Kesäkuun taimet

Vihdoin saadaan vettä ja lämpöä. Tällä viikolla tuntuu kuin normaali kesäkuu olisi vihdoin alkanut. Kasvuolot ovat olleet haastavat alkukaudesta: viileää ja kuivaa. Monille siemenille ja taimille maassa ei ole ollut tarpeeksi vettä. Tällä viikolla vihdoin satoi kunnolla, puiden lehdet kasvoivat täyteen kokoonsa ja kesäsää lämmitti peltolaisia muutamana päivänä. Kaupunkilaisten oman pellon ensimmäiset kesätyöntekijät aloittivat työnsä myös tällä viikolla. Pelto työllistää kesän aikana viisi vantaalaista 15 - 18-vuotiasta nuorta kahdeksi viikoksi kerrallaan.

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Biohajoavan kalvopenkin laittoa

Biohajoavaa kalvoa on tällä viikolla levitetty lamopinaatille ja tulevalle mangoldille. Biokalvo pitää maan kosteana, ehkäisee rikkakasvien kasvua, kosteuden haihtumista ja pitää satoa puhtaana. Biopenkkien väliin kylvettiin rivivälinurmi, jota voi kesällä hoitaa leikkaamalla. Rivivälinurmi hoitaa lisäksi juurillaan maata, ehkäisee ravinteiden huuhtoutumista sekä toimii hiilinieluna.

Loput perunat, härkäpavut, pensaspavut ja auringonkukat on myös kylvetty. Taimienistutuskone on lisäksi ollut kovassa käytössä. Ensimmäiset parsakaalit ja kukkakaalit sekä indikaattori kiinankaalit pääsivät maahan. Kiinankaali ei ole meillä satokasvi vaan se on mieluisin kaali tuholaisille ja siksi siitä on hyvä tarkkailla kaalien tuholaistilannetta.

Vielä on taimia kuitenkin myös istuttamatta mm. kurpitsat ja lehtikaalit sekä avokesannoidut viherlannoslohkot odottavat vuoroaan. Ennen kuin kesäkuun lopulla  istutustyö vaihtuu taimien hoitotöihin sekä ensimmäisiin sadonkorjuuhommiin.

Pinaatin istutusta biokalvopenkkeihin

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Lamopinaatti

Osa viljelykasveistamme kasvaa vauhdilla. Kasvihuoneessa tillit ja rukolat ovat jo hienon kokoisia. Myös juhannussatoon tulevat salaattimme ovat isoja. Hieman jännittää, minkä kokoisia ne ovat sadonkorjuun alkaessa, mikä ajoittuu tänä vuonna joitain päiviä edellisiä vuosia myöhemmäksi.  Sadonjako alkaa tänä vuonna tuttuun tapaan juhannusviikolla, keskiviikkona 21.6., Arabiassa, Kalasatamassa ja Herttoniemessä ja jatkuu torstaina 22.6. Töölössä, kirjasto 10:ssä ja pellolla. Sadonjako päivämme ovat siis muuttuneet tiistaista ja keskiviikosta keskiviikkoon ja torstaihin.

Batavia salaatti 9.6.

Omat basilikan taimet

Kuva: Mari-Johanna Rintamäki; Kasvihuone 9.6.& rukolat

Elokuun eloa & satoa monta sataa kiloa

 

Lämmin aurinkoinen kesä on tuonut sadon tullessaan. Papusato on ollut iso tänä vuonna. Sillä papu vaatii lämpöä niinkuin sen kotiseuduilla Andeilla on. meillä on ollut kaksi erilaista papu lajiketta tänä vuonna. Ne ovat kasvaneet aidan sisällä, sillä ne olisivat kelvanneet myös muille kuin osuuskuntalaisille. Varhaispapulajike oli Marona. Se oli mukavan aikainen ja sopiva, hyvänmakuinen lajike koteihin. Nyt kerätään Dominoa, joka on osoittautunut hyvin kauniiksi, pieneksi, supersatoisaksi pavuksi, joka kelpaisi parhaimmille ravintoloillekin. Joka perjantai elokuun ajan on kerätty papua omalla pellolla alkuviikon sadonjakoihin. Papua on kerätty n. 100 kg per viikko. Päiväsaalis on aika usein 50 kg.

