Satoa & Kasvua

Keskikesä on pohjolassa. Valoa ja vettä riittää, mikä takaa valtavan kasvun. Omalla pellolla, Suomen lyhyessä ja intensiivisessä kasvukaudessa kesä-heinäkuun vaihde on hurjaa kasvun juhlaa. Samaan aikaan kitketään, sadonkorjataan ja vielä istutetaan. Myös konetöitä kuten riviväliharauksia ja biokalvopenkkejä sekä rikkaäestyksiä pitäisi tehdä, mutta pelto on sateiden jäljiltä liian märkää. Kasvien kasvu karkaa puutarhureiden käsistä. Luonnonkasvit ovat kasvaneet sateiden jälkeen hurjaa vauhtia ja peltolaisten on jälleen kerran nöyrästi hyväksyttävä, ettei luonnon kasvuvauhdissa pysy mukana. Koiranputket ja lupiinit kukkivat valkosinisinä niityillä ja rikkakasvit kasvavat korkeutta silmissä. Kesän vihreys ja vehreys on täällä. Mietin joka vuosi, miten viljelijä voisi nauttia keskikesän rytmistä ja kasvun kauneudesta, eikä vain nähdä peltotöiden suurta määrää.

Kuvat: Heidi Hovi; Kansainvälinen työleiri kitkemässä punajuuria, lantun käsiharausta ja kyssäkaalin kitkentää.

Viljelijöiden onneksi kansainvälinen työleiri aloitti juhannuksen jälkeen kaksi viikkoisen kitkentärupeamansa jälleen pellollamme. Kvt-leirin ajankohta suunnitellaan kasvun mukaan. Monet pellon harjoittelijat jäävät juhannuksen jälkeen lomalle, samoin osuuskuntalaiset viettävät kesälomiaan. Kuitenkin kasvien päähoitotyöt sekä luonnonmukaisessa viljelyssä tärkeääkin tärkeämpi kitkentä on suoritettava heinäkuussa. Satovihanneksemme tavitsevat valoa ja luonnonkasvit eivät saa niitä liikaa varjostaa. Kitkentä on kuitenkin helpottavaa ja jopa mukavaa työtä kunhan siihen tottuu ja keskittyy: voi vain antaa käsien tehdä töitä ja pysähtyä paikoilleen, riviä ei kannata katsoa eteenpäin. Jos kääntää katseen liikaa ympärilleen, voi epätoivo vallata kitkijän. 

Nyt sadonkorjataan ensimmäisiin sadonjakoihin ennen kuin heinäkuussa hiljennytään kolmeksi viikoksi vain hoitamaan kasveja: kitkemään, käsiharaamaan, riviväliharaamaan, niittämään ja siimaleikkaamaan. Sadonjaot alkoivat juhannusviikolla ja jatkuvat kesäkuun viimeisellä viikolla. Ensimmäisissä kauden sadonjaoissa oli tarjolla isoiksi kasvaneita omia salaatteja, villiä rukolaa, mietoja, makeita kesäsipuleita, yrttimaan ruohosipuleita, lipstikkaa ja tillin varsia, kevään isoja palsternakkoja sekä maa-artisokkia, ensimmäisiä kyssäkaaleja sekä retiisejä, tuoreita vihreitä valkosipuleita sekä kausihuoneen omia basilikan taimia ja Mustosen  puutarhan raparperia. Sen sijaan omat uudet perunat eivät viileän alkukesän ja kevään takia ehtineet nyt jakoihin. Ne jaetaan sitten tauon jälkeen 26.7. jatkuvissa sadonjaoissa.

Kuvat: Mari-Johanna Rintamäki; Oman pellon kevätsipuleita, ruohosipulinippuja, tillinvarsia ja rukolaa.

Papua, sadetta & satoa

Sataa ja paistaa. Se on Suomen kesä ja elokuun alku. Satoa korjataan kovaa vauhtia. Kesäkurpitsat kasvavat vauhdilla ja vihreitä pavun palkoja valmistuu. Kesäkurpitsat ja kurpitsat kukkivat kullan keltaisina, nicola-peruna lopettelee valkoista kukkimistaan ja kohta perunan varret saa jo niittää. Harjoittelijamme palailivat tällä viikolla kesälomiltaan pellolle ja nyt huhkitaan viikoittaisten sato-osuuksien ja syksyn sadon kypsymisen eteen. Saadaan sadonkorjata ja hoitaa kasvustoja.

Elokuu on runsain satokuu. Lehtivihannekset kuten pinaatti, salaatti ja mangoldi kasvavat, kesäkurpitsaa pukkaa, myös yrttejä kuten basilikaa saadaan, pavut sekä herneet valmistuvat, perunat ovat parhaimmillaan, sipulit ovat tuoreita, mutta isoja, lantut ja nauriit pullistelevat, fenkolia on jo saatu ja punajuuret kypsyvät parhaillaan. Useimpien juureksien ja monien kaalien valmistumista kuitenkin vielä odotetaan. Tänä vuonna kaalit ovat kasvaneet hitaasti niiden runsaan tuholaistilanteen lisäksi. Sen sijaan papu, sipuli ja kesäkurpitsa ovat pitäneet kesän lämmöstä ja kosteudesta. Ne kasvavat nyt hyvin.

Hoitotyöt jatkuvat. Palsternakkaa kitketään parhaillaan loppuun ja osa suuritöistä porkkanamaata odottelee vuoroaan edelleen. Valkosipulien kitkentä saatiin valmiiksi alkuviikosta. Traktoriharausta odottelee punajuurimaamme ja kaalimaa. Päivittäiset 7 mm:n sadekuurot hieman häiritsevät savimaan koneellista hoitoa. Kasvit pitävät sateesta, mutta maa on melkein liian märkä kantaakseen konetta tiivistymättä. Lepäämässä ja latautumassa olevia viherlannoslohkojamme niitetään parhaillaan. Ruisvirna kerää typpeä maahan ja italianraiheinä pitää maan kasvipeitteisenä sekä ravinteet maassa vielä niiton jälkeenkin. Pölyttäjät lentelevät viherniityllämme ja virna kukkii. Sitä ei raaskisi niittää, toisaalta niitto on tehtävä ennen rikkojen siementämistä eli nyt. Hyvällä viherlannosmaan hoidolla voidaan torjua lisäksi rikkakasveja. Onneksi elokuussa pientareilla ja satokasveissa on pölyttäjille paljon kukkia.

Hoitokuu

Heinäkuu on mennyt vauhdilla. Lämpöä on riittänyt sateiden lisäksi. Pavut ja herneet kukkivat valkoisina. Pieniä palkoja jo roikkuu siellä täällä. Satoa on kypsynyt ja samalla vauhdilla kasvavat rikat. Aurinko kultaa elävää peltoa ja omat vihannekset kasvavat. Tällä viikolla aloitettiin jälleen sadonjaot. Monet ovat palanneet lomilta ja pellolla ollaan hetki keskitytty vain kasvien hoitoon: kitkentään, riviväliharauksiin, biologiseen torjuntaan ja lisäluomulannoitukseen.

