Syksyllä kukkivat perennat hehkuvat sinisinä ja punaisina – "Monet lajit uhmaavat halloja ja kukkivat vaikka marraskuuhun asti"
Piha ja puutarha

Syksyllä kukkivat perennat hehkuvat sinisinä ja punaisina – "Monet lajit uhmaavat halloja ja kukkivat vaikka marraskuuhun asti"

Syksyllä kukkivat perennat eivät ole vain keltaisia! Ne loistavat myös sinisen, punaisen ja valkoisen lukuisissa sävyissä. Perennaviljelijä Eija Tommola suositteleekin syysperennoja kaikille, jotka haluavat nauttia puutarhasta mahdollisimman pitkään.
28.4.2020
 |
Viherpiha

Nyt on jo syyskuun puoliväli, mutta täällä on vaikka kuinka paljon kukkia! Kuinka se on mahdollista, Eija Tommola?

Puutarhaa suunnitellessa panostetaan usein kevään ja keskikesän kasveihin, mutta nämä loppukesän ja syksyn upeat kukkijat jäävät helposti unholaan. Syysperennoissa on kuitenkin monia upeita lajeja, joiden kukinta vetää vertoja kesän kukkarunsaudelle. Suosittelenkin syysperennoja lämpimästi jokaiselle, joka haluaa nauttia kukkivasta puutarhasta mahdollisimman pitkään.

Moni myös ajattelee, että syksyn kukkijoihin kuuluvat vain perinteiset ja ehkä vähän tylsät syysleimut, asterit ja piiskut, mutta kaikkea muuta! Ensinnäkin syysleimut ovat mielestäni pikemminkin loppukesän kukkijoita kuin syyslajeja. Niiden kukintahan on nyt jo hiipunut.

Astereita taas vieroksutaan siksi, että ne leviävät holtittomasti ja niiden kukinta näyttää mitättömältä – jos ne ylipäänsä ehtivät edes kukkia ennen talven tuloa. Oikeasti astereiden suvusta löytyy monta kiinnostavaa ja näyttävää syyslajia esimerkiksi pursuastereista.

Syksyllä kukkivissa perennoissa on runsaasti muitakin lajeja, jotka uhmaavat urheasti halloja ja kukkivat vaikka marraskuuhun asti.

Tommolan tilan näytepuutarhassa Leivonmäellä on suuri valikoima syysperennoja. Edessä kukkii hohtava sinipiikkiputki.
Pallopunahatulla 'Pink Double Delight' on muhkean kerrannaiset kukat. Muiden punahattujen tapaan se hyötyy talvisuojauksesta varsinkin vähälumisilla seuduilla.
Leveäkompassikukka kukkii syys–lokakuussa. Parimetrinen kestävä perenna viihtyy aurinkoisella kasvupaikalla.

Mitä muita ennakkoluuloja liittyy syksyllä kukkiviin perennoihin?

Ainakin se, että niiden kukat ovat aina väriltään keltaiset. Toki keltakukkaisiakin syyskasvien joukosta löytyy – vaikkapa isohelokki, preeriakeltahattu ja meksikonkeltahattu kukkivat koko syksyn – mutta paljon on muitakin värejä.

Esimerkiksi syysvuokon kukat ovat hempeän hailakan vaaleanpunaiset. Pursuasteri ’Harry Schmidt’ kukkii myös sievän vaaleanpunaisena. Suosittelen tätä asterilajiketta siksikin, että sen kukkavarret nousevat kauniisti lehtien yläpuolelle. Lajike ehtii hyvin kukkia kesän loputtua.

Isohelokki sopii kivikkoihin ja muureille. Isot, maljamaiset kukat sulkeutuvat, kun valoa on vähän.
Pursuasteri viihtyy monenlaisilla kasvupaikoilla, myös haasteelisessa pidetyssä kuivassa varjossa.

Löytyykö syksyyn sinikukkaisia lajeja?

Voi kyllä! Syksyn sinisistä kukkijoista syntyisi pitkä lista. Käyn täällä usein vielä marraskuussakin fiilistelemässä ametistiukonhatun ja syyskatkeron lokakuussa avautuvia syvänsinisiä kukkia, vaikka taimistomme on silloin jo kiinni. Joskus katkero on kukkinut vielä jouluviikollakin. Ametistiukonhattuja kannattaisi minusta istuttaa muiden ukonhattujen joukkoon, jotta sininen kukinta kestäisi mahdollisimman kauan. Muita hyviä syyssinisiä ovat jaloängelmä, purtojuuri ja himalajankurjenpolvi. Hieman harvinaisemman sinikin ensimmäiset kukkanuput alkavat vasta nyt avautua.

Purtojuuri kukkii elo–syyskuussa. Se kasvaa kasvupaikan rehevyydestä riippuen 30–100 sentin pituiseksi.
Sinikki on aurinkoisen paikan laji, joka vaatii läpäisevän kasvupaikan.
Jaloängelmä 'Hewitt's Double' tuo puolivarjon kasviryhmään ilmavaa keveyttä. Ilta-aurinko saa liilat kukinnot hehkumaan.

