Papua, sadetta & satoa

Sataa ja paistaa. Se on Suomen kesä ja elokuun alku. Satoa korjataan kovaa vauhtia. Kesäkurpitsat kasvavat vauhdilla ja vihreitä pavun palkoja valmistuu. Kesäkurpitsat ja kurpitsat kukkivat kullan keltaisina, nicola-peruna lopettelee valkoista kukkimistaan ja kohta perunan varret saa jo niittää. Harjoittelijamme palailivat tällä viikolla kesälomiltaan pellolle ja nyt huhkitaan viikoittaisten sato-osuuksien ja syksyn sadon kypsymisen eteen. Saadaan sadonkorjata ja hoitaa kasvustoja.

Elokuu on runsain satokuu. Lehtivihannekset kuten pinaatti, salaatti ja mangoldi kasvavat, kesäkurpitsaa pukkaa, myös yrttejä kuten basilikaa saadaan, pavut sekä herneet valmistuvat, perunat ovat parhaimmillaan, sipulit ovat tuoreita, mutta isoja, lantut ja nauriit pullistelevat, fenkolia on jo saatu ja punajuuret kypsyvät parhaillaan. Useimpien juureksien ja monien kaalien valmistumista kuitenkin vielä odotetaan. Tänä vuonna kaalit ovat kasvaneet hitaasti niiden runsaan tuholaistilanteen lisäksi. Sen sijaan papu, sipuli ja kesäkurpitsa ovat pitäneet kesän lämmöstä ja kosteudesta. Ne kasvavat nyt hyvin.

Hoitotyöt jatkuvat. Palsternakkaa kitketään parhaillaan loppuun ja osa suuritöistä porkkanamaata odottelee vuoroaan edelleen. Valkosipulien kitkentä saatiin valmiiksi alkuviikosta. Traktoriharausta odottelee punajuurimaamme ja kaalimaa. Päivittäiset 7 mm:n sadekuurot hieman häiritsevät savimaan koneellista hoitoa. Kasvit pitävät sateesta, mutta maa on melkein liian märkä kantaakseen konetta tiivistymättä. Lepäämässä ja latautumassa olevia viherlannoslohkojamme niitetään parhaillaan. Ruisvirna kerää typpeä maahan ja italianraiheinä pitää maan kasvipeitteisenä sekä ravinteet maassa vielä niiton jälkeenkin. Pölyttäjät lentelevät viherniityllämme ja virna kukkii. Sitä ei raaskisi niittää, toisaalta niitto on tehtävä ennen rikkojen siementämistä eli nyt. Hyvällä viherlannosmaan hoidolla voidaan torjua lisäksi rikkakasveja. Onneksi elokuussa pientareilla ja satokasveissa on pölyttäjille paljon kukkia.

Hoitokuu

Heinäkuu on mennyt vauhdilla. Lämpöä on riittänyt sateiden lisäksi. Pavut ja herneet kukkivat valkoisina. Pieniä palkoja jo roikkuu siellä täällä. Satoa on kypsynyt ja samalla vauhdilla kasvavat rikat. Aurinko kultaa elävää peltoa ja omat vihannekset kasvavat. Tällä viikolla aloitettiin jälleen sadonjaot. Monet ovat palanneet lomilta ja pellolla ollaan hetki keskitytty vain kasvien hoitoon: kitkentään, riviväliharauksiin, biologiseen torjuntaan ja lisäluomulannoitukseen.

Kaupunkilaisten Omalla pellolla on kykitty ja kitketty kuukausi ja sen aloitti kunnolla kansainväliset peltosankarit kahden viikon kvt-työleirillä heinäkuun alussa. Kansainvälisen työleirin porukka toi pellolle uusia tuulia maailmalta, uutta intoa ja keskittyi vain kasvien hoitotöihin. Heidän jälkeensä oli hyvä jatkaa kitkentöjä. Kaikki kaalikasvit on kitketty ja kaalikoita on jouduttu torjumaan biologisin menetelmin. Nyt kaalikasvit ovat kuitenkin hyvässä kasvussa. Ne kitkettiin, harattiin, boorikasteltiin ja kaalikoiloisruiskutettiin. Nyt ne kasvavat jälleen tyytyväisinä harson alla, mutta niin tekevät rikkakasvitkin. Vielä kuukauden verran on täysillä sadonjakojen lisäksi keskityttävä myös kitkemiseen.