Kaupunkilaisten Omalla pellolla on kykitty ja kitketty kuukausi ja sen aloitti kunnolla kansainväliset peltosankarit kahden viikon kvt-työleirillä heinäkuun alussa. Kansainvälisen työleirin porukka toi pellolle uusia tuulia maailmalta, uutta intoa ja keskittyi vain kasvien hoitotöihin. Heidän jälkeensä oli hyvä jatkaa kitkentöjä. Kaikki kaalikasvit on kitketty ja kaalikoita on jouduttu torjumaan biologisin menetelmin. Nyt kaalikasvit ovat kuitenkin hyvässä kasvussa. Ne kitkettiin, harattiin, boorikasteltiin ja kaalikoiloisruiskutettiin. Nyt ne kasvavat jälleen tyytyväisinä harson alla, mutta niin tekevät rikkakasvitkin. Vielä kuukauden verran on täysillä sadonjakojen lisäksi keskityttävä myös kitkemiseen.

Kasvit suuntaavat kohti kukintaa vegetatiivisen kasvun jälkeen. Elokuussa mm. omat kesäkurpitsat kantavat hedelmää, lantut pullistelevat maasta, pinaatit versovat satoa ja perunan mukuloita nousee omasta maasta. Tätä ennen ne kuitenkin kukkivat ja pölyttyvät ekosysteemipalveluiden ansiosta. Tiistain ja keskiviikon sadonjaoissa saimme jaettua noin 600 kesäkurpitsaa, muutamia satoja nauriita, sateissa pullistuneita nippusipuleita, punaista Lollo Rossa-salaattia, ensimmäisiä lehtikaalin lehtiä, hyvin kasvaneita pinaatteja, vielä varhaisperunoita ja kasvihuoneessa lämpöä saaneita basilikoita. Katsotaan ehtivätkö punajuuret ja hieman hernettä sekä papua jo ensi viikon sadonjakoon! Kasvun aika on käsillä.

Heinäkuun kasvun voima

Joka vuosi sitä yllättyy kasvunvoimasta. Valoa on niin paljon, että kasvit kasvavat silmissä ja viljelijä joutuu kestämään sen, että kasvun vauhdissa ei pysy mukana. Ajatukset tuntuvat hautautuvan kasvavien rikkojen: piikikkäiden ohdakkeiden, kukkivien peltoretikoiden ja kaiken vihreän, peittävän kasvun alle. Kaupunkilaisten Omalla pellolla tähän kuitenkin varaudutaan. Korsoon on saapunut jo viidennen kerran pelastavat enkelit, 10 ihmistä ympäri maailmaa ja kahdeksi viikoksi. Kansainvälinen työleiri aloitti kuuden tunnin kitkentätyöpäivänsä viime maanantaina samaan aikaan, kun peltotyöntekijöiden aika meni vielä sadonkorjuuseen. Myös sadonjaot jäivät nyt tauolle ja muutama heinäkuun viikko voidaan keskittyä vain pellon hoitotöihin. Tämä aika tarvitaan, sillä meidän pellolla ei biodiversiteettiä eikä rikkojen lajikirjoa puutu!

Kolme sadonjakoviikkoa on nyt takana ja kolme kitkentäviikkoa on edessä. Ensimmäisissä sadonjaoissa jaettiin salaattia, retiisejä, rucolaa, yrttejä, raparperia, sipulia, valkosipulia, maa-artisokkaa, palsternakkaa, kyssäkaalta ja varhaisperunaa. Kyssäkaalta kokeiltiin ensimmäistä kertaa kasvattaa jo ensimmäisiin sadonjakoihin. Se onneksi onnistui, aurinkoisille ilmoille kiitos. Varhaisperunan kypsymistä jännitetään myös joka vuosi. Pieni määrä solist-perunaa saatiin nostettua viime viikon jakoon ja loput jäävät sitten odottamaan heinäkuun vikan viikon sadonjakoa. Nyt on peruna parhaassa kasvussa viipyilevän kesäkuun kasvun jälkeen.

Kansainvälinen työleiri aloitti tärkeän työn viime viikolla työläimmen kasvimme, porkkanan parissa. Siinä vierähtikin heidän ensimmäinen työviikkonsa. Pieniä porkkanan taimia kitkettiin isojen savikoiden ja ukontatarten, hatikoiden sekä emäkkien välistä. Tällä viikolla pitäisi keskittyä vielä ainakin purjojen, punajuuren, papujen ja palsternakkojen kitkentään. Eikä se porkkanamaakaan vielä valmis ole. Sadetta ollaan saatu valtavasti niin, että koneelliset rikkaharaukset eivät ole mahdollisia. Toisaalta vesistressiltä ja kastelutyöltä on vältytty.

Kasvihuoneemme alkukausi on ohi. Rucolat ja basilikan pottitaimet jaettiin sadonjaoissa. Kasvihuoneen maa käännettiin ja luomulannoitettiin heinäkuun ensimmäisinä päivinä. Sen jälkeen kurkun taimet istutettiin tilalle. Pienet basilikan taimet istutetaan kurkun taimien alle vielä tällä viikolla. Ei se luomistyökään ole täysin ohi. Syyssalaatit ja kiinankaalit sekä elokuun basilikan taimet odottavat kylvöään. Lisäksi biodynaamisen taimen toimittajamme Toivon tilan tämän kauden viimeinen taimitilaus saapui tänään pellolle. Salaatit odottavat nyt pellon reunalla biokalvoon avomaalle pääsyä ja puolentoista kuukauden kehittymistä puhtaassa maassa auringon alla. Vaikka kesäpäivät jälleen lyhenevät on valoa vielä paljon jäljellä ja kaksi kesäkuukautta edessä. Nyt kuljetaan valon ja kasvun kesäpäivässä.

Vuoden valoisin viikko

Tiistain vastaisena yönä oli vuoden pisin päivä ja täysikuu. Juhannusviikko on luonnossa uloshengityksen aikaa: kasvit kasvavat valoa kohti täydellä vauhdilla. Viljelijän voi olla vaikeaa päästää irti ja ymmärtää, että pohjolan kesän kasvurytmissä on vaikea pysyä mukana. Juhannus on parasta aikaa ihastella valoa ja olla yhtä luonnon kanssa, biodynaamisesti ilmaistuna antaa kosmoksen näyttäytyä maassa ja olla yhtä luonnon sekä valon kanssa.

Kasvit ovat yhtäkkiä isoja ja kasvu on valtavaa. Pellot ovat yhtäkkiä täynnä vihreää kookasta elämää. Sadonkorjuun aika on parhaimmillaan Omalla pellolla. Tällä viikolla on sadonjakoihin kerätty ja pakattu raparperia, rucolaa, salaattia, retiisejä, sipulia, maa-artisokkaa, liemiyrttejä ja villiyrtti jauhosavikkaa. Jauhosavikkaa voi käyttää pinaatin tavoin ja siitä saakin mainion savikkakeiton, mikä maistuu aivan pinaatilta.

Nyt istutetaan viimeisiä taimia: kurpitsoja, syyssalaatteja ja syyskyssäkaaleja. Tällä viikolla kitkentä, sadonkorjuu ja istuttaminen menevät päällekäin. Kohta on aika hetkeksi luopua luomistyöstä, uuden istuttamisesta, ja keskittyä täysin hoitotöihin, kitkentään. Viikossa sadonjakojen alkaessa jäämme kasvun jälkeen. Luonnossa tapahtuu valtavaa kasvua ja keskittyessämme muuhun kuin kitkentään, jäämme jälkeen. Kasvunvoima on työvoimaamme suurempi juuri keskikesällä.

