Pellolta pöytään & varastoon

Nyt on suurin osa omista punajuurista nostettu maasta ja ne odottavat tulevia sadonjakoja varastossa. Tähän saakka syksyä sadonjakoihin menneet vihannekset on nostettu suoraan pellosta ja ne on maan raikkaina toimitettu osuuskuntalaisten sadonjakopisteisiin. Ruokaosuuskuntalaiset ovat syöneet nyt kolme kuukautta suoraan pellosta puhdasta suomalaista sesonkiluomuruokaa. Punajuuria riittää nyt noin marraskuun puoleen väliin saakka osuuskuntalaisille. Omia punajuuria on jaettu elokuusta lähtien lähes viikoittain ja tällä kaudella niitä riittää siis n. 3,5 kuukaudeksi jaettavaksi 200 taloudelle. Lokakuiset punajuurennostotalkoot menivät mukavasti. Punajuuria nousi 4700 kappaletta, porkkanoita nostettiin jonkin verran ja Pentti kynsi maata. Talkooruokaryhmä oli loihtinut oman pellon palsternakka-sipulikeittoa, kaalipiirakkaa, leipää munavoilla ja gluteiinitonta maustekakkua sekä pullia.

Satoa kerätään edelleen pellolla päivittäin sadonjakoihin. Lehtikaalta, salaattia, muutamia kurpitsoja ja kyssäkaaleja sekä lanttuja on maassa sekä viimeiset porkkanat odottavat nostajaa. Palsternakkaa on vielä iso rivistö. Viimeinen rivi opera-perunaa nostettiin eilen. Pellolta saadaan vielä muutama viikko tuoreita suomalaisia sesonkivihanneksia. Meidän pellolla on menossa purjo, palsternakka, peruna ja punajuuri-sesonki. Nyt ne ovat parhaimmillaan vielä ennen varastointia. Pellon vihreää lehtikaalta ja salaattia saadaan vielä muutama viikko virkistämään kotitalouksia. Vielä hetki saadaan nauttia lehtikaalin suomalaisesta C-vitamiinista ja oman maan salaatin raikkaasta makeudesta.

Kyntötyö on aloitettu ja kerrankin savimaa on tarpeeksi kuivaa. Maa käännetään talveksi toisin päin. Orgaaninen aines pääsee kompostoitumaan ja routa saattaa murustaa kynnettyä maata, parantaen savimaan rakennetta. Kyntäminen puhuttaa nykyään, mikä on hyvä. Viljapeltoja jätetään kyntämättä, jotta ravinteet eivät pääse huuhtoutumaan pellosta vesistöihin. Myöskään permakulttuuripiireissä maata ei kynnetä eikä käännetä, jotta maan rakennekerroksia ei häirittäisi. Vihannesviljelyssä tarvitsemme kuohkean maan, jossa on ilmatilaa syvältä. Lisäksi rikkakasveja ja tuholaisia voidaan kynnöllä ehkäistä. Lisäksi se on juhlavaa, kun maa jää käännettynä kohti talvista tähtitaivasta odottamaan kevättä. Maan alla tapahtuu paljon, orgaaninen aines hajoaa hajottajien toimesta ja maailman tärkeintä maa-ainesta humusta syntyy. Nyt lokakuussa saa olla iloinen siitä, ettei maa tiivisty, vaan on mureaa eikä märkää.

Syksyn satoa

Lokakuun ensimmäinen maanantai-aamu pellolla oli valkoinen. Aamulla hallan jälkeen on odotettava, että maa lämpenee ja kasvit sulavat ennen kuin sadonkorjuun voi aloittaa. Valoisa ja kylmä aamu kuitenkin yleensä tarkoittaa kaunista syyspäivää. Tällä hetkellä pellolla sadonkorjataan jonkin verran kylmää kestäviä kasveja kuten salaatteja, palsternakkoja, punajuuria, purjoja ja porkkanoita. Viereisellä steiner-koululla on vietetty Mikael-juhlaa eli syksyn vuodenaika juhlaa. Sadonkorjuun ajan juhla muistuttaa kesän lämmön värittämästä sadosta, mutta myös rohkeudesta mennä kohti pimeää aikaa.

Herttoniemen ruokaosuuskunta on mukana suunnittelemassa Helmi Liiketalousopiston ja Ravintolakoulu Perhon kanssa uudelle Perho Liiketalousopistolle kumppanuusmaataloustilaa Longinojalle. Kumppanuusmaanviljely Malmin Longinojalla mahdollistaisi opetussuunnitelmien kestävän kehityksen linjauksen integroitumisen opetukseen käytännössä ja vahvasti. Kumppanuusmaanviljely-tilalla kokki-opiskelijat pääsisivät oppimaan ruoan raaka-aineen matkan pellolta pöytään ja liiketalouden opiskelijat voisivat päästä suunnittelemaan tilan ja osuuskuntamuotoisen yrityksen budjetin toteutumista koulutyönään. Lisäksi he pääsisivät mukaan myymään sekä markkinoimaan tuotteita ja konseptia. Kumppanuusviljelyn ja koulutoiminnan yhdistyminen mahdollistaa todellista aloja ylittävää yhteistyötä, jossa lähiruoka ja lähiympäristön hyvinvointi korostuvat. Lisäksi ekologisen lähestymistavan ja taloudellisen ajattelun yhdistyminen on ajankohtaista yhteiskunnassamme. Niiden on tehtävä tulevaisuudessa tiivistä yhteistyötä, koska ilman toimivia ekosysteemipalveluita ei ole kestävää kehitystä ja niiden puuttuminen voi tulla maksamaan yhteiskunnalle valtavasti. Kaiken ikäisten ja kuntoisten malmilaisten ottaminen tilan toimintaan mukaan mahdollistaa yhteisen pihapiirin ja kestävän kehityksen oppimiskeskuksen toteutumisen sosiaalisessa mielessä. Tämä ehkäisee eriarvoisuutta yhteiskunnassamme sekä nostaa opetuksen uudelle, positiivista muutosta tukevaksi edellä kävijäksi ja luo uutta osallistavaa ruokakulttuuria kaupunkiin.