Kasvit suuntaavat kohti kukintaa vegetatiivisen kasvun jälkeen. Elokuussa mm. omat kesäkurpitsat kantavat hedelmää, lantut pullistelevat maasta, pinaatit versovat satoa ja perunan mukuloita nousee omasta maasta. Tätä ennen ne kuitenkin kukkivat ja pölyttyvät ekosysteemipalveluiden ansiosta. Tiistain ja keskiviikon sadonjaoissa saimme jaettua noin 600 kesäkurpitsaa, muutamia satoja nauriita, sateissa pullistuneita nippusipuleita, punaista Lollo Rossa-salaattia, ensimmäisiä lehtikaalin lehtiä, hyvin kasvaneita pinaatteja, vielä varhaisperunoita ja kasvihuoneessa lämpöä saaneita basilikoita. Katsotaan ehtivätkö punajuuret ja hieman hernettä sekä papua jo ensi viikon sadonjakoon! Kasvun aika on käsillä.

Juhlaa & syksyn haikeutta

Syksy on saapunut Omalle pellolle. Sateet, hämärät aamut, pimeät illat, kuralätäköt, kukkivat maa-artisokat, kylmät nenänpäät, palsternakka ja kekri. Kaikki merkkejä siitä että vuodenaika on vaihtunut ruskan ja uusien makujen aikaan.

Vielä on paljon vihanneksia pellossa, joista saamme seuraavaan jakoon tänä vuonna ensimmäistä kertaa palsternakan. Palsternakka on porkkanan sukulainen, harteikkaampi ja vaaleampi versio oranssista serkustaan. Palsternakka tarvitsee koko kasvukauden kasvaakseen täyteen mittaansa, se jatkaa kasvuaan jopa +4 asteessa eikä se ole pakkasestakaan moksiskaan. Palsternakka on lehtikaalin kanssa niitä,  jotka nauttivat pienestä pakkasenpuraisusta. Palsternakka maistuu makean mausteiselta ja on itseasiassa parhaimmillaan ensimmäisten yöpakkasten jälkeen koska sen mukulassa olevat varastohiilihydraatit pilkkoutuvat kylmässä sokereiksi. Ensimmäisissä jakoon tulevissa palsternakoissa on naatti mukana, sillä lehtiä voi käyttää mausteyrttinä persiljan tai lipstikan tapaan esimerkiksi keitoissa, joihin palsternakan lehti tuo jännittävän pähkinäisen maun.

Kulunut viikko on ollut mukavan vilkas ja samalla haikea.Tiistaina pellolle saatiin ääntä kun joukko neljännen luokan oppilaita saapui auttamaan puna- ja raitajuuren nostossa. Oli mukava nähdä samat lapset pellolla sadonkorjuussa, jotka myös keväällä istuttivat sipulin Omalle pellolle. Vilinää ja vilskettä, mutta hujaus vain ja koko lohko oli käyty läpi ja 20 laatikollista punaisia juureksia oli kannettu kompostin viereen lajittelua varten. Kiitos!

Kekrijuhlan aamu alkoi työhevoskurssilla jossa Uuras- hevonen äesti ja kynti peltoa vanhan ajan tyyliin. Maa oli kuitenkin niin märkää että muokkaus tehtiin vain pienelle alalle. Savimaan muokkaus liian märkänä rikkoo maan rakennetta niin, että pahimmassa tapauksessa viljely seuraavana vuonna on vaikeaa, ellei mahdotonta.

Työn jälkeen Uuras sai pienen tauon, ja sitten aloitettiin talkoot. Aikuisten nostaessa satoa, lapset pääsivät hevoskärryajelulle.

Yhdessä saimme nostettua ja lajiteltua seuraavaan jakoon kyssäkaalia, porkkanaa, puna- sekä raitajuurta. Upeaa nähdä pellolla näin paljon ihmisiä ja elämää! Kun työt oli tehty, siirryimme yhdessä juhlimaan kulunutta vuotta ja sadonkorjuuta viereisen Steinerkoulun tiloihin, jossa osa talkooporukasta oli loihtinut pöydät koreaksi. Yhdessä tekemistä, ruokaa, tanssia ja tunnelmointia ja kiitollisuutta- siinäpä kekrijuhlan olemus. Kun juhlat oli juhlittu, yhdessä siivoillen saimme nopeasti paikat kuntoon ja kaikki pääsivät hyvillä mielin omiin koteihinsa nukkumaan. Taas päivän ajan maaseutu ja kaupunki yhdistyi hienolla tavalla, on upeaa nähdä näin ison porukan upea yhteishenki ja yhdessä tekemisen meininki!

Tällä viikolla Kirsi ja Johanna, kaksi puutarhaharjoittelijaamme saivat harjoittelurupeamansa päätökseen meidän pellolla ja jatkavat kohti uusia haasteita. Kiitos heille hienosta työstä!