Ensi viikon jälkeen on todella tärkeää lopettaa sadonjaot kolmeksi viikoksi, päästää suurin osa harjoittelijoistamme levähtämään hetkeksi kesälomalle ja keskittyä vain rikkakasvien kitkentään. Teemme tilaa viljelykasveillemme niin, että ne saavat tilaa ja valoa. Ensi sunnuntaina Kaupunkilaisten Omalla pellolla aloittaa kaksi viikkoa kestävä kansainvälinen työleiri. Kymmenen ihmistä ympäri maailmaa tulee kitkemään rikkakasveja pellolle. Kitkeminen on aluksi kauhistuttavaa, kun näkee tekemättömän työn ja pitkät kasvirivit. Sitten kun oppii keskittymään vain hetkeen niin voi alkaa nauttimaan helposta työstä, missä näkee työn jäljen heti. Oikein hyvää keskikesää, valoa ja kasvunjuhlaa!

Sadetta & Satoa

Tällä viikolla on satanut ja kasvun ihme on ollut valtava. Meidän ruokaosuuskunta aloittaa sadonjaot ensi viikolla viikkoa aikaisemmin viime vuosiin verrattuna. Salaatit, rucolat ja retiisit ovat ehtineet jo niin isoiksi, että ne ovat täysin valmiita osakkaiden ravinnoksi. Lisäksi ensimmäiseen sadonjakoon tulee raparperia, basilikan taimia, palsternakkaa ja ruohosipulia. Uusien perunoiden, nippusipulien, kevätkyssien ja nauriiden kanssa odotetaan satovaihetta vielä muutama viikko. Ensi viikon tiistaina Oman pellon sato viedään Arabiaan, Kalasatamaan ja Herttoniemeen. Keskiviikkona ihanat vihanneksemme kulkevat keskustaan, Töölöön ja Vantaalaisten osakkaiden koteihin.

Kitkentä on aloitettu tänä vuonna juuri oikeaan aikaan ja myös ensimmäiset traktorilla tehtävät riviväliharaukset on tehty. Kyssäkaalin, palsternakan, nauriin, retiisin ja sokeriherneiden rivivälit on ajettu hanhenjalkaharalla. Porkkanapenkkejäkin kitketään jo ensimmäisen kerran. Kaksi riviä pieniä porkkanantaimia on sirkkalehtivaiheessa ja ne saisivat etumatkaa rikkakasveista, jos ensimmäinen kitkentä saataisiin nyt tehtyä. Lisäksi istutustöitä on edelleen jatkettu. Mangoldit on istutettu biokalvopenkkeihin samoin ensimmäiset parsakaalit ja kukkakaalit on istutettu Omaan maahan. Ensi viikolla istutuksia jatketaan vielä toisella parsakaalilajikkeella.

Tällä viikolla Oma pelto sai kolme Vantaalaista nuorta kesätöihin kahdeksi viikoksi. Pelto on hyvä työympärisö, missä eri-ikäiset ihmiset kohtaavat tehden fyysistä työtä maan hoidon eteen. Ensi viikko onkin sitten haipakka!  Pellolle tulee lastenleiri n. 25, 7 - 12 vuotiasta lasta, biodynaamisen sertifioinnin parissa työskenteleviä ihmisiä ympäri maailmaa tutustumaan toimintaamme maanantaina, sadonjaot alkavat tiistaina ja keskiviikkona sekä torstaina meillä on pelto esittely tutkijoille, virkamiehille ja kaikille kiinnostuneille! Tätä ennen lauantaina 11.6. on isot yhteiset kesäkuun peltotalkoot osuuskuntalaisille! Tervetuloa vierailemaan Kaupunkilaisten Omalla pellolla sekä talkoilemaan. Loma-aikana Omalle pellolle voi tulla auttelemaan halutessaan koska vain, kunhan soittaa ensin, maanantaista perjantaihin klo 8 - 16 sekä tietysti talkooaikoina. Oma pelto toivottaa kaikki kesäisesti tervetulleiksi tekemään työtä yhteisen läpinäkyvän ruoantuotannon ja puhtaan ympäristön eteen!

Kesäkuun huumaa & tuomen terälehtiä

Aurinko lämmittää ja olemme saaneet nauttia helteisestä pellosta. Pellolla lentävät tuomen terälehdet ja voikukan haituvasiemenet etsien uutta kasvupaikkaa. Kasvustojen hoitotyöt on aloitettu mm. palsternakkaa kitketään, sipuli liekitettiin ja sitä kitketään parhaillaan. Osa perunamaasta on myös mullattu. Rikkakasvien kasvu on nyt nopeaa. Tilanne on täysin päinvastainen kuin viime vuonna, jolloin mikään ei kasvanut kylmästä säästä johtuen. Luomistyö, istuttaminen jatkuu hoitotöiden lomassa Omalla pellolla. Lamopinaattia ja fenkolia on istutettu käsin biokalvoihin. Uudenseelannin pinaatteja istutettiin parituhatta tainta peltoon. Kesäkeräkaali, kyssäkaalin toinen erä ja lanttu istutettiin koneellisesti taimista. Myös kiinankaali pääsi indikaattorikasviksi kaalipeltoon. Kiinankaali on parhaimman makuinen kaali, siis myös tuholaisten mielestä, ja siitä voi seurata kaalikoi ja -perhostilanteen kehittymistä. Taimet piti myös kastella heti istutuksen jälkeen, sillä niin kuuma on touko-kesäkuun vaihde. Yleensä peltoa ei kastella vaan toivotaan taimen itse löytävän kosteuden ja tunkevan juurensa syvälle kosteaan maahan.

Pelto on luomulannoitettu myös kurpitsoille, jotka tarvitsevat paljon ravinteita. Parhaillaan alaa äestetään ja pian siihen ajetaan biokalvopenkit. Penkkien väleihin kylvetään rivivälinurmi. Näin välejä on helppo leikata ja ne pysyvät kasvupeitteisinä. Kasvit hoitavat maata juurillaan, pitävät hiiltä maaperässä, poissa ilmasta sekä pitävät kosteutta ja ravinteita maassa. Kasvit lannoittavat, parantavat ja pitävät maan elävänä. Erilaisten kasvien tarpeet ja ominaispiirteet tulee ottaa huomioon viljelykiertoa ja kasvupaikkoja suunniteltaessa.

Kesä on jo tosi pitkällä, vaikka vasta kesäkuun ensimmäisiä päiviä viedään. Juhannussatoon tulevien rucoloiden ja salaattien kasvu on todella pitkällä lämmöstä johtuen. Viljelijänä jännitän valmistuvatko ne liian aikaisin ja kestävätkö ne juhannukseen saakka. Ruokaosuuskunnan tapauksessa vihannessato ajoitetaan tietyille viikoille juhannuksesta marraskuun loppuun saakka ja lasketaan taimet sekä siemenet osuuskuntalaisten mukaan. Tähän saakka 5 kasvukauden ajan sadonjako on aina aloitettu juhannusviikolla, heinäkuussa on ollut kolmen viikon tauko ja satoa on muuten jaettu kerran viikossa marraskuun loppuun saakka, joskus joululle ja viimeksi vain marraskuun puoliväliin saakka. Kuitenkin työtä tehdään luonnon kanssa, ilmojen armoilla. Joten lämpösummasta ja maan kosteustilanteesta on oikeasti kiinni vihannesten kehittyminen. Ruokaosuuskunnassa osuuskuntalaiset jakavat riskin sadonkehityksestä viljelijöiden ja hallituksen kanssa. Lisäksi sadonjakojen alkamista ja loppumista voidaan tarvittaessa muuttaa, sillä sadon saavat kuitenkin sadon omistajat osuuskuntalaiset, tuoreena & omalta pellolta. Tehdäänhän töitä maan ja taivaan, auringon ja veden kanssa!

