The Project Gutenberg EBook of Puukkojunkkarit, by Santeri Alkio

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

Title: Puukkojunkkarit

Author: Santeri Alkio

Release Date: November 9, 2004 [EBook #13991]

Language: Finnish

Character set encoding: ISO-8859-1

*** START OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUUKKOJUNKKARIT ***

Produced by Matti J�rvinen and Distributed Proofreaders Europe.

PUUKKOJUNKKARIT

KUVAUKSIA
NYRKKIVALLAN AJOILTA

Santeri Alkio

Ensimm�isen kerran julkaissut

Werner S�derstr�m Osakeyhti� 1894

ENSIMM�INEN OSA

J�RVEL�N SANTRA

Kun J�rvel�n Santra rupesi ihmistelem��n, s. o. p��si ripille ja alkoi

ottaa vastaan kosimatarjouksia, rupesi J�rvel�n kartanolla y�llisiin
aikoihin olemaan oikein kansanvaellus. Santra makasi, yleisen tavan
mukaan, ruokapuodin p��ll� lutissa. Pyh��in� saapasteli noita hiukan
luhistelevia lutinrappusia tusinoittain naimahaluisia nuoriamiehi�. Kun
niit� toisinaan sattui kokoutumaan lutti ja lutineteinenkin t�yteen ja
toistensa poisl�hd�n odottaminen alkoi k�yd� tuskalliseksi ja
kiusaavaksi, tahtoivat puheet usein menn� ristiin, joita sitten
k�sik�hmin koetettiin selvitell�. N�m� selvitysyritykset tavallisimmin
p��ttyiv�t siihen, ett� yksitt�in ja joukotellen kierieltiin alas
jyrkist� rappusista. Asianomaisten luonnon sitkeydest� ja j�senten
kest�vyydest� enimm�kseen riippui kamppailun jatkaminen rappusten
alap��ss�. Jos pihanurmikko osaisi kertoa, niin se varmaankin tiet�isi
jutella kymmenist� ruhjoutuneista k�sivarsista, kylkiluista ja polvista,
joita hammasta purren, �hkien ja valitellen on siin� y�n pimeyden
suojassa salaisuudessa tuskitellen hivelty. On siin� vertakin vuotanut,
samalla tanterella. Niit� oli nuoriamiehi�, jotka lauantai-iltoina
puukkojaan tahotessa kuvittelivat asetta tarvitsevansa juuri J�rvel�n
lutin seutuvilla.

Tytt� itse oli varsin siev� -- tietysti. Mit�p� h�nest� muuten olisi
niin alituiseen tapeltu. Rikas h�n my�skin oli, sill� �idin perint��
luettiin tuhansissa ruplissa. Muuten oli h�n siksi itsen�inen, etteiv�t
pojat heti ensi tutustumisen j�lkeen p��sseet k�sitt�m��n, mit� h�n
heist� kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro
vuoroon uhranneet rakastunutta vertansa Amorin alttarille J�rvel�n
lutissa, lutin eteisess� ja pihamaalla, rupesivat he p��sem��n hiukan
selville muutamista Santran oikuista.

19:nnen vuosisadan keskipalkoilla, s. o. kertomuksemme aikoina, oli

useassa Etel�-Pohjanmaan pit�j�ss� hyvin yleisen� tapana, ett� kun joku
nuorimies oli saanut luvan laskeutua y�ksi tyt�n viereen, saattoi toinen
saapua aseilla varustettuna, s�rke� ovet ja lukot, tulla sis��n ja
ryhty� sitten makaavan kilpailijan kanssa julkiseen kaksintaisteluun.
Se, joka j�i voittajaksi ja sai toverinsa nurinniskoin k�p�l�m�keen
ajetuiksi, sille j�i kosijan oikeus sill� kertaa. Mutta Santra, joka
kilpailun kest�ess� oli alkanut hyvin tuntea oman arvonsa, oli melkein
s��nn�llisesti ruvennut seuraamaan sit� tapaa, ett� h�n tuontapaisten
kahdenkeskisten kohtausten sattuessa useimmiten j�tti huoneensa
kamppailevien haltuun ja meni tupaan siksi kuin kumpikin oli mennyt
tiehens�.

Nuorison mieliala oli sellainen, ett� pojat etsiv�t tytt�jen suosiota

hurjailemalla, ja iso osa tyt�ist� piti poikain tavoista. Oli niit�
tytt�j�, mutta useimmiten v�hemm�n huomatuita, jotka samoin kuin
Santrakin osoittivat moittivansa poikain hurjia tapoja. Mutta kun
Santra, joka juuri oli tullut useain t�ht��m�tauluksi, rupesi heti
alussa tuollaista vakavuutta osoittamaan, niin pojat kesken�ns�
rupesivat arvelemaan, ett� eik� se liene k�rttil�inen.

�Vai pit�isi t�ss� nyt lampaiksi ruveta yhden tytt�ren t�hden! Ohoh!�
Pojat nauroivat, varmistuivat yh� siin� luulossa, ett� Santralla on
uskonnollisia taipumuksia, ja k��nsiv�t askelensa taas uusille maille.
L�ysiv�t kyll� henkiheimolaisiansa ja aikoivat j�tt�� Santran niille,
joita muka huvittaisi lammastella tytt�jen edess�.

Santran is� oli herastuomari, pikkuinen ukkok��pykk�, jolla ei suinkaan

ollut mit��n kuuluisuutta sit� ennen kun tyt�r kosimaik��n joutui.
Ainoa, mit� h�nest� tiettiin, oli, ett� h�n itse keitteli viinaa ja
ryypiskelikin, mutta harvoin h�nelt� riitti toiselle ryyppy�; jos
toisinaan antoi, niin silloinkin vain puolilleen lasin kaatoi, itsekseen
puhellen tolkussaan, ett� �maahan pian menee, jos kovin t�yteen kaataa�.
Lautamieheksi h�n oli kuitenkin p��ssyt ja saanut viel� herastuomarin
arvonimenkin siit� syyst�, kuten kerrottiin, ett� tuomariukkoa, vanhaa
koiransilm��, huvitti tehd� sielutieteellisi� kokeita ja nauraa J�rvel�n
�ij�ll� sen illan, kun h�net herastuomariksi tehtiin.

Herastuomari oli toisissa naimisissa. Nykyinen em�nt� oli j�ntev�,

tuikea muori, joka piti miest��n ohjaksissaan, jos t�ss� muuten mit��n
ohjaksissa pit�mist� olikaan. Ensi naimisesta oli ollut kolme tyt�rt�,
joista kaksi jo oli tiloilla ennen kuin uusi em�nt� tuli, jonka k�siin
Santra siis yksin j�i.

Muori oli viisas. Laittoi ja varusti tyt�rpuolensa lutin mit�

monipuolisimmalla vaatevarastolla, antoi puheessa ja teossa maailman
ymm�rt��, ett� h�n piti Santran kuin oman lapsensa. Niin h�n olisi
tahtonut Santrankin asiaa ymm�rt�v�n. Mutta kotoisissa, kahdenkeskisiss�
kohtauksissa, kun puheet meniv�t ristiin ja tahdot vastakkain, tunsi
Santra usein, ett� tuo vaimo oli h�nelle kylm� ja vieras, ett� sen tahto
oli rautainen, ett� se etsi p��asiassa omaa mainettaan sill�, ett�
h�nelle vaatteita laitteli ja ett� se purasi h�nt� kielell��n, kun vain
syrj�isen huomio v�ltti. Santrassa kasvoi v�hitellen halveksimisen tunne
�itipuolta kohtaan, jopa is��kin, sill� t�m� n�kyi olevan tuiman eukon
k�dess� tahdoton kinnas.

Santra huomasi, kun ihmiseksi varttui, ett� h�nest� pidettiin, ettei h�n
ollut ihmisten mielest� hylkypala. Itsen�isyyden tunto kehittyi, oman
arvon tunto kohosi ja h�n tunsi riippumattomuutensa �itipuolesta
varmistuvan p�iv� p�iv�lt�. Se oli siihen aikaan, kun nuoret miehet
h�nen t�htens� innokkaimmin toisilleen kuhmuja jakelivat.

Mutta �y�kulkijain� luku J�rvel�n kartanolla harveni ja melskeet

hiljeniv�t. Kilpailu poikamiesten v�lill� ei n�ytt�nyt en�� olevan yht�
suuri. Santra sai kuulla, ett� pojat pilkaten sanoivat h�nt�
k�rttil�iseksi, katui jo itsep�isyytt��n, mutta oli liian ylpe�
peruuttamaan. Varsinaisesti ei h�n kuitenkaan viel� surrut, sill� poikia
kyll� nytkin k�vi, mutta ne koettivat tulla salaa, yksin ja v�ltt��
tappeluita.

Vanhaa v�ke� rupesi enemm�n arveluttamaan, ett� miksi ne siihen

loppuivat ne y�lliset melskeet? He alkoivat ottaa l�hemp�� selkoa
kosijoista ja vuorotellen, is� ja �itipuoli, jupista Santralle, ett�
t�t� ja tuota saat p��st��, mutta et sit� etk� sit�k��n. Numero 1 muorin
kirjoissa oli Kuivasen Ella, ja herastuomari asetti sille tilalle Karhun
Esan. Vanhukset v�itteliv�t n�ist� ehdokkaista kahden kesken ja yhtyiv�t
lopuksi asettamaan Kuivasen Ellan yhteiseksi ehdokkaaksi, t�m�n kotitalo
kun kuului olevan parempi kuin Karhun talo. Varmaankin em�nt� my�skin
osasi asiansa paremmin ajaa, sill� h�nell� oli Kuivasessa vanhoja
sukulaisia.

N�ihin aikoihin ei Santra ollut viel� itse mit��n vaalia toimittanut.

H�n eli vapaana, ajatteli v�liin yht�, v�liin toista.

Er��n� kes�aamuna joutui vanhusten asia keskustelun alaiseksi. Em�nt�

sen alkoi kerran sattuessaan olemaan hyv�ll� tuulella, maitoa kun olivat
lehm�t antaneet hyvin ja kirkas aamu lupasi hyv�� luokoilmaa.

�Kuule Santra�, sanoi em�nt�, kun maitokamarissa maitoja pyttyihin

kaateli ja Santra t�ytteli piim�leilej� p�iv�kunnalle.

�No?�

Em�nt� antoi odottaa vastausta, saadakseen sille sit� suuremman

merkityksen.

�Sinun t�ytyy ottaa se Kuivasen Ella.�

�Mit� ottaa?�

�Mit� ottaa! Mieheksesi... Parasta on valita niin kauan kuin on

valikoiman varaa ja muutenkin...�

�Ei ainakaan n�iden perunain aikana!� huudahti Santra suuttuneella

��nell�.

��l� huuda... Kenenk� sin� sitten ottaisit?�

�Mutta ainako sit� nyt vain pit�isi ajatella sit� ottamista, ainako jo,
ett� m� viel�kin sanon, kun sit� nyt taas t�ss� kipuisin kiireihin
ruvetaan jaksattamaan.�

Santran posket hehkuivat suuttumuksesta. H�n tarttui leileihin ja aikoi

l�hte� viem��n ulos.

��l� mene�, kielsi em�nt�.

�Mit� sitten viel�?�

�Sinun pit�� ajatella sit�, is�sikin tahtoo... Sellainen talo, ja Ella

sen kuitenkin saa...�

�Saakoon vaikka kymmenesti ja tahtokoon is� vaikka viidesti, niin sit�

en min� ajattele, en ollenkaan. Min� ajattelen ket� tahdon, mutta en
ainakaan Kuivasen Ellaa...�

Herastuomari pisti p��ns� ovesta sis��n.

�Mit�h?� kys�isi h�n.

Em�nt� s�ps�hti.

�Kah, tuopa se olikin ... pel�styin ett� kuka siell�... T�ss� min� vain
sanoin Santralle, ett� sen pit�� ottaa se Ella.�

�Nii-in, no niin sen pit��kin, vai mit� naurat?�

�Mit� naurat�, matki Santra.

�Mit� ... no eik� se ole aimo mies, vai?�

�Niin, mies k�sit�illeenkin niin aimo ett�, ja talo...� alkoi em�nt�.

�Kyll�h�n min� olen sen jo n�hnyt vuosikausia, ett� min� olen liikapala
t�ss�, keskeytti Santra katkerasti. �Mutta kyll�h�n te minusta
muutenkin eronne saatte, ettei teid�n nyt tarvitsisi minua ensimm�iselle
vastaantulevalle ty�nt��.�

Nyt em�nt� asettui juhlalliseen asentoon ja l�i k�tt� yhteen sanoen:

�Kuka sinua t�ss� on liikana pit�nyt? Kenenk� tytt�rell� on paremmin

puettu lutti? Ja senk� t�hden Kuivasen Ella on sun mielest�si niin
hylky, kun se on *minun sukulaisiani*?�
Santra painoi p��ns� alas. Is� jatkoi:

�Nii-in, joutavia siin� nyt riitelem��n ja mist� luulet paremman

saavasi? Kuka on aina viimeiseksi j��nyt ja toiset pyrist�nyt, eik�
juuri Kuivasen Ella? Kyll� se on siihenkin niin mies ett�...�

�*Sellainenko* se sitten on parahin?� Muuta ei Santra tainnut siihen

sanoa.

�On ainakin miehenmoinen ja ... se on hyv� talo.�

�Onko is�kin ollut tappelija?� kys�isi Santra ivallisesti katsellen

is��ns�.

�Mik� tappelija�, naurahti ilkkuen em�nt�, joka taitavasti tahtoi ohjata

asioita j�lleen rauhalliselle tolalle, sill� h�n aikoi ensin sovinnolla
koettaa asian ratkaista. �Viel�p� tappelija�, jatkoi h�n, �aina se on
jaloissa ajelehtinut.�

��l�s peru, saat'ei multa ole luontoa puuttunut ... vaikka oonkin
pikkuinen, mutta ... ta...�

�No juo nyt ja sano sitten...! Menee maito pitkin rintoja ... kun
pytyst� rupeaa juomaan, muutama. Olisi sit� viel� tuossa kiulussakin
ollut.�

���n, laukallepa se maito maistaa. Niin etk�...�

�Noo, Napavainiossa ne laukkaa sy�v�t.�

�Niin, etk� muista siell�kin, Kanki-Tupun h�iss�, -- olithan sin�kin --

siell�? -- Peru kun se sai naamaansa se Konsta.�

�Mik� Konsta?�

�Haaralan Konsta! Kyll� siin�kin oli ruumista, mutta oli kankea kuin
p�lkky. Ja min� olen sen aina sanonut, ett� siin� lyhyt lykk�� kuin
pitk� viel� kokottaa...�

�Lempoako niit� nyt tuossa jaksattaa. Vie jo Santra ne leilit k�rryille

ja l�htek��, ettei v�en tarvitse odottaa, ei siell� tule ty�st�k��n
mit��n. Anna, �ij�, sen hevosen luistaa, ei suinkaan se tiell� liho...
Ja Santra, muista sanoa Maijalle, ett� katsoo y�ll� voiaskin per��n, kun
siell� on se Iso-K�pikin, niin se kyll� tyhj�� voiaskin, kun v�h�kin
silm� v�ltt��.� --

Kuivasen Ella rupesi l�histelem��n Santraa yh� totisemmin. Santralla

todellisuudessa ei ollut mit��n erityist� Ellaa vastaan, mutta ei
h�nest� liioin v�litt�nytk��n, enemp�� kuin muistakaan. Ymm�rrett�v�sti
ei h�n ollut ollenkaan ajatellut, ett� t�ss� on viel� mit��n kysymyst�
avioliitosta, ennen kuin Ella er��n� iltana toi kihlat. Santra oli
silloin h�mm�stynyt niin, ettei ollut tiet�nyt mit� aluksi sanoa.
Ensimm�inen huudahdus oli ollut:

�Mit� sin� nyt hulluttelet, Ella?� Sitten oli ruvennut itkem��n ja

pist�nyt kihlat per�s�ngyn p��nalaisten p��lle. Ne j�iv�t sinne, ja he
olivat kihloissa. Mutta Santra n�ytti t�h�n aikaan kantavan hirve�n
raskasta syd�nt�.
T�h�n aikaan tuli er��n� arkiy�n� Laitalan Valee Santran luttiin, miss�
ei silloin ollut Ellaa. Valee oli nuori is�nt�mies Korvenloukolta. H�n
oli jo aikaisemmin parikin kertaa kilpailijoilta valloittanut Santran.
Tytt� oli usein ajatellut Valeeta, mutta kun ei t�m� ollut osoittanut
erityisemp�� taipumusta kulkea t��ll�p�in eik� ollut osoittanut
suurempaa l�hestymisen halua, oli suhde j��nyt kapaloonsa.

Nyt Valee tuli. Ihan varmaan on huhu siit�, ett� min� olen kihloissa,
jo ehtinyt sinne, ajatteli Santra. Mutta Valee ei puhunut siit� mit��n,
j�i vain istumaan ik��nkuin ei olisi mist��n tiet�nyt ja -- Santra ei
tullut sanoneeksi h�nelle uutta suhdettaan, johon oli Ellan kanssa
joutunut -- eik� k�skenyt pois.

Nyt Santra vasta joutui tuskalliseen tilaan. Omatunto soimasi siit�,

ett� kihlattuna oli viel� laskenut toisen viereens�. Mutta toiselta
puolen tunsi tavatonta vetovoimaa Valeeseen, jonka rinnalla Ella nyt
vasta oli kadottanut h�nen silmiss��n kaiken arvonsa. Kihlaus alkoi
tuntua itsemurhalta.

Valee tuli viel� toisenkin kerran. Silloin he puhuivat asiasta.

Seuraavana p�iv�n� oli Santra taas pitkist� ajoista jotenkin iloinen,

niin ett� sen syrj�isetkin huomasivat. Kun h�n ensi kerran sattui
j��m��n �idin kanssa kahdenkesken tupaan, virkkoi h�n:

��iti.�

�No?�

Nyt Santra vasta huomasi, ett� tuimalle eukolle ei ole niink��n helppo
jutella sellaisia asioita.

�Min� en mene Ellalle�, jatkoi h�n vihdoin.

�Mit� sin� nyt sanot?�

�Min� en voi, en saata ... en ik�n�!� Tuli itku.

Mutta nyt oli muorilla kovia sanoja. �Vai nyt, kun jo on kihlatkin ja
muuta ... vai nyt per�ytym��n!� K�ski h�vet� silm�ns� t�yteen ja lakata
jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett� on sit� ennenkin tytt�ri�
n�hty, parempiakin, ja aisoissa niit� on pidetty... Muori ei ottanut
korviinsakaan pitempi� puheita asiasta.

Jo alkoi Santra k�sitt�� miss� ollaan. H�n oli itse ehdoin tahdoin
juossut paulaan, aivan ajattelematta kihloihin. Nyt veti muori niin
kire�lle, ett� jo t�ss� ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa
taivaan ja maan v�lill�. �itipuoli seisoi kannallaan kuin tammi,
tunnotonna kuin kivi ... jokainen ruumiinliike, jokainen ��nenv�re
tulkitsi j�rk�ht�m�t�nt� per�ytym�tt�myytt�.

Santran p��t� huimasi. -- Niink� sen sittenkin pit�� k�yd�?

�Ei ik�n�!� virkahti h�n enemm�n itsekseen. H�nen ��nens� vavahti,

mutta hel�hti kuitenkin omituisen kolkolle.

�Suu kiinni sellaisista!� tiuskaisi em�nt�, nytkin aivan niin kuin h�n
olisi puhunut lapselle, joka itkien tahtoo uutta hametta, kun toisen
juuri on saanut.

Santra koetti viel� is�lle puhua asiasta. Mutta t�m� oli niin
mielistynyt Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is�nkin
kanssa, ett� Santran jutulle h�n rupesi haikeasti nauramaan �niiden
mukulain juonia�!

Ei kumpaisenkaan kanssa Santra p��ssyt niin pitk�lle, ett� olisivat edes

todenteolla kysyneet, ket� h�n muka haluaisi.

Ellalle ei h�n viel� uskaltanut mit��n puhua, sill� h�nt� hirvitti sanoa
sellaista, jos sittenkin kuitenkin pit�isi menn� vihille.

Mutta er��n� lauantai-iltana h�n laittausi makaamaan tupakamarin

nurkkaan, sanoi �itipuolelle, ett� h�n ei l�hde siit� ulkosijoille, ei
mill��n ehdolla. Muori ei paljonkaan pakotellut, otti vain huomioon,
milloin Ellan askeleet lutin rapuissa alkaisivat kuulua. Eik� sit� kauan
tarvinnut odottaa. Silloin pist�ysi muori ulos, kuiskutti jotakin Ellan
korvaan, toi h�net tupaan, pisti kamariin ja sulki oven. Santralta p��si
huudahdus, kun n�ki Ellan. Kohosi joutuin yl�s lattiasta ja aikoi
rient��, Ellalle sanaa sanomatta, tupaan. Mutta Ella otti kiinni,
naurahti ja kysyi, ett� eik� nyt l�hdet� luttiin? Santra tempaisi
itsens� irti ja juoksi ulos. H�nell� oli juuri ollut aikomus sanoa
Ellalle ... mutta ei saanut suutansa auki. Nyt h�n juostessaan ajatteli,
ett� tottahan jo itsekin ymm�rt��.

Ella tuli nolon n�k�isen� tupaan. Herastuomari kuorsasi per�s�ngyss� ja

em�nt� istui uuninpenkill�. Muita ei tuvassa ollutkaan, sill�
palvelusv�kikin makasi ulkohuoneissa.

Muori jo tuli ovelle Ellaa vastaan:

�Pid� sin� miehen mieli p��ss�s�, kuiskasi h�n salaper�isen n�k�isen�.

�Se on tuollainen kuriton lunttu. Onko se sulle mit��n puhunut?�

�Mit� puhunut? Mist�?�

�Ei mist��n! No mene nyt vain per�ss�, se meni jo luttiin.� Em�nt�

n�ytti olevan kahden p��ll�, jatkaako vai ei. Vihdoin kuitenkin sanoi:

�On olevinaan katumap��ll�. Koeta sit� v�h�n miellytell� ... mit�h�n ne

tuollaiset kakarat ymm�rt�v�t. Ymm�rr� sin� paremmin, joka olet mies,
�l�k� heti ensi sanasta nen��si takaisin ved�, jos se nyt rupeaa jotakin
puhumaan. Tottahan ymm�rr�t, kun olet mies. Koko maailmahan sille
nauraisi, jos *sin�* vasikan nahat saisit.�

Ella mutisi jotakin hampaisiinsa.

�Mit� se on sanonut?� rupesi utelemaan.

�Mit�h�n se on sanonut...! ei mit��n. Mene nyt jo.� Ella meni

luirutellen pitk�� nohjoista vartaloansa, tuijotellen hiukan tyhm�n
n�k�isill� silmill��n. Em�nt� j�i viel� uuni-ikkunaan per�ilem��n, josko
mit��n tapahtuisi. Mutta kun Ella j�i luttiin ja ovi siell� vihdoin
pantiin kiinni, riisui h�nkin ja meni makaamaan. H�n oli nyt tuosta
asiasta enemm�n ep�varma kuin koskaan ennen. Aivan ensi kerran tuntui
Ella h�nest� niin k�mpel�lt�, ett� Santra saattaisi milloin hyv�ns�
pujahtaa k�sist�. Pitk�n aikaa h�n valvoi miettien, ett� keneen se
oikein on tuo poika tullut, kun is�ns� oli nuorena niin reipas mies,
oikein ter�v�silm� ja �itikin oikea ihminen. --

Huomisin k�vi J�rvel�n em�nt� Kuivasessa, jossa p��tettiin, ett� nuoret

pannaan kuulutuksiin ensi tilassa. Kun em�nt� tuli kotiin ja kertoi sen
Santralle, rupesivat viljavat kyyneleet juoksemaan t�m�n poskille, mutta
sanaakaan ei h�n sanonut. Muori arveli, ett� t�m� sanattomuus osoitti jo
jonkinlaista asettumista ja taipumusta v�ltt�m�tt�myyden alle.
Mieliss��n rupesi lohdutellen juttelemaan:

�H�t�k� sellaiseen taloon on menn�!�

II

JUNKKARIT

On pime� syysy�. Kasarin Tommin saunan lavalla kuorsailee nelj� nuorta

miest� hurjan juomingin j�lkeen. P�reist� on jo aikoja sitten valkea
sammunut, viimeinenkin tulenkipin� karsista rauennut. Kuorsausten seasta
kuuluu silloin t�ll�in sekavaa puheensoperrusta. Vihdoin her�� Karhun
Esa, ryhtyy kovak�tisesti potkien ja kolhien her�ttelem��n toisia.
P��sev�t siit� maristen jo kaikki jalkeilleen ja saavat valkeata uuteen
p�reeseen. T�m�n ratisevassa, kituvassa valossa n�emme nuo uniset
kohmeloiset poikamiehet.

Siin� on Karhun Esa, nuori is�nt�mies, puukkojunkkarien kuningas,

Kuivasen Ella, joka tahtoo h�nkin enimmiten olla muita parempi, Iikan
Antti, samaa maata, muuten jo k�yhtynyt ja talostaan h�vinnyt, sek�
Koipi-Siukku, mies nelj�nkymmenen tienoissa, mainion suunsa ja sukkelain
juoniensa avulla renkimiehest� kohonnut t�h�n yhdyskuntaan.

Kovin miehi� haukotuttaa ja kiroiluttaa jokaisella suun avauksella.

Tuskalliselta n�ytt�� olo. K�mpiess� ahtaalla lavalla kompastuu Ella
vahingossa Iikan Antin jalkoihin.

�Piruako siin� kompuroit�, Antti �r�ht��, �s��ret poikki tallaat.�

�Onpa kuin s��retkin!�

�Ne ovatkin miehen s��ret.�

�Eiv�t ne ole n�hneetk��n miehen s��ri�. Kun varpaalla pikkasen turkkaa,

niin urisee jo kuin olisi silm��n pistetty.�

Antti k�mpi yl�s kiroillen, sanoi, ett� h�n tahtoo heti paikalla n�ytt��
kuka urajaa, ja kahmi Ellan rinnuksiin. Ella rupesi huutamaan ja
pauhaamaan niin kuin pyh� tapansa oli, sill� h�n oli tottunut huudollaan
pelottamaan enemm�n kuin voimillaan. Tappelu oli jo syntym�ss�, mutta
Esa ja Siukku saivat v�lin sovitetuksi. Istuttiin sitten rauhoittuneena
lavan penkille ja Siukku sytytteli sammunutta p�rett�.

�Voi ehtasininen!� h�n siin� huokasi, �kun nyt olisi lampaan reisi
hammasten v�liin.�

�Samat sanat�, virkkoi Ella huojuen penkin p��ss�.

�No en min�k��n oksentaisi�, yhtyi Karhun Esa loikoen pitk�n��n lavan
pohjassa ja potkien juonillaan Koipi-Siukkua, joka rauhallisesti k�rsi
sen.

Iikan Antti istui myrryisen� hiukan erill��n ja imi piippuaan.

�Kyll�h�n se mukiin menisi�, tuumi sielt�.

�Kyll� m� sen vain sanon, ett� se olisi nyt poikaa, se, olis jo, m�
viel�kin sanon�, jatkoi Ella innoissaan.

�Kuka menee hakemaan lampaan?� kysyi Esa.

�Pelataan vuoro�, Siukku ehdotti. Siihen suostuttiin ja peli ratkaisi

vuoron Iikan Antille.

�No ei tuo ole ensi kerta, eik� se ole edes synti�, arveli Antti. �Mutta
kenenk�h�n karitsan ottaisin?� tuumi h�n p��t�ns� raapien.

�Mit� sill� on v�li�, miss� vain navettaan p��set.�

�Luuletko s� sitten, Ella parka, olevan sellaisiakin navetoita ja

navetan lukkoja, ettei mies p��se sis�lle?� kyseli h�n kummastellen ja
juron n�k�isen� ivallisesti katsellen Ellaa.

�Mene nyt, mene vaikka Kasarin Tommin... Jaa!� huudahti Karhun Esa k�si�
yhteen ly�den innoissaan. �Mene Kasarin Tommin navetasta ottamaan, ja
ota kunnollinen... Se saakurin mies! Jos tapaat Tommin, niin anna halkoa
otsaan, kun kuuluu luulevan, etteiv�t pojat uskalla h�nen lampaitansa
puhaltaa.�

�Luuleeko?�

�Noh. Ja onko kukaan kuullut, ett� se mies olisi koskaan uskaltanut

toista ottaa rintap��h�n?... sellainen nahkas�kki!�

�Luja mies se on kuitenkin�, v�itti Iikan Antti, �kuitenkaan ei

sellainen, ettei t�m�n n�k�inen mies silt� yht� lammasta tohdi
einespalaksi ottaa. Mutta miss� se keitet��n?�

�Menn��n mets��n�, sanoi Karhun Esa, �otetaan sielt� Rotkon muorilta

pata, suolat ja leiv�t.�

Ja niin l�hdettiin saunasta ulos. Kun oli ensin sovittu yhtym�paikasta,

erosi Antti toisista.

�Onko sulla puukko? N�et, jos Tommi olisi kartanolla�, kysyi per��n
Koipi-Siukku.

�Kysy kissalta, onko sill� kynsi�!�

Hiljakseen laulellen l�htiv�t toiset Rotkon m�kki� kohti, maiskutellen

jo makeasti suutansa odotetun lampaanlihan esimausta.

�T�m� Ella, se on poikaa�, rupesi matkalla virnistelem��n Koipi-Siukku.

�Kuinka niin?�

�Montako y�t� ja p�iv�� s� nyt olet ollut naittajaish�ihin k�skyill�?�

�Viides alkaa huomisaamusta.� Ella haukotteli laiskasti, alkoi v�h�n
viluttaakin. Toiset nauroivat.

�Pian ne ovat Ellan laulut laulettu. Mutta saamarin hullu sin� olit, kun
rupesit akan touhuun. Mit� sill� olisit viel� tehnyt�, arveli Esa.

�Kyll�styy t�h�nkin, iankaikkiseen retuamiseen.�

�Mutta kun on akka kotona eik� p��se en�� t�llaisiin joukkoihin, niin
sit� on niin kuin olisi jalat taivaassa ja p�� penkin alla�, oli Siukun
tuuma.

�Mutta totta puhuen, minun k�y v�h�n vihakseni nyt, kun sin� erkanet
joukosta�, kertoi Esa, �olisi meid�n pit�nyt yksiss� juonin viel� kerran
saunottaa niit� k�rttil�isi�kin.�

�Luuletko sin� sitten, etten min� mukaan tule, kun tiedon saan, vaikka
mulla akka olisikin!� ihmetteli Ella.

�Kyll� se on niiden akallisten miesten niin ja n�in ... Karin Vennukin

... melkeinp� h�n kotonansa makailee.�

�Mutta kyll� se sent��n on poikaa, se Vennu.�

�Onko minunkin rinnallani?�

�Mit�s se nyt p��pirun rinnalla, mutta�... Karhun Esaa n�ht�v�sti

miellytti tuo melkein vakavuudella lausuttu tunnustus.

�Voi herran poika!� h�n huudahti, �kun sais taas tehd� tuolla ... tuolla
leikulla tuoretta ihmisen lihaa!� H�n joutui yht�kki� omituiseen
raivoon, s�tki puukolla ilmaa, hyp�hteli, py�r�hteli, kiraisi hammasta
ja ulahteli kuin �rsytetty suden penikka. Kyl� oli jo j��nyt taakse ja
he kulkivat mutkittelevaa karjantiet� mets�� kohti. Esan innostus
tarttui toisiin ja yhdest� suusta alkoivat he syd�mellisell� innolla
laulaa:

�Min� olen pappani vanhin poika

H�rm�n Kankaanp��st�,
Enk� m� sure itti�ni
Enk� toisen henke� s��st�!�

Liikkeill��n ja k�sill��n s�estiv�t he innostuttavaa tahtia. Laulu oli

niin mahtipontista, ett� sen saattoi uskoa oikein syd�mest� tulevan.
Ik��n kuin laulun tuottama innostus olisi avannut aloja uusille
ajatuksille, virkahti Esa heti, kun olivat er��n v�rsyn loppuun saaneet:

�Mutta mit�h�n te sanoisitte, jos min� teid�t molemmat ... haa!...� H�n
kirosi kummallisesti nauraen ja heilautti puukkoaan.

�Mit� sin� nyt, Esa?� rupesi Siukku lauhduttelemaan ja et��ntyi

soveliaan matkan p��h�n.

��l� nyt!� Ella kirosi ja per�ytyi h�nkin. Esa rupesi nauramaan:

�Leikki�h�n t�m� on, leikki� koko matkan... Mutta kuule, Ella, min�
l�isin sinua nyt kohta paikalla, jos sin� olisit toinen mies. Perkelek�
sua auttoi saamaan sen Santran?... En min� muuten siit� v�lit�. -- Pysy
edemp�n� Siukku! -- Mutta yhden kerran, kun siell� oli makuulla tuo
Talvi-Kosken K�pi, niin min� panin sen sielt� nurin niskoin tulemaan ja
meinasin olla itse y�t�. Mutta kas, tuo pirulainen karkasi minulta
tupaan. Voi vanhaihminen, kun minun teki mieleni menn� ikkunasta sinne
tupaan ja n�ytt�� niille oikein...! Ja jos min� mennyt olisin, niin
olisin vienyt Santran takaisin luttiin. Sain kuitenkin itseni
pid�tetyksi, kun olin aivan selv�ll� p��ll�. Ja sitten ei minun ole
tullut mennyksi, ennen kuin sin� niin vissit kaupat teit. Noo...�

Ella nauroi melkein syd�mellisesti, sill� koko juttu h�nt� n�ht�v�sti

ihastutti.

��l� naura kovin, taikka... Luuletko sin� olevasi parempi kuin min�
sill�, ett� J�rvel�n Santran saat?�

�Esa, mit� sin� hulluttelet ja riitaa haastat, emmeh�n me nyt

tappelemaan viitsi ruveta.�

�Viitsi! No miks'ei? Valmis min� olen koettamaan vaikka kohta, jos vain
tahdot, niin...�

�Mutta min� en tahdo.� Ella pelk�si. Muuten h�nkin kyll� olisi

*tahtonut*, sill� syd�nt� kovin hapatti.

�Se on eri asia. Min� vain ajattelin, ett� jos haluttaa niin... Mutta
yhden tekev�.� Koipi-Siukku tulla nykerteli kappaleen matkaa per�ss�,
syd�n lepattaen ja s��ret valmiina lenn�tt�m��n, jos asiaksi tulisi.

Saapuivat vihdoin Rotkon m�kille ja p��siv�t sis��n.

Koipi-Siukku rupesi pyyt�m��n pataa ja suolaa.

�Hyi�, sanoi muori, niinkuin vakava ja kristillinen ihminen ainakin,

�kyll� noin komeat pojat saisivat antaa ihmisten lampujen olla rauhassa.
Se on melkein niin kuin varastamista sellainen... Komeita poikia ja
sellaisia touhuja.�

�Onko muori ollut nyt hiljan pastorin puheilla?� kyseli Siukku

irvistellen.

�Mit� sitten? Mit� se sulle kuuluu?�

�No, no, �lk��h�n noin olko tureissanne, vanhoja tuttujahan t�ss�

ollaan. Onkohan se Kasarin Tommi l�yt�nyt sit� kirvest�ns�, joka katosi
tuonaan t�ss� mets�ss�?�

�Siukku!� nuhtelivat toiset nauruaan pid�tellen. Muori ei ollut

kuulevinansakaan, pesi vain pataa.

�Ihmiset puhuvat, ett� pastori tulee ensi pyh�n� t�nne teille pit�m��n
k�rttiseuraa.�

�H��h?� kysyi s�ngyst� vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt
kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla ��nell�. Kertoja meni s�ngyn
��reen ja jutteli asian uudestaan.

�Valehtelet�, tuumi ukko, n�ht�v�sti kuitenkin ollen kahdella p��ll�

uskoa tahi ei. �Etk� sin� ole Koipi-Siukku?�
�En min� ole kuin pappilan is�nt�renki. Koipi-Siukku on pantu kiinni.�

�Hoo, no oletko sin� sen veli?�

�Sisaren poika. Mutta en min� ole sellainen lurjus kuin set� Siukku.�

�Hooh, noo ... kuinka se pastori nyt t�nne?�

�Kuuluu saaneen tiet��, huusi Siukku yh� ukon korvaan, �ett� teid�n
muori on her�nnyt.�

�Meid�n Annako?�

�Niin, ja ettek�s tekin ole ruvennut ajattelemaan sit� parempaa asiaa?�

�Niin min�k�?�

�Niin.�

�Tied�... Onko sun piipussasi per�?� Siukku antoi piippunsa ja �ij�

rupesi sit� kaivamaan.

�Tekin olette jo vanha mies�, kiljui Siukku yh� edelleen ukon korvaan,
ja toiset koikkailivat penkill� nauruansa kiinni yritellen. �Te olette
jo vanha mies ja synti� on vissiin kokoutunut. Pit�isi teid�nkin jo
ajatella...�

�Se valehtelee sulle aivan�, tuli muori vaarille sanomaan sivumennen.

�H�h? Koska min' oon valehdellut, lempoo?� sanoi vaari. �Vaikka m� sen
itse sanon, niin en min� ole ik�n� varastanut enk� valehdellut, mutta
ihmiset komppuneeraavat ja valehtelevat sellaisia.�

�Kyll� sit� aina v�h�n kuitenkin tulee valehdelluksi�, kiljui Siukku.

�Noo, mutta ei sit� h�t�valetta kiell� Jumalakaan.� Ukko nauraa h�r�hti.

�Hou!� virkahti ovesta p��ns� sis��n pist�en Iikan Antti.

�Ahah? Noo?�

�Tuleeko pata?�

Tuvassa olijat kavahtivat liikkeelle. Karhun Esa pisti muorin k�teen

suoloista ja leiv�st� m��r�tyn hinnan. Siukku otti padan ja l�hti ulos
laulellen:

�Kolmen kannun kattilalla se kultani kahvin keitti,

Kun se mulle hyv�steli ja erokirjan heitti.�

Toverukset oikaisivat m�kin viereiseen m�nnikk��n Siukun osoittamaa

tiet�. Antti oli jo saanut tarpeensa uuhen kantamisesta, joten se nyt
vuorostaan joutui Ellan hartioille, joka kiroillen ja meluten kahnusteli
toisten per�ss� tuon tuostakin kompastuen. Saavuttiin vihdoin pienelle
siev�lle aukealle m�nnik�ss� ja p��tettiin asettua siihen.

Kyll�p� n�yttiv�t jo toimeensa tottuneilta! Kootut oksat syttyiv�t

iloisesti palamaan. Nahka nyljettiin uuhen sel�st� ja lihat ter�vill�
puukoilla silvottiin kappaleiksi pataan, joka poristen kiehui ja
parpatti. Pojat makailivat lieden ymp�rill� l�mmitellen ja nauttien,
kertoen entisist� urot�ist��n ja laatien suunnitelmia vastaisen varalle.
Monen miehen selk�sauna mokotti miekkosten hampaiden koloissa. Mutta
liha kypsyi vihdoin, pata nostettiin tulelta ja miehet ker�ysiv�t sen
ymp�rille tyydytt�m��n hiukaisevaa n�lk��ns�.

�Kasarin Tomminko se oli el�ess��n t�m� kakku?� kysyi Koipi-Siukku.

�Niin, eilen viel�, todisti Iikan Antti, suu t�ynn� lampaan reitt�.

�Saapa n�hd�, eik� se aja takaa? Jos v�h�nkin vihi� saa, niin ajaa kuin
ajaakin�, arveli Ella.

�No, ja ent� sitten? Joko pojat pelk��v�t?� kysyi Esa.

�Ei muuten, mutta jos saa todisteita ja vie oikeuteen, niin saadaan
t�ss� viel� varkaus�, sanoi Ella.

�Varkaus!� matki Iikan Antti. �Sep� vasta olisikin poikaa, nelj�

t�llaista miest� varkaiksi yhden kakun t�hden!�

�Laki ei katso leikki�, tuumi Siukku, �mutta min� tuosta en suurin

v�lit�.�

�Kyll� se on miehet sill� lailla, ett� vaikka h�nell� olisi parempikin

kurssi, kuin ihmisell�, niin ei se tule t�t� joukkoa h�tyyttelem��n�,
vakuutti Esa.

�Eik� se nyt ole h�pe�k��n lampaan varkaudesta k�r�j��n menn�, arveli

Ella.

�Kunnia, kunnia se olisi! Kun p��st�isiin sinne, sep� vasta poikaa!�

ilakoi Esa.

�Vanhan Erkin tulukset! mutta siin�p� vasta leikin ainetta on�,

riemuitsi Koipi-Siukku, �Karhun Esa ja Kuivasen Ella lampaan varkaudesta
kiinni!� Joukko tuli kovin hauskalle tuulelle, jopa p��tteliv�t, ett�
asian pit�� juonilla toimittaa Kasarin Tommin tietoon, jos ei muuten,
niin koetteeksi, josko se uskaltaa k�r�jiin haastaa... Olisi niin
riivatun hassua saada sitten antaa sille maksuksi l�mpim� selk�sauna,
kun luulee sekin mies olevansa...

Toverukset laskeusivat nuotion ��reen lep�ilem��n vahvan aterian

p��lle. Mutta aamun h�m�rt�ess� nostatti nouseva p�iv� heiss�
jonkinlaista l�hd�n velvollisuutta. Viina oli p�ist� haihtunut,
painostava kohmelo siell� nyt vain mokotteli. Her�tess� tuntuivat mielet
apeilta ja myrryisilt�.

Ella rupesi ensimm�isen� puhelemaan kotiin l�hd�st�, sill� tuossa

lojuessa oli mieleen johtunut kaikenlaisia seikkoja, velvollisuuksia ja
toimitettavia. Omaatuntoakin kenties kohliskeli t�m� hiukan tavaton tapa
kulkea sulhasmiehen� t�ll� tavoin naittajaiskutsuilla, vaikka ei h�n
siit� tovereille mit��n virkkanut. Karhun Esa suottaili l�htem��n h�nen
kotiinsa, koska sinne oli lyhin. H�n kyll� sielt� panisi hevosen ja
l�htisi kyyditsem��n Ellaa �ij�miesten teille. Mutta useimpain mielest�
oli t�m�kin matka jalkaisin kuljettavaksi liian pitk�. T�ss� pulassa
�k�ttiin Karin Vennu. Sinneh�n ei suorinta tiet� voinut olla kuin
virsta. Sinne! Pata kumottiin, lihanj�tteet heitettiin siihen ja pata
vietiin m�kille.
Liikkeelle l�hdett�ess� miehet reipastuivat, uusi vireys ja uudet halut
palasivat nousevan p�iv�n mukana.

III

PALANEN JOKAP�IV�IST� EL�M��

Karin Vennun talo oli mets�nreunassa, avaran vainion kyljess�. Se oli

�nuorten�, �hurjain�, �junkkarien�, �komeain� ja, kuten julkisena
salaisuutena kerrottiin, y�llisiin aikoihin roistojenkin
kauttakulkupaikka. Kuka ensin mainituista uskalsikin ohi kulkea ja
Vennun unohtaa, sille t�m� selk��n tarjosi ensi tapaamassa. Mutta
Vennulta kyll� viitsikin selk��ns� ottaa, sill� mies oli kuin
honganjuuri. Olisi ruvennut sit� vastaan tappelemaan, niin se olisi
n�ytt�nyt kuin sallimusta vastaan kapinoitsemiselta. Nuoret �junkkarit�
pitiv�tkin kunnianansa, kun Vennu heit� kuritti; tuo jykev� k�mmen ei
ilennytk��n koskea kelvottomiin!

Vennusta juoruttiin, kuten jo sanottiin, ett� h�n suojelee varkaita ja

varasten tavaraa. Sen sijaan kyl�l�iset ja naapurit kehuivat Vennua mit�
oivallisimmaksi kyl�nmieheksi. Kun ei vain sekaantunut h�nen asioihinsa
eik� ruvennut h�nen kanssaan riitaa haastamaan, niin oli mit� oivallisin
ja hyv�luontoisin naapuri. Mutta mit��n h�rn�ilemist� ei k�rsinyt. Sit�
ei niin ik��n, ett� joku luuli itse�ns� h�nt� pahemmaksi tappelijaksi,
v�kev�mm�ksi taikka turskiluontoisemmaksi. Jos joku sinnep�in viittasi,
sai kohta koettaa.

Vennun talous oli naisv�en k�siss�, itse ei h�n siit� paljon v�litt�nyt,
ajeli vain pitkin pit�j��, pelasi korttia, joi ja tappeli. Kotona ei
usein jaksanut p�iv�� yksin olla, tuli ik�v�, jos ei sattunut ket��n
tulemaan, ja sitten h�n l�hti. Ihmiset et��mm�ll� pelk�siv�t h�nt� kuin
paholaista, jotkut pitiv�t Anti-Kristuksena, piruna; ja kun joku uskalsi
h�nen kanssaan tappeluun, sep� vasta mies oli; sit� tahtoivat kaikki
n�hd�, jos eiv�t ennen olleet n�hneet. Sellaisiakin oli joitakuita. �On
niit� sent��n miehi�kin viel�, sanottiin niist�.

Yleisesti nuoret miehet ihailivat Vennua, pitiv�t is�n��n, ihanteenaan.

�Se on poikaa se, on oikein mies, saakuri, se Vennu!� niin sanelivat
nuorukaiset. Siit� kait se sitten johtui, ett� Vennu luuli olevansa
kaikkien herra. Nuoriso piti h�nt� miehen mallina -- seh�n vaikutti
el�hdytt�v�sti kahden puolen.

Etteiv�t vakavammatkaan ihmiset Vennua oikeastaan aivan ankarasti

tuominneet siin� merkityksess� kuin ehk� my�hempin� aikoina olisi tehty,
johtui ep�ilem�tt� k�sitteist� ajan luonteesta ja hengest�. Sill�
�hengess� oli silloin omat omituisuutensa. Esimerkiksi lampaan varkaus,
jonkalaisesta edellisess� on kerrottu, ei oikeastaan ollut varkaus
yleisess� k�sitteess�, eik� sellaisesta usein lakiin menty. Siksip�
melkein jokainen nuorimies oli sellaiseen syyp��! Lammasnavetta ja
naurishuhta olivat melkein yhteist� omaisuutta.

Varastiko Karin Vennu, sit� ei oikeastaan kukaan voinut todistettavasti

v�itt��. Mutta ett� h�n antoi rosvoille sijaa, se tiettiin, siit� h�nt�
moitittiin, se meni jo yli sen rajan, mink� yli ei koskaan mill��n
tekosyyll� voinut vied� �siivon miehen� nime�.

* * * * *

Oli aikainen aamu. Karin Vennu venyi viel� vuoteessaan. Ruskea paksu
tukka oli p�rr�ss� kuin rohdinkuontalo. S�ngyn esiripun oli vet�nyt pois
edest� p��ns� taakse, punaiset terveet posket olivat lattialle p�in.
Silm�t ummistuivat toisinaan, toisinaan taas avautuivat, n�yttiv�t siin�
kuin paennutta unta etsiv�n. Ty�v�ki n�kyi olevan p�iv�kunnalle
l�hd�ss�, ja em�nt�, isokokoinen, muhkean n�k�inen muija, antoi k�skyj�
ja ohjeita p�iv�n varalle, ohi kulkiessaan aina soutaen k�tkytt�, miss�
pienoinen makasi. Penkin loukossa venyi makuullaan pitk� pojanroikale,
rikkin�iset, oikein kerj�l�isen vaatteet p��ll�: kaikkialta paistoi
aatamin nahka.

�Iikka�, virkahti s�ngyss��n Vennu, �pudota lattiaan se Kaapo siit�

penkilt�, ved� tukasta.�

Iikka, pojanroikale h�nkin, mutta arvoltaan talon renki, meni oitis,

tarttui Kaapon pitkiin hiuksiin ja nyk�isi lattiaan. Poika kiljahti, loi
uniset villit silm�ns� pahantekij��n. Nep� vasta olivatkin silm�t:
mustat, ter�v�t ja niin tulisen villit, ett� niiden olisi luullut s�hk��
iskev�n kuin mustanketun kaunis talja.

�Saatanoitako sin�!� kerj�l�inen kiljui, kavahti yl�s kuin kissa ja

toisen tukkaan. Pojille syntyi totinen tappelu, kierieliv�t maassa kuin
tappelevat koirat. Vennu nauroi s�ngyss��n henget�nn�.

�Kas se, Kaapo! No, no, Iikka! �l� hellit�, h�rn�si h�n.

Em�nt� k�vi k�tkytt� soutamaan. �Her�tt�v�t lapsen�, mutisi ja alkoi

hissitt��. Mutta nauraa h�nenkin t�ytyi: olipa se koko peijakas, tuo
Kaapo!

�No, no ... no... Iikka! Annatkin Kaapon repi� koko tukkasi... Lempoako
siin� makaat suullasi kuin ahma. Tule pois alta! Ha haa, itkem��nk�?...
No voi sun perhana. Tuosta Kaaposta tulee mies!�

Vennu oli noussut istuvilleen s�ngynlaidalle, nauroi yh� henkihieveriss�

ja usutteli poikia.

Nyt tulivat tupaan meluten ja hauskasti suuta piesten lampaanlihan

sy�j�t. Ker��ntyiv�t kohta asiantuntijoina, ihastuneina tappelevain
poikain ymp�rille kiillottelemaan:

��h�h! No no no ... ota Iikka puukko!� kehoitteli Esa. Mutta Iikalla ei

ollut puukkoa. Esa jo aikoi salavihkaa pist�� h�nelle k�teen omansa,
mutta Vennu, joka oli vihdoin tullut pois s�ngyst�, kiljaisi:

�So so, Esa!�

Esa p��sti raa'an naurun ja pisti suuren puukon tuppeensa. Samassa p��si
Iikka juoksemaan ja kapisti pihalle. Niin kylliksens� oli Kaapokin
saanut, ettei halunnut ajaa edemm�ksi kuin ovelle asti, josta
huohottaen, p�� paljaisiin paikkoihin revittyn�, kasvot ja sormi verta
vuotaen palasi alas valuneita housujansa kohotellen, mielihyviss��n
naureskellen ja noituen:

�Viet�v� tulee toista nukuksissa penkilt� pudottamaan! Puree kuin koira,

kun ei muuten mit��n voinut... Olisi vain ollut puukko, niin olisin
sille viet�v�lle antanut ikuisen torpanmaan.�

Toverit nauroivat: -- tuohan kuului miehekk��lle!

�Miss� sun puukkos oli?� kysyi Esa.

�Varastettiin eilen, ja...�

�Etk� ole viel� toista hankkinut?�

�En ole l�yt�nyt viel� niin hyv��, sanoi Kaapo, sovitellen r��syj�ns�,
jotka tappelussa olivat viel� kurjemmiksi riutautuneet. �Mink�lainen
puukko sulia on, Esa?� H�n meni Esan ��reen ja rupesi t�m�n tupesta
puukkoa vet�m��n. Kaapo katseli ihaillen kuusituumaista kiilt�v�� ter��.

�Kelpaisiko se?�

�Mukiin tuo nyt menisi paremman puutteessa.�

�Kas t�llaista�, n�ytti Ella omaansa.

�Tuo nyt ei ole mist��n kotoisin, parempia niit� mies tielt� ojiin
potkii. Taitaa piim��n v�hins� pysty�, mutta voihin jo t�p�ht��.�

�Ent�s t�m�?� Siukku n�ytti omaansa.

�N�kyy olevan puukko miest� my�ten, taitaa olla varastettu, enk� min�
huoli varastetusta vaikka kuinka koreasti pyyt�isit. Koetetaan onko se
varastettu... Varastettu on, kosk'ei lattiaan pysty. Min� olen varkaalle
niin kovin vihainen ett�... Mink�lainen puukko is�nn�ll� on?�

�T�llainen se on miehen puukko.�

�Tuo nyt on puukon n�k�inen, tuon viitsisi ottaa ja Esan puukon kanssa.�

�Mutta mitenk� ne saisit?�

�En tied�... Piisaako sinun puukostasi, Esa, jos m� hyppelen ryss�� ja

tappelen kalajokista?�

�No, jos saat sen sitten varastetuksi, niin saat pit��.�

�Ka en mie varasta, eik� taattonkaa varasta, mut ihte my� otetaah, ku
kohal satutaah. No saanko?�

�Saat.�

�Saanko? Koetas vannoa.�

Kaapon silm�t s�ken�iv�t innosta ja kalpeat, likaiset posket

punoittivat. Miehet katselivat erinomaisesti huvitettuina h�nt�. Esa
vannoi.

�Mutta etk� ly�k��n sitten minua?� Poika jo puki luudanvartta

kalajokiseksi.

�En, en, mutta sun pit�� se varastaa.�

�Ka, ka, Esa jo pelk��, ilkkuivat toiset.

�T�m� poika ei varasta, mutta oon min� v�h�n vaarallinen mies pime�ll�
aikaa, m� tahdon ottaa itse�, toimitteli poika toimessaan ja miehi�
nauratti oikein vatsan t�ysin.

�Tied�tk�s...! is�s tupen krapa...! �itis pirttiviinan juoja! tunkion

p�nk�! kun varastit mun �idilt�ni mennyt vuonna, kun lehm� kantoo,
keng�n paulat! Tied�tk�s!...� Kaapo riehui kalajokisen kanssa tukkaansa
repien. Tuo satakertaa n�hty kerj�l�ispoikaleikki k�vi Kaapolta paremmin
kuin muilta ja siksip� se miehi� niin hassusti huvittikin.

Is�nt� oli t�ll� v�lin pukenut p��llens�. Kun pojan temput olivat
loppuneet, siirryttiin kamariin, Kaapo muiden mukana. Is�nt� otti pullon
kaapista ja tarjosi aamuryypyt. Istuttiin, ryyp�ttiin, pakinoitiin ja
kiusattiin Kaapo laulamaan kaiken maailman renkutukset, jotka v�liin
innostuttivat niin, ett� muutkin yhtyiv�t mukaan. V�sytt�m��n t�m�kin
vihdoin rupesi ja Vennu veti kortit esiin. P�yt� oli niin t�ynn�
kaikenlaista k�dest� heitetty�, ruokatavaraa, vaatteita ym. ett�
otettiin tuoli, jonka p��ll� nyt ruvettiin korttia ly�m��n.

�Saanko min� olla piruna?� kysyi Kaapo.

�Sin� olet huono piru�, sanoi Siukku.

�Aina kuitenkin sinua parempi.�

Kaapo asettui hy�riskelem��n pelaajain ymp�rill� eik� kukaan en�� h�nt�

est�nyt. Kohta kun peli alkoi, vet�ytyiv�t naamat totisiksi ja jokaisen
silmist� alkoi loistaa kiihke�, himokas tunne. V�list� keskusteltiin
yht� ja toista. Muun muassa kertoi Karhun Esa, ett� he viime y�n� s�iv�t
Kasarin Tommin uuhen.

�Kasarin Tommin?� kysyi Vennu kulmiansa rypist�en.

�Niin, mit� sin� siit�?�

�Perhana, se teid�n olis pit�nyt j�tt�� tekem�tt�.�

�Mit� varten? Uhalla se sy�tiinkin.�

�Niin, mutta min� en ole ollut riidoissa Tommin kanssa. L�heisten

naapurien kanssa pit�� aina olla ihmisiksi, pojat, oli kaukaisten kanssa
miten hyv��n.�

�Mutta eih�n me olla h�nen naapureitaan�, puolusti Ella.

�Mutta kun *min� olen*, ja kun te olette t��ll� meill� kuin kotonanne,
niin... Ei perhana, se oli hullua, miksette ennen hakeneet vaikka
meid�n navetasta. Kun te nyt olette t��ll� ja jos tiet�� saavat, niin
luulevat, ett� min�kin olen joukossa ollut.�

�Eih�n se suuri erehdys olisikaan!� nauroi Iikan Antti, �kyll� sin� olet
monen lampaan niskassa ollut, sin�kin.�

�Naapurienkinko?�

�Sit� min� nyt en tied�. Mutta lihaahan se on naapurinkin lampaan liha.�

�Ei pojat, jos te komeasti ja hurjasti el�� meinaatte, niin �lk��
*naapureitanne* suututtako, sen min� sanon! Kun naapureissa kehutaan ja
kaukana pel�t��n, niin silloin se on niin kuin ollakin pit��, pojat!
Ottakaa ryypyt... Pian min� annan teille selk��n, jok'ikiselle... Annas
Esa v�h�n puukkoasi t�nne.� Vennu nauroi, Kaapo seurasi j�nnityksell�
toisten peli�. Esalta p��si kirous ja teeskennelty nauru: puukko oli
poissa. Toisetkin nyt huomasivat, mist� oli kysymys, ja rupesivat
nauramaan.

�Onkos se nyt sulla, Kaapo?�

�H�h, mik�?�

�Mik�!�

�Niin, mik�?� Kaapo haukotteli.

�Saakurin poika!�

�Pid� vain Kaapo, se on saatu, mik� on annettu�, vakuuttivat toiset.

�Ei mulla ole�, sanoi Kaapo haukotellen, �rupeaa uudestaan

nukuttamaan... Onko sun puukkos sitten kadonnut?�

Esa l�i Kaapoa puolipiloillaan korvalle ja kiroili, ett� tuo poika se on

oppinut koko mestariksi... Kaapo pist�ysi tuvassa ja tuli j�lleen
takaisin asettuen kamarin uunin eteen makaamaan.

�Saanko min� tulla, Ella, sun h�ihisi?� kysyi h�n, kun oikoili uunin
edess� lattialla.

�Tietysti.�

�No mutta sun pit�� oikein k�ske�. Teille min� tulen, Esa, huomenna.
Joko sin� oot silloin kotona?�

Esa ei sit� tiennyt, mutta k�ski tulla, kyll�h�n �mm�t ruokaa antavat.
Lupasi sitten kyydit� viikoksi pastoriin.

�Pastorin kanssahan se onkin hyv� tuttu, t�m� Kaapo?� kyseliv�t toiset

naureskellen.

Poika kavahti yl�s lattialta, hypp�si tuolille ja rupesi kamalasti

silmi�ns� muljotellen ja suutansa v��ristellen matkimaan pastorin
saarnaa.

Juuri kun h�n parhaillaan pauhasi ja toiset vatsojaan pidellen

nauroivat, ty�nnettiin kamarin ovi auki ja Kasarin Tommi astui sis��n.
Jykev� mies, jonka leve�t hartiat ahdas k�rttinuttu teki viel�
jykev�mmiksi. Mustan, matalan huopahatun alta tiirotti kaksi
vaaleanharmaata silm�� niin per�ytym�tt�m�sti ja varmasti, ett� olisi
saattanut uskoa tuon miehen ajavan aiotun asiansa vaikka maailman
loppuun asti. Tommilla oli iso kirves vasemman k�den koukussa. Oikeasta
k�dest��n viskasi h�n lattiaan tuoreen lampaantaljan, jonka sis�st�
vy�ryi lattialle verinen lampaanp�� ja jalat. Sitten h�n otti kirveen
oikeaan k�teens�, pys�htyi keskilattialle, tuijottaen kuin
kuolemanenkeli Karhun Esan silmiin.

�Kenenk� ty�t� t�m� on?� kysyi h�n ��nell�, joka olisi ollut tarpeeksi
panemaan hampaat tavallisten miesten suussa kalisemaan, sek� tarttui
vasemmallakin k�dell� kirvesvarteen. Suupieless� v�reili omituinen
hymyily.

Kaikkien kamarissa olijain suut j�iv�t ammollensa t�st� h�mm�stytt�v�st�

rohkeudesta ja liikahtamatta istuivat he kaikin tuijottaen
k�sitt�m�tt�min katsein vasta tullutta. Poikakin j�i tuolille seisomaan
kuin eloton patsas.

�Niin totta kuin nimeni on Tommi, niin saatana ottaa joka ainoan, joka
liikahtaa hiukankin, ennen kuin saan tiet�� kenenk� t�it� t�m� on?�
Kirves kohosi.

Jos olisi toisilla ollut kirveit� tai vain jotakin muuta asetta k�den
ulottuvilla, niin voi Tommi-parkaa! Mutta h�nen onnekseen ei koko
kamarissa ollut mit��n. Sit� paitsi oli tuon miehen rohkeus ja maine,
vaikka ei h�n ollut kymmeneen vuoteen ollutkaan varsinainen tappelija,
niin suuri, ettei voinut olla v�hint�k��n ep�ilyst� siit�, ettei h�n
panisi uhkaustansa toimeen, vaikka olikin �her�nneit�. Vennu loi synk�n
katseen Karhun Esaan, ik��n kuin vaatien t�t� tunnustamaan. Esa ymm�rsi
tuon. Huulet vapisivat, kun h�n virkkoi r�yhkeytt� tavoittelevalla
��nell�:

�Min�...� Poskilihakset pullistuivat ja katse meni alas, ei sen t�hden

ett� piti t�m�n *teon* tunnustaa, vaan sit� varten, ett� se t�ss� n�ytti
kuin pelosta tapahtuvan.

�Meinaatko sen maksaa?� Kirves oli yh� kohotettuna ja t�risi kuin olisi
ollut kiinnitettyn� t�ydell� voimalla k�yv�n h�yrykattilan kylkeen.
Vastausta ei tullut v�h��n aikaan.

�No, jos sen...� alkoi jo Karhun Esa. Toiset n�ht�v�sti odottivat, ett�
h�nen pit�isi jotakin sanoa. Tommi jo ymm�rsi, ett� h�nt� pel�ttiin ja
kunnianhimo kiihotti menem��n pitemm�lle. Kun ei vastauksesta tullut
mit��n, iski h�n kirveens� tuoliin, miss� kortit olivat.

�Tuleeko siit� mit��n?�

Kirves tunki l�pi kasattujen korttien ja halkaisi tuolin pohjan. Tuoli

kohosi kirveen mukana yl�s. Nyt kavahti Vennu sylisin kiinni Tommiin,
Antti kiljahti ja tempaisi toisen tuolin, ja Esa sivui kirvesvarteen,
jonka ter� viel� istui kiinni tuolin pohjassa.

�Hiljaa pojat!� kiljaisi Vennu niin rajusti, ett� toiset vavahtivat.

H�nen ja Tommin v�lill� oli syntynyt kahden kamppailu.

�Kiskokaa kirves pois ja heitt�k�� se tupaan!� komensi Vennu �hkien.

Kaksi miest� tarttui kirveeseen ja v��nsi sen pois Tommilta. Esa otti
kirveen ja kohotti jo sit�.

�Kirves pois!� kiljui Vennu. Esa laski sen vastahakoisesti, sill�

eleist� n�kyi, ett� h�n olisi sit� mielell��n, kovin mielell��n
k�ytt�nyt.

Vennun ja Tommin painiskelusta oli leikki kaukana. Kenties oli siihen

syvemm�tkin syyt kuin tuo tapaus, joka heid�t oli yhteen saanut. He
tunsivat toistensa maineen, mutta eiv�t olleet sattuneet koskaan ennen
�koettamaan�. Nyt oli satuttu ja nyt �koetettiin�. Siin� ei tapeltu,
niinkuin tavallisesti, ei revitty tukkaa, ei etsitty aseita. Sylikk�in
puristivat, heitteliv�t, tempoivat, kampistivat toisiaan. Ei hiiskunut
kukaan sanaakaan, kuului ainoastaan painijain �hkin�, hampaitten kirin�
ja raskas rusahteleminen. Ihmetellen asettuivat toiset syrj�st�
katselemaan. Helposti teki heittonsa Tommi, mutta melkein helpommin
Vennu. Lattia notkui ja jym�hteli kuin olisi vahvoilla hirsitaltoilla
jompoteltu. Tuolit ja p�yt� meniv�t nurin, sohvasta katkesi jalka,
verinen lampaan p�� kieri lattialla palkarehtain jaloissa, ja kortit,
joista suurin osa oli �skeisest� iskusta rikkoutunut, tallattiin
jaloissa. Kukaan ei korjannut mit��n. Kaikki syrj�iset n�yttiv�t
ymm�rt�v�n, ett� t�ss� oli kysymys kunniasta ja maineesta. Hattu oli
pudonnut Tommin p��st�, harmaat silm�t tuijottivat intohimoisina ja
palavina. H�n oli noin nelj�nkymmenen ik�inen, siis noin kuutisen vuotta
Vennua vanhempi. Toisinaan erosivat huulet, n�ytt�en kaksi rivi� vahvoja
hampaita, jotka lujasti olivat toisiinsa isketyt, niin lujasti, ett�
niist� olisi luullut kappaleiden irti kirpoavan. Vennun huulet sit�
vastoin olivat tiukasti kiinni, jopa pitk�ll��nkin, h�n hengitti
kokonaan suurten sieraimiensa kautta, ja n�ytti, kun painiskelu venyi
niin pitk�lle, asettuvankin vain puolustusasemaan. Tuon tuostakin, kun
Tommi hampaita irvist�en teki onnistumattoman heiton, vet�ysi Vennun
silmiin kuin jonkinlainen pilkallinen hymynkierre, mutta aina se katosi
kohta. Kovasta ponnistelusta v�syneen� alkoivat Tommin heitot olla
heikompia. Yht�kki� vet�isi Vennu henke� sis��ns�, vet�isi niin rajusti,
ett� koko mies alasp�in kyyk�hti, hampaat iskiv�t yhteen kuin
viilapenkin leuat, poskille ilmestyi turmiota tuottavan n�k�inen lontto
ja -- sitten h�n heitti. Tommi kier�hti lattiaan pitkin pituuttaan,
Vennu pani molemmat polvensa rinnoille. Tommin rinnasta tunki nyt
v�kisten jonkinlainen tuskallinen �l�hdys, mutta se oli yksin�inen. H�n
saavutti malttinsa j�lleen.

�Sinun *t�ytyy* tunnustaa, naapuri, ett� min� olen parempi kuin sin�,
virkahti Vennu nyt huohottaen.

Tommi ei puhu mit��n, makaa vain kuin kuollut, kenties tekee h�n tili�
el�m�st��n, jonka ei luule ulottuvan t�m�n pienen putkan ulkopuolelle.

Toiset kiroilevat ymp�rill�, kiljahtelevat hillityll� ��nell� ja

liikahtelevat levottomasti kuin merkki� odottaen, koska saisi rynn�t� ja
lopettaa tuon... Mutta he eiv�t uskalla tehd� mit��n, he eiv�t tied�,
mit� Vennu ajattelee...

Vennu hyp�hti yl�s.

�Nouse yl�s, naapuri�, virkahti, �n�et sen, ettei mik��n est�isi minua
l�hett�m�st� sinut Paapeliin, jonka hyvin ansaitsisit, kun sill�lailla
(h�n v��nsi raivoisasti p��t�ns� ja puhui hampaittensa v�list�) tulet
meille! Mutta emme riitele siit�, se on nyt sovittu ja sinun *t�ytyy*
tunnustaa, ett� min� olen ensinn�, ja sin� olet sitten vasta.�

Tommi nousi, n�ht�v�sti tappiostaan enemm�n h�peiss��n kuin peloissaan.

�Mutta rohkea sin� olit, se minun t�ytyy tunnustaa�, jatkoi Vennu. �Piru
ollen, kun t�llaisten miesten joukkoon uskallat yksin tulla!�

�Luuletko sin� sitten, ett� min� nyt vapisen?� kysyi Tommi verrattomalla
kylmyydell�.

�Et, lemposoikoon, n�yt� silt�. Mutta ottakaa miehet tuoleja tuvasta,

n�kyv�t n�m� menneen v�h�n rikki. Istu Kasari.�
�Min� en istu�, virkahti Kasari ja kurkussa loksahti ik��n kuin olisi
tahtonut ottaa kiinni sanan, jota aikoi sanoa. �Nyt aseettomana min�
olen kyll� teid�n armoillanne, teit� on viisi ja min� olen yksin. Mutta
min� olen tullut t�nne oikealla asialla ja tiesin, ett� sellaisissa
asioissa ei auta muu kuin kirves. Min� en viel�k��n per�yt�
vaatimustani, min� vaadin lampaani hinnan, koska on jo tunnustettu, ett�
se on otettu. Tappakaa minut, jos tahdotte, teit� rukoilemaan en min�
rupea.�

Toiset hyrisiv�t yhteen ��neen, josta saattoi selitt�� tarkoituksen: no,

mutta eik� sille anneta sellainen selk�sauna ett�...

�Voi Kriste!� kiljahti Vennu, �jos sin� olisit toinen mies, etk�
naapurini!...� H�n hyp�hti yl�s. Kohta hillitsi kuitenkin itsens� ja
kysyi toisilta:

�Otitteko te sen lampaan?�

�On se otettu, mutta sit� ei makseta�, vastasi Karhun Esa. Iikan Antti
murahti jotakin samaan suuntaan.

�Mutta sin� maksat sen!� Esa vaaleni, sill� nyrkki oli jo h�nt� kohti
ojettuna. �Mit� se kraappa maksaa?� kysyi Vennu.

�Kolme ruplaa.�

Esa tempasi taskunsa.

�Onko teill� rahaa?� kysyi h�n toisilta. Iikan Antti ja Ella ottivat
sanaa sanomatta taskunsa ja kukin nakkasi p�yt��n ruplan. Pitemmitt�
mutkitta korjasi Tommi rahat taskuunsa.

