Lottamuseo on hiljattain saanut kokoelmiinsa lahjoituksena eversti evp Perttu Peitsaran keräämän kyselyaineiston. Peitsara on kirjoittanut teossarjan ilmapuolustuksen viestitoiminnan ja ilmavalvonnan historiasta. Lottamuseolle lahjoituksena tullut aineisto on osa kirjasarjaa varten koottua materiaalia. Peitsara toteutti kirjallisen kyselyhaastattelun, jossa hän kartoitti ilmavalvonnassa työskennelleiden henkilöiden muistoja ja kokemuksia. Kyselylomake lähetettiin noin 350 ilmavalvontaa sota-aikana suorittaneelle henkilölle vuoden 1998 aikana ja vastauksia Peitsara sai noin 260.
Tähän blogijuttuun on koottu Peitsaran keräämästä aineistosta ilmavalvontalottien mieleenpainuvimpia muistoja ja kokemuksia.
Ukkonen
”Kun salama iski torniin ja yksi nuori lotta kuoli salaman iskusta ja toinen samassa vuorossa ollut lotta sai psyykkisiä vammoja ja joutui jättämään nuo tehtävät.
Tuo pelko josta tuolla mainitsin oli aina läsnä. Toinen oli ukkonen, josta jo mainitsin. Vartiopaikka oli tornissa korkean mäen päällä metsässä. Toinen pelon aihe oli desantit, joita oli pudotettu tuohon naapurikylään. Vasta, kun ne oli saatu kiinni, rauhoituimme.” (Ilmavalvontalotta 16-vuotta)
Suora verensiirto
”Suora verensiirto ikäiselleni vaikeasti silmiin haavoittuneelle pojalle. Samaisen pojan, nyt sotasokean tapasin uudelleen Karhumäessä kesällä 1943. Hän lähetti usein terveisiä minulle radion Sävel on vapaa -ohjelmassa.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
Pelko
”Muistan jatkuvan pelon siitä, mikä on viimeinen päivä. Olimme aivan rintamalinjojen läheisyydessä.” ((Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
”Se jännitys, kun kiipesi torniin. Koskaan ei tiennyt, mitä tapahtuu seuraavan kahden tunnin aikana. Oli suuri helpotus, kun seuraava ilmavartija tuli.” (Ilmavalvontalotta 17-vuotta)
Kuva: Lottamuseon kokoelmat – Taivalkosken ilmavalvontatorni
Sotapropaganda
”Itsenäisyyspäivän 1939 tienoo, jolloin vihollisen radiopropaganda lakkaamatta häiritsi uhkauksillaan muun muassa näin – Suomalaiset valmistautuvat itsenäisyysjuhliinsa. Me lähetämme sinne niin paljon pommikoneitamme, että niistä tulee katto Suomen taivaalle – 6.12.1939 alkoi lumipyry, emmekä saaneet yhtään hälytystä ilmavalvontatornista.” (Ilmavalvontalotta 27-vuotta)
Vapaa-aika
”Urheilutapahtuma jatkosodan aikana. Ilmavalvonta asemien ja ilmavalvonta-aluekeskuksen välinen kolmiottelu, jossa lajeina oli kiekonheitto, 60 metrin juoksu ja korkeushyppy. Voitin kiekonheiton ja juoksun.” (Ilmavalvontalotta 24-vuotta)
Kuva: Lottamuseon kokoelmat – Ilmavalvontalottien vapaavuoro
Pula ja puute
”Vasta nyt sodan jälkeen olen tajunnut, miten heikossa asemassa me köyhien kotien tytöt olimme, kun lähdimme ammattitaidottomina lottakomennukselle. Kun ei kotoa riittänyt kaikille leipää eikä vaatetta. Teistä ehkä tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta totta se on. Tunnen monta samassa asemassa ollutta lottaa. Osa oli varakkaita, heillä ei ollut vaikeuksia. Hyviä työtovereita m kaikki kuitenkin olimme keskenämme. Ei minulla ollut esimerkiksi talvitakkia. Kun sotasairaalan varusvaraston päällikkö sen huomasi ja kysyi minulta asiasta, niin jostakin hän minulle sitten hankki sotilasmanttelin.” (Ilmavalvontalotta 17-vuotta)