Elokuun lämpö

Pohjola kylpee lämmössä ja valossa, vihdoin. Elokuun sato kypsyy. Yleensä valtava kasvu on alkanut jo kesäkuussa ennen juhannusta. Tänä vuonna rehevä, vegetatiivinen kasvu, alkoi kunnolla paria viikkoa myöhemmin. Monimuotoisella pellollamme luonnon kasvien kasvu alkoi myös myöhemmin ja nyt rikkojen kasvu muistuttaa heinäkuun puoliväliä. Elokuussa on tärkeää edelleen, että kitkemme muutamana päivänä viikossa, vaikka tämä on myös yksi tärkeimmistä sadonkorjuukuukausistamme. Meillä kaupunkilaisten Omalla pellolla elokuussa maanantai, tiistai ja keskiviikko nostetaan satoa saman viikon sadonjakoihin. Torstai kitketään ja perjantaina on pellon hoito- ja perunannosto päivä.

Viime sunnuntain talkoissa kitkettiin purjomaa aamupäivällä ja nostettiin perunoita iltapäivällä. Varhaisperunat solistit ja siiklit on nyt nostettu. Nyt keskitytään sitten jauhoisen perunan operan sekä kiinteän perunan nicolan nostoon. Kiitos talkoolaisille, yhdessä saatiin taas paljon aikaan.

Sophia Albov Helsingin yliopistolta tekee agroekologista tutkimusta kumppanuusmaataloudestamme. Hän on käynyt tällä viikolla niin jakopisteillä kuin pellollakin haastattelemassa ihmisiä. Hänen haastattelussaan pohdin osuuskuntamme luonnetta ja sen onnistumista. Yhteisöllisyys, kaupunkilaisten juurtuminen maahan, suhde omaan ruokaan, yhdessä tekeminen, pellon virkistysarvo, tuore ja luonnonmukainen lähisato, positiiviset ekologiset luomuruoantuotannon ympäristövaikutukset ja taloudellinen tasapaino ovat tärkeitä arvoja. Tällä kertaa nostin itse haastattelussa esiin omistamisen. Me emme kukaan henkilökohtaisesti omista peltoa. Se luo yhdessä toimimiseen vapauden. Hoidan peltoa kuin omistaisin sen, maa on kuitenkin vapaa, eikä omistamisesta johtuvaa ahneutta, kateutta tai kahnauksia synny. Meillä työntekijät ja osuuskuntalaiset ikäänkuin toimivat hyvästä tahdosta ja tekevät sydämestään työtä yhteisen sadon, yhteisöllisyyden ja kestävän talouden eteen. Yhdessä tekeminen ja toimiminen sekä jokaisen työ mahdollistaa yhteisen hedelmän, ruokaosuuskunnan.

Heinäkuun satoa

Millaiselta tämä kesä maistuu? Ruokaosuuskuntalaisemme ovat voineet jälleen tällä viikolla maistella tämän kesän makua. Kesän makuja maistellaankin nyt sitten viikoittain marraskuun loppuun asti. Aurinkoisia, puolipilvisiä ja sadepäiviä kaikkia on ollut tasapainoisesti. Tässä hyvää on ollut se, ettei koko heinäkuussa ole tarvinnut sadettaa avomaata. Voimme Suomessa olla kiitollisia vesivarannoistamme. Sadonjaot jatkuivat heinäkuun kolmen viikon tauon jälkeen. Jaossa oli biodynaamisesti viljeltyä tuoretta basilikaa, oreganoa, siikliä, pehmeälehtistä keräsalaattia, lanttua tai kesäkurpitsoita, pinaattia, sipulinippuja, kyssäkaaleja ja fenkolia. Fenkoli oli jaossa ensimmäisen kerran. Fenkolimmekin on biodynaamisen siemenfirman jalostamaa vapaata lajiketta. Keväällä minulle epäiltiin, että fenkoli ei voi onnistua kuin F1-hybridistä. Vastasin tähän, että me kokeilemme ensin vapaita avopölytteisiä lajikkeita, joissa tapahtuu luonnonvalintaa ja joissa geeniperimä on rikas. Sen jälkeen voimme miettiä asiaa uudelleen. No fenkoli onnistui ja voin edelleen luottaa sisäiseen laatuun ja makumaailmaan määrän sijasta.

Heinäkuussa on pellolla tapahtunut paljon! Sato kasvaa varmasti, mutta hitaammin viileämmän kesä- ja heinäkuun johdosta. Kasvua on tapahtunut ja heinäkuussa rikkakasvitkin ottivat oikein kunnon spurtin. Sitten ollaankin kitketty ja riviväliharattu aina sateiden antaessa periksi. Lantut, nauriit, kesäkeräkaalit, parsakaalit, kukkakaalit, kyssäkaalit ja punakaalit on kitketty heinäkuun loppupuolella. Tällä hetkellä pelastetaan purjoja. Loppusyksyn sato eli lehtikaalit, sellerit, mustajuuret ja talvikaalit odotttelevat vielä kitkentävuoroaan.

Monien kasvien kasvua seurataan innolla ja odotetaan kypsymistä. Pienet punajuuret ja porkkanat valmistuvat ensimmäiset ehkä viikon sisällä. Pavut ovat vihdoin alkaneet kukkia eli palkojakin on odotettavissa. Kitkentä työt ja perunan nosto jatkuvat ensi sunnuntain talkoissa 2.8. Tervetuloa Omalle pellolle seuramaan kasvien kasvua ja kehitystä sekä työskentelemään luonnon parissa!

JALLA JALLA: nopeasti, vauhtia, kiireesti, ripeästi, joutuin, menoksi

 

Pellolla kaikuu Jalla Jalla(kirjoitusmuotoa en tiedä), kun Kansainvälisen työleirin leiriläinen Muhammed kitkee. Hän ei osaa suomenkieltä eikä englantia, mutta se ei menoa haittaa. Hän kunnioittaa oman maansa tapoja ja paastoaa päivät Ramadanin tapaan. Irakilainen Muhammed on kitkenyt tämän viikon punajuuria ja raitajuuria sekä laulanut pellolla. Nigerialainen Godwin on paikkausistuttanut papuja ja kitkenyt niitä. Hän sanoi kitkennän lomassa, ettei kaipaa kotimaataan, Suomi on hyvä maa, mutta eläimiä hän kaipaa. Kotimaassaan hän näkee tiikereitä, kobria ja leijonia. Vastasin hänelle, että täällä maassa on paljon elämää, joka pitää tämän maan elävänä, kaikki pienet mikrobit. Tsekkiläispariskunta Betty ja Patrick olivat otettuja Helsingin vihreydestä ja siitä kuinka hyvin puistoista pidetään huolta. Kansainvälinen työleiri kävi tutustumassa viikko sitten Dodon kaupunkiviljelyksiin Pasilassa. Patrick haluaa perustaa kotikaupunkiinsa jotain samanlaista. Hän on sitä mieltä, että kaupunkien luonto on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.