�Korjaa nyt joutuun luusi, taikka...� uhkasi Esa.

�Taikka ... ei mit��n!� �rj�isi Vennu. �Min� olen is�nt� meill�, ja

meill� ollaan niin kuin min� sanon! Niin te kuin muutkin. Naapureille ei
tehd� t��ll� mit��n. Te olette varastaneet h�nelt� lampaan kuin siat, ja
h�n on vaatinut siit� maksun kuin mies. Ilman minua olisi Kasari ottanut
sen teilt� pakolla. Sellaisia miehi� t�ll� kulmalla kasvaa. Istu,
Kasari.� Vennun ��ness� oli tuskin huomattava imartelun vivahdus.
Kasarin suu v��ntyi hiukan hymyyn.

�Totta puhut, Vennu�, h�n virkahti varmasti. �Mutta min� olen saanut,
mit� olen kaivannut ja l�hden.� H�n otti nyt vasta hattunsa, joka oli
pudonnut lattiaan.

�Ota sitten edes piiskaryyppy, eih�n meill� ole riitelemisen syyt�,

naapuri�, sanoi Vennu ja kaatoi lasiin.

�No, jos tahdot antaa, niin ... mit�p� se riitelem�ll�k��n paranee.�

Tommi astui p�yd�n luo, kallisti ryypyn ja kiitti. Sitten h�n astui oven
luo ja aikoi menn�, mutta py�r�hti puoleksi takaisin.

�Olisi mulla jotakin sanottavaa sinulle, naapuri, mutta...� h�n yritti

katsoa syv�lle Vennun silmiin. Vennu kiinnitti tarkkaavaisuutensa
h�neen.

�Uskostako, vai?�
�Siit�p� juuri.� Kasari huokasi raskaasti ja katsoi melkein rukoilevasti
Vennua silmiin. Nuortenmiesten suut meniv�t ivanauruun, yksi kirosi
��neen, mutta Vennu virkahti:

�J�t� toiseen kertaan, naapuri, en min� nyt tunne olevani kirkon kipe�
enk� Jumalan sanan vaivainen.�

Surkuttelun s�vy v�r�hti Tommin silm�kulmassa ja sanaakaan en��

��nt�m�tt� meni h�n tupaan, otti sielt� kirveen kainalokoukkuunsa ja
l�hti kotiin p�in.

Kasarin menty� olivat nuoretmiehet kovin nolon n�k�isi�. V�hitellen

p��siv�t kielenkannat valloilleen, eiv�tk� he saattaneet Tommille
mitenk��n anteeksi antaa sit�, ett� tuli heilt�, niin pel�tyilt� ja
kuuluisilta, lampaan hintaa v�kivallalla ottamaan. Kun sitten viel�
eiv�t olleet saaneet k�sin koskea, niin se vasta aatamille k�vi. Is�nt�
yksin sai ylpeill� ja h�n ylpeilikin. Ei ollenkaan h�nt� n�kynyt
painavan toisten h�pe�ntunne. Vihdoin toisiakin innostaakseen sanoi:

�Nyth�n oli *minun* vuoroni ... min�h�n olin vanhin ja...�, h�n nauroi
kurillisesti. �Min� tahdon kermat...! Ymm�rr�ttek�?� H�n �rjyi silm�t
s�ihkyen ja r�j�ytti suuren nyrkkins� p�yt��n.

�Viet�v�k� teit� est�� tuolle selk��n antamasta jossakin *toisessa*

paikassa? Ja teid�n *pit��* antaa sille selk��n, jos miehi� olette.
Mutta ei minun talossani, ei sinnep�ink��n. Ymm�rr�ttek�?� Vennu nauroi.
Kyll� toiset sen ymm�rsiv�t jo! Siit�p� syntyikin riemua. Nuo miehet
hykerteliv�t mielihyv�n humussa k�si��n, karjuivat v�liin kuin karhut ja
toisinaan kuiskivat kuin viekkaat noita�mm�t. Meni kokonainen tunti,
ennen kuin mielet hiukan tyyntyiv�t ja sakka ehti painua syd�menpohjalle
varmaan talteen. Kaapo oli istunut tuolilla jossakin nurkassa hiljaa ja
melkein n�yr�ll� kunnioituksella katsellut t�t� el�m��, eritt�inkin
olivat h�nen silm�ns� yht�p��t� kiintynein� Karhun Esaan. Tuossa vimman
hetkell� Esan pienehk�, notkea vartalo liukui toisten mukana, v�liss� ja
ymp�rill� varmana, erehtym�t�nn� kuin h�yrykoneen silinteri. Silm�in
hehku se poikaa ihmetytti, miellytti ja samalla hirvitti.

�Kaapo!� huudahti Esa vihdoin, kun huomasi taas t�m�n, �saarnaa saarnasi
loppuun!�

Kaapo vavahti. Kuin nuoli nousi h�n tuolille ja alkoi. Toiset ryhtyiv�t
heti nauramaan ja Esa sekaan sotkemaan. T�m� vaikutti, ett� kummallinen,
vaistomainen pelko, joka ensin sai pojan ��nen oudosti v�r�htelem��n,
katosi. Yksin Esaa h�n katseli. H�ness� her�si niin sanomaton innostus
ja halu tehd� tuolle miehelle mieliksi, ett� todella saarnasi kuin
�seitsem�n pappia�.

P�iv� kului j�lkipuoleen ryyp�tess� ja hupaisessa el�m�ss�. Lopuksi

p��tettiin miehiss� l�hte� Ellaa kyytiin morsiamensa luo -- Vennukin
mukaan, kun ei sanonut morsianta ollenkaan n�hneens�, mutta paljon kehui
puhuttavan kuulleensa. T�st�p� vasta syntyisi iloinen retki, komeain
retki! Ja J�rvel�n herastuomarin viinat ne nyt juodaan...! He nauroivat
vatsansa t�yteen jo etuk�teen siit� huvista, miten kitsas ukko
kimmurtelee, ennen kuin viinansa heid�n k�siins� antaa.

IV
VALEEN KEINOT

�Sen min� sanon Valee, ett� min� en t�m�n y�n per�st� tahtoisi olla
sinun housuissasi.�

�Se on kyll� mahdollista, mutta min� aion kuitenkin pysy� omissa

housuissani.�

�Mutta sinuna min� ajaisin Santran kanssa oitis Tampereelle ja elelisin

siell� jonkin aikaa. Onpa sinulla hyv� hevonen.�

�Sin� ajattelet, Jassu, aina niit� pakoretki�. Hittoako min� Tampereella

tekisin? Takaisin sielt� olisi tultava. E-ei, min� en ajattele t�ll�
yrityksell� mit��n muuta kuin sit�, ettei Kuivasen Ellan ja Santran
kuuluttamisesta ensi sunnuntaina tulisi mit��n. Jos Ella v�h�nkin
ymm�rt�� nokkaansa ottaa, niin ei se toisena sunnuntaina en��
yrit�k��n.� Valee nauroi.

�Mutta eik� olisi ollut j�rjellisemp�� sent��n edes koetteeksi puhua

herastuomarin ja em�nn�n kanssa?�

�Noo ... en tied�. Santra itse sanoi, ettei se maksa vaivaa. Ja niin
min�kin uskon; se em�nt� kuuluu olevan tuikea muija.�

�Kyll� siin� sit� on. Mutta totta puhuen, min� viel�kin ep�ilen, mill�
kurilla sin� selvi�t t�st� jupakasta.�

�Hoo, kyll� jupakat selvi�v�t aina itsest�ns�. Mik� siin� on kuin

selvi�minen. Paljon vaikeammaksi asia sill� tulisi, jos min� antaisin
Ellan p��st� kuulutuksiin. Sittenh�n se olisi asia minun puolestani
saatuna.�

�Niin no, kyll�h�n min�kin sen ymm�rr�n, ett� herastuomarin

suostuttaminen k�y v�ltt�m�tt�m�ksi t�m�n tempun j�lkeen, jotavastoin,
jos nyt juuri, kun Ella kulkee naittajaisiin kutsuilla, olisit h�nen
puheilleen mennyt, olisit varmaankin saanut vasikannahkain kanssa
palata. Mutta sit� min� vain arvelen, ett� Ella varmaan tulee hakemaan
omaansa pois ja siin� taitaa tulla kuuma l�yly.�

Toinen nauroi.

�Kyll�h�n sit� on kuumia l�ylyj� ennenkin n�hty.�

�Kun nyt vain onnistuisimme�, jatkoi Valee, �sill� jos siell� piiat jo
ehtiv�t luttiinsa, niin ne varmaan kuulevat meid�n vehkeemme. T�ytyy
siis ehti� siksi kuin he ovat viel� tuvassa. Luuletko nyt voivasi
jutuillasi pit�� ne siell� edes puolen tuntia?�

�Koetetaan.�

�Sin�, Jassu, yksin tied�t nyt t�m�n asian. Jos hyvin sattuu, pysyy
Santran olinpaikka salassa muutaman p�iv�n, jollet sin� vain mit��n...�

�Ole vaiti, saisinhan min�kin ne junkkarit sitten niskaani, jos sit�

l�rp�ttelem��n rupeaisin, ett� min�kin olen jutussa ollut.�

�Niin, no sit� min�kin. Muuten niin ... kyll� min� sinun vaivasi
palkitsen.�

�Palkitsen�, matki Jassu. �Ne ovat moneen kertaan palkitut, enk� min�
t�h�n sen vuoksi ole ryhtynyt. Mutta oli oikein tuhannen tavalla ilke�t�
n�hd�, kun ne piinasivat ja pakottivat Santraa ottamaan sellaista
nohjaletta kuin Ella, niin...�

�Niin sin� tulit ja sanoit minulle: 'Mene nyt poika v�liin.' Mist�h�n
sin� sen niin arvasit, ett� min�?...�

�N�ill� korvillani olin kuullut ja n�ill� silmill�ni n�hnyt, vaikka ei

niill� juuri luulisi n�kev�n, mutta n�kee niill� perhanoilla.�

Miehet, jotka n�in haastelivat hiljaisella ��nell�, olivat Laitalan

Valee, vahvarakenteinen, j�nter�, parissakymmeniss� oleva mies, toinen
Sakarin Jassu, pieni, el�ht�neen n�k�inen, noin puoliv�liss�
viitt�kymment�. H�n oli ammatiltaan suutari, mutta sen lis�ksi pystyi
melkein kaikkiin inhimillisiin k�sit�ihin.

Satoi hiljaa. Taivas oli paksussa pilvess� ja siit� syyst� jotenkin

pime� vaikka oltiin vasta syyskuulla. Valee tempasi suitsista hevosta,
joka heti l�hti oikaisemaan t�ydell� vauhdilla. Puuvieteriset kiesit
p�rkyttiv�t omituisella ��nell�. Tultuaan tielle J�rvel�n kartanon
taakse suisti Valee hevosensa saunan sivulle, humaliston taakse
piiloon, johon sen helposti sopi edess� olevan hakkuurantteen ylitse
ajaa. Sakarin Jassu l�hti tupaan, jonka ikkunoista viel� loisti himme�
valo.

* * * * *

J�rvel�n perhe istui illallisp�yd�ss�. Honkainen p�re paloi

leip�hirress� riippuvassa pihdiss��n. Rengit ja piiat sy�dess��n
jaarittelivat p�iv�n uutisia. Herastuomari istui p�yd�n takana
varsinaisella paikallaan ja virkkoi tuontuostakin sanan nuorten juttuun.
Em�nt� h�nen vieress��n silm�ili tuikein katsein, kun joltakin
palvelijalta p��si pieni naurun r�v�ys. Santra, joka istui p�yd�n
alap��ss�, n�kyi olevan siin� enemm�n tavan kuin sy�misen vuoksi.
Sairaalta ja valjulta h�n n�ytti, poskilta oli veri paossa, silm�in
loiste oli sammunut ja innoton. Kun silloin t�ll�in kuului maantielt�
rattaiden p�rin��, vavahteli Santra ja n�ytti niit� erityisell�
huomiolla tarkkaavan. Em�nt� h�neen joskus loi salaisen syrj�silm�yksen
ja n�ytti toisinaan jo olevan suu auki kysym�isill��n, mik� muka Santraa
vaivaa. Ei kuitenkaan kysynyt.

Ruotivaari oli sy�nyt kupistaan penkill� ovis�ngyn luona ja rupesi nyt

siunailemaan ruokaansa oihkien kova��nisesti ja hartaasti. Veti sitten
tupakkatamineensa esille ja latasi piippunsa.

�Saatte t�st� valkeata�, sanoi toinen renki, joka nyt my�skin nousi
p�yd�st� ja raapaisi tulitikulla valkeata p�ksyist��n.

�En min� niin ylpi�sti ... kyll� min� saan tuluksillanikin... Mulla
onkin sellaiset tulukset, ett�...� Ukko alkoi iske�, huolimatta
valkeasta, jota renki piti h�nen edess��n. �ij� iski pari kertaa ja
taula otti tulen.

�Kappas vain...! ne ovat Latolan seksmanni-vainajan tulukset�, kerskasi

�ij�.
�Kyll� ne ovat kalut�, arveli renki suu hymyss� tuluksia katsellen.

�On ne paremmat kuin sulla on, eik� sun ole ollut is�ll�sik��n kunnon
tuluksia�, �risi ukko.

�Min� poltankin tikkuja.�

�Polta vain niin kauan kun kest�� ja koetas menn� ottamaan niill�
tuulessa kolloosi valkeata.�

�Otan min� vaikka kuinka puhaltais.�

�Tulukset ne ovat kuitenkin ensin n�in piipputouhuissa.�

�Kyll� ne ovat ne viimeiset kalut.�

�On ne, saat n�hd�, ett� h�vi�v�t ne tulitikut.�

�Kun min� olin viel� nuori�, virkkoi is�nt� p�yd�n takaa, �t�ss� kulki
kerran kestikievarin kyydill� suuri herra. Se oli muistaakseni
pyh�p�iv�, koska me joudimme siell� kevarin pihalla seisoskelemaan. Ja
kun se herra tuli tuvasta, niin se sieppasi tikulla valkean kiesin
aisasta ja sit� vasta pidettiin ihmeen�, kun ei ollut kukaan ik�n� viel�
ennen tulitikkuja n�hnyt. Kestikevarin muorivainaa meinasikin, ett� se
oli joku silm�nk��nt�j�.�

�Taisipa ollakin�, arveli em�nt�.

�Mik� silm�nk��nt�j� se oli, oikea herra, ja komea olikin.�

�No eik� se silt� saattanut olla silm�nk��nt�j�. Saattoi vain k��nt��

silm�t niin, ett� n�ytti herralta.�

��l� h�pise! Onko tuo Jussi nyt silm�nk��nt�j�, kun se tuossa tulta
raapii?�

�Mutta mit� se sit� sitten kiesin aisasta olisi raapaissut, miksi ei se

housuistansa? -- Jussi taas raapii tikkujansa, kun sai mun niit�
kaupungista tuomaan. Onpa sulla nyt varoja polttaa.�

�Mit� sitten? Omiani ovat.�

�Kyll� se herra hyvinkin silm�nk��nt�j� saattoi olla�, liittyi puhumaan

ruoti�ij�, �sill� min� kerran...� Mutta t�ss� h�nen puheensa keskeytyi
puolitiess�, sill� tupaan astui Sakarin Jassu ja n�ytti olevan hiukan
humalassa.

�Hyv�� iltaa herastuomari!� huusi Jassu suun t�ydelt� ja meni oitis

p�yd�n ��reen. �Saanko min� teill� y�sijan? Pit�isi aamulla menn�
Selj�lle p�in ja siell� on niin turkasen pime� nyt, ettei n�e taskuunsa
sylke�.�

�Ka Sakarin Jassuko se!� virkkoi herastuomari tirkistellen Jassua. �No

miksik� ei sit� y�sijaa saisi, olehan vain. Soo'o, vai Selj�lle p�in nyt
pit��.�

Santra nousi p�yd�st�.

�Min� l�hden makaamaan�, virkkoi h�n, �olen v�h�n huonosti voipa.�

�Min� tulen sinun kanssasi Santra!� huusi toinen piioista.

�Min� makaan nyt yksin, Maija.�

�Oletko sin� oikein pahoin kipe�?� kysyi em�nt� haukotellen.

�E-ei, kyll�h�n se paranee, kun saa y�ns� nukkua�, vastasi Santra ollen
jo ovenraossa.

Santran menty� rupesi v�ki hajoamaan p�yd�st�.

�Siunaa Miska ruokasi�, sanoi is�nt� rengille istuen itse viel�

ry�m�ll��n p�yd�n takana.

�Miska ei siunaa koskaan, ei se taidakaan siunata�, virkahti Maija.

�Kyll� viel� siunaakin, kun oma nen� tueksi tulee�, vakuutti em�nt�
nuollen lusikkaansa ja sovittaen sen p�yd�n takana olevaan
lusikkavinkkaan pystyyn, huokasi ja siunasi itse ��neen. Jatkoi sitten:
�Niin kauan kun saa jalkansa murheettomana p�yd�n alle pist��, ei
ollenkaan ajatella mist� se tulee.�

�Niin ja rengill� pit�isi olla aina ty�t�, jos ei muuta niin sy�d�,
sy�m�st� p��sty� siunata ja siunaamasta p��sty� kintaitansa hieroa�,
sanoi joukkoon Sakarin Jassu, suu kurillisessa naurussa. H�n oli istunut
p�yt�penkille selin p�yt��n, nostanut polvelle toisen jalkansa, jonka
polven ymp�rill� k�det olivat mukavasti ristiss�. Lakki oli sys�ttyn�
juonikkaasti takaraivolle ja nauravilla silmill��n n�kyi mies katsovan
kaikkialle yhtaikaa, sill� p�� py�ri kuin palok�rjen.

Melkein kaikki r�j�htiv�t nauramaan, sill� Jassun puheille oli totuttu

niin tekem��n. H�nen suussaan saivat tavallisimmatkin sanat ja
puheenparret naurettavan luonteen. H�n puhui honotellen nen��ns�, josta
sanottiin ranskan taudin vieneen jakajan, sen lis�ksi oli h�nell�
omituisen kekseli�s tapa saada hupaiseen ��neens� lis�tyksi viel�
enemm�n nuottia.

Jassu j�i pitk��n tirkist�m��n toisella silm�ll��n tytt�ihin, jotka

takan ��rest� h�nt� katselivat ja nauroivat.

�Siin�p� tuo olis, jos nuo viitsisiv�t edes kintaansa hieroa�, virkahti
em�nt�, �mutta kun sy�dyksi saadaan, niin oitis makaamaan.�

�Ja maha viereen�, liitti Maija.

�Ja huulet pitkin tyyny�, jatkoi Jassu.

�Niin ne tekev�t rengit. Mutta mit�h�n n�l�n opettamat suutarit silloin

tekev�t, kun ei heill� ole kattoa, jonka alle p��ns� kallistaisivat?�

Miska heitt�ysi vuoteelle. Nyt vasta naurettiin.

�Johan te nyt oikein riitelem��n...�, alkoi herastuomari. Mutta Jassu

keskeytti:

�Ne eiv�t tee yht��n mit��n muuta kuin surkuttelevat renkej� ja sanovat:
voi orjaparkoja! Sitten ne ryypp��v�t ryypyn potusta n�in ... ja antavat
is�nn�llekin. Ottakaa ryyppy, herastuomari.�
�Mit� sin� nyt mulle ryyppy�...�

�No, ryyp�t��n kun rookataan.�

�Kiitos suuri!�

�Mit� siin� nyt tyhj�st�, ryyp�tk�� paremmin, kyll� se on oikeata

Jumalan viljaa, antakaa menn� suuhun asti.�

�Kyll� se jo riitt��. Mist� sin� nyt tulet?�

�Jos min� nyt oikein sanoisin, mist� min� tulen, niin sit� ei uskoisi
t��ll� kenties muut kuin mun saappaani.�

Herastuomari naurahti hyv�ntahtoisesti.

�Saappaasi...! Sinulla ne on jutut.�

�Niin, mutta se on totta, saatte n�hd�, jahka kerron.�

Herastuomari nousi.

�Min� k�yn ensin ulkona ja kuuntelen sitten sun valheitasi.�

�Ei, ei, �lk�� menk� ensin, min� sanon ensin.�

�Sano nyt sitten.�

�Miksi eiv�t ne tyt�t jo mene siit� makuulle�, komensi em�nt�.

��lk�� menk� viel�, kielsi Jassu, �saatte kuulla ihmeit�.�

Tyt�t pid�ttyiv�t.

�Kuullaan nyt sitten, mit� se tiet��.�

�Jos en min� tied�, niin kuka sitten, min�h�n kierr�n niin kuin kuuluisa
virkaveli Jerusalemin suutari ja... Tuota, olettekos te kuulleet
puhuttavan siit� kamalasta ��nest�, joka on kuultu monena y�n�
kirkosta?�

�Hyi!� ��nteliv�t naiset, eik� kukaan sanonut kuulleensa. Kerrottiin

ettei ole talossa ket��n k�ynytk��n kirkonkyl�st� n�in� p�ivin�.

�Sielt� on kuulunut varsin merkillinen ��ni, toisinaan kuin pienen

lapsen poru, toisinaan taas kuin t�ysikasvuisen ihmisen uikerehtava
valitus.�

Akkav�ki rupesi siunailemaan. Herastuomari istui vakavan n�k�isen�

penkill�.

�Niin, niin se valitti ja porasi, kuulin itse ja arvelin jo menn�

k�rttil�isten seuraan. Ja tied�ttek�s mit�: koko sill� aikaa, kolmena
y�n�, ei kirkonkyl�ss� tohdittu pelata ollenkaan korttia.�

�Jumalan varoittava ��ni�, virkkoi em�nt� hartaasti.

�Se pani: u-oo-a-iiu-�-��!�

�Herra armahda! Hyi!�

�Ja sitte taas: oi ooi oi ooijaa!�

Tyt�t sykertyiv�t takkakivelle kauhistuneina.

�Niin se pani.�

�No viel�k� se nyt aina...?�

�Tuota, no, pastori meni syd�ny�ll� siunaamaan kirkkomaata...�

�Tottapa sitten saivat sielut rauhan?� keskeytti herastuomari kysyen.

�Sill� aikaa eiv�t valittaneet, kun pastori oli kirkkomaassa, mutta kun
p��si kotiin, niin j�lleen alkoi kamala ��ni kuulua. Se pani ihan n�in:
uooi uooi uooi!�

��l�, �l� Jumalan luoma!� pyysi em�nt�.

�No tuota...�, kiirehti herastuomari taas utelemaan, kun Jassu pani

piippuunsa. Samassa kuului kova rattaiden p�rin� maantielt�. Sakarin
Jassu hiukan v�r�hti, mutta suu meni kohta tavalliseen hymyyns�.

�Perhanoita, kun ajavat lujasti, vaikka on noin turkasen pime�, sanoi

h�n ja katsahti sukkelasti herastuomariin.

�Niin no, mutta kuinkas se juttu...?�

�No sitten min� yhten� iltana, kun se siell� oikotti ja pani:

aaoouii...�

�Hyi, �l� pane niin�, pyysi em�nt�.

�Mutta kun se pani niin, aivan tuolla tavalla.�

�Vaikka, mutta kerro nyt vain muuten.�

�Kun se siis yhten� iltana pani aii ... taikka se nyt on se sama, niin
se pani, niin min� p��tin menn� katsomaan sinne.�

�Sin�?�

�Min� juuri.�

�Mutta sin� vasta olet, joka paikkaan sinun pit��... No menitk� sin�?�
kyseli em�nt�.

�Menin, min� menin ja seisahdin ensin siihen Karhulais-vainaan haudalle

ja ajattelin, ett� sill� miehell� sit� ne taitaa olla v�h�n
l�mpim�nlaiset olot, se kai siell� kuumuuden kanssa tuskittelee.�

�Oi, �l� puhu niin kamalasti�, pyysi em�nt�.

�Mit� kamalasti? Niin se oli. Mutta ei sielt� mit��n kuulunut, ��ni tuli
vallan toiselta puolen kirkkoa. No sitten min� ajattelin, ett� mahtaa se
olla se pelimanni Alahukka-vainaa, joka siell� nyt ehk� ��nt�ns�
koettelee ja karjuu, kun viulun sai avissoonissa t�m�, t�m� Turakan
Hermanni.�

�Voi sinua!�

�H�h?... No kun m� p��sin sinne, niin ��ni kuului kirkosta.�

�Kirkosta?�

�Ihan selv�sti kirkosta. Min� jo ajattelin, ett� se juoppo pappi-vainaa

sinne lie tullut messuja laulamaan, vaikka tuntuikin ��nest� silt�, ett�
messu oli maassa.�

��l� niin jumalattomasti pilkkaa�, pyysi em�nt�.

�Eih�n se mit��n pilkkaamista ole, kun min� niin kauniisti ajattelin,

ett� se lie nyt tullut parantelemaan, jos j�lest�p�in vasta on
huomannut, kuinka pahoin h�nell� monesti oli h�k�� kurkussa? Mutta kun
min� kiersin ymp�ri kirkon, tulin lopuksi kohdalle, jossa ihan selv��n
erotin ��nen kuuluvan siin� hyvin likelt�, kivijalasta. Menin
likemm�ksi, l�ysin er��n huokurei�n ja samassa kuului parkaisu sielt�
ihan nen�ni edess�.�

�Hy-i!�

�Min� en muista kirosinko vai siunasinko min�, kun pistin k�teni

reik��n...�

�Hy-y-yy!�

�K�teni sattui karvaiseen el�v��n...�

�Huu-uu!�

�Min� tartuin siihen kiinni, se parkaisi kuin mielet�n, mutta min�

riipaisin sen ulos.�

Kun h�n nyt sytytti piippuaan, ei kukaan sanonut mit��n, naiset vain
heikosti valittelivat.

�Kovastipa ne nyt taas ajavat tuolla tiell�, sanoi h�n, vaikka

semmoista ��nt� ei ollut kuulunutkaan isoon aikaan.

�No mik� se sitten oli?� kysyi herastuomari.

�Niin sek�, jonka sielt� huokurei�st� vedin? Se oli kissa.�

�Kissa? Ei ik�n� se ollut oikea kissa!� v�itti toinen piika.

�Eei-ei�, todisti em�nt�.

�Se oli kirkkov��rtin kissa, jonka jalka oli siell� tarttunut kiven
rakoon, niin ettei ollut sit� omin voimin irti saanut. Min� vein kissan
kotiinsa ja kyl�n is�nn�t kokosivat mulle kannun viinaa, kun olin kyl�n
pelastanut sellaisesta kauhusta.�

�Valehtelet, ei se ollut mik��n kissa, joka siell� ensin valitti.

Kyll�h�n niit� on kirkkomaasta kuultu sellaisia valituksia. Mutta
saattoipa olla siell� se kissakin, vaan ei se se ollut, joka siell�
valitti�, v�itti em�nt�.
�Mutta siihen se loppui ��ni.�

�Vaikka. Vaivattu oli jo aikansa valittanut. Mutta makaamaan nyt.�

Is�nt� oli syviss� mietteiss��n mit��n virkkamatta istunut kauan aikaa.

�Sep� oli kamala juttu�, p��si h�nelt� vihdoin, kun sykertynytt�

rintaansa oikaisi.

�Mutta min� en mene luttiin nyt�, ilmoitti Maija.

�Enk� min�, vakuutti toinen, �hyi!�

P��siv�t makaamaan penkille. Jassulle osoitettiin tila ylis�nkyyn, johon

h�n pian puikki, j�tt�en t��ll� samoin kuin muuallakin kertomatta, ett�
h�n itse oli vienyt kissan kirkon kivijalkaan ja salvannut sinne,
pit�nyt siell� kolme y�t� ja nelj�nten� pelastanut kyl�n kummituksesta,
kun oli luvattu kannu viinaa.

Kun is�nt� meni porstuan ovia lukitsemaan, piti em�nn�n n�ytt�� p�re
valkealla: on niin hiton ilke�t�, kun pime�ss� sattuu kuulemaan outoja
��ni�.

�Olisi tarvinnut oikein k�yd� katsomassa sit� tytt��, virkahti em�nt�,

kun herastuomari porstuan ovelta tupaan k��ntyi, �kun se siin� niin
huonoksi itse�ns� valitti.�

�Joo, noo.� Herastuomari n�ytti tuumivaiselta ja pelokkaalta tupaan

tullessaan. �Eik�h�n se nyt... Kyll�h�n ne nuoret aina paranevat.� H�n
kiskaisi per��ns� tuvanoven kiinni niin h�t�isesti kuin sielt� olisi
joku ollut sis��n pyrkim�ss� ja pani oven hakaan.

KOLINOITA

�Mutta ... mutta ... mik�h�n J--sen nimess� nyt on ta-pah-tu-nut?� huusi
em�nt� aamulla, kun tuli jo kolmatta kertaa Santraa her�tt�m�st� ja nyt
oli vihdoin mennyt luttiin, jossa oli l�yt�nyt Ellan kihlat hujanhajan
arkulle heitettyin� eik� tytt�� ensink��n.

�Mit�, mit� nyt sitten on tapahtunut?�

Rengitkin lensiv�t kerrankin venyttelem�tt� s�ngyst� puoli lattiaan,

is�nt� hyp�hti h�lmistyneen� jalkeilleen ja piikain suut j�iv�t kauhusta
ammolleen, sill� em�nn�n ��ni oli niin ep�toivoinen, ett� olisi
saattanut luulla h�nen puhaltelevan viimeisi� henk�yksi�. Sakarin Jassu
se vain kuorsasi ylis�ngyss�, ett� kattoa nostatti.

Em�nt� p��si h�dintuskin vet�ytyneeksi takan ��reen tuolille, johon

ohahtaen valahti, k�det syliin. Koko v�ki piiritti h�nt� siunaillen ja
udellen mik� nyt oikein on? Toiset jo riensiv�t uloskin selkoa ottamaan.

�Noo ... saamari, sep� nyt kamalaa on, kun ei saata sanoa, kun siin�
vain ruikuttaa�, tuskastui herastuomari sanomaan haikaillen ja py�rien
sinne t�nne.

�Kamalaa!� kirkaisi muori, jonka herkk� luonto jo nousi tuollaisesta.

�Kun Santra on kadonnut.�

�Kadonnut?� kuului joka suusta.

�Kadonnut! -- ja, sys siunatkoon!�

�Mit�?�

�Mit�...! kun Ellan kihlat on heitt�nyt sinne hujanhajan!�

�Ellan kihlat!... herra ... no mutta...�

�Menk�� katsomaan, ottakaa lyhtyyn valkeata...!�

�Mit�?�

�Ettei ole oikein surmillensa...�

Syntyi kamala meteli, juostiin tiedottomina sinne t�nne, huudettiin ja

meluttiin. Ja tuo unikeko, joka tuolla ylis�ngyss� saattoi t�llaisen
el�m�n aikana nukkua ja kuorsata niin kauheasti, ett� se v�liin kuulosti
kuin harakan naurulta. Naapureitakin alkoi jo paikalle rient��. K�si�ns�
paukutellen ja siunaillen naisv�ki otti osaa, miehet hiljakseen
kummastellen ja k�det housuntaskuissa seisoskellen. Arveltiin monelle
taholle.

Viime aikoina oli jo ollut julkinen salaisuus, ett� Santra oli

vastahakoinen menem��n Ellalle. Naisv�elle ominaisessa juonikkaassa ja
pisteli��ss� tarkoituksessa n�m� vuorovuorona k�viv�t em�nn�lt�
kyselem�ss�, oliko sit� Santraa pakotettu Ellalle vastenmielt��n?
Ensimm�isi� kyselij�it� koetti em�nt� tyydytt�� hiljaa kuiskaillen
vakuuttamalla, ett� ei kukaan ihminen, ei ristin sielu ollut Santraa
pakottanut. Mutta kyselij�t yltyiv�t yh� nen�kk��mmiksi, kierteliv�t
em�nt�� alituisilla mestarillisilla hy�kk�yksill� siksi, ett� vaikka
puhelut itse asiassa, sanamuodosta p��tt�en, kuulostivat em�nn�n
surkuttelemiselta, niin ne lopulta kuitenkin olivatkin purevia
syyt�ksi�. Em�nt� tunsi niiden tarkoituksen ja koetti taitavasti paeta
ja kiert��. Mutta kun se lopulta n�ytti mahdottomalta, rupesi h�n
suututtelemaan. Sitten ruvettiin riitelem��n. Ne, jotka eiv�t riitaan
osaa ottaneet, jotka siis voivat maltillisemmin tapauksen johdosta
johtop��t�ksi� tehd�, ymm�rsiv�t heti hyl�t� sen ajatuksen, ett� Santra
�surmilleen� olisi mennyt.

�Kyll� se viel� l�ytyy�, vakuuttivat suu salaper�isess� hymyss�, �l�ytyy

kuin l�ytyykin�, naurahtelivat. �Parempiin paikkoihin on vain hetkeksi
mennyt.� Arveltiin, ett� h�n on l�htenyt pakoon, joko t�tins� tyk�
Taipalsaareen tai sisarensa luokse Sarvij�rvelle.

�Taikka�, kurotti ��nens� muuan eukko hyvin tolkussaan, �sen ovat pojat
vieneet!�

Sep� vasta ajatus!

�Pojat vieneet? Niink� sanot, kuule?�

Niin h�n sanoi ja kehui seisovansa sanansa p��ll�. Siihen kertyi asiaa
silt� puolelta harkitsemaan suuri joukko. Toiset v�ittiv�t, etteiv�t he
sit� ik�n� usko, mutta toiset alkoivat pit�� mahdollisena, jopa ihan
varmanakin.

�Onhan sellaista n�hty!�

Olihan sit� joskus n�hty. Ei mit��n uutta auringon alla. Ruvettiin

tuumimaan, kuka tuon ehk� olisi k�ynyt nappaamassa? Olisikohan Karhun
Esa...? Taikka...? Niit� oli koko pataljoona, joita lueteltiin, jotka
olivat Santran ymp�rill� py�rineet. Kun kerran t�llaisten arvelujen
alalle p��stiin, rupesi asia saamaan kaikkien mieless� v�h�n hupaisemman
luonteen. Melkein yksimielisesti hyl�ttiin se ajatus, ett� tytt�
surmilleen olisi mennyt. Ja kun ei sit� kerran uskonut todeksi, niin
eih�n asiassa sitten ollutkaan en�� mit��n ik�vi� puolia, hauskoja vain.
Kiiteltiin jo Santran reippautta, kun tohti karkuun menn� ja
sirautettiin syrj�silm�ll� em�nt��, joka tuikean n�k�isen� jurotti.

�Kyll� sen nyt olla kelpaa�, juttelivat, �sianlihaa ja pannukakkua saa

popsiskella ja lukittujen ovien takana kultansa kodin kamarissa
herrastella -- juuttaan tytt�!�

Akat panivat asian niin sopivalle v�rille, ett� em�nt� ja

herastuomarikin jo rupesivat uskomaan. Em�nt� ei saattanut olla
kiukkuansa n�ytt�m�tt�. Mutta herastuomari, tuo laupias sielu, h�n ei
voinut olla pitk�lle edes kiukussa, vaan tunki akkain sekaan ja kyseli
yhdelt� ja toiselta, ket� kukin luuli Santran varkaaksi. Joka luuli
jotakin rikkaampaa ja enemm�n huomattua poikaa, se sai herastuomarin
hymyilem��n: �Olisikohan se peru?�... Mutta kun joku arveli sellaisten
syyksi, joita h�n piti toisen luokan lapsina, silloin k��nsi ukko kohta
selk�ns� ja kirosi tuimasti, arvellen, ett� tuosta tyt�st�p� nyt tuli
sen vastus...! Kyll� h�n sen nyt opettaa, kun k�siins� saa, naulaa lutin
oven taakse, tekee pienen rei�n, josta silloin t�ll�in ruoan murenan
heitt��. Ei t�ss� auta minun kanssani kakarain leikki�...! Sitten kirosi
ja n�ytti julmalta ja per�si aina em�nt��ns�, ett� mit� t�m� mahtanee
ajatella.

Kyll� t�ss� muistettiin Laitalan Valeekin. Ei h�nt� moni tuntenutkaan,

mutta ne kun tunsivat, sanoivat komeaksi mieheksi. Taloa arvailtiin
pieneksi.

�No, mutta jos vain on rakkautta, niin kyll� Jumalall' on rikkautta.�

�Onhan se niinkin.�

Kun oli jo n�in pitk�lle ehditty toimeentulostakin huolehtia, �kk�si

muuan kysy�, ett� onko se Valee t��ll� kulkenutkaan?

Jaa'a, sep� olikin pyk�l�: ei kukaan tiennyt. Vasta kun yksi tuli
syrjemm�lt� ja sai kuulla, mist� oli kysymys, kertoi:

�No on se ollut!�

�Mist� tied�t?�

Kyll� h�n sen sanoi tiet�v�ns�, ett� ainakin pari kolme kertaa oli
ollut, mutta ei huolinut sanoa enemp�� muka.

�Ainoastaan pari kertaa?� Melkein yksimielisesti hyl�ttiin se ajatus,

ett� Laitalan Valeella olisi mit��n edesvastuuta t�st� merkillisest�
ry�st�st�.

Ihmiset alkoivat kotiinsa hajota p�ivitellen. Muutamain vanhempain

mielest� tuollainen teko oli Santralle anteeksi antamaton. Nuoremmat
taas arvelivat, ett� olisivat muka tehneet ihan samoin, jos heit� olisi
vasten mielt��n pakotettu jotakuta ottamaan. Tultiin keve�mm�lle
tuulelle, jopa ruvettiin naureskelemaankin.

�Ennen paimentaa kapan kirppuja, kuin kaksi rakastunutta.�

Oli en�� ainoastaan pari vierasta akkaa tuvassa, kun em�nt� jo

kiukuissaan pauhasi palvelijoille, kun eiv�t ymm�rr� itsest��n t�ille
l�hte�, n�hdess��n mink�laiset touhut h�nell� ovat. Ei suinkaan sit� nyt
sovi koko renki- ja piikajoukolla ruveta ristiss� k�sin kotona istumaan
ja voivottelemaan, �ei tuo nyt liene maan p��lt� kadonnut�. Is�nt�� h�n
komenteli l�htem��n Sarvij�rvelle katsomaan, oliko se luntus sinne
mennyt.

�Panisko tuon Jaskan toisella hevosella Taipalsaareen?� kysyi

herastuomari.

�Sit� nyt viel�! Mene itse Taipalsaareen, jos et Sarvij�rvelt� l�yd�.�

Ukko tyytyi intt�m�tt�. P��sih�n tuossa ajelemaan, eik� tarvinnut

ty�h�n, kun se tahtoi jo v�hin ruomiin ottaa.

�Horoo-groo horoo-grooh�, kuului ylis�ngyst� taas entist� kovemmin.

�Kuka tuolla teid�n ylis�ngyss� makaa?� kyseli toinen kyl�n akoista.

�Sakarin Jassu. Y�tyi t�h�n illalla�, sanoi em�nt�. �Nostakaa sit� jo

yl�s, kun hornaakin niin ilke�sti, ett�... Mene �ij� repim��n sit�.�

Herastuomari nousi penkille ja rupesi Jassua tyrkkim��n.

�Mahdat nousta jo, suutari!�

�O-hoogrooh�, huokui suutari.

�Nouse, nouse.�

Suutari vihdoin oli her��vin��n ja laskeusi kismittelem��n ja

venyttelem��n lattiaan.

�Hullua�, rupesi paneskelemaan, �kuinka kovin minua on unettanut ja olen

n�hnyt niin kamaloita uniakin ett�... Enk� min� ole edes unissani
puhunut?�

Sakarin Jassulle kerrottiin nyt ne kummat, mit� y�ll� oli tapahtunut.

�Noo�, sanoi Jassu, kun oli aikansa kummastellut, �sill� lailla niit�
komeita kuljetellaan.� H�n arveli tyt�n varkaaksi Karhun Esaa.
Herastuomari jo johtui kyselem��n Esan talon asumisiakin, kuinka ne
menev�t, kun ne niinkin hurjastelee? Mutta Jassu kiitti Esaa mieheksi
aina pilviin asti. Sitten l�hti ja sanoi menev�ns� ty�h�n toiselle
puolelle jokea.

Parhaiten p��si J�rvel�n vanhoissa vakautumaan se ajatus, ett� Santra

olisi mennyt joko t�tins� tai sisarensa luokse. He odottelivat v�hin,
ett� n�m� sukulaiset vakavammin asiaa mietitty��n l�hett�isiv�t tytt��
kyyditsem��n kotiin. Niiss� toiveissa kun oltiin, my�h�styi is�nn�nkin
l�ht� j�lkeen puolisen. Ellaa odotettiin t�n� p�iv�n� tulemaan ja em�nt�
mietti tuskitellen, miten t�lle selitt�isi Santran poissa olon, jollei
tuo jo siksi kotiin tulisi.

Juuri kun h�n parhaillaan syviss� mietteiss��n n�it� tuumiskeli, istuen

penkill� k�det ristiss�, alkoi maantielt� kuulua kovaa ajamisen jyry� ja
viel� kovempaa laulua. H�n hyp�hti katsomaan toiselle ikkunalle ja
is�nt� torkosi p�yd�n p��st� samaan joukkoon. Kun he tunsivat yhden
tulijoista Ellaksi, meniv�t oudot tunteet karsien pitkin selk�piit�.

* * * * *

�Hurjasti, komiasti, kotkotti,

vaikka paikalla kulkuri tulit!
Vaikka meit� viet�isiin linnasta linnaan,
niin ei n�m� pojat suris!�

Niin huusivat he kaikin t�ytt� kurkkua, Esa, Ella, Vennu ja Siukku, kun
huimaa nelist� ajaen Vennun silkkimustalla ajoivat J�rvel�n pihaan.
Iikan Antti n�kyi joukosta pois j��neen. Siihen j�ttiv�t he vaahtoisan
hevosen kiinnipanemattomana seisomaan ja riensiv�t tupaan meluten ja
r�yh�ten.

�Holou! No hyv�� p�iv�� lautamies, eli herastuomari, eli mik� saakuri te

olittekaan? No nitsavoo, tuos' on k�si!� melusi Vennu tupaan tullessaan,
mennen tarjoomaan k�tt� is�nn�lle, joka p�yt�penkill� istuen koetti
v��nt�� suutansa nauruun. Vennu istahti viereen.

�Perhana, tuota, olettekos te aina noin muikean n�k�inen, vai v�vy�k� te

ujostelette? H�h?... Hoi Ella! �l� siell� nyt py�ri takan ��ress� kuin
olisit m�riss� housuissa! Ka tuoko on anoppimuori? Onpa se lihava mamma.
Mutta mink�laiset tavat t�ss� talossa on, kun ei ihmisille viinaryyppyj�
suihin anneta? �ij�, niinh�n sin� olet -- voi sen tuhat! -- olet niin
kuin olisit kipe� ja k�yh�!�

Nyt sivui Vennu herastuomarin rintapieliin ja retuutteli.

�No ... no ... �l�h�n nyt ... kaa... Olehan ihmisten lailla, min� olen
jo vanha mies, en min� jaksa ... ka, no ... mutta ... sin�p� nyt olet
vasta...�

Vennu nauroi kurillisesti, kun herastuomari kitisi ja uikerehti h�nen

k�siss��n.

�Tuhatta laivaa! Jos ei ole pian kannu viinaa ja sianreisi p�yd�ss�,

niin...�

T�m� oli kaikki aivan tavallista ja luvallista leikki�. Toiset hyv�t

nauroivat sille, kun n�kiv�t, miten �ij�n kasvot olivat v��ristyneet ja
miten h�n henkihieveriss� koetti saavuttaa sirkil�iville jaloilleen
tasapainoa. Ella oli v�h�n kuin h�mill��n vet�ytynyt syrj��n penkille
istumaan, mutta Karhun Esa k�veli hoipaten edestakaisin lattialla ja
lauleli t�ydell� kurkulla:

Lauletahan vain nuoret poijat

kyl�mme kunniaksi,
 jottei t�m� nuoruuden aika
k�ysi tukalaksi.

Elet�h�t poijat hurjasti,

kyll� kruunu palkan maksaa,
jos vaan n�m� nuoret poijat
herrastella jaksaa!

Puukko tuppehen ja malmari povehen,

kun kyl�lle l�hdet�h�n,
niidenp� t�hden karskia poikia
aina pelj�t�h�n.�

Siukku kyh�sti piippuunsa takan ��ress�, l�i pontevasti tahtia ja s�esti

k�hy��nellaan r�n�tt�en Esan kirkasta tenoria. Em�nt� vet�ytyi
peloissaan Ellan luo...

�Onko sit� viinaa?� kyseli Vennu.

�Laskehan irti�, pyyteli herastuomari.

�Meneh�n sin� edes auttamaan tuota �ij��, pyysi em�nt�, �kun tuolla
lailla vanhan ihmisen r��kk��.�

�Ei se minusta huoli.� Mutta Ella kuitenkin meni ja tarttui Vennun

k�siin riist��ksens� niit� irti ukkoparan kauluksesta.

�H��!� karjui Vennu, �mit�? Sin�k� sen!...� Ella sai korvapuustin, joka
lenn�tti h�net nurin. Vennu rupesi aivan hullun tavoin hyppim��n. Em�nt�
ja is�nt� p��siv�t karkaamaan pois tuvasta. Karhun Esa tempaisi
ensimm�isen� puukon.

�Hiljaa pit�� olla!� h�n �rjyi ja iski p�yt��n puukkonsa kirahtaen.

Vennulla oli my�skin jo puukko.

�Hurskus murskus!� h�n huudahti hyp�ht�en korkealle ja kyyk�ht�en

lattiaan asti. Ella hypp�si kirvesvinkkaan, tempasi sielt� kirveen ja
ruhjoi sill� er��n tuolinpohjan, vaatien hiljaisuutta. Koipi-Siukku kun
n�ki vihurin l�hestyv�n, puikahti peloissaan ulos.

Kesti kenties kymmenen minuuttia tuota hyppimist�, ulvahtelemista ja

huonekalujen ruhjomista. Mutta he eiv�t kukaan hy�k�nneet toistensa
kimppuun, joko pel�ten henke�ns�, ettei siit� selvit� ilman murhia,
taikka jonkin muun vaiston vaikutuksesta. Kukin tiesi toisensa niin
s��st�m�tt�m�ksi, pelk��m�tt�m�ksi, armottomaksi, hurjaksi, ett� saattoi
olla varma: jos kohottaisikin k�tt�ns� toista kohti, toinen olisi
valmis surkeilematta pusertamaan syd�meen asti. Mutta toiselta puolen ei
kukaan taas olisi tahtonut ensimm�isen� lakata kirkumasta, kiroilemasta,
uhkaamasta ja aseillaan ruhjomasta huonekaluja ja esineit�, sill� se
olisi n�ytt�nyt pelkurimaiselta. Vennu oli ep�ilem�tt� voimakkain. H�n
oli suurehko ja hyv�ss� lihassa. Kun h�n suuren puukkonsa kanssa
hyp�hteli lattialla, notkahtelivat paksut lattianiskat ja tuon ihmisen
olisi saattanut luulla jaksavan ruhjoa allensa puolen kyl��. Mutta
Karhun Esa, h�n, joka oli pieni ja laihankalpea mies, h�n lensi ymp�ri
tuvan melkein kuin raivotautinen kissa, riipoi puukollaan rikki s�ngyn
esiripun, vaatteet seinill�, ja liikkui kuin orava. H�nen kiljuntansa
muuttui v�hitellen kummalliseksi, hiljaiseksi ulinaksi, melkein
valituksen tapaiseksi, joka alkoi oikein hirvitt��.
Ella, pitempi kuin Esa, roikalemainen velmustelija, teuhui kirveens�
kanssa ainoastaan oviloukossa, poskilla kalpeus, josta ep�ilem�tt�
johtui h�nen liikkeiss��n huomattava jonkinlainen vetelyys.

Mutta noita kahta oli merkillinen katsella. Kumpaisenkin silmist�,

��nest� ja liikkeist� s�dehti niin verraton verenhimo. Kuitenkin olivat
kumpainenkin ihan erilaiset; tuo himokin, vaikka niin yht��lle t�ht��v�,
kuitenkin eri vivahteinen. Vennun raskaista, jyry�vist�, musertavan
n�k�isist� liikkeist� ja melkein tyhmistyneen n�k�isist� silmist� olisi
saattanut otaksua, ett� h�n olisi t�ll� hetkell� ollut valmis iskem��n
puukkonsa kaikkeen eteen sattuvaan, elottomaan ja elolliseen; mutta h�n
olisi antanut veren juosta maahan, h�n olisi vain *iskenyt*. Sit�vastoin
*Esa*, jos h�n olisi uskaltanut, niin h�n olisi ensimm�isen� laskenut
*Vennun veren* ja *juonut sen*, tai kylpenyt ja piehtaroinut siin� niin
verrattomalla sielullisella nautinnolla, ett� h�n tuon kylvyn
huimauksessa olisi saattanut antaa tappaa itsens�. Kun h�nt� kuitenkin
t�st� nautinnosta esti omituinen heikkoudentunne, pelko, jonka vaikutti
tuon j�ttil�isen suuri maine ja mahtava persoona, niin h�n k�rsi t�st�
siksi hirve�sti, ett� ulvomisensa kuului kuin h�kkiin suljetun pedon
valitukselta, pedon, joka h�kin ulkopuolella n�kee poikiansa
teurastettavan. --

Herastuomari ja em�nt� olivat rient�neet kyl��n ihmisi� apuun hakemaan.

Mutta ne miehet, joita he kotok�delt� l�ysiv�t, eiv�t uskaltaneet
l�hte�, kun kuulivat keit� ne olivat, joita heid�n olisi pit�nyt menn�
asettelemaan. Ainoastaan muutamia kokoontui J�rvel�n kartanon v�lysist�
ja nurkista katselemaan. Likimp�in talojen ovet suljettiin ja tuettiin
paksuilla teljill� ja varustettiin kunnollisia aseita k�sille, jos
tarvitsemaan satuttaisiin. Ne, jotka v�lysiss� p�lyiliv�t, kuulivat
tuvasta Vennun kauhean melskeen ja kuvittelivat siell� murhia teht�v�n
ja veren virtana vuotavan. Halu paloi monella menn� ikkunoista
tirkistelem��n, mutta ei kukaan rohjennut. Herastuomari ja em�nt�
voivottelivat tuskissaan sit� tuhoa, jonka sill� hetkell� arvasivat
huonekalujaan ja kaikkia tuvassa l�ytyv�� omaisuuttaan kohtaavan.
Koipi-Siukku oli juossut p��t�pahkaa vainioon ja heitt�ytynyt makaamaan
er��seen ojaan.

Vihdoin alkoi meteli tuvassa v�hitellen heiket�. Mik�h�n siell� nyt

tuli? Kurkistelivat kurottivat kaulojaan... Mahtoiko jo murhia tulla? Ei
aikaakaan, niin tuvan ovi r�j�hti selkisel�lleen ja toverukset
ilmestyiv�t ulos toistensa kaulasta pit�en, remuten ja rallattaen.
Kumpaisenkin, niin Vennun kuin Esankin silmist� loisti mit� hurjin ilo
ja he n�yttiv�t kumpikin nauttivan voitostaan: olivat n�hneet, ettei
toinen uskaltanut ly�d� jos ei toinenkaan. Pelk�sip�h�n!... ajattelivat.
Ella kiikkui h�nkin Vennun kaulassa ja koetti sanansa sanoa samaan,
hurjan ilon verrattomaan sanatulvaan, joka niin kuin loiskien virtaavana
purona vieri toisten huulilta, mutta h�nt� n�kyiv�t pit�v�n kuin
viidenten� py�r�n� vaunuissa, liikana ja t�ll� verrattomalla voiton
hetkell� heid�n joukossaan kelvottomana. He retustivat, kuin
monijalkainen merkillisyys hevosen luo, joka tyynen� seisoi paikallaan,
mihin se oli j�tetty. Karjuivat siin� muutaman kerran talon v�ke�,
joitten luulivat l�hteneen hiiteen. Vennu ja Esa meniv�t vihdoin
naureskellen rattaille, mutta Ella oli puikahtanut nurkan taakse, josta
omituisella kiireell� jatkoi matkaansa v�lysien kautta muiden talojen
kartanoille. Toiset kun huomasivat Ellan katoamisen, alkoivat huutaen
h�nt� kutsua. Ella ei kuitenkaan en�� tullut n�kyviin. Mutta eip�
h�nest� n�ytty paljon v�litett�v�nk��n. Huutaen Ellalle matkaev�iksi
terveisi� manalaan l�htiv�t he hevosta hutkien t�ytt� lentoa maantielle.
Heti alkoi ihmisi� tulla n�kyville solista ja v�lysist�, is�nt� ja
em�nt� muiden mukana. Kokoonnuttiin tupaan katselemaan h�vityst�, mik�
siell� oli tapahtunut. Useita tuoleja oli m�s�ksi ruhjottuna, p�yd�ss�
ja ikkunalaudoissa kymmeni� syvi� ja rumia puukon viilteit�, lattia oli
ovipuolesta pirstottu kuin olisi siin� silppuja survottu. S�ngyist�
olivat edusvaatteet alasrevityt ja yksin s�nkypeitotkin puukoilla
viillellyt. Siunaillen katseli akkav�ki t�t� kaikkea ja arvelivat, ett�
ne ne nyt vasta olivat niit� p��hulluja.

�Voi vaivaisia h�jyj�!� herastuomari korvantaustaa raapien ja

kohennellen rikottuja kaluja paneskeli.

�Voi vaivaisia h�jyj�!�

Em�nt� jo vihdoin kyll�styi tuohon, h�nen mielest��n �mm�m�iseen

voivottelemiseen.

�Voivottele nyt siin�...! Mit� se sill� paranee, mit� jo. Jos min�
olisin mies, niin ei tuollaista saataisi tehd�, h�n tuiski.

Is�nt� ei ollut kuulevinaan, mutta muuttui kuitenkin karvaisemmaksi

ik��n kuin itsest��n.

�Piru viek��n, min� l�hden paikalla vallesmanniin.�

�Teille nyt vasta vastahakoisuuksia tulee, kun Santra niin tiet�m�tt�

katosi ja Ella nyt h�jyjen joukon kanssa tulee. Eik� h�nk��n olisi
sellaiselta reisulta saattanut ihmisitt�in tulla. Mutta jopahan sit�
pit�� komiaa olla�, puheli muuan naapurin eukko.

�T�ss� tulee oikein huutavaan hukkaan�, my�nsi em�nt�. �L�hde jo sin�

sinne sisaresi tyk�, ett� saisi siit� kakarasta edes jotakin tietoa�,
sanoi is�nn�lle.

�Ensin min� lahden vallesmanniin.�

�Sinne sin� nyt menet, sitten saat ne iankaikkisesti ristiksi niskaasi

ja vihamiehiksesi.�

�Mutta...�

Samassa tuli Ella tupaan renttuisen ja v�syneen n�k�isen�. T�st�

jouduttiin v�h�n suuttomiksi. Is�nt� k��nsi selk�ns� Ellaan p�in ja
em�nt� koetteli naurua teetell� hyv�ksi tekev�n n�k�isen�. Nololta Ella
n�ytti ja loi pariin vieraaseen akkaan vihaisen katseen, mutta meni
suorastaan em�nn�n luo ja rupesi Santraa kyselem��n.

�Santrako?� kysyi em�nt� n�ht�v�sti tyhmistyen.

�Miss� se on?� uudisti Ella vaateliaammin.

�En min� tied� Santraa.�

�Ette tied�?�

�En min� tied� ... kuka ne nuoret tiet�� miss� kulloinkin ovat. Etk�h�n
sin�kin mene nyt makaamaan, kun olet noin v�syneen�?� Em�nt� n�ytti jo
kuin pulasta p��sseelt� ja puhui muuten kovin yst�v�llisesti. H�n ei
ollut viel� ollenkaan ruvennut ajattelemaan, ettei Ellan ja Santran
naimiskaupasta mit��n tulisi. Siit� syyst� h�n tahtoi hyvitell� Ellaa,
eik� edes ajatellut nuhdella �skeisest�. Kun Ella muljotellen toisinaan
katsoi h�nen silmiins� ja n�ytti olevan ymm�ll� mit� t�ss� olisi
teht�v�, kun ei Santraakaan l�ydetty, tarttui em�nt� vihdoin t�m�n
k�sivarteen �idillisell� hellyydell� ja virkahti uudestaan:

�L�hde makaamaan, ett� v�h�n virkistyisit, Ella. Menn��n tuonne

kamariin, min� teen sinne sinulle vuoteen.� Ella l�hti melkein
vastustelematta, n�ht�v�sti koettaen kaikin keinoin salata juopumustaan.
Kamariin tultuaan istahti h�n tuolille, jonka em�nt� tarjosi, odottamaan
niin kauaksi, kun t�m� vuoteen valmistaisi.

�Miss� se Santra on?�

Kysymys tuntui em�nn�st� nyt niin selv�lt� ja vaativaiselta, jopa h�n

oli siin� ongelmoivinaan jonkinlaista ep�luuloakin, ett� h�n s�ps�ht�en
katsahti Ellaan.

�Teid�n pit�� sanoa se�, virkahti Ella uudelleen.

Em�nn�st� n�ytti mies yht�kki� selvinneelt�. Ella istui tuolillansa kuin

ainakin joku oikeudenomistaja. Em�nt� katsahti h�neen pari kertaa h�tien
ja ep�r�iden. Kun huomasi Ellan h�nt� kiinte�sti tarkastelevan, joutui
niin levottomaksi, ettei en�� huomannut mit� olisi sanottava. Jotakin
vain pit�isi sanoa.

�Mit� sin� nyt sill� tiedolla teet, ennen kuin nukut?�

�Santran pit�� tulla t�nne�, �r�hti Ella.

�Noo...�, nauroi em�nt�.

�En min� mene makaamaan, min� tahdon Santran, vaikka...�

Ella nousi.

�Sanokaa nyt, miss� h�n on?�

Viel�kin koetti em�nt� kierrell�, mutta Ella esiintyi niin vaativana,

ett� muorilta lopulta p��si joitakin sanoja, joiden merkityst� Ella
alkoi tarkemmin perustaa. Em�nt� ei p��ssyt en�� muulla tavoin: h�nen
t�ytyi ilmoittaa koko asia. H�n kertoi, ett� Santra oli y�ll� kadonnut
eik� yht��n tiedet�, mihin h�n on mennyt. Ella tuli melkein t�ydellisen
selv�ksi tuon uutisen kuultuaan. H�nen suunsa valahti auki em�nn�n
kertoessa. V�h�n aikaa istui mies kuin huumauksessa.

�Ja ett�k� Santra olisi karannut sit� varten, ett�?...� Ella ei voinut
jatkaa pitemm�lle, mutta ymm�rsih�n em�nt� liiankin hyvin kysymyksen.

�Mist�, herran nimess�, min� sit� tiet�isin!�

�No kuka, kuka ... kuka h�net on vienyt? Voi sun...�

�Mist� min�, hyv� ihminen, sen tied�n.�

Ellan p��st� n�yttiv�t viinah�yryt haihtuvan kuin tuuleen.

�Mutta miss� h�n nyt on?�

�Kaa!�

Ella kiroili hiukan hillityll� ��nell�.

�No onkohan h�net joku vienyt tai?...�

�Mist� min� tied�n.�

Hammasta kiraten l�hti Ella tuvan kautta ulos. H�n melkein juoksi
luttiin. Ovi oli lukossa, mutta sen h�n potki auki, n�ht�v�sti
jonkinlaisessa toivossa tavata Santra. Siell� j�i seisomaan
keskilattialle, kuin toivossaan pettynyt ainakin ja silm��n tuli heti
kihlat, suuret silkkihuivit, jotka viel� olivat arkulle heitettyin�.
H�nelt� p��si kamala nauru, kun astui likemm�ksi ja tempasi huivit
k�teens�. Samassa putosi huivien sis�st� lattiaan k��r�. Vikkel�sti
tempasi h�n sen yl�s ja siin� olivat h�nen Santralle antamat sormukset,
kaksi kultaista ja kaksi hopeaista.

�No voi sun!...� Nyt h�n vasta oikein ymm�rsi, alkoi t�ydellisesti
k�sitt��, ett� t�ss� oli vasikannahat... Ja h�n, joka oli jo puolen
pit�j�� naittajaisiin kutsunut!

Ella pisti sormukset silkkihuivien sis��n, rutisti ne kourassaan

sykkyr��n, heilutti mytty� jonkin aikaa k�dess��n ja viskasi vihdoin
raivokkaasti nurkkaan.

�Mit�s nyt on teht�v�?... mit� ... mit�...� Yht�kki� h�n hyp�hti

lattialla, juoksi kiireesti ulos ja tupaa kohden. Heti oven auki
saatuaan kysyi:

�Meinaakohan se Santra, ettei ... h�n huolikaan minusta?�

�H�h?� kysyi is�nt�, joka oli hiukan huonokuuloinen.

�Ei suinkaan se ... en suinkaan min� ainakaan tied�, vastasi em�nt�.

Nyt p��si Ellan kieli valloilleen. H�n vannoi taivaan ja maan kautta
hakevansa yl�s �sen ihmisen�, ja kehui, ett� joka luulee olevansa
parempi kuin h�n, niin sille h�n n�ytt��... H�n ei sanonut olevansa
kerjuulla, vaikka kulkeella, ja ihmetteli, ett� mik� tuhat h�nt� oli
johdattanutkin t�llaiseen n�lk�pes��n? Sitten h�n taas hyp�hti,
kiljahti, sivui tuolin ja l�i sen s�p�leiksi takkakiveen, jonka tehty��n
l�hti ulos haukkuen vaikeasti sulavia sanoja is�nt�v�elle, joka mykk�n�
kauhusta katseli raivostunutta miest�. Kun n�kiv�t Ellan menev�n
maantiellep�in, henk�siv�t helpotuksesta.

He rupesivat nyt toden per��n keskustelemaan, mit� olisi teht�v�. Is�nt�

halusi menn� oitis nimismiehelle asiasta ilmoittamaan ja sanoi antavansa
linnaa noille roistoille. Em�nt�kin oli samaa mielt� ensin, mutta sitten
rupesi pelk��m��n kostoa. Tuo pelko saavutti vihdoin herastuomarinkin
siihen m��r��n, ett� nimismiehelle ilmoittaminen p��tettiin j�tt��. Sit�
vastoin Santran etsint��n nyt todenteolla alettiin valmistautua. Is�nt�
l�hti, j�tt�en em�nn�lle m��r�yksen, ett� rengit pit�� huomenna pit��
kotona siihen asti kun h�n palaa, jos sattuisivat uudestaan tulemaan.

VI
�IDIT

Korvenloukon kyl� oli samaa seurakuntaa, mutta melkoisen taipaleen

takana mets�ss�. Se oli voimakasta kyl�� kaikin puolin: oli kyll�lt�
mill� elet��n ja miehet voimakkaita ja omintakeisia. Ennen olivat he
kuuluisia tappeluistaan, nyt jo viime aikoina k�rttil�isyydest��n.
Nuoria miehi� huvitti viel�kin kuitenkin ennemmin tapella ja pit�� siten
muistissa kyl�ns� vanhaa mainetta, kuin k�rttinuttuun pukeutua ja
rukoilla Jumalalta apua ja voimaa lihanhimoja vastaan. Omalla kyl�ll� ja
kesken��n eiv�t he paljoakaan tapelleet, sill� ukkomiehill�, jotka
olivat ruvenneet rauhaa rakastamaan, oli melkein riitt�m��n asti voimia
pit�m��n nuoria kurissa. Mutta pyh��in� kulkivat nuoret pit�j�ll� ja
tappelivat siell�. Kostoksi tulivat pit�j�l�iset taas vuorostaan
Korvenloukolle oikein miehiss�, joten siell� monta monituista kertaa
oteltiin hyvinkin lujasti. Mutta harvemmin se pit�j�l�isille oli mik��n
riemuretki, sill� kyl�n ukkomiehiss� oli viel� siksi vanhaa verta, ett�
he eiv�t koskaan saattaneet joutilaina katsella, kun rynt�ys kyl��n
tehtiin, vaan riensiv�t kilvassa n�ytt�m��n, ett� t��ll� on viel� vanhaa
kurssia omaksi tarpeeksi.

Siis oli olemassa alituinen sotakanta pit�j�n ja Korvenloukon

nuortenmiesten v�lill�. Luonnollisesti Korvenloukon ukotkin, jotka eiv�t
koskaan en�� k�yneet tappeluissa ulompana kotikyl��, s�lyttiv�t syyn
pahasta sovusta pit�j�l�isten niskoille. Heid�n omat poikansahan olivat
kotikyl�ss� niin siivoja ja jos joskus pist�ysiv�t pit�j�lle, mit� syyt�
niiden siell� oli heti kimppuun k�yd�? T�ll� perusteella he usein
sanoivat pojillensa: ��lk�� vain pel�tk�, antakaa, kun kimppuun k�yv�t,
antakaa niin, ett� viel� huomisinkin tiet�v�t, miss� korvenloukkolaisia
on kulkenut.�

T��ll� se oli Laitalan talokin. Valee oli jo is�nt�, is�ns� kun oli pari
vuotta sitten kuollut. Leski oli heti j�tt�nyt talon pojan haltuun.
Valee oli suuri, roteva mies. Kyl�l�iset pitiv�t h�nest� hyvin paljon.
Sill� liek� se ollut her�nneen is�n ankaran kurituksen tulos, vaiko
luontainen taipumus, h�ness� jo alle kahdenkymmenen n�htiin vakavia
taipumuksia. Eik� h�n juuri juopotellut eik� kulkenut tappeluissa. Mutta
silti oli h�n kuitenkin nuorten mukana ja n�ytti joskus kuin vahingossa,
ett� h�nell� on luontoakin, kun siksi tulee, ja voimia sitten! Totta
tosiaankin, sellaisella verev�ll�, karskilla pojalla niit� saattoi olla
oikein hirve�sti! Niin ainakin toiset ensin kuvittelivat ja sitten jo
rupesivat uskomaan, pit�m��n sit� ihan varmana ja kehuskelemaan Valeeta
takana p�in. Kun h�n ei n�ytt�nyt ollenkaan ylpeilev�n voimistaan ja
luonnostaan, rupesivat toverit kunnioittamaan h�nt�, oikein tiet�m�tt�
itsek��n mist� se johtui.

Valeen �iti oli pikkuinen k�rttil�ismuori, joka silloin kun seuroissa

k�vi, istui hiljaa hiiskumatta, kun jotkut toiset hoihkasivat, meni yht�
hiljaa kotiinsa eik� pit�nyt sinne p��sty��n rippi� kotiv�elle. Vaikka
Valee oli is�nt� olevinaan, n�ytti silt� kuin is�nnyys olisi ollut vain
muodon vuoksi, sill� muori se oikeastaan johti.

Kyl�ss� asui my�skin Valeen set�, M�kilahden Matti, kirpe� mies. Asui
taloansa kunnollisesti ja tuli hyvin toimeen. Set� oli suuri
leikinlaskija, k�vi melkein joka p�iv� Laitalassa ja kehuskeli Valeelle
v�liin yht� ja v�liin toista tytt��, ja neuvoi t�t� jo naimaan menem��n.
Siit� sit� leikki� kesti, jopa set� usein hy�kk�si �idinkin kimppuun ja
uhkasi laittaa t�lle sulhasia, ellei Valee kiiruhtaisi, ja sanoi ettei
h�n jaksa i�nkaiken h�it� odottaa. Koko v�ki toisinaan nauroi yhten�
helin�n�. Silloin oli set� riemussaan, kun sai kaikki nauramaan.
Iloinen, viaton nauru oli h�nelle el�m�nehto. Muuten h�n kyll� olisi
pit�nyt her�nneist�, mutta ei jaksanut suvaita �niin iankaikkisen
muikeita naamoja�. Mutta itsest��n oli h�n arka. Jos v�h�nkin joku
kosketti, sanoi sopimattoman sanan tai koetti maksuksi vanhoista
asettaa iloisen naurun alaiseksi, niin jo suuttui. Jos uskalsi sitten
viel� jatkaa, rupesi Matti selk��n tarjoamaan. Se ei ollut en�� joka
miehelle leikin asia. H�nest� kuitenkin pidettiin, kaivattiin aina
miesjoukoissa, sill� silloin oli juttua kyll�lt�, saatiin nauraakin ja
unohtaa el�m�nhuolia. Matti kulki pit�j�n kokouksissa, tunsi hiukan
lakia, toimiskeli joskus pit�j�n asioissa ja oli tuttava kirkkoherran
kanssa. Kun siis iltaisin ja sunnuntaisin ker�ydyttiin miehiss�
juttuamaan kyl�n raitille, Matti se oli, joka siell� puhetta johti. Joko
se tuli siit�, ett� h�n kertoi toisinaan asioita, joita eiv�t muut
tiet�neet, taikka ett� h�n juttusi laveammalta kuin oikein itsek��n
tiesi, -- valehtelijana ne toiset tahtoivat h�nt� pit��. Mutta eiv�t ne
silti h�nt� ensink��n halveksineet, arvelivat vain, ett� mit� sen puheen
hyvyydest�, kun sit� vain piisaa.

