”Meillä on taas ollut oikein vilkas liikenne aamusta alkaen” – Rajamäen ilmavalvontalotilla riitti töitä sota-aikana

– Ei siellä paljon liikkumaan pystynyt. Paikallaan piti seistä.

Näin huokaisivat Kari ja Jorma Kaartama Rajamäen kirkon tornin juurelle palattuaan.

He olivat ensimmäistä kertaa elämässään kavunneet ylös torniin samoja portaita pitkin kuin heidän Sirkka-äitinsä sodan aikana ilmavalvontalottana toimiessaan.

– Lotat olivat siellä yleensä kaksi tuntia kerralla. On se varmasti ollut kylmä kaksituntinen ja puuduttavaakin, koska ei tapahtumia niin paljon ollut, Kaartamat arvelevat.

Rajamäen kirkon torni Nurmijärvellä on 48 metrin korkuinen ja sen päällä on seitsenmetrinen risti.

– Kolmesta viiteen minuuttia menee kiipeämisessä, arvioivat Kaartamat.

Historiallisia tapahtumia muistelemassa oli myös kotiseutututkija Heikki Simola, joka teki työuransa Puolustusvoimissa ilmatorjunnassa ja jatkoi sitä Nurmijärvenkin väestösuojelussa.

– Oli varmasti kovaa seistä tuolla tornissa, kun pommikoneet tulivat, eikä mitään voinut tehdä. Ilmanvartijan oli henkilökohtaisen vaaran uhatessa pysyttävä vartiopaikallaan, toteaa Simola.

– Talvisodan syttyessä maassamme oli noin 650 ilmavalvonta-asemaa. Pääosa ilmavalvontahenkilöstöstä oli lottia, kertoo Lotta Svärd Säätiön viestintäpäällikkö Miia-Susanna Koski, joka asuu nykyään Rajamäellä.

Rajamäen kirkontornissa ilmavalvontalotat olivat puolitoista kuukautta, kunnes heidät siirrettiin Pinninnummelle.

– Tähän kirkolle tuli kymmenkunta pommia. Ajateltiin, että ehkä ne yrittivätkin tätä kirkontornia ja sen takia väistyttiin Pinninnummelle, sanoo Simola.

Kun lotat olivat kirkontornissa, he majoittuivat kirkon tiloissa. Pinninnummelle siirryttäessä majoitukseen pakkolunastettiin pari omakotitaloa.

Miia-Susanna Koski tietää, että ilmavalvonta-asemilla oli muutamia kriteerejä siihen, mihin niitä voidaan sijoittaa.

– Yksi kriteereistä oli, että ilmavalvontalottien majoituspaikka saa olla enintään 500 metrin päässä juuri sen takia, että vaihto käy nopeasti ja varsinkin, jos on kylmä sää ja lyhyet vaihdot.

Muita kriteerejä olivat muun muassa esteetön näkyvyys joka suuntaan ja rauhallinen paikka, jotta pystyttiin tekemään kuulohavaintoja koneista.

Heikki Simola toteaa, että lottien merkitys ilmavalvonnassa oli korvaamaton.

– Koko ilmapuolustusjärjestelmä lähti siitä, että oli aisti-ilmavalvontaa, josta saatiin ensimmäinen tieto johtokeskukseen ja osattiin reagoida ilmatorjunnalla ja hävittäjillä.

Osa ilmavalvontalotista oli Miia-Susanna Kosken mukaan äärimmäisen taitavia tunnistamaan lentokoneita.

– Olen kuullut tarinoita siitä, että pimeässä on tunnistettu koneita pelkästään äänen perusteella.