Kaupunkilaisten omalla pellolla on ollut nyt 4. kerran Kansainvälisen vapaaehtoistyöjärjestön järjestämä leiri. Heidän ajatuksensa on rauhaa maailmaan vapaaehtoistyöllä. Luomutilan on mietittävä tarkkaan kuinka aikoo hoitaa heinäkuun kitkennät. Meillä monet osuuskuntalaiset ja harjoittelijat ovat lomilla heinäkuussa ja juuri silloin suurimman kasvun aikaan tarvitaan paljon käsiä. Osuuskunta järjestää sekä maksaa leiriläisille yöpymiset, ruoat ja vapaa-ajan ohjelmaa. Tänä vuonna pellolle saapui 9 ihmistä ympärimaailmaa. Sen lisäksi leirillä on kaksi suomalaista ohjaajaa: Katri ja Elina. Tänä vuonna leiriä täydennettiin kolmella turvapaikan hakijalla. Leiriläiset työskentelevät kuusi tuntia päivässä pellolla. Iltaohjelmassa on ollut mm. Nuuksion retki Janne Kilpisen biokaasubussilla, retki kaupunkiviljelyn maailmaan, Suomenlinnan reissu ja saunontaa Kuusijärvellä.

Tällä viikolla leiriläiset ovat kitkeneet punajuuret, raitajuuret ja pavut sekä paikkausistuttaneet niitä kylmän kesäkuun takia. Myös palsternakkamaa saatiin hyvään vaiheeseen. Suuri kasvu on vallannut pellon. Valvattien, jauhosavikoiden ja ukontatarten alta on kuitenkin juurikkaat löytyneet. Traktorivetoisia riviväliharauksia ovat hidastaneet tämän viikon sateet. Heinäkuussa kitkentävuoroaan vielä odottavat mm. lantut, kyssäkaalit sekä muut kaalikasvit purjoa unohtamatta. Kesäkurpitsat kukkivat ja valmistautuvat monen muun kasvin tavoin 28.7. jälleen alkavaan sadonjakoon.

Kansainvälinen heinäkuu

Heinäkuun alku on ollut täynnä valoa ja lämpöä. Kesän kasvu on vihdoin pohjolassa. Kasvit tarvitsevat jokainen tietyn lämpösumman, jotta kasvua ja kehitystä tapahtuu. Satokausi jää kolmen viikon tauolle ensi viikosta. Se on pellolle hyvä. Sadonkorjuuseen menee peltolaisilta vähintään kolme peltotyöpäivää. Nyt heinäkuussa pellolla keskitytään vain hoitotöihin. Oman pellon kasvulohkot kitketään ja harataan joko käsiharalla tai traktoriharoilla. Tämä vaatii valtavasti työtä suurimman kasvun keskellä. Toisaalta on ihanaa vaihta vaihde luomisesta eli istutuksesta ja kylvöistä hoitotöihin. Kuitenkin ennen tätä pellolla pitää vielä paikkausistuttaa mm. papuja viileän kesäkuun takia.

Kansainvälinen työleiri aloitti viime maanantaina kuusituntiset kitkentäpäivät. Tänä vuonna leiriläisiä on saapunut Tsekin tasavallasta, Nigeriasta, Belgiasta, Espanjasta, Irakista, Turkista ja Kamerunista. Tällä viikolla on kitketty porkkanamaa ja Mustosen virkistyspuutarhan yrttimaa. Porkkanamaan kitkentää vaikeutti alkukesän kylmyys eli se että osa porkkanoista oli vasta sirkkalehtiasteella, jolloin näitä oli vaikeaa löytää isompien rikkojen väleistä.

Peltopäivän on kruunannut hyvä luomulounas kansainvälisen leirin kanssa. Leiriläisistä on joka päivä kaksi keittiövuorossa. Tällöin he ovat valmistaneet n. 14 henkiselle porukalle + muutamalle pellon työntekijälle kasvisruoan käyttäen mm. biodynaamisia raaka-aineita. Osa valmistusaineista on peräisin Idusta, demetertukusta http://www.itubiodyn.fi. Itu Oy haluaa edistää biodynaamista viljelyä, luonnon ja ihmisen hyvinvointia sekä korostaa jokaisen valinnan tärkeyttä. Samaa ajatusta kannattaa myös kaupunkilaisten Oma pelto.

Myös kasvihuoneeseen muuttivat kurkun taimet ja nelisensataa basilikan tainta. Kasvihuone lepäsi viikon verrran sen jälkeen, kun maasta poistettiin rucola- ja pinaattikasvusto. Maa käännettiin, peruslannoitettiin ja penkit tasattiin. Myös kasvihuoneemme kasvu lähtee maasta eli pyrimme pitämään itse maan terveenä ja elinvoimaisena. Emme siis käytä ylimääräisiä kasvualustoja vaan viljelemme maapohjalla hoitaen maata. Vain terveestä maasta ponnistaa terveet sekä terveelliset kasvit meidän ideologiamme mukaan. Porrastimme tänävuonna salaattien istutuksen lisäksi myös kyssäkaalien istutuksen etteivät kyssät pääsisi puutumaan. Torstaina istutimme viimeiset kyssäkaalit maahan ja nyt on viimeinenkin lohko täynnä elämää.

Valoa, lämpimiä tuulia ja heinän kukintaa

Pientareilla kukkivat heinät. Lämmin tuuli käy pellolla. Keltaiset leinikit kukkivat ja vihreys on täyttänyt Oman pellon. Valoa kohti kuljetaan vielä lyhyen matkaa ennen juhannuksen taitetta. Kuitenkin kasvu on kuivattavan tuulen ja viileiden ilmojen takia vielä käsissä. Luonto on kuin antanut odottaa. Normaalisti kesäkuun puolessa välissä viljelijän on vaikea löytää omaa ajatustaan valtavan kasvun huipun keskeltä. Nyt kuitenkin kasvu on maltillista, ei niin rehevää kuin yleensä ja pääkin toimii vielä.

Meillä starttaa sadonjako ensi viikolla. Vielä jännitetään ehtiikö odotetut kasvit kasvaa satovaiheeseen. Kasvu on tosiaan hieman paikallaan ja tuntuu kuin se olisi viikon jäljessä. Ensi viikon sadonjakoon odotetaan raparperia, maa-artisokkaa, yrttejä, salaatteja, rucolaa, retiisejä ja sipulia. Mutta vaikka omat varhaissipulit ovat vielä pieniä niin ne ovat mahtavan makeita, oikein hymy nousee kasvoille niiden naattia maistaessa. Varhaisperuna saa suosiolla taas viikon lisäaikaa, vaikka se istutettiin ajoissa ja kevyeen maahan.

Tällä viikolla olen ollut ylpeä harjoittelijoistamme ja kesätyöntekijöistämme. Ollaan kerrankin ajoissa kaikessa jopa kitkennöissä. Toisaalta rikat eivät ole vielä täydessä kasvussa. Sipulia kitketään jo toiseen kertaan, selleri käsiharattiin eilen ja traktoriharauskin on aloitettu. Viherlannos kylvettiin osuuskunnan vanhimpaan lohkoon tänään. Murron alkupää pääsi lepäilemään ja latautumaan täksi kasvukaudeksi. Ruisvirna sitoo ilmasta typpeä maahan ja italianraiheinä täyttää lohkon kasvulla estäen ravinne valumat. Biokalvopenkit tehtiin valmiiksi kurpitsoille, kesäkurpitsalle ja kurkuille. Pinaatteja niihin pääsikin jo kasvamaan muutama tuhat yksilöä.

