Valkosipuleihin hurahtanut Heini viljelee yli 20 erilaista valkosipulilajiketta – "Vahva tuoksu täyttää koko talon sadonkorjuun aikaan"

Heini Kultanen kulkee pienellä peltotilkullaan ja tarkastelee olkikatteen lomasta nousevia pystyjä valkosipuleiden kasvustoja.

– Jos valkosipulin varren tyvi on paksu, mullan alla odottaa iso sipuli. Valkosipuli kasvattaa ensin naattinsa valmiiksi ja alkaa vasta sitten tehdä sipulia, hän kertoo.

Valkosipuleiden kasvusto on elokuussa täysikokoista, ja alimmat lehdet ovat jo alkaneet kellastua eli tuleentua. Ne kertovat, että valkosipulit ovat valmiita korjattaviksi. Sato on kerättävä talteen kuukauden sisällä, sillä myöhemmin valkosipuleiden kynnet alkavat irtoilla toisistaan eikä sipuleita enää saa nostettua kokonaisina maasta.

Valkosipulissa Heiniä viehättää aromikas maku ja vahva tuoksu, joka täyttää koko talon sadonkorjuun aikaan. Heini käyttää valkosipulia lähes päivittäin ruoanlaitossa. Herkullisinta se on hänen mielestään kotimaisen lampaan kera tai omatekoisissa Hottipotti-relisseissä, joihin tulee valkosipuleiden lisäksi myös tomaattia ja chiliä.

Valkosipulin viljelytapakin on Heinille mieluinen. Talvivalkosipulin kynnet istutetaan maahan syksyllä, kun muut puutarhan työt ovat jo tauonneet.

– Keväällä, kun lumet sulavat, alan odottaa valkosipuleiden silmujen näkemistä. Tarkkailen innokkaasti peltoa, joko piippoja näkyisi.

Heini viljelee yhteensä reilua pariakymmentä valkosipulilajiketta. Suuri osa niistä on peräisin perheystävältä Kalevi Tikalta, joka innostui valkosipulin viljelystä ja erikoisemmista lajikkeista eläkepäivillään.

– Kalevi on oppi-isäni valkosipulien viljelyssä. Hän on luvannut opastaa ja auttaa viljelyssä niin kauan kuin vain vetoa riittää.

Heini ja Kalevi hoitavatkin valkosipuliviljelmiä usein yhdessä, sillä Kalevilla ei ole enää kotonaan omaa kasvimaata. Ystävyys on jatkunut jo 1970-luvulta, jolloin Kalevi toimi Heinin ja hänen siskonsa hiihdonopettajana. Kun Heini ja Juha Kultanen kymmenen vuotta sitten ostivat maatilan Suhmuran kylästä Joensuun kupeesta, Kalevi oli mukana pienen peltotilkun perustamisessa. Valkosipulin lisäksi Kultaset ja Kalevi viljelevät myös kymmeniä erilaisia perunalajikkeita.

Vierailimme Heinin luona kesällä 2014, joka oli valkosipulin kannalta vaikea. Helteiden vuoksi valkosipulit alkoivat tuleentua tavallista aikaisemmin, joten sipuleiden koko on jäänyt pieneksi. Valkosipulit ovat tavallista pienikokoisempia myös kuivuuden vuoksi, vaikka Heini on kastellut niitä usein. Kastelu sekä kosteutta pidättävä olkikate auttavat myös ehkäisemään hiesupitoisen maan kuorettumista.

Talikko painuu kevyesti multaan valkosipulirivistön viereen, ja Heini nostaa ylös valkosipuleita. Osa niistä on muhkeita ja naurismaisen leveitä, toiset melko pieniä ja pyöreitä. Heini on huomannut, että eri lajikkeiden kasvuinto vaihtelee kesien mukaan. Lajikkeiden kasvuaikataulussa on kuitenkin vain vähän eroja – kaikkien sato valmistuu suunnilleen samaan aikaan. Keväällä istutettujen kesälajikkeiden sipulit jäävät kuitenkin yleensä aina pienemmiksi kuin syksyllä maahan laitetuilla talvivalkosipuleilla. Suomen suvi on ainakin täällä Pohjois-Karjalassa kevätvalkosipuleille armottoman lyhyt.

Heini harjaa valkosipuleiden pinnan huolellisesti tiskiharjalla, jotta enimmät mullat jäisivät pellolle. Sitten hän kokoaa saman lajikkeen sipulit yhteen puntiksi, kiinnittää siihen nimilapun ja vie kuivumaan. Suurimmat ja kauneimmat sipulit Heini säilyttää siemensipuleiksi, sillä ne tuottavat parhaan sadon.

