Vinkit hyötykasvien sadonkorjuuseen

Perunan nosto on ajankohtaista syyskuun alkupuolella, kun lämpötila pysyttelee vielä 15 asteen yläpuolella. Tällöin peruna kestää käsittelyä suuremmin vioittumatta. Varsisto kannattaa niittää pari viikkoa ennen nostoa, sillä kasvun loppuessa perunan kuori alkaa vahvistua.

Ennen varastointia perunoiden annetaan kuivahtaa pellolla auringossa muutaman tunnin.

Nopeakasvuinen nauris on kesän tuoreherkku, jota voi kylvää muutaman viikon välein heinäkuun lopulle asti. Näin tuoreesta sadosta saadaan nauttia koko kesän. Talven varalle viljellään syys- ja kaskinaurista, jotka säilyvät kellarissa muutamia kuukausia.

Nauris ei kuitenkaan säily varastossa yhtä pitkään kuin sukulaisensa lanttu, joten se kannattaa käyttää jo syksyn aikana uunissa haudutettuihin muhennoksiin, patoihin ja keittoihin. Kuivatut naurislastut ovat makeaa naposteltavaa.

Punajuurikkaan korjuu alkaa, kun ensimmäiset juuret ovat vasta golfpallon kokoisia. Suuri koko ei ole tavoiteltavaa, sillä pienet punajuurikkaat ovat maukkaimpia. Kasvaessaan ne muuttuvat helposti puiseviksi.

Nosta varastoitavat juurikkaat ajoissa ennen pakkasten tuloa, sillä punajuuri ei kestä kylmää. Listi naatit, mutta älä leikkaa juuren kärkeä, jotta juurikkaat eivät nahistu kellarissa.

Maa-artisokan korjuussa ei kannata kiirehtiä, sillä mukulat kasvavat kokoa syksyllä päivän lyhetessä. Sato on parhaimmillaan syys–lokakuussa. Sato nostetaan ennen maan jäätymistä tai varhain keväällä.

Pähkinänmakuisista mukuloista syntyvät maukkaat muhennokset ja keitot. Jos vihannesten viljelyn vaikeusastetta arvioitaisiin asteikolla 1–3, saisi maa-artisokka arvosanan 1 eli helpoin.

Tomaatin viljely päättyy syys–lokakuussa lämpötilan pudotessa. Jos loppukesän lämpö ei riitä, vihreät tomaatit voi kypsyttää huoneenlämmössä.

Kesällä satoa korjataan sitä mukaan kun tomaatit kypsyvät. Tomaatteja voi hyödyntää esimerkiksi erilaissa soseissa tai keitoissa.

Latvakukan korjuu innostaa latva-artisokan muodostamaan sivuversoja, joihin kehittyviä nuppuja kerätään pitkälle syksyyn. Kukintonuppu korjataan ennen avautumistaan ja siihen jätetään lyhyt varrentynkä. Ensiluokkaisessa nupussa kehtolehdet eivät harita, eivätkä niiden kärjet ole ruskettuneet.

Kasvi on paljon viljelty herkku Etelä-Euroopassa, missä siitä hyödynnetään nuppuvaiheessa kukan mykeröpohjus sekä kehtosuomujen paksuuntuneet tyviosat. Ne keitetään ja tarjotaan lisäkkeenä voin kera tai niistä valmistetaan keittoja. Huuhtele latva-artisokat hyvin ennen keittämistä, jotta mahdolliset hyönteiset lähtevät pois.

Jos nuput pääsevät aukeamaan, voit nauttia upean violeteista kukista, jotka houkuttavat perhosia pihaan.

Kyssäkaali sisältää muiden kaalien tavoin runsaasti C-vitamiinia ja kivennäisaineita. Mieto kaalin maku ja herkullinen makeus tekeekin siitä lasten suosikkijuureksen. Kyssäkaali on nauriin tavoin herkullista kesänaposteltavaa.

Uusimmat lajikkeet, kuten jättikyssäkaali ’Superschmeltz’, saavat kasvaa usean kilon painoisiksi tulematta puiseviksi. Niiden korjuu on ajankohtaista vasta syyskuussa.

Isot mukulat säilyvät 0–1 asteen lämpötilassa 3–4 kuukautta. Niitä voidaankin käyttää lantun tavoin tuoreraasteena tai keitettynä. Kyssäkaalia voi myös pakastaa esikiehautettuna.

Kaalimaan sadonkorjuu alkaa parsa- ja kukkakaalin keruulla. Pakasta kukinnot sitä mukaa kuin ne valmistuvat. Korjuukelpoinen keräkaali on kiinteä ja tiivis. Korjuun viivästyminen voi aiheuttaa kerän halkeamista. Käytä löyhäksi jääneet kerät ensin, sillä ne säilyvät huonosti.

Jos kerä- ja kukkakaalissa näkyy etanoita tai hyönteisiä, ne voi upottaa veteen ennen käyttöä. Vesi nostaa ötökät pintaan.

Kerää lehtikaalin alimpia lehtiä elokuussa keittoihin ja muhennoksiin. Keruuta voi jatkaa talveen asti, sillä pakkanen vain miedontaa lehtikaalin makua. Ruusukaalin kerät poimitaan yksitellen. Jos kasvi korjataan ennen talvea varastoon varsineen, kerät säilyvät pidempään.

Papuja kannattaa pakastaa paljon, sillä ne tuovat ravitsevan lisän salaatteihin ja lämpimiin ruokiin. Satoa korjataan vähintään joka toinen päivä, jotta nopeasti kehittyvät palot eivät kasva liian isoiksi. Palkoineen käytettävät pavut kerätään, kun ne ovat täysimittaisia ja siemenet tuntuvat juuri ja juuri palon sisällä.