Palsternakkaa on nostettu pellolta nyt parin viikon ajan. Ne ovat kehittyneet isoiksi ja makeiksi viidessä kuukaudessa. Tämä edelleen luonnonkasvia läheisesti muistuttava juures tarvitsee pitkän kasvuajan ja on todellinen loppusyksyn sesonkituote. Palsternakan naatteja voi hyödyntää yrttimausteena ja jopa kookoksen tapaisessa liemessä. Naattien nesteen kanssa on oltava myös varovainen, sillä ne sisältävät alkaloideja, jotka voivat aiheuttaa ihottumaa ilman käsineitä.

Tällä viikolla taas tapahtuu. Ekosäätiön luentosarjan teemana on tänä vuonna jokapäiväinen leipämme. Luennot järjestetään tiistaisin klo 18 - 19.45 Helsingin yliopiston päärakennuksessa Fabianinkadulla. Luentosarja alkaa tiistaina 4.10. kumppanuusmaatalouden esittelyllä, jossa esimerkkinä esittelemme Herttoniemen ruokaosuuskunnan Kaupunkilaisten Oman pellon. Punajuuren nostotalkoot pidetään tämän viikon sunnuntaina 9.10. klo 11 - 16. Tervetuloa kuuntelemaan ja keskustelemaan kumppanuusmaataloudesta luennolle ja tervetuloa nostamaan omat punajuuret pellosta varastoon sekä kuuntelemaan luonnon ääniä Omalle pellolle.

.

Syksyn loppua & talven alkua

Talvi on tuloillaan. Talven tulon huomaa hiljalleen paljaiksi muuttuvista puista, valkeista kuurankukista, jäätyneistä lammikoista ja aamulla viluisen näköisistä kasviksista. Auringon noustessa ilma kuitenkin lämpenee vielä reilusti plussan puolelle, lätäköiden jää sulaa, ja pelto vaihtaa väriään kuuranvalkeasta vihreän, harmaan ja keltaisen eri sävyihin.

Omaa peltoa on kuluneen viikon aikana valmisteltu talvea varten. Tähän saakka on ollut erittäin kuiva ja kaunis syksy, mikä helpottaa monilta osin pellon töitä. Ilma on ollut kaunis ja aurinkoinen. Harsoja on levitetty kuivumaan, ja sitten viikattu varastoon kuin suuria lakanoita. Porkkanan päälle jätettiin vielä harsopeite lämmittämään porkkanan viimeisiä päiviä pellossa. Näin loppusyksystä, kun on jo pakkasöitä, harso pitää maan lämpimämpänä, ja pehmeämpänä, joten ensi viikon sunnuntaina on helpompi nostaa porkkanat maasta harson alta. Sunnuntaina pellolla vietetään porkkanatalkoita, joissa nostetaan yhdessä loppu porkkanasato varastoon.  Viimeviikolla saimme porukalla nostettua puna- ja raitajuuret, pienehkö, mutta tehokas talkooporukka sai paljon aikaan, kiitos siitä!

Myös vesipumput on nostettu ylös ensi kasvukautta odottelemaan, ja kasteluletkuja rullailtu kasaan. Papu- ja maissikasvusto, sekä parsakaalikasvusto on viety juurineen kompostiin, nekin kompostuoiduttuaan levitetään multana takaisin lohkoille, kuten kaikki muukin kasvijäte, jota kasvukauden aikana kompostiin viedään. Peltoa on siis siivottu, ja osa alasta on myös kynnetty. On hyvä, että kyntö saatiin tehtyä nyt, kun on vielä näin kuivaa.  Pellon pinta- alasta on nyt puolet kynnöksellä odottelemassa ensi kasvukautta.

Maassa on kuitenkin vielä paljon satoa jäljellä. Palsternakkaa, selleriä, purjoa, mustajuuria, keräkaalia, lehtikaalia ja porkkanaa. Varastossa jakoja odottelee puna- ja raitajuuret sekä perunat. Kesällä ja alkusyksystä olemme tottuneet todella runsaaseen sato- osuuteen, jossa on ollut vähintään kymmentä eri kasvista ja vihannesta. Nyt satokauden lopulla enään kuutta tai seitsemää erilaista. Jaossa alkaakin olla lähinnä juureksia, kaaleja ja purjoa. Niitä, jotka kestävät kylmää.

Sellerit jaetaan naatteineen niin kauan, kuin lehdet ovat siistejä ja kauniin vihreitä. Sellerin lehdet kannattaa käyttää mausteena, ja vaikka kuivata odottelemaan myöhempää käyttöä.

Ennenkuin maa jäätyy, valmistellaan myös jo seuravaa satokautta. Peltoon istutetaan talvivalkosipulia, joka vaatii kylmäkäsittelyn, jonka ne saavat luonnollisesti talven aikana, sekä pitkän kasvuajan. Ne valmistuvat ensi vuoden syksyllä. Tänävuonna valkosipulia istutetaan enemmän kuin viimevuonna, joten jos sato onnistuu, osuuskuntalaiset saavat useamman valkosipulin seuraavalla satokaudella.

Vaikka ollaankin siirtymässä syksystä talven puolelle, pellolla on vilskettä ja työn touhua marraskuun lopulle. Muutamat viikonlopputalkootkin vielä pidetään, ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Talkoista saa aina mukaan kolmosluokkaa, eli pieniä, tai hiukan vahingoittuneita kasviksia, jotka ovat kuitenkin varsin käyttökelpoisia. Pyrimme siihen, ettei mitään heitetä hukkaan, vaan kaikki saadaan käyttööön. Vielä on aikaa ja tilaisuuksia tulla pellon töihin mukaan nauttimaan raikkaan kirpeästä ilmasta!

