Päivin koti Pohjois-Norjassa on kuin sademetsän ja aavikon sekoitus: ”Kasvihulluuteni alkoi, kun ymmärsin valojen merkityksen kasvien hyvinvoinnille”

Pohjois-Norjan Tromssassa kesä on valoisa, mutta talvi pitkä ja pimeä. Päivi Kilposen kodissa lamput kuitenkin loistavat ikuista kesää vuodenajasta riippumatta. Tromsøyan saarelle tähyävän kaksion olohuone on niin rehevästi kasvitettu, että tunnelma ehtii vaihtua neljän metrin matkalla vuoristosta aavikolle ja sademetsästä tasangolle.

Kasvihuonemaisen vehreyden juuret juontavat pariin huonekasvipistokkaaseen, jotka Päivi sai parikymppisenä opiskelijana Oulussa.

– En enää edes muista mitä tai mistä niitä sain, mutta kun yllättäen sain ne menestymään, aloin innostua huonekasveista, Päivi muistelee.

Varsinainen kasvivillitys antoi tuolloin kuitenkin vielä odottaa itseään. Ensin Päivin piti opiskella muun muassa kuvataiteita, tehdä kesätöitä kalatehtaassa Norjassa, rakastua maan luontoon ja lopulta muuttaa Norjaan pysyvästi.

Ikkunoita verhoavat lukuisat trooppisten alueiden epifyytit, kuten lehtikaktukset ja posliinikukat. Vuoriston asukkeina komeilevat eteläafrikkalainen herttalyhty sekä pörröinen bolivialainen apinanhäntäkaktus. Jykevässä betoniruukussaan lattialla poseeraa kirjavalehtinen hybridipeikonlehti, Monstera deliciosa ’Thai Constellation’. Ilmakasvit asuttavat seinälle nostettua terraariota, mehiruusukkeet, tyräkit, kaktukset, aaloet ja muut mehikasvit huoneen aavikkonurkkausta.

Eniten Päivillä on erilaisia mehikasveja. Ne ovat valikoituneet hänen suosikeikseen pääasiassa siksi, että ne kestävät hyvin kuivuutta.

– En suoraan sanottuna pidä juopoista kasveista, sillä olen aika laiska kastelija, suorastaan kuivattaja, Päivi naurahtaa.

Vähäinenkin kastelu voi silti olla liikaa, jos kasvi ei saa riittävästi valoa. Mehikasviharrastuksensa alkutaipaleella Päivillä kävikin kasvikato aina talvikaudella, kun hän ei vielä ymmärtänyt asioiden yhteyttä.

Valon merkityksen Päivi oivalsi vasta akvaarionsa myötä. Ylimääräisiä akvaariovalaisimia pyöritellessään hän alkoi aprikoida, josko lamput voisivat olla hyödyksi myös huonekasveille.

– Kokeilin ison akvaarion monimetallilamppuja kasveille, ja nehän tosiaan pelittivät – mehitkin selvisivät hyvin talvesta. Siitä kasvihulluuteni sitten alkoi. Minulla oli täällä kasvihuonevalaisinkin jossain vaiheessa, sellainen oikea pikku aurinko, mutta se lämmitti asuntoa ihan hirveästi.

Sittemmin Päivi on siirtynyt led-valaisimiin, jotka vievät paljon vähemmän virtaa eivätkä juurikaan lämpene. Kaikki valaisimet kytkeytyvät päälle ja pois ajastimien avulla, sillä muuten Päivin aamut ja illat olisivat yhtä katkaisijoiden perässä konttailua.

Kokemuksensa osin oman kantapään, osin sattuman kautta hankkinut Päivi on nykyään todellinen kasvivalojen tietopankki. Hän vinkkaileekin niistä mielellään esimerkiksi Facebookin kasviharrastusryhmissä.

– Etenkään aloittelevat harrastajat eivät yleensä hahmota valon ja sen määrän merkitystä kasvin hyvinvoinnille. Vaikka ikkunasta näyttäisi tulevan paljon valoa, se ei riitä etenkään huoneessa kauempana oleville kasveille. Osviittaa valon määrästä tietyssä kohdassa huonetta saa esimerkiksi älypuhelimen valaistusvoimakkuusmittari-sovelluksilla.

Kasvivaloilla on positiivisia sivuvaikutuksia myös kasvien hoitajaan erityisesti kaamoksen aikaan.