Haikeutta tähän viikkoon tuo myös Heidin siirtyminen omien opintojensa pariin, eikä häntä enää tänä vuonna pellolla näy. Heidi on pellon viljelyn ja kokonaisuuden jo monena vuonna luonut ja suunnitellut, hoitanut ja tehnyt siinä parempaa työtä kuin kukaan muu olisi voinut. Tänä syksynä me muut pidämme pellosta huolta, ja yhdessä tekemällä uskon että voimme kaikki oppia jotain uutta ja saamme tämänkin kauden kunnialla päätökseen. Tehdään tästä syksystä yhdessä upea! Kuten Sandro juhlassa sanoi, vielä on töitä ja puolet vihanneksista pellossa, josta ne pikkuhiljaa viikko kerrallaan lähtevät osuuskuntalaisten koteihin tuomaan iloa ja haasteita ruoanlaittoon. Seuraavat isot talkoot ovat jo viikon kuluttua ja viikkotalkoot jatkuvat normaalisti. Työt ovat vaihtuneet lähes kokonaan hoitotöistä sadonkorjuuseen, nähdään talkoissa!

Eloisakuu

Elokuu on sosiaalinen kuukausi. Peltokin jalkautuu kaupungille, toreille ja satona ihmisten koteihin. Viime viikonloppuna pelto vieraili Our House lähiöfestivaaleilla Mikkolassa. Festivaali herätti kysymyksen lähiöiden tulevaisuudesta, millaiseksi se halutaan luoda. Festivaalilla pohdittiin lähiöiden visiota 40 vuotta vanhoissa taloissa juuri ennen niiden purkamista. Oli mukava vierailla Vantaalla esittelemässä Oman pellon toimintaa ja myymässä todellista lähiruokaa, kun Oma Pelto itsekin sijaitsee Vantaalla. Pellolla on visio kaupunkien tulevaisuudesta. Personal farmer haluaa nähdä kuinka nykylapset kasvavat tietämään mistä ruoka tulee, virkistyvät lähiluonnossa ja kasvattavat juuresten tavoin syvät juuret maahan. Näimme siis paljon naapureitamme ja pääsimme keskustelemaan pellon virkistysarvosta sekä puhtaasta ruoasta, mikä vaikuttaa positiivisesti lähiympäristöön.

Torstaina oli Taiteiden yö ja Kaupunkilaisten Oma pelto oli myymässä biodynaamisia lähiruoka-annoksia Kansallismuseon takapihalla. Osuuskuntalaiset olivat tehneet aivan upeita kasvispitoja ja fenkolikeittoa sekä kesäkurpitsakakkua Oman pellon sadosta. Olin itse teltassamme vain myymässä, mutta fiilikseni oli ihan katossa, kun kauppa kävi ja yhteismeiningillä osuuskunta oli saanut niin upeat ruoat aikaiseksi, Kiitos. Seuraavaksi Oman pellon tuoreita, parhaita luomukasviksia voi tulla ostamaan Vantaalta 12.9. Vantaan steiner-koulun keskiaikamarkkinoilta ja Helsingistä 23.9. Viikin Foodycle-torilta. Taiteiden yö oli minulle yhteisöllisyyden juhlaa. Siellä huomasi myös jälleen lämpimien päivien kontrastin pimenevät illat ja tähtikirkkaat yöt.

Papua kerätään vihdoin perjantaina. Kesän lämpö on siinä vaiheessa, että papumaalla istuu neljä peltolaista satolaatikoiden päällä ja kädet käyvät, ensimmäiset pienet palot ovat kypsiä ja pieni papupensas kantaa kesän hedelmää. Sipuleita on nostettu karrelle eli pellon päälle kuivumaan ja onneksi säät suosivat nyt. Green Care-ryhmä keräsi keskiviikkona herneitä helteisellä pellolla. He olivat toukokuussa kylvämässä hernettä ja nyt pääsivät konkreettisesti korjaamaan omaa kylvöstään. Elokuun sadonjaot pitävät pellon kiireisenä elonkorjuussa.