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

JALLA JALLA: nopeasti, vauhtia, kiireesti, ripeästi, joutuin, menoksi

 

Pellolla kaikuu Jalla Jalla(kirjoitusmuotoa en tiedä), kun Kansainvälisen työleirin leiriläinen Muhammed kitkee. Hän ei osaa suomenkieltä eikä englantia, mutta se ei menoa haittaa. Hän kunnioittaa oman maansa tapoja ja paastoaa päivät Ramadanin tapaan. Irakilainen Muhammed on kitkenyt tämän viikon punajuuria ja raitajuuria sekä laulanut pellolla. Nigerialainen Godwin on paikkausistuttanut papuja ja kitkenyt niitä. Hän sanoi kitkennän lomassa, ettei kaipaa kotimaataan, Suomi on hyvä maa, mutta eläimiä hän kaipaa. Kotimaassaan hän näkee tiikereitä, kobria ja leijonia. Vastasin hänelle, että täällä maassa on paljon elämää, joka pitää tämän maan elävänä, kaikki pienet mikrobit. Tsekkiläispariskunta Betty ja Patrick olivat otettuja Helsingin vihreydestä ja siitä kuinka hyvin puistoista pidetään huolta. Kansainvälinen työleiri kävi tutustumassa viikko sitten Dodon kaupunkiviljelyksiin Pasilassa. Patrick haluaa perustaa kotikaupunkiinsa jotain samanlaista. Hän on sitä mieltä, että kaupunkien luonto on erittäin tärkeää ihmisten hyvinvoinnille.

Kaupunkilaisten omalla pellolla on ollut nyt 4. kerran Kansainvälisen vapaaehtoistyöjärjestön järjestämä leiri. Heidän ajatuksensa on rauhaa maailmaan vapaaehtoistyöllä. Luomutilan on mietittävä tarkkaan kuinka aikoo hoitaa heinäkuun kitkennät. Meillä monet osuuskuntalaiset ja harjoittelijat ovat lomilla heinäkuussa ja juuri silloin suurimman kasvun aikaan tarvitaan paljon käsiä. Osuuskunta järjestää sekä maksaa leiriläisille yöpymiset, ruoat ja vapaa-ajan ohjelmaa. Tänä vuonna pellolle saapui 9 ihmistä ympärimaailmaa. Sen lisäksi leirillä on kaksi suomalaista ohjaajaa: Katri ja Elina. Tänä vuonna leiriä täydennettiin kolmella turvapaikan hakijalla. Leiriläiset työskentelevät kuusi tuntia päivässä pellolla. Iltaohjelmassa on ollut mm. Nuuksion retki Janne Kilpisen biokaasubussilla, retki kaupunkiviljelyn maailmaan, Suomenlinnan reissu ja saunontaa Kuusijärvellä.

Tällä viikolla leiriläiset ovat kitkeneet punajuuret, raitajuuret ja pavut sekä paikkausistuttaneet niitä kylmän kesäkuun takia. Myös palsternakkamaa saatiin hyvään vaiheeseen. Suuri kasvu on vallannut pellon. Valvattien, jauhosavikoiden ja ukontatarten alta on kuitenkin juurikkaat löytyneet. Traktorivetoisia riviväliharauksia ovat hidastaneet tämän viikon sateet. Heinäkuussa kitkentävuoroaan vielä odottavat mm. lantut, kyssäkaalit sekä muut kaalikasvit purjoa unohtamatta. Kesäkurpitsat kukkivat ja valmistautuvat monen muun kasvin tavoin 28.7. jälleen alkavaan sadonjakoon.

Punajuuria & Purjoja

Kesäkuun kynnyksellä voikukkaniityt vihannoivat, aurinko paistaa ja Omalla pellolla tuulee. Paljon on viikossa tapahtunut ja myös ensimmäiset rikkakasvien torjuntatyöt on kylvöjen sekä istutusten lomassa aloitettu. Traktori hurisee, linnut visertävät pesäpuuhissa ja juolavehnä lepattaa tuulessa.

Varhaisperunat on harattu ensi kerran. Ne ovat tulleet hyvin pintaan. Nyt jännitetään riittääkö lämpö niin, että saadaan perunaa jo juhannukseksi. Kaikki punajuuret ja raitajuuret on kylvetty. Purjoja istutettiin reilut 3000 tainta ja härkäpapukin pääsi maahan. Sipuli-, porkkana- ja palsternakkapenkit liekitettiin. Mustajuuripenkit käytiin läpi käsiharalla. Mustosen virkistyspuutarhassa on yrttiympyrää kitketty. Lisäksi on siimaleikattu pitkää nurmea. Kausihuoneessa kastellaan pieniä rukolan ja pinaatin taimia. Herne kylvettiin käsin Lilinkotisäätiön Green Care-iltapäivässä. Kasvua tapahtuu, kädet ja koneet käyvät. Kesäkuun kasvun tohina on käsin kosketeltavaa.

Lauantaina 23.5. oli peltotalkoot Omalla pellolla. Punajuuripenkit tasoiteltiin haravoilla käsintyönnettävää kylvöpyörää varten. Pellon teeyrttilaatikot kitkettiin. Lisäksi hirsivajan paikkaa laskeskeltiin ja sähkövetoja kaivettiin umpeen. Pellon talkooruokaryhmä oli loihtinut maan mahtavat eväät talkoolaisille. Oli oman puutarhan raparperipiirakkaa, kikhernesalaattia höystettynä omilla ruohosipuleilla, porkkanakeittoa ja luomuleipää levitteillä. Kiitos talkooruokaryhmälle! Teen aikaan Pentti Okkonen soitti kaunista musiikkia. Sunnuntaina 14.6. voi tulla seuraavan kerran Oman pellon isoihin talkoojuhliin. Silloin juhlitaan keskikesää!

Vielä vähän punajuurta sitten mustajuurta & valkosipulia

Mutavellia, kuraa! Sitä se taas on. Lokakuu ja savimaa on märkää. Tihkuttaa ja askeleissaan saa olla tarkkana, ettei kaadu. Savi, kun on liukastakin märkänä. Savi on kuivana kovaa, kosteana muruista, märkänä muovailtavaa. Hyvin elävää ainesta! Siihen on parempi tutustua kunnolla pellolla, sillä se määrää paljon töitten tahtia.

Punajuuret on nyt lähes kaikki nostettu. Viime viikonloppuna oli lastentalkoot ja iltapäivällä osuuskuntalaisten talkoot, jossa nostetut punajuuret lajiteltiin. Viime lauantaina nostettiin noin 500 kg punajuurta ja määränä noin 5 punajuurta/osuuskuntalainen/6 viikoksi. Aamutalkoissa oli arviolta noin 30-40 lasta ja ai että mutainen savipelto sekä kuralammikko kiehtoi. Kiitos Arabian helmen päiväkodille talkoista.