* * * * *

Omituisesta aikeestaan tuoda J�rvel�n Santra salaisesti kotiinsa ei

Valee ollut �idillens�k��n mit��n virkkanut. Muori oli h�mill��n, ja
ihmeiss��n siunaili, kun poika y�syd�nn� tyt�n kanssa tuli. Saatuaan
Santran porstuan kamariin l�hti Valee hevosta korjaamaan ja muori hiipi
per��n ja alkoi nuhdella ja kysell� tarkoituksia. Mutta Valee oli t�ll�
kertaa �ke� ja p��tt�v�inen, sanoi vain, ett� asia on h�nen ja Santran,
eik� siihen tule muiden mit��n eik� auta vaikka papille valittaisi.
Muori oli kovin tuskallinen ja levoton. Eik� se siit� parantunut, vaikka
v�hitellen sai Valeelta urkituksi selvityst�. Suostuneekohan J�rvel�n
herastuomari ja em�nt� t�h�n koskaan? Mit�h�n ihmiset sanovat...? Kun
saisi edes pastorin kanssa puhua...! Mit�h�n pastori sanoo...? Mutta
kovimmin kaikista rasitti h�nt� pelko kostosta, jota pelk�si Ellan ja
muidenkin pit�j�n poikain puolelta.

Hullun yritys se oli tuo yritys h�nen mielest��n alusta loppuun. Jos ei
herastuomari olisi suosiolla, niin riidallakohan se nyt ainakaan
suostuisi! Hui hai! H�n odotti miesjoukon tulevan mill� hetkell� hyv�ns�
hakemaan tuota... Ihmeellinen tyt�rp� se kanssa on, kun tuollalailla
l�htee...

Aamulla muori jo tuskissaan ajatteli menn� M�kilahteen sanomaan

sed�lle. Mutta ei uskaltanut sinnek��n, sill� h�n oli alkanut
hiljaisesti toivoa, ett� tytt� edes tulevana y�n� l�htisi itsest�ns�
kotiinsa.

Muori ei ollut tytt�� katsonut ennen kuin aamulla, jolloin ty�v�en

takamaille l�hdetty� rupesi ruokaa laittamaan h�nelle. Siell� h�n istui
tuolilla kamarin p�yd�n p��ss� ja loi ujon katseen muoriin ja sitten
niin kuin h�veten k��ntyi toisaanne. Muori n�ki, ett� tytt� oli kovin
nuori ja siev�. Ei viitsinyt tarkemmin katsella, kun se niin n�ytti
h�mill��n olevan ... mahtaa kai jo h�vet� tuhmaa tekoaan, mietti. Santra
koetti ruveta puhetta teettelem��n ja ilmaa kauniiksi kehumaan, mutta
muori ei vastannut mit��n, meni vain joutuin pois. H�nest� tuntui, kun
piti viel� ruokaakin laitella tuolle, ett� h�n sill� sekoittuisi,
h�nkin, vanha ihminen tuohon juttuun ja tulisi kuin varastetun kalun
salaajaksi... H�n oli sellaisessa tuskassa, ett� pillahti toisinaan
tuskalliseen itkuun. Kun sai Valeen k�siins�, puhkesi t�lle sanomaan,
joko: �Voi surkiaa, mit� sin� teit!� taikka: �Olisithan sin� nyt saanut
ihmisten lailla.� Useimmiten Valee naurahti, eik� virkkanut mit��n.
Mutta n�ki kyll�, ett� h�nell�kin oli mietitt�v��.

Santra ei toisilla kerroilla en�� yritt�nytk��n puhetta. H�neen koski,

kuin olisi kylm�ll� vedell� virutettu, se, ettei muori puhunut mit��n,
niin murheellisen n�k�isen� ja tuikeasti vain katseli. Siihen asti ei
tytt� ollut tekoansa juuri ensink��n ajatellut, olihan vain kuvitellut,
ett� nyt on ainakin Ellasta vapaa. Melkein koko aamupuhteen oli
odottanut muoria, ett� t�m�n kanssa p��sisi puheisille ja tutustuisi.
Kun se ei onnistunutkaan, alkoi yksin j��ty��n tutkistella. �Mit�
Jumalan nimess� min� ajattelin?� h�n virkkoi. Oli kuvitellut t��ll�
syntyv�n iloa ja riemua ... muorinkin kaksin k�sin vastaanottavan!
T��ll� vain olikin nurpean n�k�inen, tyytym�t�n muija, joka tuntui
haluavan antaa h�nelle matkapassit ja sanoa melkein vaikka mit�. --

Valeella oli toimia ulkok�dell� ja siit� syyst� oli Santralla kyll�

aikaa mietti�. Mit� enemm�n h�n ajatteli, sit� kamalampina h�nelle
alkoivat esiinty� tekonsa seuraukset. Vihaa kotona, ylenkatsetta
t��ll�... Vapauttavaa, helpottavaa, ilahduttavaa ajatusta ei saanut
kiinni mist��n. Koko tapaus alkoi n�ytt�� aiheettomalta silm�nr�p�yksen
ty�lt�, sill� melkein varmalta tuntui, ett� jos h�n olisi kotona tehnyt
jyrk�n ten�n, sanonut suoraan, ettei huoli Ellasta, ei vaikka ... niin
mik� niill� olisi muu ollut kuin suostuminen. Mutta nyt, nytk�s kelpaa
menn� kotiin j�lleen! Oikein v�risytti, mit� �itipuoli sanoisikaan, jos
sinne nyt pit�isi armoa kerj��m��n l�hte�.

V�hitellen alkoi kypsy� ajatus, ett� h�n katsoo sopivan tilan ja karkaa,
menee sisarensa luo ... j�� sinne pitk�ksi ajaksi ja antaa palttua
kaikille.

Yht�kki� loi vilkas mielikuvitus t�ydellisen karkaussuunnitelman, jossa

h�n n�ki ainoan pelastuskeinon n�ist� pulista. Sisarensa luona h�n
pysyisi siksi, kun is� ja �itipuoli vakuuttaisivat, etteiv�t en�� tahdo
Ellalle ... ja tulkoon sitten Valee ja aloittakoon uudestaan... Mutta
nyt, nyt h�n karkaisi! H�n n�ytt�isi tuolle muijalle, ettei h�n ole
kauppakalu!

Tytt� oli oikein innoissaan tuota ajatellessa, kun Valee tuli sis��n.
Santra hiukan s�ps�hti, sill� nyt tuntui, kuin Valeekin olisi *vartija*.
Kun Valee sanoi jotakin, rupesi Santra itkem��n.

�Mutta mik� sinun on, Santra? Vai joko?...�

Valeen teki mieli kysy�, joko Santra katuu. Mutta yht'�kki� h�n
pel�styi: jos Santra sanoisi katuvansa? Sit� ei h�n tahtoisi kuulla. H�n
est�isi mill� keinoin tahansa, ettei Santra saisi sit� sanoa. Koetti yh�
uskotella itse��n, ettei Santra itkenyt *sit�*. Mutta siit� huolimatta
n�ytti se kuitenkin yh� mahdollisemmalta. Syd�mess��n itse oudosti
vapisten koetti h�n keksi� mit� mahdottomimpia huvituskeinoja, v�ltt�en
ottaa ensink��n puheeksi p��asiaa.

Santra kyll� lakkasi itkem�st�, mutta oli muuten hyvin omituinen ...
ehk� hiukan salaper�inen ja j�ykk�. Siit� Santra hiukan virkistyi, kun
Valee rupesi kyselem��n, jokohan pian tulee totta Karhun Esan ja
Rekipellon Sannan kaupoista? Sit� ei Santra tiennyt. Mutta nyt oli
kuitenkin p��sty juttuun, joka ei heit� kumpaakaan koskenut ja
livahdettiin siten ik��n kuin ulos nykyisest� piiritystilasta.
Silloin tuli Valeen �iti sis��n. Santra oikein s�ps�hti ja Valee
katseli tuikeasti: kun �idin nyt siin� pit�� juosta, ajatteli, vaikka
t�m� vasta kolmatta kertaa huoneessa k�vi. Nyt oli juuri oltu
p��sem�isill��n hupaiseen juttuun, niin tuleepas! Valee aikoi jo kysy�,
ett� mit� se �iti nyt t��ll�? -- kun muori samassa loi pitk�n, syv�n
katseen heihin kumpaiseenkin, laski tuomansa juomatuopin p�yd�lle ja
l�hti samaa p��t� ulos. Valeeseen teki tuo niin tuskallisen vaikutuksen
Santran puolesta, ett� oli menem�isill��n �itins� per��n, antaaksensa
t�lle nuhdesaarnan. Mutta silloin tuli muori uudestaan, meni heihin
katsomatta suoraan kaapin luo, joka seisoi toisessa loukossa, ja rupesi
siell� jotakin askartelemaan.

Valeeseen oli �idinkunnioitus kiintynyt niin syv�sti, ett� ei Santran

kuullen uskaltanutkaan t�lle sanoa mit��n, vaikka olo tuntui niin
tuskalliselta.

Kun muori oli hetkisen kaapilla kopaillut, k��nn�hti h�n ja n�ki Santran
tuijottavan ikkunapielest� ulos ja Valeen neuvotonna v��ntelev�n
piipunvartta. �kki�, ilman ett� toiset sit� v�h��k��n osasivat odottaa,
h�n virkahti:

�Niin se on, lapset, ajattelematon teko tuo kannoillaan katumuksen.�

Se tuli kuin ukonnuoli.

�No �iti!� p��si Valeelta tuskallisesti.

Mutta Santra purskahti itkem��n ja virkahti:

�Niin se tuo!� My�nnytys tuli ehdottomasti.

Muori s�ps�hti: ei ollut ehdotonta my�nnytyst� osannut odottaa, oli

luullut, ett� ruvetaan vastaan v�itt�m��n. H�n istui, kasvoilta alkoi jo
v�isty� ankara ilme. H�ness� oli jo �idillisyytt�, kun uudestaan alkoi
puhua. Santra ik��n kuin janosi sellaista puhetta kuin muorilta nyt
tuli. Muori sai ihan vaitelematta avonaisen tunnustuksen, sai kuulla,
ettei Santra sit� katunut, ett� oli Valeen kanssa l�htenyt, mutta sit�,
ettei ollut ensinn� kotona koettanut kaikkeaan saadakseen asiaa toiselle
kannalle.

Muori ymm�rsi pian, ett� t�ss� oli *lapsi*, joka oli ryhtynyt
ajattelemattomasti huimaan tekoon; h�n ymm�rsi, ettei t�m� t�ss�
ollutkaan noita varsinaisia maailman tytt�j�, jotka puolen ik��ns�
kihloja vaihtelevat, jotka eiv�t osaakaan rakastaa, vaan huvikseen
vaihtelevat sulhasia ja n�it� henkiin veriin asti tappeluttavat. Lapsi.
Oikein oikea lapsi, jonka el�m� oli aiottu i�ksi uskoa sellaisen miehen
k�siin, jota ajatellessakin tuossa nyt vapisi. Lapsi, joka oli kovin
kiintynyt tuohon h�nen poikaansa, h�nen silm�ter��ns�, h�nen
vanhuudenturvaansa, h�nen ainoaan poikaansa, jonka vertaista, h�nen
mielest��n, ei ollut, ei mailla ei miss��n, -- vaikka ei Jumala
ollutkaan viel� h�nt� ohjiinsa ottanut eik� her�tt�nyt.

�Kuinka vanha sin� olet?� kys�isi muori hell�sti.

�Helluntaina t�ytin seitsem�ntoista.�

�Seitsem�ntoista!... Hyv� is� sent��n, vai niin nuori...�

�Ja niin miellytt�v�, oli v�h�ll� p��st� jatkoksi. Muorin hyv� syd�n
valloitti lopultakin kaikki ennakkoluulot, �idilliset tunteet olivat
voimakkaammat ja paremmin kotiutuneet siell�. Lapsiraukkaa on sill�
lailla piinattu. Eih�n tuo ole viel� edes mik��n ihminenk��n, tuskin
tiet�� viel� erottaa, mik� on oikea ja mik� on vasen k�si. Ja tuosta
poikakultasestako tuo niin kovin pit��, ett� oikein karkuun...? Muoria
yht�kki� tahtoi naurattaa, mutta oikeastaan siit� tulikin itkua.

Santra tutkaili, ensin salaa ja sitten jo rohkeammin, noita vanhoja

kasvoja ja niiden eleit� niin syv�lle, ett� alkoi luulla olevansa vanha,
hyvin vanha tuttu tuon mummon kanssa, niin vanha ja niin hyv� tuttu,
ett� nyt kun h�nt� oli niin tuskalliset tunteet rasittaneet ja h�n oli
tuntenut toivottomana h�ilyv�ns� avutonna, turvatonna, -- tunsi
vastustamattoman halun langeta muorin syliin, sanoa h�nt� �idiksi ja
pyyt��, ettei �iti olisi vihainen siit�, ett� h�n on niin ymm�rt�m�t�n
ja lapsellinen...

Niin h�n tekikin.

Valee istui syrj�ss� ujostellen ja vaiti niin kauan kuin se tapahtui.

Mutta sitten h�n ihastuksesta r�j�hti nauramaan. Mieli oli niin
kiihottunut, ett� naurun per�st� alkoivat kohta kyyneleet vuotaa, joita
pyyhkien ja h�mill��n ollen koetti huolellisesti salata.

Kun oli tyynnytty, johtui puhe itsest��n j�rkeviin asioihin. Muorin

mielest� oli selv� asia, ett� ensimm�inen teht�v� on menn� koettamaan
sopia J�rvel�n haltijain kanssa. Vaikka ei Valee silloin, kun yritykseen
ryhtyi, ollut ensink��n ajatellut sit�, oli vain otaksunut, ett� se
menee itsest��n, huomasi h�n nyt, ett� se saattoikin olla hyvin
vastuksellinen teht�v�. T�t� seikkaa miettiess� k��ntyi ajatus
itsest�ns� Matti-set��n, joka kaikissa muissakin asioissa tapasi olla
apuna ja neuvonantajana. Arvelutti sent��n hyvinkin k��nty� t�ss�
asiassa h�nen puoleensa... Olisipa ollut melkein parempi, kun olisi
siit� voinut omin voimin suoriutua. Mutta pakko k�ski. Muori otti
menn�kseen puhumaan asiasta Matille. �K�yk��n sitten miten k�y�, h�n
sanoi.

M�kilahden Matti tuli illalla. Muori ei ollut silloin kotona ja Valee

vei h�net kamariin. Santra istui siell� loukossa puolittain sein��np�in
k��ntyneen� ja katsahteli arasti vastatullutta. Matti ei ollut Santraa
n�kevin�ns�, piippuansa vain k�vi muuriin kopistelemassa ja alkoi
j�lleen t�ytell� kysellen:

�Mit� asiaa t��ll� nyt sitten on? �itisi kun k�vi t�nne h�t�hyp�k�ll�
k�skem�ss� ja sanoi sulia asiaa olevan.� Kurillinen piirre v�reili
suusopissa ja Valee joutui h�mille.

�Olisihan sit� asiaa v�hin. Eik� �iti jo siell� mit��n sanonut?�

�Ei sanonut. Arveli vain, kun kysyin, ett� on se Valee jo siksi iso,
ett� taitaa itsekin puhua. Mutta mik� ihminen t�m� on, joka t��ll�
istuu?� Matti astui l�hemm�ksi Santraa, joka paeten kyyristyi yh�
l�hemm�ksi sein��. Valeeta nauratti.

�Tyt�rihmisi�h�n t�m� onkin. Tulehan nyt n�ytt�m��n itse�si.� Set� veti

k�sipuolesta, mutta Santra ponnisteli vastaan.

�No noh.� Set� rupesi nauramaan. �Taitaa t�m� olla em�nn�n alku.
Tulepahan nyt n�yttelem��n itse�si. Vasikka naamaansa h�pee.� H�n veti
tyt�n keskilattialle. Santra oli h�diss��n, punasteli ja peitteli
kasvojaan. Valee nauroi ja set� nauroi.

��l� nyt moiti sent��n�, pyyteli, �t��ll� Korvenloukolla ovat t�llaiset

tavat.� H�n laski Santran, yh� kuitenkin t�t� mieltyneen� katsellen.

�Jaahah�, rupesi sitten sanelemaan. �Noo, mutta saakuri tuota, et s�

nyt tarvitse en�� puhemiest�k��n ja sin� olet aina luvannut, ett� otat
minut, kun tarvitset, junkkari! Kuka sinulla on ollut?�

�Tuota�, p��si Valeelta, ja h�n rupesi h�mill��n p��t�ns� kynsim��n.

Muori tuli samassa sis��n.

�T�m� nuoripari on t��ll� aivan mykki�, ei niilt� saa selv�� asioista.�

Muoria v�h�n nauratti.

�Vai eiv�t selvit�.�

�No ei, min� luulin, ett� se on nuoripari, mutta nyt en usko, ett� ne
tuntevatkaan toisiaan.�

Muorin v�lityksell� saatiin puhelu matkaan. Set�-Matille selitettiin

asia. Kokkapuheilla ja toisinaan kiivailla kysymyksill� h�n
tuontuostakin selityksi� keskeytti.

�Saakeli soikoon!� h�n vihdoin kiukkuisesti huudahti. �Se oli tyhm�

teko. Ja mit� t�ss� nyt minulla olisi tekemist�?�

Muori selitti, ett� pit�isi l�hte� J�rvel�n herastuomarin puheille.

�Enp�h�n min� pist� lusikkaani siihen puuroon, en jumaliste pist�k��n!�

Matti syleksi lattiaan kiukkuisesti pieni� tipposylki��n matkien yh�
vakuutustaan:

�En se-ollen!�

�Mutta kuka sinne sitten, jos et sin�?� tuumi muori.

�Menk��t itse! Oliskin pyyt�nyt minua silloin, kun t�m�, h�n viittasi
Santraan, �kun t�m� oli kotona, niin silloin se olisi tapahtunut ja
olisi pidettykin siell� aika harjalliset. Perhana, kun olitte hulluja!�

Mutta t�m� moitiskeleminen vaikutti Valeeseen toisella tavalla kuin

kiusoitteleminen.

�No, jos ei set� tahdo tulla minun mukaani, niin saan min� muitakin.�

�Ota sitten!�

�T�ytyy ottaa, jos ette te l�hde. Ei sit� ensi h�d�ss� py�rret�!�

Set� katsahti pikaisesti Valeen silmiin: tuohan kalskahti velivainajan

rautaiselle luonteelle! Sitten katsahti h�n Santraan, imi mietiskellen
muutamia savuja piipustaan.

�T�m� nyt ei ole ensimm�inen eik� taida olla viimeinenk��n t�llainen

tapaus. Ja olkoon mit� olikin, kun ei se muuten tapahtunut, niin se
tapahtui n�in�, sanoi Valee.
�Saat n�hd�, ett� ne tulevat sielt� oikein miesvoimalla t�nne�,
huomautti set�.

�Tulkoot!� Valee l�i nyrkki� polveensa.

Santran silmist� juoksivat taas kyynelet.

�Luuletko, ett� meid�n kyl�l�iset tulevat sinun puolestasi?� uteli

Matti.

�Pojat tulevat jok'ikinen, sen tied�n varmaan. �ijist� min� viisi!�

��l�s, mutta jos eiv�t p��st� poikia.�

�Kyll� niit� aina niin monta tulee, ettei t�ss� h�t�� tule.�

Valeella todellakaan ei n�ytt�nyt olevan mit��n h�t�� eik� pelkoa.

�No, tuota, annas ryyppy�, virkkoi Matti, joka n�kyi jotakin p��tt�neen.
Valee haki pullonsa ja kaatoi. Set� sanoi viinan olevan
pohjaanpalanutta.

�Min� nyt tuumin, jos l�hdet��n, niin l�hdet��n t�n� iltana�, sanoi set�
vihdoin, �kukapa sinne sent��n likeisempi.�

Muori heltyi kiitollisena tunnustamaan, ettei kukaan ole sen likeisempi

eik� sopivampi ja ett� pit��h�n niit� jollakin tavalla auttaa, kun ne
ovat sellaiseen kolmiloukkoiseen joutuneet.

M�kilahden Matti l�hti kotiin, luvaten tulla pian takaisin. Set� n�ytti
menness��n niin �lupaavalta�, ett� kaikki j�iv�t toivoon, ett� t�m� asia
p��ttyy viel� hyvinkin.

Kotiin menness��n poikkesi Matti naapurinsa M�kilahden Iisakin taloon,

jonka kanssa oli hyv� yst�v�, vaikka Iisakki oli k�rttil�inen. T�lle
Matti nyt selitti vasta kuulemansa asian ja pyysi Iisakkia mukaansa
J�rvel��n. Kyll� Iisakki oli ensin hyvinkin harvasanainen, mutta Matti
osasi selitt�� asiansa sill� tavalla, ett� t�ydellisesti n�ytti kuin
Santra olisi jostakin todellisesta kidutuspenkist� pelastettu. Se veti.
Iisakki tunsi hyvin Kuivasen Ellan ja piti miest� siet�m�tt�m�n�
retkaleena, jolle olisi ollut synti siivoa tytt�� antaa. Herastuomarin
tunsi niinik��n. Kun h�n sen lis�ksi piti Valeesta paljon, p��tti h�n
l�hte�.

Kesken��n tuumivat he j�tt�� Valeen kotiin ja menn� nyt aluksi vain

kahden, sill� oli hyvin luultavaa, ett� Ella joukkoineen ilmestyisi
y�ntienoissa Korvenloukolle, jos vain ovat tietoonsa saaneet Santran
olinpaikan. He l�htiv�t uudestaan tuumimaan Valeen kanssa. Siell�
p��tettiin, ett� parhaita kyl�n poikia kutsutaan y�ksi Laitalaan, jos
niin sattuisi, ett� h�t� tulisi. Valeesta muuten oli mieluisaakin j�tt��
sovitteleminen ukoille, joiden ymm�rsi siin� paljon paremmin osaavan
toimia kuin h�n itse. Illan tullen k�vi Valee kuiskimassa viisi
kappaletta parhaita tovereitansa heille. Kun he sinne kokoontuivat,
p��siv�t kamariin, saivat kuulla, mit� heill� tehd��n, mit� varten heit�
oli kutsuttu, pojatpa vasta innostuivat. Valee kasvoi heid�n silmiss��n
yht�kki� j�ttil�iseksi. He olisivat tapelleet t�m�n erinomaisen
urhoollisen teon puolesta vaikka koko rykmentti� vastaan. Santran kanssa
useimmat olivat tuttuja. Syntyi niin iloista juttua, ett� humussa
melkein jo unohdettiin, ett� asioissa olikaan en�� mit��n selvitt�mist�.
Kamarin ikkunasta n�ki maantielle. Sinne kokoontui illalla kyl�n ukkoja,
nuoriamiehi� ja paimenia py�r�nly�ntiin. Toiset v�h�n et��mm�ll�
pystyttiv�t kapuja ja rupesivat niiden ��ress� hy�rim��n. Huudot ja
kokkapuheet kuuluivat kamariin helposti. Tytt�parvi tuli er�st� kujaa
kimakasti laulellen. Olikin niin ihanan lempe� syysilta, aivan kuin
juhannuksen aikaan. Kyl�n koulumestarikin siell� jo kankeita luuvaloisia
j�seni��n joukkoa kohti johti, toisaalta tuli Matin Tuppu, oivallinen
viisastelija, joka oli lukenut Raamatun moneen kertaan ja tiesi sielt�
luetella sadoittain arvoituksia ym. ja v�itteli aina koulumestarin
kanssa.

Siell� jo py�r�puut heiluivat ja vihainen py�r� lensi pilvi� piirrellen

paeten oivallisia iskuja. Kavut kaatuivat tarkkaan t�hd�ttyjen heittojen
alla. Miehet ryhm�ss� nojailivat aitoihin ja n�yttiv�t kiinte�sti
juttelevan. Tyt�t hyppeliv�t katrillia nurmikolla ja saivat mukaansa
poikia yhden toisensa per��n.

Laitalan kamarin ikkunan edess� kasvoi suuri pihlaja, pihlajasta v�h�n

et��mm�ll� tuomi. Niiden v�lill� kasvoi Valeen rehev�t, suurilehtiset
kessut ja �idill� oli pari tarhaa r��tik�it� sek� sitten viel� jossakin
nurkassa perunoita. Muuten oli se kivikkom�ke�. Pihlaja ja tuomi estiv�t
siell� tienvarsilla puuhailevia n�kem�st� Laitalan kamarin ikkunaan ja
huomaamasta, ett� siell� joukottain oli ihmisi�, mutta kamarissa olijat
n�kiv�t ulos. Halu paloi sinne. �Menn��n joukolla�, ehdoteltiin. �Santra
tulee my�skin.� �Menn��n!� Santra empi ensin, mutta humussa jo innostui
ja oli menem�isill��n, v�kisten kun jo jotkut vetiv�t. Tuttuja
tytt�j�kin kun tuolla nurmella riehui ja kun kerran t��ll� oltiin, niin
pit�isih�n tavata. Eik� Valeekaan est�nyt. Mutta oltaessa l�hd�nhommassa
tuli muori.

�Ei, ei�, h�n sanoi ja veti Santran poikain k�sist� vakavasti p��t��n
pudistaen. Vasta nyt nuoret huomasivat, ett� pit��h�n t�ss� v�h�n
julkisuutta kartella. Toiset l�htiv�t v�h�ksi aikaa, luvaten olla
Santrasta viel� hiiskumatta. Mutta Santra ja Valee j�iv�t ikkunasta
kurkistelemaan, miten siell� py�r� lensi humisten ja pilvi� piirrellen,
kavut kaatuilivat ja pojat el�m�iden juoksivat, miten tyt�t katrillissa
rallattivat ja riehuivat, ett� pellavankeltaiset patukat tuulessa
hulmusivat. Santra ei en�� uutta pakoa ajatellut. Uteliaana h�n katseli
mets�kyl�l�isten iloista el�m�� ja tunnusteli ihmisi�. Valee oli k�rk�s
neuvomaan tuntemisessa. Siin� vallan keve�ss� keskustelussa kului ilta
siksi, ett� rupesi h�m�rt�m��n. Nuoriso alkoi heitt�� leikit ja hajota
pois. Viimeisin� n�kiv�t Matti-sed�n ja M�kilahden Iisakin ajavan tiet�
pit�j�lle p�in, istuen punaisissa, puuvieterisiss� kieseiss�. Iisakin
hattu oli painettu syv�lle p��h�n, mutta Matti-sed�n leve�per�inen lakki
oli enemm�n takaraivolla. Joku pojista tuli sis��n ja kertoi toisten
menneen noutamaan tervapamppujaan ja pannunvarsiaan. Santran syd�nalaa
kouraisi omituisesti: Vaikka ei h�n sit� juuri ajatellut, huomasi
kuitenkin, ik��n kuin vaistomaisesti, ett� n�m� ihmiset antausivat
vaaraan h�nen t�htens�. Yht�kki� tunsi kovasti kaipaavansa noita
rallattavia tytt�j�, py�r�nly�ji� ja koko �skeist� el�m�� siell� tiell�.
Niiden sijaan nyt vain pelottava y� yll�tti.

Mutta tulevathan miehet jo aamulla ja tuovat tietoja kotoa!

* * * * *

Kyll� kohtasi kova vihuri M�kilahden miehi� J�rvel�ss�. Ennen heid�n

tuloaan ei siell� oltu saatu v�hint�k��n vihi�, mihin Santra oli
joutunut. Kun miehet kamariin k�skettyin� alkoivat kiertelem�tt�
selitt�� asiaansa, niin em�nn�n luonto laukesi kuin pyssy:

�Min� juuri sit� samaa ajattelin, kun n�in teid�n tulevan, ett� siso,
nyt on puhemiehet paikalla!�

Sitten h�n rupesi mellastamaan, antoi Valeelle, Santralle ja

puhemiehelle sanan ruoskalla ymp�ri korvia, ett� sen piti tuntua. Mutta
l�ysip� vastuksensa, ennen kuin p��si M�kilahden Matin kynsist�, jo
v�h�n naurahtelikin. Herastuomari ei puhellut sit� ei t�t�, istui
jurrotti vain ja kuunteli. Mutta kun em�nt� ensi kerran suunsa hymyyn
veti, silloin h�nkin jo naurahti ��neen. Sulhasmiehen velaton talo sek�
puhemiesten arvokkuus vaikuttivat, ett� asiasta verraten pian sovittiin.
Sitten em�nt� alkoi uudestaan jaksattaa, ett� kun eiv�t muutamat
kelvottomat saattaneet asiaansa ihmisten lailla toimittaa, kun
tuollaisen kamalan kolttosen tekev�t... H�n ei ollut osannut
aavistaakaan, ett� se olisi ollut Valee... Jos sen olisi tiennyt, niin
ei h�nell� olisi ollut mit��n sit� vastaan, ettei Laitalaan em�nn�ksi
menn� olisi saanut...

Eik� siin� puhemiehetk��n nuorikkoja s��st�neet. Kyll� asetettiin heid�n

menettelyns� kaikin puoliseen valoon.

Asian vakavin puoli, junkkarijoukon kostonpelko, antoi viel� miettimisen

aihetta. P��tettiin lopuksi, ett� pidet��n Santra Korvenloukolla nyt
muutamia p�ivi�, ett� ensimm�inen vihuri ehtii ohi menn�, sill�
herastuomari valitteli, ettei h�n t��ll� taida niille mit��n, hyv� jos
saa henkens� pit��.

Tiettiin, ett� pit�j�ll� liikkuu mit� kamalimpia uhkauksia ja huhuja ja

kertomuksia siit�, miten pojat jo miehiss� valmistelevat Santraa
takaisin hakemaan, vaikka eiv�t viel� olinpaikkaakaan tunne. Mutta he
turvautuivat siihen selv��n johtop��t�kseen, ettei el�v� ihminen voi
kauan salassa pysy�.

P��tt�en toimia asiassa parhaansa mukaan l�htiv�t puhemiehet y�ll�

J�rvel�st�. Heid�n menty��n j�i herastuomari-parka muorinsa k�siin: sai
kuulla nyt, miten t�m�n oli t�ytynyt my�nty� ainoastaan ihmisten h�vyn
t�hden, ettei h�nen puolestansa tarvitsisi mit��n riitoja jatkaa, sill�
muutenkin h�n kyll� huonon �itipuolen nimen kantaa... Ja mit� h�n sitten
huolii, kun is�� vain n�kyy huvittavan ja naurattavan kaikki juonet,
joita puolimielinen tyt�r tekee... Mutta sen h�n vain sanoo, ett� yht��n
n�lj�np��t� ei h�n tule Laitalasta tukkimaan, eik� avaa sen talon
ovea... Sill� h�n ei tahdo olla tekemisiss� ihmistenvarkaiden kanssa...
H�nen sukunsa on niin puhdasmaineinen, itki h�n, ettei siit� ole kukaan
viel� varasten k�rryille istunut. -- Mutta h�nell� onkin, jumalankiitos,
ollut is�, joka on kurituksessa ja herrannuhteessa opettanut lapsensa
tottelemaan itse�ns�... T�ss� suvussa n�kyy olevan toiset tavat, mutta
eih�n Jumala ole niin ankara, ett� vaatisi h�nt�, �itipuoli-raukkaa,
niist� tilinteolle...

�Noo �l� nyt siin�, paneskeli herastuomari tuon tuostakin, kunnes

vihdoin pakeni tupaan ja meni makaamaan.

VII
HER�NNEIT�

Noin pari p�iv�� pysyi Santran olinpaikka tiet�m�tt�miss�, mutta vihdoin

sen joku nuuskija keksi ja sittenp� se pian tiettiin jo kaikkialla.
Muutenkin teki h�jyjen joukko t�h�n aikaan suurta levottomuutta
pit�j�ll�. He olivat matkalla alituiseen ja tuskin meni yht��n y�t�,
ettei jotakin mainittavaa olisi tapahtunut.

Mikonp�iv� l�hestyi. Yleiseksi tavaksi oli tullut, ett� nuoret miehet

ottivat lupaa kysym�tt� hevosia laitumilta, ajoivat niill� mielinm��rin.
Toiset koettivat kuljettaa hevoset paikoilleen takaisin, mutta toiset
j�iv�t mihin sattui. Sit� harjoitettiin kaiken kes��, jopa talvisin
talleistakin hevosia otettiin. Mutta erityisin� merkki�in�, helluntai-,
juhannus- ja mikkeli�in�, v�ltt�m�tt� t�ytyi joka sielun liikkeess�
olla. Hevosten omistajatkin olivat t�h�n jo siksi tottuneet ja
alistuneet v�ltt�m�tt�myyteen, ett� useat antoivat hevosensa suosiolla,
ja ne jotka eiv�t mieluisasti olisi antaneet, nek��n eiv�t uskaltaneet
ajajia edesvastuuseen vaatia. Hurja tapa oli tullut laiksi.

Melkein ainoat, jotka uskalsivat panna vastalauseensa villiytyneit�

tapoja vastaan, olivat her�nneet, �k�rttil�iset�. Seurakunnan pastori
oli innokas her�nn�isyyden mies. H�nen vaikutuksestaan oli liike viime
aikoina saanut mahtavan vauhdin. Pontevaluontoiset miehet her�tettyin�
kristillisyyden valossa arvostelemaan ajan el�m�� panivat jyrk�n
vastalauseen sit� vastaan. Sanan voimalla, hengellisen lain mahtavalla
ruoskalla iski t�m� liike ensi iskunsa itse jokap�iv�iseen, ulkonaiseen
el�m��n. Iskut olivat kuin kaksiter�isen miekan, ne tunkivat luihin ja
ytimiin, ne pyrkiv�t erottamaan lihan hengest�. Sielu, jonka
olemassaolo oli unhotuksiin j��nyt, josta hurjissa joukoissa tiettiin
kertoa kaikenlaisia hullunp�iv�isi� kaskuja ja tarinoita, ik��n kuin
tarunper�isest� puolijumalasta ainakin, jota ei kukaan uskonut en��
olevankaan, -- esiintyi lukuisain, eritt�inkin el�ht�neemp�in miesten ja
naisten silm�in eteen n�lk�isen� j�ttil�isen�, jonka oikeuksia on
hirve�sti loukattu. Monet j�re�t syd�met vavahtelivat kauhusta, kun lain
miekka salamoitsi ja ukkonen jyrisi. Henkisi� konkursseja tehtiin
laumoittain.

Mutta heti kun luovutus oli tehty, kun ruvettiin tutkimaan niit� etuja,
joita saarnamies tarjosi konkurssin tekij�ille, silloin her�si rajaton
innostus heiss�: pelkk�� voittoahan se tuottikin koko luovutus!
Sanomaton ilo t�ytti heid�n syd�mens�. Entinen el�m�, jota nyt
katselivat kirkastetuin silmin, n�ytt�ytyi niin hirvitt�v�ss� valossa,
ett� monetkaan eiv�t voineet uskoa Kristuksen veren ulottuvan kaiken
tuon lian pois pesemiseen. Ja kun heill� siit� oli ep�ilyst�, asettivat
he ik��n kuin vaistomaisesti el�m�nvanhurskauden jyrk�n vaatimuksen
autuaaksi tulemisen ehdoksi Kristuksen ansion rinnalla. Muutamain
vaatimukset t�ss� kehittyiv�t melkein puritaaniseen mittaan.

Kun he sitten �ottivat el�m�ns� kiinni�, voivat useatkin mahtavalla

tahdonvoimalla melkein t�ydellisesti hillit� pahat taipumuksensa. Kun
sellaiset nyt johtuivat itse�ns� arvostelemaan viel� entisess� loassa
rypev�in rinnalla, nousi heid�n rintansa ihastuksen ja kiitollisuuden
tunteesta. Mutta kun he, eritt�inkin nuorison keskuudessa, tapasivat
melkein j�rki��n pilkkaa ja h�v�istyst�, kun ei heid�n ankarat saarnansa
eik� hengenmiekka n�kynyt pystyv�n t�h�n joukkoon, her�si heiss�
voittamaton halu k�sivarren voimalla kukistamalla kukistaa nuorisossa
el�v� h�vytt�m�n ylpeydenperkele. Pantiin kova kovaa vastaan. Taistelu,
joka oli alkanut hengenaseilla ja jumalansanan miekalla, jatkui
sittemmin luonnollisilla aseilla ja v�kivaltaisilla keinoilla. N�ytti
silt�, ettei her�nn�isyys voisi ihanteittensa voimalla nostaa loasta
aikansa nuorisoa, sen t�ytyi siihen ensin iske� ruumiin voimalla,
kukistaa, alas polkea ja n�yryytt�� ruumiillisesti ja sitten tarjota
sijaan henkisen el�m�n ihanne, tulevaisen el�m�n toivo. Mutta nuoriso
ei oppinut ajattelemaan kuolemaa, se eli olevaa el�m��, se hankki
sielullista nautintoa niist� ihanteista, jotka sill� olivat t�t� el�m��
varten. Nuoriso ymm�rsi her�nneiden taistelevan vain vallanhimosta,
paatui ja rupesi myrkyllisesti vihaamaan.

Vihdoin alkoivat useat her�nneist� ajatella, ett� he olivat menneet

liian pitk�lle. He koettivatkin saada oikeuden eteen pienimm�tkin heit�
vastaan tehdyt rikokset, he rankaisivat ja l�iv�t kun k�siins� saivat,
ja heill� oli voimaa. Niinp� olivat p��sseet siihen, ett� heid�n t�ytyi
melkein aina olla puolustuskannalla. Silloin her�si rauhallisemmissa
ajatus, ett� olisi kenties ollut parempi vaikuttaa vain syd�miin ja
heitt�� rankaiseminen Jumalan ja esivallan haltuun.

Mutta nyt oltiin jo niin pitk�ll�, ettei se en�� n�ytt�nyt k�yv�n

laatuun. --

Kuten �sken sanottiin, l�heni Mikkeli. Jo parin viikon ajat oli taasen
kovasti melskattu, juopuneita ja ajajia oli ollut liikkeell� yhteen
jaksoon ja kaikenlaisia pienempi� kolttosia oli tehty. Suurta huomiota
olivat her�tt�neet tapaukset J�rvel�ss�. Karhun Esa ja Ella kuuluivat
k�yneen naapuripit�jiss�kin Santran j�lki� etsim�ss�. Saatiin sitten
tiet�� Santran olinpaikka. Kovin kire� oli pit�j�l�isten ja
korvenloukkolaisten v�li jo ennest��n. Jokainen ymm�rsi, ett� tuo oli
tapaus, jota eiv�t pit�j�n pojat saattaisi j�tt�� mitenk��n kostamatta.
Mikkeli�, jonka kohdalle vallattomat hurjuudet itsest��n kuuluivat,
odotettiin todellisella levottomuudella, sill� huhuja ja uhkauksia alkoi
liikkua.

Huhut ne olivat ja my�skin varmat otaksumiset, jotka p��asiassa olivat

saaneet muutamia her�nneit� er��n� ehtoona kokoutumaan Kasarin Tommin
luo.

Istuttiin pieness� kamarissa. Miehi� oli kaikkiaan seitsem�n, Tommi

itse, Hautalan Janne, Talvikosken Hermanni ja suutari Erkki
huomattavimpia. N�ht�v�sti oli pieni, satunnainen hartauskokous
juurik��n p��tetty, sill� kaikki istuivat ja tupakoivat lakittomin p�in,
suutari Erkki p�yd�n luona, kyyn�sp�� postillan p��ll�, mist� oli
saarnan lukenut. Muutamia naisiakin oli ollut l�sn�, mutta olivat jo
tupaan poistuneet, mist� kuului hiljaista pakinaa. Talikynttil� paloi
himme�sti p�yd�ll� ja valaisi noita rotevia, enimm�kseen keski-ik�isi�
miehi�, jotka miettiv�n n�k�isin� tupruttelivat savuja piipuistaan. Niin
ik��n n�kyi kynttil�n valossa kartiinittomain ikkunain l�vitse lasien
edess� ulkopuolella olevat uudet luukut eli ovet. Huoneessa haisi
vahvasti omakasvuinen tupakka, jonka savua se oli ihan t�ynn�.

�Ahaa!� virkahti vihdoin ��nett�myyden katkaisten Talvikosken Hermanni,

�sin� olet laittanut lautasuojat ikkunoihisi, Tommi.�

�T�ytyi laittaa�, vastasi Tommi, �sill� alkoi el�m� sen j�lkeen, kun
k�vin niilt� lurjuksilta lampaan hintaa vaatimassa, tulemaan niin
vaaranalaiseksi, ettei t�ss� �isin ajoin tied� ollenkaan olla
hengest�ns� varma. Olet kai kuullut, ett� Karhun Esa on jo kahdesti
yritt�nyt t�nne?�
�Kyll� sen olen kuullut.�

�Sitten�, sanoi Hautalan Janne hymyillen, �sin� olet joutunut heid�n

kanssansa samanlaiseen v�lik�teen kuin min�kin?�

�No samanlaiseen, sill� vahteja minunkin t�ytyy aina �isin pit��, t�m�
suutari ja naapurin Hermanni, ne t��ll� tapaavat �isin olla. Ilman heit�
jumalaties', miten t�ss� olisi k�ynyt, kun Karhun Esa k�vi tois'y�n� ja
kolme muuta hyv��.�

�Miten silloin k�vi?� kysyi Hautalan Janne.

�No oikeastaan ei paljon mitenk��n, sill� kun he ajoivat pihaan, ampui

suutari ovesta yhden laukauksen ilmaan. Sitten katsoivat parhaaksi
p�tki� kirkuen tiehens�, kun n�kiv�t, ett� t��ll� ollaan vastassa. Mutta
samana y�n� ammuttiin kaksi kertaa t�st� kamarin ikkunasta ja toinen
luoti meni tuohon s�ngyn p��h�n ja toinen tuohon sein��n. Siis he
selv��n n�kyiv�t tarkoittaneen s�nkyyn, mutta silloin emme onneksi
em�nn�n kanssa sattuneet t��ll� makaamaan, vaan tuvassa.�

Siit� oli kuultu, sit� oli jo kerrottu pit�j�ll�kin.

�Kyll� ne ovat hyv�t olemassa nuo laudat ikkunoissa�, sanoi suutari,

�sill� vaikka sanassa sanotaankin, ett� Jumala on minun kilpeni, minun
haarniskani, mit� min� pelk��n, niin on asia kuitenkin k�sitett�v� sill�
tavalla, ett� jos pahanretkinen tulee minun luokseni ja aikoo tappaa
minut, niin t�ytyyh�n minulla olla oikeus puolustaa itse�ni.�

�Aivan!� my�nnettiin yhten� hymin�n�. Puhuttiin sitten

puolustuskeinoista pahanretkisi� vastaan viel�kin ja pidettiin ne t�ysin
oikeutettuina.

�Mutta�, otti puheeksi Kasarin Tommi, �nyt pian on taas Mikkelinp�iv� ja

Mikkeliy�n� ne kaikki, jotka vain kynnelle kykenev�t, ovat matkassa
tekem�ss� pahojaan. Niist� kyl�n vahdeistakaan ei ole mit��n haaraa, kun
ne monessa kyl�ss� ovat nuorten kanssa vanhatkin samaa mielt�. Eik� sit�
pit�isi saada toimeen, ett� kaikki her�nneet l�htisiv�t silloin vahtiin
ja kokoontuisivat aina isompi joukko yksille paikoille ja otettaisiin
niilt� kerrankin holtit pois?�

�Noo, mutta mit� siit� olisi hy�ty�?� arveli Talvikosken Hermanni.

�Sill� kertaa ehk� saisimme hevoset osalta pois, ja ehk� voisimme niit�
v�h�n rangaistakin, mutta siin� kaikki. Heist� saisimme yh� suurempia
vihollisia.�

�Se on kyll� totta�, my�nsi Kasarin Tommi, �ett� suurempia vihollisia

heist� saisimme. Mutta v�limme heid�n kanssansa on jo tullut
sellaiseksi, ettei se siit� voi paljon pahemmaksi tulla. Kun me sen
lis�ksi n�emme nuorisomme ymp�rill�mme el�v�n sellaista synnillist� ja
pahanretkist� el�m��, niin emmeh�n me, her�nnein� ihmisin�, voi olla ja
seisoa ristiss� k�sin ja katsella miten he pahuudessansa yh� paatuvat?
Me emme voi Kainin lailla sanoa, olenko min� veljeni vartija, emmek�
hiljaisuudessa kotonamme huutaa rauha, rauha, kussa ei rauhaa olekaan.
Jos me veltostumme, annamme heid�n ruveta j�lleen vapaasti ja
h�iritsem�tt� harjoittamaan saastaista ja synnillist� el�m��ns�, niin me
olemme niin kuin huolimattomat is�t, jotka vitsaansa s��st�v�t ja
vihaavat lastansa.�

�Oikein!� ��nsi Hautalan Janne ja h�nen j�re�tekoisesta naamastansa

hohti rautainen varmuus.

�Niin, se voi olla totta sekin�, my�nsi Talvikosken Hermanni, �mutta

meid�n olisi koettaminen yh� enemm�n vaikuttaa seurainpidolla ja
saarnalla, sill� Vapahtajamme sanoo, ett� joka miekkaan rupee, se
miekkaan hukkuu.�

�Niin H�n sanoo, mutta...� Jannen teki mieli sanoa, ettei Vapahtaja
sill� ollut luultavasti tarkoittanut sellaisia oloja kuin t�ss� kunnassa
nyky��n on, mutta h�n j�tti sen arkatuntoisuudesta sanomatta. Sill� h�n
ei oikeastaan ollut varsinaisesti k�rttil�inen, vaikka seurustelikin
paljon heid�n kanssaan. Seurusteluun oli kenties suurimpana syyn� n�iden
kanssa yhteiset toimet kukistaa hurjailijain vallattomuutta.

Sen sijaan otti puheeseen kiinni suutari-Erkki:

�Mutta kun meille on annettu Jumalan sanan valo, niin eik� meid�n pid�
sit� ymp�rillemme levitt��?�

�Tietysti�, my�nsi Talvikosken Hermanni.

�Niin, no, mill�s tavalla me levit�mme valoa n�iden paatuneitten

syd�miin, jos emme me ensinn� kukista heid�n ylpeytt��n? Meid�n t�ytyy
n�ytt�� heille, ett� meid�n puolellamme sotii Jumala ja Gideonin
miekka!�

Tuo pienehk� ter�v�silm�inen, laihankalpea mies puhui niin, ett�

s�ken�itsi innosta.

�Sen nyt t�ytyy jokaisen my�nt��, jatkoi h�n, �ett� meid�n,

her�nneitten ponteva vastustus ja pelk��m�tt�myys on saanut heit� hiukan
kavahtamaan. Jos me rupeamme pelk��m��n, niin...�

�Ei paljonkaan�, virkahti joku, �eiv�t ne v�lit� paljon eiv�tk� pelk��

meit�. Ja mit�p� heid�n tarvitsee v�litt��, kun ei heit� oikeuteen
haasteta. Eiv�t ne siit� huoli, vaikka joskus saavatkin loikaansa,
paatuvat vain.�

�Se on totta�, my�nsi Hautalan Janne, �siin� mekin olemme t�h�n saakka
menetelleet liian laimeasti, ettemme ole haastaneet heit� useammin
oikeuteen ja antaneet kruunun kouran oikaista sen sijaan, ett� itse
olemme oikaisemaan ryhtyneet. Mutta kenties on se tullut siit�, ett�
olemme liiaksi luottaneet omiin voimiimme.�

�Kyll�h�n niinkin, mutta ymm�rt��kseni olisi se vallesmannin asia ja...�

�Ei meill� ole ennenk��n herroista apua ollut�, sanoi suutari.

�Niin, ja eik� se uskalla t�m�k��n, kun se niin kuuluu kostoa pelk��v�n.

Ja mit� sellainen hengellisesti kuollut ihminen jaksaa v�litt�� muusta
kuin itsest�ns� ja omasta hyvinvoinnistaan�, valitti Kasarin Tommi.

�Semminkin kun se on herroja�, lis�si Hautalan Janne hymyillen.

�Oli se herra tai talonpoika, niin ei se oikea velvollisuuden tunto

her��, ennen kuin silm�t avataan tutkimaan el�m�� Kristuksessa�, lausui
Talvikosken Hermanni.

�Se on kyll� totta�, my�nsi Hautalan Janne. �Mutta vihaahan vallesmanni

pastoriakin uskonsa t�hden, eik� siihen siis sen kautta voi vaikuttaa.
Mutta h�neen pit�isi saada vaikutetuksi jollakin tavalla, muuten t�ss�
on aivan huutava hukka k�dess�, jos ei kruunun miehelt� mit��n apua
saada.�

�On tosiaankin�, liittyi joku sanomaan. �Se Tarha Herkon murhajuttukin

n�ytt�� j��v�n tutkimatta.�

�Sill� laillahan ne menev�t, kun ei saada todistajia, kun eiv�t ne

raadot todista toistensa p��lle.�

�Kun oikein kovistaisi, niin kyll� t�ytyisi todistaa.�

�Mutta kun ei kovisteta.�

�Siin�p� se on. Saapa n�hd�, mit� ihmeit� nyt taas Mikkelin aikana
tapahtuu.�

Puhe k��ntyi yksist��n siihen. Olikin juuri tapahtunut kyll� kumma

tapaus, tuo J�rvel�n Santran. Kaikki arvelivat sen johdosta syntyv�n
jotakin levottomuuksia. Laitalan Valeesta olivat he ennen kuulleet
hyv��. Nyt sit�vastoin h�n esiintyi oikein aikansa urhona ja miehet
tuomitsivat h�nt� ankarasti: parhaimmatkin nuorisosta n�kyv�t
hullaantuvan!

Hautalan Janne siit� oikein tulistui.

�Jos me tahdomme j�rjestyst� pit��, ei meit� auta muu kuin Jumala ja oma
nyrkkimme!� virkkoi h�n puristaen isoja nyrkkej��n. �Me emme ole miehi�,
ei mit��n, jos me annamme tuon villityn lauman niskoillemme tulla.
Meid�n t�ytyy ruveta viel� kovemmiksi, eik� hellitt�� yht��n. Niiden
t�ytyy ruveta pelk��m��n! Jos nyt rupeamme alistumaan, niin pian sit�
sitten t�ss� jokaisen nahka saadaan kuivamaan ripustaa, poltetaan talot
ja tavarat ja meist� tulee keppikerj�l�isi�.�

Janne k�veli raskain askelin lattialla ja kiukkuinen innostus hehkui

h�nen silmist��n. Kiihko tarttui toisiinkin, yksi ja toinen liittyi
h�nt� innostuneena s�est�m��n. Ainoastaan Talvikosken Hermanni ja muuan
toinen vastustivat, puolustaen rauhallisia toimia. Aprikoitiin sinne ja
t�nne. Ehdotettiin, ett� pienimm�tkin rikokset koetettaisiin t�st�l�hin
saada rangaistukseen, ei koskaan antaa mit��n anteeksi, panna ne oikein
vavistuksen alaisiksi. Pit�isi ruveta miehiss� pit�m��n y�vahtia ja
lopettaa ajoleikki kerrassaan!

Talvikosken Hermanni, laupias mies, puolusti yh� evankeliumin mukaisia

keinoja, saarnaamista, rukouksia. Toiset kyll� eiv�t niit� halveksineet,
mutta eiv�t voineet uskoa t�llaisen el�m�n keskell� niiden avulla
p��st�v�n kulkemaan. Puhe rajoittui siis vihdoin yksinomaisesti
poliisitoimiin. Arveltiin, ryhtyisik� nimismies lopultakin heid�n
kanssaan noihin raakuuden kukistamispuuhiin?

�H�nen t�ytyy�, arveli Hautalan Janne, �h�nen t�ytyy ruveta todellisesti

miehistelem��n ja heitt�� pois veltto v�linpit�m�tt�myytens�. Ja jos ei,
niin min� olen sekin mies, joka menen maaherran luo vaatimaan t�nne
sellaista nimismiest�, joka on nimens� arvoinen.�

�Mit�s sit� meik�l�isten r�ntt�� ruveta herrain kanssa kissanh�nt��

vet�m��n�, ep�ili Talvikosken Hermanni.
�Koetetaan!�

�Koetetaan!� s�esti suutari Erkki ja ter�v�t silm�t s�dehtiv�t innosta.

�Mutta nyt miehet�, jatkoi h�n, �meid�n pit�isi heti menn� nimismiehen
luo ja vaatia, ett� h�n ottaisi m��r�t�ksens� miehen talosta vahtiin
Mikkeli-y�ksi. Muuten ei h�n m��r�� kuin tavalliset, nelj� vahtia
kyl��n.�

�Sen h�n kyll� saattaa tehd�, arveli Tommi, �sill� Karhun Esan
johtamana ovat niiden ajot taas tulleet kahta raivommiksi.�

�Niin, mutta sit� meid�n t�ytyy menn� vaatimaan, sill� muuten ei h�n
mit��n v�lit�, kun vain saa olla rauhassa.�

Miehet p��ttiv�t nyt, ett� Kasarin Tommin ja Hautalan Jannen olisi

k�yt�v� nimismiehen luona esitt�m�ss� tuo asia. Juuri kun he viel�
suunnittelivat teht�v��ns� Mikkeli-ajojen suhteen, astui sis��n
M�kilahden Matti. Kaikki hiukan oudostuivat t�m�n my�h�ist� matkaa,
sill� se oli melkein uhkarohkeata t�h�n aikaan. K�skettiin painamaan
puuta, pantiin tupakaksi ja ruvettiin kuulumisia kyselem��n.

�Min� olen v�h�n oudonlaisella asialla�, alkoi Matti, �min� olen tullut
hakemaan apuvoimia t��lt�, sill� meid�n kyl��n, luulemma, aiotaan
Mikkeli-y�n� tehd� oikein rosvoretki ja uhkauksia k�y, ett� kaikista
miehist� tehd��n kaarneen tuokaa.�

�Ohoh! No mist� syyst�?�

�Niin, n�hk��s se on sen veljenpojan, Laitalan Valeen jutun t�hden.

Olette kait kuulleet siit�?�

Oli siit� kuultu. Ellako aikoo rynn�k�n tehd�, vai?

�Min� luulen�, kertoi Matti, �ett� johtajana siin� puuhassa on Karhun

Esa, h�n niit� terveisi� ainakin l�hettelee... Tietysti on siin� sitten
suuri joukko muita, Ella ja... No ettek� ole kuulleet, ett� ne jo viime
y�n� k�viv�t siell�?�

Ei, sit� ei oltu kuultu. Siksip� Matti kertoi, ett� Ella, Karhun Esa ja
viisi muuta olivat viime y�n� murtautuneet v�kivalloin Laitalaan,
aikeessa vied� Santra, joka viel�kin on Laitalassa. Porstuan oven olivat
jo ehtineet panna sis��n, mutta silloin olikin ehditty tuvasta vastaan,
siell� kun miesjoukko oli Valeen kanssa varalta, kun ep�iltiin ja
pel�ttiin jotakin t�llaista rynn�kk��. Noo, pitemm�lle eiv�t p��sseet,
vaan l�htiv�t k�p�l�m�keen kuuman ottelun per�st�. Kuuluvat ne saaneen
vammoja, miekkoset, koska Ellan ja Koipi-Siukun kehutaan olevan haavain
parannuksilla. Olivat hekin saaneet haavoja, mutta eiv�t vaarallisia.

�Vai niin, soo'o, noo... Kuinka se Valeekin sellaisiin ryhtyy, eik�s h�n
ole siivo mies? Salaako se vei sen J�rvel�n tytt�ren?� kyseltiin.

�Salaa tietysti, y�syd�nn�... Noo, onhan se nyt niin ja n�in,

lapsellista tietysti, sill� poika on siivo mies ja tytt� n�ytt�� samoin
olevan. Mutta pelk�siv�t, ettei herastuomari antaisi en�� naimalupaa
heille, kun Kuivasen Ellan kanssa jo oli niin varmat kaupat. Sitten
karattiin.�

�Ahaa, no mit� herastuomari sanoo?�

�Mit�h�n se sitten, taskuunsahan sen mies mytt��. Min� olin siell�
puhemiehen� -- mutta mit�s min� n�it� jaarittelen, ne ovat akkain
asioiksi joutavia. -- Suostui h�n, kun kuuli ett� Valeella on velaton
talo ja kun n�ki pojan olevan miehen n�k�isen.�

�Ent� muori, mit� h�n sanoi?� uteli Suutari-Erkki.

�N�yttih�n tuo ensinn� v�h�n olevan tureissaan, mutta kun ei luvattu

antaa tyt�rt� takaisin, niin rupesi naureskelemaan.�

Miehet tutkivat Matilta nyt tarkemmin asiain menoa. Siit�, mit�

kuulivat, laimeni heid�n tuomionsa kokolailla. Kun vanhemmat sen lis�ksi
nyt jo kuuluivat suostuneen, kuulosti asia olevan melkein selv�.

�Asia on nyt siis hyv�ll� j�ljell�?� kysyttiin.

Niin, niin se oli muuten, mutta pel�ttiin Mikkeli-y�n� syntyv�n aika

ottelun. Sit� varten Matti oli l�htenytkin, ensin Hautalaan, ja kun
siell� kuuli, ett� is�nt� oli t��ll�, niin t�nne, ett� eik�
pit�j�l�isetkin ryhtyisi Mikkeli-y�t� varten jonkinlaisiin
varokeinoihin, ettei ne h�jyt saisi koko maailmaa yl�salaisin k��nt��.
�Ja yl�salaisin ne k��nt�v�t koko pit�j�n, jos ei niit� aikanansa kiinni
oteta�, lopetti Matti.

�Se on kyll� pel�tt�v��, tunnusti Kasarin Tommi, �sill� nuo hyv�kk��t

ovat nyt ottaneet sen tavan, ett� ampuvat ikkunoistakin.�

�Niin, mutta niin kuin sanottu, t�ytyy opettaa niit�!� huudahti Hautalan
Janne.

�Ja yksi keino siihen on: ett� ne k�yhtyv�t�, huomautti suutari

hymyillen.

�Se onkin hyv� keino, se.�

�Kyll� Karhun Esankin nyt ovat pian tutkaimet piossa. Saviojan Ville on
jo pannut saatavansa kuvern��riin.�

�Ahah, joko vihdoinkin uskalsi.�

�No on se nyt pannut. Totta se jo alkaa n�hd�, ett� koko Karhu pian
menee tyhj�katoon.�

�No sitten Esa saa laputtaa Karhusta.�

�Varmaan.�

T�m� oli kaikille hauska uutinen. Keskusteltiin viel� y�vahdiston

j�rjest�misest� ja p��tettiin l�hett�� tarpeen varalle joukko miehi�
Korvenloukollekin avuksi, jos vain niit� saadaan liikkeelle l�htem��n.
Tuo seikka kyll� ep�ilytti, eik� ollut toivomistakaan saada miehi�
vahtiin, jos ei saada nimismiest� innokkaammin asiaan ryhtym��n. Janne
ja Tommi lupasivat siin� asiassa tehd� parastaan.

VIII
HERRA NIMISMIES

Noin kymmenen tienoissa seuraavana aamuna tapaamme Hautalan Jannen ja

Kasarin Tommin nimismies Lindblomin keitti�ss� puhuttelemassa vanhaa
Margareeta-muoria. Marketalla on se omituinen tapa, ett� h�n ei osaa
ajatella hiljaa, vaan puhelee ��neen mit� kulloinkin mieless� liikkuu.
Tuon tavan on h�n ehk� oppinut herraltansa, jolla se my�skin on.
Ajatukset, jotka niin itsep�isesti sanoiksi pukeutuvat, eiv�t aina ole
aivan my�t�tuntoisia, jopa niit� muutamat pit�v�t h�vytt�min�kin.
Ihmiset olivat omistaneet sen mielipiteen, ett� nimismiehen Marketa oli
jotenkin toraisa ja tuittup�inen eukko.

�Aina he ovat t�ss� vastuksina ... muutamat�, marmattaa h�n itsekseen,

kun miehet istuvat ovipuolessa tuoleillaan ja ovat jo pari kertaa
kysyneet, ett� eik�h�n jo saisi tavata nimismiest�. -- �Ja nuo
k�rttil�isetkin... Mit�h�n nekin luulevat heill� olevan asiaa? Viel�p�
kun asiaa...! Ja sitten istua k�nn�t��n vain niin kuin omassa kotonansa,
niinkuin mitk�kin patruunat... Haisevatkin kuin raadot... Tuossa
vahtaavat ihmisten suuhun kaiken p�iv�� kuin marakatit, ettei ihminen
saa el�v�� rauhaa...� H�n luo tuon tuostakin suloisen syrj�silm�yksen
miehiin ja toimittaa askareitaan kuin vihantiest�.

�Rapaakin vet�v�t ... ett�. Ja hiidess�k� liekin ollut nen�kopalla tuo

toinen, kun on kuin lehm�n sarvi, ... saa aina olla luuta k�dess�. Kun
nuo raadot edes ymm�rt�isiv�t, mit� on lakaista lattia...�

Marketa heitt�� ty�ns�, sieppaa luudan ja menee miesten luo. �Siirt�k��

v�h�n (niit� koipianne, tekee mieli sanoa, mutta h�nkin hienostelee)
jalkojanne ... kun vedet��n koko kuorma rapaa sis��n.� H�n lakaisee ja
tohnii miesten jalkoja, ett� ne ovat helisem�ss�.

�Tuo viet�v�, joka t��ll� minun vaivoinani noita aina pit�� kaiket
p�iv�t ja odotuttaa, muutama...� Nyt menee h�n jo toisen kerran
kurkistelemaan avaimenrei�st� herransa kamariin.

�Juo vain kuin sika�, tulee siit� paneskellen, �ett� kummapa on, jos ei
tuo virkakultanen mene ennen pitk��. -- H��h? Ett� eik�k� jo saa menn�?
Menk�� jos tahdotte, omalla edesvastuullanne, en suinkaan min� ole t�ss�
mik��n oven lukko.�

��l� nyt siin� p�rm�ntt�� ja suutasi piekse�, �r�hti Kasarin Tommi,

�vaan mene katsomaan eik� sinne jo saisi menn�.�

Muori v�h�n s�v�hti, kun huomasi miesten kuulleen h�nen l�rp�tyksens�.

Nolostuen hiukan virkahti h�n:

�P�rm�ntt��.� Ei saattanut nytk��n olla per��n jatkamatta hiljaa

supisten:

�Sun nen�s p�rm�ntt��... Voi vaivaista v�rkki�, kun se onkin kovin

suuri!�

Nyt tuli kolmaskin odottaja, Saviojan Ville, vanha, pieni, k�pertynyt

ukko, tervehti ja etsi h�nkin istuinpaikan.

�Nimismiehellek� on teill�kin asiaa?� kysyi Kasarin Tommi.

�H�h?� Ville oli kuuro, eik� kuullut, vaikka toinen kovanlaisesti

puhuikin. Tommi uudisti kysymyksens� pannen suunsa Villen korvaan.

�Niin, niin on, nimismiehelle on asiaa. Meilt� on varastettu viisi

lammasta ja ... h�h?�

�Nytk� hiljan?�

�-- sys, kun kiljuvat t��ll� kuin el�imet! Mik�h�n kuivattu tuokin
luulee olevansa, on kuin kirkonmaasta karannut...� puheli Marketa.

�Hiljan, hiljan, aivan! Mennyt y�n�... Jumalattomat veiv�t kaksi

yht�aikaa. Kyll� nyt on maailman lopun ajat ... aivan! Katsokaas,
viimeisill� maailman ajoilla ... h�h?�

�Tied�ttek� varkaita?�

�H�h, varkaita? Joo, kyll�, nuo nuoret komiat, hunsvotit, h�jyt...

Mit�h? Niin Karhun Esakin ... ja niit'on ollut parikymment�. Vaivaiset
veiv�t kaksi, uuhen ja karoon... Olikin niin hirvitt�v�n suuri karoo,
pumpsilainen ... ja riivatut veiv�t.�

(�Sin� olet pumpsilainen, oikein n�l�n myysteri! Pit��k�h�n mun antaa

tuolle leip�pala, raukalle.�)

�Paraita valitsivat... Ja kyll� niit� olikin suuri joukko. Sitten ne

vain olivat sy�neet niit� lihoja M�kitoiskassa ja siell�, vaivaiset,
ottaneet itse kaikki viilipytyt lautaselta ja talonv�en ajaneet
kankaalle, ne rakkarit. Sitten olivat menneet porstuankamariin ja sielt�
vieneet viisi kannua parasta viinaa. Huonoimmastako n�m� -- h�h? --
huolivat! Jopa vain! Ja sitten kun l�htiv�t, niin viel� ottivat meid�n
kyl�isten hevosia laitumelta, ja vasta t�n� aamuna ne saatiin takaisin
Kujanp��n umpimutkasta, m�rkin� kuin uitetut kissanraadot. Voi
vaivaisia! Sanassa sanotaan, ett� viimeisill� maailman ajoilla...�

�Miss� sielt� oli miehet?�

�No, t�ill�ns�, ja kyll�h�n... Mutta juutasko niiden kanssa tappelemaan,

juutasko, jotta m� paremmin tulen ja sanon! Siin� on paras katsoa vain,
ett� saa henkens� pit��.�

(�Tuollainen henki! En maksaisi kopeekkaakaan, vaikka mulla olis rahaa

kymmenen viinapannullista!�)

�...Rapasorkka! Siirr� v�h�n noita...�

�H�h?�

�H�h! Sorkkia! Kun tulee t�llaisiin paikkoihin niin kuin hevostalliin.�

Margareeta tonki luudallansa Villen jalkain alustaa ja oli v�h�ll�

t�hni� kumoon tuolin, jolla t�m� istui. Eukko puheli nyt kovalla
��nell�, luultavasti siin� tarkoituksessa, ett� noilla toisillakin
miehill� olisi hupia, saisivat kuulla, miten j�rkev�sti ja viisaasti h�n
haastelee.

�Rapaako? Eih�n nyt ole, juuri, rapaa, ett�... Mulla olisi, kuulkaa
matammi, asiaa vallesmannille, onko se kotona?�

�Itse sin� olet matammi.�

�Eik� ole kotona, h�h?�

Oli puolip�iv�n aika. Kolmatta tuntia olivat Tommi ja Janne jo istuneet

nimismiehen keitti�ss�. Ulkona oli kaunis ilma. Syksyn lempe� aurinko
valoi s�teit��n runsaalla mitalla, kuivaten y�llisen sateen kostuttamaa
maata. Oli mit� oivallisin perunankaivus��. Levottomina muuttelehtivat
Tommi ja Janne tuoleillaan. Ajatus oli kotona, perunapellolla ja
riihikartanolla, mutta ruumis t�ss�, herra Lindblomin keitti�ss�, lojui
Margareeta muorin silm�tikkuna. Varmaankin tuhannen kertaa tahtoivat
silm�t tungeta oven l�pi, joka erotti heit� nimismiehen huoneesta. Mieli
teki, mutta uskallusta puuttui, menn� lupaa kysym�tt� sis��n. Kuka ne
herrain lait tuntee ja tiet��! Lain rangaistuksen ja sakon pelko pid�tti
heit� paikoillaan.

�No mutta�, alkoi Hautalan Janne tyytym�tt�m�ll� ��nell�. �T��ll� on

istuttu kolmatta tuntia jo. Kyll� nyt t�ytyy p��st� sis��n.� H�n astui
kohti ovea, miss� Marketa parhaillaan avaimenrei�st� tirkisteli.

�Eik� vallesmanni ole kotona?� kyseli Ville-vaari.

�On se, mutta kuuluu makaavan!� huusi Hautalan Janne korvaan, ett�
jyr�hti. Vanha Margareeta poukahti pel�styneen� rei�lt� tuon ��nen
kuultuaan ja loi h�mm�styneen katseen Janneen. Samassa kuului sis�lt�
jonkinlainen rojaus, ik��n kuin mies tasajalassa olisi hyp�nnyt
lattialla.

�Vai makaa!� kertasi Ville ihmeiss��n, �soo, vai viel�... Noo, ottaapa
hyv�n levon�, nauroi.

Samassa lensi ovi auki ja *h�n* seisoi siin� ilki el�v�n�.

Herra Lindblom oli varsin hauskan n�k�inen mies, mittaa vanhan laskun
mukaan saappaineen 62 tuumaa. Mutta paksuus! Kyll�p� n�ki, ettei h�nen
lempens� ollut hairahtunut syrj�lle omasta persoonasta. P��ss� oli kaksi
ulosp�in tunkeutunutta silm��, jotka tulkitsivat h�nen sis�isi�
ajatuksiaan niin selv�sti, ett� heti ensi silm�yksell� voi aavistaa
h�nen alkavan puhella jotakin seuraavaan tapaan:

��hm �h! Mi-mit�?�

�Meill� olisi asiaa vallesmannille�, ��nsi Janne, joka luuli, ett� siit�
on kysymys.

�Asiaa! Marketa, pyhi ton koivet!� H�n osoitti sormellaan Saviojan

Ville�, ��h ... �hm, ... h�m!...� H�n paineli k�sin ihmett��n ja katseli
Ville� ik��n kuin olisi tahtonut h�net niell�. Margareeta juoksi
ottamaan luudan. Kun t�ss� syntyi pieni v�liaika, luuli Ville-ukko
nimismiehen, kun h�nt� yh� katseli, odottelevan asioilleen. Niinp�
ottikin pari askelta kohti:

�Asiaa olisi. Viime y�n� varastivat, h�jyt, kaksi lam...�

�Se-i-so!� Lindblomin k�si teki voimakkaan liikkeen ilmassa.

