Karjan laidunnuksen ja niiton muovaamat perinnemaisemat sekä urbaanit kulttuuriympäristöt ovat pölyttäjien tärkeimpiä elinympäristöjä. Harmillisesti myös haitalliset vieraskasvilajit leviävät ärhäkkäästi juuri tällaisilla alueilla. Taajamat tyypillisesti poikivat myös uusia ongelmalajeja. Hyvä esimerkki on äskettäin kansalliseen vieraslajiluetteloon lisätty kanadanpiisku, jota on viljelty koristekasvina puutarhoissa ja viljelypalstoilla. Nyt lajin aiheuttamat haitat on tunnustettu, ja myynti ja kasvattaminen kielletty. Siispä torjuntatöihin!

Kanadanpiisku kukkii komeasti, mutta nakertaa monimuotoisuutta

WWF:n talkoojoukot ovat kuluneena kesänä hoitaneet Uutelan niittyjä Itä-Helsingissä. Erilaiset vieraskasvilajit ovat alueella varsin näkyvä ongelma, joten niiden leviämisen hillintä on tärkeä osa hoitotoimia ja niiden suunnittelua. Viimeisimmät talkoot alueella järjestettiin elokuun viimeisenä viikonloppuna. Kanadanpiisku oli aurinkoisilla paikoilla täydessä kukassa, varjoisimmilla paikoin vielä nupussa. Aiemmin kesällä kitketyt esiintymät puskivat uutta versoa, mutta säännöllisellä kitkemisellä ja niitolla saadaan tulosta aikaan.

Kirkkaan keltaiset kukinnot pörisivät erilaisia kärpäsiä ja näyttivät olevan myös tarhamehiläisten mieleen. Tässäpä onkin pölyttäjien ystävien kannalta se dilemma: Miksi hävittää pörriäisten ruokapöytä niiden nenän edestä? Asiaa kannattaa lähestyä siltä kannalta, että luonnossa monilajisuus on kaiken A ja O. Lähempi tarkastelu osoittaa, että kovasta pörinästä huolimatta piiskun kukinnoista innostuvat vain jotkin hyönteislajit. Lisäksi tiheä piiskukasvusto tarjoaa vähän elintilaa muille kasvilajeille ja kukkii vain rajatun ajan. Tällöin emme näe paikalla vaikkapa ahomansikoita, hiirenvirnoja, kissankelloja tai ahdekaunokkeja – juuri sitä kesän eri vaiheissa kukkivien kotoisten kasvilajien joukkoa, joka ylläpitää myös hyönteisten monimuotoisuutta. Keski-Euroopassa monet avoimet niityt ovat täysin kanadanpiiskun valtaamia, mutta meillä Suomessa voimme vielä pelastaa tilanteen.

Jättipalsamikin aiheuttaa päänvaivaa ja vaatii hoidon aikataulutusta

Myös jättipalsami oli Uutelassa kukassa ja kovasti etenkin kimalaisten mieleen. Sen poistaminen saattaa kanadanpiiskun tavoin kirpaista pölyttäjien tilanteesta huolestunutta. Eräässä kosteassa niitynnurkassa näkyi kuitenkin hyvin konkreettisesti vielä yksi vieraskasvilajien aiheuttamista ongelmista. Palsami sai nimittäin siellä nauttia kimalaisten kukkavierailuista, mutta vieressä kukkiva peltopähkämö ei niinkään. Vieraslajit voivat siis varastaa pölyttäjien huomion. Puhumattakaan siitä, että hyvä pölytystulos tarkoittaa lisää siemeniä, joista kasvaa uusia palsameja niityille, lehtoihin ja puronnotkoihin kasvilajien kirjoa kaventamaan.

Jättipalsami kukassa

Jättipalsami oli talkoiden aikaan osin vielä kukassa, osin jo ehtinyt muodostamaan siemenkotia. Kuva: Eeva-Liisa Korpela.

Osittain jättipalsami oli ehtinyt talkooviikonloppuna jo siemenkotavaiheeseen, mikä ei tietenkään ole toivottavaa ‒ moni on saattanut lapsuudessaan poksautella palsamin siemenkotia ja tietää, miten tehokkaasti siemenet sinkoavat laajalle alueelle. Kukintojen poisto oli siis tehtävä varoen ennen niittoa ja haravointia, ja jatkossa olemme ajoituksen kanssa viisaampia. Turhan aikaisin kesälläkään niittoa ei tietenkään ole suotavaa tehdä, jotta suurin osa niittykasveista ehtii kukkia ja siementää. Perinnemaisemien hoidossa tärkeää on myös ravinteisuuden vähentäminen ja siksi niittojätteen poiskeruu.

WWF:n kautta talkoisiin ja kuulolle vieraslajiasioissa

Uutelan talkoot olivat osa WWF:n Perinnemaisemahelmet-hanketta (2023–2024), joka saa rahoitusta valtion Helmi-elinympäristöohjelmasta, Kunta- ja Järjestö-Helmi-rahoitusinstrumentin kautta. Uutelan toimet on suunniteltu yhdessä Helsingin kaupungin kanssa, ja ne toteuttavat alueen hoito- ja kehittämissuunnitelmaa 2017–2026 ja sen tarkempaa luonnonhoidon toteutussuunnitelmaa 2018–2027. Hankkeessa kunnostetaan myös Vantaan Vehkalanmäen uuselinympäristöä yhteistyössä Vantaan kaupungin kanssa sekä Sastamalan Vehmaanniemeä, joka on WWF:n omistama perinteinen laidunniemi.

Peltokimalainen kukalla.

Peltokimalainen vierailemassa peltopähkämöllä, joka joutui kilpailemaan pölyttäjien huomiosta samalla alueella kukkivan jättipalsamin kanssa. Kuva: Eeva-Liisa Korpela.

Perinnemaisemahelmien talkoot ovat tältä kesältä ohi, mutta ensi vuonna taas jatketaan. Nyt syksyllä ehtii edelleen WWF:n ja Espoon kaupungin yhdessä järjestämiin kurtturuusutalkoisiin ja vieraskasvilajien tiimoilta kannattaa seurata WWF:n tekemisiä myös Barents Invasive Alien Species -hankkeessa. Vieraslajit.fi-sivustolta löytyy tietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta. Uutinen 15.8.2023 tehdyistä lisäyksistä kansalliseen vieraslajiluetteloon muun muassa kanadanpiisku ja samoin pohjoisamerikkalaiset isopiisku ja korkeapiisku on luettavissa MMM:n sivulta Kansalliseen vieraslajiluetteloon uusia lajeja.

Teksti: Eeva-Liisa Korpela, suojeluasiantuntija, WWF Suomi