Heinäkuun satoa

Millaiselta tämä kesä maistuu? Ruokaosuuskuntalaisemme ovat voineet jälleen tällä viikolla maistella tämän kesän makua. Kesän makuja maistellaankin nyt sitten viikoittain marraskuun loppuun asti. Aurinkoisia, puolipilvisiä ja sadepäiviä kaikkia on ollut tasapainoisesti. Tässä hyvää on ollut se, ettei koko heinäkuussa ole tarvinnut sadettaa avomaata. Voimme Suomessa olla kiitollisia vesivarannoistamme. Sadonjaot jatkuivat heinäkuun kolmen viikon tauon jälkeen. Jaossa oli biodynaamisesti viljeltyä tuoretta basilikaa, oreganoa, siikliä, pehmeälehtistä keräsalaattia, lanttua tai kesäkurpitsoita, pinaattia, sipulinippuja, kyssäkaaleja ja fenkolia. Fenkoli oli jaossa ensimmäisen kerran. Fenkolimmekin on biodynaamisen siemenfirman jalostamaa vapaata lajiketta. Keväällä minulle epäiltiin, että fenkoli ei voi onnistua kuin F1-hybridistä. Vastasin tähän, että me kokeilemme ensin vapaita avopölytteisiä lajikkeita, joissa tapahtuu luonnonvalintaa ja joissa geeniperimä on rikas. Sen jälkeen voimme miettiä asiaa uudelleen. No fenkoli onnistui ja voin edelleen luottaa sisäiseen laatuun ja makumaailmaan määrän sijasta.

Heinäkuussa on pellolla tapahtunut paljon! Sato kasvaa varmasti, mutta hitaammin viileämmän kesä- ja heinäkuun johdosta. Kasvua on tapahtunut ja heinäkuussa rikkakasvitkin ottivat oikein kunnon spurtin. Sitten ollaankin kitketty ja riviväliharattu aina sateiden antaessa periksi. Lantut, nauriit, kesäkeräkaalit, parsakaalit, kukkakaalit, kyssäkaalit ja punakaalit on kitketty heinäkuun loppupuolella. Tällä hetkellä pelastetaan purjoja. Loppusyksyn sato eli lehtikaalit, sellerit, mustajuuret ja talvikaalit odotttelevat vielä kitkentävuoroaan.

Monien kasvien kasvua seurataan innolla ja odotetaan kypsymistä. Pienet punajuuret ja porkkanat valmistuvat ensimmäiset ehkä viikon sisällä. Pavut ovat vihdoin alkaneet kukkia eli palkojakin on odotettavissa. Kitkentä työt ja perunan nosto jatkuvat ensi sunnuntain talkoissa 2.8. Tervetuloa Omalle pellolle seuramaan kasvien kasvua ja kehitystä sekä työskentelemään luonnon parissa!

Puolikas sato-osuus

Saimme viime vuonna kommentteja joiltakin osuuskuntalaisilta, että satoa tulee liikaa pienille kotitalouksille.

"En uskalla liittyä Kaupunkilaisten omaan peltoon, kun en saa kulutettua viikossa niin paljoa kasviksia."

 On tietysti mukavaa kuultavaa, että olemme saaneet biodynaamisen viljelyn onnistumaan Kaupunkilaisten omalla pellolla, mutta tarvitsemme uusia jäseniä, jotta kaikki sato saadaan jäsenille eikä meidän tarvitse myydä satoa ulkopuolisille.

Helpotimme tätä viime vuosina kimppaosuuksilla, mikä toimikin hyvin ja kimppoja on muodostunut mukavasti. Nyt haluamme kannustaa ja edelleen helpottaa uusien jäsenten liittymistä Ruokaosuuskuntaan. Puolikas sato-osuus sopii hyvin opiskelijoille, sinkuille ja heille jotka haluavat tutustua ruokaosuuskuntaan ensin pienemmällä investoinnilla.

Puolikas sato-osuus on joka toinen viikko haettava sato-osuus. Voit valita parillisen tai parittoman viikon, jolloin haet sato-osuutesi sadonjakelupisteistämme. Parittoman viikon valinneilla sadonjako alkaa viikolla 31 ja parillisen viikon valinneilla viikolla 32. Sato-osuuksia jaetaan niin pitkään kuin satoa riittää. Viime vuosina satokausi on jatkunut joulukuun alkuun. Sadonjakopäivämme ovat tiistaisin Herttoniemessä ja Kalasatamassa, keskiviikkoisin jaamme satoa Helsingin keskustassa, Töölössä ja Vantaalla Kaupunkilaisten omalla pellolla. Katso sadonjakelupisteimme tarkat sijainnit tästä.

Puolikas sato-osuus maksaa 200 euroa (sis. 14% alv) ja on ostettavissa vain Holvi-verkkokauppamme kautta. Tästä linkistä ostamaan 1/2 sato-osuus.

Jokainen puolikkaan sato-osuuden ostaja liittyy myös Ruokaosuuskuntaan. Jäsenenä hän on osuudenomistaja samaan tapaan kuin kaikki muutkin jäsenet. Syksyllä lähetämme 150 euron kertaluonteisen laskun liittymis- ja osuusmaksun 1/2 sato-osuuden ostajille (eräpäivä 30.11.2015). Puolikkaan sato-osuuden ostajan talkoominimi on 5 tuntia talkootyötä / satokausi.