”Viipurissa oli huonoa ruokaa jäätyneitä perunoita, ”pommin kestävää” leipää ja kastiketta. Maitoa ei ollut. Ruoka oli niin heikkoa ja huonosti sulavaa, että tytöillä oli usein iltaisin mahat kipeänä ja turvoksissa, kun ruoka ei sulanut. Kotoa sai joskus kenttäpostin kautta parempaa ruokaa.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
Onnettomuus
”Juuri ennen talvisoodan päättymistä, näin ilmavalvontatornista vartiovuorollani junaonnettomuuden, jossa kuoli 39 henkilöä ja loukkaantui 60 henkilöä.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta
Tieto rauhasta
”Suoraan päiväkirjastani: Välirauha… Juuri ilmoitettiin radiossa tuo sanoma. Välirauha toistaiseksi. Nyt siis alkavat rauhanneuvottelut. Mitähän tästä elämästä tulee? Kovasti se on koko aamun jännittänyt. Vieläkin poskia aivan polttaa… Mitähän tästä tulee? Mutta voimmehan olla turvallisin mielin, onhan meillä Marsalkkamme, johon voi luottaa. Hän Jumalan avulla kyllä osaa järjestää asiat niin kuin tuleekin.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
Kuva: Lottamuseon kokoelmat – Ilmavalvontalotta työssään Skatan ilmavalvontatornissa / Helsinki – Vuosaari
Desantit
”Tulin lumipyryssä hämärissä hiihtäen Suomenlinnasta kotiin Kaivopuistoon, kun kaksi poliisia pysäytti ja sanoi: Olette se desantti, joka juuri on pudotettu. Onneksi minulla oli Suomenlinnan passi, joka pelasti minut tukalasta tilanteesta. Myöhemmin Suomenlinnan komendantti soitti ja kielsi hiihtämisen.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
Sankarihautajaiset
”Aina olimme kunniakujassa sankarihautajaisissa, kun emme olleet vartiovuorossa.”(Ilmavalvontalotta 21-vuotta)
Sodan tuhot
”Tykkitulen raiskaamat metsät mennessäni Kivennavalle, se oli järkyttävä näky.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
Lotan kuolema
”Lottaystäväni kuolema Elisenvaaran pommituksessa.” (Ilmavalvontalotta 18-vuotta)
Sairaus
”Minä sairastuin kovasti ja minut vietiin kuorma-auton lavalla Vuoksenniskan sairaalaan keskellä yötä. Se oli kamala matka, koko matkan oksensin. Heti perille päästyämme jouduin leikattavaksi, umpisuoli oli puhkeamaisillaan.” (Ilmavalvontalotta 22-vuotta)
Kuva: Lottamuseon kokoelmat
Pommitukset
”Erikoisesti on jäänyt mieleeni joulupäivä 1939. Kylää, jossa vartiotorni oli, pommitettiin kovasti. Olin vapaavuorossa kirjoittamassa kirjettä kotiväelle, kun pommi putosi talon pihalle. Ikkunoita meni rikki ja vaatekaappi jotenkin liikahti ja löysin itseni vaatekasan joukosta.” (Ilmavalvontalotta 19-vuotta)
Viimeinen vartiovuoro
”Viimeinen vartiovuoroni Virkkilän tornissa. Lähdin vartiovuorolleni kesäkuun lopulla 1944. Kylän väki lähti evakkomatkalle jo ennen juhannusta. Vartiovuoroni välillä olin aina auttamassa autolla lähteviä. Kylä oli tyhjä. Oli valoisa kesäyö. Kun lähdin viimeiselle vartiovuorolleni, koneita meni joka puolella.” (Ilmavalvontalotta 17-vuotta)
Kuva: Lottamuseon kokoelmat