Marian puutarha loistaa oranssin ja punaisen sävyissä pakkasiin saakka: ”Pihalla on tärkeää olla paljon tekemistä ja tilaa temmeltää”
Syyspuutarha

Marian puutarha loistaa oranssin ja punaisen sävyissä pakkasiin saakka: ”Pihalla on tärkeää olla paljon tekemistä ja tilaa temmeltää”

Maria Metsä-Jaakkolan syyspiha on täynnä värien loimotusta ja kiehtovia muotoja. Kaarevien penkkien ja köynnösporttien takaa avautuu aina vain uusia näkymiä.
6.10.2023
 |
Viherpiha

Tulensävyissä loimottava syyshohdekukka on avannut terälehtensä apposen auki laukaalaisen Maria Metsä-Jaakkolan syyskuisessa puutarhassa.

– Perenna on uskomaton väripilkku, ja upea kukinta myös jatkuu pitkään, Maria myhäilee.

Värin lisäksi Mariaa viehättää oranssien terälehtien keskellä olevat suklaanruskeat pallomaiset mykeröt. Sama pyöreä muoto toistuu hänen puutarhassaan kaikkialla, minne katseensa kääntää: riippakasvuisissa puissa, kivien reunustamassa piha-altaassa ja pihakoristeissa sekä kaarevalinjaisissa kasviryhmissä.

– Kaareva muoto on kaunis silmälle. Mutkan takaa myös avautuu aina uusi näkymä, mikä tuo pihaan elävyyttä ja salaperäisyyttä.

Maria hoitaa puutarhaa yhdessä tyttärensä Miitta Oksasen kanssa.
Maria haluaa puutarhan loimottavan täysillä talven tuloon saakka, sillä syksyllä on kesää enemmän aikaa nauttia kasveista ja kierrellä puutarhassa. Oranssina leimuava syyshohdekukka ja tummalehtinen ’Brunette’-syyskimikki kuuluvat hänen mielestään upeimpiin syysperennoihin. Taustan katseenvangitsijana toimii yksi puutarhan monista köynnösporteissa kasvavista imuvilliviineistä.

Pensasangervoista ja lännenheisiangervoista Maria on saksinut erikokoisia palloja ja ryhmitellyt ne kahteen eri paikkaan sisäänkäynnin tuntumaan. Pensaat ovat Marian mielestä hauskoja yksityiskohtia, jotka tuovat monilajisiin kasviryhmiin selkeyttä peittämättä pihanäkymiä.

– Kun versoja nippaisee, pensas vain tuuhistuu. Leikkaan versoja reippaasti ja useita kertoja kesässä, Maria kertoo.

Pallon mallisiksi leikatuista ja erivärisisistä ja -kokoisista lännenheisi­angervoista sekä pensasangervoista syntyy hauskoja yhdistelmiä kahteen eri kasviryhmään talon sisäänkäynnin luona. Tuuheaoksaiset ja tiiviskasvuiset pallopensaat ilahduttavat myös talvisessa pihassa, kun niiden päälle keräytyy lumisia myssyjä. Ne asettuvat luontevasti kotipihlajan ja vielä vihreän humalasalon edustalle.

Marian reilun hehtaarin kokoinen puutarha on muotoutunut vähitellen 27 vuoden aikana ilman varsinaista suunnittelua.

– Puutarha on tehty laajennusperiaatteella – istutukset ovat muotoutuneet ja suurentuneet ajan kanssa. Paperille en ole piirtänyt mitään.

Kasvinviljelytilan laajaan pihapiiriin sopivat luonnonmukaiset ja pehmeät linjat. Suora, nurmikkoa halkova laattakäytävä houkuttelee astelemaan veden äärelle. Lisäksi se tehostaa halkaisijaltaan noin kymmenmetrisen lammikon pyöreitä muotoja. Riippakasvuinen jalava sopii yksittäiskasviksi veden äärelle. Pallomaiset terijoensalavat pehmentävät näkymää lammikolta traktorivajalle.

Syksyisen pihailmeen Maria kertoo rakentuvan kesäkukkien, syysperennojen ja kauniin ruskan saavien kasvien varaan.

– Joka penkissä kasvaa jotakin syyskukkijaa tai lehdistöltään värikästä kasvia. Höyhenpensasta olen istuttanut lisää sen hienon keltaoranssin syysvärin takia.

Kasviryhmien suunnittelussa Marian pääperiaate on pitkään jatkuva kukinta ja monimuotoisuus. Pakkasiin asti kukkivat komeamaksaruohot sopivat pionin kaveriksi. Molemmat pärjäävät ilman kastelua kaikista kuivimpinakin kesinä. Kesällä kukinnasta vastaa pölkyn päällä kasvava miljoonakello. Pölkyn pystyt linjat ryhdittävät kokonaisuutta ja katkaisevat näkymän luoden Marian tavoittelemaa salaperäisyyttä.
Maria pitää huolta, että kussakin kasviryhmässä on jokin katseenvangitsija. Se voi olla väritykseltään tai muodoltaan erikoinen kasvi, köynnöstuki, kivi tai itse tehty pihakoriste. Kokonaisuus on usein pienestä kiinni. Perennoista koostuvassa kasviryhmässä huomio kiinnittyy betoniseen palloon, joka korostaa sammalen peittämää kiveä. Etualalla kukkii syyshohdekukka.