Sunnuntaina 14.6. juhlitaan keskikesää Omalla pellolla klo 11-18. Luonto, ihminen, aurinko ja universumi ovat kuin yhtä keskikesän kasvun hetkellä. Biodynamiikassa ajatellaan, että kosmos näyttäytyy kesällä täydessä loistossaan ja kaikkine väreineen maassa.

Peltovalvattia & saunakukkaa

Nämä rikkakasvit puhuttavat, ihastuttavat, ihmetyttävät ja vihastuttavat. Jos pellolla käy tähän aikaan vuodesta ja jos sinne ei ole moneen vuoteen kylvetty ruond uppia näkyy vähintäänkin pientareilla kamomillan ja päivänkakkaran näköistä kukkaa, saunakukkaa. Meillä sitä on. Toiset keräävät sitä ruukkuun, radiotoimittaja kuvasi sitä tällä viikolla ihastuksissaan ja me olemme sitä kitkeneet peräkärryllisiä pois viime viikolla. Härkäpapua kitkiessäni mietin pitäisikö jättää muutama kukka viereen, pölyttäjiä houkuttelemaan, kun huomasin muutaman kasvin vielä kukkivan.

Peltovalvatti, tuo lähes ihmisen korkuinen elokuussa keltaisena kukkiva kestorikkakasvi. Siitä valittavat luomutarkastajat ja puutarhakoulun opettajat. Myös me olemme sitä kiskoneet maasta kiitettäviä kiloja viime viikkoina. Mutta huomasin kitkiessäni, että pudotin mehiläisen maahan repiessäni kasvia juurineen irti. Sitten heräsin siihen kuinka tärkeä se on ekosysteemipalveluille eli pölyttäjille. Muistin samalla kuinka tärkeää on monimuotoisuus ja kyllähän valvatin valtavat juuret, myöskin tekevät maan rakenteelle hyvää: ilma- & vesitilaa. Ehkä tosiaankin tälläkin asialla on kaksi puolta..

Mehiläisillä ja pölyttäjillä on tärkeä tehtävä maailman ruokaturvan takaamisessa. Kolmannes maailman ravinnosta on riippuvaista näistä hyönteisistä. Hyönteispölytyksen arvoa voi olla vaikea mitata rahassa. Sen hinnaksi on kuitenkin laskettu n. 150 miljardia euroa vuodessa. Maatiloilla on tärkeä tehtävä tehdä yhteistyötä pölyttäjien kanssa ja tarjota niille mm. laitumia, pientareita ja niittyjä. Me olemme kylväneet pellon pientareille kukkia mm. kehäkukkaa, auringonkukkaa ja ruiskukkaa pölyttäjiä houkuttelemaan. Kuitenkin rikat tarjoavat niille myös tärkeän ravinnon lähteen.

Sitten täytyy iloita peltolaisten ja osuuskuntalaisten kätten jälkeä, hienoa käsityötä. Porkkanamaa on nyt kitketty kokonaan, samoin kaalimaa ja lehtikaalimaakin viime keskiviikon talkoissa.

Hoitokuukausi elokuu on ollut siis hyvä ja työläs. Paljon ollaan saatu aikaan, niin satoa, hoitoa kuin pellon siivoustakin. Tänään meillä on kerätty ensimmäistä tämän kauden torikuormaa papujen lisäksi eli Oma pelto goes roskalavapaviljonki. Sielläkin ollaan saatu roskasta hyvää aikaan eli muistetaanhan nähdä asioiden kaksi puolta.

Osuuskunnan & oman pellon (kasvu)voimaa

Eloisan kuun lämmin tuuli puhaltaa ja hengähdän hetkeksi punaisen satolaatikon päälle istumaan. Istun papumaalla ja kerään papuja edessäni olevaan toiseen satolaatikkoon. Niin se on taas se aika vuodesta, että papumaalla istuu viisi peltolaista auringossa ja kädet käyvät. Jotenkin juhlavaa kaiken hoitotyön jälkeen. Kylmän kesäkuun jälkeen pavut olivat heinäkuun toisella viikolla, kuukausi sitten, vielä ihan pieniä ja rusehtavia kylmyydestä. Nyt pienet papupensaat kuitenkin kantavat hedelmänsä vaikkakin viikkoa viime vuotta myöhemmin. Omalla pellolla yritämme tämän päivän aikana kerätä n. 80 kg papua, jotta osuuskuntalaiset saisivat n. 400 - 500 g jakoon ensi viikolla. Keräsimme tänään myös ensimmäiset kasvihuonekurkut ja kasvihuoneemme kasvu muistutti viidakkoa kuuman viikon jälkeen. Elokuun kurkkukausi taitaa siis myös jälleen alkaa.

Tällä viikolla alkoivat keskiviikon iltatalkoot ja kyllä osuuskunta taas kerran osoitti, että porukassa on voimaa. Helteisenä elokuun keskiviikkona Omalla pellolla oli 15 henkeä ja valvattikasa traktorin peräkärryssä kasvoi nopeasti. Osaa porkkanamaasta emme olleet ehtineet kitkeä toiseen kertaan ja tilanne oli paha, mutta päätimme selvitä siitä ja nyt maasta on jo yli puolet pelastettu. Laitan toivoni ensi sunnuntain talkoisiin, että hoidamme yhdessä loputkin ja saamme syksyllä kunnon porkkanasadon.

Joitain töitä ei meinaa ehtiä tehdä muutaman viljelijän ja puutarhuriharjoittelijan voimalla luomupellolla pohjoisen kasvukauden vauhdissa, 40 vihanneslajin parissa.  Onneksi tiukan paikan tullen on osuuskuntalaiset, joille satokin kuuluu. Se on helpottavaa huomata, että on ihmisiä, joita voi aina pyytää apuun. Yhdessä pystymme kitkemään porkkanamaan ja muuttamaan maailmaa korsi korrelta, mihin suuntaan: se on meistä kiinni. Omaa peltoa ei olisi ilman ruokaosuuskuntaa ja toisin päin. Viime vuonna hienoja hetkiä oli mm. punajuuren ja perunan nostotalkoot, kun ekat hallat tulivat yllättävän aikaisin. Muutama ihminen, ei olisi ehtinyt satoa suojaan saamaan, mutta yhteisön voimin sato saatiin pellolta kellariin juuri iltaa ennen yöpakkasia. Usko on välillä koetuksella työn tohinassa, mutta niin pellon kasvuvoima, vihanneksemme kuin osuuskuntalaisetkin yllättävät iloisesti.

Eloa, satoa & kasvua

Miltä elokuu näyttää? No meillä omalla pellolla se näyttää tältä:

Lämpö ja sateet ovat tehneet tehtävänsä: kaikki kasvaa. Nyt on satokasvit parhaassa kasvussa, mutta niin myös rikat. Nyt on aika kitkeä ja osuuskuntalaisia tarvitaan. Biodynaamisesti viljelty oma pelto on ollut aikaisemmin luonnonmukaisessa niittymäisessä tilassa ja tästä johtuen rikkojen siemenpankki on maassa iso. Elokuu on täysin vielä hoitokuukausi, vaikka satokin odottaa jo nostajaansa.

