Mytologinen Hyperborea ja pohjoisen tietäjät
Kuva: Alexander Uglanov - Russian Hyperborean
Mikä on Hyperborea?
Hyperborea on kreikkalaisen mytologian mukaan paikka äärimmäisessä pohjolassa pohjoistuulten takana. Kuvausten mukaan Otavan, Suuren Karhun (Ursa Major) ja Pohjantähden alla sijaitsevassa valtakunnassa aurinko nousee ja laskee vain kerran vuodessa. Hyperboreaa reunusti pohjoisesta Okeanos-joki sekä etelässä Rhipai-vuoret. Hyperboreassa oli valkoisten joutsenten asuttama Eridanos joki, jonka rantoja reunustivat meripihkaa valuttavat poppelipuut. Pääasiallisesti Hyperborea oli villiä luontoa, metsiä ja lehtoja, mutta lisäksi siellä oli myös viljeltyä maata, sekä Apollonin puutarha.
Hyperborean eteläiseltä puolelta Rhipaionin vuorten huipuilta laskeutui boreas eli pohjoistuuli, jonka jäätävä henkäys toi talven eteläisiin maihin. Rhipaion vuorten huippuja asuttivat kullanvartijat Griffinit ja vuorten laaksoja hurja yksisilmäisten Arimaspoi heimo. Etelässä rinteiden alapuolella oli Pterophoros - autio, luminen maa, jossa oli ikuinen talvi.
Hyperborealaiset olivat pitkäikäisyydellä siunattu kansa, jonka keskuudessa ei ollut sotia, eripuraisuutta, saati vanhuuden ja sairauksien aiheuttamia kärsimyksiä. Kreikkalaisen mytologian Zeuksen ja Leton poika, aurinkojumala Apollo vietti talvet Hyperboreassa. Hän oli muun muassa parannustaidon, ennustamisen ja runouden jumala. Myöskin kreikkalaiset sankarit Herakles ja Perseus vierailivat Hyperboreassa.
Hyperborea oli teokratia, eli jumalan hallitsema valtakunta, jota johtivat jumalan kolme jättiläispappia. Heitä kutsuttiin Boreadeiksi eli Pohjoistuulen Pojiksi. Heidän pääkaupungissaan oli jumalalle omistettu pyöreä temppeli, jossa uhrattiin hänen kunniakseen. Hyperborealaiset juhlivat jumalaansa ikuisessa musiikin, laulun ja tanssin festivaalissa, johon Hyperboreaa kiertävät joutsenet yhtyivät omalla laulullaan.
Hyperoborealaisista kerrotaan lukuisissa tarinoissa. Erään tarinan mukaan Hyperboreasta pyhiinvaellukselle lähteneet papittaret perustivat joitakin tärkeimmistä kreikkalaisten pyhäköistä. On kerrottu, että raskaana oleva Hyperborealainen jumalatar Leto tuli Deloksen saarelle susilauman saattelemana, missä hän synnytti Apollonin. Tämän jälkeen hyperborealaiset lähettivät papittariaan Välimeren saarilla oleville temppeleille pyhiinvaelluksille opettamaan metsästyksen jumalattaren Artemiksen opetuksia ja rituaaleja. Kun paikalle lähetetyt papittaret kuitenkin raiskattiin ja tapettiin, pyhiinvalellukset lopetettiin. Sen jälkeen hyperborealaiset jatkoivat sakramenteiksi tarkoitettujen lahjojen lähettämistä matkalla asuvien heimojen välityksellä, kunnes ne saavuttivat Välimeren saaret ja kulttipaikat.
Kuvaukset Hyperboreasta ovat siis selkeästi ainakin osittain mytologisia. Onko kuitenkin kyseessä pelkkä puhdas fiktio, vai onko joku osa totta?
www.theoi.com/Phylos/Hyperborea
Eleusiin mysteerit ja Pohjoisen shamaanit
Erään tulkinnan mukaan hyperborelaisten lähettämät sakramentit ovat olleet käsiteltyjä kärpässieniä, joihin myös Vedalainen Soma-juoma ja Avestan Haoma on liitetty. Jotkut ovat ehdottaneet, että antiikin Kreikan tärkeimmän uskonnollisen juhlan Eleusiin mysteerien innoittajana olisi ollut Lapista aina Beringinmerelle saakka tunnettu shamanistinen taikasienikultti. Eleussiin mysteerit olivat niin suosittu seremonia, että niiden juhlimista jatkettiin lähes tuhannen vuoden ajan. Lopulta niihin osallistui tuhansia ihmisiä ympäri koko antiikin maailmaa. Säilyneiden kuvausten mukaan tuhannet ihmiset saattoivat kokea samana yönä mystisiä visioita, mikä puolestaan on vaikea selittää ilman psykedeelisiä sakramentteja.
Viimeistään seitsemännellä vuosisadalla koko satoja tai jopa tuhansia vuosia vanha eurooppalainen kulttuuri kävi läpi perinpohjaisen muutosprosessin matriarkaattisesta patriarkaattiseksi. Muutoksessa pyhä feminiini muuttui maskuliinisen Zeuksen palvonnaksi ja Eleusiin mysteereistä kehittyi Olympialaiset. Niin sanotusta matriarkaattisesta Vanhasta Euroopasta saakka harjoitettu psykedeelinen shamanismi toki säilyi vielä keskiajalla niissä Euroopan pohjoisissa kolkissa, jonne kristinusko saapui viimeisenä. Käytännössä tämä psykedeelikultti on eurooppalaisen sivistyksen perusta, joka jatkoi vielä varhaiskristillisyyteen saakka aina 300-luvun paikkeille saakka.
