Savikoitakin viljellään. Suomessa tunnetuin viljelty savikka on hyvänheikinsavikka, joka muista savikoista poiketen on monivuotinen kasvi. Tämä selittäneekin sen viljelysuosiota.
Hyvänheikinsavikka.
Savikoitakin viljellään. Suomessa tunnetuin viljelty savikka on hyvänheikinsavikka, joka muista savikoista poiketen on monivuotinen kasvi. Tämä selittäneekin sen viljelysuosiota.
Hyvänheikinsavikka.
Mukuloita tuottavaa, Itä-Afrikasta kotoisin olevaa palmuvehkaa (Zamioculcas zamiifolia) voidaan lisätä jakamalla. Ruukutettu mukula funtsaa toisinaan vuodenkin ennenkuin ryhtyy yhtään mihinkään.
Palmuvehkan mukuloita ja maavarsia.
Ristikukkaisia kaalikasveja piisaa. Kasvitieteilijät lokeroivat retiisin (Raphanus sativus) seuraavasti:
Daikon-ryhmä: Japaninretikka (R. sativus var. longipinnatus)
Niger-ryhmä: Retikka (R. sativus var. niger)
Radicula-ryhmä: Retiisi (R. sativus var. radicula)
Alkuperäinen luonnonkasvi, josta nämä kaikki on jalostettu, lienee Välimeren suunnalta alun perin kotoisin oleva, Suomen pelloiltakin puolituttu peltoretikka (R. raphanistrum).
Seuraavassa kasvatetaan Niger-ryhmän retikkaa ’Münchner Bier’. Lajikenimi viitanne siihen, missä ja miten saksalainen retikkansa nauttii. Koska kyseessä on kasvi, jota viljellään lähinnä palkojensa takia, käytetään kasvista seuraavassa nimitystä ”palkoretikka”. Ilmaisu on sikäli pielessä, että retikat eivät tarkkaan ottaen tuota palkoja, vaan lituja. Sekä maanläheisiä kotipuutarhureita että kasvitieteilijöitä on vaikea samanaikaisesti miellyttää.
Retikat itävät huoneenlämmössä saman tien. Ylijääneistä siemenistä voidaan siis talvella kasvattaa terveellisiä versoja.