Puolikkaita sato-osuuksia on myynnissä rajoitettu erä. Puolikkaita osuuksia myydään vain uusille Ruokaosuuskunnan jäsenille.

Tervetuloa mukaan toimintaamme!

Keskikesän valon kasvua

Keskikesä! Se todella on, sataa tai paistaa. Porkkanoita kitketään, varhaisperunoita nostetaan ja viimeisiä taimia viedään. Lupiinit kukkivat pientareilla, siankärsämöitä näkyy siellä täällä. Rikkakasvit ovat alkaneet kasvaa ja papuja on käynyt fasaaniakka syömässä. Pentti kuitenkin löysi kaksi uutta työntekijää pellolle papumaata vartioimaan. Kasvihuoneen rucola- ja pinaattikasvusto on poistettu. Ensi viikolla sinne istutetaan kurkut ja basilikat. Yrttejä on kerätty sadonjakoihin. Tällä viikolla jaossa oli teeyrttejä: sitruunamelissaa, minttuja, salviaa, saksankirveliä ja salviaa. Mustosen puutarhan yrttimaata myös uudistetaan.

Säätiedotus lupaa poutaa heinäkuun ensimmäiselle viikolle. Se on hyvä. Kansainvälinen työleiri saapuu Omalle pellolle ensi viikonloppuna. Yli kymmenen ihmistä ympäri maailmaa tulee kitkemään mm. porkkanaa, palsternakkaa, punajuuria ja raitajuuria. Tällä viikolla on valmistauduttu leiriin. Itu Biodyn tukku on sponsoroinut luomuruokia pellolle leiriä varten. Kiitos paljon ja mahtavaa, että on tukku, joka on biodynaamisiin tuotteisiin erikoistunut!

Tämän kauden kolmas sadonjakoviikko on ensi viikko. Jaossa on varhaisperunaa, yrttejä, sipulia, raparperia, salaattia sekä toivottavasti retiisejä ja valkkaria. Retiisejä jännitetään tuleeko kolmatta satoa. Kasvu ja itäminen on tänä vuonna ollut edellisvuosia huonompaa viileiden ilmojen ja tuulten takia. Maa-artisokat loppuivat kahden satoviikon jälkeen. Samoin rucolat olivat viimeisiä, koska kasvihuone vaihtaa juhannuksen jälkeen uuteen satokasviin. Seuraavia maa-artisokkia ja pinaatteja saadaan vasta syksyllä, kun uusi sato ehtii kehittyä.

Sen sijaan ajattelimme jakaa valkosipuleita, koska tähän aikaan vuodesta niistä voi varhaissipulinippujen tapaan käyttää koko kasvin vihreitä lehtiä myöten. Lisäksi näin osuuskuntalaiset voivat syödessään myös tutustua valkosipulin kehitykseen. Kasvin vihreitä osia voi käyttää mm. salaateissa tai tehdä valkosipulivoita. Normaalisti valkosipulin kynnet olisivat valmiita vasta tuleentumisen jälkeen syksyllä, kun naatit kaatuvat. Kuitenkin nyt koko kasvi on mehukas ja vahva.

Satoa & Sadetta

Satokausi 2015 starttasi tällä viikolla. Tiistaina satoa jaettiin Kalasatamassa(salaattia, maa-artisokkaa, kevätsipulinippuja, retiisejä, rucolaa, raparperia ja liemiyrttejä(lipstikka, iisoppi ja oregano) ja Herttoniemessä (salaattia, maa-artisokkaa, kevätsipulinippuja, pienet palsternakat, rucolaa, raparperia ja liemiyrttejä(lipstikka, iisoppi ja oregano). Kalasatamassa korkattiin myös uusi maitolaituri, sadonjakopiste. Keskiviikkona sato kuljetettiin Lasipalatsille, Töölöön sekä Ravintolakoulu Perholle. Myös pellolta hakee nyt jo parisenkymmentä ihmistä.

Uusien perunoiden kypsymistä ollaan odotettu ja jännitetty. Tänään niitä piti alkaa nostamaan ensi tiistaita varten, mutta ne saivatkin nyt vielä juhannukseksi harson päälleen ja taas neljä lisävuorokautta armonaikaa. Muuten pellolla ollaan edetty hoitotöiden kanssa: palsternakkaa on harattu, härkäpapujen rivivälit traktoriharattiin ja porkkanankin kitkentä aloitettiin juhannuksen kynnyksellä. Kesäkurpitsat, avomaankurkut ja myskikurpitsat istutettiin biokalvoihin. Nämä pääsivät juuri ennen sadetta maahan ja siitähän nuo kurkkukasvit tykkäävät. Keskiviikkona Lilinkotisäätiön Creen Care-ryhmä oli mukana sateenkaari mangoldien istutuksessa. Kuntoutujat Heikki, Tuula ja Marja-Leena saivat omat nimikkomangoldit, joiden kasvua voi nyt seurata. Pellolla istutetaan, kitketään, harataan ja sadonkorjataan samaan aikaan. Kuulostaa täysin keskikesälle.