– Laitan valkosipuleille nimilaput välittömästi noston jälkeen. Monet lajikkeet ovat niin samannäköisiä, että saa olla melkoinen fakiiri tunnistaakseen niitä ulkonäön perusteella. Maun perusteella erotan ainakin siperialaiset lajikkeet. Ne ovat valkosipuleistani kaikista ärhäkkäimpiä.

Istuta talvivalkosipulin kynnet syys–lokakuussa, jotta ne ehtivät juurtua ennen talvea. Heinin kokemusten mukaan ei haittaa, vaikka verson nokka nousee näkyviin jo syksyllä. Kevätvalkosipulin voi istuttaa keväällä heti, kun maa on muokattavissa.

Heini istuttaa kynnet noin 5–10 sentin syvyyteen vaaksan päähän toisistaan. Riviväli on noin 45 senttiä.

Alkukesä on valkosipulisadon onnistumisen kannalta ratkaiseva. Kosteana säilyvässä, kuohkeassa ja ravinteikkaassa maassa naatit kasvavat hyvin.

Valkosipuli vaatii monia muita sipuleita enemmän lannoitusta, yhtä paljon kuin ravinnesyöppönä tunnettu purjo. Heini antaa valkosipuleilleen kanankakkavettä, kun niiden versot ovat 10-senttiset ja vielä toisen kerran juhannuksen tienoilla.

Kuivina kausina valkosipuli tarvitsee myös kastelua. Kitke rikkaruohot valkosipuleiden juurelta ainakin siihen saakka, kunnes kasvusto on täysimittaista.

Valkosipulit säilyvät seuraavaan sadonkorjuuseen asti hyvinä, jos ne on kuivattu kunnolla. Anna valkosipuleiden kuivua huoneenlämmössä ensin naatteineen parin viikon ajan, jotta kaikki aromit varastoituvat sipuliin. Sen jälkeen voit leikata varret lyhyiksi ja säilöä sipulit ilmavaan tilaan. Jos haluat nopeuttaa kuivumista kuivurilla, tarkista, ettei sen lämpötila nouse yli 40 asteen.

Valkosipuli on arojen kasvi, joka vaipuu lepotilaan 18–25 asteessa. Tavallinen huoneenlämpö sopii siis hyvin valkosipuleiden säilytykseen. Tätä viileämpi säilytyspaikka saa valkosipulin virittymään uuteen kasvuun.

Valkosipulit tekevät heinäkuussa hauskasti kiemuravartisen kukkanupun. Se kannattaa ehdottomasti poistaa, sillä kasvin voimia vievä kukinto pienentää sipulin kokoa ainakin noin yhden kynnen verran.

Leikkaa valkosipulin kukkanuppu irti, kun varsi menee mutkalle. Nuput sopivat hyvin ruoanlaittoon esimerkiksi keitettyinä. Niiden maku on valkosipulinen, mutta valkosipulin kynsiä miedompi.

’Music’ on kanadalaislajike, joka muodostaa kauniita sipuleita. Se pitää lämpimästä kesästä, mutta selviää viileämmässäkin. Talvivalkosipuli.

’Sortavala’ tekee suuria sipuleita, jos kasvukausi on häiriötön. Sortavasta lähtöisin oleva lajike muistuttaa suosittua ’Aleksandra’-lajiketta. Talvivalkosipuli.

’Irkutsk’ on ruotsalaisen valkosipuliguru Åke Truedssonin Siperiasta tuoma lajike. Se on hyvin viljelyvarma. Talvivalkosipuli.

’Ristijärveläinen’ on vanha suomalainen valkosipuli. Se on Heinin mielestä ihastuttava ja viljelyvarma lajike. Kevätvalkosipuli.

’Ävrö’ ei ole ainakaan tähän mennessä tuottanut Kultasten kasvimaalla tasalaatuista satoa. Sipuleiden koko vaihtelee suuresti. Talvivalkosipuli.

’GLL-64’ kärsii viileydestä ja sateisista kesistä . Normaalina kesänä se kasvaa kohtuullisesti ja tekee sopivan kokoisia kynsiä. Talvivalkosipuli.

’Red Russian’ tekee kauniin muotoisia sipuleita, jotka jakautuvat mukavan kokoisiksi kynsiksi. Viljelyvarma lajike. Talvivalkosipuli.

’Albigensian’ saa kasvuhäiriöitä, jos kasvukauden alussa säätila vaihtelee nopeasti viileän ja lämpimän välillä. Ranskalaistyyppinen kevätvalkosipuli.

’New Siperian’ on myös Åke Truedssonin Siperiasta tuoma viljelyvarma lajike. Sipuli jakautuu suuriksi kynsiksi. Talvivalkosipuli.