Puutarhahullu istuttaa vaikka pieniä kiviä

Meidän pihassa kokeillaan. Onnistutaan ja epäonnistutaan. Kasveja häviää ja yht’ äkkiä ne pukkaavat pintaan ihan eri paikasta kuin minne muistan ne istutetun.

Kuuma kesä sai istuttamaan aavikkokasveja. Tosin innostus alkoi jo viime kesänä. Löysimme tutusta puutarhakaupasta kaktuksen, jonka väitettiin talvehtivan. Totta! Hyvin talvehti ja tänä kesänä on kasvaa röllöttänyt tuplakokoiseksi. Opuntia…

Jos kerran yksi kaktus selviää talvesta, niin miksei muutama muu. Opuntia sai seurakseen 4 muuta piikikästä. Hyvin kasvavat, mutta katsotaan, ovatko vielä hengissä talven jälkeen.

Kaktusten jälkeen päätimme hankkia pikkukiviä (Lithops). Kukkiva kivi, elävä kivi, rakkaalla lapsella on monta nimeä. Kasvi on todella kuin pieni kivi tai sormuksen koriste. Se kestää aavikolla äärimmäisiä olosuhteita. Osaa ottaa vetensä yökasteesta ja puhkeaa loppukesästä kokoonsa nähden suureen kukkaan. Kukkia on erivärisiä, valkoisia, punaisia, pinkkejä, keltaisia. Kuten kiviä. Osa punertavia, harmaita, vihreitä, ruskeita.

Kasvi voi olla yhtä kova kuin kivi. Sen kauneus piilee sen yksinkertaisuudessa ja siinä ajatuksessa, että se todella on elävä. Hienovaraiset värierot ja pienen pienet läpikuultavat ”ikkunat”, jotka mahdollistavat fotosynteesin tekevät niistä persoonallisia.

Elävät kivet saavat luonnollisessa ympäristössään todella niukasti vettä. Niinpä se sopivat unohtelevaiselle kastelijalle. Parempi unohtaa kokonaan kuin kastella liikaa. Liika vesi mädättää ne.

Itäinen ikkuna on kuulemani mukaan niille paras kasvupaikka. Eteläinen menettelee, länsi on vähän niin ja näin. Mutta pohjoisikkunalla ne eivät kestä, Ja saviruukku on paras purnukka, koska se pitää pikkuiset kuivina.

Saapas nähdä syntyykö hohtavia kukkia, vaikkei syntyisikään, kivet ovat hauskoja ja helppohoitoisia..