Nuoria pensas- ja vahapapuja ryöpätään vähintään 5 minuuttia aina ennen käyttöä tai pakastimeen laittoa. Silpopavut korjataan, kun siemenet ovat kuivuneet ja palot kellastuneet.

Härkäpapu on kiitollinen viljeltävä, joka antaa runsaan sadon kesän säästä riippumatta. Tavallisesti palot kerätään ja silvitään, kun siemenet ovat täysikokoisia, mutta vihreitä ja tuleentumattomia.

Härkäpapu kypsennetään aina ennen käyttöä. Keitä papuja viitisen minuuttia ja tarjoa lisukkeena. Ennen pakastusta papuja keitetään 3–5 minuuttia. Tuleentuneet, kypsät pavut kuivataan talven varalle.

Purjot kestävät hiukan kylmääkin, minkä vuoksi ne nostetaan syksyllä viimeisten joukossa. Maassa kasvaessaan ne säilyvät jopa parempina kuin varastossa. Yksittäisiä purjoja voidaan kerätä ruuanlaittoon tarpeen mukaan, mutta lopullinen nosto tehdään vasta lokakuussa.

Talikko on paras työväline vahvajuurisen purjon irrotukseen ja nostoon. Juuret leikataan pois ja lehdistöä typistetään haihdutuksen vähentämiseksi. Parhaiten purjot säilyvät kellarissa laatikoissa, joihin ne asetetaan pystyasentoon. Laatikon pohjalle voi levittää kerroksen turvetta väliaineeksi.

Mikä olisikaan palkitsevampaa kuin painaa talikko multaan ja nostaa maasta komeat valkosipulit muhkeine kynsineen? Varsien kellastuminen antaa lähtömerkin valkosipulin nostoon elokuun lopulla.

Vahvajuuriset sipulit ovat tiukasti kiinni maassa. Paras irrotustyökalu on talikko, sillä lapio saattaa vioittaa sipuleita. Jos nostoa pitkittää kovin kauan, valkosipulin säilyvyys heikkenee. Sipulia koossa pitävä ohut kuori repeää ja kynnet irtoavat toisistaan.

Sadonkorjuuseen kannattaa valita mahdollisimman kuiva sää, jotta sipulit saa ylös puhtaina. Tarvittaessa vasta nostetut valkosipulit huuhdellaan puhtaaksi mullasta, minkä jälkeen ne levitetään kuivumaan aurinkoon. Kuivatuksen jälkeen sipulit voidaan palmikoida naateistaan. Kuivat valkosipulit säilyvät huoneenlämmössä. Osa talvivalkosipulin kynsistä istutetaan uudelleen syys–lokakuussa.

Lehtien kellastuminen ja varsien kaatuminen ja kuihtuminen kertovat sipulin olevan valmista korjattavaksi. Jos kasvu jatkuu elokuussa rehevänä, voi tuleentumista nopeuttaa taittelemalla varret kevyesti maata vasten viikkoa ennen suunniteltua nostoa.

Kuiva, aurinkoinen sää on paras sipulin nostoon. Silloin sadon voi jättää pellolle kuivahtamaan. Sateen uhatessa sipulit viedään katoksen alle roikkumaan tai levitetään ilmaviin verkkopohjalaatikoihin. Kun varret ovat kuivuneet, ne typistetään kymmensenttisiksi. Pannuhuone tai pesuhuoneen lattialämmitys sopivat jatkokuivatukseen.

Loppukesän lämpiminä päivinä kurkun alut kasvavat nopeasti. Satoa on korjattava päivän–kahden välein, jotta kurkut eivät kasva turhan suuriksi. Liian kauan korjuuta odottaessaan ne muuttuvat kitkeriksi.

Tuuhean, maanmyötäisen kasvuston piilossa viihtyvät myös etanat ja myyrät. Niiden tihutyöt voi torjua tukemalla versot kasvamaan ylöspäin narujen tai köynnöstuen varaan.

Lantun annetaan jatkaa kasvuaan syysmyöhään saakka. Se korjataan juuri ennen yöpakkasten tuloa. Naatit listitään ja mukulat varastoidaan 0–1 asteen lämpötilassa, missä ne säilyvät jopa kuusi kuukautta.

Lanttu on parhaimmillaan tuoreena raakaraasteena sekä laatikoiden, kukkojen ja pataruokien aineksena.

Kesäkurpitsaa korjataan jatkuvasti. Muuten yhdestä hedelmästä kasvaa jättiläinen eikä taimi enää kasvata uusia kurpitsan alkuja. Noudata siis siemenpussin ohjeita kunkin lajikkeen keruusta. Pienet kesäkurpitsat maistuvat tuoresalaateissa, isoksi kasvaneita voi pilkkoa pikkelsiin ja lämpimiin ruokiin.

Köynnöstävät talvilajikkeet korjataan vasta ennen syyskylmien tuloa. Niiden hedelmät säilyvät viileässä varastossa pitkään.

Lämpöä vaativan maissin viljely on hauskaa, vaikka sadon valmistumisesta ei joka vuosi olekaan takeita. Lämmin kasvupaikka, taimien esikasvatus ja kasvuharson käyttö edistävät sadon valmistumista.

Eksoottisen näköinen maissi on lähes yhtä näyttävä kuin mikä tahansa pihan koristeheinä, ja sen voikin jättää koristamaan myöhäissyksyn pihaa. Kellastuvat röyhyt ja tuulessa kahisevat lehdet tekevät kasvista edustavan.