Pohjoisen kansat näyttäytyvät pimeän magian harjoittajina varhaisten historiakirjoitusten valossa
Sekä bysanttilainen historioitsija Jordanes 500-luvulla, sekä alkaen vuodesta 1042 Nestorin, Novgorodin, Laurentiuksen, Nikotinin ja Sofian kronikat, tanskalainen Saxo Grammaticus (1150-1220) ja Englannin kuningas Jaakko I (1566-1625) kirjoittavat yleisesti pohjoisen heimoista synkkien ja maagisten taitojen käyttäjinä tai silmänkääntäjinä. Intialainen Tilak puolestaan kirjoitti vuonna 1903 kirjan Arctic Home in the Vedas, jossa hän perusteli muinaisten veda tekstien astronomisten ja muiden kuvausten ja yksityiskohtien pohjalta, että indo-arjalaisten alkukoti tulisi sijoittaa arktiselle alueelle pohjoiseen. Ehkä asiaa valaisee hiukan se, että arjalaisuutta pidetään kulttuurillisena, kielellisenä ja uskonnollisena etnisyytenä, kenties jonkinlaisena oppineiden ryhmänä, ei suinkaan kansana tai rotuna.
Jostakin syystä pohjoiseen näyttää siis usein liittyvän hiukan erikoisia kuvitelmia.
Onko mahdollista, että kreikkalaiseen korkeakulttuuriin olisi tullut kauan aikaa sitten voimakas vaikutus pohjoisen shamanismista? Yleensä kulttuurivaihtojen ja sivistyksen hahmotetaan tapahtuneen enemmänkin toisinpäin. Miksi kreikkalaiset olisivat edes tarvinneet kärpässieniä kaukaisesta pohjoisesta, kun kerran psykedeelisiä luonnontuotteita löytyy lähempääkin? Yksi mahdollinen selitys voisi olla pohjoisen shamaanien tietotaito, miten prosessoida vaarallisista taikasienistä juomaa joka ei aiheuta myrkytystä. Kenties muinainen vastavuoroisuus kulttuurien välillä hävettää, kun kuitenkin länsimaiseen sivistykseen tiedetään jo kauan liittyneen paremmuudentunne ja itseoikeutettu ylästatusasema.
Carl Anton, Paul Ruck. Mushroom Sacraments in the Cults of Early Europe, NeuroQuantology
Suomen luonto, Samaanien taikasieni
Kuva: Russian Hyperborea
Missä Hyperborea tarkalleen ottaen sijaitsi vai oliko sitä olemassakaan?
Historialliset kirjoittajat ovat yrittäneet paikantaa Hyperboreaa siihen liitettyjen Rhipai vuorten ja jokien perusteella muun muassa Iso-Britanniasta, Traakiasta, Tonavan varrelta Mustan meren rannalta, Liettuasta ja Siperiasta. Rhipai vuoret on joissakin tulkinnoissa yhdistetty esimerkiksi Alppeihin. Ruotsalaisten 1700-luvun Hyperborealainen historiankirjoitus julisti ruotsalaiset sekä Hyperboreaksi että Atlantikseksi ja näin ollen koko länsimaisen sivistyksen kehdoksi.
Mitä Hyperborean sijaintiin tulee, muinaiset kansat olivat hyvin tietoisia ilmansuunnista. Hyperborea- nimen merkitys, muuttolintujen reitit, sekä astronimiset kuvaukset mielestäni naulaavat sijainnin pohjoiseen. Boreaaliselta havumetsävyöhykkeeltä eli taigalta Rhipai-vuoria vastaava paikka voisi olla Ural vuoret. Näin päätteli muun muassa kreikkalainen filosofi Hierokles 100-luvulla ja myöhemmin osa venäläisistä tutkijoista.
Sekin on mielenkiintoinen yksityiskohta, että Jatulintarhoja löytyy runsaasti meripihkaiten molemmista päistä: Suomesta ja Kreetalta. Eniten koko maailmassa niitä löytyy kuitenkin Suomesta, yksi jopa Sipoon keskiaikaisen kivikirkon seinämaalauksesta. Näitä kivilabyrinttejä on toki rakenneltu pääasiassa vasta keskiajalla, vaikka vanhimmat ovatkin arvioitu pronssikautisiksi. Lisäksi Jatulintarhoja löytyy myös Saksasta, Islannista, Englannista, Ruotsista, Venäjältä, eri puolilta Vähä-Aasiaa ja Intiaa. Eniten meripihkaa koko maailmassa löytyy kuitenkin Itämereltä ja kreikkalaisten mytologia liittää Hyperborean ja meripihkan yhteen. Nämä seikat huomioon ottaen ei mielestäni ole täysin perusteetonta ajatella ainakin osan Hyperboreamytologiasta liittyvän pohjoisen havumetsävyöhykkeen suomalais-ugrilaisiin kansoihin.
Hyperborea on toki monelta osin pelkästään mytologinen paikka, joka voidaan jossain määrin rinnastaa kaikista kulttuureista löytyviin kulta-aika myytteihin. Virallisen historiankirjoituksen yksi näkemys on se, että kreikkalaiset tunsivat huonosti periferiset maailmankolkat ja tästä syystä kaikkiin maailman ääriin, eli mytologiseen pohjoiseen oli helppo projisoida omia pelkoja sekä satumaisia kuvitelmia.
Jokainen tehkööt omat johtopäätöksensä Hyperborean suhteen.