Tällä viikolla tökittiin valkosipulin kynsiä maahan. Ensin tehtiin ura, sitten valkosipulit menivät vakoon ja vako peitettiin Novarbon luomuhyväksytyllä turvemullalla. Kävi meitä  steiner-koulun 9 luokkakin auttamassa valkosipuleiden kanssa, niin istutus kävi teinien nopealla voimalla. Peltolaiset Kaisa, Maarit & Sandro irrottelivat valkosipuleiden kynsiä ja ihastelivat sipulin kaunista symmetristä muotoa. Toivottavasti valkosipulit ovat nyt niin syvällä etteivät idä vielä tänä vuonna, mutta kuitenkin juurtuisivat. Kiitos Stadin puutarhurille valkosipuleiden hankkimisesta!

Loppuviikosta aloitettiin mustajuuren nosto. Mustajuurella on kiehtovat teräväkärkiset lehdet ja pitkä ulkopuolelta musta, sisältä valkoinen juuri. Se on erikoinen ilmestys. Maa oli kastunut juuri sopivasti, että pitkä juuri irtosi siitä hieman helpommin kuin märästä tai liian kuivasta savimaasta. Silti se on vaikeaa saada sieltä kokonaisena ulos. Mustajuuren nosto on hidasta, vaatii pinnaa ja keskittymistä. Ensi viikon jakoon tulee 5 mustajuurta/osuuskuntalainen. Sen verran kaksi ihmistä sai nostettua päivässä.

Punajuuret uunissa pihlajanmarjahillon ja sinihomejuuston kera

Keitä pestyjä punajuuria niin kauan, että ne ovat kypsiä ( 1 - 2 tuntia). Kuori punajuuret, halkaise ne ja koverra leikattuun pintaan laakea kuoppa. Täytä kuoppa pihlajanmarjahillolla, laita päälle sinihomejuustoa. Laita täytetyt punajuuret voidellussa vuoassa tai leivinpaperilla uuniin niin pitkäksi aikaa, että ne ovat läpeensä lämmenneet ja juusto on sulanut. ( n. 220 C, n. ½ tuntia). Punajuuren makeus, pihlajanmarjan kirpeys ja homejuuston rasvainen suolaisuus muodostaa yllättävän ja hienon makuyhdistelmän.

Kiitos Maalalle sesonkireseptistä.

Valkoinen yö & Oranssikeltainen päivä

Kylmät yöt ja kuulat aamut kertovat kauniista lokakuun alusta. Valkoiset hennot kuuran kukat peittävät peltoa aamuisin ja päiväksi maa sulaa lämpimäksi. Lokakuun alku on ihanan aurinkoinen ja kuiva. Pelto kantaa konetta ja uskallamme kokeilla ensimmäistä kertaa valkosipulinkin syysistutusta Omalla pellolla. Savimaa on sen verran kuiva, että uskaltaa traktorilla penkin ajaa. Tähän asti savimaa on joka syksy ollut liian märkä syysistutukselle. Myös kaunista ruskaa lupailee pakkasyöt ja kesän auringossa kerääntyneet kasvien sokerit. Oranssin keltaisena loistavat vaahteramme, mutta myös maa-artisokkamme kukkivat jälleen, mikä tarkoittaa myös mukulan valmistumista.

Tällä viikolla Omalla pellolla vieraili puhjoismainen biodynaaminen koulutusryhmä. He olivat kiinnostuneita CSA-viljelystä. Heidän vierailunsa myös ilahdutti "personal farmeria" suuresti. Hienoa, että eurooppalainen ja pohjoismainen yhteistyö kukoistaa ja kiinnostus suomalaista ruoan tuotantoa kohtaan kasvaa.  Perhon kansainvälinenryhmä vierailee pellolla tänään perunan nostossa. Lauantaina on ensin Arabian helmen päiväkodin talkoot aamusta ja iltapäivällä on punajuuren nostotalkoot osuuskuntalaisille. Suurin osa peltolaisista eli pellon harjoittelijoista ovat palanneet kouluihin ja nyt Omalla pellolla talkoot ovat tärkeämpiä kuin koskaan, että saadaan oma sato talteen marraskuisia päiviä lämmittämään ja värittämään. Punaiset punajuuret toivottavasti nostetaan kaikki varastoon huomisen ja lauantain aikana. Oranssit porkkanat odottavat sitten seuraavana vuoroaan. Ensi lauantaina 4.10. on punajuuren nosto ja sunnuntaina 26.10. on porkkanatalkoot.

Yhteisöllisyys on omalla pellolla tärkeää näin syksystä. Kaikki osuuskuntalaiset pääsevät iloitsemaan omasta sadosta ja kesän hedelmistä pellolle, vaikka eivät olisi niiden hoitotöissä olleetkaan mukana. Ennenvanhaan syksyllä nostettiin aina perunat yhdessä maasta. Ruokaosuuskunta mahdollistaa kaupunkilaisille uuden terveen kulttuurin kehittymisen, vanhojen juurien elvyttämisen, maaseudun ja kaupungin kohtaamisen sekä kaupunkilaisen ja tuottajan yhteistyön. Kaupunkilaisten omalla pellolla ei ole juuresten nostorautaa eli nostamme kaiken käsin talikolla. Se on iso työ, mutta talkoillen se on mukava työ ja vähentää öljyn kulutusta sekä saasteita sekä lisää terveen ihmistyön määrää. Talkoot mahdollistavat monipuolista pienviljelyä, koska viljellessä 40 eri kasvia, ei voi erikoistua jokaisen kasvin laitetekniikkaan, puutarhatalous ei sitä mahdollista. Talkoiden avulla myös tieto ja osallistuminen sekä yhteisön ja juurien jälleenrakentaminen lisääntyvät.