Miten osuuskunta on sitten vastannut rikkoihin. No ostimme tällä viikolla uuden hienon raivaussahan, kylläkin luomutarkastuksen jälkeen valitettavasti. Nyt pystymme raivaamaan pellon pientereet niin ei joka valvatti pääse siemeniään levittelemään, samoin biopenkkien välit, joissa on nurmeä pääsimme hoitamaan. Tiistaina juuri ennen yön sateita harasimme hanhenjaloilla punajuuret, palsternakat ja osan porkkanaa. Sitten kolme päivää on hurahtunut parsakaalien ja kukkakaalien joukossa. Sieltä on noussut monia kymmeniä kiloja valvattia, ukontatarta ja jauhosavikkaa, mutta onneksi saatiin pois. Edelleen toista kitkentää odottaa puoli porkkanamaata, mustajuuret ja lehtikaalit. Samalla pitäisi mm. jo sipulitkin nostaa karrelle ja toivottavasti päästään papuakin poimimaan. Maanantain luomutarkastajalle totesin: "Niin tämä luomuviljely on ilon ja kauhun tasapainoa". Siinä luonnon kasvuvauhdissa yrittää pysyä mukana ja jos tippuu kelkasta, on noustava kyytiin takaisin ja nopeasti!

Tällä viikolla on kuitenkin yritetty parhaamme mukaan korjata satoa ja kitkeä. Sadonjaot siis myös starttasivat muutaman viikon tauon jälkeen.  Ensimmäiset kesäkurpitsat komeilevat valmiina keltaisina, ensimmäiset avomaan kurkut pullistelevat vihreyttään ja pienet pavutkin roikkuvat pensaissa ja nyt sateiden jälkeen varmasti kasvavat nopeasti. Violetit kyssät maistuvat mahtavalle ja perunat kukkivat.

Elo on suurta ja työ ei lopu, sellainen on Oman pellon elokuu.

Heinäkuun lämpö

Lämpö on palannut. Kesäkurpitsat ovat muuttaneet väriään takaisin vihreämmäksi ja muutkin kasvit näyttävän nauttivan. Samoin myös kansainväliset työleiriläisemme. Leirin ensimmäinen viikko oli kylmä ja sateinen, millaisena nyt alkukesän muistaa, mutta toista leirin viikkoa on aurinko hellinyt ihan helteellä.

Leiriläiset ovat kitkeneet tällä viikolla palsternakkaa, punajuurta ja perunariveistä suurimmat kestorikkakasvit eli peltovalvattia, ohdaketta ja juolavehnää. Itse olen harannut lähes kaikkien kasvien rivivälit hanhenjalkaharoilla. Tänään haraustyö loppui, kun ampiaspesä löytyi hararungosta juuri ennen maissin vuoroa. Ampiaisetkin ovat jälleen liikkeellä lämmön palattua eli ekosysteemipalvelu pölytys toimii. Myös käsiharat on kaivettu esiin ja pellon harjoittelijat Eveliina, Timo ja Kaisa ovat haranneet myös purjot jälleen näkyviin ja sellerit ottamaan aurinkoa rikkojen keskeltä. Myös peltokompostimme alkaa jälleen näyttämään isolta aumalta. Sitä on nyt joka aamu aina päivän kitkentäkasan päälle kuivitettu järviruoko-oljella niin eiköhän terve lahoamisprosessi ala.

Tällä viikolla osuuskuntalaiset ovat järjestäneet leiriläisille myös ohjelmaa mm. uintiretken Nuuksioon Jannen biokaasubussilla, Claire oli veneretkellä Suomenlinnassa leirin kanssa ja leiri oli myös Rauhan asemalla viettämässä iltaa, missä Galina esitteli osuuskunnan toimintaa. Harjoittelijamme Kaisa Vehmasheinä piti hortoiluretken oman peltokierrokseni jälkeen leiriläisille Mustosen puutarhan takana olevalla luonnonsuojelualueella torstai-iltana. Huomenna on sitten tarkoitus syödä leirillä retken antimia. Luonnonkasvien keräilystä ja hyödyntämisestä voi tulla oppimaan myös ensi viikon keskiviikkona, kun Kaisa pitää retken osuuskuntalaisille.

Kvt: kasvua & kitkentää

Heinäkuu on Herttoniemen ruokaosuuskunnalla pellon hoitokuukausi. Heinäkuussa pitää olla aikaa pysähtyä istutettujen ja kylvettyjen taimien äärelle, niitä hoitamaan. Muuten satomme ei kehity laadukkaaksi ja isoksi. Jos kasvusto jää liikaa ukontatarten röyhyjen alle, valvatin lehtien varjoon ja hatikan ympäröimäksi, sato jää pieneksi ja lisäksi tautien vaara on suurempi, kun valoa ei tule tarpeeksi. Eli tässäkin asiassa niinkuin monessa muussakin luonnonhoitoon liittyvässä täytyy valoa, lämpöä, vettä, ilmaa ja maata olla oikeassa suhteessa muuten tasapaino järkkyy.

Monipuolisen luomutilan tulee suunnitella kitkentäkaudeksi työvoimaa, koska ainakin osa meidän vuokraamista biodynaamisista pelloista oli kauniina luonnonniittyinä ennen viljelyämme ja se tarkoittaa positiivisen biodiversiteetin lisäksi valtavaa siemenrikkapankkia. Omalla pellolla on ratkaistu työvoiman tarve heinäkuussa kansainvälisellä työleirillä, koska heinäkuussa myös moni osuuskuntalainen lomailee ja on poissa pääkaupunkiseudulta. Kansainvälinen työleiri majoittuu pellon viereisellä steiner-koululla ja työskentelee n. 6 h päivässä pellolla. He ovat töissä heinäkuun kaksi ensimmäistä viikkoa. Tänä vuonna leirillä on yksi ohjaaja ja 7 leiriläistä. Leiriläisiä on tullut Singaporesta, Japanista, Taiwanista, Syyriasta, Hollannista, Serbiasta ja Italiasta. Ensimmäisellä viikolla on kitketty porkkanaa, osa palsternakoista ja Mustosen yrttiympyrä.

"Personal farmerilla" on välillä vaikeaa pysähtyä ja keskittyä kitkemään juuri sitä kohtaa missä on, koska tässä suurimman kasvun aikaan näkee myös kaiken työn ja joutuu priorisoimaan paljon. Täytyy miettiä, mikä kasvi vielä jaksaa kilpailla rikkojen kanssa ja mikä tarvitsee kehittyäkseen valoa ja tilaa nyt. Toisaalta kitkentä on hyvin meditatiivista ja rentouttavaa puuhaa, jossa ei tarvitse paljon miettiä, jos vain saa vaihteen päälle. Viime vuoden leiriläisemmekin kuvasivat kitkentää noin leirin jälkeen.