�H�h?� Ville vilkuili h�tien sivuilleen. Samassa jo Margareeta

luudallaan tohni ukon pieksuja, niin ett� t�m� k�siss� poukkoili.

�Noo, kyll�h�n min� itsekin... Anta-kaa va-vain lu-luuta...�

�Luuta!� marmatti Marketa.

Toiset miehet k��nsiv�t kasvonsa toisaalle, kun niin kovin nauratti ja

inhotti.

�No, voi juutas, sin�p� nyt riivattu!...� Ukko hyppeli Margareetan

k�siss� tasapainoa etsien.

Nimismies oli poistunut ovelta, k�vi pariin kertaan yli lattian

kamarissaan, virkahti ohimennen kamarin ovella:

�Tule siseen nyt�, loppua ei voinut erottaa, sill� astellessaan

huoneensa per�lle kuului sielt� yh� jatkuvan marisemisen tapaista ��nt�.

Tommi ja Janne katsahtivat toisiinsa ja astuivat lakit kourassa

huoneeseen, seisahtuen ihan oven pieleen. Sill� aikaa oli nimismies jo
istunut p�yt�ns� ��reen, mutta kuultuaan tultavan kiljahti h�n,
k�dell��n olkansa yli viitaten:

�Pane ove kiini!�

Tommi kiiruhti vet�m��n ja n�ki miten surkeasti Ville-ukko, joka nyt oli
p��ssyt Margareetan kynsist�, siell� katseli ep�tiedossa, tullako sis��n
vai j��d�k� keitti��n. Keitti��n h�n kuitenkin j�i ja Tommi veti oven
kiinni. He saivat kappaleen aikaa seisoa paikoillaan, ennen kuin
nimismies n�ki hyv�ksi tehd� puoli k��nn�ksen heihin p�in, jolloin
kys�isi:

�Mites te tahto?�

Kysymys kuulosti silt�, kuin olisi h�n puhutellut joitakin armon anojia.

Miehet katsoivat toisiinsa ep�r�iden ja oudostellen. Hautalan Janne otti

suuvuoron:

�Niin tuota, me tulimme sit� varten, ett� kun nyt taas tulee Mikkeli,
niin ajattelimme, ett� pit�isi asettaa eli m��r�t� kaikki pit�j�n
is�nt�miehet vahtiin, etteiv�t ne saisi niin kovin r��k�t� hevosia ja
ajaa niill�, sill�...�

Janne katkaisi siihen, sill� nimismies oli noussut ja puheli:

���h ... jaah... Se on perkules seh!... Mine otta ja laitta teille

kompaniija kasakat ... �h!... kasakat!... *Kompaniija kasakat* ...
kasakat joka talos. Sen mine tee, perkeles soikon!... Ei tes muuta
autta. Elette sitten ne. Hm, niin! Kasakat mine pane jok'ikist� talos!�

H�n seisahti ja tirkisteli pullottavilla silmill��n miesten naamaan

jonkinlaisella riemuitsevalla vahingonilolla. Kun n�m� tyhmistynein�
eiv�t virkkaneet heti mit��n, jatkoi h�n mit� suloisimmalla ja
laupiaimmalla ��nell�.

�Mine kirjoitta kuperny�ris het tenepene.� H�n n�ytti jo edelt�p�in

nauttivan siit� riemusta, ett� miehet tulisivat rukoilemaan, ettei
sellaista rasitusta pantaisi heid�n niskoillensa.

�Eik�h�n sit� sent��n muutenkin tultaisi toimeen t��ll�, jos miehiss�

ruvettaisiin niit� panemaan koville�, sai Janne sanotuksi, ja Tommi
v��nsi m�lli� poskessaan hymisten hyv�ksyv�sti.

�Mittee? Mite mi�hiss�? Piru viek�n! Minek� ja sine, h�h?�

�Niin no, vaikka niinkin. Ja kyll� niit� on muitakin, kaikki her�nneet

ja...�

�Herennet! Keretil�isik� sine meinaa?� kysyi Lindblom k�rsiv�ll� ��nell�

ik��n kuin yht�kki� olisi saanut vatsankivun.

�Joo.�

�No voi sun...�

Nyt n�ytti nimismies aikovan j�tt�� hyv�sti vanhalle nahallensa, niin

kamalasti h�n suuttui, rupesi kiroilemaan, kynsim��n p��t�ns� ja
tanssimaan. Miehet ovenpuolessa nypel�iv�t lakkejaan ja katselivat
tyhmistynein� h�mill��n pitkin neni��n. He ymm�rsiv�t, ett� tuo
juhlallinen etuvarustus oli t�n��n saanut jo auttavat rohdot, sill�
ainoastaan siten oli tuota merkillist� k�yt�st� mahdollista ymm�rt��.
Kun vihuri oli jonkin verran laskenut, tarttui h�n kiivaasti pulloon
p�yd�ll�, kaatoi siit� melkein tyhj�n lasin t�yteen, nielaisi hyv�n
kulauksen ... toisen ... kolmannen. Seisoi sitten pitk�n ajan selin
toisiin, varmaankin suloisella nautinnolla tunnustellen, miten punainen
rommi kierteli tuolla suuruudessa. Vihdoin h�n taas astui juhlallisesti
Jannen eteen ja kys�isi, ik��n kuin koko �skeinen puhelu olisi kahlannut
vain kautta rantain, josta ei ollut saanut ollenkaan selv��:

�Mittees sine nyt oiken meinata?�

K�rsiv�llisesti rupesi Janne uudestaan selitt�m��n alusta alkaen.

Lindblom aina v�liin pani anteeksi antavan n�k�isen�:

�Noo -- ja!�

Kun toinen oli saanut juttunsa selvitetyksi, kysyi nimismies

juhlallisella painolla:

�Noo -- ja!... Ja sinek� sitten ole miest�, joka muistuttaa *minu*

virkavelvollisuutta! H�h?�

�Mit�, eih�n t�m� nyt semmoista...?�

�E-ihen te-eme nyt semmosta! Vai neen! Eik� sine muistutta minull
virkavelvollisuuta, sine? ��h!� H�n k��nsi taas selk�ns� tavattomassa
raivossa astuen peremm�lle.

T�ll� hetkell� muuttui Hautalan Jannen muoto, silm�kulmat rypistyiv�t,

posket veti harmaaksi ja huulet vapisivat, kun h�n kuiskasi toverinsa
korvaan:

�Mene ulos ja vie se Saviojan Ville menness�si.� H�n puraisi samalla

hammasta ja Tommi, h�nkin n�rk�styneen n�k�isen�, puikahti ovesta.

J��ty�ns� yksin ry�hti Janne omituisesti, niin omituisesti, ett�

nimismieskin katsahti h�neen. Huomattuaan ett� toinen oli poistunut, oli
h�nell� n�ht�v�sti aie kysy�, mihin se toinen rahjus... Mutta samalla
silm�ns� v�l�htiv�t ja k��ntyiv�t kaapin viereen naulaan, miss�
kasakanpamppu riippui. Taas otti h�n lasista kulauksen.
�Jahah ... �hm ... jahah sine meinata rupia minull apulainen, h�h? Jaa!
Mit�h?� H�nen suunsa oli hauskan ivallisessa hymyss�.

Janne katseli lattiaan ja herra h�nen edess��n otaksui, ett� miesparka

h�pe�� esityst��n, joka nyt on tullut kovin naurettavaan valoon.
Nimismiehen apulaiseksi tuollainen k�ntys, k�rttil�inen, talonpoika...!

Nyt Lindblom siunasi ja sai niin villityn naurunpuuskauksen tuosta

koomillisesta ajatuksesta: kun k�rttil�inen tarjoutuu nimismiehelle
apulaiseksi, ett� h�nen t�ytyi istua nahalla p��llystettyyn sohvaan,
taivuttaa p��ns� taaksep�in ja kakattaa sis�llinen ilonsa yl�sp�in
k��nnetyn suun kautta kattoa kohti. K�t�sill��n piteli h�n armastaan,
joka naurun kest�ess� kimmoili ja aaltoili kuin kumipallo. H�n sai halun
siunata monta monituista kertaa ja valittaa, ett� h�n halkeaa t�h�n
nauruun. Janne seisoi ��net�nn� ovensuussa, kyr�ili v�liin yht��lle,
v�liin toisaalle. N�kyi olevan niin h�mill��n, ett� ep�ilem�tt� olisi
p�tkinyt tiehens�, jos olisi voinut otaksua, ettei se vain en�� rupea
kovemmin nauramaan. Mutta kun h�n sit� edellytti varmasti, niin pysyi
paikoillaan ja loi sohvallep�in toisinaan myrkyllisen katseen ja n�kyi
ajattelevan:

�Joskopahan halkeisit, Jumalan luoma!�

V�hitellen Lindblom tyyntyi nauramasta, mutta puuskaus n�kyi kovin

uuvuttaneen, sill� h�n oikaisihe sohvalle pitk�kseen ja huohotti siin�
kuin v�synyt hevonen, purskahtaen tuon tuostakin uuteen nauruun. Vihdoin
h�n nousi istuvilleen, nojasi k�sin polviinsa ja kys�isi:

�Mistes sine, kuule, hyve mees olete?�

�Kyll�h�n nimismies minut tuntee.�

�Sinu tunte!�

�Niin, tuoltahan min� olen Hautalasta.�

�Piru ... minu pites tes kaikki tunne...! Houtala, niink� sano? Onkkus
sen torppa vai talo?�

Nyt pakeni veri Jannen poskilta, k�rsiv�llisyyden viimeinen hiven oli

loppunut. H�nen silm�ns�, jotka olivat melkein puoliummessa, aukesivat
yht�kki� ja leimahtivat niin uhallisesti, ett� naurava piirre
nimismiehen suupielest� katosi kuin pyyhk�isten. Samassa astui h�n
v�h�nk��n empim�tt� peremm�lle, istui nimismiehen viereen sohvalle, pani
jalkansa toisen polven p��lle ristiin, l�i suurella k�mmenell��n
polveensa ja omituisesti naurahtaen virkahti:

�Se on talo!�

Nimismies katsoi mykk�n� h�mm�styksest�, miten tuo leve� suu suuren

nen�n alla oli v��ntynyt kamalaan hymyyn, ja miten miehen k�yt�s
yht�kki� oli muuttunut kotoiseksi. Mutta tuskin oli ensimm�inen
h�mm�stys hiukan haihtunut, kun h�n jo kaikella reippaudella, mik�
h�nelle oli mahdollinen, kavahti yl�s.

�Si-sinek�s ilman ... mun keskemette istu mun soffale...�, ja tempaisi

kasakanpampun sein�lt�.
�Ky-kylle mine sun!� H�n astui jo jonkin askelen raivoissaan Jannea
kohti. Mutta ik��n kuin t�m�n nauru, joka nyt yht�kki� muuttui
��nekk��ksi, olisi h�net saanut �kki� tekem��n toisen p��t�ksen,
poikkesi Jannen luokse t�hd�tyst� suunnastaan syrj��n ja iski pamppunsa
tuoliin:

�Yl�s p�rkele!�

Toinen nousi vitkaan, yh� nauraen, astui Lindblomin tyk� ja tarttui

t�m�n k�sivarsiin.

�Min� olen mies!� sanoi h�n, �ei minua kasakanpampulla peloteta.�

Nimismies alkoi riehua ja pudistella ik��n kuin olisi tuntenut hiiren

juoksevan sel�ss��n vaatteiden alla. Jannen huulet vapisivat
hervottomasti, nauru katosi v�hitellen. Vihdoin tempaisi h�n v�h�ll�
vaivalla pampun nimismiehelt�, joka heti rupesi apua huutamaan.

��l� huuda...! mies kun mies. Mit� sanoisit, jos m� nyt kerrankin
pehmitt�isin tuolla selk�s, niin ett�, jutteli Janne melkein
rauhallisen tyynen�, toisella k�dell��n pidellen nimismiest� rinnuksista
ja toisella kohottaen pamppua. Apua ei kuulunut, vaikka nimismies useat
kerrat huusi Marketaa ja k�ski menn� kutsumaan korpraalia. Luultavasti
h�n jo itsekin lopuksi heitti toivon avun saamisesta, taikka ainakin
toivoi saavansa kunniallisen aselevon siksi kuin apua saapuu, koska h�n
hirve�sti hikoillen istahti takanaan olevalle tuolille ja vakisten
uhittelevaksi ponnistetulla ��nell� virkkoi:

�Laske irti ... ei mine teke mit�n sulle...�

�En min� *sit�* pelk��k��n�, toinen selitti, �mutta sun pit�� ottaa
minun asiani huomioosi. Min� olen sit� varten tullut ja min� olen
sellainen mies, etten min� l�hde pois, ennen kuin saan asiani kuntoon.�
Janne laski herrasta irti ja meni uudestaan sohvalle istumaan pit�en
pampun k�dess��n.

�Istun tuohon viel�kin, koska vallesmannikin istuu. Sit� tahtoo vanhat

jo v�sy� tuollaisessa�, jutteli h�n ja silm�ili hymysuin naapuriansa,
joka kovasti itsens� kanssa taistellen istui ja huohotti. Luultavasti
viimeksimainittu luuli tarpeekseen lev�nneens�, koska nousi, avasi
keitti�n oven ja katsoi sinne. Kun ei Marketaakaan n�kynyt, el�htyi
h�ness� luultavasti toivo, ett� t�m� olisi mennyt korpraalia hakemaan,
koska viskasi oven rajusti kiinni ja alkoi astella lattialla
edestakaisin silloin t�ll�in syrj�st� katsahtaen Janneen.

V�hitellen virkosivat h�ness� eleille kaikki elementit: ensin p��si

katkonaisia kirouksia, sitten jo t�ydellisi�. Niihin alkoi liitty�
seurakuntaa ja oloja vastaan t�hd�tyit� haukkumasanoja, vaikeroimisia
siit�, ett� yhden miehen t�ytyy olla t�llaisen susijoukon keskell�
alituisessa hengenvaarassa y�t ja p�iv�t. Piti puhetta kasakkain
kutsumisesta ja vannoi taivaan ja maan kautta sen tekev�ns�. Lopuksi
kysyi taas Hautalalta, ett� mit� t�m� oikein meinaa? Kun n�in oli saanut
tarpeekseen purkaa sappeansa ilman, ett� kukaan oli h�nt� h�irinnyt,
tunnusteli h�n uudelleen olevansa is�nt�n� talossa, ry�hteli yht�
juhlallisesti vieraansa edess�, kuin olisi mill� hetkell� hyv�ns�
saattanut tallata t�m�n jalkoihinsa, jos vain tahtoisi... Mutta h�n on
mies, joka jaksaa k�rsi� kuin marttyyri... Silt� se n�ytti.

Hautalan Janne rupesi uudestaan vilkkaasti esitt�m��n asiaansa.

�Aa-soo! No teme on eri asia ... ihan eri asia! Miks'ei sine site kohta
sano niin... Jaa-soo!� H�n ny�k�ytti p��t�ns�, heilutti ruumistaan,
matkien yh� �jaa-soo!� ik��n kuin h�nelle nyt olisi asia vasta selvinnyt
ihan uudessa valossa, juuri sellaisessa valossa, jonka h�n itsekin mit�
mieluimmin hyv�ksyy.

�Jaa-soo!... mhm!�

�Sanoinhan min� sen ihan samoin.�

�Eei! Kylle sine sanoi, mutta sine puhu niin sekava. Noo mine on teydest
sama mieli...! Saameri, kun tes turhast nosta riita, puhuis v�h�n
selvempi, kun mine ei takto ymmerte soomi. Noo, jahas, sine meinata et
jok'ikist� talokas Mikkelin vahriks?�

�Niin.�

�Noo-ja! Ihan presist sama meiniggen kun mine meinata!�

Lindblom rupesi niin hyv�ksi, ett� tarjosi Jannelle piippuun, viel�p�

kaatoi ryypynkin. Valitti, ett� h�nell� on niin hirve�n kiivas luonne.
Oli luullut h�nt� tultavan muistuttamaan virkavelvollisuudesta, ja siit�
oli suuttunut, kun h�n koettaa tehd� mit� ik�n� voi. Kehui kuulleensa,
ett� Hautalan Janne on siivo mies ja toivoi, ettei heid�n v�lillens�
t�st� nyt paha meno tulisi. Lupasi kuulutuksella kirkossa m��r�t� vahdit
ja ryhtyi viel� Jannen kanssa neuvottelemaankin vahdiston
j�rjest�misest�. Hautalaisen l�htiess� k�dest� hyv�steli, kehoitti
talossa k�ym��n ja ilmoittamaan, kun ne junkkarit pahaa tekev�t.

Hautalan Jannenkin mieli oli lauhtunut. H�nen suora

talonpoikaissyd�mens� oli v�h�ll� voitettu. Kun sen lis�ksi Lindblom
lopuksi otti niin hyv�sti huomioonsa esityksen, niin h�n pois tullessaan
jo t�t� melkein ihanteli kelpomieheksi. Keitti�ss� sanoi Janne hyv�stit
Margareetallekin, joka sukanparsinnasta, kun toinen neula oli hampaiden
v�liss�, hiukan nen�lasiensa ylitse tirkautti h�neen.

V�h�n ajan kuluttua ilmestyi eteisest� keitti��n Saviojan Ville.

Kuuhaillen pelokkaana ymp�rilleen kuin palok�rki l�heni h�n Margareetaa
ja kys�isi:

�Voi, saiskohan sinne menn�, vallesmannin puheille?�

�Mene, mene�, virkahti Margareeta silmi��n ty�st��n nostamatta, �mene

jo.�

�H�h?... mit� sanoitte?�

Muori ei en�� puhu mit��n.

�Voi vaivaista, saiskohan sinne menn�?� Ville oikaisee selk�ns� ja

itsekseen p�ivittelee. Rohkaisee vihdoin luontonsa, l�henee ovea,
sohlailee lukkoa ja saa vihdoin auki. Pist�� ensinn� p��ns� ovesta
sis��n, sitten toisen jalkansa ja vihdoin hyvin ep�illen toisen.
Margareeta katselee nen�lasiensa ylitse ja nauraa. Nimismies vilkauttaa
p�yt�ns� ��rest� taakseen, n�kee ukon seisovan lakki kourassa
ovipieless�. P��t��n k��nt�m�tt� kysyy h�n asiaa.

Ville-ukko ei kuullut kysymyst�, eik� viel� toistakaan. Nimismies nousi,

k��ntyi h�neen p�in.

�Hyv�� p�iv��!� Ville kumartaa.

�Asiaa?�

�H�h?�

�Asiaa!�

�Niin, niin asiaa on. N�hk��s kun varastivat, h�jyt, varastivat kaksi
lammasta yht'aikaa...�

�Kutka?�

�H�h?... Niin, niin todella, kaksi. Kyll�h�n ne junkkarit ovat ennenkin

aina vieneet, mutta vain yhden kerrallaan, eik� niist� ole tullut
nimismiehelle ilmoitetuksi, kun se nyt on nuorilla se surkea tapa.�

�No, no, kuka se on varasta?�

�H�h! Mulla on, herra vallesmanni, niin kovin raskas kuulo, ett� jos
sanoisitte v�h�n kovempaa. -- H�h? kukako varastanut? Noo, niit� oli
j�rjett�m�n suuri joukko ja tuo Karhun Esa vaivainen, joka aina on joka
paikassa, kyll� se on ollut niin kuin etumiehen�. Ja sitten, jos
olisivatkin ottaneet huonoimpia, mutta joko n�m�, joko jo! Parasten
niskaan vain... Ja sitten, ajatelkaas julkeita...�

�Oleko sulla todistajat?�

�H�h? tosiko? No niin tosi, ett� vaikka mun tuomiolle pit�isi t�st�
paikasta, niin ihan tosi on! Mit� min� nyt valheitten kanssa, jopa se
nyt olisikin.�

Mit��n en�� puhumatta avasi Lindblom oven ja ty�nsi Saviojan keitti��n.

�Marketta, sano telle eijele, et mene kotiansa ja lehette tenn asijalle

teys-jerkinen ihmist�, jonka j�lkeen h�n veti ovensa paukkuen kiinni.
Ville j�i seisomaan selk� koukussa ja pelkk�n� kysymysmerkkin�,
katsahtaen v�liin Margareetaan ja v�liin oveen, joka pysyi suljettuna.

�Mit� se sanoi?� kysyi h�n kuiskaten Margareetalta ja l�heni t�t�.

�Tuon nyt on mustalainen taas sis�ll�, tuon hyv�kk��n�, puheli muori

herraansa tarkoittaen, tarttui Villen hihaan ja rupesi vet�m��n pihalle
p�in. Ukko seurasi vastustelematta pihan ulommaiselle reunalle,
voivotellen ja pahoin pannen huonoa kuuloaan.

�Kun piinaa ja kiusaa ihmisi� niin kuin olisi pahanhengen niellyt. Tuo
�ij�parkakin sellaisesta matkasta on tullut ja ulos vain heitt�� kuin
kissan... Ja nuo ihmisparat, jotka vain k�rsiv�t. Tuo �skeinen isonen�
lie taas antanut sille selk��n. -- No, kuulettekos te?�

�Joo. Mit� se sanoi?�

�Se on nyt taas niin pahalla tuulella, ett� teid�n on parasta menn�
kotiin ja tulla uudestaan. Ottakaa sitten t�ysikuuloisia miehi�
mukaanne. Kuuletteko te?�
�Kyll� min�.�

�Vallesmanni on niin h��sill�, ettei se jaksa puhua niin kovaa, ett� te

kuulisitte.�

�Voi vaivaista! No olikohan se minulle vihassa?�

�Ei, mutta nuo toiset h�net suututtivat, eik� h�n saa niin pian
luontoansa takaisin.�

�Niin, niin, soo'o. Pirukohan nekin siihen juuri toi, nuo k�rttil�iset?
H�h? Niin, niin todella, mist� te sit� tied�tte. Voi vaivaista. Mutta
ettek� te, matami, menisi puhumaan sille, tulisi minua auttamaan?
Katsokaas, asia on t�llainen, min� sen nyt oikein kerron teille.� Ja h�n
kertoi taas koko jutun. Mutta ei saanut apumiest� Margareetasta, muuta
kuin kehoituksen tulla t�ysikuuloisten miesten kanssa asiaansa ajamaan.

Muorikin vihdoin pakeni Villen k�sist�, joten h�n meni hevosensa luo ja
ennen l�ht��ns� paneskeli siin� korvan taustaansa raapien:

�Voi vaivaista...! Voi jumalatonta, kun oli h�jynkurinen.�

IX

�PIT�J�N PARAS POIKA�

Karhun Esa oli kuin luotu ik�isi�ns� johtamaan aikansa nuorten miesten
urheiluyrityksiss�. Kasvatuksenkin oli saanut tarkoitukseen hyvin
sopivan.

Sukujuuri oli t�llainen.

Esan �idin is� oli ollut kelpo asukas ja oivallinen el�j� Karhun
talossa. Vaimo oli kuollut aikaisin ja tyt�r sai kasvaa omin valloin,
is�ll� kun oli kyllin tekemist� talouden hoidossa. Vapaudessaan rupesi
tyt�r hurjastelemaan ja lankesi. Sen johdosta oli v�h�lt� j��d�
naimattomaksi, vaikka rikkautta olisikin ollut h�pe�n korvaukseksi.
Lopuksi otti h�net muuan renkimies, joka piti enemm�n talosta kuin
naisv�est�. Ukon kuoltua periv�t he oivakuntoisen talon.

Keitettiin viinaa. Mies oli jotenkin toimelias, ei ryypiskellyt itse,

mutta koetti sit� enemm�n saada kokoon. Vaimo oli jo saanut ryypp��misen
taudikseen, ryypp�si, juopotteli julki ja salaa. Mies rupesi
kovistelemaan, lukitsi kaikki kelvollisen n�k�iset tavarat, viljat ja
viinat lukon taakse ja piti avaimet omassa k�tk�ss��n. Mutta sittenp�
akan himo oikein kiihotettuna kasvoi: tulla nyt sellaisen miehen *h�nen*
omaisuuttansa tallentelemaan...! H�n rupesi vet�m��n kyl��n mit�
milloinkin sattui ja vaihtamaan tavaroilla viinaa. V�hitellen tuli
h�nest� rahjustelija, joka viipyi kyl�ss� useitakin vuorokausia
er�lt��n, joi ja m�ss�si, jopa korttiakin pelasi. Mies huolehti ja
kovisteli aikansa, mutta rupesi vihdoin lohduttelemaan itse�ns�: alkoi
ryypiskell� h�nkin. H�nest� tuli pian kilpailija akallensa. N�yttip�
silt�, kuin olisivat ruvenneet paremmin sopimaankin, sill� viinapuodin
avaimet t�ytyi nyt pit�� yhteisess� tallessa. Kun viina kotona sattui
loppumaan, vaihdettiin sit� kyl�st� jyvill� ja muulla ihosta
irtip��sev�ll� ja ryyp�ttiin yhdess�. Jos toisinaan tapeltiin, niin
toisinaan taas hyvinkin sovittiin. Kyll�h�n se meid�n aikamme kest��,
ajattelivat. Niin haihtuivat ukoltakin v�hitellen huolet ja
mielihaikeus, jota viel� joskus tunsi. Melkein h�n nautti siit�, kun
toisinaan sai tehdyksi jonkin hulluuden, josta eukko rupesi
haukuskelemaan.

�Joutaapa sinunkin vihaksesi pist��, kyll� mun on jo pist�nytkin!�

naureskeli makeasti partaansa.

Esa oli heid�n ainoa lapsensa.

Poika sai jo pienuudestaan el�� mielinm��rin. Ohjaamisesta ei kukaan

v�litt�nyt. Jo paitaressuna tottui valtaansa k�ytt�m��n ja pit�m��n
talon tavaroita ominaan. Joskus is� sent��n suuttui, kun poika jonkin
tyhmyyden (h�nen mielest��n) teki, ja yritti rankaisemaan. Mutta olihan
siin� asiassa �idill�kin sanomista ... ja siit� syntyi vanhuksille usein
tappelu. Kun ei Esa vain mitenk��n vaikeuttanut �idin viinansaantia, oli
t�m� aina valmis �idillisell� hellyydell� pojan rikoksia peitt�m��n.
Esan kasvaessa kasvoi my�skin h�nen ja is�n v�liin vuori, jonka takaa
toisiaan puhuttelivat hyvin valituilla nimill�.

Sill� tavoin Esa varttui.

Kerran sitten is� �kki� kuoli, kuten ensin kerrottiin, viinaan. Mutta
kun l��k�ri muutamain vaatimuksesta toimitti ruumiin leikkauksen, l�ysi
h�n sisuksista outoja aineita. Asiaa tutkittiin, leski joutui
tunnustusvankeuteen. Ihmiset kertoivat, ett� h�n oli miehens�
juovuksissa ollessa antanut t�lle ryypyn piki�ljy�. Varmoja todisteita
puuttui ja leski sai istua tunnustuksella.

Esa sai holhoojan ja tyytyi jotenkuten t�m�n hallintoon ensin. Mutta kun
muorin vankeusaika loppui ja h�n tuli kotiin, rupesi Esa y�llisiin
aikoihin tekem��n hy�kk�yksi� holhoojansa luokse, uhkasi t�st� tehd�
kaarneen ruokaa ja polttaa talon poroksi, jos ei h�n saa ohjaksia
k�siins�.

Siihen aikaan ei oltu niin turhan tarkkoja erityisten lakipyk�l�in

seuraamisessa. Holhooja kun rupesi pelk��m��n, niin hellitti ohjaksista.
Nyt tehtiin kaupat, Esa tuli is�nn�ksi ja muori sai oivallisen el�kkeen.
El�kett� ei h�n kuitenkaan ruvennut nauttimaan, vaan alkoi hoitaa
em�nnyytt� Esan is�nn�idess�.

Silloin Esalle alkoi el�m�. Ik�� oli 19 vuotta, kelpo talo, jonka nimen
ohessa viel� kajasteli jonkinlainen rikkauden mainekin. Poika oli
pienehk�, mutta joka taholta valmis, veistetty, ter�v� kuin ter�sneula.
H�n kuului itsest��n �parhaitten� joukkoon. Pohjaton maineen halu
kiihotti h�nt� pyrkim��n *parhaaksi*, etevimm�ksi. Voittaa kaikki, tulla
tappelijain kuninkaaksi -- kas siin� el�m�n suunnitelma, p��m��r�! Ja
kun h�n ei pannut hengelleen suurta arvoa -- mit� arvoa sill� olisikaan,
jos pit�isi antaa jonkun voittaa itsens� -- p��sikin h�n tuon himonsa
ajamana hyvin pitk�lle. H�nest� tuli kuin itsest��n nuorison johtaja. He
rupesivat h�nt� kunnioittamaan, viel�p� vanhemmatkin pit�m��n oikein
arvossa. Esasta oli tullut Karin Vennun j�lkel�inen sitten, kun t�m�
naituaan oli joutunut pois jokay�llisist� y�juoksuista.

Kun Esa tuon maineensa saavutti, ei h�nest� en�� ollut ty�mieheksi,

paitsi satunnaisissa tiloissa; se olisi ollut periaatteen kannalta liian
halpaa. Ja h�nk� olisi niin alentunut, ett� olisi ruvennut pit�m��n
huolta asioista, jotka kuuluivat jokap�iv�isille ihmisille...! H�n, jota
niin pel�ttiin, jota kaikki kehuivat pelk��m�tt�m�ksi, turskiksi,
nurjimmaksi kaikista ... h�nk� nyt laapustamaan lantakuorman per�ss�
kuin tavallinen renkimies -- sellainen, tavallinen, jonkalaista h�nen
teki mieli aina ly�d�, miss� sen tapasikin, ett� se olisi selk�ns�
suoristanut ja liikuttanut jalkojaan v�h�n ihmisten lailla, -- eik� kuin
piikalunttu! Hui hai! Silleh�n nauraisivat tuon puolen m�tt��tkin.
Hetih�n ihmiset sanoisivat, ett� jo nyt on Karhun Esankin �messu
maassa�, laulusulka on silt�kin katkennut... Jo, jo alkaa sekin asettua.
-- H�n ei asettuisi koskaan, ei koskaan! Ennen henki menk��n. H�n
tahtoisi yh� kehitty�, nousta korkeammalle, tahtoisi tehd� tekoja, jotka
h�mm�stytt�isiv�t puolta maailmaa.

Kosimispuuhissakin Esa ahkeraan m�ss�ili. Morsiamia oli paljon.

N�ht�v�sti ei h�n naimista sent��n ajatellut, vaan oli sekin jotakin
kilpailua: rupesit vain todenteolla hakkailemaan jotakin arvokkaampaa
talontytt��, ilmestyi Esa sinne jonakin kauniina y�n� ja ajoi sinut
makuusijoilta tiehesi. Ja tyt�t, ne pitiv�t h�nest�, oikein todella
pitiv�t, tuosta pulskasta, karskista Karhun *is�nn�st�*. Mutta nyt viime
aikoina oli Esa n�hty useammin tulevan Rekipellon Sannan tyk�� ja
ihmiset jo luulivat, ett� nyt se tarttuu, tarttuu kuin tervaan.

Kuivasen Ella oli Esan alituisimpia yst�vi�. Joko yst�vyydest� tai ehk�
huomaamattomuudesta oli johtunut, ettei Esa ollut ollenkaan sekautunut
Ellan ja Santran v�liseen naimiskauppaan. Santra oli niin nuori, ehk�p�
liian ujokin. Esa kenties ei ollut viel� oikein ehtinyt ajatellakaan,
ett� t�ss� olisi mit��n h�t�ilemisen syyt�. Muuten oli Santran ja Ellan
suhde muodostunut hyvin �kki�, aivan aavistamatta. Kun viel� Ella
kiirehti, ett� heti kun asian oli varmaksi saanut, aikoi kohta toimittaa
kuulutuksiin, niin Esa kenties ajatteli, ett� menk��n...! eip� se Santra
niin erinomainen lienek��n.

Mutta asialle tulikin toinen k��nne. Santra karkasi -- Ellakin j�i

puille paljaille -- karkasi mets�kyl��n, miehen kanssa, jota ei Esa edes
hyvin tuntenut, ei tiennyt, onko se lintu vai kala, oli vain kotoisin
loukolta, jossa ei pitk��n aikaan oltu tietty l�ytyv�nk��n muita kuin
k�rttil�isi�, ei ainakaan ollut muista puhuttu. Sellainen miesk� nyt vie
v�kisin pit�j�n parhaitten poikain k�sist� tytt�j� sellaiselle
k�rttil�iskulmalle? Ohoh!... Asia koski Esaa yht� paljon kuin Ellaakin.
Esallehan kuului kunnian vuoksi pit�� huolta siit�, ettei mieluisia
tytt�j� saanut kuka tahtoi ja ettei joku nurkkakuntalainen saisi
ylpeill� jostakin rohkeasta teosta. Seh�n olisi ollut ensimm�isen� Esan
h�pe�. Ainakin h�n itse sit� oletti. Ei mit��n kilpailua!

Esalle tuli kuin omantunnon vaiva: h�nelle oli tehty julkea v��ryys! Esa
tuskastui, raivostui: kuinka hitossa h�n nyt olikin ollut niin
huolimaton, ett� tuo tytt� oltiin v�h�ll� saada vied� ilman, ettei
h�nell� ollut mit��n sanomista koko asiassa!

Kuten ainakin mies, jonka oikeuksia on syv�sti loukattu, p��tti Esa

ryhty� asiassa arvonsa mukaisiin toimenpiteisiin, p��tti noutaa Santran
pois Laitalasta, ei erityisesti Ellalle, mutta mahdollisesti
itselleenkin. Kukaties! h�n ajatteli. Muisteli mink�lainen Santra oli ja
nyt vasta oli huomaavinaan tyt�ss� eritt�in edullisia puolia.

Samana p�iv�n�, kun tuli kuulluksi ja tunnetuksi Santran piilopaikka,

meni Esa Kuivaseen, haukkui ja pilkkasi Ellaa, joka ty�ss� vain rehmii
ja morsian on toisen kainalossa, k�rttil�isen, mink� liekin. Siit� se
l�hti, ett� he k�viv�t er��n� y�n� Korvenloukolla, ja sen sijaan ett�
olisivat saaneet sielt� Santran, saivat hyv�n selk�saunan.

Esalle muuttui nyt asia t�ydeksi todeksi: jos ei muu auta, niin ainakin
h�n tappaa Valeen. H�nelle ja h�nen joukolleen ei saisi kukaan
ilmaiseksi selk��n antaa, Santran niin ik��n p��tti hakea sittenkin
pois.

Se tuli kunnian asiaksi pit�j�n nuorille miehille, eritt�in juuri

niille, jotka joskus olivat Santraa hakkailleet. Kun t�m�n lis�ksi
kuultiin ankaran vahdiston m��r��misest� Mikkeli-�iksi ajon est�mist�
varten, niin se antoi viel� lis�ylty�. Kun vanhempiakin miehi� oli
joukottain nuorison puuhien kannattajina, niin ei ollut ensink��n
kummaa, jos vakavammat ihmiset pudistelivat p��t�ns� ja arvelevaisesti
tuumiskelivat:

�Saa n�hd�, mit� t�ss� Mikkeli-�in� tapahtuu.�

NUORISO ELEMENTISS��N

On Mikkeli-lauantain ilta. Kaikkialla kuuluu pihoilta melskeit� ja

r�hin�it�. Nuoret miehet h��riv�t rattaiden ymp�rill� varustellen sinne
mukaansa rautaheloilla varustettuja kankia, tervapiiskoja ja malmareita.
Is�nti� seisoo ryhmiss�, k�det housuntaskuissa, suut hymyss� kertoen
omanaikaisistansa Mikkeli-ajoista, vakuutellen, ett� silloin sit� miehi�
oltiin. Kertomukset synnytt�v�t ankaraa kinastelua, sill� pojat eiv�t
mitenk��n tahdo my�nt��, ett� ennen olisi voitu ja osattu el�� niink��n
hurjasti kuin t�h�n aikaan. Todistettiin v�itteit� kahdenpuolisilla
kertomuksilla ja esimerkeill�.

Niiden poikain silmist� ja k�yt�ksest� loisti innostus ja hehkuva

ilomielisyys, joilla jo oli varmuus hevosesta. V�h�n nurpeamman
n�k�isen� k�yskenteliv�t toiset, ne, joiden hevoset viel� olivat
saantosaaliissa. Ne kokoutuivat pieniin ryhmiin nurkkien taakse
kuiskuttelemaan. Pime�n h�m�rt�ess� puikkelehti yhdest� ja toisesta
tuvasta ja tallista ulos miehi�, jotka sitten takkinsa alta sopiviin
piilopaikkoihin heitteliv�t suitsia viel� hetkiseksi odottamaan. Sitten
he iloisesti vihellellen k�veliv�t iloisten joukkoihin ja rupesivat
rentoina olemaan.

Miehi�, paksut tampiot k�siss�, alkoi raiteille kokoutua. Ne olivat

y�vartijoita. Heid�n ja saman kyl�n poikain v�lill� syntyi hauskoja
keskusteluita. Oman kyl�n pojat heid�n puolestaan vaikka p��ll��n
seisokoot!

Noin kymmenen tienoissa iltay�st� jo alkoi kuulua r�ike�mpi� ��ni�,

rattaiden jyr�kk�� ja laulua. Sen tunsi kuitenkin heti, ett� nuo
laulajat olivat viel� miehi�, sill� usein hel�hti raikas s�vel kauniisti
ja kuulosti silt� kuin se olisi tulkinnut jonkinlaista viatonta syd�men
iloa. Ne olivat enimm�kseen vasta pieni�, noin yhden, kahden ja kolmen
hevosen joukkoja. Mutta niihin liittyi uusia. Tuon tuostakin ilmestyi
joltakin takapuoliselta mets�polulta ratsastaja vainion laitaan, siit�
poikki peltojen ajoi maantielle v�ltt��kseen oman kyl�n vahteja, jotka
eiv�t nek��n s��st�neet miest�, jonka tiesiv�t hevosen varkain ottaneen.
Tielle p��sty��n ne tuulena lenn�ttiv�t kotikyl�n l�heisyydest�.
Tunnustelivat kappaleen matkan p��ss�, oliko vy�lle sidottu tervataki,
taskussa oleva pannunvarsi, puukko sek� viinapullo tallella. Kun kaikki
oli oikein, kuului iloinen kiljahdus, hevonen sai selk��ns�
suitsenperist�, ja l�hti laukkaamaan, kunnes saavutti joukon, mihin
liittyi ja sekaantui.

Y� ei ollut varsin pime�, oli t�ysi kuu, joka kuitenkin piiloili

pilvess� iltay�st�. Ilma oli leuto ja l�mmin, eik� kurakaan teill�
haitannut.

Kyl�kuntain y�vahdit k�sittiv�t teht�v�ns� hyvin monelta eri kannalta.

Yht��ll� varasivat tankoja, jopa hirsi�kin maantien sivuihin, aikoen
niill� nostaa ajajilta tien pystyyn. Siin� kuului keskusteltavan eri
kyl�in pojista; muutamille tuntui erikoista vihaa olevan ja niilt�
vannoen uhattiin matka katkaista ehdolla mill� hyv��n. Toisia taas
suosittiin, kehuttiin aika miehiksi ja lupailtiin antaa k�sin koskematta
ohi menn�. Syntyip� vahtien kesken v�ittelylt�kin, yhdell� oli syyt�
ottaa kiinni yksi, jonka toinen olisi laskenut menem��n. N�ki
sellaisiakin vahteja, jotka pakenivat l�mpimiin saunoihin, hakivat
niihin viinoja ja heittiv�t toimensa y�vahtina siihen. �Antaa poikain
ajaa!� sanoivat. �Ajettu sit� on ennenkin ja tapeltu.� Kun hiukan
enemm�n hattuun meni, jo hevoset eteen otettiin ja l�hdettiin ajolle.
Hauskaapa onkin viel� kerran oikein hurjastella, n�ytt�� pojille, ett�
�ij�t ne ovat kuitenkin �iji�! Mikot ja Matit asettivat tankoja ja
kirveit� rattaille. Y�vartijoita el�hdytti yht�kki� nuoruuden muistot:
verraton halu n�ytt�� nuorille, ett� �n�in sit� ennen oltiin, kun
housuissa k�veltiin�.

Muutamalla taholla taas oli vahtien enemmist� her�nneit�. Niiss�

parvissa olivat puuhat vakavammat. Kovat aseet k�siss�, pyssyt,
rautapuntarit, jykev�t hiilihangot ja sen semmoiset. N�in varustettuina
seisoskelivat hiljakseen huoneitten vierustoilla ja teroittivat
korviaan kuulemaan jokaista l�hestyv�� ��nt� ja meteli�.

Toisessa p��ss� seurakuntaa meni pit�j�n l�pi juoksevan joen ylitse

silta, jota sanottiin Harjun sillaksi. Siit� yli oli kaikilla
Mikkeli-ajajilla tapana menn�. Siksip� olikin sinne m��r�tty vahvempi
vartiojoukko.

Harjun sillalla seisoi nytkin puoleny�n ajoissa kymmenkunta miest�. Kuu

alkoi juuri p��st� pilviverhostaan, valaista tienotta ja kimallella
omituisen kirkkaasti hitaasti juoksevan virran vedenkalvossa. Kahden
puolen jokea oli niittyj�, mutta m�nty- ja koivuviidakko pisti sillan
kohdalla jokeen asti. Muutamia taloja ja m�kkej� oli v�h�n matkan p��ss�
l�hell� siltaa.

Muuan sillalla seisovista miehist� virkahti:

�T�ss�p� on oikein kaunis paikka, n�in kuuvalolla.�

�On�, my�nsi toinen, �kaunis t�m� on p�iv�ll�kin. Kumma ettei tuohon

r�m�kk��n ole jo kuokan kanssa k�yty. Eik�h�n siit� saisi oivallista
leip�maata?�

�Ep�ilem�tt�, arveli kolmas, joka oli Kasarin Tommi, �ep�ilem�tt� siit�

tulisi leip�maata, mutta tottapa ei sit� tarvita, kun ei siihen ole
k�siksi k�yty. Siksi toiseksi, sellainen mies, jonka tuossa toisella
puolen on tuo paras osuus, ei joudakaan maanviljelyshommiin.�
�Kenen se on?�

�Kenen! Karhun Esan.�

�Ohoo, jassoo. Noo, Esa-poika ei paljon ehdi huolehtimaan talostaan.

Kotipellon pientareillekin alkaa jo pajupensaita ilmesty�.�

�Niin, se poika... Saa n�hd� miten sille viel� maailmassa k�y. Mutta
sep� on kumma, ettei t�nne asti jo ole yht��n p��ssyt tulemaan niist�
ajolaisista, saavatko ne siell� kyliss� ne niin kiinni?�

�Eei, kyll� niit� tulee, mutta eiv�t ole viel� ehtineet.�

�Mutta miehet�, sanoi suutari Erkki, joka my�skin oli joukossa, �n�ink�
me vain odotamme niit�, melkein paljain k�sin? Emme saa yht�k��n
kiinni.�

�Se on ihan totta, jos niit� tulee isojakin joukkoja�, my�nsi

S�rkiniemen Juho ja laski per��n, ett� olisi t�llaiselle miesjoukolle
niin suuri h�pe� laskea niit� menem��n, ettei sit� saisi ik�n� anteeksi.

�Niin, no�, sanoi Kasarin Tommi, �koska meill� on kirveet, niin menn��n
ja murretaan puita poikki tien kahden puolen siltaa.�

Ehdotus hyv�ksyttiin ja l�hdettiin viidakkoon. Heti alkoi kuulua

vilkasta hakkuuta, joka omituisesti kajahteli hiljaisessa y�ss�.

Yht�kki� koski korvaan pohjoisenpuoleiselta tielt� rattaiden p�rin� ja

laulu. Miehet vetiv�t puitansa h�t�isesti ja kasasivat ne tielle.
Juosten kiirehtiv�t etel�npuoliset pohjoispuolelle. Joukot ryhmittyiv�t
kappaleen matkaa murroksen yl�puolelle kahden puolen tiet�.

Jo l�heni huutava joukko. Y�vahdit vapisivat j�nnityksest� ja puristivat

kourissaan paksuja tankoja. Kuu valaisi tiet�. Y�vahdit piiloutuivat
puitten varjoon.

Jo lenn�tti tienmutkan takaa esiin hevonen ... kaksi ... kolme, siihen
loppuivat. Tietysti aavistivat vartijoita sillalla olevan, koska laulu
muuttui yh� enemm�n uhittelevan karjuvaksi.

�Tpruu!�

Ensimm�inen hevonen hypp�si murrokseen, sekausi jaloistaan riostoon, kun

sit� yh� selk��n hutkittiin, vihdoin valahti holtitonna mahalleen,
�hkien ja puhkien. Samassa kun kaikkien ajajain hevoset seisahtuivat ja
miehet kiroten aikoivat rattailtaan juosta pois korjaamaan puita tielt�,
ilmestyiv�t vahdit mets�st�.

�So, pojat! antakaa puiden olla, ette te kuitenkaan t�st� p��se�, sanoi
Kasarin Tommi, joka vahtien etunen�ss� astui est�m��n tien perkausta.

�H��h? Kuka se on, joka luulee olevansa parempi kuin min�?� huusi
poikain joukosta Talvikosken K�pi, joka hevosta hurjasti m�nt�ten koetti
saada sen menem��n murroksen yli.

Kopin is�, Hermanni, oli my�skin vahtijoukossa. Kuultuaan poikansa ��nen

kiirehti h�n mets�st� tielle. Ennen ei ollutkaan l�hd�n kiirett�
pit�nyt.
�Onko se K�pi?� kysyi tunnustellen poikansa ��nt�.

�Mit�?� Pojalta p��si roima kirous. �Onko tuo �ij�kin -- (taas sai is�
paholaisen nimen) t��ll�?� Poika k��ntyi p�in ja tirkisteli varjoon,
miss� is� viel� viipyi.

�Vai niin!� huusi Hermanni. �Lupasinko min� sulle raadolle hevosta?�

Hermanni astui poikansa ��reen ja tavoitti temmata suitset t�m�n
k�dest�. Mutta K�pi antoikin korvapuustin, joka lenn�tti is�n nurin.

Sill� v�lin olivat toiset vahdit jo karkoittaneet v�h�isell� kahakalla

murroksen murtajat, huusivat ja melusivat n�iden kanssa niin, ett� is�n
ja pojan v�lill� syntynyt kahakka j�i huomaamatta. Pojat hankoilivat
hevosiansa k��nt�m��n ja takaisin palaamaan, mutta vahdit esteliv�t sit�
ja aikoivat ottaa hevoset pois, kun arvelivat niiden olevan varkain
otettuja.

�Auttakaa hyv�t ihmiset!� kuului silloin huuto murrokselta, josta muut

s�histess��n olivat vet�ytyneet kappaleen matkaa edemm�ksi. Huutoa
kohden nyt k��ntyi kaikkien huomio.

Is�n ja pojan kesken oli syntynyt todellinen tappelu. Saatuaan iskun

pojalta antoi is� yl�sp��sty��n heti puullaan kaljauksen, joka kuitenkin
onnistui niin huonosti, ettei poika edes kaatunut. Heti rynt�si K�pi
is��ns� k�siksi, heitti h�net murrokseen ja rupesi jaloin sotkemaan
sinne. Silloin p��si is�lt� h�t�huuto.

Suutari Erkki ehti ensimm�isen� paikalle n�kem��n, miten poika

vimmoissaan allansa makaavan is�ns� tukkaa repi.

�Auttakaa!� k�hisi Hermanni henkihieveriss�.

�Min� sinun, sen...�, kirisi poika hampaittensa v�list�, v��ntyen

polvilleen is�n rinnan p��lle. Mutta tuskin oli h�n siihen p��ssyt, kun
jo suutari kaksin kourin tarttui h�nen tukkaansa ja tempaisi syrj�lle.
Pojan k�det irtausivat is�st�, joka kipe�sti valittaen huoahti. Nyt
syntyi suutarin ja K�pin v�lill� kamppailu. Tuo v�h�l�nt�inen pikilangan
tekij� n�ytti kuitenkin olevan niit� miehi�, jotka ovat t�ytt� rotua
maasta alkaen. K�pi sai niin tihe��n leuoilleen suutarin nyrkeist�, ett�
kiroillen pakeni askel askelelta edell� silmill��n jotakin asetta
etsien. Mutta nyt sekautuivat muutkin asiaan, kumpaisellekin tuli
puolustajia, ja tappelu oikeata mallia oli heti valmis. -- Vahdit eiv�t
t�h�n saakka olleet kankiansa k�ytt�neet, vaan nyt alkoi pari miest�
niit� heilutella sill� seurauksella, ett� muutamat pojista kukistuivat
tien poskeen ja toiset rupesivat pakenemaan. Kasarin Tommi, joka �kk�si
Talvikosken Hermannin huonon tilan, t�m� kun ei p��ssyt paikaltaan
minnek��n, tempaisi h�net syliins� vied�kseen mets��n ja huusi
menness��n:

�Ottakaa se K�pi ja sitokaa kiinni, is�ns� tappaja!�

Joukossa, joka oli kyll�kin raivoisa, kuului tuo ��ni kuitenkin siksi
kamalalta, ett� parit erkausivat paikalla ja monesta suusta tuli
yht'aikaa:

�Is�ns� tappaja?�

�Is�ns� tappaja!� matki K�pi kummallisella ��nell�.

Useimmat riensiv�t katsomaan, niin pojat kuin vahditkin. Tappelu taukosi
niin, ettei edes sanoilla riidelty.

�Kuolee t�m�!� virkkoi Kasarin Tommi.

�Kuoleeko?� kyseltiin.

K�pi yksin askaroitsi syrj�toimissa, selvitellen hevosensa suitsia,

n�ht�v�sti aikeessa huomaamatta, jos mahdollista, l�hte� karkuuttamaan
kotiin p�in. Silloin tarttui kaksi miest� h�nen k�sivarsiinsa.

�Tules katsomaan t�nne!�

�Mit�?�

�Mit�!�

K�pi vietiin is�ns� viereen. T�m� makasi kipe�sti valittaen sel�ll��n

sammalten p��ll�. Joitakin katkonaisia sanoja sai h�n sanotuksi, mutta
kova pistos seurasi aina joka yrityst�. Kasari oli asettanut h�net
makaamaan paikkaan, mihin nyt t�ydell� ter�ll��n loistava kuu loi
kirkasta valoa.

�Voi poikani�, ��nsi Hermanni. N�kyi tahtovan jatkaa jotakin, mutta

ankara pistos v��risti suun, otti hengen kiinni ja veti kasvoille
sinert�v�n v�rin.

�Voi poikani�, yritti h�n uudestaan. �Vanhurskas Jumala ... joka ...
kaikki tutkii.� Taas ehk�isi pistos. H�n pyysi viem��n kotiin.

Koko ajan pitiv�t miehet pojan k�sivarsista, seisottaen h�nt� runnellun

is�n vieress�. K�pi ei ollut virkkanut sanaakaan, ennen kuin is�
mainitsi kotiin viennist�.

�No onpa t��ll� hevonen.�

�Joutaako se?� kysyi Kajari ivallisesti.

�Mik�s siihen nyt...� Meni hymyyn pojan suu.

�Auttaako? Mik�k� siihen nyt auttaa? Ei mik��n. Eik� siihenk��n, ett�

sinut viemme mukana�, sanoi Kasari.

�Jos tulen. Eik� siit� tuosta nyt viel� kuole.� Ei h�nt� nyt sent��n
naurattanut.

�Kuolema, kuolema t�st� tulee... Oi tuota pistosta. Kun p��sisi kotiin�,

valitti Hermanni.

Miehet ryhtyiv�t tuumiskelemaan. P��tettiin vied� aluksi ainakin

likimm�iseen taloon, tehd� kantotelineet ja kantaa, koska otaksuttiin
mahdottomaksi, ett� ly�ty� rattailla t�rist�en voitaisiin sinne saada.
Muutamat miehet ryhtyiv�t heti tekem��n kantotelineit�. Ik��n kuin uuden
riidan nostamista kammoksuen eiv�t nuoret miehet olleet kiireess� pois
l�ht��n. Mutta sit� mukaa kuin kantotelineet valmistuivat, kasvoi
poikain levottomuus ja l�hd�n halu. Ensimm�iset vaikutukset alkoivat
haihtua. Viel�h�n se kitisee tuossa el�v�n�! Kuka sen on sanonut, ett�
h�n kuoleekaan? Turhan p��lle vain t�ss� aikaa kulutellaan. Pojat jo
liikuskelivat huomiota her�tt�m�tt� hevosten luo. Miehet nostivat
Hermannin kantopaarille.

�Kyll�h�n min� nyt t�ss� kiinni pit�m�tt�kin pysyn�, virkahti K�pi, joka
n�ki kumppaniensa et��ntyv�n ja toivoi mukaan p��sev�ns�. Vasta t�ss�
huomattiin, ett� toiset olivat hevosten luo menneet.

�Aikovat l�hte�. Ei lasketa. Menk�� ottamaan kiinni!� Toisia j�i

Hermannin paaria valmistamaan, toiset juoksivat tielle kankineen.

Silloin alkoi kuulua merkillisi� ��ni� viidakon l�pi. Ensin sen

n�ht�v�sti vahdit kuulivat, sill� he seisahtuivat, kun pojat jo
laittausivat rattailleen. Mutta kohta olivat viimeksimainitutkin
pelkk�n� korvana. Kuului sekaisin ilmaa t�risytt�v� r��kym�kuoro,
lehm�nkellojen, kulkusten ja rattaiden p�rin�. Mit� l�hemm�ksi ��ni
tuli, sit� veltommaksi ja innottomammaksi vahtien silm�in loiste
himmeni. Hiljaisina, kuiskutellen pojatkin kuuntelivat: liek� yst�vi�
vai vihollisia? Kuului se Talvikosken Hermanninkin korvaan, jonka
viereen Kasari yksin oli j��nyt.

�Tulee uusi tappelu, kantakaa minut pois.�

Suutari Erkki, joka uskollisesti oli pidellyt K�pi�, heitti t�m�n irti.

�Mene mihin tahdot, kyll�h�n kiinni saadaan!� huudahti h�n, ja tarttuen

kantopaariin l�hti Kasarin kanssa kantamaan Hermannia.

�Jos sinussa olisi hiukankin ihmisyytt� tallella, niin tulisit olemaan

is�si kanssa nyt, kun kuulet ��nist�, ett� t�ss� tulee uusi yhteenotto�,
huusi Kasari.

Mit��n sanomatta vet�ytyi K�pi tielle p�in. Meteli l�heni yh�. Sill�
v�lin olivat vahdit, vartoen uuden joukon tuloa, melkein huomaamatta
j�tt�neet pojat uutta karkua yritt�m��n. N�m� ajoivat murrokselle
kahdella hevosella, joista edellinen meni h�mm�stytt�v�ll� voimalla
ylitse. Kaksi miest� oli rattailla, toiset kaksi huutaen juoksivat
per�ss�. Kumppanit j�iv�t j�ljelle ja pist�ysiv�t sitten mets�n turviin.
Toinen hevonen oli v�hempivoimainen, se uupui murrokseen, jossa nyt
vahtien ja sen is�ntien v�lill� syntyi uusi aherrus. Ei se kuitenkaan
ollut mit��n tappelua en��, sill� yh� l�hemp�� kuuluva meteli n�ytti
halvauksen tavoin vaikuttavan kumpaisiinkin. Siin� temmelt�ess� ei ollut
kukaan huomannut K�pi�, joka tien sivuun ajetun hevosensa luona yhden
toverinsa kanssa askarteli. Juuri silt� puolen tiet� oli vet�ytynyt pois
osa siihen vedetyist� puista, niin ett� p��lle k�yv�ll� hevosella voi
siit� v�hin vaivoin ajaa.

�Pois tielt� ja jaloista!�

Kyll� siin� saikin korjata itsens�! K�pin hevonen kun sai seip��st�
iskun, laukkasi ylitse kuin pakoj�nis. Ei kukaan ehtinyt est�mist�
ajatellakaan, hyv� oli kyll�, kun alta pois p��si.

�No p��siv�tk� ne menem��n?� kysyi Kasari, joka nyt juosten tuli

paikalle.

�Kysy� t�t�!� er�s vahdeista melkein itkusuussa vastasi.

�No voi... Miehet, menk�� nyt edes nelj� kappaletta tuonne

etel�puolelle... Taikka ei sittenk��n! Parempi on, ett� ollaan t��ll�
kaikin ottamassa vastaan. Mutta ent�s tuo hevonen?�

�Pojat l�htiv�t karkuun ja hevonen j�i tuohon makaamaan kuin ahma.�

�Korjataan se pois! M�s�ksih�n se muuten ajetaan. Hoi!... no ottakaa

kiinni, mit� te siin�?� Kasari tarttui hevosen p��h�n ja rupesi yl�s
ajamaan. Mutta joko se oli vahingoittanut jalkojaan taikka oli se niit�
omituisen luontoisia hevosia, jotka, kun kaatuvat, eiv�t yrit�k��n
nousta yl�s. Suutari Erkki ja er�s toinen tuli apuun, mutta hevonen ei
risukon p��lt� hievahtanut. Jo koettivat miehet vet�m��nkin ruveta.
Toiset vahdit seisoivat ��ress� tampiot k�siss� saamattomina
p�ivitellen, n�ht�v�sti yh� l�henev�� melskett� ajatellen, sill� silm�t
yh� t�ht�siv�t pohjoista kohti, tiet� my�ten, jota kuu yh� valaisi.

�Oo!... tpruu!... no no, nyt nousee, pane Erkki kankesi sielt� mahan
alle ja v��nn�, ehk� sitten nousee. Hiiden koni! No oletteko te siell�
halvatulta, vai miks'ette tule auttamaan?�

Tien mutkasta sy�ksi esiin ratsastaja. Hevonen lensi kuin noidannuoli.

Useimmat vahdit v�istyiv�t pois tielt�, mutta toiset asettuivat kangin
ja haralla k�sin eteen aikeessa pid�tt�� hevosen.

�Joko sielt� nyt?...� huudahti Kasari. He j�ttiv�t hevosen, jonka nyt

olivat murroksesta selvitt�neet, tielle, ja riensiv�t toisten joukkoon.

Ratsastaja huomasi vahdit saavuttuaan noin kymmenen sylen p��h�n. H�n

p��sti huikean kiljahduksen ja antoi suitsivarsista hevoselle. Se tunki
empim�tt� miesjoukkoon. Miehet v�istyiv�t ja kokivat kangillaan ly�d�.
Mutta hevosen tavattoman rohkeuden vuoksi syntyi sellainen h�iri�, ettei
yksik��n ly�nti vahingoittavasti sattunut hevoseen, ei ratsastajaan.
Murrokselta hevonen yht�kki� per�ytyi. Ratsastaja oli v�h�ll� pudota
hevosen kaulan yli maahan, mutta saavutti kuitenkin tasapainonsa. Kun
rohkeimmat vahdeista nyt jo l�heniv�t hevosta, rupesi se is�nt�ns�
kiljuessa potkimaan niin, ett� kaviot maantien kivist� tulta iskiv�t.
Suutari Erkki sai rintaansa potkun ja kellistyi tien sivuun. Tuon kumman
elukan potkujen edess� pakenivat jo rohkeimmatkin. Ratsastaja, joka oli
tunnettu Karhun Esaksi, sai sen ajetuksi murroksen yli. Oli jo p��ssyt
sen toiselle puolelle, kun tien mutkasta ilmestyi kuun valoon
varsinainen joukko.

H�mm�styksen kohahdus p��si useilta vahdeilta, kun ottivat pitk�n potkun

viidakkoon. Karjuvan joukon ensimm�iset hevoset ehtiv�t murrokselle ja
pys�htyiv�t. Edellimm�isill� oli viikatteet varsistaan k�ytettyin�
k�rrynaisoihin. Huomattuaan murroksen edess��n riensi rattailta joukko
miehi�, jotka yks' kaks' puhdistivat tien. T�ss� villitysti kiljuen ja
heitelless��n ilman kautta korkeassa kaaressa puita tielt� mets��n
huhuilivat ja huutelivat pojat vahteja, puhutellen heit� mit�
verrattomimmilla haukkumanimill� ja kutsuen luokseen. Mutta n�m�
pysyiv�t piilossaan, uskaltamatta yksik��n n�ytt�yty� suojelevien puiden
varjosta. Koko matkue, johon n�kyi kuuluvan kymmenen hevosta rattaineen
sek� kolme ratsumiest�, oli pys�htynyt. Siin� huudettiin, karjuttiin,
laulettiin, kirottiin, siunattiin ja naurettiin verrattomassa
sekasotkussa.

Karhun Esan kiljuvan ��nen hyvinkin muitten joukosta erotti! H�n

py�r�hteli ratsuineen kuin mik� johtaja ik��n, toisinaan puhuen
jollekulle, toisinaan taas mielett�m�sti kiljuen ja mellastaen.

�Poja-at! haetaan vahdit mets�st� ja katsotaan mit� ne ovat sy�neet!�

��ni l�hti Iikan Antista.

�Jaa pojat!� Siihenp� ehdotukseen vasta mielell��n yhdyttiin! Ruvettiin

uudestaan hyppim��n, kiljumaan ja kerskumaan. Osa poistui jo kappaleen
matkaa mets��n, mutta n�kyiv�t aristelevan: mets� kun oli synkk� ja
pime� ja miehisi� miehi�h�n ne lienev�t vahditkin... Kuka tiet��, mist�
pensaasta isku tulee...

�No n�itk� sin� niit�?� kysyi Kuivasen Ella Esalta, joka parhaillaan
sitoi ratsuaan puuhun.

�N�in. Niit� oli kuin hiiri� mun ymp�rill�ni, mutta lakosivat kahden
puolen, ei uskaltanut yksik��n kiinni yritt��k��n. Min� en saattanutkaan
menn� ohi, vaikka kyll� musta tuon riol�j�n yli olisi mennyt kuin
tyhj��, min� annoin sen menn� takaperin ja ne rupesivat kangillaan
ly�m��n�, toimitti Esa.

�Ha haa!� nauroi Ella sek� useat muut, jotka olivat ker�ytyneet
kuuntelemaan. Tiesiv�t n�et, mit� siit� seurasi.

�Musta se rupesi annattelemaan takapotkillaan niinkuin poika, ja kyll�

niist� pari ainakin sai sellaisen narstin, ett� saakuri soita, tuntuu
viel� ylihuomennakin. Sitten ne katosivat mets��n, etten min�k��n
ehtinyt edes n�hd�, olivatko ne isoja vai pikkuisia.�

Toisia kovin nauratti.

�Se musta, se on poikaa!�

Taputeltiin mustaa.

�Sellaista hevosta ei ole toista.�

�Eik� sit� olekaan!�

�Mutta kenenk� on tuo hevonen?� kysyi joku nyt, kun huomasivat �sken
murroksesta v��nnetyn hevosen tien sivussa. Arveltiin, ett� se on joko
vahtien tai ovat n�m� saaneet sen pojilta. P��tettiin ottaa sekin mukaan
ja v�hent�� kuormia, joissa muutamissa oli viisikin miest�.

�Mutta Viitakyl�n vahdit, ne olivat housuissa ne�, rupesi Iikan Antti

kehumaan. �Min� sain olkap��h�ni sellaisen m�llin, ett� lempo soikoon,
jos ei vain ole tilaltaan.�

Niin kehuivat useat muutkin saaneensa. Esan musta se oli siell�kin

ihmeit� tehnyt.

�Mutta tuo on hyv� keino, kun on nuo viikatteet!� rupesi muudan

kehumaan. �Ei siihen ole poppa tulla hevosen p��h�n. Viitakyl�l�isetkin
koreasti p��stiv�t viikatekuormat ensin ohi, mutta perimm�isi� heti
rupesivat ahdistelemaan.�

�Hyv�t ne ovat, ei sit� pit�isi koskaan l�hte� ajolle ilman niit�. Kun
ei vain ole oikein p��llek�yp�inen hevonen, niin kiinni ne ottavat.�

�No ei t�llaista joukkoa, kyll� siihen on ihmisen kamala tulla.�

�Mutta mit�h�n ne tuolla mets�ss�...? Luulevatko ne, ett� vahdit nyt

siell� selk�saunaa odottelevat.�
�Pojat hoi! T�ss�k�s me rupeammekin nyt r�hj��m��n koko y�n? Antakaa
menn� niiden vahtiparkain niin pitk�lle kuin tie piisaa.�

�Voi noitakin miekkosia ... tullaan t�nne vahtiin ja tehd��n risul�j�

miesten eteen. Liek� ne meinanneet meit� est�� eteenp�in menem�st� t�ll�
asuulillaan?�

�Rukoilkaa pojat niille j�nishousuille karhun sappea! Hooi! vet�k��,

vahdit, sitten henkeenne, ei sit� lusikalla anneta!�

�Karhun sappea nuorille pojille,

sanoi Salmin Jussi,
siit�p� karskille koijarille
tulee suden kurssi.�

Jotkut uskalsivat muutaman sylen mets��n, mutta palasivat sielt�

j�lleen samaa p��t� takaisin. Koko vahtien takaa-ajo siis rajoittui
siihen sek� huutelemiseen ja meluamiseen. Kun ei vahteja kuulunut, l�hti
joukko vihdoin kiljuen menem��n eteenp�in. Sillan toisella puolella
oleva murros synnytti uutta naurua... Kun luulevat kakarain touhuilla
t�llaisia miehi� pelottelevansa!

�Pian, pian!� huusi Esa, joka hevosineen oli jo toisella puolen

murrosta, �olisihan siit� p��ssyt, n�kyyh�n tuosta jo ennenkin yli
ajetun.�

��l� nyt h�di, tehd��n tie puhtaaksi. Korvenloukolta kuitenkin tulevana

pyh�n� tuodaan monta vainajaa kirkonm�elle. Tottapa maahanpaniaisiinkin
menn��n?�

��l� nyt siit� viel� murehdi! -- So hevonen!�

�Soo!�

�Noo liinukka!�

�Puukkoo tuppeen ja malmari povehen!

-- -- --�

Ratisi, pauhasi ja raikui hiljainen mets�. Kun kajastus vain en�� kuului
et��mm�lt�, kuulosti siihen sekautuva tuulenhumina puitten latvoissa
kuin vahvan miehen huokailu. Siihen muutamain syyslintujen pelokkaat,
katkonaiset viserrykset sekausivat kuin hennon naisen valittava
uikerrus.

Vahdit palasivat mets�st� tielle, nelj� miest� kantaen Talvikosken

Hermannia, joka melkein joka askelella valitti.

�J��mmek� me t�nne viel�, vai?� kysyi joku, kun kantajat olivat pois
l�hd�ss�.

�Niin, mit�p� t��ll�. Viisi niist� muista joukoista, kun tuon kanssa nyt
noin k�vi�, sanoi Kasari korjaten hiukan paarinaisaa olallaan. �Sit�
paitsi tarvitsee t�ss� apumiehi�kin, jos niit� ilki�it� sattuu vastaan
tulemaan, niin mit�s me voimme kantaessamme ket��n p��lt�mme torjua.�
T�st� oltiin yksimielisi� ja p��tettiin l�hte� pois.

Kun taas l�hdettiin k�ym��n, kompastui yksi kantajista, ett� oli v�h�ll�
kaatua. Talvikosken Hermannilta p��si kipe� �l�hdys.

�Oi voi�, huokasi suutari Erkki, �onkohan Vanhurskaan Jumalan k�si jo

kokonaan alettu?�

�Ei�, arveli joku toinen, �se on nyt nostettu. H�n ly� meit� t�ll�
haavaa meid�n synteimme t�hden. T�m� uppiniskainen ja paha kansa ei
usko, ennen kuin se kukistaa itse itsens� pahuudessa.�

�Niin taikka n�in, mutta ovat ne sent��n aika viet�vi� nuo, jos sit�
oltiin hyvi� ennenkin�, virkkoi S�rkiniemen Juho.

�Kiroile siihen viel�!�

�Mahtaisivatko nuo siunaamallakaan parantua.�

Sill� v�lin kuin vahdit Harjun sillalta n�in kulkivat surusaatossa

kantaen Talvikosken Hermannia, riensiv�t pojat, mink� hevosten kavioista
saivat l�htem��n, kohti Korven kyl��. Kun viel� oltiin noin parin
kilometrin matkassa, pys�hdyttiin tielle varustautumaan ja
valmistelemaan. T�ss� oltaessa vei Kuivasen Ella Karhun Esan hiukan
syrj��n ja kysyi:

�Tottapa se nyt niin on kuin on puhuttu?�

�Mik�?�

�Ett�s autat minua saamaan sen Santran k�rryilleni?�

�Kuinka sin� sit� kyselet? Sit� vartenhan nyt on l�hdettykin.�

�Niin mutta, arvelin vain, ett�...�

�Sinulla on aina niit� sellaisia. Asia kuin asia ja mies kuin mies.
Santra tulee nyt, vaikka se olis seitsem�n lukon takana.� Esa jo l�hti,
mutta k��ntyi viel� nauraen sanomaan:

�Se on eri asia, *kuka* siit� sitten morsiamen saa!�

��l� piru...�, murisi Ella.

