Kun uupumus pakotti Tanjan työkyvyttömyyseläkkeelle, toipuminen ja uusi alku virisivät leikkokukkien kasvattamisesta

Kahdeksan vuotta sitten Tanja Selenius sairastui vakavaan työuupumukseen. Hän masentui ja kärsi päivittäin migreenistä. Hän jäi sairauslomalle ja sen jälkeen työkyvyttömyyseläkkeelle. Seuraava puoli vuotta meni kuin horroksessa.

Tanja yritti paluuta töihin, mutta se ei aluksi onnistunut. Hän ajautui liian vaativiin työtehtäviin kaupallisen työkokemuksensa ja aiemman vastuullisen esihenkilöasemansa vuoksi. Hän ei kestänyt enää kovaa kuormitusta eikä stressiä.

Nyt Tanja tekee talvisin osapäiväistä työtä ja on muuten osittaisella työkyvyttömyyseläkkeellä. Toipuminen ja uusi alku virisivät leikkokukista.

Kun Tanja kokeili paluuta töiden pariin, hänen siskonsa Tiia Selenius-Nielsen valmistui samaan aikaan floristiksi. Tanjan silmiin osui myös uutisia leikkokukkien lähituotannosta Yhdysvalloista, ja hän innostui. Yhtäkkiä hänestä tuntui siltä kuin yhdysvaltalaisen Erin Benzakeinin luotsaama Floret Flower Farm olisi näkynyt leikkokukkineen kaikkialla. Hän mietti:

– Miksi minä en tee tätä? Olen aina tykännyt laittaa kädet multaan. Joka paikassa on aina ollut kasvamassa kaikkea.

Tanjan koti sijaitsee vanhoilla suvun mailla Sammatissa. On kasvimaa, perheen yhteinen perunamaa ja kanala. Pihapiiriä ympäröi metsä, jonka laidassa sijaitsee leveä, suorakaiteen muotoinen peltokaistale. Hänen setänsä viljeli siinä aiemmin kauraa.

Sairastumisensa alkuaikoina Tanjan isoäiti asui vielä hänen naapurissaan. Tanja liikuttuu, kun hän muistelee isoäitiään.

– Aina, jos pistin lapion maahan, hän tuli lapion kanssa viereen kaivamaan. Jos revin rikkaruohoja, hetken päästä hän oli rikkaruohoja repimässä kanssani.

– Hän olisi rakastanut tätä! Tanja sanoo ja viittaa nykyiseen kukkapeltoonsa.

Tanja kylvi ensimmäisen erän leikkokukkien siemeniä perunamaalle vuonna 2020. Valikoimassa oli esimerkiksi tsinnioita, koristesalviaa, vaalean sävyisiä kehäkukkia ja leijonankitaa. Hän osallistui Floret Flower Farmin verkkokurssille, luki alan kirjallisuutta ja etsi netistä oppia. Hän halusi kerryttää niin tietoa kuin taitoakin, mutta asetti riman hyvin matalalle: jos hän kattaisi kukkasadon myynnillä lastensa harrastuskulut, se olisi oikea ”jackpot”.

Kokemukset rohkaisivat. Tanja kasvatti viljelyalaa vähitellen 300 neliöstä nykyiseen vajaaseen 2 000 neliöön. Hän myi alussa satoa pihansa kukkakojulta ja huomasi, että hänen kukkansa olivat kestäviä. Kestävyydestä tuli hänen tavaramerkkinsä, ja kukkakauppiailta ja asiakkailta kantautui ihastunutta palautetta.

Leikkokukkien kasvatus kylvöstä sadonkorjuuseen on iso ponnistus. Tanja esikasvattaa kaikki taimet, koska silloin ne saavat vahvemman alun ja pärjäävät paremmin taistelussa elintilasta rikkakasveja vastaan.

Tanja rakastaa taimien istutusta ja sadonkorjuuta, mutta rikkaruohojen kitkeminen ei kuulu hänen lempiaskareisiinsa. Rikkojen torjunnassa auttavat mansikkakankaat, jotka myös pidättävät maassa kosteutta ja lämpöä.

Kuluva kesä on Tanjan kolmas peräkkäinen kesä leikkokukkaviljelijänä. Osa kukkasadosta kypsyy taivasalla ja osa kasvutunnelien suojissa. Erilaisten kasvuolosuhteiden ansiosta satokausi pitenee, kun osa valmistuu nopeammin ja osa hitaammin. Loppukesästä jotkut lajeista ovat vasta kukintansa alkuvaiheessa (kuten revonhännät), kun taas jotkut ovat jo taantumassa (kuten isosudenporkkanat ja leijonankidat). Vaalean maitokahvin väriset leimut sekä pinkit ja harmahtavan liilat kiinanasterit ovat juuri parhaimmillaan.

Tanjan aherruksen riemuvoitto löytyy kasvutunnelista: preeriaeustomat. Hän aloitti niiden kasvatuksen kotonaan sisätiloissa jo tammikuussa. Siementen itäminen on hidasta, ja valon ja lämpötilan pitää osua juuri kohdilleen. Jos kukinta onnistuu, sen jälkeen on ihan ”voittajafiilis”, Tanja sanoo.

Nyt hartaasti odotetut ja vaalitut preeriaeustomat raottelevat ensimmäisiä terälehtiään. Nuput ovat aluksi limenvihreitä, mutta avautuessaan niiden sävy muuttuu ja tiivistyy vaaleanaprikoosiksi. Tanjan viljelemässä lajikkeessa on poikkeuksellisen suuret kukat, ja lehdissä on kaunis harmaaseen taittava vihreä sävy.

Kun Tanja korjaa kukkasatoa, mieli lepää ja ajatusten jatkuva kelaaminen taukoaa. Hän on luonteeltaan kunnianhimoinen, mutta opettelee sitä, että ei voi elämässä vaikuttaa kaikkeen. Hän ei voi esimerkiksi kontrolloida säitä eikä kiirehtiä itämistä tai sadon kypsymistä. On vain pakko malttaa mielensä.

– Se on ehkä tärkein oppi, hän sanoo.

Tanjalla ei ole mihinkään kiire. Työajan hallinnalla on iso merkitys omaan oloon ja jaksamiseen.

– Minun ei tarvitse miettiä, että olenko huomenna työkykyinen. Päätän siitä itse.

Tanja iloitsee kasvun ihmeestä. Kun hän poimii tsinnioita, hän esittää yhtäkkiä yllättävän kysymyksen.

– Onko minulla enää tarve puhua burnoutista? Minulla on nyt sellainen olo, että se olisi jäänyt taakse eikä enää määritä minua. Se on ihan älyttömän vapauttava fiilis.