Viime sunnuntaina 14.6. pelto otti varaslähdön juhannuksen suhteen. Omalla pellolla juhlittiin keskikesää. Ilma oli sateinen, mutta pellon kasvit nauttivat tästä ja toisaalta me saimme enemmän juhlan aihetta, kun ei ilma innostanut töitä tekemään. Talkoiltiin, syötiin hyvin, pidettiin peltokierros ja lopuksi tanssittiin nauru esiin. Kansantansseihin lähti kaikki mukaan niin pienet kuin isotkin osuuskuntalaiset ja seinäruusuina oli vain pellon pientareiden pelto-orvokit & luonnonkukat. Kaikille oikein hyvää keskikesän juhlaa. Kasvimme nauttivat sateesta ja peltolaiset ovat tyytyväisiä, kun sade keskeytti työt ja voi muutaman päivän lomailla hyvällä omalla tunnolla.

Keskikesän juhlat pellolla

Tule viettämään ja juhlimaan satokauden alkamista Kaupunkilaisten omalle pellolle sunnuntaina 14.6. klo 11-18. Tilaisuus on avoin. Tervetuloa! Osta liput tästä: https://holvi.com/shop/keskikesanjuhlat/ Liput: 6 € jäsenille, 16 € norm.lippu, 0 € lapset (0-10 -vuotiaat, aikuisen seurassa)

Kalenteri 2015

Sato-osuus vuonna 2014

Oman viljelijän ajatuksia

Koen tärkeäksi avata tässä tulevan kasvukauden suunnitteluvaiheessa toimintamme ydintä. Olin hyvin kiitollinen kysymyksestä, mikä nousi viime maanantain kokouksesssa yhdeltä osuuskuntalaiselta: Ymmärsinkö oikein, että minun täytyisi maksaa enemmän ja saan mahdollisesti vähemmän satoa? Tämä kysymys osui naulankantaan. Sadon määräähän ei voi kukaan taata mm. ilmaston muuttuessa. Toiminnassamme näen tärkeänä juuri uuden vaihtoehtoisen ruokaketjun AFN:n(Alternative Food Networks). Tietyllä tavalla kumppanuusmaataloudessa ei ole kysymys vain kuluttajan hyödyistä, mitä minä saan? Vaan kyse on laajemmasta perspektiivistä, yrityksestä luoda sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävää järjestelmää ja mallia. Meidän Herttoniemen ruokaosuuskunta on yksi vaihtoehto luoda yksinkertaisempaa, lyhyttä ruokaketjua, joka on paikallinen. Ruoan kuluttajasta tulee ruokakansalainen, joka tietää ja vaikuttaa siihen, missä ruoka kasvaa ja miten. Ruoka on paikallista sesonkiruokaa. Vihannekset eivät kulje ympäri maapalloa ja kuluta suurta määrää fossiilista polttoainetta. Niiden viljelemiseen ei käytetä ylikansallisten yhtiöiden ulkoisia panoksia. Osuuskuntalainen tietää minne oma raha menee ja mitä se tukee. CSA:n on tarkoitus olla läpinäkyää toimintaa, joka tukee paikallista taloutta eikä riistä kolmansia maita.

Supermarketissa ruoasta näemme pääasiassa sen hinnan. Hintalappu on monille suurin peruste tehdä ostopäätös. Viimeisten vuosikymmenten aikana ruokakulttuuri on muuttunut monella tapaa. Ennen ruoka tuli lähiympäristöstä ekosysteemipalveluita hyödyntäen. Nyt syömme globaalia ruokaa, joka voi tulla monesta maailman eri osasta. Tähän kehitykseen on liittynyt mm. talouskasvu, joka on mahdollistanut ruoan kansainvälistymisen. Kuitenkin n. puolet maapallon väestöstä työskentelee maatalouden parissa, mutta se on vain n. 4 % koko maailman bruttokansantuotteesta. Maaseuduilla ei ole tapahtunut samanlaista talouskasvua, jos katsotaan koko maailmaa. Maatalouselinkeino ei ole kasvanut muiden elinkeinojen tahtiin. Maailmassa on suuri määrä köyhiä, heistä suurin osa asuu maaseudulla ja kehitysmaissa. Heistä osa viljelee rehua kehittyneiden maiden karjalle, jotta lihakarjamme saisi ruokaa. Heidän omat sademetsänsä ja hiilivarastonsa vähenevät niinkuin myös ruoan tuotanto.

