Kuusivuotiaana koettu Limingan taidekoulun lastenleiri on jäänyt lähtemättömästi Matti Pikkujämsän mieleen. Siskonsa Kaisan kanssa hän pääsi puhaltamaan saippuakuplia ja maalaamaan katua kirkkailla väreillä.
– Opettajat olivat pitkätukkaisia miehiä, kuin jeesuksia. Sellainen hippimeinki oli jotain niin erilaista omiin sukulaisiin verrattuna. Sieltä tuli kipinä myös omaan sisäiseen hippiyteeni, Pikkujämsä muistelee hymyillen galleriassaan Helsingin Viiskulman liepeillä.
Perhe muutti Oulusta Limingan Jutkokylälle hänen ollessaan kolmevuotias. Taiteen tekeminen väritti Matti Pikkujämsän lapsuutta ja nuoruutta.
– Sukulaissetä oli Serlalla töissä ja toi meille väripapereita. Tarvikkeista ei ollut pulaa. Olin myös todella ahkera kirjaston käyttäjä. Silläkin on ollut merkitystä taiteilijuuden syntymiseen.
Alakoulun viimeisellä luokalla hän alkoi kerätä Marimekon kankaita. Kuvittajaksi ja graafiseksi suunnittelijaksi Pikkujämsä tiesi ryhtyvänsä jo yläkouluikäisenä.
Lukion jälkeen Pikkujämsä opiskeli vuoden Raahen Lybeckerilla. Sieltä tie vei Taideteolliseen korkeakouluun. Helsingin reissullaan hän on edelleen. Nyt koti on Kalliossa ja galleria lähellä keskustaa, mutta lakeutta hän ei ole unohtanut.
– Limingan maisemat tulevat usein uniini. Sieltä saan aiheita kuvastooni. Ajattelen usein lakeutta, luontoa ja taivasta. Hävettävän vähän tulee nykyisin käytyä kotikonnuilla, vaikka vanhemmat ja veli siellä edelleen asuvat. Nyt reissu on suunnitteilla, hän paljastaa.
Lue lisää 26.2. Rantalakeudesta painettuna tai diginä!