Lämpö tulee toivottavasti myös nyt takaisin. Heinäkuun lämpöä todella kaipaisivat maissimme, jotka ovat oman optimilämpöalueensa ulkopuolella ja tämän takia eivät ole istutuksen jälkeen kasvaneet. Myös avomaankurkkumme taitavat olla menetettyjä muutaman lähes hallayön jälkeen. Papumme riviväliharattiin tänään ja sekin näyttää kärsineen kylmästä. Kitkennän lisäksi olemme viimepäivinä myös liekittäneet kaalien välit, riviväliharanneet pavut, palsternakat ja perunat. Vielä punajuuri, lantut, kyssäkaalit, purjot, osa palsternakasta, sellerit, tillit ja mustajuuret odottavat vuoroaan niin kitkennän kuin harauksenkin suhteen. Eli myös osuuskuntalaiset ovat enemmän kuin tervetulleita omalle pellolle kitkentä apuun, jos vain viettää kesää kaupungissa.

Kansainvälisyyttä omalla pellolla

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on järjestetty toisen kerran kansainvälinen työleiri parhaimpaan/pahimpaan kitkentäaikaan. Viime vuodesta jäi hyvät muistot ja rikoista puhdas pelto. Kvt-leiri aloitti työt omalla pellolla 1.7.2013. Heitä on tänä vuonna 10 aikuista 6 eri maasta ja 1 lapsi sekä kaksi kvt-ohjaajaa Laura Heikkilä ja Niina Korpua. He yöpyvät Vantaan Steiner-koululla ja työskentelevät pellolla 10 päivän ajan 6 tuntia päivässä. Työleirillä on ollut mukava yhteishenki ja osuuskuntalaisten porkkanat, palsternakat, punajuuret, sipulit, mustajuuret ja Mustosen virkistyspuutarhan yrtit on pelastettu valtavien valvattien ja kiertyvien tatarten alta. Myös peltolaisten on ollut näin helppo vaihtaa vaihde luomisesta ja istutuksista, hoitotöihin. Uutta energiaa on pellolle tullut Tsekistä, Belgiasta, Slovakiasta, Tunisiasta, Ukrainasta ja Taiwanista.

Slovakialais-saksalaisen Martinin yllätti auringon vahvuus Suomessa. Tunisialais-suomalaisen Ranjan taas pitkät lämpimät päivät. Hän oli kuullut, että viime vuonna Suomessa oli ollut vain 10 kesäpäivää. Leiriohjaajien mielestä haastavinta on ollut eri kansallisuuksien mentaliteetit työhön. Kuitenkin hauskaa on ollut. Osuuskunta on järjestänyt leirille patjoja, pyöriä ja sadevaatteita leirin ajaksi. Varsinkin pehmeistä yösijoista on tullut kiitosta. Ohjelmassa on ollut osuuskunnan esittely, Dodo ry:n Pasilan kaupunkiviljelyksien esittely, Suomen linnan retki ja bussiretki Nuuksion luonnonsuojelualueelle. Myös Helsingin yöelämää käytiin katsomassa lauantaina ja koettiin myös puistofestivaalit. Leiriläiset ovat myös nauttineet kalastamisesta suomalaisella järvellä. He ovat verranneet Suomea J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta maailmaan. Kitkentätyö on tuntunut mukavalta, kun mieli voi samalla levätä ja kasveja hoitaa. Haastavin työ oli kasvihuoneessa kuumuuden takia.

Viljelijän näkökulmasta leiri on ollut erittäin hyvä. Se on tuonut uusia tuulia maailmalta ja samalla kääntänyt työn suunnan isoihin rikkoihin pienistä taimista. Näin pitkiä kuumia kesäpäiviä pellolla jaksaa, kun tietää, että apukäsiä on. Luomupellossamme on niin suuri siemenpankki ja kestorikkakasvitilanne, että ilman osuuskuntalaisia, harjoittelijoita ja työleiriä rikkatilanne tuntuisi mahdottomalta. Onneksi ollaan helpotukseksi hankittu myös hanhenjalkaharat traktoriin ja rikkamestari. Yhteistyöllä saadaan aikaan ja selvitään. Syksyllä sitten korjataan yhteistyön satoa yhteisölle!

Kasvua & kitkentää

Nyt on hoitotyöt aloitettu omalla pellolla oikein kunnolla, kun kaikki viimeisetkin kasvit vihdoin pääsivät maahan. Osuuskunnan talkoissa on kitketty käsin, kansainvälinen työleiri on poistanut rikkakasveja nyt neljän päivän ajan ja on rikkamestarikin otettu käyttöön. Käsintyönnettävä rikkamestari ostettiin omalle pellolle keväällä Lasten ja nuorten puutarhalta. Myös traktoriin ostettiin hanhenjalkaharat viime kesänä Elomestarilta.  Harat ovat kätevät, mutta vaativat hieman säätöä ennen ajoa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on ollut kaksi viikkoa harjoittelussa Ari-Matti Oulun AMK:sta maasetuelinkeinojen linjalta. Hän on ollut töissä Petri Leinosella eli Elomestarilla, joka Suomessa näitä laitteita myy. Ari on osuuskunnan pellolla kahden viikon ajan kiitettävästi haraillut rikkamestarilla. Olemme huomanneet hyväksi taktiikaksi ensin mennä käsin työnnettävällä rikkamestarilla, sitten perässä ajaa traktorilla rivivälit. Vielä kun kolmas nopeasti käsin ottaa kasvin viereen jääneet rikat, niin kyllä tulee tarpeeksi puhdasta ja luomuksi tämä taktiikka on myös tehokas. Rikkamestarin hanhenjalat käyvät kaalien ja pavun viereen hyvin ja kiekko taas toimi purjolla.  Sormiharatkin meillä laitteeseen olisi, joten täytyy niille keksiä vielä tehokasta käyttöä. Porkkanat, palsternakat, sipulit ja mustajuuret on käsin kovalla työllä kitketty isojen ukontatarten varjosta. Tietysti rivivälit on harattu traktorilla. Punajuuri odottaa vielä vuoroaan.

Täytyy tietysti pellon pientareitakin niittää, jottei rikat sieltä siemennä peltoon. Hankimme pellon onneksi myös trimmerin pientareita varten. Sillä hoituu myös Mustosen puutarhan leikkuut. Osuuskuntalaisten viime kesänä istutetut viinimarjapensaat ovat lähteneet hyvään kasvuun Mustosessa. Niiden riviväleihin on kylvetty nurmea ja apilaa, joka näin kasvun aikaan vaatii myös hoitoa.

Heinäkuu on pellolla omalla tavallaan helpottavaa aikaa, kun voi keskittyä vain hoitotöihin, mutta samalla se jännittää hieman, että ehtiikö kaikkien kasvien luo ajoissa. Varsinkin kun pellollamme on kiitettävä siemenpankki ja kestorikkakasvi ongelmakin. Onneksi apukäsiä löytyy niin harjoittelijoista, työleiristä  kuin osuuskuntalaisistakin. Mehän myös kiikutamme jokaisen rikkakasvin pois pellolta, jotta se ei siementäisi tai juurtuisi uudelleen paikoilleen. On meillä taas jo aika näyttävä rikkakompostikin siunaantunut. Yksi lempimottojani heinäkuuhun on " älä katso kitkiessä riviä eteenpäin, elä hetkessä, keskity juuri siihen, missä olet ". Näin kitkennästä voi jopa nauttia. Sehän on helppoa hommaa, ei saa antaa pelon vallata vaan mieluummin nauttii kauniista heinäkuisesta säästä ja iloitsee taimien pelastuksesta.