Punajuuri-suklaabrowniet

3 dl punajuurta keitettynä ja raastettuna (3 isohkoa punajuurta)nokare voita vuoan voiteluun 150 g voita 150 g tummaa suklaata 100 g saksanpähkinöitä 3 kananmunaa 3 dl sokeria 2,5 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta (2 rkl rommia) pinnalle: tomusokeria

Keitä punajuuret kuorineen kypsiksi. Kuori ja raasta hienoksi. Vuoraa suorakaiteen mallinen vuoka leivinpaperilla ja voitele paperin pinta nokareella voita.

Sulata voi ja suklaa vesihauteessa. Leikkaa pähkinät karkeaksi rouheeksi. Vaahdota munat ja sokeri sähkövatkaimella kuohkeaksi vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita hieman jäähtynyt suklaasula joukkoon. Yhdistä leivinjauhe ja pähkinärouhe jauhoihin. Lisää jauhot, punajuuriraaste ja halutessasi rommi taikinaan käännellen.

Kaada taikina vuokaan. Paista 175 asteessa keskitasolla noin 30 (-40 minuuttia). Kokeile kypsyys puutikulla vuoan keskeltä. Paistoksen olomuoto kuuluu olla kostean mehevä, mutta ei raaka ja valuva. Anna jäähtyä hetki. Nosta leivinpaperin avulla leikkuulaudalle. Siivilöi tomusokeria pinnalle ja leikkaa paloiksi.

Ohje: Pirjo Toikkanen, Glorian ruoka ja viini Kiitos Inkerille reseptin jakamisesta.

Sadonkorjuujuhlat

Nieriää uunijuuresten kera

2 kpl nieriä-fileitä (tai yksi iso filee lohta, noin 1 kg)1 tl suolaa mustapippuria myllystä

Uunijuurekset: 8 isoa perunaa 5 porkkanaa 4 punajuurta 200 g lanttua 3-4 punasipulia timjamin oksia

Marinadi: 1⁄2 dl rypsiöljyä 1⁄2 dl hunajaa 1 tl suolaa 1 tl mustapippuria 3 valkosipulinkynttä hienonnettuna

Koristeleluun: persiljaa

Sekoita marinadin ainekset suuressa kulhossa. Kuori perunat ja leikkaa ne lohkoiksi. Laita ne saman tien marinadin joukkoon, jotta ne eivät tummu. Kuori loput juurekset. Paloittele porkkanat sekä lohko punajuuret ja lanttu haluamallasi tavalla ja lisää ne perunoiden joukkoon. Kuori ja lohko lopuksi sipulit ja lisää ne sekä timjamin oksat juuresten joukkoon. Uunijuureksiin käy hyvin myös muut juurekset, esimerkiksi palsternakka ja juuriselleri.

Poista nieriä-fileistä nahka ja mausta fileet. Mikäli nahan poisto tuntuu hankalalta, voi fileet paistaa juuresten päällä myös nahkapuoli ylöspäin. Nahka on helppo poistaa kypsästä fileestä.

Laita juurekset voidellulle uunipellille. Kypsennä juureksia ensin 225 asteessa 15 minuuttia ja vähennä sen jälkeen uunin lämpö 200 asteeseen. Kun juurekset ovat kypsyneet noin 30 minuuttia, lisää niiden päälle nieriä-fileet. Anna kypsyä vielä noin 20 minuuttia fileiden paksuudesta riippuen. Mikäli käytät lohifileetä, laita se uuniin noin 10 minuuttia aiemmin, sillä sen kypsymisaika on pidempi.

Koristele fileet tarjolle pantaessa persiljalla.

Viikko 34

 

Punajuuri                  (Beta vulgaris var. vulgaris)

Punajuuri on sokerijuurikkaan serkku. Se on Välimeren maiden vanha viljelykasvi, joka tuli Pohjoismaihin ja Suomeen melko myöhään.

Punajuuri muodostaa mehevän mukulan, joka voi olla pyöreä, litteänpyöreä, munanmuotoinen tai pitkänomainen lajikkeen mukaan. Hyvä punajuuri on tasainen, voimakkaan tummanpunainen ja pinnaltaan sileä.

Punajuuri sisältää nitraatteja, jonka takia se ei sovellu aivan pienten lasten ravinnoksi. Punajuuren kuorta, kantaa ja juuren päätä ei tule poistaa ennen keittämistä, ettei punainen väriaine valu keitinveteen. Suomessa viljellään myös valko-, kelta- ja raitajuurikkaita. Nykyisin suositellaan käyttämään punajuurta vain kunnolla kypsennettynä.

Punajuuri on erityisesti joulunajan juures. Kotioloissa se tunnetaan perinteisesti etikkasäilykkeenä. Tuoretta punajuurta on totuttu kypsentämään myös erilaisiin ruokiin. Monen mielestä punajuuri maistuu parhaalta uunissa paahdettuna. Hyvää se on myös pihveissä, padoissa, muhennoksissa, laatikoissa ja keitoissa. Punajuurikakkua voi tehdä porkkanakakun tapaan. Klassisiin punajuuriruokiin voi lukea rosollin, borssin ja Lindströmin pihvit.

Tuoretta punajuurta säilytetään kylmässä, +2 - +5 asteen lämpötilassa.

Heinäkuun lämpö

Lämpö on palannut. Kesäkurpitsat ovat muuttaneet väriään takaisin vihreämmäksi ja muutkin kasvit näyttävän nauttivan. Samoin myös kansainväliset työleiriläisemme. Leirin ensimmäinen viikko oli kylmä ja sateinen, millaisena nyt alkukesän muistaa, mutta toista leirin viikkoa on aurinko hellinyt ihan helteellä.

Leiriläiset ovat kitkeneet tällä viikolla palsternakkaa, punajuurta ja perunariveistä suurimmat kestorikkakasvit eli peltovalvattia, ohdaketta ja juolavehnää. Itse olen harannut lähes kaikkien kasvien rivivälit hanhenjalkaharoilla. Tänään haraustyö loppui, kun ampiaspesä löytyi hararungosta juuri ennen maissin vuoroa. Ampiaisetkin ovat jälleen liikkeellä lämmön palattua eli ekosysteemipalvelu pölytys toimii. Myös käsiharat on kaivettu esiin ja pellon harjoittelijat Eveliina, Timo ja Kaisa ovat haranneet myös purjot jälleen näkyviin ja sellerit ottamaan aurinkoa rikkojen keskeltä. Myös peltokompostimme alkaa jälleen näyttämään isolta aumalta. Sitä on nyt joka aamu aina päivän kitkentäkasan päälle kuivitettu järviruoko-oljella niin eiköhän terve lahoamisprosessi ala.