Valkokukkaisistakin syyskasveista löytyy valinnanvaraa, esimerkiksi keveän hahtuvainen huiskuasteri sekä komeakukkaiset valkokonnanyrtti ja valkoalpi ovat hyviä syyslajeja. Hieman aikaisemmin kukkivan purppurasilkkiyrtin valkokukkaisen muodon kukinta alkaa tähän aikaan vuodesta mennä jo ohitse. Villanukkajäkkäräkin on hieno syksyllä. Tätä matalaa ja topakkakasvuista lajia ei pidä sekoittaa aikaisemmin kukkivaan sukulaiseensa helminukkajäkkärään.

Villanukkajäkkärä on tuuheakasvuinen perenna, joka sietää paahdetta. Se kasvaa noin 30 sentin mittaiseksi.
Valkoalpin kevyesti tuoksuvat kukkatertut kaartuvat kukinnan alkuvaiheessa alaspäin. Näyttävä laji kasvaa 60–90 sentin korkuiseksi.
Valkokonnanyrtti on pysty- ja reheväkasvuinen laji, joka viihtyy ravinteikkaassa maassa esimerkiksi vesiaiheiden äärellä.

Kannattaa muistaa, että vaaleiden kukkien lisäksi valoa syksyn hämäryyteen tuovat myös hopeansävyiset lehdet. Esimerkiksi marunoiden hopeanharmaat lehdet kestävät pitkään. Näyttävistä piikkiputkista metallipiikkiputki ja erikoisempi jukkapiikkiputki kukkivat muita sukulaisiaan myöhempään.

Metallipiikkiputki on aurinkoisen kukkapenkin todellinen katseenvangitsija. Se on muita piikkiputkia pensastavampi laji, joka saavuttaa reilun 30 sentin korkeuden.

Mitkä syksyllä kukkivat perennat ovat omia suosikkejasi?

Rusopunalatva, kompassikukka ja syysvuokko kuuluvat kolmen kärkeen. Rusopunalatva on minusta parempi kuin yleisemmin käytetty purppurapunalatva. Se on näyttävämpi ja kukkii vielä silloin, kun purppurapunalatvan kukinta on jo lakastunut. Rohtopunalatva taas on paras perhoskasvi.

Rusopunalatva menestyy auringossa ja puolivarjossa. Se kasvaa 1,5–2 metrin korkuiseksi.

Keltakukkainen ja komealehtinen kompassikukka sopii rusopunalatvan kanssa kookkaaksi puutarhan taustakasviksi. Ne molemmat kasvavat parimetrisiksi pöheiköiksi.

Kompassikukka on yksi Eija Tommolan suosikeista.

Syysvuokko kukkii syksyllä kaksi kuukautta. Se on oikein hyvä syyskasvi, kunhan se istutetaan lämpimälle paikalle ja kuohkeaan maahan. Tarha- ja hopeasyysvuokotkin ovat ihania, mutta tavalliseen syysvuokkoon verrattuna aika kranttuja sekä arempia ja hidaskasvuisempia.

Syysvuokko 'September Charm' avaa ruusunpunaiset kukkansa syys–lokakuussa.

Miten hoitovinkkejä annat syysperennoille?

Lähes kaikki syksyllä kukkivat perennat suosivat kuohkeaa, kuivahkoa ja lämmintä kasvupaikkaa, esimerkiksi kohopenkkiä.

Hyvin kuivan kasvupaikan tarvitsevat esimerkiksi balkaninakantti, kreikanakantti ja perovskia eli sulkapiiska. Akantit voi istuttaa suoraan sorapohjaan. Aralle perovskialle on syytä perustaa kymmensenttinen sorapeti hyvän multapenkin päälle aurinkoiseen ja kuumaan paikkaan. Se vaatii myös talvisuojauksen.

Kreikanakantin valtikkamaiset kukinnot kestävät pitkään kauniina. Menestyäkseen laji tarvitsee hyvin kuivan kasvupaikan.
Sulkapiiska eli perovskia kasvaa noin metrin korkuiseksi. Kasvi viihtyy aurinkoisella paikalla.

Arkojen lajien kestävyyttä voi parantaa myös istuttamalla niiden ympärille akankaalista tai muusta matalasta maanpeiteperennasta ”kasviturkin”. Olen saanut esimerkiksi ruostekukan menestymään murattiturkin suojassa.

Syysperennojen kasvupaikkaa ei kannata alkaa möyriä aikaisin keväällä, koska se voi häiritä kasvua. Syyskukkijat ovat usein keväällä pitkään elottoman oloisia, kunnes niiden kasvu lähtee hiljalleen käyntiin. Mitä myöhäisempi kukkija, sitä hitaammin se tulee näkyviin. Useat lajit nousevat maan pinnalle vasta kesäkuussa. Moni on varmasti kipannut kasveja turhaan kompostiin, kun ei ole jaksanut odottaa niiden kasvuunlähtöä. Näiden hoidossa maltti on valttia.

Juttu on julkaistu alun perin 5.9.2018.

1 kommentti