En väitä, että Herttoniemen ruokaosuuskunnan malli olisi valmis. Olemme lähteneet aika tyhjästä ja paljon kehitystä ollaan saatu aikaan. Joka vuosi rakennetaan budjetti ja malli kohti kestävämpää kehitystä uudelleen. Tämä vaatii paljon työtä ja myös siitä työstä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden nimissä pitää maksaa. Ruoan oikeaa hintaa on vaikea määrittää, se koostuu niin monesta tekijästä ja ruoan tulee olla kaikille peruselinehto. EU:n maatalouspolitiikan ajalla monen viljelijän silmissä ruoan hinta on vääristynyt. Kun liityimme EU:hun, yhden yön aikana monen viljelijän tulo tipahti puoleen. Suomi on aina ollut pientilavaltainen maa, monet pientilat joutuivat lopettamaan tukien astuttua voimaan. Pientilojen vähentyessä ja maatalouden intensiivisyyden kasvaessa myös biodiversiteetti väheni ja maatalouden ulkoiset negatiiviset ympäristövaikutukset lisääntyivät. Näillä on myös oma hintansa, mainitakseni muutamia: ilmastonmuutos, maaperän hedelmällisyyden väheneminen ja lajien kuoleminen sukupuuttoon.

EU:n maatalouspolitiikka ei ole valmis. Ruoan jakautuminen tasaisesti ei tapahdu vielä. Olin Helsingin yliopistolla kuuntelemassa korkean tason neuvonantajan luentoa. Hän totesi "business as usual ei ole mahdollista", "koko ruokajärjestelmän muutos on pakollinen ja se tulee lähtemään kansalaisista ei päättäjistä". Vaihtoehtoisia ruokakanavia voidaan luoda, yrittää yhdessä tehdä maanviljelystä ja ruoan kaupasta kestävää sekä reilua. Voimme lähentää maaseutua ja kaupunkia sekä viljelijän ja kuluttajan suhdetta.

Vuoden 2014 satomaksun määrä hyväksyttiin viime maanantain kokouksessa. Muun muassa energian ja polttoaineen hinta, mikä vaikuttaa suoraan ruokaan kallistuu koko ajan. Satomaksu on laskettu niin, että ruokaosuuskunnalla olisi varaa myös palkata työntekijä hoitamaan hallintoa kuten laskujen maksuja ja muita liikkuvia osia, joita ruokaosuuskunnassamme on tätä nykyä aika iso määrä. Ilman näiden hoitamista toiminta ei ole kestävää. Tuoreiden luonnonmukaisten vihannesten kasvatus n. 200 hlölle, kuljetus ja kestävän mallin perustaminen maksaa osakkaalle tänä vuonna 450 €.

Kohti kestävämpää kehitystä ja tulevaisuutta toivoen Heidi

Palautekyselyn tulokset vuosi 2013

Palautekysely tulokset 2013_rok from Olli Repo

Teimme satokauden jälkeen kyselyn ruokaosuuskuntalaisille. Kysely lähetettiin sähköpostitse kaikille jäsenille 28.11.2013. Vastaneita oli 107. Palautekyselyn perusteella suunnitellaan ja kehitetään Ruokaosuuskunnan toimintaa. Kiitos kaikille osallistujille.

Kaupunkiviljelijän kekripuhe 2013

Puhe pidettiin 9.11.2013 Herttoniemen Ruokaosuuskunnan kekrijuhlissa Kellohallissa. Leppoisan illan aikana esiintyivät Impronautit peltoviisuineen ja bluegrassbändi Henna Dolk & Speed Limit. Illan ruoka oli tehty - totta kai - oman pellon kasviksista.

Hyvät ruokaosuuskuntalaiset,

Me elämme kahden maailman välissä. Olemme kiireisiä kaupunkilaisia. Meillä on tiukat minuttiaikataulut, joita suoritamme päivä toisensa jälkeen. Kännykkä piippaa ja muistuttaa missä milloinkin pitäisi olla. Syödään jotakin nopeasti työn ja harrastusten välillä. Nukkumaankin on mentävä nopeasti, että ehtii.