Tällä viikolla osuuskuntalaiset ovat järjestäneet leiriläisille myös ohjelmaa mm. uintiretken Nuuksioon Jannen biokaasubussilla, Claire oli veneretkellä Suomenlinnassa leirin kanssa ja leiri oli myös Rauhan asemalla viettämässä iltaa, missä Galina esitteli osuuskunnan toimintaa. Harjoittelijamme Kaisa Vehmasheinä piti hortoiluretken oman peltokierrokseni jälkeen leiriläisille Mustosen puutarhan takana olevalla luonnonsuojelualueella torstai-iltana. Huomenna on sitten tarkoitus syödä leirillä retken antimia. Luonnonkasvien keräilystä ja hyödyntämisestä voi tulla oppimaan myös ensi viikon keskiviikkona, kun Kaisa pitää retken osuuskuntalaisille.

Punajuuri-vuohenjuusto quishe

pohja: 300g voita 4dl vehnäjauhoja 2 dl grahamjauhoja 1 muna 3rkl vettä

-nypi massa tasaikseksi -kauli levyksi ja levitä pellille -paista uunissa 10 min ilman täytettä

täyte: 1.5kg punajuurta raastettuna 1dl oliiviöljyä 1rkl timjamia 3tl valkopippuria 3tl suolaa 100g vuohenjuustoa 4dl kermaa 2 munaa 1tl suolaa

juustoraastetta

-paista punajuuriraaste kypsäksi pannulla oliiviöljyn kanssa, lisää mausteet. -levitä kypsynyt täyte taikinalevyn päälle, nypi vuohenjuusto sekaan, ja kaada kerma-muna seos päälle. Ripottele juustoraaste päälle. -paista uunissa 200c n.40-50min

LEHTIKAALI-FILOPAISTOS

noin 5 arkkia pakastefilotaikinaa3/4 dl voisulaa

Täyte: Yhden viikon satsi lehtikaalia 1 purjo 1 dl kasvislientä ripaus merisuolaa vastarouhittua mustapippuria 4 keitettyä punajuurta 1 iso omena 2 rkl silputtuja  yrttejä maun mukaan 150 g fetajuustoa 2½ dl kermaa 2 kananmunaa

1.Ota pakastefilotaikina sulamaan huoneenlämpöön noin tuntia ennen valmistamistamista.

2. Keitä punajuuret, anna jäähtyä hetken. Kuori ja viipaloi ohueksi.

3.Leikkaa lehtikaalista kovat lehtiruodit. Suikaloi ohueksi. Pese purjo ja suikaloi sekin ohuesti. Kuullota öljyssä pannulla, lisää 1 dl kasvislientä ja ½ dl kermaa ja hauduta pehmeäksi. Mausta suolalla ja pippurilla. Anna jäähtyä

4. Laita uuni kuumenemaan 200 asteeseen. Avaa filotaikinarulla varovasti.

5.Voitele voisulalla piirakkavuoka (halkaisijaltaan noin 26 cm). Nosta vuokaan ensimmäinen filoarkki niin, että taikinan reunat jäävät roikkumaan reunan ulkopuolelle.

6.Voitele filoarkki reilusti voisulalla ja nosta päälle toinen filoarkki. Jatka näin, kunnes taikinaa on noin 4–5 kerrosta. Siirrä loput taikinasta hyvin peitettynä jääkaappiin ja käytä se parin päivän kuluessa.

7.Kuori ja lohko omenat (suomalaisia omenoita ei tarvitse kuoria), poista siemenkodat ja viipaloi. Lado vuokaan filotaikinan päälle lehtikaali-purjomuhennos, punajuuriviipaleet, omenat ja yrtit. Murenna päälle fetajuusto ja kuorruta muna-kermaseoksella. Mausta mustapippurilla.

8.Käännä vuoan reunojen yli roikkuva taikina täytteen päälle limittäin ja lomittain. Voitele vielä lopulla voisulalla sekä taikinoiden väliset kerrokset että paistoksen pinta.

Paista uunin keskitasossa noin 30–40 minuuttia tai kunnes paistos on saanut kauniin värin.

Kiitos Nina ohjeesta.

Kasvukauden loppu

Viimoiset lehtikaalit kerättiin. Ne seisoivat tanakasti lokakuun tuulessa saman värisinä kuin kuuset niiden takana. Palsternakat ja loput purjot nostettiin maasta viime sunnuntain talkoissa. Viimeiset mustajuuret olivat tämän viikon jaossa. Niin kasvukausi virallisesti loppui Etelä-Suomessa eilen lokakuun loppuun. Vielä maassa makaa muutamia harsoja, jotka pitäisi kuivattaa. Muutamia harsosäkkejä lojuu siellä täällä ja mm. pitkät lehtikaalit pitäisi poistaa kynnön tieltä.

Viime sunnuntaina vietiin viimeisiä tämän vuoden isoja peltotalkoita. Palsternakkaa nousi n. 300 kg ja vauhdilla. Loput pienimmätkin purjot nousivat märästä savimaasta talikon avustuksella ja ne kauppakunnostettiin kauniiksi. Keräkaalimaan siivousta aloitettiin ja myös pellolta vietiin McCormickin lavalla roskia kierrätykseen. Sitten syötiin yhdessä teemaan sopivasti palsternakkakeittoa, purjo-punajuuripiirakkaa ja palsternakkakakkua. Lokakuun lopun talkoissa saatiin yhdessä paljon aikaan. Paikalla ruokaosuuskuntalaisia oli n. 25 henkeä.