�Mit�?� Esa hyp�hti yht�kki� takaisin Ellan eteen, silm�t v�l�htiv�t,

nyrkit sojahtivat ja h�n n�ytti niin kiihottuneelta tuon yhden sanan
johdosta, ett� n�ht�v�sti ei olisi tarvittu muuta kuin napsaus, niin
olisi jo ollut yst�v�ns� kurkkutorven kimpussa.

�Kaa, �l�h�n nyt...�

�Koetetaanko paikalla?�

�Niin, aina sin� olet niin kamala.�

�Kamala! Mutta mit�s sin� sitten?�

�L�hdet��n nyt, emme suinkaan me t�ss� rupea riitelem��n.�

Esakin jo alkoi malttaa mielt��n ja l�hti Ellan per��n k�velem��n.

�No en min� riidell� tahdo ... enk� paljon pane v�liksi vaikka
riidell��nkin. Tiet��h�n sen ainakin puoli maailmaa, etten min� pane
vastaan muuta kuin mahdottomia.�

Ella, jolla ei ollut halua riidell� Esan kanssa ja varsinkaan ei t�n��n,

et��ntyi h�nest� enemp�� jankuttamatta ja meni hevosensa luokse.

Taas l�hdettiin matkalle. Aamun koi alkoi jo hiukan sarastaa. Esa oli
mustineen nyt j��nyt j�lkijoukkoon, ei pelosta, se t�ytyy tunnustaa,
mutta jatkamaan kerskaamisia ja uhkauksia sek� siell� tulevain kanssa
tekem��n suunnitelmia edess� olevaa tappelua varten. Syd�n hehkui
tappelunhalusta ja kiihkosta.

XI

KORVENLOUKON TAPPELU

�Mooses sanoo, ett� joka varastaa ihmisen ja myy h�net, eli l�ydet��n
h�nen tyk�n�ns�, sen pit�� totisesti kuoleman. Taitavat meinata ne
pit�j�n pojat Valeen kanssa seurata Mooseksen lakia, vai mit� arvelette
Lukko?�

�Niin, niin taitavat, kumma ettei niit� jo ala kuulua.�

�Eiv�t ne n�in aikaisin. Se on kovaa poikaa se Mooses, mutta ei kaikin

paikoin. Kun se s��t�� sill�kin lailla, ett� koska joku ly�
palvelijatansa eli palkkapiikaansa sauvalla niin ett� h�n kuolee h�nen
k�siins�, h�n pit�� kaiketi kostettaman. Mutta jos h�n p�iv�n taikka
kaksi el��, ei pid� h�nt� kostettaman, sill� se on h�nen rahansa.�

�Ei se piikav�elle pannut kovin suurta arvoa.�

�Niin. Mutta katsokaapas kuinka niill� on h�t�� ja touhua tuolla

kyl�ss�. Totta viek��n, tuolla tulee jo koulumestarikin vet�en
luuvaloista ruumistaan.�

T�m� keskustelu tapahtui pienen m�kin edustalla Korvenloukolla

Mikkelilauantai-iltana. Se oli korpraali Lukon m�kki ja keskustelijat
olivat korpraali ja Matin Tuppu. M�kki oli kaltevassa m�kirinteess� ja
siit� n�ki hyv�sti alempana laaksossa sek� samalla rinteell� olevan
kyl�n ylitse. Vaikka olikin jo my�h�ist� oli kyl�ss� erinomaisen
vilkasta liikett� ja el�m��. Siell� juoksenneltiin edestakaisin ja
huutoja kuului kaikkialta.

Korpraali Lukko oli vanha mies, harmahtavat hapset valuivat pitkin�

ohuina suortuvina ohimoille. Varsi oli sent��n viel� tukeva ja j�ykk�.
Matin Tuppu oli l�heisen m�kin mies.

Koulumestari tuli vaivalloisesti liikkuen, mutta n�ht�v�sti kokien

kaikin mokomin kiirehti�. Tupun suu meni veitikkamaisesti hymyyn, kun
h�n huusi mestarille, joka aikoi ohitse rient�� heit� huomaamatta:

�Ramman ei pid� sotaan k�ym�n, eik� sokean toista taluttaman, sill� he

molemmat h�pi��n tulevat.�

�Ole vait' ja pid� suus kiinni!� Koulumestari seisahtui huomattuaan

miehet.

�Niin ne sanoivat Danin lapset Michan papille. Mutta meinaatko sin�kin

sotaan menn�?� kysyi Tuppu.

�Se on tietty, miss�s kauha on muualla kuin padassa.�

�Tule istumaan t�nne vain ja anna nuorten melskata�, kehoitti Lukko.

�En min� ole nahkaani ennenk��n s��st�nyt�, sanoi rampa rehennellen.

��l� ole niinkuin ne, jotka paljon lupaavat, mutta eiv�t saa mit��n
aikaan, sanoo Syyrakki�, nauroi Tuppu. �Tule istumaan t�h�n kivelle
vain, Lukolla on t�ss� jo uudistupakoita.�

Koulumestari l�heni piippuansa kopistellen ja Lukko ojensi h�nelle

massinsa. Istuessaan kivelle h�n sanoi Tuppua katsellen:

�Moni kerskaa itse�ns� viisaudesta, mutta v�h�n siit� tiet��, sanoo

Syyrakki.�

�Niin, jottako min�?� kysyi Tuppu.

�Niin, ja moni muu.�

�Mutta et sin� piisaa mulle Raamatun tiedoissa.�

�Piisaanpa! Etp� sin� tiennyt sit�k��n viime sunnuntaina, ennen kuin

min� sanoin, miss� on Raamatussa, ett� ole vait ja pid� suus kiinni.�

�Mutta etp� sin� tiet�nyt sit� miss� Raamatussa puhutaan h�r�n

ruokkimisesta.�

Korpraali tunsi, ett� t�ss� on taas tulossa kova kinastus, ja koetti sen
t�hden pist�� v�liin:

�Henttulan Jussi-vainaja oli maksanut juoppo-pappi-vainajalle kerran

korttelin viinaa, kun oli saanut tiet�� miss� on Raamatussa se, ett� ole
vait' ja pid� suus kiinni.�

�Niin se antoi�, tiesi koulumestari, �mutta sitten sai tilaan

Kantolais-vainajalta puoli ruplaa rahaa ja tuopin viinaa. Meni n�et
sitten ly�m��n vetoa Kantolaisen kanssa, kun Kantolainen v�itti, ettei
Raamatussa niin ole.�

�Mutta mit� hittoa ne tuolla kyl�ss� noin huutavat, oikeinko ne

varustelevat niin kuin sotaa?� virkahti Lukko katsellen kyl�� kohti,
mist� h�m�r�ss� viel� erotti liikehtivi� ihmisi� ja kuului hajanaisia
��ni�.

�Varustavat ne�, tiesi koulumestari. �Pit�j�lt� on tullut kovia

uhkauksia, uhkaavat nyt uudestaan tulla hakemaan sit� Laitalan Valeen
morsianta.�

�Koko h�jy se oli se Valee.�

�Oli se. Kuulkaas kun akoillakin on ��nt�. Siell� on �ij�tkin

liikkeell�. L�hdet��n katsomaan.� Koulumestari nousi. �Antakaapas viel�
tupakkaa, ovatpa ne oikein hyvi�.�
�Tuos'on�, sanoi korpraali kohoten pystyyn. �En tied� viitsiik� t�ss�
vanhat l�hte� nuorten kisoihin. Min� puolestani olen tarpeeksi ollut
sellaisissa l�ylyiss�.�

�Niin, no mutta katsomaan.�

Jo rupesi uteliaisuus her��m��n Matin Tupussakin. Korpraali l�hti tupaan

takkia yllens� ottamaan. Muori antoi siell� kovaa rippi� ja k�ski �ij�n
kotona pysym��n. Mutta �ij� tuli vain naureskellen ja l�hti miesten
mukana. Akka melskasi viel� ovella, ett� kun eiv�t nuo vanhat, lahot
kantturat edes pysy paikoillaan y�lliseen aikaan, kun l�hdet��n juoksuun
kuin kolmitalviaat.

* * * * *

Kaikki kyl�n v�ki n�ytti olevan liikkeell�. Miehet varustelivat ja

valmistelivat aseita. Tyt�t ja poikaset kasasivat kivi� maantien ver�j�n
tienoille, miss� miehet aikoivat tulokkaita vastaan ottaa. I�kk�it�kin
miehi� liikuskeli joukoissa antaen nuoremmille kokemukseen perustuvia
neuvoja ja ohjeita. Toiset kiersiv�t paikasta toiseen Jumalan sanan
valossa arvostellen tappeluita, joille antoivat ankaran tuomion. Hek��n
eiv�t kuitenkaan suorastansa kohdistuneet tuomitsemaan
korvenloukkolaisia, vaan tarkoittivat n�ht�v�sti pit�j�l�isi�
tuomioillaan, ne kun olivat rynt��m�n puolella.

* * * * *

�Kas, tuollapa tulee korpraali!� huudahti er��ss� ryhm�ss� nuori mies,

jota toiset nimittiv�t Konnun Iikaksi. Joukossa oli vilkkaasti v�itelty
siit�, onko kanki vai puukko parempi ase t�llaisessa tappelussa. Lukon
kumppanit olivat jo n�ht�v�sti j��neet johonkin muualle, koska h�n tuli
yksin.

�Sanokaapa te, eik� puukko ole aina parempi ase tappeluissa kuin kanki?�
jatkoi Iikka, kun Lukko tuli l�hemm�ksi.

�Se riippuu siit�, mit� asetta on tottunut k�sittelem��n�, vastasi

soturi. �Ei koskaan kanuunamiehest� ole pajunettiin, eik�...�

�Joo�, keskeytti M�kilahden Kustaa, �kyll�, mutta ei Iikka eik� monikaan

meist� ole kuitenkaan niin hyvi� puukkomiehi� kuin pit�j�l�iset. Mutta
kangella, tuollaisella pihlajaisella tampiolla sit� vastoin!�

��lk�� viljelk�k��n puukkoa�, sanoi Lukko vakavasti, �sill� katsokaahan,

se on sellainen kalu se, ett� kun sit� suurissa tappeluissa k�ytet��n,
niin siin� tulee kohta murhia ja...�

�Tulkoon!� intoili muuan nuorukainen.

��l� sin� sellaisia!� nuhteli Lukko. �Olisiko sitten niin hauskaa tulla
tapetuksi tai tappaa muita, lapsiparka? Katsoppa, n�ill� k�sill� on
tehty nelj�toista miesmurhaa julkisella sotatanterella, mutta kyll� min�
ennemmin tahtoisin, ett� ne olisivat tekem�tt�, vaikka olivatkin vieraan
kansan miehi� ja valtakunnan vihollisia.�

�Mutta mit� niist� surraan?� nuoret miehet kyseliv�t.

�Voi lapset�, virkkoi vanhus ja kyynel ilmestyi silm��n. �Jos teist�

joskus tulisi oikeita sotilaita ja joutuisitte tappamaan ihmisi�, joille
ei teill� ole mit��n vihaa, kun saisitte kuolemaa katsoa vasten silmi�
sellaisella tantereella, jossa tuhannet miehet panevat alttiiksi
henkens�, jossa ei tapella vain leikin vuoksi, niin te ette en�� sanoisi
niin. Mit� n�m� teid�n tappelunne ovat? Joutavaa leikki�. Ja syyt,
joista te tappelette? Pojat, pojat, �lk�� ajatelko murhia, selk��n
antaminen on paikallaan. K�ytt�k�� vain kankia, niill� saa kyll�
annetuksi selk��n, mutta ei siit� kuole. Puukot sit� vastoin, ne ovat
pirun aseita ja pit�j�ll� on suuria puukkojunkkareita. Ly�k�� kangilla,
niin te pid�tte puolenne.�

* * * * *

Er��ss� ryhm�ss� keskusteli joukko i�kk��mpi� miehi�, muiden muassa

Hautalan Janne, sek� useita muita pit�j�lt� tulleita.

�Se on ihan varma tosi�, kuului M�kilahden Matti kiukkuisesti sanovan,

�ett� jos emme me rupea t��ll� rauhaa saamaan, jos t�nne vain aina
sotaretki� pit�j�lt� tehd��n, niin kasakat me vaadimme laitettavaksi!�

�Mutta nekin tulevat omille niskoille el�tett�viksi�, huomautti joku.

�Tulkoon! Ennen sit� nyt kasakan talossa el�tt��, kuin t�ss� iankaiken
seisoo tampio kourassa tappeluun valmiina.�

�V�h�tp� niist� oli hy�ty� tuolla Romppalahden kulmallakaan, kun niit�

siell� oli�, sanoi Hautalan Janne. �Ne pojat ja �ij� siell� niit�
pieksiv�t yksist� k�sin niin, ett� kasakoista ainakin pari tapettiin,
eiv�tk� ne lopulta en�� uskaltaneet pime�n aikana ollenkaan ulkona
liikkua.�

�Niit� pit�isikin kohta saada kokonainen komppania.�

�Joo, mutta t�llaisina, heikonlaisina vuosina ei niit� jaksettaisi

el�tt��. Muuten ovat ne aika j�nishousuja koko kasakat. Eiv�t ne uskalla
oikean miehen kimppuun k�yd� yksin eik� kaksin, muuta kuin joukolla.�

�Niin no, mit� niist� sitten on hy�ty�, sellaisista? Mutta kas noita
kakara-vekaroita tuossa! Niill� peijakkaillahan on puukot ly�tyn�
seiv�sten p�ihin? Pojat tulkaa n�ytt�m��n!�

Joukko puolikasvuisia poikasia tuli niittyaidan ylitse tielle Hautalan

Jannen luo.

�Kas t�llainen se on miehen ase�, virkkoi muuan n�ytt�en seiv�st�, mink�

nen��n oli puukonter� ly�ty, ett� siit� oli syntynyt ter�v�k�rkinen
keih�s. Useat miehet hymyiliv�t ymp�rill� tyytyv�isin� ik��n kuin
olisivat tahtoneet kerskuen sanoa: �Sellaisia ne ovat paimenpojat meid�n
kyl�ss�!�

�Kas tuohon tutkaimeen se t�n� y�n� norastetaan Karhun Esa niin kuin
silakka!� muuan toinen rehennellen virkkoi samanlaista asetta n�ytellen.

P��t� v��nt�en rupesi Hautalan Janne vihdoin sanomaan:

�Ei hiidess� tuota, eiv�t n�m� ole lasten kaluja!�

�Ei, ei ne lasten kaluja ole, kyll� ne ovat oikein miehen aseita ne�,
todisti muuan kyl�nmiehist� naurahdellen.
�Mutta miehet, ei lapsia sovi n�iden aseiden kanssa p��st�� tappeluun...
Ajatelkaahan nyt v�h�n, sill�...�

�Se ei ole tarkoituksenakaan�, oikaisi M�kilahden Matti. �N�m� pojat ne

vain touhuissaan niit� rakentelevat ja niiden kanssa vehkeilev�t. Mit�
kakarat sellaiseen; se nyt ei tule kysymykseenk��n.�

�Vai ei!� huusi parikin poikasta. �Ilman meit� te ainakin saatte

selk��nne.� Pojat rupesivat hyppim��n ja kiljahtelemaan.

�Pois ne otetaan niilt�, muuan vanhahko mies virkahti, tarttuen jo

er��seen keih��seen.

�No ei!� kirkui poika ja tempoi asettaan. Toiset l�htiv�t pakoon

keih�ineen. P��sty��n pellolle kappaleen matkaa alkoivat sielt� miehille
hyp�hdellen kerskua ja h�rn�ill�.

�Nuo juutalaiset!� miehet paneskelivat ja nauroivat. Muutamat

valmistausivat poikain per��n menem��n, mutta toiset arvelivat sen
vaivan turhaksi, v�itt�en, etteiv�t nuo kuitenkaan uskalla tappeluun
tulla. Ja siihen se j�i.

Siihen tuli nyt Laitalan Valee hiljakseen k�vellen, ilman mink��nlaista

asetta.

�Mutta eih�n sulia, mies, ole k�tt� pitemp��?� set� muistutti.

�Noo, kyll�h�n ly�p� aseen saa, jos se sikseen tulee.� Naurettiin.

Tuohan oli niin Valeen kaltaista: nytp� tulee sinulle pakko n�ytt��
kurssiasi.

Joku oli ruvennut ryyppyj� tarjoilemaan ja pullo kulki miehest� mieheen.

Naisv�ki oli vet�ytynyt jo likimm�isiin taloihin, miss� alituiseen

t�ht�iliv�t ulos milloin alkaisi pit�j�l�isten joukko n�ky�. Muutamia
heist� kuitenkin silloin t�ll�in kuljeskeli ja kierteli miesjoukoissa
ulkona, mik� mill�kin asialla. Muuan nuori vaimo nyhj�isi miehens�
erilleen ja rupesi t�t� pyyt�m��n, ett� l�htisi kotiin. Sanoi
pelk��v�ns�, ett� jos tulee murhia ja ... mihin h�n sitten lasten kanssa
joutuu. Mutta mies vain nauroi, sanoi ett� ei suinkaan h�n ole mik��n
akka, ett� suotta antaisi itse��n tappaa. K�ski muijan menn� mukulain
luokse kotiin ja palasi itse takaisin joukkoon.

Aamuy�st� alkoivat joukot jo k�yd� levottomiksi. Eik�h�n niit� tulekaan?

kyseltiin. Mieliala tuntui sellaiselta kuin ep�ilem�tt� on pitojen
valmistajalla, joka saatuansa kaikki kuntoon, huomaa ettei vieraita
tulekaan. Eritt�inkin miehet sellaiset, joista tiettiin, ett� ne ovat
varsin kernaita k�ytt�m��n j�niksen passia, ne vasta melun pitiv�t.

��h!� huusi kyl�n r��t�li Salonen, �olisivat nyt tulleet, niin...!� H�n
matkasi rautatiel�isell� kangellaan aitaan ett� r�j�hti. �Tuhatta
laivaa!�

�Mit�?� kysyttiin koiruuksillaan.

�Mit�!� huusi r��t�li vimmoissaan. Sappi oli n�et niin t�ysi, ettei
saattanut edes sanoa, mit� oikein olisi tehnyt.
Toisaalla muuan pikkuruinen, Nymanni nimelt��n, hammasta kiraten v�itti
ja vannoi, ett� pelkureita ne ovat ne pit�j�l�iset, sill� h�n oli itse
er��n kerran ajanut tanhualle koko kisav�en. Juttu oli tosiper�inen
siihen m��r��n, ett� h�n oli riehunut naisten keskell� ulkona, kun
miehet tappelivat sis�ll�. Tyt�t olivat ottaneet h�net kiinni ja
ruvenneet sulkemaan sikol�ttiin. Mutta mies on aina mies: h�n sai puukon
tupestaan ja tyt�t l�htiv�t vilist�m��n edell�. Ja silloin h�n teki tuon
kuuluisan uroty�ns�.

�Ja min� kriivoin� (puukolla nimitt�in), jatkoi Nymanni, �niin ett�

ovipieli�kin min� kriivoin!�

�Joo, kyll� se on ollut miest� t�m� Nymanni, mutta kaikki sekin rupeaa
olemaan.�

�Kaikki? Tule koettamaan!�

T�m�p� vasta haaste! Toinen kuin hongantyvi, toinen ... h�n olikin niin
ihmeen pikkuinen! Mutta h�nt� kun oli aina narrattu, annettu voittaa,
eletty miehen kuin lapsen kanssa, siit� tuo uhma.

�Koettakaa! Kyll� min� Nymannin takaan!� kehoitettiin.

�Jos vain luulet olevasi paree kuin min�, niin saat kohta paikalla
koettaa!� kiljui Nymanni. �Kyll�h�n sulla sit� oikoista voimaa on, mutta
luonto se on joka kominteeraa ja klippari liikunto.�

Hongantyvi nauroi:

�En min� uskalla�, sanoi. �Mutta jos nyt sent��n koetetaan!�

Niin koetettiin rinnuspainia ja hongantyvi kaatui alle.

�N�etk�s poika, ett� is�n kourat ne ovat n�m� kourat!�

Hongantyvi nousi nauruansa pid�tellen.

�Kas juupelia!� ihmetteli, �en min� olisi uskonut tuota.�

�Viel�k� koetetaan, ett� tulet vahvemmin uskomaan?�

�Nyt!... nyt!... nyt!...�, alkoi kuulua joka taholta kiivaita

huudahduksia.

�Hiljaa! hiljaa!� Korvat kaikkialla teroittuivat kuulemaan tuolta mets�n

sis�st� kuuluvia ��ni�, noita merkillisi� ��ni�, jotka muistuttivat niin
el�v�sti peikkojen juhlap�iv�llisi�.

�Nyt tulevat!�

�Miehet! Pannaan hirsi ver�j�n p��lle!�

�Kaikki seisomaan kahden puolen tiet�!�

�Niin, ett� joka tulee ver�j�st�, saa k�yd� katul��pin l�pi!�

Yht�kki� oli syntynyt tavaton liike. Ei kukaan en�� pysynyt paikoillaan,

veri n�ytti liikuntoelimiss� levottomasti mellehtiv�n.
Laitalan Valeesta oli levollisuus kadonnut h�nest�kin. Aidasta jo
kiihke�sti irralle paksua aidasta kiskoi.

�Valee hoi!� kuului v�h�st� matkaa pellolta ruikuttava ��ni.

�No? kuka se on joka huutaa?�

�Tule t�nne, saat mun kankeni.� Valee meni sinne p�in ja l�ysi Nymannin
vaikeroimassa pellon pientarella.

�Voi ... kuule...! Katso kun on kenk� hieronut jalkaani! Panin kuivetut
keng�t, ja ne hieroivat... Kuule, saat ottaa t�m�n mun kankeni. Katso,
se on hyv�, tuoretta pihlajaa. Mulla on viel� kaksi kotona. Kuule, mun
t�ytyy k�yd� muuttamassa keng�t, min� otan sielt� uuden.�

�No, no, kyll� t�m� hyv� on!� Valee jo kiirehti aseineen pois.

�Kyll� min� tulen kohta, kuule...! min� juoksen.�

Mets�st� kuuluva meteli l�heni yh�. P�iv� alkoi jo hiukan sarastaa,

niin ett� n�k�piiri, joka kuun kadottua taivaslaelta oli kovin
supistunut, alkoi taas laajeta. Miesjoukko oli asettunut ver�j�n eteen
kujaan tien t�ydelt�. Poikittain tien yli, toiselta aidalta toiselle,
oli nostettu paksu hirsi. Hiljaa ja asemillaan eiv�t miehet kuitenkaan
seisoneet, vaan levottomina tungoksessa edes takaisin seuloivat. Jotkut
yrittiv�t joukon etup��h�n ��nekk��sti pelottomuudestaan kerskaten,
toiset taas salamyhk��n, mik� minkin tekosyyn varjolla, per�joukkoon
pyrkiv�t, mutta niit� ei ollut aivan monta.

Jo kopistivat Hautalan Janne, M�kilahden Matti ja moni muu tuhat

piipuistaan ja pistiv�t ne taskuihinsa. Vakava, jonkinlaista
harvinaisempaa tunteellisuutta ilmaiseva katse teroittui mets�st�
kuuluvaa meteli� kohti. Miehi� seisoi jo koottujen kivil�j�inkin ��ress�
pelloilla.

�Per�ytyk�� v�h�n harvemmalle!� kuului Hautalan Jannen ��ni. �T�ss�

ollaan niin tihe�ss�, ett� on toinen toisensa tiell�. Niin, ja jos ne
rupeavat tulemaan t�nne aitain yli eik� ver�j�st�, niin antaa niiden
tulla pelloille asti. �lk�� menk� aidan yli ly�m��n, ei siit� sovi ly�d�
kunnollisesti ja siin� ne voivat hyvin helposti pist�� puukolla.�

Neuvo hyv�ksyttiin jotenkin yksimielisesti, vaikka kyll� kuului

vastav�itteit�kin. Naisia n�kyi et��mm�ll�, kartanojen ja rakennusten
luona parvittain seisoskelemassa.

Ensimm�iset hevoset rynt�siv�t ulos mets�st�. Korvenloukkolaisten taaja

parvi �l�hti kuin yhdest� suusta kamalan �l�hdyksen, joka kohta, kuin
v�syneen� v�reillen haipui odotellen synkk��n hiljaisuuteen. Sit�
vastoin tulijat mit� kirjavimmalla tavalla r��kyiv�t ja melskasivat,
kunnes yht�kki� pid�ttyiv�t kappaleen matkan p��h�n ver�j�st�. Miehet
siell� kokoutuivat rattailtaan yhteen parveen, arvattavasti
neuvottelemaan rynn�kk�suunnitelmasta. Korvenloukkolaiset sill� aikaa
seisoivat hiljaa odotellen. Muutamia kerskailevia haukkumasanoja
vaihdettiin kahden puolen.

�No mit�, mit� sen p�it�k�! Miksi ette aja?� kyseli Karhun Esa, joka
soukalla tiell� vihdoin vaivoin p��si etujoukkoon. Kaikki heti
rynt�siv�t h�nelle, kuin johtajalle, selitt�m��n:
�Siell� on hirsi ver�j�n p��ll�, eik� siit� p��se! Mik�h�n hiisi...?�
Muuten muka tietysti ei olisi ollut mit��n estett�. Ai, miksi nyt, juuri
nyt keksiv�t tuon hirren? Mit� hy�ty� nyt on viikatteista?

�Hirsi!� Esa tirkisteli ver�j�lle, mittaillen jaksaisiko musta siit� yli

hyp�t�.

�Menn��n ottamaan hirsi pois!� h�n huudahti. Toiset katselivat

h�mm�stynein�, ett� oikeinkohan se totta tarkoittaa?

�Menn��n!� moni jo sanoi.

�Tulkaa�, huudettiin ver�j�lt�, mihin puhe jo oli kuulunut. Tuo

huudahdus sai rynt��j�t hiukan levottomasti liikahtamaan ja vakavammin
k��nt�m��n huomionsa ver�j�n takana seisovaan miesjoukkoon.

�Tulkaa pojat!� kuului ver�j�lt� yh� uhitellen.

Karhun Esa iski mustaansa, lenn�tti ver�j�lle, kiljahti siin�, k��ntyi

takaisin ja hypp�si alas sel�st� toisten luona.

�Nyt menn��n pojat!� H�n etsi er�ilt� rattailta kankensa, katsoi ett�
puukko oli povitaskussa.

�Menn��n vain!� Joukkoon liittyi Iikan Antti, Kuivasen Ella ja muutamia

muita. Toiset j�iv�t viel� j�ljelle varustellen aseitaan.

Korvenloukkolaiset seisoivat noin nelj�n sylen p��ss� ver�j�st�. Mutta

n�hty��n, ett� toiset alkoivat l�hennell�, alkoi siit�kin miehi� liikkua
eteenp�in, M�kilahden Matti ja Hautalan Janne etup��ss�. Juuri kuin
ep�illen pid�ttyiv�t rynt��j�t. Jotakin tekosyyt� etsien rupesi Karhun
Esa mellastamaan per�ss� tuleville.

�Jos on asiaa, niin tulkaa l�hemm�ksi!� huusi M�kitalon Matti ja l�i

kangellaan ver�j�npuolaan.

�Odota!� huudettiin vastaan. Muutamat siell� jo tasajalassa

hyp�hteliv�t.

Laitalan Valee oli pysynyt hiukan et��mm�ll�, eik� ollut niiden

joukossa, jotka etunen�ss� ver�j�lle riensiv�t. H�nen vieress��n seisoi
M�kilahden renki-Heikki, h�n, tuo hongantyvi.

V�hitellen alkoivat Valeen silm�t kiihkoisasti hehkua, kun t�ht�ili

ver�j�n toiselle puolen.

�No mutta�, ��nn�hti h�n vihdoin, �eiv�th�n ne vain pelk�� niin, ett�
l�htev�t pakoon ennen kuin... L�hdet��nk� Heikki?�

Hongantyvi oikein s�ps�hti, kun tuo rauhaisa, ennen melkein

pitk�piim�inen mies niin kamalan hurjasti liikahti. Mutta sep� h�nenkin
elementtins� her�tti.

�Menn��n!�

Alkoivat juosta ver�j�lle. Kaihoten antoivat toiset tilaa, toiset

riensiv�t per��n. Kahden puolen ver�j�� viel� seisoskeltiin ja
kerskaillen piiskattiin kangilla maata ja aitoja; joskus kyl�l�iset jo
ver�j�llekin iskun antoivat.
Valee ja Heikki hypp�siv�t ver�j�n yli.

�Poika!� huudahti set�, kun �kk�si Valeen. ��ni takertui kurkkuun, kuin
jonkin hirve�n tapaturman sattuessa ihan silm�in edess�. Samassa h�n
teki vaistomaisen liikkeen, juuri kuin tahtoen est�� Valeeta menem�st�.
Mutta se oli jo my�h�ist�... Siell� iskettiin kangilla jo kahden puolen.

Kyl�l�isten joukot rynt�siv�t aidoille kuin varikset hyppien yli. Aidat

romahtivat maahan. Sill� v�lin jo oli Heikin ja Valeen ymp�rille
ker�ytynyt piiriin pit�j�l�isten taaja parvi. Kirkuen ja meluten
ahdistettiin heit� joka puolelta. Puukkoineenkin jo koettivat muutamat
l�hennell�, mutta taajat kangen iskut pid�ttiv�t heit� tarpeellisen
matkan p��ss�.

Mutta kohta tuli apuakin. Korvenloukkolaisten lauma iski p��lle joka

taholta. Tappelijat levisiv�t tien kahden puolen oleville
s�nkipelloille, miss� sattui ryhm�kohtauksia ja parikohtauksia. Niist�
johtui edell� juoksuja ja takaa-ajoja. Koko vainio tuli siten
tappelukent�ksi ja siin� viel� seisovia kuhilaita k�ytettiin
suojeluspattereina, joiden ymp�ri per�kanaa useammat parit kiersiv�t.
Puukot, joita pit�j�n pojat olivat ensin aikoneet k�ytt��, katosivat
v�hitellen pois, joten kanget ja tervapiiskat j�iv�t yleisimmiksi
aseiksi.

Melske oli suurenlainen. Pimeydenruhtinaan nimi monenlaisissa

toisinnoissa kaikui yli kaiken sotahuutona, tunnussanana, johon sitten
mit� monenv�lisin joukko yksityisi� sapenpurkauksia sekaantui.

Hevoset olivat omin valloin tiell� joutuneet tappelukent�n piiriin.

Peloissaan ne vavahtelivat ja hirnahtelivat, liikkuivat v�hitellen
ver�j��n asti, mihin tie p��ttyi. Siin� olisivat kenties seisoneetkin,
mutta joku korvenloukkolainen ohi kulkiessaan iski kangellaan er�st�
hevosta, joka siit� pillastuneena laukkasi yli ojan pellolle. Siit�
kaikki hevoset s�ik�htyiv�t niin, ett� h�mm�stytt�v�ss� sekasotkussa
lenn�htiv�t rattaineen hujan hajan. Muuan k�rrynaisaan k�ytetty viikate
tunki er��n vaaleanharmaan kauniin ratsuhevosen mahaan. Ori p��sti
kamalan ��nen. Aukko tuli ammottavan suuri, sis�lmykset sielt� valuivat
ulos. Kamalasti valittaen koetti ori viel� juosta eteenp�in ja tallasi
sis�lmyksi��n jotka roikkuivat maassa ja pala palalta j�iv�t kavioiden
sotkemana j�ljelle. Tappelijatkin sen jo huomasivat ja kiintyiv�t
katselemaan.

�Tpruu!� huusi muuan nuori poika, joka itku kurkussa l�hti tappelun
kuohinasta yll�tt�m��n kiinni kaunista hevostaan. Mutta samassa kuin h�n
ehti oriin luokse, loppuivat sen voimat: se suistui p�� edell�
pellonojaan ja j�i siihen viimeisi�ns� korahdellen. Pojalle k�vi niin
s��liksi is�ns� kaunista hevosta, ett� purskahti itkem��n ja kumartui
nostamaan ojasta sen kaunista p��t�, jossa silm�in tulinen loiste jo
alkoi sammua. Samassa juoksi ohi muuan korvenloukkolainen ja iski
kangellaan poikaa. Sanaakaan �l�ht�m�tt� putosi h�nkin makaamaan
poikittain hevosensa kaulan p��lle.

Koottujen kivilajien luona h��riv�t kyl�n paimenpojat ahkeraan

lenn�tt�en kivi� hevosjoukkoihin. Miehi� ei sopinut heitell�, olisi pian
oman kyl�l�isiin sattunut.

Tappelu oli muuttunut paoksi ja takaa-ajoksi: kierrettiin kent�ll�

kuhilaitten ja hevosjoukkojen ymp�ri parittain, milloin takaa-ajajana
oli korvenloukkolaisia, milloin pit�j�l�isi�. Siten oli myll�kk� saanut
v�h�n lauhkeamman luonteen, sill� iskut eiv�t en�� niin alituiseen
osuneet eik� kohti sattuneet. Mutta tuimasti siin� viel�kin oteltiin.
Valee iski oikeaan ja vasempaan, ei kuluttanut voimiaan takaa-ajossa
eik� edell�juoksussa, l�i toista jo kun toinen pakoon l�hti. Viel�
pelottavampana liikkui Hautalan Janne tervapiiskoineen, jonka edest� jo
pelkojaan useimmat pakoon lipittiv�t.

Mutta ilmaiseksi eiv�t ly�neet korvenloukkolaisetkaan. Iikan Antin

kamala kanki, jonka p��h�n oli joukko hevoskeng�n nauloja taottu,
liikkui kuin kuoleman sanansaattaja. Kauhistuen sit�kin paettiin, tuota
asetta, joka melkein joka iskulla miehens� maahan masensi. Puukkoonsa
oli uudestaan turvautunut Karhun Esa. Miss� h�n likelle p��si, siell�
aina kipeit� �l�hdyksi� kuului ja veriset j�ljet osoittivat h�nen
kulkuteit��n.

Taistelu oli hetkisen kest�nyt, kun ensimm�iset pit�j�l�iset tantereen

j�ttiv�t ja k�p�l�m�keen mets��n l�htiv�t. Isohkolla ylivoimallaan
olivat korvenloukkolaiset heti alussa hyv�sti voitonpuolella, mutta
sittenkin panivat pit�j�l�iset pakoa vastaan. Mutta kun ensimm�iset
mets��n katosivat, silloin heikkouden tunne toisetkin jo siksi valtasi,
ett� riensiv�t per��n toinen toisensa j�lkeen. Vasta viime tingassa
Karhun Esa tapasi Valeen. T�m� juuri harppaili innoissaan er��n
pakenevan per�ss� ja hoivasi kangellaan, joka t�p�ht�en, esinett��n
kohtaamatta koski maahan. Siin� hyp�hti Esa takaap�in ja ty�nsi
puukkonsa Valeen selk��n. Valeelta p��si tuskallinen huudahdus. Juuri
kuin Esa olisikin vain odotellut saavansa tuon tehd�, alkoi h�n heti
paeta mets�� kohti mink� kintuista p��si, sill� toisia
korvenloukkolaisia jo l�heni arveluttavissa aikeissa. Esa juoksi
sellaisella nopeudella, ett� takaa-ajajat, joita useampia heti l�hti
liikkeelle, pian j�ttiv�t yrityksens� siihen.

* * * * *

Aamu alkoi valjeta. Jo tappelun kiivaimman tohinan tauottua alkoi kyl�n

naisv�ki likemm�ksi pyrki�. Siin� oli j�lki� kuin sotatantereella
ainakin. Mik� miehist� viel� p�kerteli puoli taintuneena, mik� hoiteli
haavojaan, mik� ontuen yritti kyl��n p�in. Mik� valitteli, mik� kiroili
ja uhkasi, mik� muuten jotakin sanoi.

Laitalan Valeen haava ei ollutkaan aivan suuri, sill� puukko oli

sattunut lapaluun p��lle ja siin� tehnyt ainoastaan ruman viilteen.

Kun nyt ruvettiin tarkastamaan, l�ydettiin kaikkiaan kymmenkunta hyvin

pahasti haavoitettua, joista puolet kykenem�tt�mi� itse liikkumaan.
Tunnetuimpia niist� olivat M�kilahden Matti, joka kangen iskusta oli
n�ht�v�sti tainnuksiin mennyt; Kuivasen Ella, jonka p�� ja kasvot olivat
tervapiiskalla niin runnellut, ettei h�nt� olisi tuntenut muusta kuin
vaatteista; Iikan Antti, joka ei jalkansa t�hden mihink��n p��ssyt,
poskessa sen lis�ksi oli puukon haava. Ensinn� luultiin useampia
kuolleiksi, mutta kun niit� ruvettiin liikuttamaan, huomattiin
kaikissakin olevan viel� henki tallella. Henke�ns� ei siis menett�nyt
muut kuin tuo kaunis, harmaa ori, sill� nuorukainen, joka sill� oli
ajanut, virkosi eloon sekin. N�iden haavoitettujen joukossa oli enempi
puoli pit�j�l�isi�, v�hempi korvenloukkolaisia. Mutta ne korjattiin
kaikki hoitoon, yst�v�t ja viholliset.

Kun viel� ne pit�j�l�isten hevosista, jotka olivat n�kyviss�, oli

korjattu kyl��n, j�i ottelukentt� autioksi siksi, kunnes paimenpojat
taasen ehtiv�t sinne �skeist� tappelunrymin�� matkimaan ja
osoittelemaan.

TOINEN OSA

PAKOLAINEN

Aamu oli valjennut. Karhun Esa l�ysi itsens� mets�st� makaamasta

huohottaen rontossa, johon oli kaatunut. Uupumuksesta puoliksi
taintuneena oli h�n siihen k�pertynyt. Kun kaatui kerran pitk�lleen,
tuntui tuo asema niin hauskalta ja levoittavalta, ettei mist��n hinnasta
olisi tahtonut siit� luopua. Lev�tty��n siin� puolisen tuntia kohosi h�n
yl�s. Suuri puukko, joka kimalteli punaisesta verest�, oli viel�
k�dess�. Vasta yl�snoustessaan h�n n�ht�v�sti tunsi kipua: p��t�
huimasi, ett� v�h�ll� oli kellisty� uudestaan kumoon, vasemmassa k�dess�
oli puukon haava, josta viel�kin runsaasti tippui verta, ja koko k�si
oli melkein tunnoton.

�Voi tulimmainen!� H�n p��sti sarjan syd�mellisi� kirouksia, heitti

puukon maahan, tarttui oikealla k�dell� haavoitetun k�den ranteeseen
tuskallisesti siit� puristaen.

�Voi tulimmainen!�

H�n k�perteli kuin suurissa tuskissa ainakin, mutta enemm�n lie se

tapahtunut tappelussa saadun tappion kuin kivun johdosta. Sit� ainakin
saattoi otaksumaan sekin, ett� h�n taas tempaisi puukon maasta, kiljahti
tutulla, villill� tavallaan ja rynt�si er�st� suurta kuusta vasten,
jonka kylke� puukolla vimmoissaan viileskeli. Itse�kin alkoi ehk�
kyll�stytt��, kun ei vastus v�hint�k��n aristellut, koska taas yht�kki�
iski puukkonsa pehme��n sammaleeseen p�ineen p�ivineen ja kamalasti
ulehtien: �voin sun, voi sun�, heitt�ysi pyllyilem��n maahan.

Se oli tuskaa se. Varmaan olisi vihamieskin s��linyt, jos olisi n�kem��n
sattunut. Mutta ei sit� kukaan n�hnyt, yksin h�n sai teutaroida ja
sappeansa tyhjent�� j�ykk��, tunnotonta luontoa vastaan.

Siten aikansa teiskaroituaan h�n kuuli mets�st� yht'aikaa pari hevosen

hirnahdusta. Esa kohotti p��t��n, kuunteli tarkemmin ja l�hti k�velem��n
sinne p�in. Noin parikymment� sylt� siit�, miss� h�n oli maannut, l�ysi
h�n hevosen, jonka heti tunsi er��n kumppaninsa omaksi. Hevonen oli
hiukan arka, mutta antoi kuitenkin itsens� kiinni. Esa oli niin
ihastuksissaan odottamattomasta l�yd�st�, ett� pakkausi suutelemaan
hevosta. T�m� ei siit� kuitenkaan v�litt�nyt, vaan veti turpansa pois ja
p�rskyi tyytym�tt�m�sti, sill� Esa l�yhk�si viel� viinalle. Miekkonen ei
t�st� el�imen ylenkatseesta kuitenkaan kovin pahastunut, vaan puhutellen
sit� yst�v�llisesti l�hti taluttamaan ohjaksen palasesta, mik� viel� oli
suitsiin j��nyt, mets�n l�pi p��st�kseen tielle. Se ei ollutkaan varsin
kaukana. H�n laittoi toisen ohjaksen vy�hihnastaan, leikkasi puusta
paksun kepin ja nousi selk��n.
Kappaleen matkaa ajettuaan n�ki Esa tiell� koossa joukon tovereitaan.
H�nell� jo vilahti ajatus mieless�: ajaako ohitse sanaa virkkamatta,
niin p��see t�ll� hevosella kotiin... Jos sen omistajakin on tuolla,
niin tahtoo pois. Mutta synti olisi antaa noiden pelkop�ksyjen p��st�
ilman muutamaa kovaa sanaa. H�n seisautti heid�n luokseen.

Ensi alussa tuli jokaisesta suusta niin monenlaista yht'aikaa, ett�

siit� oli mahdoton saada muuta selv�� kuin sen, ett� t�ss� oli joukko
miehi�, jotka olivat k�rsineet ��rett�m�n *v��ryyden*. Mutta
ensimm�isess�, ihan *ensimm�isess�* tilassa se *kostetaan*. Kullakin oli
p�tev�t erikoissyyt pakoon l�htemiseens�; milt� oli aseet tulleet
�loppuun piiskatuiksi�, milt� kangenisku oli vienyt �t�rm�n� k�dest�
jne. Korvenloukkolaisia oli ollut �kymmenen kertaa� enemm�n heid�n
luulonsa mukaan. Koko loukon miehet ja viel� pit�j�n pahimpia is�nti�
suuri joukko kaupan p��lle, -- kertoivat ja uskottelivat itse�ns�.

�Mutta kos-te-taan!� Tuo sana tuntui ik��n kuin synkk�mielisess�

s�vellyksess� verhoovan koko keskustelun ja peitt�v�n sen kamalaan
syleilyyns�.

Mutta ket�h�n sinne j�i, sinne tappelukent�lle? Mahtoiko siell� tulla

monta murhaa? Keskustelu tuli siit� alakuloisemmaksi, n�kyiv�t hekin
panevan jotakin merkityst� sille, ett� mahdollisesti useampia olisi
temmattu tuonentuville. Parhaimpia miehi� oli j��nyt, Iikan Antti ja
Kuivasen Ella. Ei Antti ainakaan viel� �sken ollut kuollut, muutamat
tiesiv�t n�kem�ns� johdosta kertoa, mutta Ella? Ei kukaan tiennyt
h�nest� niin mit��n. Jollei ollut jo aikaisemmin pyyhkinyt pakoon? Ei se
Ella niin l�hde, ei. No mutta kun se sit� morsiantansa niin... Vaikkapa.
Mutta olikohan se Santra siell� Laitalassa?

Sit�p� ei kukaan osannut sanoa.

-- Voi turkanen, jos t�m� reisu olisi onnistunut, niin siit� olisikin
tullut v�h�n komea juttu! -- �lk��s muuta, saakelit! -- Eik� sit�
Santraa Ellallekaan niin vain olisi annettu. -- No, ei, hui, hai,
olisihan t�ss� muitakin.

�Esimerkiksi t�llainen poika!� Karhun Esa r�yh�ht�en huudahti.

�Niin, sellainenkin kyll� kelpaa!�

Mutta uudelleen k��ntyi puhe mahdollisesti murhattuihin tai

haavoitettuihin. Niist� haavoista, mit� heill� itsell��n oli, ei juuri
mit��n puhuttu, vaikka nekin kyll� olivat sen muotoisia, ett� nykyaikana
sellaistenkin t�hden jo tohtoria etsit��n. P�ivitettiin ment�isiink�
takaisin hakemaan niit�. Mit�s se hy�dytt�isi? Tulisi vain uusi tappelu
ja -- sinne ne j�isiv�t. Ei kukaan sanonut, vaikka ep�ilem�tt� jokainen
sit� ajatteli, ett� mahdollisesti tulisi my�skin -- uusi tappio. Kyll�
Karhun Esassa ja parissa muussa olisi ollut miest� l�htem��n, mutta kun
kaikki muut l�iv�t koko puuhan maahan, niin siihen se j�i. Viimeinen
keino siis oli antaa tietoa niiden kotiin, ett� tiet�v�t noutamaan
menn�. Karhun Esalle, jolla oli hevonen, annettiin velvollisuudeksi
tietoja vied�, he muut, kun k�ym�jalassa tulevat, eiv�t niink��n pian
ehdi.

Esa kirosi ja vannoi, ett� h�n ei ik�n� mene sellaisia murheen ja

samalla h�pe�n sanomia viem��n, antoi hevoselle iskun ja l�hti. Toiset
huusivat ja kirkuivat per��n, mutta Esa ei mit��n kuullut.
Ja huimaa vauhtia h�n riensi ripe�ll� ratsulla. Jo kiid�tti ohi
murrosten, miss� y�ll� oli ensimm�iset uroty�t tehty. P�iv�n valossa
n�ki nyt nuo valtaiset puukasat, jotka siin� hujan hajan heitettyin�
remottivat kuin mik�kin valloitettu varustus. Maantien kamara, joka
raiteiden v�liss� rauhallisilta kulkijoilta oli ruohittumaan p��ssyt, --
kun ei pit�j�l�isill� viel� ollut her�nnyt aavistusta t�m�n tien
varsilla l�ytyv�in mainioiden kasvimaiden povessa makaavasta kullasta,
-- oli nyt ravalle tallattu. Se n�ytti kuin peikkojen tanssikent�lt�
t��ll� rauhallisen, alkuper�isess� viattomuudessaan lep��v�n luonnon
helmassa.

Esa pid�tti ratsuaan. Y�llisen kahakan muisto her�si h�ness� el�v�sti.

Silmist�, joista t�h�n saakka oli loistanut jonkinlainen toivottomuuden
ja pettymyksen synkk� ilme, leimahti taas innostuksen tulinen lieska.

�Ket�h�n ne kaikki olivatkin?� h�n vahteja tarkoittaen ��neen virkahti,

suu hymyss�.

Hetkisen aikaa py�r�hdelty��n ja n�ht�v�sti muistissaan ihailtuaan t�ss�

ottelussa saatua voittoa l�hti h�n uudestaan ajamaan. V�h�n matkan
p��ss� tuli eteen pienehk� niittyaukea, jonka toisella laidalla Esa
�kk�si oman heponsa rauhassa sy�m�ss�. Sep� vasta l�yt�! Kuinkas moni
muu sielt� omalla hevosellaan kotiin tulee!

Pian oli h�n muuttanut suitset oman mustansa p��h�n. Olisi mieluisasti
toisenkin hevosen mukaansa vienyt; olisi ollut niin uljasta tulla sielt�
kahdella hevosella, kun muut, ep�ilem�tt� kaikki, tulivat
jalkapatikassa. Mutta kun ei ollut mit��n keinoa saada toista per�ss�
seuraamaan, heitti h�n sen siihen ja l�hti omalla mustallaan
lenn�tt�m��n. Hevonen, joka oli tielle j�tetty, katsoi hetkisen ik��n
kuin kummissaan menevien per��n. Hirnahti sitten tyytyv�isesti juuri
kuin olisi tahtonut sanoa: �sama se!� ja poikkesi tiepuoleen sy�m��n.

Jo sivuutti Esa taloja ja kyli�. Kirkkopukuisia ihmisi� oli muutamia

tiell� kulkemassa Herran temppeliin, sill� t��lt� p��st� pit�j�� oli
sinne pitk� matka. Jo et��lt� ihmiset syrj��n v�istyiv�t, kun kuulivat
lujan hevoskavioiden paiskeen. Jo valuivat hikipisarat valtaisina
vaahtokokkareina alas mustan kylki�, mutta se n�ytti melkein nauttivan
t�st� hurjasta menosta. Kulkijoita sivuuttaessaan Esa aina jotakin
huudahti hevoselleen, ik��n kuin t�m� viel� olisi sellaisia kiihottimia
tarvinnut. Ja ihmiset, jotka kirkkoon meniv�t, kallistelivat
surullisesti p��t�ns� ja virkkoivat:

�Hyv� Jumala, mit� tuostakin vihdoin tullee!�

Tunsivathan kaikki h�net.

�Saas n�hd�, jatkoivat arveluitaan, �eik� siin�kin viel� tule is�in

pahat teot lasten p��lle. Kyll� Jumalan rankaiseva k�si tuohon ulottuu.�

�Kyy-yll�.�

Ja kyliss� juoksi miehi� ja naisiakin tielle katsomaan.

�Karhun Esako se siin� meni?�

Se oli mennyt, tiettiin.

�Ajoi kuin ilmassa.�

�Sill� on hyv� hevonen, sill� h�jyll�.�

�Hevonen ja mies kuin yhteen valetut.�

�Mutta kuinkahan lie Korvenloukolla k�ynyt?�

T�m� oli kysymys, jota ahkerasti pohdittiin, josta v�iteltiin ja

arveltiin, ett� kyll� ne siell� kummia ovat tehneet. Tuntui puheista,
ett� useat olisivat suoneet korvenloukkolaisten voittaneen, toiset,
useimmat taas pit�j�n poikain. Mutta melkein kaikkien puheista kuulosti
silt�, ettei kukaan olisi tahtonut luopua huvista saada kuulla Karhun
Esan tehneen jotakin kamaloita, �sill� se poika se on kumminkin ensin,
edell� kaikkien muiden�. Niin ne kehuivat, osalta heist� tuntui kovin
ik�v�lt�, korvaamattomalta vahingolta, ettei ollut ennen tielle ehditty
ja saatu pid�tt�� sit� �itse��n�, ett� olisi saatu tiet��...

N�m� uteliaat ryhm�t olivat kokoelmia kyl�in v�est�st�, renkej� ja

is�nti�, joilla ei ollut kiirett� kirkkoon, eiv�t olleet her�nneit�,
eiv�tk� luontaisista syist� ahdasmielisi�, vaan olivat aikansa lapsia,
jotka saattoivat syd�mest�ns� iloita jokaisesta rohkeasta, karskista ja
raa'astakin teosta, mik� tehtiin ja mik� miehuutta heid�n k�sityksens�
mukaan osoitti.

Esa oli kiit�nyt ohitse kuin meteori, jota mieluisasti olisi enempikin
aikaa katseltu ja ihailtu.

Kun Esa ajoi kirkon ohi, poikkesi juuri h�nen edess��n tielt�
kirkkotarhaan seurakunnan kappalainen Mallenius, paikkakunnan
her�nn�isyysliikkeen innokas, ponteva johtaja. Esan silm� kohtasi papin
ter�v�n, vakoilev�n katseen. Vaistomaisesti, vasten tavallisuutta
kohosi k�si lakin keulaan ja h�n teki pastorille hyv�np�iv�n. Pastori
vastasi yst�v�llisell� p��n ny�k�yksell�, seisahti hiukan ik��n kuin
tarkoituksella sanoa jotakin. Ohitse menty��n Esa tunsi ik��nkuin
jonkinlaista omantunnon vaivaa siit�, ett� ajoi ohitse, kun oli h�nkin
huomannut pastorin aikeen, ja ett� t�m� yst�v�llisesti tervehti. Ei h�n
mik��n yst�v� ollut papin kanssa, p�in vastoin oli monesti ollut joukon
johtajana, kun oli her�nneille kolttosia tehty. Mutta se vaikutti h�nen
herkk��n luontoonsa niin omituisesti, ett� pappi *h�nelle* saattoi niin
yst�v�llisesti tervehti�, h�nelle, joka kaikissa oli osoittanut olevansa
julkinen vastalause t�m�n toimille. Silm�nr�p�yksen vallitsi h�ness�
halu palata takaisin ja kysy� oliko pastorilla jotakin asiaa. Esa
katsahti viel� taaksensa, n�ki papin nyt vasta k��nt�v�n katseensa
h�nest�. Esa rupesi ajattelemaan, ett� olisiko tuo katsellut h�nen
mustaansa, joka m�rk�n� ja vaahtoisena jo n�ytti jotenkin uupuneelta,
taikka kysellyt mist� tullut, taikka...? H�nen mielikuvituksensa loi
sarjan kysymyksi�, joita pappi olisi h�nelle mahdollisesti tehnyt.
K�rttil�isviha her�si, t�hd�ten nyt sattumalta pastoriin, jota juuri oli
ihaillut. H�n jo katui syd�mest��n, ettei sittenkin k��ntynyt,
seisahtunut, kysynyt tuolta k�rttipapilta karskisti: �Oliko jotakin
asiaa, vai?� Pappi olisi ruvennut saarnaamaan, mutta h�n olisi kironnut
ja sanonut, ettei h�n ole kirkon kipe� eik� Jumalan sanan vaivainen.
�Mit� sen tarvitsee h�nt� katsella!�

Esa oli kiukustunut siit�, ettei ollut n�in menetellyt. Musta sai sen
nyt tuntea ja k�rsi�, sill� uusia ly�ntej� alkoi kepist� sataa sen
hikiseen selk��n. Kirkkov�ke� tuli paksulta vastaan. Mustan laukatessa
alkoi Esa loilottaa. Oli mielest��n sopivampi ja n�ytti hurjemmalta ja
komeammalta siten, kuin menn� nohjotella hiljaa ja ik��n kuin
h�peiss��n... Mit� h�n h�pe�isi...? Tulkoon vaikka ken, niin paikalla
h�n on valmis koettamaan, vaikka tuota k�tt�kin niin kirotusti s�rkee...
H�n se on kumminkin sittenkin Karhun Esa, h�n!

Tuo oman nimens� paino, sen kuuluisuus her�tti h�ness� yht�kki� niin
paisuvat tunteet, ett� karjaisi:

�Itse min� oon Karhun Esa, min�!� Ihmiset, jotka tuon kuulemaan
sattuivat, katsoivat oudostellen ja peloissaan, eiv�t uskaltaneet sanaa
virkkaa. �Tuo saattaisi pian kirkkotiell� tappaa, ja mill�p� t�ss�
vastustaisikaan, kun ei asettakaan ole...� Ja he hiipiv�t maantien
��rimm�ist� reunaa.

�Kyll� tuo on nyt saanut selk��ns�, ajattelivat ohi p��sty�. �Siit�p�

pit�isi nyt oikein Jumalaa kiitt��.�

Musta alkoi v�sy�. Sen askel tuli ep�varmaksi ja horjuvaksi, se poikkesi

tiepuolesta toiseen, vaikka Esa teki ruoskineen parastaan saadakseen sen
suoraan kulkemaan. Mutta kun hevosraukka ei ollut jalkainsa herra, ne
kun muuttelehtivat toistensa edelle vaistomaisesti, tahdottomasti, niin
ne meniv�t my�skin mihin tahtoivat... Yh� armottomammin pieksi Esa
el�int�, joka koetti potkiakin, mutta voimaton kun oli, ei siit� ollut
mit��n apua, sekin k�vi v�syneesti ja hiljaa ja tuotti uusia ly�ntej�.

�Poika, poika!� huusi muuan tuttava mies er��n kyl�n ohi ajettaessa,
�tapathan sin� mustasi.�

�Mit� se sinua koskee? Tapan kyll� sunkin, eik� se maksa kuin kolme
kopeekkaa.� Esa riensi edelleen. Jo n�kyi tuolta koti, vanha,
taitekattoinen asuinrakennus, jonka savupiiputkin entisin� hyvin�
aikoina olivat rapatut, mutta nyt niit� ei paljon ollenkaan yli
katonkamaran n�kynyt. Asuinrakennus olikin ainoa, mik� n�kyi, sill� se
oli korkeampi muiden rakennuksia, joitten sekaan Karhun muut huoneet
et��lt� katsoessa peittyiv�t.

Esa k��ntyi maantielt� kotikujalle. K��nteess� on silta, �is�t� kun

olivat siit� veden laskun laittaneet. Mutta nyt on silta jo kauan ollut
huonossa kunnossa, hevoset saavat hypp��m�ll� yli kulkea.

Musta sai jo sarjan iskuja ennen siltaa, ett� tiet�isi vauhtia ottaa.
Mutta mustalta ovat voimat loppuneet: se hypp��, mutta takajalat
vajoavat sillan rakoon, siihen painautuu hevonen pitk�lleen v�r�hdellen.
Panee p��nkin levollisesti tien reunaan.

Esa sai pudotessaan vamman jalkaansa. Tuimasti hevosta kiroten nousi h�n
ja otti siltapuun kappaleen ojasta.

Hevonen puhaltelee raskaita henk�yksi�, sen p�� lep�� pitkin tiet� muun
ruumiin kanssa suorassa viivassa. Hevosen jokainen j�nne v�risee. Sen
silm�t ovat ummessa, mutta parhaiksi juuri raottaa niit� ja katsoo,
n�yr�sti armoa rukoillen, is�nt��ns�, kun isku t�ht�� h�nen p��t�ns�;
heikosti se heitt�� sit� viel� yl�sp�in, ik��n kuin suojellakseen. Mutta
isku kohtaa. T�rke��n paikkaan se kohtaakin, ihan korvanjuureen,
ohimoon. P�� valahtaa takaisin tielle. Muutama nyk�ys viel� -hevonen oli
kuollut. Siin� se makasi kohtaloonsa tyytyv�isen� ik��n kuin kuiskien
is�nn�lleen: �Armoniskunpa annoitkin, yst�v�iseni!�

Esa iski viel�, vaikka hevonen jo oli kuollut. Eih�n sit� sellaista
sappea v�h�ll� saa tyhj�ksi! Vasta sitten h�n ik��n kuin horroksesta
her�si. �Kuoliko se...? Katso vetelyst�, eih�n se... Nouse yl�s,
musta...!�

Esa potki, nosti mustan p��t�. Mutta se oli kuollut. Esa rupesi harmista
kiroilemaan, kiroili oikein itkussa suin, sill� tuo hevonen oli ollut
h�nen kumppaninsa melkein jokaisessa uroty�ss�, joilla h�n oli mainetta
niitt�nyt. Ja nyt se makasi tuossa.

�Musta, musta parka!�

Ei se en�� taputtelemisista v�lit�. Esa menee, istahtaa ojan

pientareelle, laskee ry�m�lleen k�ttens� p��lle.

�Voi jumaliste!�

Tuo oli toivoton huokaus: siit� hel�hti jonkinlainen kamalan aavistuksen

s�vel, siit� ymm�rsi, ett� Esa jo k�sitti tekonsa: koko talossa ei ollut
kunnon hevosta, paitsi musta.

Esa juuri ajatteli menn� viel� hyv�ilem��n hevosvainajataan, mutta n�ki

jonkun kyl�l�isist� l�hestyv�n tuolta. Kiukusta leimahtivat tuliset
silm�t: tuletko surkuttelemaan? Esa pui nyrkki�, �h�hti sapekkaasti,
katsahti viel� kuin jotakin toivoen mustan silmiin. Toivo n�kyi pett�v�n
ja sai tuskallisesti p��t� v��nt�m��n. Kyl�l�inen l�heni, Esa l�hti
raskaasti astelemaan kartanolle p�in.

II

KOTONA

Esa astui kotiinsa. Paha haju l�yhk�si ovesta vastaan. Eip� ihmek��n,
sill� heti tupaan astuessa pisti silm��n pikimusta lattia, jota ei olisi
luullut n�iden asukasten aikana pestyn. Oviloukko oli t�ynn�
kaikenlaisia navetta-astioita, peruna- ja vesisaaveja, joilla tie
porstuan kamariin oli kokonaan suljettu. S�ngyn ja penkin alustoista
vy�ryi lattialle ylt�kyll�isyyden ylitse kaikenlaista tunkiotavaraa.
Vanha, luja p�yt� seisoi paikoillaan luhistumatta ik��n kuin kerskuen
siit�, ett� alinomaa jaksoi kantaa sen taakan mit� monipuolisimpia
esineit� ja tavaroita, joilla siin� oli varsinainen tilansa. Se olikin,
tuo p�yt�, harvinaiskalu, j��nn�s esi-isilt�; se oli yhdest� lankusta,
jonka l�pimitta oli kolmekymment� tuumaa. Istuinpenkit olivat samaa
sukua, leve�t, lahnavat ja lujat. Ne olivat todella oikeita vanhankansan
huonekaluja.

Esan astuessa tupaan istui vanha, turpea akka takkakivell� ja tirkisteli

h�nt�. Noissa kasvoissa huomasi niin paljon yht�l�ist� Esan kasvojen
kanssa, ett� saattoi oitis arvata t�ss� saavansa kunnian tutustua Esan
�itiin, talon em�nt��n, tuohon kuuluisaan Karhun muoriin.

�Miss� Jussi on?� huusi Esa ovessa.

Muori k��nsi v�linpit�m�tt�m�sti p��ns� toisaalle ja virkahti

huolettoman jokap�iv�isesti ruumistaan tahdissa huiskuttaen:
�(En) ... tiet�isi sinuakaan, jos'et siin� olisi.�

�H�h?... Etk� tied�? Mit�s varten mun pit�� sua el�tt��, jos et edes
tied� sit�? Piruko nuo p�kk�n�tkin aina vet�� jalkoihin...! sen ...
tuhannen!...� H�n potki kumoon pari, kolme astiaa, joista yhdess� oli
perunoita ja vett�, toisessa ruumenvett� ja kolmas oli tyhj�.

��l� nyt taas niin kovin p�ll�ile�, kielteli �iti huolimattomasti,

katsahtamattakaan Esaan.

S�ngyst� kuului kuorsausta. Esa tunkeusi kaikkien esteiden l�pitse

s�ngyn luo, l�ysi sielt� Jussin, jonka her�tti. Poika kun kuuli is�nn�n
kotiin tulleen, nousi kuin nuoli. Mutta Esa kiirehti h�nt� viel�
k�sihapuisin muistuttaen:

�Tied�tk�, nohjo, kuka sinua el�tt��?�

�H�h?� Poika seisoi kummissaan ja peloissaan silmi��n hieroen.

�H��h! Tied�tk�s miss� Matti on?�

�Matti? En min� tied�. Eik�h�n se ole ajoilla.�

�Ajolla? Kenen hevosella?�

�En m� tied�.�

�Miss� Maija on?�

�Maija on navetassa�, ilmoitti muori.

�Ahaa, joko senkin suu p��see auki!� huudahti Esa.

�No, mene sin� Maijan kanssa ja vet�k�� se konin raato sielt� tielt�
tarhaan. Jos ette saa, niin hae kyl�n v�ki avuksi.�

�Mik� koninraato?� kysyi poika.

�Niin, mik� konin raato? min�kin kysyn�, virkahti muori.

�Miik�� kooniin raato!� matki Esa. �Menee katsomaan, sielt� h�net

l�yt��.� Poika jo meni, muori riensi per��n. Esa istui p�yd�n p��h�n
penkille ja mietiskellen antoi katseensa kulkea ymp�ri huoneen. Siit�
painui h�n p�yd�lle ry�m�lleen ja valutti silm�ns� umpeen. Porstuasta jo
kuului �itimuorin h�t�ilev� astunta ja ��nteleminen: �kun nyt tuoni
hevosparankin tappoi, muutama p�ll�!� tuli muori tupaan huutaen vasten
tavallisuuttaan, sill� h�n puhui yleens� hyvin vitkaan. Esa hiukan
raotti silmi��n, mutta painoi ne j�lleen v�linpit�m�tt�m�sti kiinni.
Huomasi kuitenkin muorin olevan hyv�ss� p�hn�ss�.

�Kun ei tuo vaivainen jo itse�ns� lopeta ... t�ss� h�vitt�� koko

talon... Voi jumalatointa, voi vaivaista el�v��, kun ei tuolle jo
tulekin nuoranp��!�

�Suu kiinni!� huusi Esa silmi��n nostamatta.

�Niin, suu kiinni, kun Saviojan Ville on pannut hakemukseen velkasi...

Kyll� ne ovat t�m�n ajan ihmiset h�vitt�mi�, niin ett� nahankin
kuorisivat p��lt�, kun vain kelpaisi.� Muori kopisti piippunsa, istui
takkakivelle ja pani tupakkaa uudestaan. �Mutta totta ei se kelpaa se
ihmisen nahka, kun eiv�t nylje.� H�n nauroi kitkutti ja n�ytti jo
unohtaneen hevosen kuoleman. �Se Saviojan Ville, n�lk�silm�, se ihminen
on tavaraa ainakin v��ryydell� koonnut, jos kuka. Mutta tottahan
viimeisen� tilinp�iv�n� katsotaan per�h�n, mit� on Villenkin kirjaan
kirjoitettu, ja pit�� katsoa!� Muori l�i k�tt� polveen. �Kun h�tyytt��
leski� ja turvattomia orpoja pois mailta ja mannuilta.�

�Mit� sin� h�piset?� kysyi Esa ja kohotti hiukan p��t�ns�.

�Mit� min� h�pisen! Kyll� n�et pian kuka h�pisee. Saviojan Ville panee
sun talottomaksi, on pannut reverssis hakemukseen. Vai h�p�j�n! Noo,
parempihan se niin olis, mutta pian t�s on vasaramarkkinat ... ja jos
viel� pit�� t�st� vanhana kodistaan l�hte�.� Muori itki. �Mutta min� en
l�hde, mulla on syytinki ja min� olen sen kunnialla ansainnut,
vaikka...�

�Kunnialla?... Sin� saatana! Paljonko piki�ljy� meni, ennen kuin sait

is�n hengilt�?� Esa hymyili kurillisesti ja tirkisteli muoria, joka ei
ollut kuulevinansa.

�Vaikka mustalainen talon ottais, niin kyll� kaikilta hyl�tyn lesken

syytinki aina paikkansa pit��, pit�� jo.�

�Niin, mutta sellainen syytinkil�inen kuin sin�, on hornan el�tett�v�.

Jos et olisi �itini...� Esa nauroi kamalasti ja v��nsi p��t�ns�, �niin
olisin sinulle jo aikaa antanut piki�ljyryypyn. Min� kunnioitan is��ni
ja �iti�ni, ett� menestyisin ja... Paljonko siihen menee, ett� saa
miehen kuolemaan...? �mm�lle kai piisaa puolta v�hemm�n, vai, h�h?�

Muorilla oli tapana, ett� kun Esa rupesi puhumaan n�ist� asioista, h�n
tekeytyi kuuroksi, kuurommaksi kuin muuten olikaan. Kun ei mit��n kuule,
ei ole pakko vastatakaan.

�Olis tuota nyt suonut, ett� oma poika olis voinut talon pit��, mutta ei
t�ss� jaksa eik� voi aina olla vet�m�ss�, kun siit�kin tuli tuollainen
repale.�

Esa uskoi, ett� �itimuorin juttu hakemukseen pannusta velkakirjasta oli

kokonaan valhe, sill� muori usein piti tapanaan sellaisilla pelotella
Esaa aisoihinsa.

�Onko sulia yht��n viinaa?� kysyi poika, tullen likemm�ksi �iti��n.

�Mist� tuli k�yh�lle nisukeitto.�

�Oletpa sin� saanut hyv�n ryypyn.�

�No ei se ole sun asias, jos min� saan tai olen saamatta.� Muori ei
katsonutkaan Esaan, tuijotti vain suoraan eteens� ja huiskutteli
ruumistaan. Esa l�hti raivaamaan tiet� kamariin, potkien pyttyj� pois
edest��n.

�Mit� niist� astioista tahdot, et sin� sielt� kamarista ainakaan mit��n

l�yd�.� Muorilta p��si kitkottava nauru, ennen kuin sanoikaan: �Ei sit�
ole munkaan suuni vasikan nahasta, kyll� sekin hyv�n maistaa, maistaa
jo, ja nen� haistaa, jos jumalanviljaa on saapuvilla.�

Esa oli juuri p��sem�ss� kamariin, kun poika tuli kysym��n nyljet��nk�
hevonen ja kuka sen nylkee. Esa k�ski hakea m�elt� er��n m�kin�ij�n
nylkem��n.

Kamari, johon Esa vihdoinkin p��si, ei ollut niink��n hullun n�k�inen

kuin olisi otaksunut. Se oli jonkinlaisessa �asuttavassa kunnossa�.
Sohvas�ngyss� oli vuode lev�ll��n, siell� oli p�yt�, piironki, muutamia
tuoleja ja kaakelimuuri loukossa. Likainen se kyll� oli, mutta ei niin
likainen kuin tupa. Lattia oli joskus maailmassa maalattu. Sen lis�ksi
oli siin� parikin mattoa, mit� tarkoitusta varten, on vaikea sanoa.

Esa k�vi kaapilla, jonka ovet avattua sielt� pilkisti esiin valtainen
kasa tyhji�, kaikenmuotoisia, suurempia ja pienempi� pulloja,
mahapulloja, povipulloja, taskupulloja, �tolssinpulloja�, mutta yksi
toistaan tyhjemp�n�. Kovin nuivulla nenin meni Esa ja loikasi pitk�lleen
s�nkyyn.

Sill� aikaa oli ker�ytynyt joukko kyl�l�isi� tarhaan, miss� muudan ukko
nylki vuotaa mustan sel�st�. Miehet ja pojat seisoskelivat piippunys�t
hampaissa ja k�det taskuissa ymp�rill�.