Jostakin syystä olemme liittyneet Herttoniemen ruokaosuuskuntaan ja haluamme lähipellolla kasvavaa ruokaa. Pelto edustaa hitautta. Pellolla kasvatetaan ruokaa, niin kuin se on perinteisesti satoja vuosia tehty. Pellolla tehdään paljon käsityötä ja kasvikset kasvatetaan hellällä huolen pidolla ja rakkaudella. Kasvikset ovat herkullisia. Kuitenkin kun kolmen kilon kaali pamahtaa kiireisen kaupunkilaisen jääkaappiin, on se ihmettelemisen aihe. Kaalilaatikon valmistaminen on peräisin ajalta, jolloin joka talossa oli leivinuuni ja laatikkoruoat hautuivat uunissa hitaasti. Se oli aikaa, jolloin ei minuutilla ollut niin väliä. Kellossa saattoi olla pelkkä tuntiviisari.

Näiden kahden maailman sovittaminen yhteen on vaatinut harjoittelua. Itse ainakin pellon ensimmäisenä vuonna lähinnä ihmettelin, mitä sille kaikelle pellon sadolle pitäisi tehdä. Osalla en lopulta osannut tehdä yhtään mitään. Seuraavana vuonna aloin jo yrittämään. Vähitellen huomasin, että monista juureksista, kuten porkkanoista, palsternakasta tai punajuurista voi tehdä myös kakkuja, tai että kesäkurpitsasta voi tehdä hilloa – vaihtoehtoja on monia. Aina ei tarvitse tehdä uunissa haudutettuja perinneruokia.

Pellon kautta olen tutustunut myös moneen uuteen kasvikseen. Tämän vuoden ihmettelyn aihe on ollut mustajuuri ja lehtikaali. Lehtikaalisipsit ovat maistuneet ja mustajuurikin on kuin köyhän miehen parsa – hyvää keitettynä voin kanssa. Kumpaakaan näistä en olisi kaupasta osannut ostaa ja mustajuurta ei kaupasta taida saadakkaan. Meidän perheessä on syksyisin syöty huomattavasti enemmän kasviksia, kuin mitä syötäisiin ilman tätä pelto-osakkuutta. Se on pelkästään hyvää kehitystä.

Vaikka alussa mainitsin, että pelto edustaa hitautta ja että siellä lähes kaikki työvaiheet tehdään käsin, en silti tarkoittanut, että pellolla työskennellessä ei olisi kiire. Kyllä, pellolla työskentelevät tietävät, että alkuviikko on erittäin kiireinen. Silloin pitää nostaa, käsitellä ja lajitella kaikkia pellon eri kasviksia, joita voi olla jaossa esimerkiksi 10 eri lajia, 160:lle pellon osakkaalle. Tämä on kiireisimpinä sadonjakokuukausina tarkoittanut noin 6-7 työntekijän päivittäistä työpanosta. Heidin ja Tuomaksen lisäksi pellolla on ollut joukko alan harjoittelijoita ja joitakin vapaaehtoisia työntekijöitä. Onneksi aina on joku vapaaehtoinen tai harjoittelija pellolle tupsahtanut, kun työvoimapula on ollut suurin. Jatkossa emme kuitenkaan voi mielestäni luottaa onneen, vaan pellolle olisi reilusti palkattava lisää työvoimaa. Muutoin meidän nykyiset viljelivät väsyvät tämän hurjan 7 kuukauden työpuristuksen alle. Kesäkuun työpäivät ovat voineet venyä aamukahdeksasta yöhön kello kahteen. Kun te olette viettäneet viikonlopun vapaapäivää, Tuomas ja Heidi ovat työviikkonsa päätteeksi vetäneet pellolla viikonlopputakoita.

Meidän peltoa on viljelty luontoa kunnioittaen. Kuten Heidi asian tiivisti, se mitä pellosta on otettu, on myös annettu sinne takaisin. Pellon maata on myös kokoajan parannettu. Paljon olisi myös vielä parannettavaa, lähinnä työolosuhteissa. Pellolle tarvittaisiin esimerkiksi juoksevaa vettä eli vesipiste ja kunnollinen vajarakennus, jotta työolosuhteet saataisiin inhimillisemmiksi. Myös taimenistutuskone olisi välttämätön.

Nyt haluan kutsua lavalle tämän illan ja kauden työnsankarit, Heidin Hovin ja Tuomas Heinämäen. Tässä ovat he, jotka tietävät mitä te syötte! Tuomas ja Heidi ovat istuttaneet, nostaneet, lajitelleet organisoineet, korjanneet, rakentaneet, siivonneet, talkoilleet, lannoittaneet, aikatauluttaneet, kuljettaneet teidän satoanne. --- Pyydän myös paikalle olevat harjoittelijat lavalle. Suuri kiitos teille kaikille!