tallinnan lähellä sijaitsevan puutarhan juhla-aikaa, kun kivikkokasvien matalat mättäät täyttyvät kukista. Miten noin vaatimattoman näköisillä kasveilla voikin olla noin komeat kukat.

Kun aurinko osuu sopivasti, viherhuoneen kupeeseen perustetun viiden kivikkoalueen kukkapielusten värit räiskyvät lähes epätodellisen kirkkaina, kuin vanhanaikaisessa värielokuvassa. Satumaista tunnelmaa vain korostavat taustalla näkyvä alkukesän puiden heleä vehreys ja kruunumaisiksi leikatut kukkivat omenapuut. En ihmettele Svetlanan kertoessa, että kaikki hänen puutarhassaan vierailevat ystävänsä haluavat itselleen samanlaisen kivikon.

Kasveja on kaikkialla, ja niitä on valtavasti. Svetlana ei tiedä niiden tarkkaa lukumäärää, mutta arvioi kuitenkin, että nyt puhutaan tuhansista. Pelkästään mätäslaukkaneilikoista on useita eri muotoja. Svetlana on kasvattanut niistäkin suuren osan siemenestä.

– Kivikon ehdottomasti parhaita puolia on se, että kasvit ovat hyvin piskuisia, joten niitä mahtuu pienellekin alalle paljon. Minulla on kivikossani esimerkiksi monenlaisia matalia näsiöitä, joista jotkut ovat ainavihantia, esikoita, levisioita, rikkoja ja katkeroita. Mehitähtiä oikein keräilen, Svetlana kertoo.

Kotitalon seinustalla pöydän päälle levitelty mehitähtikokoelma onkin vaikuttavan näköinen. Jokainen punertava, kellertävä tai untuvaisten piikkien peittämä pampula on istutettu omaan ruukkuunsa, jonka nimilappuun Svetlana on kirjoittanut kasvin lajiketiedot insinöörin tarkkuudellaan. Osa mehitähtivauvoista on lähdössä kartuttamaan Svetlanan kasviharrastajaystävien kokoelmia. Pienimmät taimet kulkevat kätevästi postissa.

Puutarhan muistakin osista huomaa, että Svetlanalla on intohimoinen suhde kasveihin. Vasta perustetun varjotarhan siimeksessä kukkivat juuri nyt esimerkiksi kolmilehtikokoelman kaunottaret ja tikankontit. 

Svetlana alkoi rakentaa kivikkoaan noin kahdeksan vuotta sitten. Hän vieraili silloin Tsekin tasavallassa ja ihastui paikallisten kivikkokasviasiantuntijoiden kehittämään uuteen istutustapaan, jonka avulla kivikon voi perustaa vaikka vain vähän viettävälle maalle.

– Aiemmin minulla on ollut kaksi perinteisempää perennapuutarhaa, mutta kivikkojen pienet lajit ovat aina viehättäneet minua eniten. Olen matkustellut Tsekin lisäksi myös Alpeilla ja nähnyt monia kivikkolajeja niiden alkuperäisillä kasvupaikoillaan vuoristossa. Halusin istuttaa niitä vihdoin omaankin puutarhaani.

Kivikkopuutarhan tunnelmasta nauttiminen vaatii Svetlanan mielestä paneutumista. Pienten kasvien hienot yksityiskohdat, lehtien ja kukkien värisävyjen vienot vivahteet ja hennot tuoksut tuntee vain, jos kivikossa malttaa kulkea hitaasti ja kumartua tuon tuosta tutkimaan kasveja lähietäisyydeltä. Parhaimmillaan kivikkopuutarhan näkymät ovat kuin miniatyyrimäisiä vuoristomaisemia.

Svetlana on hankkinut puutarhaansa kasveja kaikilla kuviteltavissa olevilla keinoilla. Osa on peräisin taimitarhoilta tai kasvitieteellisistä puutarhoista, osan Svetlana siirsi kotipuutarhaan perheen vanhalta mökiltä. Erikoisimpia löytöjä hän kasvattaa itse siemenistä tai tuo tuliaisina ulkomaan matkoilta.

Monien hankalina pitämät kivikkokasvit ovat Svetlanan mielestä oikeastaan aika helppohoitoisia. Kivikkokasvit viihtyvät auringon porotuksessa ja kavahtavat liikaa kosteutta. Paahteen lisäksi ne kaipaavat kasvuympäristöönsä kalkkikiveä, juuri muita vaatimuksia niillä ei useimmiten ole.

Svetlana kuvailee nauraen, kuinka kotitalon tontilta poistettiin rakennusvaiheessa kaikki suuret kivet, mutta pian niitä piti taas tuoda lisää kivikkopenkkejä varten. Viron kalkkiperäisen maan kivet ovat luonnostaan sopivia kivikkojen rakennusaineksia.

Svetlanan mielestä myös pienikasvuiset havukasvit ja muut ainavihannat pienet pensaat kuuluvat kivikkopuutarhaan. Kivikon perennojen lailla nekin kasvavat hitaasti. Lisäksi puuvartiset lajit tuovat puutarhaan muotoja talviaikaan, kun perennat lepäävät. 

Istutusalueiden lisäksi Svetlana on laajentanut kivikkorakkauttaan myös ruukkuihin. Suuriin kiviastioihin rakennettujen minikivikkojen pelkistetyissä muodoissa on jotain itämaista. Painavat ruukut seisovat paikoillaan talvetkin, eikä Svetlana suojaa kasveja mitenkään.

Hänestä ruukkukasvatus tuo kivikkoharrastukseen sopivaa lisähaastetta. Ankarissa olosuhteissa selviävät vain kaikkein sitkeimmät lajit, kuten esimerkiksi ajuruohot ja maksaruohot.

Pystyyn asetelluista liuskekivistä kootusta tsekkityylisestä kivikkopuutarhasta käytetään usein myös englanninkielistä nimitystä crevice garden. Suomeksi sille ei ole vielä vakiintunutta nimeä. Tyylisuuntauksen kuuluisin edustaja, tsekkiläissyntyinen Zdenek Zvolanek on suunnitellut esimerkiksi brittiläisen Wisleyn puutarhan kivikkotarhan. Virossa tsekkityyliseen puutarhaan voi tutustua Svetlanan puutarhan lisäksi esimerkiksi Tarton kasvitieteellisessä puutarhassa.

Uudentyyppistä kivikkotyyliä pidetään luonnonmukaisempana kasvupaikkana monille kivikkokasveille kuin perinteistä kivikkoa, jossa kivet on aseteltu rinteeseen lappeelleen. Tsekkityylisen kivikon voi rakentaa myös minikoossa laakeaan astiaan.