�Kyll� se Esa�, virkahti muuan pienehk� ik�puoli mies, jolla oli

tihrusilm�t, �olisi oikein aikamies, mutta on se v�h�n liika hurja.�

�Eik� Kaaperi en�� hurjastele, kun muita hurjuudesta moittii?� kysyi

muuan Pikku-Karhun Ella.

�Mit�s siit� k�yh�n hurjastelemisesta, ei se kest� muuta kuin niin

kauan, kun viinaryyppy p��ss� pysyy, sitten se on kaikki... Eik�
k�yh�ll� ole mit� menett��, ei se k�yhdy, se on aina yht� rikas. Mutta
rikkaat ne k�yhtyy.�

�Antaa k�yhty�, pisti v�liin Kulkuri-Kaapo, joka oli h�nkin paikalle

joutunut. �Sitteh�n tulevat niin rikkaiksi, etteiv�t en�� k�yhdyk��n.�
Naurettiin.

�Tulevat kaikki niin rikkaiksi kuin Kaaperikin�, nauroi er�s, n�k�j��n

joku is�nt�mies. Kaaperi oli, n�et, talostaan juomisen kautta h�vinnyt.

�Katso vain, ettei sunkin talossas pian ole m�nt� katolla.�

�Noo, sitteh�n rikastun niin kuin sin�kin, niin etten en�� p��se
k�yhtym��nk��n.�

Poikia ja muita miehi� nauratti kovin ja se pisti Kaaperin vihaksi.

��lk�� nyt, sen tuhannen el�v�t, kaikin yhden suuhun lent�k�! Nuo
kakaratkin. Otan pian s��rist� ja ly�n sein��n, ettei j�� kuin m�rk�...�

�Ly�, ly�! tule koettamaan! Koetetaan!�

Pojat rynt�siv�t kilvan miest� kohti, Kaapo etumaisena, kerskaten ja

kiljuen. Mies, ollen h�mill��n, ei ollut tiet�vin��n, juttelihan vain:

�Tuollaisia naskaleita tarvitsisi kuin ... s��rist� ottaa, niin yhdell�

apajalla lois tusinan sein�nvaroksiin, niin ett� sielt� sais tikulla
rapailla.�

Pojat kiljuivat ja �rhenteliv�t yh�, pakkausivat jo hihoistakin

nykim��n. Suuremmat miehet nauroivat.
�Kaaperi, petoako noiden annat nen�si katolla k�vell�, anna kuonoon.�

�Kuonoon?� huusi Kaapo, �itsell�si on kuono, oikein k�rs�kuono, mutta

t�m� on nen�, oikea siev� ihmisen nen�.�

�Tuopa nyt vasta junkkari on... Sill� on lehm�lt�inen suu... �l� mene
sinne, jos meinaat paree olevasi.�

�Kuka on paree, kun min� olen itse kyll� hyv�!� Jo antoi Kaapo t�ytin
selk��n Kaaperille, joka horjahti ja oli v�h�ll� pitk�lleen kupsahtaa.
Nyt rupesi vanha mies kiroilemaan, l�ksi puukko k�dess� poikain per��n,
jotka nuolaisivat edell� mink� ulottimet my�nsiv�t.

�Ka-ha-ha-haaperi...! hu-hullukos olet, kun ... ha haa ... leikist�

suutut?� huusivat miehet per��n nauraen niin syd�mest��n Kaapon
vaaterepaleitten omituiselle lepattamiselle: pojanroikale lenn�tti kuin
kymmenin isoin- ja pikkusiivin liuhtoen. Pianpa Kaaperi v�syikin, palasi
takaisin miehuullisesti kerskaillen kuin olisi suurenkin voiton saanut.

�Kuinka sin� uskallat kakaroita noin suututtaa?� rupesivat taas miehet

kiusaamaan. �Tappavat sun viel�, kun kolmiloukkoseen satut niiden
kanssa.�

Kaaperi ummisti tihruja silmi�ns�.

�Tappakoot�, sanoi, �miss�s min� silloin olisin?�

�No se tuota nyt on asia, ett� sin�kin olet aina sill� paikalla.�

Naureskelivat huuliinsa kuin hassut, �v�kev�� miest� pilanansa pitiv�t.

�Kuinkas se onkaan, Kaaperi, olethan sin�kin ajanut hevosen kuoliaaksi?�

kysyi hevosen nylkij�.

�Oolen min�! Mit�s en min� olisi tehnyt. Kaksikin olen ajanut.�

�Kaksiko?�

�Kaksi�, rehenteli Kaaperi, �ja hyvi� salvioita olivatkin, toinen oli

liinaharja ja toinen oli musta.�

�On se ajanut�, todisti joku.

�Kyll� se on ollut t�m� Kaaperi yht� hurja kuin t�m� Karhun Esakin�,
ruvettiin kehumaan.

�No viel� hullumpi.�

�Kahta p�hl�mpi!�

T�m� vasta Kaaperia nauratti, nauratti niin, ett� tihrusilmist� vesi

juoksi pitkin kurttuihin rypistyneit� ohuita poskia.

�No tyhj�n p��llek� olisin juonut puolen manttaalin talon seinineen ja

istunut kaksi kertaa linnassa!� karjui naurunsa seasta Kaaperi. H�nt�
niin hullusti ihastutti, kun ruvettiin vertailemaan Karhun Esaan. Ohut
rinta kohosi, hoikkaset s��ret tutisivat ja k�det tekiv�t omituisia
liikkeit�, ik��n kuin entisi� aikoja muistellen. H�n asetteli jalkojaan,
koetti niit� pit�� pontevina ja ry�ht�en alkoi kertoa:

�Kerrankin kun min�...�

�Kas Karin Vennu!� toiset ��nsiv�t.

�Vennuko?�

Toden totta, juuri itse Vennu ajoi pihaan ja Kaapo-junkkari jo rattaiden

per�ll� roikalehti.

�Mit�s t��ll�? nyth�n on Mikkeli ja... Saakuriko tuon hevosen on

hengilt� ottanut? Mustako se onkin, vai?� kyseli Vennu, kun tuli
hevosensa luota oitis tarhaan.

�Musta se on�, monellakin suulla todistettiin.

�Sill� lailla ne meid�n kyl�n pojat ajaa�, kehui Kaaperi.

Monikin yht'aikaa kiirehti kertomaan, ett� Esa sill� oli ajolta kotiin
tullut, mutta tuohon sillalle oli koipensa oikaissut.

Vennu pudisteli p��t�:

�Hyv� hevonen!�

�Hyv�, pakon hyv� hevonen.�

Kaaperi jo taas kirmasi Kaapon niskaan, teki mieli selk��n antaa, kun
tuolta muiden sel�n takaa irvisteli ja silmi�ns� muljotteli.

�Kyll� min� sulle ... viet�v�lle ... n�yt�n!�

Kaapo ny�kk�si Vennun sel�n taa turvaan. Vennu k��nn�hti, ep�ili, ett�
mit� se lurjus siin� k�hm�ilee.

�Mit� se poika siin�...� Kaapo sai korvapuustin ja lensi nurin niskoin.

Kuin k�rpp� nousi h�n j�lleen yl�s.

�Kas siit� k�dest� viitsiikin korvatillin ottaa...! mutta ei tuosta,

jonka nupissa (h�n antoi aika t�r�yksen vasten Kaaperiparan naamaa),
jossa on noin ruma ruutisarvi!�

Nytp� vasta miehet, Vennukin, nauramaan rupesivat. Tuo poika on koko

h�jy!... Mutta jopa t�ytyi k�yd� kiinni pit�m��n Kaaperia, ettei
hulluuksia tekisi. H�n raivosi mielipuolen tavoin, kun ei saanut tuon
poikavekaran kimppuun k�yd�. Mutta se tuota n�ytti korvaavan, kun miehet
kiinni piteliv�t, kohtelivat kuin pahaakin �ij��. Ei sit� kaikkia lorvia
tarvitse kiinni pidell� ... mutta t�ss� on poikaa viel� vanhanakin!

Vennu meni tupaan. Sielt� oli piika jo ehtinyt osan astioita porstuaan
ty�nt�� ja oli nyt lattian lakaisemisen puuhassa. Muori se viel�kin
istui takkakivell� piippua imien.

�Onko Esa kotona?�

Muori k��nsi ruumistaan siksi, ett� n�ki Vennun. �Kariko se olikin, min'
ajattelin, ett� kuka se oli. Tuli se kotia, vaivainen v�rkki, ja tappoi
parhaan hevosensa.�
�No niin n�kyy. Miss� se nyt on, Esa?�

�En m� tied�, mahtoiko se sinne kamariin menn�, liek� tuo makuulle

pannut? N�kyi olevan niin, ett� hoi k�tt�, hoi jalkaa.�

�Ly�tyk� oli?�

�Ly�ty tai v�syksiss�, en m� tied�. Kukapa tuota juuri ly�nyt olisi,

joka on sellainen karuuna. Vaikka kyll�h�n sanotaan, niin ett� ei sonni
niin suuri, ettei ajaja suuree. Miss� tuo lie ollut. Eiv�t ne nuoret
ennen noin hulluja ja p��ssilm�isi� olleet. Jos sit� �ij�t (t�ss� rupesi
muoria naurattamaan) ja vanhat �mm�tkin v�h�n ryypp�siv�t, niin ei sit�
nuoret.�

�No no muori, antaahan nuortenkin. Mutta kuinka, eik� muorikaan kirkossa

ole?�

�Kirkkoon t�st� sitte p��see, kun pit�� aina olla kotokissana. Eik�
siell� mieli paljon parane. Aivanhan siell� on k�rttil�isten valta. Ne
nyt vasta ovat juuttahia, ja kun kuuluu pastorikin siihen uskoon
ruvenneen. Kyll�h�n nyt on vissiinkin ne maailman lopun ajat, kun
kaikenlaiset villitykset ja eriseuraisuudet tulevat.�

Muori ainoastaan silloin t�ll�in vilkautti Vennuun, istuen vain vakavana

omissa oloissaan ja toimitellen ik��n kuin enimm�ksi puoleksi itselleen.

Vennukin oli vakavana.

�Niinp� taitaa tulla, tulleneeko tuota?�

�Maailman loppuako? Hojaa, kyll� se tulee, kun ehtii, niin min� ainakin
uskon. Mit� ne muuta ennustavat tuollaiset villitykset kuin nuo
k�rttil�isetkin? Onko Karilla piippu mukana? Tule panemaan t�st� mun
p�nt�st�ni piippuusi. Ne ovat oikein kaksi kertaa pr�ss�tyit�.�

Vennu pani piippuunsa muorin p�nt�st� ja istahti h�nkin toiselle puolen

takkakive�.

�Surkeata�, rupesi muori sanomaan, �kun ei ole nyt yht��n viinaakaan,

jotta sais ryypyn tarjota. Min� olen t�ss� k�ennyt koko p�iv�n k�yd�
Toiskan muorilta hakemassa, ett� olisi edes vieraan vara, mutta en m�
tied� kuinka sit� ihminen on v�liin kuin m�rjiss� nahoissa ja tuo poika
nyt sitten viel� tuollaisen surkian ty�n teki.�

Vennua kutkutti, n�kih�n h�n, ett� muori oli aika p�tk�ss� ja

r�jynpovessa kommotti puolen tuopin taskupullo.

�Nuhtele sin� Kari v�h�n sit� Esaa�, jatkoi muori kuiskaten, ettei piika
olisi p�yd�n p��h�n kuullut, �ettei se olisi mulle niin h�vit�n, kun se
on ruvennut olemaan niin kuin koira.� Jo rupesi tihuttelemaan.

�Onko?�

�No siit� vanhasta asiasta se mua aina piinaa, ja niin kuin Jumala ja
ihmiset tiet�v�t, niin min� olen siit� viattomasti k�rsinyt. Vainaja oli
niin kova viinamies, ett� ... ja viinaanhan se kuoli.�

�Mit�h�n niist� vanhoista.�

�Niin, mit�h�n niist�, mutta kun se aina niist�.� Muori pyyhki silmi��n,
joista kyynelet tippuivat. �Ja niin kuin sin� tied�t, ett� mulla on
huono syd�nalusta, niin min� olen aina nauttinut v�h�n v�kevi� ja sitten
min� pysyn terveen�. Kun n�in vanhalla i�ll� pit�� taloutta hoitaa, niin
kyll� siin� tarvitsee v�h�n vahvistusta toisinansa, mutta kun ei tuo Esa
antaisi, ei mit��n.�

�Jopa se on poissa laidalta.�

��l�h�n muuta, hyv� ihminen! Mutta sano sin� sille ja neuvo.�

�Ei se siit� huoli.�

�Antakaa sille selk��n, hyv� ihminen, ja pankaa pelolle. Lupaa sin� olla
mun puolestani, kyll� se sua pelk��, kyll� min� sen tied�n...�

�Pelk��k�h�n?�

�Pelk��, se aina sanoo jotta... Mutta odotas v�h�n. Maija, mene

katsomaan, eik� se hevonen jo ole nyljetty, mene kohta.�

�Mit� min� siit� katson.�

�Katso mit� katsot, katso onko sen h�nt� yl�s vai alasp�in. Mene nyt.�

Maija sanoi jo, ettei h�n mene, mutta meni kuitenkin. Silloin muori
veti nopsasti pullon povestaan, ryypp�si ja tarjosi Karille.

�T�ytyy ottaa salaa�, kuiskasi silm�� iskien. �Ota ryyppy.�

�Ka, onhan teill�.�

�Harvoin min� ihan tyhj� olen, min� otan vaikka kivest�. Ryypp�� nopiaan
... paremmin.� H�n otti ja ryypp�si viel� itse ja pisti sitten pullon
poveensa.

�T�ytyy olla v�h�n sukkela. -- No Maija, joko sin� nyt n�it? Oliko h�nt�
yl�s vai alasp�in? H�h? Mit�h? �l� yht��n kiukuttele!�

Kari rupesi l�htem��n kamariin.

�Kari, �l�h�n nyt viel� mene.�

�Min� vain menen t�nne Esaa katsomaan.�

�Esaa! No viisi siit� Esasta, �l� mene.�

Mutta Kari meni kuitenkin vakuuttaen, ett� tulisi uudestaan muorin

kanssa juttelemaan.

Esa nukkui kaikesta tiet�m�t�nn�. Karin Vennu tyrkk�si kylkeen, ett�

her�si. Syntyip� pojalle iloa, kun t�m�n oivan miehen n�ki, hypp�si yl�s
kuin nuoli.

�Kuinka tiesitkin nyt juuri t�nne tulla?�

�Se nyt ei ollut suuri asia, mutta mit� varten sin� tapoit tuon hyv�n
hevosesi ja kuinka siell� Korvenloukolla on k�ynyt? Sit� min� nyt
tahtoisin tiet��.�

�Hevosesta viisi, vaikka kyll� se oli hyv�. Mutta kuule, kun me saimme
Korvenloukolla selk��mme!�

�Selk��nne? Niin, min� jo kuulin.�

�Ihan ... pakoon joka mies!�

Vennu rupesi haukkumaan, sanoi, ett� olittepa oikeita vasikoita!

Ovesta kurkisti Kaapo.

�Annatko Esa tuopin viinaa, niin me hautaamme tuon raadon?�

�H�h? Joko se nyt on nyljetty?�

�Nyljetty kuin orava. Annatko?�

Mutta Esa ei ehtinyt vastata tuohon, ennen kuin saisi Vennulta selv�n
vastuun er��seen kysymykseen. Sitten vaikka kannu konin hautaajille.

�Mene tupaan siit� ja odottakaa, kyll� sen ehtii, meill� on t�ss�

asioita.� Kaapo vet�ysi hitaasti tuvan puolelle.

�Kuule�, sanoi h�n painolla, ly�den k�tt� Vennun polveen, vierekk�in

kun istuivat sohvalla. �*Nyt pit�� sinun* l�hte� minun kanssani
Korvenloukolle ja tuodaan sielt� Santra, vaikka...�

Kaapo pisti p��ns� ovenraosta.

�Sit� m� kanssa tulin sanomaan, ett� J�rvel�n Santra oli jo menneen y�n
kotonansa. Turhaan te sit� Korvenloukolta haitte!�

�Kotonansa? Viime y�n�kink�?�

�Niin. Kotonansa oli.�

Esa joutui niin ymm�lle, ettei voinut puhua mit��n pitk��n aikaan.

�Onko se totta?� kysyi h�n viel�.

�Mit� mulle siit� valheesta hyv�� olisi.�

�No voi sun...� Siit� seurasi Esalle pitk�llinen sapenpurkaus.

III

PAHA OLLA

Sen j�lkeen Esa makasi vuorokausikaupalla. Nousi sitten ja maleksi

kotosalla paikasta toiseen kuin unissaan; makaili taas v�liin ja nousi
sy�m��n, mutta viinaa ei kysynytk��n. Mit� h�n puheli, se oli
p��asiallisesti riitelemist� muorin kanssa, joka marmatti yhteen
jaksoon. H�n uskalsi nyt niin hyvin, kun Esa oli selv�n�; silloin
h�nelle aina sai haukuskella, ilman ett� vastusteli.

�Suu kiinni!� Esa v�liin �rjyi.

�Soo, vai suu kiinni. Ei ainakaan sun k�skyll�si. Menisit nyt jo edes
ty�h�n, ett� oppisit, kun el�minen ansion nen��n tulee. Hyv�t anturat se
sai talon alle se poiju.�

�Suu kiinni, taikka saat piki�ljyryypyn!�

Silloin muori meni mutisten kamarista.

Siten kuluivat p�iv�t. Esa pysyi kotona, harvasanaisena, jurona ja

makailevana. Muulloin h�n aina, kun asettui kotona olemaan, hommaili
jotakin, oli iloinen ja reipas. Kukaan ei tiennyt mit� h�n nyt ajatteli,
mik� h�nt� painoi. Kyll� he aavistivat, arvioivat oikeitakin syit�,
mutta ei syvint�.

H�nelle, joka n�ihin asti oli purjehtinut toveriensa kera kuin kupla
veden p��ll�, h�nelle, joka aina oli *antanut* selk��n tuskin
nimeksik��n koskaan *saanut*, h�nelle oli Korvenloukon tappio sapettava
isku. Sitten kuoli musta, tuo erinomainen hevonen, josta monessa
pit�j�ss� puhuttiin, joka oli kuin itse Esa. Ensin ei h�n sit� niin
miksik��n ottanut, nuoressa mieless� kun niin helposti her�� ajatus
uudesta, joka rahalla saadaan.

Juttuna h�n piti viel�kin sit�, ett� Saviojan Ville h�nt� h�tyytt�m��n
rupeaisi. Kuitenkin hiukan arvelutti. Mutta kohta h�n j�lleen
uhkamielisen� p��t�ns� nosti. Tulkoon! -- ajatteli. Min� kokoon t�nne
Vennun ja Iikan Antin ja s---- ja vaikka yksin min� niille n�yt�n.
T�ss�h�n onkin aihetta: sopii n�ytt�� niille mink�lainen se on oikein
miehen kurssi!

Mutta kaiken t�m�n yl�puolella h�n tunsi, ensin sekavammin, sitten yh�
selvemmin, kummallisen, selitt�m�tt�m�n halun saada omakseen J�rvel�n
Santra. Kuultuansa, ettei Santra ollutkaan Korvenloukolla silloin, kun
h�n oli siell� sit� varten, saavutti raivostus. Se tuntui h�nest�
suoranaiselta v��ryydelt�. Santran juttu oli siksi harvinainen,
omituinen ja Esaa puoleensa vet�v�, ett� h�n olisi tahtonut kaikella
muotoa olla mukana, joukossa. Kun nuo toiset asiat olivat nuorelle,
v�litt�m�tt�myyteen tottuneelle miehelle rasittavia ja ik�vi�, kun ne
kerran panivat h�net makaamaan ja m�rr�ttelem��n, niin h�n tarvitsi
jotakin virkist�v�mp��, jotakin mielens� mukaista uneksittavaa. Santra
tarjoutui kuin itsest��n siihen. Esa uneksi.

Kenties ensi kerran el�m�ss��n uneksi ja ajatteli h�n n�iden p�iv�in

kuluessa vakavaa avioliittoa. Mist� se tuli? Kenties siit�, ett� h�n
rupesi vaistomaisesti tuntemaan saaneensa kyll�kseen nuorenmiehen
el�m�st�. Tuo tappio oli kova kolaus h�nelle. Esa oli siksi j�rkev�,
ett� voi huomata kunnollisen koston korvenloukkolaisille hiukan
mahdottomaksi; sit� h�n kuitenkin tiesi odotettavan. Mutta siit�
velvollisuudesta p��st�ksens� olisi sopivin naida.

Rikas naiminen vakaannuttaisi toiselta puolen taloudellisenkin aseman.

Saisi velkansa kuitiksi, rupeaisi porhona el�m��n...! Esaa innosti.

Ja Santrassa py�ri h�nen ajatuksensa, semminkin ensi p�ivin�. H�n

mietiskeli, olisiko sit� mitenk��n mahdollista en�� siten j�rjest��?
Itsekseen kiven kovaan vakuutteli, ett� jos vain tiet�isi Santran
itseens� suostuvan, niin kyll� h�n sen my�skin sitten pit�isi, vaikka
koko maailma olisi aseitten ja puukkojen kanssa vastassa. Mutta Santran
suostumusta h�n ep�ili. H�n muisti entisest��n, miten Santra oli h�nt�
kohdellut.

Sellaisten tapausten mieleen johtuessa tulinen luonne nousi lovestaan ja

mies julmistuneena yksikseen riehui. Toisinaan teki �kkin�isi�
p��t�ksi� siin� hetkess� l�hte� J�rvel��n koettamaan. Jos ei onnistuisi,
niin tekisi ihmeit� siell�. Mutta sellaisissa kohtauksissa tulikin ilmi,
ettei mies eik� miehen asiat olleet niin kuin ennen: h�nen p��t�ksens�
laimenivat ennen kuin ehti niit� toteuttaa. Eiv�t ne laimenneet
oikeastaan kiukun puutteessa, mutta henki ik��n kuin v�syi ja ehtyi,
tuntui olevan kuin palkeet rikki. Sellaisina hetkin�, kun huomasi
palkeensa vuotavan, �kk�si, ett� joku ik��n kuin pid�tti h�nt�
l�hte�m�st�, ja silloin h�n itki. Sill� tavoin sappi pehmisi. T�h�n
otaksui h�n luonnollisten syiden vaikuttavan: kun ei ollut kunnon
hevosta eik� rahaa mill� sen ostaa; ja kun tuo velkahakemuksen ruma
juttu lie pit�j�ll� liikkeell�, niin sek��n ei suinkaan olisi miksik��n
eduksi, kun sellaiselle asialle l�htee.

Lopultakin j�i painavimmaksi esteeksi k�yhyys. H�n ei ajatellutkaan

menn� Saviojan Villelt� rukoilemaan lykk�yst�, sill� h�n otaksui, ettei
t�m� kuitenkaan uskaltaisi ry�st��n asti tulla. Luuli Villen vain
peloittelevan. Juttua ja puhetta, jonka arvasi asiasta pit�j�ll� olevan,
h�n piti pahimpana.

Kaiken aikaa huomasi h�n asemansa juuri t�lt� kannalta l�yhimm�ksi, ja

kun Santra n�ytti olevan niin tavoittamattomissa, v�rehti mieless�
toisinaan Rekipellon Sanna.

T�m� oli kuuluisa, rikkaitten vanhempain tytt�. Oli hurja ja vallaton,

edell� muita, oli maannut melkein joka pojan kanssa, renttujen ja
parempain. Hurjailemalla, kuten sen ajan pojatkin, n�kyi itselleen
aikovan mainetta hankkia, ei mist��n aidoista v�li� pit�nyt. Tuosta
tyt�st� oli koko toverikunta paljon pit�nyt, se oli niin aatteen, niin
hengen mukainen. Sannassa ei ollut mit��n hienoa, hillitsev��, h�n oli
komea, kiihoitteleva. Siit� pojat pitiv�t. Esakin oli eritt�in pit�nyt,
ja viime aikoina useinkin sinne y�pynyt. Ja oli h�nt� jo ajatellut
morsiamekseenkin. Se oli aina tuntunut niin somalta tuo Sannan seura ja
h�ness� oli niin paljon Esan vaatimusten mukaista.

Mutta nyt kun h�n todella rupesi ajattelemaan vaimoa, jonka toisi
kotiin, jolle antaisi em�nnyyden, niin tuntui Sanna Santran rinnalla
kuin v��r�lt� puulta, joka ei sovellu sein��n, ei kynnykseen. Esa ei
itsek��n tiet�nyt oikein mink� vuoksi se nyt silt� tuntui, eik� h�n
ensimm�lt� asettanutkaan h�nt� Santran rinnalle, sill� h�n ik��n kuin
vaistomaisesti tunsi, ett� olisi synti heit� rinnakkain asettaa. Miksi?
Sit� ei h�n edes ajatellut. H�n sen vain tunsi.

Mutta p�iv�in kuluessa vaatimukset supistuivat. Raha-asioihin kun

kaikissa yrityksiss��n n�ytti kompastuvan, niin niiden eteen h�n my�skin
seisahtui.

Sanna alkoi taas n�ytt�� mahdollisemmalta aarteineen, vaikka toisinaan

viel� ik��n kuin jostakin sis�llisest� inhosta puistatti.

Esa tiesi, ett� jos ei h�n olisi Sannan luona kuljeksinut, karkoitellut
sielt� poikia tuon tuostakin y�kenk��n ja j��nyt itse tilalle, niin
Rekipellon Sannan olisi jo aikoja sitten joku ottanut. H�nt� hiukan
nauratti, kun n�ki siin� vaikutusvaltansa, mahtinsa hedelmi�. Mutta
samalla, kun muisti t�m�n kilpailun, kohosi Sannan arvo silmiss�: koska
se muille kelpaisi, niin miksei h�nelle. Siit�h�n tuon saisi eukon,
ilman tuskaa ja vaivaa, saisi rahoja, p��sisi veloistaan ja rupeaisi
el�m��n kuin pellossa.

�T�m� t�llainen el�m� ei ainakaan kelpaa!� h�n huudahti itsekseen.

Sanna jo seisoi Santran rinnalla rahoinensa, jotka oli helppo saada:

k�tt� ojentaa vain! Jollei olisikaan ollut tuota Korvenloukon juttua,
jollei tuollainen, erityinen kilpailun halu olisikaan est�nyt, niin
kenties olisi h�n jo Santran heitt�nyt ajatuksistaankin, mennyt ja
tehnyt kauppoja Rekipellossa. Mutta kosto! Mihin se sitten olisi j��nyt?

N�iss� mietteiss� Esa melkein koko viikon kulutti. Omituisinta oli, ett�
h�n hyvin v�h�n ajatteli Saviojan Ville� sek� syit�, mink� vuoksi t�m�
oli ruvennut ry�st�� hakemaan. Ei h�n edes syvemmin ajatellut kostoa
Villelle, joka siten sai j��d� miltei rauhaan, olla kuin syrj�isen� koko
n�ytelm�ss�.

Mit�h�n olisi Esa sanonut, mit� olisi ajatellut, mihin rynn�nnyt, jos
olisi tiennyt, ett� Savioja oli hakemuksen toimittanut k�rttil�isten
kehoituksesta, ett� n�m� toimiskelivat, saadakseen kaikki h�nen
velkojansa liikkeelle ja aikoivat h�net siten kukistaa? Olisi kenties
yliluonnollisessa kiukussaan silloin puukko k�dess� rynn�nnyt syyllisten
kotiin tekem��n ihmeit�, h�nen ihmeit�ns�, joista h�n niin usein puhui
ja joita kyll� usein teki ja joita kaikki ihmetteliv�t.

Mutta Esa ei siit� tiennyt. H�n vain naimista mietiskeli, ajatteli

rauhan keinoilla pulasta p��st�. Eik� koko viikolla k�ynyt h�nen luonaan
kuin pari toveria, jotka melkein saman tien saivat takaisin menn�, Esa
kun vain itsekseen m�rr�tti, ei kenellek��n ajatuksiaan ilmaissut, ei
syd�nt��n avannut, ei neuvoa etsinyt.

�iti muori alkoi luulla pojan tulevan hulluksi ja rupesi h�nt�

s��lim��n. �iti on aina �iti! Er��n� p�iv�n�, kun piialla haetti viinaa
toisen talon muorilta, meni Esan luo kamariin pulloinensa. Esa maata
loiti sohvassa ja katseli kulmainsa alta �iti�.

�Mik� sinun oikein on, Esa? Aivanko s� nyt makaamalla... Taidat s� olla
kipe�. Haetin Toiskan muorilta v�h�n... Koetas ottaa ryyppy.�

Esa katseli ihmeiss��n, k�ski muorin ensin itse ryyp�t�. Ja muori

ryypp�si, n�ytti, ettei siell� myrkky� ole. Sitten Esakin ryypp�si.
Muori rupesi siunailemaan ja oikein kauniisti puhumaan: h�nt� on
ruvennut oikein pelottamaan, ett� mit� se makaa. Tutkaili kipuja, kysyi,
ett� sit� ry�st��k� se murehtii? Rupesi itkem��n ja kehoitti Esaa
menem��n Saviojan p�hl�n puheille pyyt�m��n lykk�yst� ja selitt�m��n,
ettei t�ss� nyt mit��n h�t�� meill� viel� ole, ett� kyll� h�n omansa
saa, ettei nyt niin kova olla, ja alkavaa asukasta h�tyytt��...

�Akka sun pit�isi ottaa ja katsoa v�h�n rikkaanlainen�, muori

viimeiseksi p��tyi esitt�m��n. �Ota tuo Rekipellon Sanna!� Muori katseli
yst�v�llinen hymy huulilla poikaansa, joka oudosti muljotteli.

�Ett�k� tulisi sulle juoppotoveriksi?� kysyi Esa ilke� ilme kasvoilla.

Muori rupesi jotakin mutisemaan, pisti pullon taskuunsa ja l�hti tupaan.

�Yksik� ryyppy sielt� vain riittikin? Antaa t�nne sen pullon�, Esa
per��n muistutti. Muori taas mutisi jotakin, rupesi lihavaa nen��ns�
nyys��m��n ja kyyneli� vuodattamaan.

�En min� kaikkia anna�, sanoi.

�Mik� siin� on kuin antaminen. T�nne vain!�

Muori n�ki, ettei siin� muu auta. Kyynelet vuotivat silmist�, eukko kun
tunsi syv�sti v��ryytt� k�rsiv�ns�. Viimeisess� ep�toivossaan h�n nosti
pullon huulilleen ja kaatoi suuhunsa puolet sen sis�llyksest�, ennen
kuin Esa ehti h�t��n ja otti pullon pois.

�Kun kehtaat olla h�vyt�n�, valitti muori tupaan menness��n.

Mutta Esa otti oivan ryypyn, meni ja paneusi uudestaan s�nkyyn.

IV

�MIN� TAIKKA SIN�...�

Muutaman p�iv�n kuluttua tuli Esalle ik�v�. Kutsui Karin Vennun,

Kuivasen Ellan ja Koipi-Siukun kanssansa hauskaa pit�m��n. Kutsutut
olivat saapuneet ja kaiken p�iv�� kuului Karhusta mellastava r�hin�.
Talon v�est� ei kotosalla n�kynyt muita kuin muori ja Esa.

Muorillakin oli hauskaa. Hyv�nmielen n�k�isen� tassutteli h�n tuvan

lattialla ep�varmoin askelin, toisinaan ennemmin valahti kuin tahallaan
istui rahille, jolloin huoahtava �hoh, hoh, hohhoijaa� p��si ��neen.
Kurtistuneista poskirypyist� helotti punakka, ik��n kuin kylmettyneen
v�ri ja suu suippeni omituiseen suppuun, silm�t vetiv�t tirralleen juuri
kuin niit� olisi p�iv� huikaissut. Kerran istuessaan h�n rupesi
itsekseen nauraa hytkyttelem��n ja heti sen per��n herahti loilottamaan,
juuri kuin valtaavan ihastuksen aihe olisi mieleen siin� hetkess�
johtunut:

�Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla juttuun.�

H�n lauloi sen vapisevalla, mutta sent��n asianhaaroihin katsoen

sointuvalla ��nell� ja rupesi taas nauramaan.

�Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla juttuun...�

Se n�ytti verrattomasti huvittavan. Jo kolmannen kerran h�n samaa matki

ja kovensi ��nt�ns� yh�. Kamarista kuului katkonaisia ��ni�. Sielt� tuli
ulos Koipi-Siukku ja kuuli muorin laulavan.

�Kas se, mummo!� huusi Siukku. �Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla
juttuun...� H�n tempaisi muoria k�sist� ja rupesi t�t� py�ritt�m��n
laulun tahdissa, jota nyt molemmat s�estiv�t. Mutta ilon lopuksi muori
kompastui ja kaatui lattiaan pitkin pituuttaan, j�i siihen �hrim��n ja
Siukku nauroi h�nen nousuyrityksilleen, sen ohessa hokien:

�No mutta ... no mutta ... saakuri, antakaas kun min� autan tuota...�
H�n hosui, juoksi ja puuhasi lihavan muorin ymp�rill�, nauroi, eik�
sent��n ryhtynyt auttamaan. Muori vihdoin oli p��st� yl�s, Siukku oli
auttavinaan, mutta auttoikin vain kaatumaan uudestaan. Muori jo
yll�tteli noitumaan. Vihdoin Siukku auttoi yl�s.

�Hoh�, sanoi sitten, kun pystyyn p��si, �hoh, kun m� l�hdin oikein
kaatumaan, mutta tules viel�. Vanha loikka luuli...�

�Ka, en pelaa en��, pe�st�h�n menem��h!� kuului kamarista

arkangelilaisen murteella selv� huudahdus. Siukun tihrusilmist�, niin
v�h�n kuin niit� n�kyikin, v�l�hti omituinen kiilto. Kohta per��n kuului
toisten, ylimm�isen� Karin Vennun ��ni, vaativan h�nt�, joka kielt�ytyi,
pelaamaan, sanoivat h�pe�m�tt�m�ksi, kun voitoiltaan erkanee.
Karjalainen taas v�itti, ett� h�n oli tapannut jo kaikki rahansa, nyt
sai muutaman kopeekan takaisin. Rupesi itkem��n ja rukoilemaan, ett�
h�nt� armahdettaisiin, ett� h�n on k�yh�, perin k�yh� mies, lapsia ja
maatuska kotona...

Muori ei n�ht�v�sti huomannut koko melskett�, sill� h�n yh� uudisti

hupaisen loilotuksensa ja jo pari kertaa vaati Siukkua uudestaan
tanssiin. Mutta Siukku vet�ytyi sanaakaan virkkamatta kamariin.

Siell� karjalainen lakittomin p�in, kasvoilla juopuneen pelonalaisen

veltto, surkuteltava ilme, juuri lankesi polvillensa Vennun eteen, joka
h�nt� k�sivarsista puristeli. Korttikasa oli p�yd�ll�, jonka p��ss� Esa
nojaili k�ttens� p��ll� ry�m�ll��n.

�Perkele!� huusi Esa hermostuneesti, kun n�ki ryss�n polvistuvan. �Ota

lipetti!�

�Ka, hyv� veli, m��nh�n mie, pe�st�h�n, laskekaa!� huusi ryss� itku
kurkussa.

�Kuka sinua pit��, m�� niin pitk�lle kuin tie piisaa!� huusi Vennu ja
ty�nsi ryss�n kumoon. T�m� riensi yl�s.

�Voi hyv� ristiveli, pyh� veli, min� oon niin k�yh� ett�...�

�No jokos se Ontro nyt...? Voitoiltasiko erkanet?� Koipi-Siukku l�heni

h�nt� juuri, kun t�m� pani laukkua vapisten selk��ns�.

�Ka, sie pyh� velih, mahat uskoo, kun kaikki pelattih ... ihan...�

��l� usko, Siukku, �l� laske, pelataan sen huivia�, sanoi Ella, joka
sel�ll��n loikoi kamarin sohvassa.

Samassa tuli muori kamariin nuuskatoosa k�dess�. Esa oli vaipunut

ry�m�lleen k�ttens� p��lle ja n�ytti nukkuvan. Vennu l�hti ulos
kamarista, vaihdettuaan Siukun kanssa merkitsev�n silm�yksen.

�Niin, no, mit� sun laukussasi on?� sanoi Siukku, �onhan siell� jotakin
pelattavaksi kelvollista�. H�n nauroi ja tahtoi, ett� asia piti ymm�rt��
enemm�n leikilliselt� kuin todelliselta kannalta. Karjalainen rupesi
uudestaan pyyt�m��n ja rukoilemaan. Ellasta tuo oli niin hauskaa ja
virkist�v��, ett� h�n nousi yl�s ja k�vi my�skin Ontroa kiusaamaan.

�Mit� ne Ontrolta...? Ota nuuskaa pyh� veli�, virkkoi muori.

�Aa muori...�

Siukku j�tti heid�t kolmisin nuuskaamaan ja pujahti ulos. H�n l�ysi

Vennun ulkopihalta.

�Aiotko sin�...?� kysyi Vennu ja huulilla v�reili omituinen, punnitseva

hymyily.

�Aion.� Siukku �rj�isi tuon pid�tetyll� ��nell� vilkaisten samalla

ymp�rilleen.

�Ei t��ll� ole ket��n�, sanoi Vennu, arvaten Siukun ajatuksen, mutta
vakuudeksi katsellen itsekin ymp�rilleen. �No, jos se maksaa vaivan�,
jatkoi h�n ajatuksissaan.

�V�hint�in sata ruplaa. Sill� on paidassa syd�men kohdalla tasku ja

siell� se sen s�ilytt��.�

�Varmaanko sata ruplaa?�

�Niin.� Ja Siukku kertoi mist� h�n oli sen saanut tiet��.

�Hm... Perkele...�

�Mit�?�

�Se on melkein liian v�h�n, jos...�

�Josko kiinni joutuu? Mill� siit� kiinni joutuu! kun sin� ja Ella
todistatte, jos kysymys tulee, ett� min� teid�n joukossanne tulin t��lt�
teille.�

�Ja piruko siit� kysymyksen nostaa, jos et asiasta hoilaa. Mutta

asiasta toiseen, sinun t�ytyy antaa puolet rahoista ja puolet tavaroista
minulle.�

�Olkoon sitten tekem�tt�, pit�k��n ryss� henkens�. Mit� min� sill�

viidell�kymmenell� ruplalla teen?�

�No no, Siukku. Rahaa sekin on sinun laisellesi. Luuletko sin�, ett�
*min�* ilmaiseksi *sinun kaltaisiasi* miehi� joukossa pid�n?� Vennu
naurahti ilveillen. Siukku katsasti h�neen jo puoleksi anteeksi anova
ilme silmiss��n.

�Tee kuinka tahdot�, jatkoi Vennu, �mutta sin� ymm�rr�t sen, ett� jos
sin� joukostamme luovut, niin meid�n t�ytyy laittaa sinut linnaan. Vai
luuletko, ettei sulia olisi jo tarpeeksi synti�?�

Yh� oli Vennun huulilla tuo keve�, melkein leikillinen nauru. Siukku oli
h�mill��n ja kirosi hampaittensa raosta. N�ki selv��n, ett� h�n oli
k�skij�ns� k�ytett�v�n�. Ei kuitenkaan voinut kielt�� itselt��n
koettamasta saada yksityisvoittoa aiotusta ry�st�st� hiukan suuremmaksi,
josta syyst� h�n viel� koetti v�itt��. Mutta Vennu oli taipumaton ja
alkoi pit�� loukkauksena, ett� niin v�h�p�t�inen mies kuin Koipi-Siukku
ilkesi paljoksua lunnaita saadaksensa olla h�nen joukossaan. Siukku
huomasi pian joutuvansa jo siihen asemaan, ettei h�nell� ollut
tilaisuutta kielt�yty� eik� per�yty�k��n aikomastaan ry�st�st�. Sill�
kun Vennu alkoi puhua pikku miehist�, joita ei kukaan kaipaa, silloin
tiesi, ett� h�n puhui vakavaa totta. Siukku taisteli itsens� kanssa
taistelun. Toiselta puolen vallanalaisuuden tunne h�nt� t�ll� hetkell�
vahvasti painoi, ja h�ness� her�si voimakkaana halu karistaa tuo paino
hartioiltaan ja karustaa tiehens�, el�� vapaana miehen�. Mutta samalla
h�n tiesi esimerkeist�, ett� jokainen, joka kerran oli *t�m�n*
vallanalaisuuteen antautunut ja sitten tahtonut uhitellen siit� p��st�,
sen juoksun mitta oli ollut lyhyt. H�n rakasti el�m�� ja juuri sellaista
el�m�� kuin Karin Vennun joukossa sai el��, hurjaa, vapaata ja heid�n
k�sityksens� mukaan �komeaa�. �Loasta� oli h�n joukkoon p��ssyt. Tiesi,
ett� h�nt� ainoastaan siit� syyst� pidettiin joukossa, ett� h�n oli
n�pp�r� �itse ottamaan� ja siten kykeni kunnollisesti maksamaan
parasten kestej�, jotka olivat liian hyvi� itse ottamaan.

Tuossa, kun h�n j�i yksin, Vennun menty� tupaan, tunsi h�n johtajansa
hallitsevan voiman syv�sti. Ei v�rek��n Vennun vakavissa kasvoissa
todistanut, ett� h�n v�litti siit� asiasta, joka kysymyksess� oli. Teki
Siukku sen tai oli tekem�tt�, se n�ytti olevan h�nelle ihan sama. Mutta
yht� kaikki, jos h�n sen tekem�tt� j�tt�isi, olisi h�nen *juoksunsa
p��ttynyt*... Sit� h�n kirosi, tuota armottomuutta ... ja kun ei ollut
olemassa keinoa, jolla olisi tuon konnan itsens� voinut vet�� rinnalleen
oikeuden eteen: ei kukaan *tiet�isi*, ei uskaltaisi todistaa Vennun
p��lle, h�nen, joka kuitenkin oli niin monen juonen ja rikoksen esimies.

Mutta h�n itse?... Kylm�t v�reet kulkivat ruumiin l�pi, kun ajatteli,
kuinka helposti h�n tulisi tutkituksi ja tuomituksi, jos vain Karin
Vennu tahtoisi. Murhakin, josta h�n jo oli ollut syytteen alaisena,
olisi tullut kyll� aikoinaan todistetuksi, mutta ne silloin h�nt�
auttoivat, panivat rahoja liikkeeseen todistajain palkoiksi silt�
varalta, ett� h�n irti p��sty��n maksaisi, ja niin h�n p��si irti...

H�n tunsi olevansa niin t�ydellisesti ahtaalla Vennun k�siss�, ett�

mielikuvituksen johdosta alkoi rintaa ahdistaa.

Koipi-Siukku oli joutunut er��seen huoneitten v�lyseen, miss� p�lkyn

p��ll� istui ja mietti.

�Kostan, kostan, kostan!� h�n jupisi. Se innosti h�nt� siksi, ett�

ahdistava pihti rinnan p��ll� tuntui helti�v�n, tila laajenevan ja el�m�
n�ytti hymyilev�n t�ydelt� ter�lt��n. Kostoajatus ei saanut h�nen
mielikuvituksessaan mit��n muotoa, ei suuntaa, eik� h�n sit�
ajatellutkaan. El�m�h�n tarjoo niin lukemattomia tilaisuuksia ja
suuntia, ehtii kyll� vastakin etsi�, valita parhaimman...

Yht�kki� l�ysi h�n itsens� uudestaan ajattelemasta sit� kuinka paljon

Ontrolla mahdollisesti olisi rahoja? Kentiesi on kaksikin sataa ruplaa?

�Ja piruko minun k�skee sanoa heille kuinka paljon min� silt� oikeastaan
saan!� H�n hyp�hti yl�s innostuneena. Murhan ajatus her�tti h�net
uudestaan sek� sen johdosta suhde Vennuun. Ik��n kuin itsest��n syntyi
varma p��t�s lopettaa karjalainen, ottaa sen omaisuus ja p��st� Vennun
kanssa oikein likeisiin v�leihin, laittaa, ett� se *tarvitsisi h�nt�*
viel� enemm�n ja sitten...!

H�n tempaisi suuren puukon tupestaan, iski sen ahtaassa v�lysess�

sein�hirteen. Puukko vajosi lahoon puuhun p��t� my�ten. Sutkaus tuntui
niin somalta, niin kiihottavalta, ett� Siukku alkoi voimainsa takaa
hakata puukollaan lahoa sein�hirtt�. H�n ajatteli, ett� kun olisi nyt
Karin Vennu tuossa ... ja h�n iski yh� syvemmin, yh� taajemmin.

�Min� otan rahat ryss�lt�, h�n jupisi tullessaan ulos v�lysest�, tehden
samalla jyrk�n p��t�ksen, ett� parhaan osan h�n itse pit��, vaikka
sitten sataisi vanhoja noita�mmi�. H�nest� oli jo alkanut n�ytt��
luonnolliselta, etteiv�t ne voisi h�nt� kovin lujalle panna, sill� he
kuitenkin tarvitsevat h�nt�. H�nen *kykyist�ns�* miest� ei ole joukossa
monta...

El�m�n halu virkistyi, kun tunsi ett� h�nt� joukossa tarvitaan, ettei
h�n olekaan niin v�h�p�t�inen henkil� kuin �sken oli Vennun puheista
ruvennut itsekin uskomaan. Hyv�, ettei tuo Ella homppelo tule nyt t�t�
asiaa tiet�m��n.

H�nen tullessaan sis��n kamariin oli siell� ryss�n tavarat vedetty esiin
laukusta, Vennu ja Ella niiden ymp�rill� kiusasivat miest�, joka itki,
siunasi ja rukoili, ett� h�net laskettaisiin menem��n.

Karhun Esa oli oikaissut itsens� s�nkyyn ja katseli sielt� tuota menoa.
Muori oli toisten joukossa h��r�illen Ontron lohduttelemisen touhuissa
ja vakuuttaen yh�:

�Mit� tuossa nyt Ontro, ei suinkaan ne nyt sinulta mit��n tahdo. Otetaan
ryyppy, eik� niin, Karin is�nt�? No ottakaa nuuskaa.�

Esa hyp�hti lattialle kuin nuorilla vedetty. Meni, hamusi ryss�n tavarat
laukkuun. Huomaamattaan takertui siin� katselemaan er�st� mustaa,
sininukkaista silkkihuivia. Se oli hyvin kaunis. Esa kentiesi ajatteli:
kaunis kihlasilkkinen. Heti h�n kuitenkin senkin, ik��n kuin omia
ajatuksiaan paeten, ty�nsi laukkuun, heitti laukun nauhasta ryss�n
kaulaan, tarttui sitten t�m�n kaulukseen, avasi oven, pisti siit� tupaan
ja antoi viel� potkun takapuoleen. Tuo kaikki tapahtui niin �kki�, ja
muut olivat niin �imiss��n, ettei kukaan ehtinyt sanoa sanaakaan. Eik�
h�n itsek��n sanonut. Kun j�lleen oikaisi itsens� s�nkyyn, kajautti
raa'an kirouksen.

Karjalainen kuului menev�n juoksujalassa portaita alas.

Toiset selvisiv�t pian ja rupesivat nuhtelemaan Esaa: lempoako sit� niin

laskit? Olisi pelattu silt� viel� tavarat ja kiusattu. Oli ollut niin
viet�v�n hupaista n�hd�, kun se niin pelk�si... Esa oli nyt pilannut
koko huvin.

Esa kuunteli toisten puhelua maltillisesti. Hiljoilleen ilmeni kasvoille

ivallinen ilme.

�Mutta, totta jumaliste, te olette oikeita roistoja, tavallisia knapin

varkaita!� h�n vihdoin virkkoi ja p��sti helisev�n naurun per��n,
tuommoisen pist�v�n, leikkaavan, syv�lle tunkevan ja kysymyksi�
her�tt�v�n.

�Knapin varkaita?� virkkoi Vennu silmiss� kyselev� katse, joka

v�hitellen muuttui ter�v�ksi ja tutkivaksi.

�Knapin varkaita!� huusi Ella, nauraen h�l�tt�en p��lle, n�ht�v�sti

ajatellen, ett� Esa puhuu t�ytt� leikki�. Siukku ei puhunut sanaakaan,
yhteen jaksoon vain p�lyili Vennun puoleen. Mutta Vennu vain yh�
tarkkasi Esaa.

�Niin, knapin varkaita�, uudisti Esa, �n�inh�n min�, ett� teid�n teki
mielenne tuon ryss�n kamoja.�

�Mielemme?� Vennu tarkkaili yh� tutkien Esaa.

�Mielenne!� huusi Esa ja nytk�ytti vakuuttavasti p��t�ns� s�ngyss�.

�Min� annan paikalla leikata kurkkuni, jos ei teid�n tehnyt mielenne
ryss�n kamoja!� Esa kohosi kiivaasti istumaan s�ngyss�, huulilla ja
silmiss� v�ikkyi yh� tuo omituinen, pisteli�s nauru.

Vennu oli katsellut Esaa, vakava, miettiv�, hiukan ep�r�iv� ilme

silmiss�. Nyt h�n nousi seisomaan, naurahti ja muuttui j�lleen yht�
totiseksi.

�L�hdet��nk�?� kysyi h�n Ellalta.

T�m� piti yh� Esan puheita hauskana pilana, josta syyst� ei ensink��n
ollut halukas l�htem��n hupaisesta seurasta.

�Saakuri�, h�n sanoi, �min� v��nn�n tuon pojan niskat nurin, jos ei se
heti paikalla laita lis�� viinaa.�

Yksinkertaisesti hymyillen meni h�n Esan luo ja tarttui leikkis�n� t�m�n

kaulukseen. Esa rupesi r�ike�sti nauramaan ja alkoi todella v��nt�� ja
meluta Ellan kanssa kuin kakarat ainakin. Sill� v�lin Koipi-Siukku istui
tuolilla, tihruiset silm�t alasluotuina ja v��nteli m�lli� poskesta
toiseen. Vennu asteli edestakaisin lattialla ja loi tuon tuostakin
s�ngyss� temmelt�viin pitk�n tutkivan katseen. Yht�kki� h�n muutti
latuansa, astui l�hitse Koipi-Siukkua ja polki t�m�n jalalle. Siukku
nosti p��t�ns�, katsoi Vennun silmiin ja n�ki, ett� t�m� itsekseen
nauroi eik� luonut silm�yst�k��n h�neen.

Toiset melskasivat kuin kakarat.

Siukku tuijotti viel� hetkisen kenkiins�, katsahti sitten omituisesti

ep�r�iden Vennuun. Yht�kki� raivokas p��tt�v�inen v�l�ys iski
tihrusilmist� ja Siukku pyyhk�isi ulos kuin k�sketty. Silloin vasta
Vennu katsoi h�neen ja p��sti hiljaisen, voittoisan, julman
naurahduksen. H�n katseli syrj�st� noiden isojen lasten leikki�. Se oli
niekaleen leikki�: l�iv�t toisiaan korvalta korvalle, sylkiv�t toistensa
naamaan, siunailivat ja puhuivat lapsen kielell�. Vennua inhotti t�ll�
hetkell� tuo. Yht�kki� h�n k�vi s�ngyn luo, tempaisi Ellan kauluksesta
lattiaan.

�Knapin varas!� �rj�isi h�n. Ella kirosi, sill� h�neen oli koskenut
kipe�sti. Vennu nauroi, potkaisi viel� Ellan jalkaan ja virkahti:

�Knapin varas!�

Ella nousi meluten ja m�ss�ten ja haukkuen Vennua lempinimill�. Mutta

sellaisesta ei koskaan riitaa tullut.

Esa oli noussut vuoteelta, pannut piippuun ja kolisteli nyt tyhji�

pulloja kaapissa. Ei tilkkaakaan!

�Hoi Vennu!� huusi h�n ja py�r�hti kuin sotamies. �Mulla ei ole

tilkkaakaan viinaa.�

�No hae.�

�Ei ole rahaa. Takaatko?� Esa katseli kummallisen tarkkaavaisena Vennua.

�Sinuako? En tied� tohtiiko sua taata.� Vennun suu meni leikkis��n,

mutta samalla v�h�n pisteli��seen nauruun.
�Pisteletk� sin�?� Esan silm�t s�ihkyiv�t ja hermosto v�risi.

�Vasaran alainen mies�, jatkoi Vennu.

�No saatana!� Esa tempaisi tuolin ja l�i sen s�p�leiksi lattiaan.

Tulinen puna kohosi Vennun kasvoille. H�n nousi istumasta, k�veli pariin
kertaan yli lattian harteitansa puristellen.

�Eik�s t�s' ole poijat levi�t hartiat? Ka pojat, ka!� H�n rytk�ytteli
kantap�ill��n lattiaan, nostatteli olkap�it��n ja �rjyi.

Ella katseli ensin oudostellen toisten tappelunhankkeita. Rupesi

kyselem��n, ett� oikeinkos te tapella meinaatte, vai? Alkoi sitten
sovintoon suositella. Kumpikaan toisista ei pannut mit��n huomiota Ellan
puheeseen, mutta n�ytti silt�, ett� Esan kiukku v�hitellen asettui ja
Vennun nousi.

�Mit� sin� pistelit?�

�Niinp� sin� olet nyt kuin kruusihuilu, ettei saisi mit��n puhua�, sanoi
Vennu.

�Min� en k�rsi pistelemist�.�

�No, olenko min� knapin varas?�

Esa naurahti melkein hyvitettyn�, sill� h�n huomasi, ett� tuo oli
koskenut.

V�hitellen asettui riita, ja kun se lopuksi t�ydelleen selvisi, oli

Vennu taas kuin ruhtinas. Muori, joka l�ydettiin tuvan s�ngyst�
nukkumasta, pantiin viinaa hakemaan Vennun rahoilla.

Taas vallitsi n�enn�isesti mit� syd�mellisin yst�vyys miesten kesken,

kun viina saapui ja siit� saatiin ryyppyj� ruveta kallistelemaan.

�Tuota noin�, alkoi Vennu, �oikeinko sin� aiot antaa sen Saviojan Villen
vied� omaisuutes kuin joku vellip�ksy?�

�Vellip�ksy?�

�Niin, niin, mies sellainen kuin sin�.�

�Ei ik�n�!� huusi Kuivasen Ella.

�Niin ... no; mit�s siihen tehd�. Viek��n!...�

��l� saakeli. Jopa sin� h�p�isisit koko meid�n joukon, kun sellaisen
k�kryn antaisit ottaa vain ilman vastaan sanomatta...�

N�ki, ett� puhe koski hyvin kipe�sti Esaan, sill� h�n oli taas alkanut
synkk�mielisen n�k�isen� tirkistell� pitkin nen�nvartta.

�Pelota se, tuommoinen k�prykk�! Jos min� olisin sun tilassas, niin...�
Vennu tirkisteli, salamielinen mutta Esalle kyll�kin ymm�rrett�v� ilme
silmiss� Esaa, kun tuota saneli.

�Meid�n miehet eiv�t ik�n� anna volia sellaisille, ei vaikka!� Vennu

iski suuren nyrkkins� p�yt��n.

Ik��n kuin kauan mietitty masentava ajatus, joka Esaa oli taas alkanut
painaa, olisi mennyt rikki tuosta r�j�yksest� ja sitten kirvonnut
ilmoille, Esa kavahti pystyyn ja virkahti:

�Tuletko takaamaan minua?�

Vennu ei ollut tuota odottanut.

�H�h?�

�Tuletko takaamaan, min� sanon?�

�Takaamaan? Lempoako sin� takauksilla... Nyrkki se on miehen takaus.

Velkaa sit� on minullakin, mutta tulkoon yritt�m��n! Jumaliste, Esa! Jos
sin� meinaat komiaa olla el�m�nik�si, niin opeta raukat pelk��m��n
itse�si!� Taas l�j�hti nyrkki p�yt��n. �Ja niin min� teen vastakin.
Taikka ootko kuullut ett� Karin Vennulta olis joku tohtinut lain kautta
saatavaansa hakea?�

Esa ei puhunut mit��n.

�S� murehdit�, jatkoi Vennu. Vet�isi tuolinsa l�hemm�ksi Esaa ja virkkoi

puoliksi kuiskaten:

�Sin� olet, kuule, viel� lapsi.�

�Lapsi? �l�...�

�No �l� nyt, anna min� sanon: sin� olet lapsi, kun tuollaisia murehdit.
Min� jo sanoin sulle, ett� pane se Saviojan p�hl� pelk��m��n! N�es,
mullakin on velkaa sille kaksi sataa ruplaa, mutta tulkoon tahtomaan! Se
pelk�� minua niinkuin... Ja kaikki pelk��v�t!�

�En pelk�� sinua.�

�Sin�k�?�

�Min� -- en -- pelk��!�

�Olkoon se nyt anteeksi t�ll� kertaa�, sanoi Vennu hiukan p��t�ns�

pudistellen. �Mutta...�

�En min� pyyd� anteeksi.�

�Pyyd� jos tahdot, mutta min� annan vain. No niin, mutta asia on
yksinkertaisesti siten, ett� joka tahtoo olla komiaa, sen pit�� olla
v�h�n viekas...�

�No niin sin� ainakin olet!�

�Olen pikkuisen. Mutta sitten pit�� ihmisen olla v�h�n...�

Vennu keskeytti, puri hampaansa yhteen ik��n kuin olisi yht�kki� nyt
vasta huomannut, ett� oli laskemaisillaan Esalle liian paljon neuvoja ja
sanomaisillaan puolen syd�nt�ns�.

�No, ja sitten?� kys�isi Esa.

�Ei mit��n, ei mit��n ... en min� sanokaan kaikkea! Mutta eik� sit�
viinaa jo tule?�

�Sano kaikki�, uteli Esa.

�En!�

�Miksi et sano�, tutkaili Ella, joka vetel�n n�k�isen� r�tk�tti

ry�m�ll��n p�yd�n p��ll� ja tarkoin oli kuunnellut Vennun puhetta.

Muorikin tuli samassa valittaen ettei ollut tahtonut saada viinaa.

Pullojen p�yt��n ilmestyminen johdatti miesten mielet pois �sken puheena
olleista asioista.

Vennu tuli uudestaan juovuksiin. �skeinen puhe oli sen verran h�nt�
kiinnitt�nyt, ett� j�lleen palasi siihen.

�Sen min� sanon�, virkkoi h�n, �ettei ne vallesmannit ole meik�l�isi�

varten eik� lakikaan! Ne ovat vain niit� l�k�p�ksyj� varten, mutta ei
meit�, taikka ei *minua* varten ainakaan. Kyntens� polttaisi laki ja
oikeus.�

�Saman min� sanon!� huusi Ella ja l�i nyrkkins� p�yt��n julmasti

muljotellen ja ihaillen katsellen Vennua.

Esa alkoi kiroilla. Ei suinkaan *h�n ainakaan* pel�nnyt vallesmanneja

eik� lakia ja kyseli luulivatko toiset sit�? Eiv�t nek��n sit� luulleet,
mutta Vennu kysyi, ett� mit� sin� olet kuin �m�rjis housuis�?

�Min� en ymm�rr� mink� vuoksi minun on niin kamalan paha olla!� huudahti
Esa otsaansa painaen k�dell��n. Villi katse silmiss� muuttui omituisen
k�rsiv�ksi ja surumieliseksi. N�ht�v�sti huomasivat toisetkin tuskan,
sill� he eiv�t, niin kuin muussa tapauksessa varmaan olisivat tehneet,
kironneet tuota heikkouden osoitusta, vaan Vennu kysyi kummissaan:

�Paha olla?�

�Nii-in! Minun on niin kamalan paha olla. Jos te oikein ymm�rt�isitte,

mutta... No niin; siit� Korvenloukon tappelusta asti olen min� ollut
todellakin niin kuin helvetin piinassa.�

��l� nyt, seh�n oli... Ottiko se niin sun kunniaasi?� kysyi Vennu.

�Jos �mm�t olisivat minut raipoilla piiskanneet, niin ei se olisi

enemp�� ottanut mun kunniaani, tai jos olisi sanottu mun
k�rttikokouksissa konttineen. Mutta min� en ole ik�n� pel�nnyt, enk�
ik�n� saanut selk��n! Ja sitten viel� korvenloukkolaisilta... Valitaan
muka parhaat pojat hakemaan takaisin J�rvel�n Santraa, niin tullaan
jokainen takanasilmin, eik� edes yht�k��n henke� mennyt. Tapeltiin kuin
lapset.�

�Niin kuin lapset, todellakin!�

�Ilveile siin�, taikka saat niin vasten kuonoas. Miks'et tullut mukaan?�

Vennu nauroi.

�Ota ryyppy!�
�Niin kuin kakarat l�hdettiin j�niksen poluille. T�m� Ellakin, kun menee
morsiantansa hakemaan ja ottaa selk��ns� kuin ryss�.�

�Min�k�?�

�Min�k�! Kenenk� morsianta sielt� l�hdettiin hakemaan sitten, jos ei

sinun? Mutta sen min� vannon, ett� sille Valeelle min� annan ikuisen
torpan maan!� Esa puri hammasta ja l�i nyrkkins� niin raivoisasti
p�yt��n, ett� h�n n�ytti siihen vuodattavan kiehuvan kiukkunsa koko
voiman.

��l� vain niin, ett� kiinni joudut.�

�Kiinni? Mit� m� siit� v�lit�n! Sen t�hden min� sen juuri teenkin, ett�
koko maailma saisi n�hd�, ett� min� oon itse Karhun Esa, min�! Anna
ryyppy!�

�Saat. Hurja luonto on p�reet kuin rauska paita�, puheli Vennu

kaataessaan.

�Mutta nyt min� olen ajatellut koko viikon, ett� min� otan akan�, jatkoi
Esa.

�Akan? Kenenk�?� uteli Vennu.

�Huoli sin� siit� ... en sano. Mutta sen vain sanon, ett� kun min�
niihin puuhiin ryhdyn, niin en min� akan alkua sill�lailla p��st� kuin
t�m� Ella...�

Ella oli jo vet�nyt itsens� niin t�yteen, ettei juuri kyennyt tuolilta
nousemaan. Kuullessaan nime�ns� mainittavan rupesi h�n kyselem��n mit�
h�nest� puhutaan. Mutta toiset eiv�t siit� v�litt�neet.

�Ella on sikana�, naureskeli Vennu. �Vai akan. No ota vain, ota rikas.�

�Rikas ja rakas.�

�Niit� ei ole tihe�ss�, eijo, sanon min�.�

�Sep� siin� juuri on...! Sen min� sanon, ett� t�m� el�minen ei maksa
vaivaansa!� huusi Esa. �Muutos t�h�n pit�� tulla. Joko min� rupean
rosvoksi ja ry�st�m�ll� kokoan itselleni loppumattomat rikkaudet, en ota
ik�n� akkaa, juon ja mellastan ja tappelen vain kaiken ik�ni, taikka
otan akan ja rupean k�rttil�iseksi. Muuta ei ole kuin n�m� kaksi
keinoa.�

Vennu kuunteli h�mm�styneen� tuota tulista puhetta.

�Mutta t��ll� ei passaa olemaan muuta kuin yksi suuri roisto ja se on

jo. Pikku rosvoksi en min� rupea ... ent�...! Sille nauretaan. Mutta
suurta kunnioitetaan.

�Kuka se on se suuri rosvo?� kysyi Vennu hyvin omituisesti, vaikka oli

niin p�iss��n.

�Kuka! kysy tunnoltasi, kyll� se vastaa.�

�H�h?�
�Se meni. Mutta ei minusta ole siihenk��n. Mulla on liian suora ja
rehellinen luonto. Varasten p��llik�n pit�� olla nilkku?�

�Nilkku?�

�Nilkku! Niekale se pit�� olla, lurjus, valehtelija. Kun min� olisinkin

yht� hyv� kirjailemaan kuin puukolla ly�m��n, niin...�

Nyt rupesi Vennu rajusti v��nt�m��n p��t� ja puremaan hammasta, nousi

yl�s ja nyrkkej��n puristaen virkkoi:

�Tuollaisista puheista annan min� aina selk�saunan.� H�n n�kyi ik��n

kuin punnitsevan voimiansa, sill� h�n oli kovasti juovuksissa.

�Nytkink�?� Esa jo seisoi ja n�ytti melkein aivan selv�lt�. Vennu viel�

seisoi p�yt��n k�sin nojaten ja Ella nukkui.

�Kuule Vennu! sin� luulet olevas kaikkien herra ja holhooja, mutta

odota... Joko min� taikka sin�...�

�Ahaa!� huusi Vennu kamalasti nauraen. �Hoi Ella, nyt l�hdet��n!� H�n
tempaisi nukkunutta toveria kauluksesta, ett� t�m� torkosi
t�llistelem��n.

Vennu rupesi laulamaan ja lattialla hyp�htelem��n, huonekalut t�risiv�t.

Esa oli istuutunut tuolille.

�No l�hdetk� sin�, taikka nyt j��t?� kysyi Vennu Ellalta.

�Mik� h�t� nyt on?�

�H�t�� ei ole, eik� koskaan tulekaan. Mutta mars, poika, nyt menn��n!�
H�n tempaisi Ellan kauluksesta matkaan.

�Muistakaa se pojat, ett� Karin Vennu on sittekin *vanhin*!� Ellan h�n

tempaisi kainaloonsa ja vaikka olikin itse hyv�sti juovuksissa vei t�m�n
kuin puolikasvuisen pojan mukanaan. Ella koetti r�mist�, haukkua ja
vastaan ponnistella, mutta turhaan.

SEURAUKSIA

Sill� aikaa kun Karhun Esa sielullisesti k�rsi, parantelivat muut

Korvenloukolla saamiaan ruumiillisia haavoja ja hautoivat mahdollisesti
kostotuumiansa. Yleis�ll� oli tuosta tapauksesta paljon jauhamista
isoksi aikaa. Suurin ihme oli, ettei lopullisesti yht��n ly�dyist�
kuollut, ne parantuivat kilpaa. -- Sitten kuultiin, ett� J�rvel�n Santra
olikin ollut kotonansa Mikkeliy�n�, -- naurettiin ja ilkuttiin pojille
vasten naamaa, Ella parkaa ihmiset suorastansa pilkkasivat. Mik�h�n
miesk��n se sitten on tuo Ella? sanottiin, -- p�hl�m�inen retale. Ei ole
edes aikamiehen vastus, huudollansa vain pelottelee. Ei sellainen ole
kelpo tyt�n arvoinenkaan. Valee sit� vastoin. Harvat h�net tunsivat,
nuori kun oli poika ja v�h�n pit�j�ll� kulkenut. Poikaa se vain n�kyi
olevan. Nuolkaa nyt huulianne pit�j�n komeat pojat, ja katsokaa p��lt�,
kun oikein aika poika sy� rokan nen�nne edest�...

Valeesta tuli ihme. H�nen voimistaan ja rohkeudestaan kerrottiin

uskomattomia juttuja.

My�hemmin saatiin kuulla, ett� J�rvel�ss� oli jo t�ysin suostuttu, ett�

herastuomari jo oli mielistynyt v�vyyns� ja em�nt� ainoastaan siit� en��
marmatteli, kun niin kamalalla kurilla vanhoja ihmisi� peijataan.

Karhun Esa unohdettiin kokonaan t�m�n p��asian johdosta, sill� ei kukaan

tiennyt, ett� h�nkin Santraa ajatteli. Muutaman p�iv�n kuluttua
ruvettiin vihdoin h�nt�kin muistamaan, kun kuultiin huhua Saviojan
Villen h�tyytt�mistouhuista. Sitten huomattiin, ett� kuuluisa mustakin
oli kuollut. Vanhan kokemuksen mukaan sellainen tapaus aina vei talon
onnen, heitti m�nn�n katolle. Makailevan nyt kuuluikin onnettomuuksien
p��lle. Kyll� se olikin lent�nyt! Jokohan putoaa? Miehuullisesti nytkin
kuului tapelleen Korvenloukolla. Poikaa se on se Esa. Ottaisi nyt
akakseen Rekipellon Sannan, p��sisi veloistansa ja rupeaisi ihmisiksi
el�m��n viel�, niin tulisi oivakin mies. Mutta joko! Sellaista se on
sukuakin...

* * * * *

Nimismies oli kauniisti pysynyt kotona koko Mikkeliy�n, kulkenut

ikkunasta ikkunaan, mutta ulos vain ei l�htenyt. Mit�p� h�n siell�?
Oikein karmi selk�piit� jo ajatellessakin, kun kuuli ohiajavain rivoja
lauluja ja huutoja. Makuulle ei mitenk��n voinut menn�, olo tuntui niin
levottomalta ja turvattomalta. Tunsi olevansa kuin piiritetyss�
varustuksessa, jossa ei ollut mit��n varustuksia ja vihollinen, ilkkuen
piiritetyn voimattomuutta, mellehti ymp�rill� h�rn�illen ja kiusaten...
Saattaisivat tulla mill� hetkell� hyv�ns� ja iske� ikkunan rikki...

Hyv� is�...! se ei olisi tapahtunut ensi kertaa. Monestihan oli sill�

tavalla nimismiesten luo menty, -- ei h�nen luoksensa sent��n viel�
koskaan. Mutta miksei sekin saattaisi joskus tapahtua...

Johtui tekem��n itsekseen tili� teoistansa, suhteistaan kuntalaisiin.