Elokuussa aloitettiin myös porkkanan nosto. Kuitenkin muutamaa viikkoa edellisvuotta myöhemmin, sillä juurekset olisivat tänä kesänä kaivanneet vähän enemmän vettä. Nyt porkkanaakin kuitenkin tulee. Osa on vielä pientä, mutta pienillä on vielä syyskuu aikaa kasvaa. Porkkanan laatu on varmasti hyvää tänä vuonna, sillä aurinko on tuonut porkkanoihin makeuden ja liika kosteutta ei ole tautiriskiä lisäämässä. Nyt nostetaan avopölytteisiä (siemenpatentoinnista vapaita ja sitä vastaan taistelevia) biodynaamisia varhaisporkkanalajikkeita: milania ja fynniä.

Keräkaalien nosto aloitettiin tällä viikolla eli elokuun lopulla. Keräkaaleilla on ollut ennätysmäärä tuholaisia tänä vuonna. Yle uutisoi jo toukokuussa, että lämpimien ilmavirtojen mukana Suomeen saapui satoja miljoonia kaalikoita. Kun kaalikoit tulivat niin aikaisin oli niillä mahdollisuus lisääntyä pariin kertaan, joka tarkoittaa valtavaa populaatio määrää. Meillä kaalit piiloutuivat harsojen alle heti istutuksen jälkeen. Kuitenkin heinäkuun alussa kitkentäaikaan kaalikoita oli viime vuotta enemmän. Ja miksipä ei, sillä kyllä meidän luomukaalit maistuvat niin hyvältä, että perhosillekin kelpaa. Niinpä jouduimme tänäkin vuonna kaalit ruiskuttamaan kaalikoin ja perhosen loisvalmisteella. Onneksi ainoa torjunta-aineruiskutus kuitenkin biologinen, jonka olemme tehneet. Kuitenkin nyt kaalit nostavat taas päätään valtavien, kauniin vihreiden lehtien keskeltä kiiltävinä ja rapsakoina. Hieman enemmän viime vuoteen nähden niissä voi syöntireikiä olla, mutta ne ovat selvinneet ja maistuvat raikkaalle ja ihanalle.

Myös lehtikaalta on alettu sadonkorjata. Se on kaali, mutta selvisi hyvin hyönteissyöjiltä ja sen vihreä lehtikin selvisi reiittä. Istutin lehtikaalien viereen kiinankaalia indikaattorikasviksi eli houkuttelemaan tuholaiset pois muista kaaleista. Annoin tuholaisten syödä kiinankaalin ja samalla tarkkailin tuholaismäärää. Lehtikaali on kaalien kuningas, kunnon voimaa antava vihannes. Lehtikaalissa on C-vitamiinia kaaleista eniten ja paljon on myös mm. rautaa ja kalsiumia. Tuota tummanvihreää, kevyttä, kauniin ryppyistä lehteä voi käyttää monin tavoin niin raakana salaateissa kuin kokonaisena keitoissa ja kastikkeissa. Lehtikaali myös säilyy pellolla pakkasiin asti.

Toinen voimavihannes pellollamme on uudenseelanninpinaatti eli lamopinaatti. Nimi jo kertoo mistä päin maailmaa tuo lehtivihannes on kotoisin. Sitä kerätään latvoen eli silloin se tekee uutta versoa aina leikkuupinnan lehtihankoihin. Lamopinaattia käytetään ryöpättynä ruokiin ja sitä voi ryöpättynä myös pakastaa. Ryöppys tarkoittaa nopeaa parin minuutin keittoa. Ravintolakouluperholaiset pellolla vieraillessaan kertoivat käyttävänsä sitä myös raakana salaatteihin.

Loppukesään kuuluu myös punainen, oranssi ja keltainen loisto. Elokuun kukkia pellolla ovat punaiset pellavat sekä muutamat viime vuodesta itse kylväytyneet sinikukkaiset kuitupellavat, valtavat auringonkukat ja  elokuun oranssit auringot, kehäkukat. Auringonkukan kanssa samaan sukuun kuuluva (tekstin alin kuva) keltainen kukka  kukkii jo osuuskuntalaisten puutarhalla Mustosessa ja kertoo siitä, että sen mukulatkin ovat toivottavasti tänä syksynä valmiita. Mikähän alun perin Perusta kotoisin oleva kasvi onkaan kyseessä? Maanalaiset mukulat sisältävät runsaasti inuliinia ja valmiita ne ovat nostettavaksi kukkien kukkimisen jälkeen.