Pavut ja perunat samaan penkkiin

Kaikilla hernekasveilla – myös pavuilla – on juurissaan juuri­nystyröitä, joiden avulla ne voivat sitoa ilmakehän typpikaasua ammoniumioneiksi ja edelleen nitraateiksi. Näin ne saavat käyttöönsä typpiyhdisteitä, jotka muuten ovat yleensä harvinaisia maassa. Juurinystyrät vuotavat ympäristöönsä osan sitomastaan typestä, jota muut kasvit hanakasti ottavat ja siten hyötyvät naapuristaan. Perunakin saa siis pavuilta typpilannoitetta. Kumppanuuskasvi voidaan valita myös siksi, että se tuottaa tuhohyönteisiä karkottavia yhdisteitä. Samettikukat erittävät pistäväntuoksuista haihtuvaa öljyä, joka karkottaa kaaliperhosen toukkia, porkkanakärpäsiä ja etanoita. Samaan tapaan toimivat myös sipulikasvit, jotka karkottavat porkkanakärpäsiä ja kemppejä. Monet voimakastuoksuiset yrtit, kuten kamomilla, salvia, korianteri, persilja ja basilika, pitävät tuholaisia loitolla. Kumppanuuskasvi voi myös houkutella tuholaisia pois muista kasveista. Esimerkiksi keltakukkaiset kasvilajit, kuten koristekrassi, houkuttelevat kaalikasvien tuholaisia. Auringonkukka taas kerää tuholaisten vihollisia ja sillä tavoin avustaa kumppaneitaan. Kaikki kasvit eivät kuitenkaan pidä naapureista. Monet lajit erittävät ympäristöönsä haitallisia kemikaaleja, niin sanottuja allelopaattisia yhdisteitä, joilla ne pyrkivät estämään lähellä kasvavien kilpailijoiden toimintaa. Esimerkiksi suurilehtiset jalopähkinät (Juglans-lajit) tuottavat fenolisia yhdisteitä, jotka estävät monien kasvien siementen itämistä. Kumppanuuskasveilla tulee olla samanlaiset vaatimukset maan ravinteikkuuden, happamuuden ja kalkkipitoisuuden suhteen. Kannattaa myös huomioida kumppanien kasvutapa, korkeus ja satoikä. Porkkanoiden väliin ei kannata istuttaa korkeaa ja varjostavaa kasvia, sillä porkkana ei pidä varjostuksesta. Nopeakasvuisia salaatteja taas voi istuttaa hidaskasvuisten viereen, sillä salaatit voi korjata jo kauan ennen kuin porkkana tai kaalikasvit ovat satoiässä. Kurt Fagerstedt