Lohdutukseksensa huomasi, ettei ollut tuoreita ep�sopuja h�nen ja
*junkkarien* v�lill�. Sep� rauhoitti. Hullupa olisikin ollut, ajatteli,
jos olisi kaikkia kanteita korviinsa ottanut! Pahahenkik� niist� sitten
selv�n ottaisi siksi, ett� niit� kiinni saisi. Ruveta niiden kanssa
kilpaa juoksemaan, -- eip� t�ss� ihminen saisi el�v�� rauhaa eik�
kunnollisesti y�t�ns� nukkua...

Mit� apua siin� olisi noista k�rttil�isist�k��n! Eih�n h�n voi

muutenkaan sit� joukkoa siet��. Ennen olisi koko piirist� vaikka hiiteen
l�htenyt. Mutta koko saakurin uskalikkoja ne olivat yht�kaikki, h�nenkin
mielest��n, nuo k�rttil�iset, kun uskalsivat ruveta suoranaiseen sotaan
noita junkkareita vastaan.

�Tehk��t kuten haluavat�, h�n y�ll� itsekseen arveli, �omaan niskaansa

he saavat. Min� en v�lit�. Jos he voittavat, saavat nuo roistot hiukan
pelk��m��n, on se minulle hy�dyksi, tietysti! Jos tappiolle joutuvat,
syytt�k��t itse�ns�. Mihink� t�ss� yhden miehen voimat ulottuvat?� H�n
levitti mahdottomuudelle k�si��n.

�Komppania kasakoita t�ss� pit�isi olla, jos niit� kurissa saisi

pidetyksi!� h�n huudahti. Melkein rauhoittui, sill� tuntui niin
luonnottomalta yhdelt� miehelt� vaatia. Mutta kohta rauha katosi, kun
uusia ��ni� kuului maailmalta.

�Jos ne taas tekev�t murhia niin...� Se olikin ik�vint�. Silloin t�ytyi

aina asiaan k�siksi k�yd�, ei sopinut huolettomuuteen j�tt��.
Sellaisissa tapauksissa tahtoi sotkeutua, joutua vihan ja vainon
alaiseksi. Se h�nt� harmitti, pelotti. Neuvotonna mies panetteli tuota
villi� kansaa, joka oli ik��n kuin pimeyden kidasta oksennettua ja h�n
vaivainen joka oli joutunut niiden keskelle j�rjestyst� ja oikeutta
pit�m��n! Mutta kun oli kerran tullut, niin pysyisi t��ll� kuitenkin
jonkin ajan, h�n n�ytt�isi, ett� h�n on sent��n mies, joka ei ensi
pahasta s�ik�hd�, joka ei kulje j�niksen s��rill�...

Vasta aamun h�m�rt�ess� h�n nukkui. P�iv�ll� jo sai kuulla, mit� oli
tapahtunut Korvenloukolla. Nerokkaana laskumiehen� huomasi heti, ett�
kumpikin puolue oli jotenkin tasav�kisesti saanut ja antanut. Se oli
hyv� tulos. Parhaimmassa tapauksessa eiv�t uskalla antaa asiaa k�r�j�in
haltuun ensink��n, jollei niist� ruojista joku satu kuolemaan. Huhut
toivat hyvin seikkaper�isi� tietoja. Vahdit olivat kovasti syyllisi� ja
korvenloukkolaiset olivat ensin p��lle hy�k�nneet, alkaneet tappelun.
Jahah, ne kyll� min� tutkin, panen miehi� linnaan kahden puolen! Ei
kumpaisillakaan ole syyt� vihata minua! Eiv�tk� ne sellaista vihaa, kun
kahden puolen saavat minun k�dest�ni. Hyv� juttu, min� teid�t opetan...

Mutta sitten h�n kohta muisti kysy�, oliko Karin Vennu joukossa. Ei
ollut. Se oli hyv� juttu, oikein hyv�. Siihen min� isken sitten kun n�m�
toiset panen ensin linnaan. Min� n�yt�n...!

Vasta my�hemmin kerrottiin h�nelle siit�, ett� Talvikosken Hermanni oli

kuolemankieliss� ja ett� h�nt� oli poikansa K�pi ly�nyt. K�pi ei ollut
nimismiehen tietojen mukaan mink��n joukon erityisen suojeluksen
alainen, olihan vain tavallinen renttu, josta ei lie kukaan v�litt�nyt.
T�st� tapauksesta tultiinkin erityisesti ilmoittamaan. Kerrottiin, ett�
poika on karkutiell�.

T�h�n asiaan nimismies innostui. H�n kutsui heti kaksi lautamiest�, k�vi
Talvikoskella, n�ki is�nn�n huonon tilan ja l�hti, otettuaan viel� pari
is�nt�miest� mukaan, etsim��n K�pi�. L�ysikin t�m�n er��st�
juoppoparvesta, pani kiinni ja vei vanginkuljettajalle. (P�iv��
my�hemmin ly�ty is� pyysi ja saikin poikansa vapaaksi.) Kotiin tultuaan
kyseli nimismies Margareetalta eik� Korvenloukon �roistoja� tai
k�rttil�isi� ollut sill� aikaa k�ynyt? Ei ollut k�ynyt. Nimismies hieroi
mielihyviss��n k�si��n... Pelk��v�t nahkaansa, rohjaleet, eiv�t uskalla
tulla ilmoittamaankaan...!

Ensin k�kesi h�n menn� sinne itsest��n. Mutta tuli j�tetyksi asia
p�iv�st� toiseen odotellessa, ett� joku niist� ly�dyist� kuolisi. Tuo
odotus ei kuitenkaan toteutunut ja jo ensi viikon lopulla ajatteli, ett�
sopikoot ja sotikoot...! Saivatpahan tarpeeksensa jo.

Er��n� p�iv�n�, kun Lindblom jo oli alkanut rauhoittua Mikonp�iv�n

melujen j�lkeen, tuli h�nen luokseen Saviojan Ville ja Koivulan
lautamies. Jo t�m�n parin n�keminen suututti nimismiest�: toinen
semmoinen tyhmeliini ja toinen k�rttil�inen! Kun viel� kuuli asian, ett�
n�m� tulivat h�nt� pyyt�m��n ulosmittaukselle Karhuun, silloin h�n
raivostui.

�Kaikille niit� raha kans lainata ja sitte mine pite olla t�s jokahitte
koira!�
Lautamies sanoi, ett� se on kyll� ollut hullua, mutta mit�p� siihen nyt
tehd��n ja arveli viel�, ett� sopii ottaa palkkansa.

�Luuleko sine, ettei mine sen ymmerre!� huusi Lindblom, �mut siine on
muutkin seikat, se on semmosta pirun joukko.�

Jo ymm�rsi lautamies, ett� Lindblom pelk�� nahkaansa.

�Noo�, kiirehti sanomaan, �ei siin� ole pelk��mist�, sill� niille lie
tullut pahat v�lit Karhun Esalle ja Karin Vennulle, koska Vennu k�vi
t�m�n Saviojan puheilla hyv�ss� yst�vyydess� sanomassa, ett� olisi
parasta kiiruhtaa hakemusta ja ulosmittausta, ett� sen Esan asiat ovat
huonolla j�ljell�.�

�Sanoko Karin V�nnu nin?�

�Niin se oli sanonut. Ja siit� me arvelimme, ett� niille on tullut

riita.�

Tuo uutinen n�ht�v�sti vaikutti nimismieheen erinomaisesti. Sill� h�n

nousi k�velem��n ja rupesi mielihyviss��n k�si�ns� hiomaan ja hokemaan:
�Jahas, jahas, vai on piruile tulluna riitta.�

�Niin n�ytt��.�

�Jahas. Noo, se tuomio on valmis?�

�Niin on, nimismiesh�n sen n�kikin.�

�Oikke, mine muistas! Noo se on joukkos?�

�On.�

Mutta nyt teki mieli lyk�t� asia kuitenkin pari p�iv��, sanoi olevan
itsell�ns� kiirett�. Siihen oli suostuminen. P��tettiin siis kahden
p�iv�n p��st� l�hte�.

* * * * *

Muuanna p�iv�n� ajoivat ry�st�miehet Karhun pihaan, nimismies

jahtivoudin ja kahden lautamiehen kanssa. Esa sattui juuri ulkok�dell�
olemaan.

�P�iv��, tervehtiv�t, muutamat hiukan nolon n�k�isin�, toiset v�h�n

kopeina ja ik��n kuin ylv�stellen tahtoen sanoa: ole mik� oletkin, ei me
t�ss� nyt ainakaan hyppyyn l�hdet�!

Esa katseli tuikeasti, syrjitt�in eik� vastannut tervehdykseen, aikoi

vain tupaan menn�. Mutta n�hty��n, ett� miehet valmistausivat my�skin
sinne tulemaan, pid�ttyi porrasten eteen. Kyll� siin� jo n�ki, ett�
miehess� kiehui, sill� ��ni kalahteli niin omituisesti, kun kysyi:

�Mit� miehet kulkevat?� H�n seisahtui porrasten eteen ik��n kuin

est��ksens� sis��n tulemasta.

�On v�h�n asioita�, virkkoi jahtivouti ja vilkaisi nimismieheen, joka

oli j��nyt hieman j�lkeen.
�Vai asioita. Mit� asioita?�

�Noo, kyll�h�n t�m� vallesmanni sitten selitt��, selitt�� sinulle...�

�Ei sill� mulle ole mit��n asiaa!�

�Eik�p�h�n ole, sittep� h�nen n�kee, n�kee jo.�

Esa yh� seisoi portailla vastassa ik��n kuin est��ksens� vieraitten

tupaan tuloa. Jahtivouti ja lautamiehet loivat nimismieheen odottavia
katseita. Vihdoin Lindblom tulikin hiukan �hkyen, sill� piha oli
rakennukseen p�in nousevaa, vastamaata.

�Jahah, jassoo... Se on Esa Karhu?� h�nen kysyv� katseensa kiersi

miehest� mieheen, vaikka itsekin kyll� Esan tunsi.

�On, on se�, miehet ��nsiv�t ja Esa katseli kulmainsa alta.

�Jassoo, no me menn� sis�s, meil on vehen sulle asia.�

�No eik� sit� t�ss� sovi sanoa?� Esa kysyi.

�Mite? Eik� sine laske met sis�s?�

Esan vaihtelevat tunteet voi lukea h�nen silmist��n: toisinaan n�kyi

liekkiin leimahtavan raivo, toisinaan taas kuin mahtavan vesiruiskeen
alla n�ytti tuo liekki �k�ltelev�n ja tuskallisesti lekottaen ik��n kuin
viimeisi�ns� potkien vaipuvan toivottomana ylivallan alle. Esa
luultavasti mietti: tehd�k� rynn�kk�, n�ytt�� niille ihmeit�, panna
pitkin ja poikki koko roikkaa! Pian h�n kuitenkin teki p��t�ksens�.
K��nn�ht�en vinhasti tupaan p�in ��nn�hti h�n kuin armosta.

�No ... sopii tulla, jos on asiaa�, ja astui edell� sis��n. H�nen
astuntansa tavallisesti oli keve�, mutta nyt h�n ik��n kuin tahallaan
jys�ytteli joka askelella. Ja miehet vilkaisivat toisiinsa juuri kuin
kysy�kseen �menn��nk�? S�h�htiv�t sitten melkein kuin yhteen suuhun
ett� �menn��n nyt�.

Tultiin tupaan. Esa oli jo ehtinyt istua penkille selin oveen, piika
toimieli jossakin keittopuuhissa ja muori tuli kamarista.
Viimeksimainittu meni vierasten ohi peremm�lle vastaamatta �hyv��n
p�iv��n�, jonka muutamat tekiv�t. Nimismies ry�hteli, keikutteli
ruumistaan edestakaisin ik��n kuin vauhtia saadakseen.

�Menk��h�n istumaan�, k�ski muori vihdoin, ollen viel� selin vieraisiin,

niist�en samalla nen��ns� ja pyyhki k�tens� mustapohjaiseen,
siniviiruiseen hameeseen.

Nimismies oli nyt saanut vauhtia.

�Niin, tota�, alkoi h�n selitt��. Heill� oli �ulosmitattava� Saviojan

Villen saatavasta, jollei is�nn�ll� olisi rahassa maksaa velkaa.
Puhuessaan oli Lindblom siirtynyt p�yd�n luo ja otti salkustaan esiin
papereita. Muori seisoi keskilattialla k�det ristiss� esiliinan alla ja
tarkasteli tuikeasti nimismiest�, sek� toisinaan Esaa, joka ��net�nn�,
jalka heitettyn� ristiin toisen p��lle, tirkisteli penkinloukkoon.

�Luuleeko Saviojan Ville nyt sill� taivaaseen p��sev�ns�?� kys�isi muori

yht�kki�.
�H�h?�

�Niin min� vain sanon ett�...� uudisti muori.

Lindblom k�ski muorin pit�� suunsa kiinni.

�Mit� varten? Min� puhun, min�, ja min� tahdon puhua. Min� olen ollut
em�nt�n�...�

�Suu kiinni!� �rj�isi nimismies.

Esan katse kohosi penkin loukosta.

��l� karju!� virkahti h�n niin syv�ll� ja omituisella ��nell�, ett�

Lindblom �kki� katsahti h�neen ja miehet penkill� levottomasti
liikahtivat.

Esa hyp�hti tasajalassa lattialla ja kiljahti. Koivula, toinen

lautamiehist� nousi, lyhyt, tanakka mies.

��l� kilju�, sanoi h�n vuorostaan, naurahti, rytk�ytti kantap�ill��n,

niin ett� lattia jys�hti.

�Kilju vain! Se saa kiljua ja se tohtii�, virkkoi muori, joka

parhaillaan pani nuuskaa nokkaansa.

�Kuka est�� kiljumasta?� huudahti Esa katsellen Koivulaa.

�Noo, vaikka min�.� Koivula katsahti sattumalta k�siins�, ja n�ytti

silt� kuin olisi h�n tahtonut sanoa: �N�etk�s?� ja naurahti taas.

Nimismieskin uudelleen sekaantui asiaan, kysyi maksetaanko ja jos ei

makseta, niin h�n rupeaa kirjoittamaan.

�Ei makseta eik� kirjoiteta.�

��l� sin� pid� niin leve�t� suuta!� huusi Koivula ja jys�ytti nyrkkins�
p�yt��n. Toisetkin miehet nyt nousivat. Nimismies niin ik��n paukutteli
p�yt�� nyrkill��n ja uhkaili. Esa arveli, ett� h�n puhuu mit� h�n tahtoo
ja h�n tohtii puhua. Toinen lautamies ja siltavouti n�kiv�t jo olevan
syyt� asettua kirvesvinkan eteen vartioimaan. Muori luki kuin suoloihin
omia arvelultaan ja tassutteli lattialla �toiskanmuoria�, n�kyi olevan
p��ss�.

Lindblom huomasi, ett� h�n voi tovereihinsa luottaa, tiesi my�skin

vanhasta kokemuksesta, ett� jos ei puukkojunkkari k�y p��lle kohta, ei
se k�y ollenkaan. Siksip� h�n asettuikin uhkaavalle kannalle Esan
suhteen ja ryhtyi reippaasti toimitukseen, kirjoittamaan talon el�imi�
ja irtainta.

Esa ei n�ht�v�sti viel�k��n uskonut kaikkea todeksi, sill� se tuntui

kuin unissak�ymiselt�. Omituinen voima, jota h�n heti ja monta kertaa
j�lkeenp�in kiroili ja sadatteli, pid�tti h�nt� �ihmeit� tekem�st�.
J�lkeenp�in, kun h�n muisteli asiaa, luuli h�n, ettei h�n ry�st�miesten
talossa ollessa ollut ehtinyt oikein suuttuakaan, ett� h�n oli ollut
kuin lampaannahkainen tuppi.

Mutta heti ry�st�miesten menty� muuttui h�nen luontonsa, aivan kuin

mustahenki vasta sitten olisi mennyt h�nen sis�llens�. Vaikka oli
selv�ll� p��ll�, l�i h�n �iti��n, joka piian kanssa l�hti k�p�l�m�keen.
Yksin j��ty��n otti h�n kirveen, ruhjoi sill� m�s�ksi joukon astioita,
iskieli p�yt��n, lattiaan ja vihdoin vimmoissaan takkakiveen. Saatuaan
j�rkens� hiukan takaisin meni ulos, seisahtui portaille, katseli siit�
v�h�n aikaa ymp�rilleen kuin huuhkaja, jonka pes� on h�vitetty. L�hti
siit� huulet yhteen puristettuina astumaan ulos portista, j�tt�en aution
talon yksikseen.

VI

Y�LLISI� TAPAUKSIA

Oli y�. Vennu-Karissa maattiin. Yksin�inen kulkija tuli kiirein askelin

pihaan. Mutta h�n ei mennyt portaille koputtamaan eik� ikkunaan, vaan
tuvan pihanpuoleiseen, laudoitettuun nurkkapiihin, johon kivell� iski
kolme kertaa. Heitti kiven maahan, astui portaille ja asettui rauhassa
odottamaan oven aukaisua. Kopistus olikin huomattu, sill� kuului
tuvanoven hiljainen k�ynti, lukon salpa loksahti. Joku kurkisti
ovenraosta.

�Kuka se on?� kysyi is�nt�.

�Min�.�

�Ahaa, Siukku.� H�n avasi oven t�ydelleen, laski Koipi-Siukun sis��n ja

sulki oven. Sen tehty��n kysyi:

�Tuletko sin� y�ksi, vai onko sulia jotakin asiaa?�

�Asiaa mulla on.�

Vennu meni ja koetteli k�sin porstuasta viev�n kamarinoven lukkoa, mutta

avainta ei siin� ollut.

�Odota nyt, min� menen tuvan kautta avaamaan.�

Pian aukesikin ovi ja Koipi-Siukku astui pime��n huoneeseen, miss� Vennu

paraillaan housuja jalkoihinsa veti.

�Mit� sin� nyt?�

�Minun pit�is saada kolme kappaletta niit� huiveja.�

�Niit� ryss�n huivejako? Mihin niit� nyt viet?�

�Sain kaupaksi.�

�Istu. Eip� nyt n�yt� olevan j�rin pime�. Kuka niit� ostaa?�

�On niit� ostajia.�

�Etk� aio sanoa?�

�Mit� sill� tiedolla tekisit?�

�Ajattelin vain, ett� jos nolottelisit niiden kauppaamisessa, niin...!
Viet pian muitakin mukanasi t�st�. Ket� ne ovat, joille myyt?�

��l� nyt tutki. Itseh�n min� asian vastaan. Kuka sen tiet��, ett� niit�
t��ll� tallennetaan.�

�V�h�nk� ne ep�ilev�t! Eik� viel� ole kuulunut, ett� ryss�� olis

kaivattu?�

�Ei. Luulevat ett� Ontro on l�htenyt H�meeseen. Kulkuri Kaapo on sen

jutun levitt�nyt.�

�Hm. No sano nyt kelle sin� viet niit�? Mist� sin� tulet?�

�Min�k�?�

�Sin� tietysti. Mit� sin� nyt kier�ilet. Jos tahdot kovin kier�ill�,
niin... Pian se on kier�iltyn�.� Vennun ��ni soi uhallisesti.

�No, mit�h�n min� siit� salaan. Rekipellon em�nt� ne ostaa.�

�Sannalleko?�

�Luultavasti.�

Vennu mietiskeli v�h�n aikaa.

�Mutta mit� se niill� tekee, onhan sill� tytt�rell� jo monet silkkiset?�

�Tehk��n mit� tahtoo. Ei ne sielt� ainakaan ilmi tule.�

��l� takaa. Tuleekohan Karhun Esan ja sen Sannan kaupoista jotakin?�

�Ei, en min� usko. Ei Esan puuhista mit��n tule... Ja Sanna se on koko

maailman...�

Vennu nauroi.

�Sen pikemmin niist� voi tulla. Esa tarvitsee rahoja nyt pian ja...
Mutta oliko ne silkit siell� Karhun-kamarissa laukusta ulkona, ett� Esa
ne n�ki?�

�En min� muista.�

�Jaa, siin�p� se on! -- Mustat huivit saat vied�, mutta se sininukkainen

on liian tuttu myyt�v�ksi niin l�helle.�

�Mutta piru olkoon, sin� puhut totta!�

P��t� v��nt�en jatkoi Vennu:

�Se Esa meid�n pit�� saada pois joukostamme, se on hullu.�

�Niin, se on totta, h�n on v�h�n omituinen. Ensiksi niin kopea ja

kiukkuinen, tahtoo aina herrana joukossa olla ja sitten...� --

�Mit� sitten?�
�Sit�, ett� h�nelle ei sovi n�ist� t�llaisista asioista mit��n puhua. On
olevinansa niin kovin rehti.�

�Sep� juuri, h�net t�ytyy saada pois! Min� haen ne mustat huivit
sinulle.�

Vennu l�hti ulos ja kuului porstuassa koplailevan ylikertaan. V�h�n ajan

kuluttua h�n palasi sielt� palava talikynttil� k�dess�, jonka heti
sis��np��sty��n sammutti.

�Tuos' on huivit. Onko sulla piippu, tuos' on tupakkaa�, sanoi Vennu ja

tarjosi massiansa.

�Menen viel� siihen Esaan�, sanoi Siukku piippua t�ytt�ess��n. �Sitten

pian, kun me olimme siell� Karhussa, kuuluu Esa k�yneen J�rvel�ss�.�

�Olen kuullut sen jo. Oli k�ynyt pyyt�m�ss� Santraa akakseen kuin
korjapoikakin�, nauroi Vennu.

Tuota nyt naureskeltiin ja ihmeteltiin yhdess�. Miten Esan luonto oli

siihen masentunut, sit� eiv�t k�sitt�neet. Paremmin olisi asia ollut
ymm�rrett�viss�, jos Esa olisi v�kivaltaisin keinoin koettanut. Kovin
kuului Esa Santrasta pit�v�n. Oli jollekulle sanonut sen. Olihan Santra
pulska tytt�, kehuivat miehetkin, ja kummeksivat ettei Esa jo ennen
ollut siihen silm��ns� iskenyt. My�h�ist� se nyt jo tahtoi olla kaikin
puolin, kun kuulutettuna jo oli Valeen kanssa ja h�ihin oli kutsuttu.
Vennu sanoi itse��n kenkk�riksi pyydetyn. Nyt tiesi Siukku Esan olevan
taas maailmalla, miss� lie muissa pit�jiss�. Molemmat arvelivat, ett�
kyll� h�n pian loppunsa l�yt�� ja tuntuivat siit� olevan hyvill��n.

�Ella se n�kyy kohtaloonsa tyytyv�n kuin korjapoika, vaikka toinen

veikin morsiamen ihan nen�n edest�, nauroi Siukku.

�Mit� Ella, se on taas sellainen velmus. Min� luulen, ett� h�n on

iskenyt silm�ns� h�nkin Rekipellon Sannaan.�

Siukkukin luuli samaa.

�Ellalle se oliskin sopivampi.�

�Niin, Esa pian tappaisi Sannan. Ei kaksi kiukkupussia sovi yhteen.�

�Hm. No j�tet��n ne akkain jutut. Kuules Siukku, ota nyt sin� v�h�n
selv�� Esan puuhista ja tule sanomaan, tuota ... sill� min� v�h�n
pelk��n, ett� h�n tekee meille ... -- mutta eik� pihalle tultu?�

Todellakin kuului pihasta p�in jotakin rattaiden kalkkeen tapaista ja

pian sen j�lkeen taas kolkutus tuonne tuparakennuksen laudoitettuun
nurkkaan.

�Ole sin� t��ll�, virkkoi Vennu Siukulle ja meni avaamaan porstuanovea.

Kaksi miest� ilmestyi pime�ss� ovelle. Oltiin vanhoja tuttuja. Syntyi

lyhyt keskustelu. Miehet kertoivat heill� olevan s�killisen tavaroita,
vaatteita ym., jotka pit�isi hetkeksi saada suojaan syrj�isten silm�lt�.
Vennu kysyi, mist� ne ovat. Kuuluivat olevan Vaasan markkinoilta.
Viel�p� tiesiv�t miehet, ett� heit� ep�ill��n. Mutta kun saisivat
tavarat k�tk��n, niin he lenn�tt�isiv�t hevosella Tamperetta kohti.
Vennu tutki tarkkaan, mit� teit� olivat tulleet, oliko kukaan heit�
n�hnyt *t��ll�* kulussa. Miehet vakuuttivat t�n� y�n� ajaneensa nelj�
peninkulmaa eik� heid�n t��ll� olostaan ollut kell��n mit��n aavistusta.

Mutta sittenkin n�ytti Vennu vastahakoiselta. Liek� nuo tavarat edes

mink��n arvoisia? Sanoi �hyv�nluontoisuutensa� vuoksi joutuneensa jo
hiukan ep�luulojen alaiseksi, eik� haluavansa en�� koko puuhiin ryhty�.
K�ski vied� muualle. Tuo puhe tuntui vakavalta ja p��tt�v�lt�, niin ett�
miehille tuli h�t� k�teen, rupesivat yksin suin tavaroita kehumaan.

�Ja hyv�n *osan* saat�, sanoivat.

�Mit�h�n n�ist� sitten saa.�

Vennu suostui vihdoin. Tavarat vietiin ylikertaan, miss� kaikenlaista

rojua syrj��n ty�nt�m�ll� saatiin k�siin v�likokin lattiassa oleva
luukku, josta tavarat ty�nnettiin sis��n. Miehet olisivat luukun
peitt�neet, mutta Vennu esti, luvaten itse sen tehd�. Alas tultaessa
olisivat miehet mielell��n tulleet l�mmittelem��n, mutta sit� ei Vennu
suvainnut, vaan vaati heid�n heti l�htem��n matkaansa. Miehet suostuivat
ja lupasivat l�htiess��n, ett� he ehk� parin kuukauden per�st�
ilmestyv�t uudelleen n�ille maille.

Vennu sulki oven, kaahi uudelleen ylikertaan. L�ysi sielt�

kynttil�np�tk�n er��st� sein�komerosta, sai siihen tulta ja meni
uudestaan k�tk�paikan luo. H�nen teki n�ht�v�sti mielens� ruveta
tarkastelemaan �sken tuodun s�kin sis�lt��, mutta ep�ilem�tt� Siukun
vuoksi, jonka tiesi odottavan alhaalla, j�tti sen toistaiseksi. K�tk�
n�ytti sis�lt�v�n kaikenlaisia myttyj� ja k��r�j�. H�n peitti aukon,
ajoi sen p��lle kaikenlaista kamaa ja l�hti poisp�in. Juuri kun h�n oli
sammuttamaisillaan kynttil�n, teroittui h�nen silm�ns� tarkastelemaan
lattialla muun roskan seassa er�st� hevoslannan kokkaretta. Otti sen ja
pisti taskuunsa, tarkastellen viel� n�kyisik� muita sellaisia. Omituinen
tarkastelu ja huomio, jonka h�n pani tuohon lantakokkareeseen, saattoi
melkein uskomaan sit� juttua, joka hiljaisena kuiskeena liikkui
pit�j�ll�, ett� muuan varastettu hevonen olisi ollut viikon k�tk�ss�
Karin Vennun ylisell�.

Vennu sammutti kynttil�n, pisti sen takaisin sinne, mist� oli ottanutkin
ja palasi takaisin kamariin. Koipi-Siukku jo kuorsasi siell� istuvillaan
ja Vennu kirosi tuon huomattuaan, sek� tyrkk�si h�nt� kylkeen. Siukku
her�si.

�Hoh, kun m� olin nukkua. Ket� siell� nyt oli?�

�Mit� se sinulle kuuluu?� kysyi Vennu ylpe�n ter�v�sti.

�No ei kuulukaan.�

�Ota nyt ja l�hde tiehesi ... t�ss� menee koko y� ja tahtoo unettaakin.�

Koipi-Siukku rupesi hankkimaan l�ht��, mutta sit� ennen tahtoi viel�

Vennulta tupakkaa piippuun. H�n tarttui juuri oven lukkoon, kun pihasta
taas kuului kova rattaiden jytin�.

��l� mene!� �r�hti Vennu. �Kuka siell� mahtanee tulla?� H�n asettui
kuuntelemaan.

�Holou Vennu!� kuului ��ni portailta ja oveen iskettiin voimantiest�.

�Karhun Esa!� virkkoi Vennu ja liikahti k�rsim�tt�m�sti. �Perhana, mihin
sin� menisit? Tuota, sinun t�ytyy menn� yliselle! Puiki sielt� tiehesi,
kun Esa p��see sis��n.�

Siukku jo l�hti.

�Hiljaa mene!� varoitti Vennu.

�Hoi Vennu, vanha saakuri!� kiljui Esa portailla, �ota ovi pois t�st�,
taikka min�...�

Silloin jo Vennu avasi.

�Tuos' on sulle mies ... pakkaa multa karkuun menn�. Pid� kiinni, ettei
se p��se! �l� nyt siin� tirkistele niin kuin se olis varastettua kalua!
En min� ole Jassua varastanut.� Esa nauroi ja ty�nsi, sis��n puoli
juopuneen Sakarin Jassun ihan Vennun syliin. Vennu kun tunsi Jassun,
rupesi nauramaan.

�Mit�s se Esa sit� Jassua nakkelee?� Jassun kieli, vaikka selv�n�

ollessa kyll� t�ysikuntoinen, ei tahtonut taipua mit��n sanomaan. Kun
yritykset raukesivat tyhj��n, rupesi h�n lallattamaan. K�ytiin kamariin
ja Vennu hankki tulta kynttil��n.

�Onko sulia viinaa?� kysyi Esa.

�On sit� aina ryypyn verta.�

�Hyv� On. T�m� Jassu tarvitsee ryypyn, se pelk�� pakanan lailla, kun me
oomme varastaneet hevosen ja k�rryt tuolta Taipaleen takaa. Anna sille
ryyppy, ett� se sais parempaa kurssia. Kuinka s�, viet�v�n j�nishousu
pelk��t, kun saat olla Karhun Esan k�rryill�, h�h?� Esa puristeli
Sakarin Jassua.

�Anna mun olla�, pyysi Jassu n�ht�v�sti puolileikill�. �Katso, kun mulla
on jo paljas p�� ja t�llainen parta ja sitten min� oon suutarimestari ja
kerran ajoin pirun pois kirkosta... Ja sin� oot vain Karhun Esa.�

Esa ja Vennu nauroivat.

�Hyppele ryss��, Jassu�, k�ski Esa.

�Anna nyt Jassun olla.�

�Hyppele ryss�� Jassu, koettele koipias!�

�Sano suutarimestari, niin hyppelen kyll�... Mutta ryyppy ensin.�

�No is�nt� jo kaataa, ota siit�, pikinytky... Pikinytky sin� olet.�

�Skuumaakari mes-ta-ri, saapassuutari.�

�Pikinytky, rajasuutari!�

Vennu nauroi ja k�ski ryypp��m��n. Puhetta jatkui. Vennu uteli miesten

matkaa. Esa jutteli avonaisesti, ett� h�n t�ss� jonakin p�iv�n� otti
Hautalan Jannen hevosen ja ajoi sill� toiseen pit�j��n. Tapasi siell�
Sakarin Jassun, otti t�m�n mukanansa hevosen selk��n ja sill� tavoin
remusivat he talosta taloon. Mutta kun kotiin p�in l�htiv�t, vaihtoi
paremman hevosen er��st� haasta. Sitten he y�ll� ottivat rattaat er��n
talon pihasta ja silat lukottomasta liiterist� ja sielt� he nyt tulevat
suoraa p��t�. Esa kehui Jassun kovasti pelk��v�n, ett� tullaan per�st�
ja annetaan varkaus. Sille Esa nauroi ja ilveili. Kehui, ett� huomenna
panee rengin viem��n hevosen ja kalut sinne, mist� olivat ottaneetkin.
Hakekoon Hautalan Janne koninsa mist� tahtoo.

Esa kertoi t�st� keve�sti ja avomielisesti kuin lapsi, joka ei

rikoksessa ymm�rr� mit��n pahaa olevan.

Vennu pudisteli p��t�, naureskeli ja sanoi, ettei h�n luule Esan jutusta
niin hevin selkenev�n.

�No soromnoo, yhdentekev�. Tulkoon t�nne, niin min� n�yt�n!�

�Onko sinua h�ihin edes kutsuttu?� kysyi Vennu, k��nt�en puhetta

toisaalle.

�Mihin?�

�J�rvel�n Santran ja Laitalan Valeen.�

Vennu tarkasteli Esaa, jonka koko kasvoille �kki� nousi kamala ilme.

��l� pistele, mies�, h�n virkkoi jyrk�sti.

�Pistele?� Vennu nauroi kovaa ja hele�sti. �Minuakin on kenkk�riksi

kutsuttu.�

�No Jassu, hyppele ryss��!� k�ski Esa taas k��ntyen Jassuun.

Mutta Jassua unetti.

�Hoi mies! nyt l�hdet��n. -- Koska ne h��t ovat?� kysyi h�n ik��nkuin
sivumennen.

�Ylihuomenna.�

�Rajasuutari, pikinytky! L�hde mukaan. Aivanpa sin� oot sikana. N�in

sikoja vedet��n.�

Esa tarttui Sakarin Jassun kaulukseen ja veti h�nt� pitk�n��n per�ss��n.

Jassu ei vastustellut, kitisi vain kurillisesti:

�T�m�p� nyt kyyti� on, sanoi noitavainaa, kun h�rk� ojahan vei.�

Pihaan tultua yritti Jassu takapuolille menem��n, kehui sinne asiaa

olevan. Mutta silloin Esa tempaisi h�net vy�t�isist� ja nosti rattaille.

�Et sin� karkaa, rajasuutari!�

�Skuu-maakkari mestari, herrain saapassuutari.�

�Pikinytky!�

Esa oli t�ll�v�lin k�mpinyt h�nkin rattaille. Antoi nyt suitsenperi�

hevoselle, joka vaikka v�syneelt� n�yttikin, l�hti laukkaamaan ulos
rapaisesta pihasta.
Vennu oli, k�det housuntaskuissa, katsellut porstuan ovelta toisten
l�ht��.

�Niit� h�it� on hauska n�hd�!� virkahti h�n omituisesti hymyillen. �Tuo

mies�, jatkoi h�n p��t� v��nt�en, �juoksee paulaan kuin j�niksenpoika.�

* * * * *

Koko matkan kyseli Sakarin Jassu silloin t�ll�in mihin nyt ajetaan.
Mutta Esa ei tehnyt selv��, juonitellen vain kierteli ja ajoi, kunnes
vihdoin k��nsi Rekipellon pihaan. H�ness� n�ht�v�sti eli pelko, ett�
Jassu karkaisi, eik� h�nell� sitten olisi ilvekumppania. Nytkin h�n piti
Jassua tarkalla silm�ll�, kun k�ski t�m�n hevosta kiinni sitomaan.

�Sin'oot karkuryss�, Esa jankutti.

�Itse oot karkuryss� ja hevosten tappaja.�

�Min�k�?� Esa jo tarttui toisen kaulukseen. Mutta Jassu jatkoi yh�

leikki�.

��l� nyt ... min� nousen ensin seisomaan ja n�yt�n sitten sulle.�

�Pisteletk� s�, Jassu, h�h?� Esa pudisteli kauluksesta.

�Pistell� on suutarin virka, naskalilla pistell�.�

Jo kieppui suutari pihan rapakossa, mutta s�ilytti hyv�n tuulensa.

�Tahdotko s� tapella, vai tyydytk� tukkapainiin?� kyseli Jassu.

Esa py�ritteli suutaria yh� loassa ja nauroi kurillisia naurajaan.

�Nouse yl�s...! mit� siin� kelkkarehdat�, Esa puheli.

Sakarin Jassua alkoi jo kyll�stytt��, sill� h�n oli v�hitellen

selvinnyt. Esan h�nt� r��k�tess� sai Jassu tilaisuutta sylisin tarttua
kiinni t�m�n jalkoihin ja veti �kkin�isell� nyk�yksell� Esan kumoon.

�Ka, �l� nyt karkuun l�hde, anna min� nostan�, puheli Jassu itsekin
viel� maassa ry�mien.

Kyll� nyt olisi ollut Jassulla aika l�hte�. Mutta eih�n siit� mit��n
tullut. Esa nousi, heitteli Jassua viel� muutaman kerran siksi, ett�
Jassu rupesi rukoilemaan.

Sitten l�hdettiin kopistelemaan pihatuvan kamarin ovelle, Esa yh�

pidellen Jassua, sill� oli niin mukavaa ja hauskaa n�ytell� nyt tuota
miesjunkkaria ja tytt�jen n�hden siit� pilkkaa tehd�. Jassu antoi
tahallaan narrata itse��n, sill� vastustelematta kulki h�n Esan
kuljettamana kuin nuorasta talutettava koira. Esan jyskytt�ess� ovella
lauleli Jassu h�nen vieress��n:

�Turvassa olet yst�v� kulta

mun kainaloni alla.�

Tuo Esaa nauratti ja hyv�lle tuulelle sai. �Vai kainalosi alla?�...

�No mutta, ovi pois!� Esa huusi. Alkoi kyll�stytt�� odotus ja
luontoonkin koski: vai pit�� odotella! Aatami nousi, kun mieleen muistui
miten Sanna monesti, kun kotipolttoista v�h�n oli huivin alla, oli
puheilleen vienyt, kaulassa kiikkunut ja sanonut...

�Ovi pois paikalla, taikka!�

�Turvassa olet yst�v� kulta

mun kainalo...�

Nyt aukesi ovi ja Sanna pist�ysi ulos; sulkien oven per��ns�.

�Esa.�

�H�h? Sin�k� se olet?�

Nainen tirkisteli pime�ss� Jassua.

�Kuka tuo on?�

�Mit� sin� siit�. P��st� sis��n, kyll� n�et sitten.�

�Trump trump tpruu�, rumputti suutari.

Sanna jo tunsi h�net.

�Kuule, Esa�, kuiskutti Sanna Esan korvaan, vet�en h�nt� likemm�ksi.

�Siell� on Kuivasen Ella, mutta menn��n me tupaan.�

�Ella?... Min� ajan sen tiehens�!�

�Menn��n tupaan�, pyysi Sanna. �Kyll�h�n menee.�

�Suutarin akalla ne p�iv�t on,

on niin kuin em�nn�ll�,

lauloi suutari.

�Avaa ovi�, k�ski Esa.

�Olisi vain tupaan menty...� p�ivitteli Sanna ja avasi.

-- -- --

N�m� kolme viivaa t�ss� edell� kertovat tappelusta, joka huoneessa

syntyi, kuhmuista, joita yst�vykset toisilleen antoivat, ja Ellan
paosta.

Upeasti vihellellen k�veli Esa edestakaisin tuon pienen huoneen

lattialla. Ellan l�hdetty� otettiin tulta kynttil��n. Sanna naureskeli
ja meni vilusta hyristen makaamaan.

Nyt vasta Esa taas muisti Sakarin Jassun, mutta h�nt� ei n�kynyt
miss��n. Esa p��t�ns� kynsim��n. Joko se nyt p��si ja minulla oli
aikomus panna h�net kyyditsem��n tuota hevosta takaisin! H�n juoksi ulos
katsomaan, ei l�yt�nyt; huuteli, ei kuulunut. Kiukutellen palasi h�n
takaisin huoneeseen.

�Anna menn�, mit� tuosta�, sanoi Sanna, joka luuli, ett� hevonen oli
Esan oma. Selityksiin ei Esakaan ryhtynyt, vaan istui tuolille ja
syv�mietteisen n�k�isen� alkoi katsella ymp�ri huonetta, jota
kaikkialla, katossa kiikkuvilla orsilla, seinill� ja nauloissa peitti
rikkaasti varustettu vaatevarasto. Sanna tirkisteli salaisesti Esaa ja
jotakin puhetta aikaan saadakseen sanoi vihdoin:

�Kovinpa sin� olet ravassa.�

�Ravassa?� kysyi Esa ja katseli itse��n. �N�itk� kuinka ravassa Sakarin

Jassu oli?� Py�rittelin sit� rapakossa kuin kinnasta.�

Sanna naurahti.

�Aina sin� vain py�rittelet.�

Mutta Esa n�ht�v�sti ajatteli muuta, sill� h�n ei virkkanut tuohon

mit��n, alkoi vain rajusti vihelt��. Vihdoin h�n yht�kki� kys�isi:

�Mit� varten sin� Ellan t�nne laskit?�

�En min� viitsinyt kielt��.�

�Et viitsinyt? Vai et viitsinyt!�

�Mit� siit� nyt sitten...�

�On siit�!�

�No olkoon, jos tahtoo...! Saati ei t�ss� olla kerjuulla, vaikka ollaan
kulkeella�, kivahti Sanna ja k��nn�hti kiivaasti kylke�.

��l� leveile.�

�Miks'et, kun kyll� kannattaa!�

Esa kummallisesti lannistui tuosta tyt�n ylpe�st� puhelusta.

�Vai kannattaa�, Esalta vain p��si. �Mutta ei sun kovin kannata.�

�Kannattaa helposti. Tule nyt jo makaamaan, �l� siin� riitele.�

Esa ter�v�ll� huomiokyvyll��n �kk�si heti, ett� Sanna piti v�ittely�

vain tavallisena suukopuna, eik� kenties aavistanutkaan, ett� h�n
puheillaan tarkoitti t�ytt� totta. Ja kun Sanna viel� h�nt� makaamaan
kutsui? Mit� se merkitsi? Se tuntui ep�ilytt�v�lt�. Sannan ��ness�kin
oli jotakin omituista, jotakin...

Esa rupesi aavistamaan. -- -- --

Parin tunnin kuluttua oli kaikki selvill�. Sanna kirposi itkien Esan
kaulasta ja toivoi ��rett�m�ll� katkeruudella Esalle matkaa alimmaiseen
hiiteen. H�nen oli ollut pakko ilmoittaa Esalle olevansa t�m�n toimesta
raskaana ja vaatinut morsiamen oikeuksia.

Esan nykyiseen mielentilaan teki Sannan ilmaisu melkein virvoittavan

vaikutuksen. H�n n�ki, ett� Sanna nyt oli h�nelle enemm�n tarjokas kuin
koskaan ennen, ja se inhotti h�nt�. Jos h�n jostakin oikein pit�isi,
tulisi se saada v�kivallalla. Yht�kki� pisti mieleen ajatus: kuka sen on
todistanut, ett� juuri h�n olisi tulevan lapsen is�?
H�n purskahti nauramaan ja sanoi suoraan ep�ilyksens� Sannalle.

Silloin t�m� raivostuen h�nen kaulastaan heitti. Esa lakkasi nauramasta:

siin� hetkess� tuo ihminen alkoi h�nest� tuntua ��rett�m�n inhottavalta,
-- olihan se juur'ik��n viel� maannut Ellan kanssa! H�n l�hti vannoen,
ettei en�� koskaan palaa.

Sill� tavoin he erosivat. --

T�ll� v�lin oli Esa jo jotenkin selvinnyt. Pihaan tultuaan h�n v�h�n
aikaa mietti, l�htisik� tuolla hevosella, vai siihenk� sen j�tt�isi.
Kotiin oli kuitenkin hyv�nen matka ja h�n p��tti ottaa hevosen, nousi
rattaille, antoi selk��n, karjaisi ja p��sti luistamaan.

VII

MUUAN RIIHIP�IV�

Oli viel� aikainen aamu. Karhun v�ki nouseskeli yl�s. Renkikin istui jo
ylis�ngyn laidalla koipiansa heilutellen ja iski tulta piippuunsa. Kovin
aikaiselle Matista sent��n viel� tuntui, koska oikaisi itsens� takaisin
vuoteelle venym��n. Rupesi kuitenkin kohta tyrkkim��n vieress��n
makaavaa poikaa, jukittaen t�t� hevosille hein�tukkoa antamaan. Poika
�risi unissaan, kohosi jo kontalleen, mutta lojahti uudestaan pitk�lleen
ynisten ja uristen.

Matti hellitti pojan nukkumaan, koska uni viel� sillekin n�kyi niin
hyv�lt� maistuvan. Mutta hevosten ruokkiminen tahtoi silti syd�nt�
painaa, koska piialle, joka takan ��ress� askarteli, virkkoi:

�Mene sin�, Maija, heitt�m��n niille koni-raukoille hein�tukko.�

�Mene itse tai aja Jussi, kyll� mulla on muutakin ty�t�.�

�Eth�n sin�k��n siin� v�syisi. Jussiakin n�kyy viel� niin nukuttavan, ja

min� polttaisin t�ss� piipullisen.�

Muori tuli kamarista tupaan ja kuuli Matin viime lauseen.

�Miks'ette vienyt hevosia hakaan illalla?� kysyi.

�Kun oli niin my�h� jo. Ja mit�p� ne siell� en�� tekev�t.�

�Kyll�h�n ne hein�t ehtisi talvellakin sy�tt��, kun tuli niin v�h�nkin.�

��lk�� mummo murehtiko, kyll�h�n nuo kaksi luuskaa talven yli menev�t
vaikka puhtailla oljilla. Ja parempihan olisi, jos kuolisivat pois t�m�n
maailman vaivoista. Huutokaupallahan ne muuten myyd��nkin. Annetaan
kuolla ja ostetaan parempia tilaan.�

��l� niin kovin revi suutasi.�

�Mit� suun repimist� se on, ihan puhdasta Suomen totuutta. Mit�

sellaisilla luuskilla tehd��n, kun ei is�nt�k��n en�� niill� ajella
viitsi. Nuijaa otsaan min� antaisin.�

�H��h?� kys�isi poika unenp�pper�ss�, kun kuuli puheen nuijasta.

�H��h�, matki toinen, �sulle antaa muori nuijaa, kun et nouse antamaan
suurusta loseteille, vaikka sua nostais kivin tai seip�in.�

�Valehtele nyt pojalle, muutama isosuu�, torui muori lattialla, kun

ryhtyi piian kanssa askarepuuhiin.

�Nuijaa?� kyseli poika levollisesti ja k��ntyi viel� suulleen makaamaan.

�Nuijaa, kokkarenuijaa. Mene nyt lattialle joutuin, taikka... No �lk��

nyt muori, se tulee jo t�m� Juho-poika.�

Piika ja muori rupesivat naureskelemaan. Mutta pojalla n�ytti kuitenkin

olevan itsell� suurempi huoli yl�snoususta kuin Matilla, sill� h�n tuli
lattiaan, puki vaatteet p��llens� ja meni ulos. V�h�n ajan kuluttua h�n
tuli takaisin, pid�ttyi unisin silmin nojailemaan takkapieleen. Hetkisen
siin� mietiskellen ja tulta katsellen virkahti:

�Kenenk�h�n hevonen tuolla meid�n siuvariladossa on?�

�Mik� hevonen?� alettiin kysell�.

�Oikea hevonen!� tiuskaisi Jussi.

�Mink�lainen hevonen?� kyseliv�t naiset.

�En min� n�hnyt, kun on niin pime�, mink�lainen se oli, mutta hevonen
siell� vain on ja rattaat.�

�Valjaissako?�

�Valjaissa.�

Muori ja poika l�htiv�t katsomaan. Matti k�nti alas ylis�ngyst� ja

rupesi nuttujansa etsim��n.

�Oliko siell� sitten hevonen?� kysyi viel� Jussilta.

�Koska sin'oot ennen mun valheisiini kompastunut? Mene katsomaan.�

�Niinp� se Jussi on nyt kuin v��r�lt� kylelt� noussut. Etk� sin� ole
mun lakkiani n�hnyt?� Matti etsiskeli paitasillaan lakkiansa,
hajoitellen vaatekasoja penkeill�.

�Aina sun lakkisi on kateessa.�

Matti k�vi ottamaan tulta p�reeseen.

�Oliko?� kyseliv�t rengit.

Kuului olleen. No tuliko hevosella se is�nt�? Ei Maija tiennyt. Kertoi

vain olleensa oven avaamassa ja sitten makuulle menneens�. Is�nt� oli
istunut v�h�n aikaa p�yd�n takana ry�m�ll��n ja oikaissut sitten
vaatep��ll� per�s�nkyyn. Sen oli Mattikin n�hnyt. T�m�np� oli tehnyt
mieli kysy�, ett� mik� sit� nyt surettaa, mutta ei ollut viitsinytk��n.
Muori sanoi maanneensa ja nukkuneensa niin, ettei ollenkaan ollut
kuullut Esan tuloa.

�Mutta mit� Matti siin� kroikottelee ja hakee paitasillaan, kun ei pue?�

tutki Maija.

�Lakkiani. Saakuri, kun en tied� mihin se lie joutunut.�

Muori aikoi p�revalkea k�dess� menn� Esaa her�tt�m��n ja hevosen

historiaa kyselem��n, mutta toiset jokainen yksist� neuvoin liittyiv�t
ehk�isem��n sit� tuumaa. Sanoivat, ett� kun se on niin my�h��n tullut ja
tullessaan ollut v�syksiss�, niin jos sen nyt her�tt��, ei t�ss� kukaan
saa silmill��n olla. Olkoon hevonen kenen tahansa, kyll�h�n kotonsa
l�yt��, jos l�yt��ksens� on.

�Ja jos ei l�yd�, niin on sit� tilaa meid�nkin tallissa. Tainnut onkin
is�nt� sen ostaa. Mink�lainen hevonen se on?� tiedusteli Matti, joka nyt
oli p��ssyt niin pitk�lle, ett� lakki oli p��ss� ja housut jalassa.

�Liinaharja se on, korea, siev� hevonen�, kehui piika

Talonv�en t�ll� tavoin haastellessa tuli tupaan Kulkuri-Kaapo.

�Hou edes�, Kaapo virkkoi ja muuripieleen seisahti.

�Hou, hou�, vastasi Jussi, joka yh� seisoskeli muuripieless� h�nkin ja

omaksui itselleen Kaapon tervehdyksen. Kaapo meni istumaan takalle,
kehui v�h�n viluttavan ja pyysi Jussilta tupakkaa piippuunsa.

�Pyyd� Matilta, mulla on niin v�h�n.�

�Hyv� antaa v�h�st�ns�, paha ei anna paljostansakaan. Annatko Matti

mulle piipullisen tupakkaa?�

�Pane tuolta p�nt�st�, se on tuolla penkin loukossa. Mutta pane ihmisten

lailla.�

�Jottako �l� varasta?�

�Niin, tai, jotta et korjaa huolimattoman tavaraa.�

�Ei niin k�yhilt� kannata varastaa, kun sin�kin oot. Kas, t�m�k� se
p�ntt� on?�

�Se se on. Liika hyv� p�ntt� kerj�l�isen piippuun panna, kun en

havainnut panna penkille sulle tupakkaa.�

�T�llainen p�ntt�! Jos min� olisin is�nt�, niin min� en pit�isi

tuollaista renki� talossani, kun tuo Matti on, ei vaikka olis omin
ruokinsa ja vaikka maksais palkan siit�, ett� saa olla. Onko
karvakenk�si kadonnut, vai mit� s� haet?�

�Tuki nyt suus, taikka... Mihink�h�n se kenk� on joutunut?�

�Vastaani tuli kaksi laukkuryss�� korennolla kantaen.�

�Tuki suus, taikka...�

�Tuki itse taikka. Joko Esa on tullut kotia?�

�Esa�, matki muori, �puhuttele kaltaisias Esaksi.�

��lk��h�n nyt muori suuttuko. Onko huspunti kotona?�

Nyt kuului huoahdus per�s�ngyst� juuri kuin syv�st� unesta her��v�n

ihmisen ��ni. Samassa ummessa ollut esirippu vedettiin syrj��n ja Esa
katseli lattialle kohmeloisin silmin.

�Onko tuo Kaapo ollut y�t� t��ll�?� kysyi h�n ensimm�iseksi kun pojan
huomasi.

�En olekaan, mutta eih�n sit� k�yh�n kannata maata 'hospuntien' unia.�

�Onko sun sitten n�lk�?�

�Ei mun n�lk� ole juuri, mutta kyll� m� sy�nkin, jos annat.�

�Onko sulia uusia juttuja?�

�On paljo ja pitk�lt�.�

�No tule t�nne makaamaan ja kertomaan. Vai onko sun kaprokissasi t�it�?�

�Ei niin ristin sielua.�

�Tuota nyt tuollaista sinne vet��!� rupesi muori, ja meni vuodetta

kohti. �Esa, kuulitko... Mit� s� nyt hulluttelet, kun tuota
t�ikopelia...�

�Tuu, tuu vain Kaapo!� huusi Esa.

�T�ikopeli p��see kerrankin oikeaan s�nkyyn�, tuumaili Matti.

�Hyv� is�!� piika naurussasuin pani.

�Esa, kuuletko, kun -- -- --�, muori koetti jukittaa.

�Tule, tule vain Kaapo, jos sulla on sukkeloita juttuja. No no, saakurin
poika, �l� nyt noita riekaleitas ved� t�nne ihmisten s�nkyyn! Sun pit��
riisua ilki alasti.�

�Alasti?� kysyi Kaapo hiukan nolostuen. Toiset alkoivat nauraa ja muori

mutisi: �Ent� tuolla nyt on juonet.�

�Riisu pois, joutuin!�

�Sin� narraat�, tuumi Kaapo ja alkoi poistua s�ngyn luota.

�En, en narraakaan! �l� mene.� Esa nousi s�ngyst�, juoksi Kaapon per��n,
sai t�m�n niskasta kiinni. Kaapo kitisi.

�Hellit�tk�s!�

�En, riisu pois nyt, taikka...�

�Mit� tuossa nyt, Esa�, muori suhditti, �tuollaista retaletta s�nkyyn

vet�m��n. Saisit itsekin jo laittaa itsesi taas johonkin touhuihin.
Kenenk� se hevonen on?�
�Hevonen?� Esa n�ht�v�sti s�v�hti ja muisti nyt, ett� h�n todellakin oli
tullut hevosella kotiin.

�Kuule Jussi�, sanoi h�n v�h�n aikaa mietitty��n, �mene ja aja se koni
tuonne karjakujalle, aja v�h�n edemm�ksi. Kohta nyt.�

�Valjainensako?�

�No vaikka kuinka...! Aja menem��n kaikkinensa. Saakeli!� H�n katsahti

neuvotonna lattiaan ja kyns�isi korventaustaa. �Aja menem��n sinne!�
huusi h�n viel� per��n ja hoivasi k�dell��n.

�Kenenk�s se hevonen on?� kysyi Matti naurussasuin.

�Pahuus itsek��n tiesi, kenen se on.� Rupesi sitten pahkiloimaan, ettei

jo illalla ajanut sit� mailta halmeilta. Muorikin sekautui samaan
juttuun, arveli ettei pit�isi omia hevosiaan niin hyppyytt��, ett�
kuolevat, kun pit�� sitten muiden n�r�ll� ajaa. Esa arveli, ett�
*sellaiset* �mm�t, sellaiset (hmh ... hmh) saavat pit�� koreasti kiinni
leip�laukkunsa; ett� h�n on sellainenkin poika, joka vastaa tekonsa ja
tiet�� mit� tekee, eik� itke yhden hevosen kuolemaa koko el�m�nik��ns�,
eik� paljon surkeile vaikka...

T�m� hevosjuttu oli saanut Esan taas sille tuulelle, ett� Matti rynt�si
muuten hitaiset s��rens� ulohtaalle, sitten tuli piialle ja muorillekin
sinne asiaa.

J��ty�ns� kahden kesken Kaapon kanssa, joka yksin sai olla tuvassa,
penkin loukossa ime� piippuaan, rupesi Esa uudestaan Kaapoa
riisuttamaan. Eik� t�m� paljoa vastaan pannutkaan: j�ttih�n ryysyns�,
tukkien ne piiloon penkin alle, ja pist�ysi s�nkyyn, johon Esa seurasi.
Kiukku oli n�ht�v�sti jo mennyt ohi, sill� esiripun takaa alkoi heti
kuulua vilkas kuiskutus ja toisinaan ylis�ngyn pohjaa t�rist�v�
naurunhohotus. V�et palasivat v�hitellen tupaan, mutta koettivat olla
mill��n tavalla her�tt�m�tt� Esan huomiota.

Paljon tiesikin Kaapo juttuja tuolla edustan takana. Paitsi muita, tiesi
h�n kertoa, ett� ensi sunnuntaina aiotaan vihdoinkin kuuluttaa
ry�st�huutokauppa.

�Tulkoon!� Esa kiljaisi ja k�yristyi kokoon kuin palava tuohi, puhisten

ja kiiristellen.

Muuten oli Kaapo kuullut, ett� Saviojan Ville ei olisi en�� tohtinut
sit� tehd�k��n, mutta k�rttil�iset olivat yllytt�neet, luvanneet
joukolla tulla huutokauppapaikalle ja muutenkin puolustaa Ville�.

�Tulkoon!� kiljui Esa uudestaan ja k�hisi nyt kuin h�yrypannu, josta

h�yry� lasketaan.

Kuului olevan k�rttikokous Toivolassa t�n� iltana ja sinne aikoo iso

joukko poikia. Kaapo oli tullut Esalle sanaa tuomaan.

�Menev�tk�h�n? Ket� menee, tied�tk�?�

Miksei Kaapo olisi tiennyt, joka oli k�ynyt useammille tietojakin

viem�ss�. Ainakin Kuivasen Ella.

�Mit� sellainen mies!�

�Ellako?�

�Niin. Mutta ket� muita?�

�Levalan Lomppi, Iikan Antti ja...�

Jo lupasi Esakin menn�.

�Joko sin� olet kuullut, ett� Valeen ja Santran h��t ovat t�ll�
viikolla?� kyseli Kaapo.

�Jo. Ja sielt� sin� saat kuulla kamaloita! Muista mun sanani.�

�Menetk� sinne?�

�Saa n�hd�. Kamaloita sielt� vain kuuluu.�

�Karin is�nt�kin on kenkk�riksi kutsuttu.�

�Olkoon.�

�Se sanoi, ett� niiss� h�iss� ei tapella.�

�Niiss�k�? Niiss�k�? Voi sun! Ja h�nk� sen est�isi?�

�Kyll� se on luja mies, se Karin is�nt�, mutta sin� olet vikkel�mpi.�

�Niink� meinaat, vikkel�mpik� vain?�

�Luonto sulia on pahempi.�

Ik��n kuin tyynesti nauttien sis�llisest� tunteesta, jonka tuo tunnustus

Esalle tuotti, veti h�n kirkkaan puukon tupestaan, kohotti sen ja
virkkoi hammasta purren hiljaisesti h�nisten:

�Kun tuolla sais...�

Kaapo ymm�rsi. Tunne ik��n kuin tarttui h�neen ja pani virkahtamaan:

�Sep�!�

Esa laski puukonter�n vasten Kaapon paljasta rintaa.

�Esa, �l� nyt!�

Esaa nauratti pojan pelko.

�Mit� sanoisit, jos m� tuosta painaisin?�

�Kuuletko sin�, Esa! �l� hulluttele!� rukoili Kaapo.

Mutta Esaa, pit�ess��n puukkoa tuossa paljaan rinnan p��ll�, n�ht�v�sti

oikein v�risytti intohimoinen halu painaa. Puukon k�rki jo koski rintaa.

�Esa-a!�

Tuvassa olijoita riensi s�ngyn luo. Esa hypp�si lattialle puukko

k�dess�. Kaikki lensiv�t mink� kintuista l�hti, ovesta pihalle. Esa l�i
puukkonsa p�yt��n, otti sen siit� irti, pisti tuppeen ja rupesi
syd�mellisesti nauramaan. Meni uudestaan s�nkyyn, jossa Kaapokin jo taas
nauroi ja n�ytti verist� viirua rinnassaan.

�Pelk�sitk� sin�, ett� min� puserran?� kysyi Esa. Toinen tunnusti, ett�
h�nell� oli v�hin ollut sellaista pelkoa.

�Kyll�p� joutavaa pelk�sit�, sanoi Esa. �En min� ik�n� viattomia ihmisi�
ly�, kun ei minua suututeta. Mutta kun suututetaan, niin silloin min�
annan. Kuule, muista se aina, ett� kun ly�t puukolla, niin �l� ik�n�
niin ly�, ett� se hengenp��lle k�y, siit� tulee linnaa ja hittokos
siell� istumaan. Mutta kun ly�t, niin ly� vain sill� tavalla, ett� se
ottaa hyvin kipe�sti. Kipe�sti sen ottaa pit��! Ja ... ja pit�� osata
ly�d� silloin, kun ei toinen aavistakaan. Silloin aina voittaa. Etk� ole
n�hnyt, ett� min� olen aina voittanut, vaikka en ole koskaan murhaa
tehnyt?�

Kaapo tunnusti, ett� Esa oli ollut mestari.

�Hoi, muori!� huusi Esa lattialle esirippua raottaen, �joko ne miehet

ovat menneet t�ihin?�

�Eik�h�n ne siit� menneet.�

�Mihin ne meniv�t?�

�Riihen luona niill� kai on jotakin tekemist�. Eilen oli j��nyt riihi
puoli t�ytt�miin.�

�Kuinka ei sit� t�yteen saatu? Tavataanpa se saada.�

�Mist� min� tied�n, hyv� ihminen. Etk� sin� nyt t�n� p�iv�n� menisi
sinne v�h�n katsomaan.�

�Mik� p�iv� nyt onkaan?�

�Tiistai.�

�Taitaa olla. Onko muorilla jotakin hampaan alle sopivaa mulle ja t�lle
Kaapolle, niin me l�hdemme riihelle ja n�yt�mme kuinka se ty� liikkuu.�

Muori ihastui t�st�. Kyll� h�nell� ruokaa oli, rupesi sit� heti p�yt��n
laittamaan. Valitteli, ettei ollut edes ruokaryyppy� antaa. Esa oli
hyv�ll� tuulella, ei kehunut ryypyst� v�litt�v�ns�, uhkasi pian ruveta
�viina friiksi�, jos pahat p��h�ns� panee.

Pojat tulivat lattialle ja olivat tuimassa ty�n innossa. Esakin muutti

arkivaatteet. Sy�ty�ns� aamiaisen l�htiv�t miehuullisissa aikeissa
riihim�ke� kohti.

* * * * *

Is�nn�n joukkoon tultua alkoi ty� riihen luona sujua kuin rasvattu.
Esalla olikin taas monen joutilasp�iv�n lepo sel�ss��n, ja sellaisten
j�lkeen h�n ty�nsi kuin hullu. V�et seurasivat mukana, sill� he
arvelivat, ett� kyll� sen ajan aina kest�� kuin is�nt�kin kest��. Ilke�
ei Esa ollut ty�paikalla koskaan. H�n oli yst�v�llinen ja puhui leikki�,
ei haukkunut, eik� kimppuun yllytellyt. Tuntuipa toisinaan h�nen
leppoisuutensa silt�, kuin olisi ty� tuottanut lohdutusta pahalle
omalletunnolle ja siit� vuotanut ik��n kuin anteeksipyyt�v�n� tuo
hyv�ntahtoisuus muita kohtaan. V�ki teki ty�t� h�nen mukana ollessaan
kuin tuulessa, keve� ja reipas mieli hohti kaikkien kasvoista.

Matti oli parsilla ja pisti riiht�. Kohti nokisia riihenparsia kohosivat

suhisten elolyhteet noraan nen�ss�, jota Esa noreasti k�ytteli. Kaapo
veteli lyhteit� esiin reippaana ja iloisena ik��n kuin olisi h�nkin nyt
sattumalta tullut ajatelleeksi, ett� ty� on iloa. Maija ajoi kotisarasta
riihen eteen viljaa, laulaen ja rallattaen ja sanoi Jussille, joka
pellolla eloja antoi, silloin t�ll�in yst�v�llisen sanan.

�Hikip� tippuu jo Kaaponkin otsasta�, nauroi Esa, �ei sen pojan tarvitse
usein hikoilla. Sinun jo pit�isi ruveta rengiksi, ennen kuin liian
laiskaksi opit.�

�Tuonko Kaapon?� kysyi Matti parsilta. �Kuka tuon ottaisi?�

�Kyll�h�n aina siin� kuin sunkin�, virkkoi Kaapo.

�Niin, no, mutta kun ei minuakaan pid� muut kuin t�m� meid�n is�nt�,
eik� se varmaankaan en�� kolmatta renki� tarvitse, niin ei sulle ole
tilaa.�

��l� murehdi, taikka m� pist�n noraalla!�

�Noras on paremman miehen k�dess�.�

Esa nauroi.

�Riidelk�� vain, niin paremmin kasvatte. Kuule, Matti, j��k� nyt viel�
monta riiht� eloa ulos?�

Matti ei muistanut varmaan. Arveli kolme tai nelj�.

�Tuliskohan viel� nelj�?� kysyi Esa mielihyv�n ��nell� ja kohotti

lyhdett� yl�s. �Mit�s? --� p��si h�nelt� samassa, kun taaksensa
katsoessa huomasi miehi� seisovan riihen ovella. Esa pisti kahta
kiivaampaan toisen lyhteen noraaseen ja katsahti viel�kin vain
syrjitt�in ovelle.

�Hyv�� p�iv��. Riiht�k� t��ll� pistet��n?� kysyi Hautalan Janne, jonka

jykev� vartalo etunen�ss� n�kyi riihen ovella.

�Riiht�. Mit� miehet kulkevat?� kysyi Esa, mutta ei hellitt�nyt

ty�st�ns�.

�Hevonen on kadonnut�, vastasi joku toinen mies ja tunkihe likemm�ksi

ovelle.

�Vai on hevonen kadonnut.� Esa jatkoi kiivaasti ty�t�ns�. �Mink�lainen

hevonen?�

�Ruskea, liinaharja, viidenvuotias salvia.�

�Vai niin. Min� en ole n�hnyt.�

Miehet iskiv�t silm�� toisilleen ja n�kyi niit� olevan kaikkiaan viisi.

�Noo�, alkoi Hautalan Janne pitk��n, �oletko sin� n�hnyt mun hevostani?
Sen sin� ainakin tunnet?�

�Mit� hevosta?�

�Suotia.�

�En.�

�Kenenk� hevosella sin� siell� Taipaleen takana ajelit?�

�Taipaleen takana? Mit� teid�n siihen tulee?�

�Aina v�hin tuleekin�, tuumi Janne hymyss� suin. �Mit� s� nyt siit�
kiukuttelet, emme suinkaan me t�st� ainakaan juoksemaan l�hde.�

�Poika viet�v�!� kiljui Esa Kaapolle, �ved� esiin lyhteit�.�

�Kyll� se nyt on, kuule Esa, parasta, ett� tunnustat paikalla�, alkoi
Hautalan Janne.

�Tunnustat!� huusi Esa. �Sit�k�, ett� min� olen sun hevosellasi ollut
Taipaleen takana? En min� sit� kiell�k��n! Sill� onkin ollut matkassa
sellainen poika, joka ei haikaile, jolla on luonto kuin korento ja
omatunto kuin torpan tunkio. Ei t�m�n n�k�inen poika pelk��m��n rupea,
eik� j�nist�m��n, �l� luulekaan!�

Miehet nauroivat.

�Mit� nauratte?� kysyi Esa, keksi tanassa.

�Mihink� sin� j�tit sen mun hevoseni?� kysyi Hautalan Janne.

�Sellaisista en min� ole tottunut tili� tekem��n.�

�Ohoh! Ent� jos opetettaisiin.�

�Sin�k�?�

�Min�kin, jos siksi tulisi�, hymyili Janne.

�Ei t�m�n taivaan kannen alla!� huusi Esa ja hyp�hti lattialla.

Miehet eiv�t n�ytt�neet olevan v�hint�k��n peloissaan, vaikka elokeksi

tekikin vaarallisia k��nteit� Esan k�dess�.

�Sano pois mutkailematta�, alkoi Tamppilan is�nt�, jonka tuo liinaharja

hevonen oli ollut. �Mihink� sin� panit sen mun hevoseni? Sin� sen
kuitenkin otit, kun kerran t�m�n Hautalaisen hevosen tilaan j�tit.�

�Ja meid�n pihasta otit k�rryt ja liiterist� silat�, jatkoi jyrk�ll�

��nell� kolmas, joka ei ennen ollut puhunut. Esa katsahti taaksensa tuon
��nen kuultuaan.

�Mik�h�n sin�kin luulet olevasi?�

�Olin mik� olin.�

�Et sin� n�y olevan paljon mik��n.�

��l� nyt joutavia m�llik�itse miesten kanssa, kun voit arvata, ettei
meill� ole jalassa j�niksen housuja. Sano suoraan, miss� on t�m�n
Tamppilaisen hevonen?� vaati Hautalan Janne.

Esa sanoi, ett� h�nk� nyt olisi tuollaisten miesten hevosten paimen!

��l�, kuule, narrittele�, jatkoi Hautalan Janne. �Me olemme sit� varten
matkassa, ett� me otamme asiasta selv�n. Sin� olet t�h�n asti saanut
el�� niin kuin mielesi on tehnyt ja lent�� niin kuin k�rp�nen joka
miehen nen�lle. Mutta kyll� sin� nyt lensit sellaisten miesten nen�lle,
jotka panevat pian lapsen *itkem��n*.�

Esa tuntui kuin s�v�ht�v�n viimeist� sanaa.

�Itkem��n!� matki h�n, koettaen tehd� ��nens� niin pilkalliseksi kuin

suinkin. Mutta se onnistui huonosti.

�Itkem��n�, uudisti Hautalan Janne.