Kari ja Jorma Kaartaman äiti Sirkka ja isä Pentti kirjoittelivat ahkerasti toisilleen sodan aikana. Toisensa alunperin Alkon tehtailla tavanneen pariskunnan kirjeet on arkistoitu aikajärjestyksessä. Tässä yksi ote ilmavalvontalottana toimineen Sirkan sulhaselleen lähettämästä kirjeestä:

31.12.1939: Terveisiä yläilmoista, tulin juuri sieltä ales. Meillä on tänään taas ollut oikein vilkas liikenne aamusta alkaen. Aamulla kun olin tornissa kymmenestä yhteentoista näin kaksikymmentäseitsemän konetta. Ja koko päivän on sitä liikettä jatkunut. Eivät ole tänään sentään mitään pudottaneet tänne, mutta kirkolle ja sen ympäristöön on pudotettu seitsemänkymmentä pommia. Ja Hyvinkäällä roihuaa parantola parhaillaan, liekit näkyvät tänne. Kyllä se on julman näköistä. Kukaan ei täälläkään tahdo enään liittyä I.V. lottiin, kun upseerit väittivät, että ne pommit, jotka tänne pudotettiin, oli tarkoitettu kirkkoon.

Sirkka ja Pentti vihittiin välirauhan aikana juhannuksena 1940. Kari Kaartama syntyi vuonna 1942 ja pikkuveli Jorma 1945.

Miehet toteavat, että äiti ei koskaan puhunut heille sota-ajoista.

– Emme me myöskään älynneet kysyäkään. Joskus naapurin kanssa jutteli jotain, miehet muistelevat.

Kun vanhempien kirjeenvaihto löytyi, Kari Kaartama teki siitä koosteen, josta tärkein osa Sirkan kuvauksista talvisodan ajalta tulee Heikki Simolan kokoamaan historiikkiin Rajamäen ilmatorjunnasta ja elämästä sodan aikana. Kirjanen julkaistaan 30.11. pidettävässä maanpuolustusjuhlassa Rajamäellä, jonka jälkeen historiikki tulee jakoon.

Lotta Svärd -järjestön paikallisosasto perustettiin Rajamäelle vuonna 1938.

Heikki Simolan historiikissa kerrotaan, että kaiken kaikkiaan lottatoimintaan osallistui Rajamäellä arviolta parisataa lottaa ja pikkulottaa. Jatkosodassa Rajamäeltä oli kenttälottina kymmenkunta lottaa.

Pääosa lotista toimi kotiseudulla tukien suojeluskunnan toimintaa muun muassa muonituksessa ja vaatehuollossa.

Lotat hoitivat myös Rajamäen matkustajakotiin sijoitettujen ilmatorjuntamiesten muonituksen.

Lisäksi pitkälti lottien vastuulla oli Rajamäelle sijoitettujen inkeriläisten perheiden huoltaminen. Inkeriläisiä oli yhteensä 73.

Historiikissa on myös lainauksia Ilmavalvontakäsikirjasta, jossa annetaan tarkkoja ohjeita ilmavalvontalotille.

Lotat toimivat kaksi tuntia kestäneissä valvontavuoroissa pareittain.

Kalustoon kuului muun muassa puhelin, suuntalevy, kiikari, kello, ilmavalvontaviestikirja, kaksi taskulamppua, kompassi, lentokonekuvasto ja kartta.

Myös ilmavalvontalottien toiminnalle oli Simolan mukaan asetettu varsin kovat vaatimukset.

Ohjeisiin kuuluivat muun muassa nämä määräykset:

– Ilmanvartijan on henkilökohtaisen vaarankin uhatessa pysyttävä vartiopaikallaan.

– Ilmanvartija ei saa keskustella kenenkään kanssa, mutta vastaa hänelle tehtyihin kysymysiin lyhyesti antamatta tämän häiritä vartiotehtäväänsä.

– Tekemistään havainnoista on ilmanvartijan ilmoitettava nopeasti ja täsmällisesti.

Lotta Svärd Säätiön viestintäpäällikkö Miia-Susanna Koski kertoo, että toiminta ilmavalvontalottana ei ollut helppoa.

– Vihollisen pommitusten lisäksi ilmavalvontalottien kiusana oli pureva pakkanen ja viima.

Ankarista olosuhteista huolimatta ilmavalvontalotat suorittivat velvollisuutensa innostuneesti.

– Osaltaan tähän vaikutti tieto siitä, että ilmavalvonnan hoitaminen Lottajärjestön toimesta vapautti suoraan miehiä palvelukseen rintamalle.