Syyspuutarhan ehdottomasti upeimpia pensaita ovat Marian mielestä syyshortensiat, joiden kukkapallojen värien muuttumista vaaleasta punertavaksi on joka vuosi yhtä kiehtovaa seurata. Kukinnot myös kestävät hyvin kylmää, eivätkä ensimmäiset pakkaset rusketa niitä.

Muhkeita kukintoja kannattelevia hortensioita kasvaakin toistakymmentä eri puolilla pihaa. Niistä kaunein on Marian mielestä ’Vanille Fraise’, jossa on samaan aikaan sekä vaaleita että hemaisevan ruusunpunaisia kukintoja.

Näyttävän kukinnan aikaansaamiseksi Maria istuttaa hortensiat syvämultaiseen kohopenkkiin, sillä puutarha on perustettu pääosin kuivaan kangasmetsään. Kohopenkkiin pääsevät kaikki muutkin pihan kasvit.

Marialle on ensiarvoisen tärkeää löytää kaikille kasveille paikat, jossa ne kasvavat rehevästi ja kukkivat upeasti. Jos kasvu on heikkoa, taimet saavat pikapuoliin lähdön uuteen paikkaan. Keijunkukat viihtyvät parhaiten penkissä, jonne aurataan lunta. Niiden lajikkeista syntyy kasviryhmän etualalle värikäs lehtimatto. Värimaailmaa toistavat kääpiö­samettikukat ja revonhännät.

– Täällä on todella tärkeää tehdä pohjatyöt kunnolla ja pohjustaa penkit ja istutuskuopat syvältä. Jos vain ottaa ruohikon pois ja lisää 20–30 senttiä multaa, hortensioiden kasvu on kituliasta.

Istutuksia perustaessaan Maria poistaa hiekkaa noin 70 sentin kerroksen ja laittaa alimmaksi kompostoitua hevosenlantaa ja täyttää sen jälkeen kuopan omalta pellolta tuodulla kalkitsemattomalla mullalla. Muille kasveille Maria lisää kalkkia, mutta happamasta maasta pitäville hortensioille hän annostelee rhodomultaa juuripaakun lähelle istutuskuoppaan.

Puutarhan useita köynnösportteja värittävät päivä päivältä punaisemmaksi muuttuva imukärhivilliviini sekä kirkkaankeltaisena loistava aasiankilpikierto. Se kasvattaa tuuhean ja komean kasvuston, joka kietoo portin rehevään syleilyynsä.

– Köynnökset ovat näin syksyllä upeimmillaan ja nousevat kaiken yläpuolelle. Niistä avautuu näkymä uuteen tilaan.

Rehevät köynnösportit villiviineineen, lukuisat syyshortensiat sekä punaisena loistavat revonhännät ja muut komeat kesäkukat antavat pihalle värikkään ja näyttävän syysilmeen. Köynnösportit tuovat puutarhaan kaarevia muotoja ja houkuttelevat astumaan peremmälle puutarhaan. Marialle mieluisia ovat reheväkasvuiset köynnökset, kuten imukärhivilli ja aasiankilpikierto, jotka ovat syksyllä erityisen upeita. Hentokasvuiset kärhöt Maria istuttaa omiin säleikköihinsä, jotta kookkaat lajit eivät tukahduta niitä.

Huomiota syyspihassa keräävät myös yksivuotisten revonhäntien eli Amaranthusten tummanpunaiset ja puolitoistametriset kasvustot, joita kohoaa monin paikoin kasviryhmissä. Osa revonhännistä kannattelee kookkaita pötkälemäisiä kukintojaan.

– Kutsun revonhäntiä hattivateiksi. Esikasvatan niitä taimiksi joka vuosi, sillä ne tuovat dramaattista väriä ja muotoja vihreiden kasvien lomaan.

Puistomainen pihapiiri isoine ja monilajisine kasviryhmineen on Marialle ympärivuotinen henkireikä.

– Minulle on tärkeää, että pihalla on paljon tekemistä ja tilaa temmeltää, hän myhäilee.

Puutarha sai alkunsa Marian haaveesta kasvattaa omenapuita. Eri puolilla pihapiiriä kasvaakin paitsi monia omenapuita myös eri-ikäisiä päärynä-, kirsikka- ja luumupuita sekä runsaasti marjoja. Pieni osa puista kohoaa kasvi- ryhmissä, suurin osa kasvaa nurmikkoalueilla eri puolilla pihaa sekä hedelmätarhassa metsän laidassa. Omenoista Marian suosikkilajikkeet ovat hyvin säilyvä ja kirpeähkö ’Eppulainen’ ja punainen, raikkaan mehukas ’Heta’. Puista riippuvat ruukkukoristeet tuovat elävyyttä oksiston lomaan. Talveksi Maria nostaa saviruukut varastoon estääkseen niiden halkeilun.
Marian ja hänen tyttärensä Miitan puutarha sijaitsee Laukaassa. Kokoa sillä on reilun hehtaarin verran.

Penkkien uudistamiset, kanttaamiset ja muut isoimmat puutarhatyöt Maria kuitenkin jättää suosiolla odottamaan kevättä, jolloin hänellä on ”uusi into päällä”.

Syksyllä on aika rauhoittua ja nauttia ruskavärien kehittymisestä ja leimuamisesta niin pihakasveissa kuin luonnossakin.

Kommentoi »