– Täällähän ei talvella aurinko nouse kahteen kuukauteen. Kaamos tekee minut väsyneeksi, mutta olen huomannut, että kasvivalojen käytön myötä olen ollut talvella pirteämpi. Istuskelen aamulla kasvien lähellä ja saan energiaa valosta ja kasvien vihreydestä.

Huonekasvit ovat Päiville monimuotoinen harrastus, sillä hän tekee kasveilleen myös ruukkuja ja jopa rauniomaisia rakennelmia monenlaisista materiaaleista. Ideoita, tekniikoita, työvälineitä ja raamit rakentamiselle hän on saanut paitsi kuvataideopinnoista myös teatterin puolelta.

– Olen ollut työharjoittelussa Oulun kaupunginteatterissa ja oppinut siellä esimerkiksi saumausvaahdon käyttöä ja sen päällystämistä laastilla. Lavasteissa tehtiin niiden avulla paljon juksausjuttuja. Saumausvaahdosta valmistettujen ruukkujen etuna on, että ne ovat todella kevyitä.

Päivi pitää myös huolta, että kaikissa hänen ruukuissaan ja ruukkurakennelmissaan on reiät pohjissa. Näin vesi ei jää kasvien juurille seisomaan ja aiheuttamaan juurimätää.

Kasvualustallakin on suuri merkitys kasvien hyvinvoinnille. Mehikasveille Päivi käyttää ilmavaa, kosteutta sitovaa ja tasaisesti luovuttavaa punasaviraetta, moleria. Siihen hän tutustui norjalaisen kasviryhmän kautta.

Hän on kokeillut moleria myös muille huonekasveilleen, mutta huomannut sen kuivuvan niille liian nopeasti tai olevan muuten epäsopiva.

– Janoisimmat kasvit olen vaihtanut takaisin pelkkään multaan, mutta suurin osa kasvaa multasekoituksissa, joissa on mullan lisäksi kaarnaa ja reilusti hiekoitukseen tarkoitettua kevytsoramursketta. Pidän siitä enemmän kuin helposti mullan pinnalle nousevasta Leca-sorasta tai perliitistä.

– Kasvualustana käytän halvinta puutarhamultaa mitä löydän. Olen kokeillut myös hienojakoista kookoskuitua, mutta en pidä siitä, miten se painuu ajan kuluessa.

Suuri osa Päivin kasveista on saanut alkunsa siemenestä, sillä – toisin kuin Suomeen –Norjaan saa tietyin rajoituksin tilata siemeniä lähes mistä vain. Siemenkasvatuksen myötä pääsee myös käsiksi harvinaisuuksiin, kuten kirjavalehtiseen burmaneväpalmuun Caryota mitis ’Variegata’. Välillä toki konkarikin kohtaa kasvatuksessa haasteita.

– Kaikki Rare Palm Seeds -verkkokaupasta tilaamani burmaneväpalmun siemenet itivät, mutta lähes jokaisessa taimessa ensimmäiset lehdet olivat aivan valkoisia, vailla lehtivihreää. Ne kuolivat, mutta kaksi palmua minulle jäi.

Norjaan saa tuoda Euroopan maista viisi huonekasvia kerrallaan. Osa Päivin kasveista onkin tuliaisaarteita ulkomaanmatkoilta – esimerkiksi lapalehden miesystävä on ostanut Päiville ravintolan pöydästä Mallorcalla ja jättipaunikkolajikkeen hän on saanut reissussa lahjaksi pistokkaana. Toisinaan Päivi myös sinnikkäästi metsästää jotain tiettyä kasvia ulkomailla. Yksi tällaisista on ollut erittäin hidaskasvuinen ja harvinainen eteläafrikkalainen viuhka-aaloe Aloe plicatilis, jota hän etsi useita vuosia.

– Näin kasvista kuvia netissä ja ihastuin sen kauneuteen ja erikoisuuteen. Kuvittelin, että löytäisin sen jossain vaiheessa matkoillani, mutta niin ei käynytkään.

Lopulta Päivi sai tilattua kasvin norjalaisesta kasviverkkokaupasta, jonka valikoimaan se yllättäen ilmestyi. Myöhemmin hän on onnistunut näkemään lajin Uhlig Kakteen -kauppapuutarhalla Saksassa.

– Se on ainoa kerta, kun olen nähnyt sen jossakin muualla kuin itselläni.