Nyt pelto odottaa kyntäjäänsä, maansa kääntäjää. Osuuskuntalaisemme Karlsson on jo aloitellut kyntöurakkaa. Karlsson liittyi viime syksynä osuuskuntaan hienon traktorinsa ja tietysti ihanan vaimonsa Heljän kanssa. Hänen traktorinsa kokeili kyntöä jo viime syksynä ja nyt kyntöä ehdittiin tehdä ennen sateita eli silloin vielä, kun maa oli kuiva. Iso kiitos Kai Karlssonille ja tietysti McCormickille.

Avomaan vihannesviljelyssä pelto kynnetään syksyllä, jotta routa voisi murustaa savimaan rakennetta talvella. Myös kaikki kasvin kasvulliset elimet käännetään maahan uuden humuksen muotoutumisprosesseihin. Kyntö tuo maahan ilmaa, jotta lahoaminen voi tapahtua. Kyntö myös kuivattaa maata, mikä helpottaa muokkauksia keväällä. Lisäksi kyntö ehkäisee kasvitauteja ja tuholaisia eli  mm. sipulikärpäsen munat hautautuvat niin syvälle etteivät ne sieltä enää nouse. Kyntöauran siipi kääntää aina seuraavan maaviilun aina edellisen siiven jättämän vaon päälle.

Varaston uumenissa osuuskuntalaisten koteja odottavat omat demeter-porkkanat, makeat punajuuret, kiinteät nicolat, jauhoiset operat sekä parhaat palsternakat. Myös oman pellon biodynaaminen hapankaali on nyt valmista ja tuoretta keräkaalta on vielä yhden viikon jakoon. Marraskuussa pellon isot tuorejaot muuttuvat juuresjaoiksi.

Minua odottaa vielä muutamat paperityöt. Tilastokeskus oli jo kiinnostunut satomääristämme eli lohkokortit odottavat lopullisia satomääriä ja kylmiö inventaariota, jotta osaamme laskea juuresmäärät oikein 160 osuuden kesken. Komposti täytyy vielä sijoittaa paikkaan, jossa humuksen muodostus voi rauhassa vuoden päivät tekeytyä. Samalla keskeinen kompostipaikka vapautuu jälleen ensi kauden jätteiden prosessoitumiselle ja uuden elämän kierrolle.

Keltainen kultainen lokakuu

Aurinko kultaa koivut. Ruska on kauneimmillaan. Hetkelliset muutaman päivän kylmät jaksot ovat saaneet puut keräämään lehtivihreän talteen. Nyt puut loistavat yhtä kauniina ja valoisina kuin mennyt kesä. Pohjoisessakin valoa ja lämpöä riitti. Nyt sen näkee kultaisista koivuista, värikkäistä vaahteroista ja lämpöisen oransseista tuomista. Tämän syksyn ruska on silmiä hivelevän kaunis: kultaiset auringon valon tuottamat värit loistavat puhtaina kynnettyä peltoa vasten.

Maa pellolla ei jää saappaan pohjaan kiinni vaan savimaakin on lokakuun maaksi suhteellisen kuiva. Tämä helpottaa pellon sadonkorjuutöitä. Maa kantaa vielä koneita ja talikollakin on helpompi nostaa. Savimaa on niin erilaista riippuen veden määrästä. Pellolla liikkuessa ei jää peltoon kiinni vaan pääsee vielä vaivattomasti eteenpäin. Sateen sattuessa kyllä luistaa.

Omat perunat ja punajuuret on jo varaston uumenissa. Sieltä niitä tilausten tullessa nostetaan lajitteluun. Perunat pitää katsoa aina läpi ennen tilauksen lähtöä. Kellarissa huonot ja tautiset erottuvat nopeasti. Perunan nostossa meillä on ollut apuna talkoita, kehitysvammaisryhmä ja erityisnuoria. Tällöin lajittelu ei nostovaiheessa ole aina ollut erityisen tarkkaa. Onneksi osuuskuntamme jäsen Jari Kuokkanen teki pellolle perunan lajittelupöydän.

Nyt on maassa vielä lämpöisen oransseja porkkanoita. Makeat, kaunisnaattiset varhaisporkkanalajikkeet ovat melkein kaikki nostettu, mutta kaksi varastoporkkanalajiketta on vielä pellossa. Niiden kasvuaika on pitempi, ne säilyvät paremmin ja kuori on paksumpi. Myös valon vaaleat palsternakat ovat vielä maassa. Pellossa on vähän mustajuurta, maa-artisokkaa ja kylmän kestävää lehtikaalta, joka sekin vain makeutuu kylmän saapuessa. Vihreät purjot ja viimeiset keräkaalit myös odottavat nostoaan. Nyt sunnuntaina on osuuskunnan talkoot ja tarkoitus on nostaa omat porkkanat varastoon.

Maistatin peltomme porkkanoita koululaisryhmälle tällä viikolla. Ensin maistatin oman pellon biodynaamisesti viljeltyä, sitten tavanomaisesti viljeltyä ja lopuksi luomuviljeltyä porkkanaa. Maistatusvaiheessa en kertonut, mistä porkkanasta oli kyse. Kahdeksantoista oppilaan lähes yksimielinen mielipide oli, että ensimmäinen porkkana maistui parhaalta. Porkkanaa luonnehdittiin taivaallisen makuiseksi, lempeäksi ja täysin vastakkaiseksi kuin seuraava porkkana. Lopuksi myös kyseltiin, että mistä näitä biodynaamisesti viljeltyjä porkkanoita saisi. Täytyy tietysti muistaa, että meidän porkkana oli samana päivänä nostettu, kun taas tavanomainen porkkana oli käynyt läpi pesuprosessin, kulkenut mahdollisesti tukun kautta kauppaan ja seissyt vielä kaupan valoisella hyllylläkin jonkin aikaa. Kaikessa tuossa on tuore, makea maku saattanut kärsiä. Tietysti maku on myös lajikekysymys. Meidän porkkanat ovat biodynaamisesti tuotettuja avopölytteisiä lajikkeita, jotka valitaan tarkasti nimenomaan sisäisten laatuominaisuuksien mukaan. Tietysti myös oman pellon maa ja kasvuolosuhteet vaikuttavat juurekseen.

