Kaunis katsoa, kavala koskea

Oleanteri (Nerium oleander) oli ennen Suomessa tuttu vanhan ajan ruukkukasvi. Kun puulämmityksestä luovuttiin, sen kasvuolot heikkenivät. Kasvit rehottivat vihreää pensasvartta, mutta eivät kukkineet. Nykyisin niiden kukat liitetään etelän lomiin.

Sanotaan, että sisällä kasvavan oleanterin saa parhaiten kukkimaan, kun sen kesällä siirtää aurinkoon, hajavalo ei riitä kukintaan. Se on kiitollinen kasvi, koska innostuessaan kukkimaan se jatkaa, jatkaa ja jatkaa kukkimista.

Meillä on pihakasvina ruukuissa kaksi runko-oleanteria. Aluksi ne kukkivat, mutta sitten meni monta vuotta ilman kukan kukkaa. Nuppuja tuli ihan loppukesästä, mutta ne eivät ehtineet avautua. Nuppuvaihe kestää kärsimättömälle ihmiselle hyvin pitkään.

Parina viime kesänä kasvit ovat antaneet parastaan. Nuput keväällä ja kukkia koko kesän, syksyn kylmiin asti. Tänä vuonna nuput tulivat varhain, mutta aukesivat vasta nyt. Kannatti odottaa.

Kukkien koko ja kerrannaisuus vaihtelevat riippuen lajikkeesta. Yleensä ne ovat valkoisia tai punaisia, joskus jopa keltaisia. Kukat ilmaantuvat monikukkaisina, viuhkoina vihreiden versojen päihin.

Oleanterin taittuneesta lehdestä tippuva valkoinen maitiaisneste on tappavan myrkyllistä. Lasten ei siis passaa poimia kukkia kotiin maljakkoon. Tämä kannattaa muistaa etelässäkin. Joillain alueilla siitä jopa pyritään eroon myrkytystapausten vuoksi.

Kukka on kaunis eikä sen tuoksu ole myrkyllinen. Liikaa lehtiä ei kannata hiplailla tai voi saada ihottumaa.

Meillä se talvehtii plussan puolella olevassa varastossa niukalla kastelulla, mutta kesällä se on kova juomaan.