Tällainen lämmin valoisa kasvukausi varmasti myös maistuu makeutena sadossa ja on osaltaan vaikuttamassa sadon laatuun. Vielä, jos sato saadaan nostettua ei sateisena päivänä ylös voi se kruunata sadonkorjuuhetken, mutta myös laadun. Muun muassa punajuurella on nitraatin kerääjänä suurempi riski suuriin nitraattijäämiin, jos se nostetaan sateisella säällä. Meidän punajuuritalkoissa ei onneksi satanut ja ravinteetkin tulevat orgaanisista lannoitteista, joissa liukoista typpeä on vähän.

Osuuskunta toimii!

Viime viikonloppuna oli kahdet hätätalkoot: lauantaina punajuuren nostotalkoot ja sunnuntaina Opera-perunan nostotalkoot. Ruokaosuuskunta mahdollistaa nopean toiminnan. Kun käsiä on monta, voimme tarvittaessa toimia hyvinkin nopeasti.

Onneksi talvi varoitti tulostaan viikko etukäteen. Tiedostimme hallanvaaran ja toimimme. Päätimme talkoilla koko viikonlopun, jotta varastosatomme ei tarvitsisi palella ja paleltua pellossa. Viime lauantaina saimme nostettuna kaikki loput punajuuret ja sunnuntaina nousi myös loput jauhoiset pyöreät Opera-perunat. Operaa nousi 1500 kg ja punajuurta on nyt nostettu jouluun asti.

Alkuviikko oli leuto, mutta sitten tiistai-keskiviikko välisenä yönä halla marssi jälleen viikon tauon jälkeen pellolle ja toi mukanaan - 4 ° C pakkasen. Keskiviikkoaamuna oli kuurankukkia lehtikaalissa ja valkoinen kuura peitti monet vihannekset. Onneksi porkkanat olivat hallaharson alla turvassa.

Tällä viikolla jakoon pääsi myös mustajuuri: tuo kuorittuna vaalea maitiaisnesteen tummuttama parsan tavoin käytettävä jännän näköinen juures. Nyt ollaan siis alettu nostamaan myös myöhäisvihanneksia palsternakkaa, selleriä, mustajuurta ja maa-artisokkaa. Tähän vuodenaikaan kuuluu myös säilöntä ja osa omista keräkaaleista lähti Päijät-Hämeen Luomuun hapatettaviksi. Monet vihannekset säilyvät hyvin varastossa pitkälle talveen kuten porkkana, palsternakka, punajuuri ja peruna. Sen sijaan joitain vihanneksia on aika säilöä ja jopa muuntaa makuja ja jalostaa vitamiineja. Hapatus ja fermentointi ovat oivia tapoja jalostaa vihanneksia eteenpäin ja lisätä niihin vitamiineja kuten B- ja C-vitamiinia sekä ruoansulatusta tukevaa maitohappoa. Myös hillot ja marmeladit ovat ihana tapa varautua talveen. Porkkanamarmeladi, lehtikaalipesto tai kurpitsahillo lämmittää mieltä talven tuiskeessa.

Herttoniemen ruokaosuuskunnan pellolla on kasvanut tänä vuonna monen -moista, -makuista ja -muotoista vihannesta. Toinen on kylmän arka, toinen taas kuivan arka, joku ei tykkää kuumasta. Jokaisella niistä on oma kasvuaikansa, jolloin osuuskuntalaisille on tarjolla kotimaista tuoretta sesonkiruokaa. Jokaisella vihanneksella on oma sadonkorjuuaikansa, jolloin osuuskuntalainenkin voi päättää, mikä aika hänelle sopii tulla auttamaan: kevät, kesä vai syksy. Joku osuuskuntalainen tykkää seurata koko kautta, sekin onnistuu. Sitten viljelyssä on näitä kriittisiä hetkiä kuten hallanvaara ja silloin mikään ei helpota enemmän kuin tieto, että on ihmisiä joita kutsua talkoisiin. Yhteistyön ja yhteisön voimin saatiin taas 160 kaupunkilaisen perunat ja punajuuret pelastettua ja homma hoidettua.

Mehevä punajuurilaatikko

Tämä ruoka on parhaimmillaan, jos sitä on kunnolla aikaa haudutella uunissa. Laatikon voi tehdä valmiiksi vaikka edellisenä päivänä ja vain lämmittää ennen syömistä (jos vain malttaa olla syömättä heti!).

Tarvitset:

• 3 isoa punajuurta
• 7 keskikokoista perunaa
• 2 pientä sipulia
• 2 valkosipulin kynttä
• 1 purkin (150 g) fetaa yrttiöljyssä, esim. Apetit Classic (tai halutessasi mitä tahansa muuta juustoa: raejuustoa, homejuustoa, vuohenjuustoa jne.)
• mustapippuria myllystä
• 1/2 tl jauhettua muskottipähkinää
• 1 tl suolaa
• 2-3 dl kermaa tai kaurakermaa
• 1/dl vettä
• pinnalle juustoraastetta
• paistamiseen ja vuoan voitelemiseen voita tai öljyä

1. Kuori ja raasta perunat ja punajuuret.
2. Silppua sipuli ja valkosipuli ja kuullota niitä pannulla voissa tai öljyssä muutama minuutti. Ei tarvitse paistaa pehmeäksi asti, vain sen verran, että voimakkain kirpeys taittuu ja valkosipuli tuoksuu.
3. Voitele vuoka ja laita sinne peruna- ja punajuuriraaste sekä sipulipaistos. Mausta suolalla, pippurilla ja muskotilla. Heitä joukkoon feta öljyineen päivineen (jos tuntuu liian öljyiseltä, jätä osa öljystä käyttämättä).
4. Sekoita ainekset keskenään.
5. Sekoita kerma ja vesi ja kaada seos vuokaan.
6. Raasta päälle juustoa, esim. edamia tai nuorta goudaa.
7. Paista 200-asteisessa uunissa noin 1,5 tuntia. Jos on aikaa, jätä laatikko uuniin vielä hautumaan, kun laitat uunin pois päältä. Ruoka on parhaimmillaan vartin tai puoli tuntia uunista ottamisen jälkeen.
8. Nauti esimerkiksi suolakurkkujen ja oman pellon maissin kanssa.