�Kyll� t��ll� on itku veri vieras ja pelosta ei ole kuultu

puhuttavankaan.�

�Mutta me opetamme niit� tuntemaan aina aanpuustavista alkaen. Emmek�h�n

l�hde katsomaan, eik� siell� kartanolla saada jotakin selv��, eip� se
t�ss�k��n n�yt� paremmaksi tulevan?� kysyi Hautalan Janne, k��ntyen
toveriensa puoleen.

�Menk��!� huusi Esa.

�Sinulta emme siihen lupaa kysy�, vastasi Janne. Toiset suostuivat

l�ht��n.

Mutta juuri kuin aavistaen jotakin vaaraa, katsahtivat he heti selk�ns�

k��nnetty� taaksensa ja ehtiv�t hypp��m��n syrj��n, kun elokeksi Esan
heitt�m�n� lensi vinkuen riihen ovesta. Ilman v�ist�� olisi se
varmaankin l�vist�nyt Hautalan Jannen. Mutta nyt se sen sijaan lensi
kauas riihen eteen. Janne tempaisi hirmustuneena keksin ja aikoi suoraa
p��t� juosta riiheen. Mutta toiset pid�ttiv�t h�net v�kisin. Noraan
otti Janne mukaansa ja k�ski Esan *odottamaan*.

Miesten l�hdetty� Esan luonto kohosi t�yteen raivoon. H�n vannoi taivaan
ja maan kautta, ett� hevosvarkaudesta ei h�n ik�n� mene linnaan. Jos
linnaan kerran pit��, niin tekee sellaista, josta puhutaan edes
kahdeksassa pit�j�ss�. H�n tohtii tehd� ja h�n kykenee tekem��n.

Sitten h�n istui riihen kynnykselle, laski p��n k�sien nojaan ja mietti.
V�h�n ajan kuluttua nousi kiivaasti, kun piika taas elokuorman kanssa
l�heni.

�T�ytt�k�� riihi�, sanoi h�n, �min� k�yn kotona.� H�n meni raskaasti
astuen. N�kyi selv�sti, ett� tunsi joutuneensa entist� ahtaammalle.

Esa tuli kotiin, muutti vaatteita. Muori kertoi miehist�, jotka olivat
k�yneet hevosta kyselem�ss� ja sanoi, ettei h�n ollut ilmoittanut siit�
mit��n tiet�v�ns�. Itki muuten ja valitteli, ettei tiennyt mihin t�ss�
vihdoin joutuu.

Esa antoi �idin puhua, avata syd�mens�. Kun oli pukeutunut, meni h�n,
seisoi hetkisen per�ikkunan edess� ja katseli takamaille p�in, mihin
miehet kuuluivat l�hteneen hevosen per��n.

Muori jatkoi yh�, luuli nyt pojan syd�men l�yt�neens�, kun t�m� ei
vastaan sanonut. Itki, puhui Jumalan nimess� ja kehoitti Esaa jo v�h�n
asettumaan ja alkamaan olla ihmisten lailla. Vihdoin meni Esa �idin luo,
joka nuuskatoosineen uunin penkill� istui. Suu oli pojalla hymyss�.

�Tek� neuvotte minua?� h�n kysyi ja otti k�teens� �idin k�den, jossa
viel� oli nuuskatoosa.

�Tuollako k�dell� te sit� myrkky� is�ni kurkkuun kaadoitte?�

Muori alkoi vapista kuin haavanlehti ja �l�hti valittavasti, mutta ei

saanut sanaa sanotuksi, kun henke� n�kyi niin ahdistavan. Esa k��nteli
k�tt� k�dess��n, ik��n kuin tutkien tai etsien siit� todistusta tuohon
rikokseen, jota ei oltu voitu t�ysin todistaa. Tarkastelun kest�ess�
ilmeni Esan silmiin villi hohde ja yht�kki� h�n kumartui ja puraisi
�idin nimett�m��n sormeen. Muori parkaisi ja Esa p��sti kamalan naurun.

�Ottiko kipe�sti?� kysyi.

Muori siunasi, valitti ja itki k�tt�ns� heiluttaen.

Esa muuttui j�lleen totiseksi, jopa entist� kalpeammaksi.

�Min� j�tin tuon muiston teille, �iti, jos en en�� t�lt� reisulta palaa.
Olkoon se kipe�, karvastelkoon kuin olisi siin� alinomaisesti polttavaa
helvetintulta. Sen te kyll� ansaitsette, se on palkka vaivoistanne,
kasvatuksestanne.�

Muorin rintaa ahdisti hirve�sti ja kun h�n joskus silm�ns� rukoillen

kohotti poikaan ei h�n jaksanut kest�� t�m�n tuomitsevaa katsetta.

�Jos haavat paranevatkin�, jatkoi Esa, �j��v�t arvet. Ne ovat aina

silmiss�nne, kun nuuskalootan esiin ved�tte. Muistakaa silloin, ett�
tapoitte is�n ja kasvatitte pojasta perkeleen... Min� olen perkele!�
kiljaisi h�n ja riensi ulos kuin villi.

��l� ... mene!� huusi �iti per��n, nousi ja kurotti k�si��n ik��n kuin
pakenevaa kiinni ottaaksensa. Mutta kun muori ehti portaille, ei Esaa
n�kynyt en��.

�Esa!�

Ei mit��n vastausta kuulunut, vaikka ��ni oli niin syd�nt� s�rkev�.

�Esa ho-o-oi!�

Ei kuullut. �Oo-oih!� p��si muorilta pitk�, tuskallinen huuto. H�n

riensi takaisin tupaan, vaipui polvilleen p�yt�penkki� vasten ja �l�hti:

�Herra Jeesus armahtakoon!�

Tuo rukous tulkitsi niin ��ret�nt� tuskaa, ett� saattoi kyll� uskoa
kokonaisen rikosten vuoren painavan sit� syd�mest�.
VIII

KARKURI

Kuin takaa-ajajia paeten riensi Esa takamaille yli peltojen,

vasikkahakain, ojain ja aitojen. Kun juuri sit� tiet� oli p��sem�ss�
mets�nrantaan, loi h�n sattumalta katseen toisaalle ja s�ps�hti
huomatessaan v�h�n et��mm�ll� miehet kujaa pitkin tulemassa kyl��n
mukanaan hevonen, jolla h�n viime y�n� oli ajanut. H�net valtasi
kummallinen heikkouden tunne: viimey�llinen huvi saattaisi tulla
maksamaan enemm�n kuin tavallisesti...

Kyll�h�n sit� oli satoja kertoja ennenkin sill� tavalla huviteltu,

ajettu toisen hevosella, mutta t�m� tuntui v�kisinkin toisenlaiselta.
Nuo miehet eiv�t tuntuneet ymm�rt�v�n leikki�. Ja juuri tuo tahallinen
leikin ymm�rt�m�tt�myys tuntui Esasta niin auttamattomalta, ett� h�nt�
uudelleen omituisesti herpaisi. Lamaavan arkuuden valtaamana piilousi
h�n joutuin puitten varjoon mets��n. Sinne p��sty��n heti ajatteli
jonkinlaisella riemulla: jos ne tulisivat t�nne, voisin helposti paeta,
juosta heid�n edell��n, juonissani, kiusallakin. H�n ajatteli, ett� ne
tavoittaisivat h�nt� kiinni, muisti jalkainsa tavattoman nopeuden.

�Enp�h�n juoksekaan!� melkein voitollisena virkahti. Mutta kaikki uhka

oli h�nest� n�in� silm�nr�p�yksin� kateessa. H�n ajatteli vain pakoa.

Esa tirkisteli puitten raoista ja huomasi miesten jo saapuvan kyl��n.

Ik��n kuin kahle olisi pudonnut syd�melt� kuvitteli h�n nyt olevansa
joutilas, vapaa menem��n mihin ik�n� itse tahtoo. Kukaan ei aja takaa...
Joutavaa pelkoa...! Kiitt�v�t kun saivat koninsa... H�n menee mihin itse
tahtoo, eik� kukaan ota h�nt� kiinni...

H�n l�hti k�velem��n mets��n jonkinlaisessa �kkin�isen vapaudentunnon

tuottamassa miellytt�v�n tunteen puuskassa.

* * * * *

Viel� iltap�iv�ll� k�veli Esa samassa mets�ss�. Omituiset asianhaarat,

jotka h�net olivat mets��n tuoneet, sek� viimeaikain kokemukset
tuottivat siell� yksin�isyydess� niin ��rett�m�n paljon ajatusty�t�,
ett� h�n viivyskeli tuntikausia samoissa paikoissa tehden tuota ty�t��n
kuin ahkera urakkamies.

Ja jonkin aikaa oli h�ness� el�nyt ajatus tehd� el�m�ss��n jonkinlainen

muutos, sill� entinen elintapa oli alkanut hiljoilleen kyll�stytt��.
Jotakin uutta h�n kaipasi ja ajatteli. Mutta niin kauan kuin h�n pysyi
hurjuuden kukkuloilla, oli tuo ajatus hyvin h�m�r� ja tunkeusi mieleen
vain harvoin. Viime aikoina oli se sinne tunkeutunut useammin.
Korvenloukon tappio oli ollut kova kolaus. Melkein jokaisen
vastaantulijan h�n siit� l�htein oli otaksunut ajattelevan h�nen
h�pe�t�ns�. Siihen liittyi velkojain ahdistelemiset. Oli ensin ajatellut
kostamalla hankkia kaikki hyv�ksi, mutta monet seikat esiintyiv�t
tekem��n mahdottomaksi t�t� ajatusta.

Se oli v�hitellen imenyt h�nest� entisen sis�llisen voiman.

Mutta sittenk��n ei h�n mitenk��n siet�nyt ajatusta, ett� h�n tulisi

halveksittuna ja huomaamattomana vastaisuudessa el�m��n.
Monien tuskallisten kamppailujen per�st� sai h�n selville, ett� h�n
voisi el�� vakavan miehen tavoin. Ja vaikka se tuntui h�nest� suorastaan
mahdottomalta, tunsi h�n joskus jonkinlaista my�t�tuntoisuutta
k�rttil�isi� kohtaan, ei sent�hden, ett� olisi heid�n vakaumuksiaan
ihaillut, vaan sent�hden, ett� heiss� oli juhlallista voimaa. Sit� Esa
ihaili.

N�m� mietelm�t kaikkine k��nteineen ja johtop��t�ksineen h�n p�iv�n

kuluessa moneen kertaan k�vi l�pi. Ajatukseen, joka neuvoi k��nt�m��n
el�m�n purjeita, liittyi itsest��n joka k��nteess� kysymys vaimosta. Nyt
k�vi selvemm�ksi kuin koskaan ennen, ett� h�n oli jo pitki� aikoja
ajatellut, ett� Rekipellon Sannasta tulisi h�nelle vaimo. Mutta nyt,
niin usein kuin se p�iv�n kuluessa mieleen tulikin, tuli se aina viime
y�llisen k�ynnin muiston rinnalla ja teki joka kerralla saman
vaikutuksen.

�Tphyi!� h�n sylk�isi, �en totta tosiaan, en t�ss� matoisessa

maailmassa...! Juoppo, sika ja muuta ... ihan kuin �itini! Lempoko minua
lie siihen villinnytkin?�

H�nen tunteensa Sannaa kohtaan olivat niin kummalliset. H�n inhosi -- ja

rakasti, ajatteli ettei h�nen ja Sannan v�lill� viel� saisi ollakaan
kaikki lopussa. Se oli jokin intohimon vieh�tt�v� tunne, joka tuota
rakkautta s�ilytteli ik��n kuin jonkinlaisena ik�v�itt�v�n� leluna
iloisilta ajoilta. J�rvel�n Santraa h�n ajatteli aina rinnan Sannan
kanssa. T�m� ajatus tuotti viel� tuskallisempia tunteita, sellaisia,
jotka polkivat ja asettivat h�net kovin n�yryytt�v��n asemaan. H�nh�n
oli jokin p�iv� takaperin k�ynyt ik��n kuin puolihulluna J�rvel�ss�
viel� kosimassa Santraa. Vasta sielt� tultuaan oli k�sitt�nyt, ett� se
oli ollut ��rett�m�n naurettavaa. Nyt h�n k�rsi intohimoisesti
rakastavan, hyl�tyn ja naurun alaiseksi itsens� tehneen kosijan kaikki
tuskat aste asteelta. T�m� tuotti h�nelle p�iv�n ankarimmat
raivokohtaukset. Jospa olisi keinoa saada Santra *viel�kin*!
K�sivarsissaan tunsi h�n olevan voimaa, sisussaan luontoa murtamaan
mahtavimmatkin esteet. H�n huitoi riukeilla k�sivarsillaan ilmaa, takoi
nyrkeill��n kivi� ja puunrunkoja, iski niit� puukolla ja tunsi olevansa
herra, mit� voimaan tulee. Mutta sitten, niin kuin tippuva vesi
sammuttaa lieskan ja tuli silloin tuskallisesti sihisee, samoin herpaisi
voimakasta, hurjaa rakkaudentunnetta tieto, ett� jos kaikki muut esteet
poistaisikin, -- Santra ei huoli h�nest�, ei v�lit� *v�h��k��n*...

H�n v�risi intohimoisesta mielenliikutuksesta. Koko huolten kuorman

erilaiset ainekset vy�ryiv�t yht'aikaa ylitse...

H�n, joka oli ollut kaikki kaikessa, pit�j�n paras poika, jonka suosiota
kaikki olivat etsineet, jota kaikki olivat pel�nneet, jota oli pidetty
rikkaana, jota ei kukaan ollut tohtinut est��, teki h�n mit� tahansa, --
h�nenk� omaisuudestaan uskalletaan huutokauppoja kuuluttaa, h�nt�k� nyt
ahdistetaan joutavasta hevosenajosta, h�nellek� tyt�tkin jo alkavat
selk�ns� k��nt��?

�Samassa liitossa koko maailma!�

Ep�luulo her�si yst�vi�kin kohtaan. Karin Vennusta ei h�n ollut koskaan

oikein pit�nyt, ei koskaan h�neen oikein luottanut; Ella oli varmaankin
h�nen kiusaksensa mennyt Rekipellon Sannan luokse; Koipi-Siukkua oli
aina halveksinut; Iikan Antti piti itse��n liiaksi Esan vertaisena...

H�n meni l�vitse koko yst�v�sarjan. Ei yht��n ollut, josta olisi voinut
sanoa: tuohon luotan, t�m� on yst�v� h�d�ss� ja kykenee auttamaan.

N�ytti selv�lt�, ett� saattoi ottaa lukuun ainoastaan oman voimansa ja

kykyns�, kun selvityksen ratkaiseva hetki l�hestyy. Kiihko pimitti
j�rjen, sai hetkiseksi hairahdetuksi siihen ajatukseen, ett� kykenee
kostamaan kaikille. Silloin h�n hurjasti tanssi ja loikki, riemuiten
koston autuaallisesta esimausta. Ja h�n ihaili puukkoaan, kuin
mets�st�j� uutta, oivallista pyssy�, riemuitsi kuuluisuudesta, jonka
h�nen k�r�j�juttunsa her�tt�isi, lauluista, joita h�nest�
sepitett�isiin, h�nen tekonsa olisivat �kau-he-ammat kuin kenenk��n
muiden�!

Mit� se oli?

Mets�st�, jotenkin l�helt� kuului virrenlaulu, ��ni oli miehen. Esa

seisahtui ja kuunteli henke� pid�tellen. Kenen ��ni? Tutulta se tuntui,
mutta ei sittenk��n...

�Se on k�rttil�inen...! h�net tapan!� h�n hiljaa ��nn�hti, tempaisi

puukon k�teens� ja alkoi kuin lintua v�ijyv� kissa hiipi� ��nt� kohti.
H�n koetti jokaisesta puunraosta v�ijy� ja tirkistell� n�hd�kseen
kulkijaa.

�Tuttaviin, ehk' uskaltaisin, ei sek��n mit��n auttais', -- -- -- Heill'

on suu voita liukkaampi, Puhe my�s �ljy� sileempi, kuitenkin paljaat
miekat.�

Esa unohti �kkin�isen kiukkunsa tuntematonta kohtaan ja kiintyi

kuuntelemaan laulua, sill� se vaikutti h�neen omituisesti. H�n istahti
ja pani veitsen viereens� m�tt��lle. Itsek��n sit� ymm�rt�m�tt� taikka
edes ajattelematta mist� se johtui, unohti h�n kokonaan murhahalunsa ja
tirkisteli yh� puitten raoista ajatellen, ett� jos tuo mies tulisi
t�h�n, h�n l�htisi n�kyvist� juoksemaan, pakenisi mets��n...

Mutta laulaja eteni, eik� Esa n�hnytk��n h�nt�. Siin�, kun h�n p��si
t�st� j�nnityksest�, ja ajatukset hervahtuneina hajausivat ik��n kuin
ty�alaa etsim��n, huomasi h�n, ett� ilta alkoi l�hesty�. Muisti samassa,
ett� her�nneitten kokous on t�n� iltana Toivolassa ja ett� oli ollut
puhe poikamiesten kokoutua sinne l�ht�� varten. Oikeastaan tunsi h�n nyt
itsens� vastenmieliseksi l�htem��n sinne, sill� oli v�synyt ja muutenkin
haluton. Mutta kun ei oikein tuntenut halua menn� mihink��n muuallekaan,
kaikkein v�himmin kotiin, eik� mets��nk��n viitsinyt y�ksi j��d�, l�hti
k�velem��n kokoutumispaikalle.

IX

HER�NNEITTEN SEURASSA

Siell� t��ll� pilkistelee uinaileva valo ikkunoista. Muuten onkin niin

hirvitt�v�n pime�. Hoilaavia ��ni� kuuluu sielt� t��lt�. Penttalan
t�llist� kuuluu v�ittely� ja sanasotaa, -- �pr�nmestari� lie ollut
juovuksissa ja sai nyt muorilta tuikean ripin. Joku tuli sielt� juosten,
kaatui rapakkoon ja s�rki viinapullonsa, josta p��sti surkean �l�n.
K�nti siit� kiroillen tien toisella puolella olevaan saunaan ja siell�
ne vasta kuuluivat markkinat nousevan. Mahtoi miekkonen rapakkoon
vuodattaa korttiyhti�n omaisuutta!

Totta tosiaankin -- syd�nt� hiukan ellostelee t�ss� pimeydess�, vet��

v�kisten valoa kohti: tiet��h�n silloin edes v�ist��, kun ly�nti
suunnataan.

Mit� Toivolassa tehd��n? Valoa loistaa ikkunoista, ihmisi� n�kyy siell�

kuhisevan. Nep� eiv�t pelk�� valoa. Harjoittanevat kai valkeuden t�it�?

T�yteen on iso tupa ahdattuna, enimm�kseen vanhempia ihmisi�, mutta

osalta nuoriakin. Peremm�ll�, pitkill� penkeill� ja tuoleilla istutaan
vakavina, hiljaa. Keit� ne ovat? Miehill� ja naisilla harmaat nutut,
liepeet takapuolilta halki leikatut.

Kenp� niit� ei tuntisi, her�nneit�, �k�rttil�isi�.

Ovipuolella, enimm�kseen seisomasijoilla on toisia, -- ne eiv�t ole

her�nneit�. Ovat sinne vain tulleet ihmeit� kokoomaan: saapihan
sittemmin sopivissa tiloissa niist� hauskasti ilvett� laskea ja loistaa
�jumalattomuudellaan�.

Pastori Mallenius paitahihasillaan seisoo p�yd�n takana. Vakavan

n�k�inen mies, enemm�n lujat kuin n�yr�t kasvojen piirteet, silm�t
l�pitunkevat, n�yryytt�v�t, puhetapa halkaiseva, koristelematon,
kansanomainen. Kaksi r�tisten palavaa talikynttil�� valaisee p�yd�ll�
avoinna olevaa suurta perheraamattua. Raamatun p��ll� ovat pastorin
silm�lasit, jotka hikeytymisen t�hden on t�ytynyt tilaltaan ottaa.
Muutamia virsikirjoja on p�yd�ll� vieraitten varalla.

Pastori seisoo. Vasen k�mmen lep�� avonaisen Raamatun p��ll� ja oikealla

h�n sanojaan s�est��, vahvistelee.

Naisten joukosta, joilla kaikilla on mustapohjaiset, sinireunaiset

huivit, kuuluu hiljaista itkun uikerrusta, salaamattomia, huomiota
her�tt�vi� huokauksia ja kipe�sti valittavia purkauksia. Miesten joukko
tarjoo viel� kuvaavamman n�yn. Katsoa noita vanhuksia, joista useimmat
aikoinaan olivat hurjissa maailman leikeiss� ensirivin miehi�, miten
heid�n valkos�nkinen leukansa t�risee, miten silm�kin teroittuneena imee
opettajan sanoja, miten sormet puristuvat lujaan ristiin ja miten
jokaisesta ilmeest� heid�n kasvoissaan voi lukea eitt�m�tt�m�n
tunnustuksen pastorin sanoihin, miten autuuden tie nyt on heille *kaikki
kaikessa*. Sitten *miehi�*, keski-ik�isi�, j�ykki�, vahvoja miehi�,
joiden jykev�t j�senet ja lihakset ik��n kuin kapinoiden ahdasta r�ijy�
vastaan tahtovat niiden saumoja rikki ratkoa; heid�n kasvojaan, joita
miehuuden j�ykk� vesi raudistaa, kasvoja, joissa useissa rumentavat
arvet loistavat lahjomattomina todistajina nuoruuden synneist�, kasvoja,
joissa tulisen luonnon intohimon merkit niin helposti ilmenev�t, mutta
nyt ovat k�tketyt n�kym�tt�miin, ja rypistyneet silm�kulmat ja yhteen
kohti tuijottavat ter�t tulkitsevat syv�� hartautta ja vakavaa
luottamusta *t�m�n asian oikeuteen*. Vihdoin muutamia harvoja
nuorukaisia, joiden kasvoista loistaa jonkinlainen riemullisen tunteen
tuottama uhka, pahasta saadun voiton ilo. Vanhoja tuttujakin n�emme
siell�, Talvikosken Hermanni poikineen istuvat vierekk�in. Kalpea on is�
ja hengitt�� raskaasti, sill� Mikkeli-y�n vammat eiv�t ole viel�
hellitt�neet. Mutta silmiss� kimaltelee tyytyv�isen ilon loiste, sill�
istuuhan nyt vierell� poika, jonka luonnon pastorin voimakas nuhde oli
murtanut, avannut sielun silm�t n�kem��n syntitaakan kammottavan
suuruuden. Ei ole K�pill� viel� varmaa rauhaa, sill� n�ytt�� t�ll�kin
hetkell� syd�nt� painavan raskas tuska, jota levottomat silm�in ja
ruumiinliikkeet tulkitsevat. N�emme siell� Kasarin Tommin, jonka tuuhea
tukka on silmille valahtanut, mutta ei n�yt� v�litt�v�n sen
poistamisesta, ja Koivulan lautamiehen, jonka silm�t tuon tuostakin
tuikeasti k��ntyv�t oviloukkoon, miss� tahdotaan pit�� hillitty� sohinaa
ja r�hin��. Suutari Erkki istuu h�nkin p�yd�np��ss�, lukkarin tilalla,
sill� h�n toimitti lukkarin virkaa, ja kenties jonkinlaisella omanarvon
tunnolla p��t��n ny�kk�ilee pastorin sanain vahvikkeeksi.

�Sill� Jumalan viha ilmestyy taivaasta kaiken ihmisten jumalattomuuden

ja v��ryyden t�hden, jotka totuuden v��ryydess� pit�v�t.�. Siit� pastori
puhui. H�n puhui luonnollisista pakanoista, jotka eiv�t koskaan Jumalan
totuutta kuulleet ole, h�n puhui niist� pakanoista, joille Herran sana
puhtaasti ja selke�sti opetetaan, niist� pakanoista, jotka Herra jo on
kutsunut, heille evankeliuminsa valon tienviitaksi l�hett�nyt, mutta
jotka ovat Herran kutsumuksen tyhj�ksi tehneet, nauraneet Herran
pyh�lle, nostaneet synnin el�m�ns� kruunuksi, langenneet riettauteen,
pahoihin menoihin ja pakanalliseen el�m��n. H�n sanoi, ett� ne pakanat,
jotka sen tehneet ovat, ne ovat juuri t�m� kansa, Suomen kansa.
Himoissansa el�� t�m� kansa, synnin loassa rypien. Mutta siksip� onkin
Jumalan vanhurskas viha yltynyt. H�n ampuilee vihansa vasamoita ja antaa
sokean kansan rype� himojensa surkeassa rapakossa.

�Voi sinua, kansa!� huusi h�n, �sinua kansa, jokas nukut synnin unta,
vaikka perkele k�y ymp�ri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien ket� h�n
nielis! Sinun poikasi m�ss��v�t juoppoudessa ja korttisaunoissa,
tappelevat ja murhaavat toisiaan niin kuin vanhurskasta Jumalaa ei
olisikaan, niin kuin tuomion p�iv�� ei olisi odotettavissakaan ja niin
kuin ei heill� olisi palkkaa t�ist��n odotettavana! Kullassa ja silkiss�
ja narisevissa kengiss� koreilevat tytt�resi, hyllyen maailman hekumassa
ja makaavat miesten kanssa riettaassa haureudessa. Miss� on lapsen
puhdas syd�n, neitosten siveys ja viattomuus? Miss� on tosi
miehuullinen ja ylev�, puhdas luonne? Uhrattu Baabelin portolle ja
Beelin riettaalle alttarille!

Kirkossa te k�ytte, mutta mit� varten? Eik� saastainen, synnillinen halu

ved� teit� sinne ainoastaan itse�nne n�yttelem��n ja muita katselemaan?
Eik� jokainen Herran valittu n�e, miten p��nne py�rii ja silm�nne
p�lyilee ymp�ri Herran huonetta silloinkin, kun teid�n pit�isi n�yr�sti
kumartuneena rukoilla armoa ja laupeutta H�nelt�, joka yksin meid�n
veriruskeat syntimme voi puhdistaa? Taikka luuletteko sill� autuuden
l�yt�v�nne, ett� te t�ll� tavoin kirkossa k�ytte?

T�h�n suuntaan puhui pastori. Syv�n vaikutuksen tekiv�t h�nen jyrisev�t

sanansa nyt, niin kuin tavallisestikin. Tuo syv� henkinen lankeemus,
johon kansa oli vajonnut, tarvitsi voimallista nostoa.

Lopuksi h�n k��ntyi puhumaan lasten kasvatuksesta. �Jos juuri on huono�,

h�n sanoi, �niin kuinka voi toivoa, ett� siin� terve puu kasvaisi? Niin
on lastenkin kasvatuksen kanssa. Jos kasvattaja itse yh� el�� synniss�,
eik� itse itse�ns� paranna, kuinka taitaa h�n silloin kasvattaa niit�
lapsia, jotka Herra h�nelle uskoi? Kuinka voi h�n vastata n�ist�
taimista, jotka h�n pahalla esimerkill� ja v��rill� opetuksilla
perkeleen palvelijoiksi kasvattaa? Herra sanoo, ett� joka pahentaa
yhdenkin n�ist� pienimmist�, parempi olisi ett� myllynkivi
ripustettaisiin h�nen kaulaansa ja h�n upotettaisiin meren syvyyteen.
-- -- --

Nyt syntyi v�kijoukossa levotonta liikett�. Muuan tunki p�yd�n ��reen ja

ilmoitti pastorille, ett� suuri joukko jumalattomia h�jyj� oli tulossa
t�nne pahoissa aikomuksissa. Mielen ilme papin kasvoilla ei sanottavasti
muuttunut. Ihmisille, jotka nyt jo j�rki��n nousivat istuviltaan,
levottomasti liikehtiv�t ja kuiskuttelivat, ilmoitti h�n saarnansa
keskeytetty��n:

�Kuuluu taas olevan t�nne tulossa jumalattomain joukko, mutta �lk��

vapisko, sill� Herra sotii meid�n puolestamme. Asettukaa kukin
paikoillenne ja aloitetaan virsi numero viisikymment� kaksi. Veisatkaa
kukin kovalla ��nell� ja syd�men pohjasta.�

Joukkoja ovensuusta, niit� jotka eiv�t olleet her�nneit�, tunki ulos.

Mutta her�nneit� n�ht�v�sti rauhoitti papin vakava luottamus
Kaikkivaltiaan voimaan, sill� he j�iv�t paikoilleen ja rupesivat
selailemaan virsikirjainsa lehti�. Ulkoa kuului jo r�ike� laulu. Sis�ll�
muutamat miehet kun sen kuulivat, juoksivat kirveit� ottamaan ovenp��ll�
olevasta kirvesvinkasta.

�Mit�, tek� kirveit�? Pois se!� kielsi pastori.

�Ei�, selittiv�t miehet, �me tuomme ne ainoastaan pois, etteiv�t ne ole

heid�n saatavinaan. He toivatkin kirveet peremm�lle ja k�tkiv�t
vaatteiden alle s�nkyyn. Pastori ny�k�ytti hyv�ksyv�sti p��t�ns�. Mutta
saatuaan kirveet talteen ottivat miehet kukin halon kouraansa ja
palasivat paikoilleen. Toiset seurasivat ensimm�isten esimerkki�. Ulkoa
kuului yh� kammottavaa kiljuntaa. Pastori n�kyi kuuntelevan sit�,
samalla kun synkk� kajastus otsalla katseli miesten varustaumista.

�K�tkek�� nuo aseet�, virkkoi h�n vihdoin, �pankaa niin, etteiv�t ne ole
n�kyviss�, pist�k�� penkin alle. Ehk� Herra on n�hnyt hyv�ksi taas t�ll�
kertaa itse sotia meid�n puolestamme ja vapauttaa vainoojistamme.
Ainoastaan viimeisess� h�t�tilassa t�ytyy niit� k�ytt��, jos n�kyy, ett�
Herra j�tt�� tilaisuuden ihmisille, jos h�n vaatii, ett� jumalattomain
pit�� meid�n k�dest�mme saada ruumiillista kuritusta, niin kuin
pahankurisen lapsen vanhempainsa k�dest�.�

Miehet tottelivat k�sky�, heitt�en halkonsa penkin alle, saataville.

�Muistakaa se�, jatkoi pastori, �joka miekkaan rupeaa, se miekkaan

hukkuu... Ainoastaan h�t�tilassa...�

H�nen ��nens� sortui. Lujapiirteisten kasvojen lihakset vavahtelivat

liikutuksesta. Horjuiko h�n? Ep�ilik� h�n Herran l�sn�oloa? Sit� ei h�n
tehnyt, sill� niin monissa koetuksissa oli h�n tullut sen huomaamaan,
ett� h�n ei voinut sit� ep�ill�. Mutta h�nen syd�mellens� k�vi kansan
kurja henkinen tila, nuorison lankeemus, kansan ja maan tuleva kohtalo,
joka h�nest� n�ytti joutuvan villien ohjattavaksi. Se h�nen syd�nt�ns�
liikutti, vapisutti h�nt�, joka oli t�llaisen viinam�en vartijaksi
joutunut. H�n muisti tuossa omia ajatuksiaan, miten toisinaan *ihminen*
oli h�ness�kin vallan saanut, miten h�n joskus, kun her�tys n�ytti
olevan mahtavampi ja suurempi, oli erehdyksess� ajatellut, ett� iso
ansio siihen oli h�nell� itsell��n. Nyt h�n taas seisoi kuin alaston
paimen kalliolla myrskyn ja tuulen k�siss�, tuntien mit�tt�m�n
v�h�p�t�isen yksil�ns� katoavan n�kym�tt�miin hyrsky�v�ss� maailman
meress�...

T�t� h�nen syd�mens� itki, t�t� vavahtelivat poskilihakset, t�t�

olkap��t nytkyiv�t...

Mutta taas h�n p��t�ns� nosti. N�ki nyt, miten naiset olivat
sulloutuneet peremm�lle tupaa, miten miehet olivat asettuneet riviin
seisomaan pitkin penkinvierustaa. H�n hiukan s�ps�hti tarkastaessaan
tuota pariinkymmeneen nousevaa miesjoukkoa, ymm�rt�m�tt� itsek��n
s�ps�htik� h�n ilosta, vaiko tuskasta: miesten silm�t hehkuivat niin
omituisesti. Heid�n kasvoillaan oli yht'aikaa syv�n hartauden ja uljaan
pelk��m�tt�myyden j�ykk�, kunnioitusta ja arvonantoa her�tt�v� ilme.
Muutamilla olivat virsikirjat avoinna k�siss�, toiset n�yttiv�t
ulkomuistiin turvautuvan. K�sky� alkamiseen vain n�kyiv�t odottavan kuin
sotilaat. P��llikk���n, jonka tuskan he kasvoista n�kiv�t ja ymm�rsiv�t,
t�ht�iliv�t he vakavin, kunnioittavin katsein... Ja korviin tunki yh�
��ni� ulkoap�in, miss� kuului joukon roiske jo rappusten edess�.

�Herra, sin� olet meid�n luja kilpemme, haarniskamme ja muurimme,

armahda meit�!� rukoili pastori kovalla ��nell�. Miehet ja naiset
kallistivat p��ns� alas ja pastori kohotti silm�ns� korkeutta kohti...
Portaille astuttiin, sen kuuli tupaankin.

�Alkakaamme virsi�, k�ski pastori.

�Linna luja on Jumala, Meid�n my�s vahva vuori�, kajahti kuin yhdest�
suusta. Porstuasta kuului r�hin�� ja kopinaa, mutta ��ni oli hiljennyt
siell�.

Veisaajain ��net, jotka alussa hiukan vavahtelivat, varmistuivat yh�, ja

her�nneitten veisun kuuluisa, rytmillinen, marssin tapainen tahti alkoi
saavuttaa tasaisuutensa.

Ovi tempaistiin auki. Nuoria miehi� tulvahti sis��n...

Kuin pitk�inen jylisi virren s�vel miesten rinnoista, t�rist�en

ikkunaruutuja ja riidellen kattolautojakin kuoroon.

�-- -- Kyll' Jeesus meit� varjelee, Ja paulat poies sy�ksee. He ymp�r'

k�yv�t, Kuin jalopeurat, Aikovat ain' meit' alaspainaa, Vaan Herra heit'
est��.�

Naisten hele�t, pelosta vapisevat ��net s�estiv�t miesten jykev��,

luvalla sanoen, lihallista laulua, antaen siten kokonaisuudelle
omituisen, liikuttavan v�rityksen.

Mutta hiljaahan ne seisovatkin nuo vastatulleet, yhdess� joukossa oven

puolessa! Ei sora��net heid�n keskuudessaan laulua h�iritse. P��t
alkavat paljastua.

Yh� mahtavamman kaiun saa laulu. Sen sointu ei en�� kuulu sotamarssilta,
se ennemmin kajahtelee voitetun voiton riemus�veleelt�.

Karhun Esa seisoo s�ngynpaaluun selk��ns� nojaten. H�nell� on lakki

p��ss�, toiselle korvalle sys�ttyn�. Se on ihmettelyn kysyv�, hieman
pilkallinen ilme tuo v��nne suusopessa, tuo katse vetist�viss� silmiss�.
Se puhuu sis�llisest� taistelusta, ei kuitenkaan sen syvemm�st�, kuin
siit�, ett� *h�n ei tahdo* itselleen tunnustaa hurmautuneensa t�st�
laulusta. H�nen vieress��n seisoo Iikan Antti lakittomin p�in, p��
alasp�in k��nnettyn� ja liikkeist� p��tt�en taistellen ainoastaan
h�pe�ntunteen kanssa. Miksi ne vet�ytyv�t yh� toisten takapuolille nuo
ryhm�n etumaiset? Miksi heid�n kasvoistaan sellainen neuvottomuus
loistaa? Miksi muutamat n�ytt�v�t ik��n kuin vapisevan?

Vapisevan!... Nuo pojat, jotka sataa kertaa ovat vannoneet, etteiv�t he

pelk�� ket��n?

Joku avaa oven. Silm�nr�p�ys -- ja koko joukko on taas porstuassa.

Karhun Esa yksin seisoo paikallaan liikkumatta. Yht�kki� h�n, ik��n kuin
salaa, katsoo pitkin miesrivi� ja n�kee, ett� ne kaikin katsovat h�neen.
Ep�r�iden vilkaisee h�n viel� naisten puolelle ja nekin h�nt�
katselevat, yksin papin silm�t eiv�t h�nt� tarkkaa, ne kun kohti
taivasta ovat t�hd�ttyin�. Esa liikahtaa, luo huimasti katseensa ymp�ri
huonetta, tahtoen v�linpit�m�tt�myytt� osoittaa. Sitten h�n asettaa
suupieleens� pilkkahymyn, tahtoo sen n�ytt�� kaikille ja astuu
kiirehtim�tt�, hyvin vitkalleen ulos.

Virren viimeiset s�veleet kajahtavat, sammuvat hiljaiseen

��nett�myyteen. Ei ulkoakaan kuulu ��ni�. Pastori laskee n�yr�sti
k�tens� ristiin ja ��nt��:

�Kiitt�k�� Herraa, sill� h�n on hyv� ja h�nen laupeutensa pysyy

iankaikkisesti, amen.�

NUORTEN SEURASSA

Esa nauroi harvoin. Mutta nyt h�n nauroi niin ett� tahtoi katketa, kun
saavutti nuivallanenin palaavan joukon. Joukko melskasi, pahkiloi ja
noitui. Kovin n�ytti miehi� harmittavan, ett� oli l�hdetty
�hulluttelematta�, oikein paettu, kuin pel�ten, karkuun. Jokainen
vakuutti tuhansin sanoin, ettei h�n olisi l�htenyt, mutta kun kaikki
seisoivat siin� kuin housuttomat, niin eih�n siihen ilennyt j��d�
seisomaan k�rttil�isten ihmeen�. Toinen syytti toistaan. Kullakin oli
her�nneiden joukossa silm�tikkunsa, vihattavansa. Lohdutuksekseen kukin
nyt niit� haukkui ja noitui, luetteli virheit�, heikkouksia ja koetti
siten saada toiset ymm�rt�m��n miten h�nen ja vihattavan k�rttil�isen
v�lill� oli olemassa ��rett�m�n suuri juopa. Toinen t�ss� tahtoi saada
��nens� kuuluvammaksi toista. Siten pakolaisten alussa hiljainen ��ni
pian kohosi r�hisev�ksi huutamiseksi.

Niin meluttiin jo silloin, kun Esa saavutti joukon.

�Mit� ... mit� sin� naurat?� Uteliaina ja h�mill��n kertyiv�t toiset

Esan ymp�rille, joka k�sill��n huitoen yl�s ja alas kakatti, ettei
siihen n�ytt�nyt tulevan ik�n� loppua.

�Mit�, mit� sin� nyt?� ihmetteliv�t toiset, unohtaen oman v�ittelyns� ja

asettuen paljaana korvana kuulemaan mit� Esa nauraa?

Mutta Esa ei lakannutkaan. H�n oikein ulvoi huitoen k�sill��n yhteen

jaksoon juuri kuin hosuen p��llekarkaavaa hevosta tai taistellen
tuulimylly� vastaan. Mutta kun joukko alkoi j�lleen muuttua
v�linpit�m�tt�m�ksi ja hajota h�nen ymp�rilt��n, p��si Esalta:

�Voi, voi, voi sun...�, ja sitten h�n kirosi.

�Mit�?� kyseltiin monelta taholta ja ker�ydyttiin uudestaan Esan

ymp�rille... Osaahan se kuitenkin puhua!
�Mit�k� nyt? Kun miehet l�htev�t *tappelemaan*, antamaan selk��n
k�rttil�isille. Ja kun p��st��n tupaan, riisutaan lakit p�ist� ja
ruvetaan tutajuttamaan housuja ja s��ri� niinkuin olis... Ja sitten
l�hdet��n oikaisemaan niinkuin itse piru olis sel�n takana hiilihangon
kanssa... Mit�h�n te oikein ajattelette?�

Kuului kaikkialta murinaa, jonka ajatuksena oli: �Etp� sin�k��n

tohtinut!�

�Tohtinut! Ajatteletteko te sitten oikein selv�ll� j�rjell�, etten min�

olisi tohtinut, min�?�

�Mutta miksi et sin� sitten alkanut?� kysyi Iikan Antti ja sit� kohta
s�estiv�t toiset monissa erilaisissa toisinnoissa. Luulivat l�yt�neens�
oikean valtin.

�Min�k�? Mit�, yhdeks�ntoistatuhatta, varten mun pit�isi *aina alkaa*?�

Toiset selittiv�t kuin yhten� miehen�, ett� oli odotettu Esaa alkamaan.
Mutta kun ei t�m� alkanutkaan, niin l�hdettiin pois. Eih�n siell�
viitsinyt koko iltaa seisoa veisuuta kuulemassa. Esa nauroi taas.

�Senp� t�hden juuri�, h�n sanoi, �min� en kiusallakaan nyt alkanut.

Ajattelin, ett� antaa koettaa muiden, jotta kyll�h�n min� olen osaltani
alkanut tappeluita. Eik� teist� yksik��n tohdi sanoa, etten min� olisi
ly�nyt ensimm�isen�, kun on paikalle passannut. Kuinka minun aina
pit�isi alkaa?�

Sit� ei kuitenkaan tiennyt kukaan, miksi sit� oli niin odotettu, mutta
odotettu vain oli. Iikan Antti arveli, ettei Esallakaan ollut oikeata
kurssia, koska ei kerran ollut alkanut.

�H�h?� huusi Esa hyp�ht�en, �luuleeko Antti olevansa paree kuin min�,
vai? Saadaan vaikka paikalla koettaa, jos sinua vain haluttaa.�

Iikan Antti ei ottanut kuulevaan korvaan t�t� puhetta, n�ytti vain

haluavan vet�yty� takapuolille. Esakin j�tti v�lille sattuneen
riidanhaasteen sikseen ja palasi uudestaan �skeiseen.

�Mit�h�n varten te oikein sielt� l�hditte?� h�n kummastellen kysyi.

Sep� vasta kysymys! Ei siihen kukaan osannut vastata. Melkein kaikilla

oli syyn�: �kun tuo l�hti, kun muutkin l�htiv�t, niin min�kin l�hdin.�
Esa k�veli mukana kurillinen nauru huulilla ja kuunteli selityksi�.

�Niin�, sanoi Iikan Antti vihdoin nyreiss��n. �Pel�ttiin, niin

l�hdettiin. Ei suinkaan siihen muuta syyt� ollut.�

Ainoastaan kelvottomimmat t�t� panivat vastaan, suurin osa sen

my�nt�m�tt� n�ytti hyv�ksyv�n, koska ainoastaan rupesivat toisiltaan
kyselem��n, ett� olikohan niill� aseita?

�K�rttil�isill�k�?�

�Kell� sitten!�

�Oli!... Ettek� n�hneet halkoja penkin alla.�

�Ja kirvesvinkka oli tyhj�n�.�

�Niin, ja niit� miehi� oli niin paljon.�

�Ei enemp�� kuin meit�k��n.�

Esa nauroi:

�Pelkoko teid�t ajoikin?�

Huomautus sai pojat �kk��m��n miss� mentiin.

�No ei sinne p�ink��n!� alkoivat uudestaan kerskailla. Nyt kuulosti

silt�, ett� k�rttil�isi� kyll� oli paljon, mutta ei yhdess�k��n miehen
vastusta, ett� ne olisi kyll� m�nt�tty yhteen l�j��n, jos niikseen olisi
tullut.

�Pastoriako te pelk�sitte, kun te lakittelittekin?� Esa naureskellen

jatkoi. Nyt p��stiin v�h�n huojentavammalle tuulelle ja ruvettiin
leikki� laskemaan kaikin, sill� eih�n Esakaan nyt saattanut ajatella,
ett� tuota ukkoa olisi pel�tty. T�m�n humun kest�ess� Esa yht�kki�
virkkoi:

�Mutta pojat! Ne veisasivat jotenkin komeasti.�

Kyselevin� koettivat toiset pime�ss� tutkia naamaa, ett� mit�h�n se

tuolla meinaa? Rupesivat sitten toinen toisensa per��n my�ntelem��n,
jopa kehumaankin. Esa l�mpeni uudestaan, kun t�ss� toistenkin kehuessa
muistui uudelleen el�v�mmin mieleen veisu ja h�n puhui melkein kuin
huumauksessa:

�Min� seisoin siin� s�ngyn pieless� ja kuuntelin, sill� se oli niin

komeaa. Enk� min� yhteen aikaan en�� muistanut mit� varten oli tultu.
Mutta sitten kun te l�hditte pois, minun yht�kki� nousi kiukut p��h�ni
ja min� jo ajattelin, ett� ved�nk� vasten leukoja Talvikosken K�pi�,
kun se seisoi ja veteli virtt� siin� toisten joukossa niin uskosta
ett�...�

�Siin� olisit nen�s polttanut�, Levalan Lomppi nauraen keskeytti.

�Kunko olisin Talvikosken K�pi� vastaleukoja vet�nyt?�

�Niin, olisit saanut koko joukon niskaasi.�

�Min�k�? Koska sin� oot n�hnyt, ett� Karhun Esa itkee? Min� olisin
tapellut koko joukon kanssa, vaikka paikalle olisin oiennut.�

�Olisitpa, saakuri soita, saanut kerran kylliksesi�, sanoi Iikan Antti.

�Olis vain se saanut. K�rttil�iset eiv�t ainakaan s��st�, vakuutti

joku.

�Saamari, kyll�h�n siin� olis ryty� ollut. Mutta kyll� min� muutamilta
olisin hengen v�h�t nitist�nyt. Herra jee, poika! Sin�k� meinasit
tapella k�rttil�isten kanssa?� Esa puristi niskasta muuatta nuorta,
v�h�ist� pojannaskalia. T�m� rupesi kitisem��n.

�Anna pojan olla rauhassa, kyll� siit�kin mies tulee, ter�v� tuleekin�,
virkkoi Iikan Antti.
�Noo, noo �l� suutu Miska, ollaan veljekset, me pienet, ja ollaan miehi�
maasta asti! Hurraa pojat! Mihink� nyt menn��n? Mun pit�isi saada
tapella!�

�Tuleeko tauti p��lle?� joku kyseli.

�Niinkuin synti.�

�Toranper�n kyl�ss� hypell��n�, tiesi muuan.

�Todellako?� kysyi Levalan Lomppi. �Jos siell� hypell��n, sitten on

my�skin Taipaleen takaisia.�

�Ihan varmaan.�

�Niille tarvitsisi antaa hienoa puuk�m��.�

�Oikein is�n k�dest� pit�isikin antaa!�

�Minut ajettiin sielt� kerran pois makuuksilta ja se on viel�

kostamatta.�

�Ja sin� l�hdit?�

�L�hti kuin leipurikoira, hyssyttelem��n.�

�L�hdin. Viet�v�k� sit� olis koko kyl�n kanssa puoleen tullut.�

�Niin toki, Hemppa-kulta! Kuule, koko kyl�k� oli pystyss�, �mm�tkin?�

��l� nyt kovin pitk�lle venyt�, taikka... Jos sin� luulet paree olevas,
niin saat paikalla koettaa!� Hempaksi sanottu asettui kiusaajansa eteen
uhkaavaan asentoon. Toinen rupesi hyvittelem��n:

�Ei tapella nyt, ollaan yht� hyv�t, en min� tahdo koetella. J�tet��n
toiseen aikaan.�

�Kuinka vain tahdot. Ajattelin vain, ett� jos tahdot kohta koettaa,
jotta ei tarvitsisi pit�� itsell�si turhia luuloja, niin ei minusta
olisi vastusta.�

��lk�� nyt tapelko, tulee pian riita. L�hdet��nk�?�

�Tottapa l�hdet��n?�

�L�hdet��n tietysti.�

�Joo... Olisipa mukavaa saada taas v�h�n antaa selk��n.�

�Ja varsinkin, kun saisi antaa taipaleentakaisille.�

�Nyt sitten menn��n.�

�No, no, no!� huudettiin.

�L�mmin ja pehmoinen odottaa taipaleentakaisia.�

�Niin, mit� tekee?�

�Vartoo taipaleentakaisia.�

�Niin, joo! Ja kattos tuotakin nyrkki�, kuule, sekin haisee jo aivan

tryyilt�.�

�Taitaa, kun on nen� kovin alhaalla ja hoikkain s��rien nen�ss�, mutta

ei se t�h�n nen�h�n haise.�

�Eik�?�

�Ei. Ja jos et muutoin usko, niin koeta. Mutta kas t�t� nyrkki�.�

�No pojat, lauletaan: �Tuuli sit� tupaa huiskuttaa, jossa h�it�ni...�

�Ei sit�! Mutta t�t�: �Pappani antoi hevosen ja rattaat ja tuhannen

markkaa rahaa...�

�No vie sun... Mutta t�t�: �Enkesmannin linja...�

�Joo ... joo ... sit� ... �laivat ne merell� menn� tooraa, Enkesmannin
parhaat poijat on hukkuneet meren pohjaan.

Enkesmannin linjalaivat on Saksan korkkipuista ja Suomen pojat ne lihaa

leikkaa enkesmannin luista.�

-- -- --

�Poika viet�v�, �l� r��y, ett� korvani halkeevat, taikka min� sun...�
Karhun Esa jo taas tarttui jonkun huonomman niskoihin.

��l� tartu siihen, rupeat pian itkem��n!� varoitti poika.

�Min�k�?... jopa s� nyt, kakara...� Esa viskasi pojan nurin ojaan.

�Mit�h�n siin� noita huonompiasi kiusaat�, virkkoi Iikan Antti, joka

koko illan oli ollut m�hrytuulella.

�Huonompiasi? Luuletko sin� sitten itse�si paremmaksi kuin min� oon,

vai?�

�Mit�h�n tuossa nyt?�

�Mutta jos sulla vain on ajatusta, niin ihan paikalla min� olen valmis
kuin sotamies.�

�Pane hiiteen...! taas nyt yht� my�t��n riitaa haastat. Puhutaan muusta.
Ne aikovat, luulemma, haastaa sinun vastaamaan siit� hevosvarkaudesta.�

�Haastakoot! En min� siit� linnaan mene.�

�Mik�s auttaa?� nauroi Antti.

�No kyll� m� nyt ainakin yhden murhan sit� ennen teen. Kuka raato nyt
hevosvarkaudesta viitsii linnaan menn�.�

�Saman min� sanon�, yltyi Levalan Lomppikin.

�Kun min� menen linnaan, niin teettek� sitten minusta komian laulun?�
�Komian! Ihan niinkuin enkelit pasuunilla soittaisivat�, vakuutti
Lomppi.

�Min�kin sitten rupean sit� rollottamaan�, nauroi Iikan Antti.

�Sep� se tuleekin sitten olemaan oikein enkelien soittoa!� huudettiin ja

naurettiin.

�Ihan kuin rikkin�ist� pataa vedett�isiin pitkin kivikkom�ke�!�

�Pian te sen laulun saatte tehd�, ja muistakaa se, ett� siin� pit��
puhua paljon karhun sapesta!� muistutti Esa.

�Se sopiikin n�in:

Karhun sappea nuorille pojille

sanoi Karhun Esa!�

�Joo-o, niinkuin silkki�!�

�Se poika, se Mattu, se vain tekee lauluja kuin poika!�

��l�s, mit� poika, mutta niinkuin *is�*.�

��l� pistele is�st�, tahi luunippu ajaa pian nen�s p��lle kuin
kantoon.�

T�ll� tapaa haastellen kulkivat pojat kohti Toranper�n kyl��.

Oikein isot tanssit oli Toralan talossa, koska viulunsoittajatkin oli

hankittu. Muuten oli tavallista, ett� t�llaisissa iltatansseissa kyl�n
kimakka��niset tyt�t kurkkuklarinettiaan soittivat.

Paljon oli v�ke�, niin ett� tanssijat ainoastaan tuppaamalla py�rim��n

p��siv�t. Takassa paloi suuri kantovalkea. Joukko nuorehkoja kyl�n
akkoja istui uuninloukossa patapenkin p��ll� sukkia kutoen, suu
tyytyv�isyyden hupaisessa hymyss�. Pojat olivat enimm�kseen selvin�.
Pitk�t, notkovartiset hopeahelaiset piiput tuprusivat melkein jokaisen
suussa. Tanssimaan l�htiess� toiset j�ttiv�t piippunsa joutilaana
istuimille, mutta toiset antoivat niiden roikkua hampaissa
tanssiessakin, jolloin piippu veti p��n sivuv��r��n. Hiest� nouseva
h�yry ja tupakansavu muodostivat tuvassa paksulta tuntuvan ja haisevan
ilman. Mutta kuka t�st� jouti v�litt�m��n, kuka sit� huomasi! Se oli
tavallista, jokap�iv�ist�. Viulu yksin siit� k�rsi, soittajan
ponnistuksista huolimatta sen kitisev�t s�veleet kuolivat ennen kuin
ovensuuhun ehtiv�t, kuuluivat sinne kuin suljetusta arkusta. Soittaja
itse n�kyi tuon huomaavan, sill� mies sahasi jousella kuin olisi ��nt�
yritt�nyt seip�ist�, puri hammasta ja polki tahtia niska ponnistavassa
lyyhyss�. Mutta tarpeeksihan se soitto kuitenkin kuului. Toistakymment�
paria yht'aikaa kiersi valssissa ahtaalla tilalla. Mutta siihen sit�
riensiv�t kaikki kilvan. Tyt�t vetiv�t poikia ja pojat vetiv�t tytt�j�
riehuun. Yhteen jaksoon ty�nt�isi piiriin uusia, tyrkkien edest��n pois
vanhoja. Taitavimmat tanssijat ne jotenkin kurssinsa pitiv�t, mutta
huonoimmat sortuivat yh� syrj��n. Mutta v�symys ei painanut eik� into
laimennut. Poskip��t hehkuivat, silm�t loistivat, hiki virtaili lakkien
ja huivien alta. Honkina ja huohotus kuului silt�, kuin olisi kukin
koettanut oikein hengen edest� saada kyllikseen.
Per�kamariin vet�ysi tuon tuostakin joku, toisia taas sielt� tuli.
Toralan poika Jaska n�kyi olevan se, joka sinne vieraita vei. Mutta
pianpa alkoivat siell� k�ynnin hedelm�t n�ky�, sill� juopuneitten
huudahduksia rupesi kuulumaan, kerskauksia ja hokimasanoja. Tuvanovi
k�vi yhteen jaksoon, kuumuudesta hehkuvina kun tanssijat riensiv�t
vilvoittelemaan ulos ja toisia yh� tuli sis��n.

Uusia juurakoita lis�ttiin takkaan. Samalla kun siit� l�hti loimottavaa,

kirkasta valoa tanssitupaan, lis�si tuli yh� jo rasittavaa kuumuutta.
Mutta kun pelimanni alkoi soittaa polskaa, tarttui kuin tuli helmoihin.
Jok'ikinen vedettiin esiin. Koko tupa muuttui yht�kki� kuin reunojaan
my�ten kiehuvaksi padaksi, jossa jokainen pisara n�ytt�� olevan toisensa
tiell�. Se ei ollut en�� tanssimista, se oli jotakin muuta. Kukin pari
py�ri kyyn�rp��t pystyss�, t�lm�isyj� sai v�h�n itse kukin. Riemusta ja
vallattomasta ilosta s�teiliv�t kaikkien kasvot, nautinnosta ja
tyytyv�isyydest� hohtivat. Riidan sora��nt� ei kuulunut, vain iloisia,
vallattomia huudahduksia. Ei kukaan lev�nnyt, ei kukaan v�synyt, vaikka
olikin niin ahdasta, ett� toisinaan tuntui kuin sein�in t�ytyisi
pullistua ja nurkkain ratketa.

Pihalta kuuluu suuren joukon raikuva, uhitteleva laulu. Sit� ei kukaan

jouda kuulemaan, kaikilla on sis�ll� kyll� puuhaa, tekemist� itsens�
kanssa, kilpaillessa voitosta ja py�rimisoikeudesta.

Ovi aukeni ja poikajoukko toistensa k�sist� kiinni pit�en tupaan rynt�si

laulaen:

�Hurja luonto kun pojalla on

ja merell� se nyt seilaa,
�l� sin� vanha kulta
minua nyt en�� meinaa.� --

Silloin joukot tuvassa syrjille sulloutuivat, kun Karhun Esat, Iikan

Antit, Levalan Lompit ym. etup��ss� n�htiin vet�v�n. Tyt�t pist�ysiv�t
tulijain sekaan piiriin, mutta pojat vet�ysiv�t hiukan onean n�k�isin�
syrjille. Pelimanni nousi penkille seisomaan, pusersi yh� lujemmin
joustaan viuluraukan kieliin, jotka ik��n kuin viimeisi�ns� valitellen
vonkuivat. Lujasti siin� t�misteltiin, oltiin levi�� ja komiaa.

* * * * *

Nurkassa, loukkokaapin ja kellokaapin v�liss� istuu Karhun Esa ja imee

jonkun tanssijan pitk�vartista piippua. Siit� h�n uteliaasti tirkistelee
lattialla riehuvaa tanssijoukkoa -- vasen silm�kulma on ilke�ss�,
pahaenteisess� rypyss�. H�n tarkkaa, miten Kuivasen Ella tuolla
py�ritt�� Rekipellon Sannaa. Kummankin kasvoista h�n ajatuksia lukee.
Miten h�lm�lt� Ella h�nen mielest��n n�ytt��...! kun yritt�� noin tahtia
pit�� ... kun leuka noin on olevinaan, kun silm�t noin haarottavat, ett�
h�n nyt, muka ujostelee, kun �morsiamensa� kanssa saa hypell�!

Esan suu vet�ytyy kurilliseen nauruun.

Saitkohan morsiamen, piru ollen...! �l� nyt siit� Ella ole namillasi,
ett� se nyt niin kovin komiaa olisi tuo... H�lm�-parka!

Sannaa h�n sitten tarkkaa, n�kee miten huolettomasti h�n heitt�� Ellan,
joka ei koskaan n�kyisi haluavan lopettaa. Esa tuntee yht'�kki�
my�t�tuntoisuutta Sannaa kohtaan... Komea se on sittenkin...! ei
silm�yst�k��n Ellaan luo, vaikka h�n vakoillen tuossa per�ss�
ruinuttaa... Jahaa! Lompinko nyt pit��...

Komea se olikin, tuo Sanna, varteva, uljas ja rivakka. Silm�in loiste

rohkea ja tulinen, varsi j�ykk� ja voimakas. Pys�htyiv�t. Lomppi j�i.
Sanna seisoi, pyyhki hike� kasvoiltaan, ei ollut huomaavinaan, ei
n�kevin��n, Esaa, mutta odotti kuitenkin.

�Tule!...� Esa tarttui Sannan k�teen.

�Hoh!� p��si naiselta puoleksi kummasteleva, puoleksi ilakoiva hillitty

huudahdus. Kuumeentapaisesti ty�nsi h�n ymp�rill� hy�rivi� syrj��n ja
tarttui Esan k�teen...

Mik� syy heill� oli yritt�� py�ri� niin kovasti? Miksi he tanssivat niin
pitk�sti, ett� Esankin otsalta jo alkoi hiki tippua? Niin he tanssivat.
Mutta kumpikaan ei toisensa silmiin katsonut, ei puhunut mit��n eik�
n�ytt�nyt haluavan hellitt�� vaikka katkeisi. Esa kuitenkin ensin
hellitti. Kun siin� erotessa silm�t yhteen sattuivat, kohosi viel�
valtavampi puna Sannan kasvoille ja suu meni nauruun. Niin Esankin k�vi
ja h�n palasi paikalleen kellokaapin v�liin, josta toinen juuri l�hti
tanssimaan. H�nen edess��n tepasteli kolmoisjoukko nuoria poikia, jotka
ainakin olivat olevinaan juovuksissa, ei tied� olivatko. Ne
kerskailivat ja rallattivat ja olivat miehi� olevinaan. Esa katseli
heit� ja hym�hteli, rupesi poikain kanssa juttelemaan, kinailemaan ja
narrailemaan heit�.

Mutta Ella taas tanssi Sannan kanssa ja Esan pisti yht�kki� vihaksi...

�Jaska.� H�n veti luoksensa nurkkaan pojan, jota h�n �sken matkalla oli
niskasta puristellut.

�Tohditko ly�d� tuota Kuivasen Ellaa?� kysyi Esa hiljaa.

�H�h?� kysyi poika, vaikka kyll� kuuli.

�H�h! M� sanoin, tohditko sin� antaa leuoille tuolle Kuivasen Ellalle?�

�Ellalle?�

��l� nyt sit� soita! Min� tulen auttamaan, kun sin� vain alat.�

�Tuletko?�

�Tulen. Mene vain ja anna leuoille, ja anna aikak�dest�.�

�Mutta jos et sin� tulekaan.�

�Tulen min�. Ei suinkaan sen sinua anneta tappaa ja pynt�t�.�

�Min� menen!� poika jo huudahti, mutta katsoi viel� ep�r�iden Esaa.

�Mene, mene nyt. Katso sopiva v�li. Mutta �l� nyt kohta mene.�

�Noh!�

Poika erosi Esasta, joka sivumennen koetteli rautapuntaria, joka riippui

kellokaapin sivulla naulassa.

Yht�kki� l�isk�hti joukossa. Kuului Kuivasen Ellan tuima kirous. Tanssi

taukosi. Levoton liike k�vi yli koko tuvan. Kukin ��nsi jollakin
tavalla. Kirosi, siunasi, ulvahti. Rym�kk� oli syntynyt keskilattialla.
Ryhm� temmelsi siin� jo kuin satajalkainen kummitus.

Naisetkin sekautuivat siihen ensin, tappelijoita erottaakseen. Mutta

kohta saivat siin� ainetta useammatkin parit tukkanuottaan takertua. Se
oli viel� kuitenkin vain tukkanuottaa, v�hemm�n pelottavaa.

�Herra mei ja hopiasta huusholli!� kiljahti Karhun Esa ja l�i

rautapuntarilla p�yt��n. Nyt tyt�t pyrkiv�t erilleen, tunkeusivat ulos
huoneesta. Tukkanuottailijat erosivat, lensiv�t yli tuvan ly�m�aseita
etsien. Mik� sai tuolin, mik� halon.

Jolle henki tuntui rakkaalta, tunki ulos tuvasta nyt, vaikka

ahtaastakin. Karhun Esa n�kyi odottaneen, ett� muut ehtisiv�t alkaa ja
juttuun sekaantua, ett� h�n sitten vasta j�ljest�p�in huomauttaisi
itsest��n ja esiintyisi rauhantekij�n�, h�n, Karhun Esa.

* * * * *

Ulkona on pime� ja sataa hiljaa. Tuvasta kuuluva melske, r�iske ja

pauhina muistuttaa omituisesti niist� mielikuvituksista, joita
synnytt�v�t kertomukset tulivuorten sis�isest� pauhusta. �Tuvanovi
oksentaa ihmisi� kuin kuonaa, ihmisi�, jotka valittavat, kerskaavat,
parkuvat ja kiljuvat, synnytt�en pihaan tultuaan omituisen m�yhyn.
V�hitellen pauhu sis�ll� taukoo, muuttuen yksityisiksi ��niksi ja
rysk��misiksi, kuulostaa silt� kuin kuolemaantuomittu j�ttil�inen
viimeisi�ns� potkisi. V�hitellen levenee meteli koko kyl��n, juostaan,
kirotaan, itket��n ja voivotellaan.

Sade saa vauhtia, se n�ytt�� tahtovan sammuttaa syttynytt� vihaa.

Tuvassa on j�ljell� Karhun Esa, Iikan Antti ja Levalan Lomppi; ei n�y

is�nt��, ei em�nt��.

�Nyt pojat l�hdet��n!� virkahtaa Esa, kun paiskaa kiinni tuvan oven.

�Joo!� my�nt�v�t toiset, voitollinen, hymynsekainen ilme kasvoilla.

Mutta liikkeist� ja ��nest� v�rehtii vauhka pelkoisuus. Varoen he
liikkuvat, karttavat ikkunan l�helle menemist� ja oviloukossa hetkisen
neuvottelevat. Valitsevat sitten halkojoukosta kukin itselleen yhden,
ly�v�t oven sel�lleen, hypp��v�t kiljahtaen porstuaan, portaille...

Ei siis ovipieliss� ollut ket��n v�ijyksiss�! Tarhalta ja maantielt�

kuuluu sohua. Toverit oikaisevat tuvanp��dyn kautta vainiolle. Nyt ei
ole en�� nurkkia, v�ijyjille piilopaikkoja. Valtaavana her��
toveruksissa voittajan rajaton itseluottamuksentunne ja halu kuuluttaa
tekoaan koko maailmalle. -- Sanomattomassa tunteenpuuskassa tarttuvat he
toistensa kaulaan ja ratkeavat vet�m��n:

�Puukko se oli vain pikkuinen,

Mutta Heikki se oli suuri,
Yksin seisoi ovella
Kuin linnan kivimuuri.�

XI
ESA!

Koko y�n kuljeksittuaan paikalta toiseen saapuivat Esa ja Levalan Lomppi

Karhuun. Mutta ik��n kuin jokin painajainen olisi Esaa vaivannut, rupesi
h�n heti kotiin saavuttua ihmettelem��n miksi t�nne oli tultu. Muori oli
hankkinut heille pullollisen viinaa, jota v�en yl�snousun aikana viel�
ryypiskeliv�t. V�liin kuului kamarista laulunr�min�, v�liin tanssin
hyp�hdys, v�liin oltiin aivan hiljaa.

�Kuule�, virkkoi Esa, kun molempia n�ytti rupeavan nukuttamaan, �t�n�

p�iv�n� alkavat Laitalan Valeen ja J�rvel�n Santran h��t.�

�Alkakoot�, tuumi Lomppi huolimattomasti, silm�t puoliummessa.

�Min� ainakin menen sinne�, jatkoi Esa.

�Sin�? Onko sinua kutsuttu?� Lomppi alkoi virkisty�.

�Kutsuttu! Ei. Mutta v�h�t siit�. L�hdetk� sin�?�

�H�ihink�?�

�Mihink� sitten, kuin h�ihin! �l� nyt nuku kun puhut.�

�Menn��n vain.� Lomppi haukotteli. �Ensin pit�isi saada v�h�n nukkua.

Saamari, kun mua kovin unettaakin.�

Esa jo alkoi levottomasti k�vell�.

�Minua ei uneta yht��n, ei v�h��k��n, ei niin merkki�k��n!�

Lomppi taas v�h�n torkosi ja virkistyi. H�nt� n�yttiv�t el�hdytt�v�n

muistot.

�Peeveli, mutta ne saivat selk��ns�!� virkahti h�n ja nousi ik��n kuin

innostuneena.

�Mit� viel�, ei ne paljoa saaneet�, v�itti Esa, n�ytt�en silt�, ett�

h�n enemm�n ajatteli muuta kuin t�t�.

�Kyll� ne saivat tarpeeksensa. Mutta mit� varten s� sit� Ellaa l�it?

Onko teille tullut paha v�li?� Lompin silm�t muljottivat selkosel�ll��n
niin laiskasti, ett� h�nen t�ytyi ponnistaa kaikki voimansa saadakseen
pidetyksi niit� auki.

�Min� ly�n ket� tahdon!�

�Et sin� nyt niin ly�, vaikka olisit hyv�kin.�

�Ly�np�! Vai luuletko, ett� m� pelk��n?� Esa py�r�hti silm�t palavina

Lompin eteen. Vitkalleen, ik��n kuin uninen ainakin, nousi t�m� �risten
seisomaan:

�Meinaatko sin� kimppuun k�yd�, vai?...� Lompin ��ni oli sekin

uhitteleva. Esa, joko siit� tai jostakin muusta syyst�, sai yht�kki�
h�ness� harvoin tavattavan peruuttamishalun.
�No enh�n min� sinua ly�, p�hl�, nauroi h�n.

�Min� ajattelin, ett� jos sin� minua meinaat...� Lomppi istui uudelleen
lausettaan lopettamatta. Esa oli t�ll�v�lin heitt�ytynyt sel�lleen
s�nkyyn, mutta sielt� h�n yht�kki� kavahti istumaan.

�Kuule, l�hdet��n ajolle! Pannaan tuolta meid�n kopukka rattaiden

eteen.�

�Menn��n vain, mutta pannaan aluksi v�h�ksi aikaa makuulle.� Lompilla

oli niin uni, ettei h�n tahtonut voida en�� silmi��n auki pit��.

�Kuka nyt maata viitsii! Makaa haudassa, siell� on parempaa aikaa.�

Lomppikin innostui vihdoin. Esa meni tupaan, ajoi Matin asettamaan

hevosta. Muori ei tohtinut Esalta mit��n kysy�. H�n meni pihalle ja
koetti Matin kanssa arvailla mihin siin� nyt l�hdet��n. Mutta mist�p�
sit� Mattikaan tiesi. Muori huokaili ja valitteli, ett� mik� t�ss� tulee
eteen, kun ei tuo en�� kokottelekaan ty�h�n... Ja kun se
ry�st�huutokauppakin nyt ainakin tulee ensi maanantaina, niin sitten se
ainakin kaikki rentoon heitt��.

�iti jo ratkesi itkem��n ja valitti, ett� kerjuu t�ss� on edess� ennen

pitk��. Kun nuo hyv�kk��t kanssa nyt juuri rupesivat hakemukseen
panemaan, ik��n kuin eiv�t tuollaisten saatavain perille p��sisi. Olisi
edes akan ottanut, niin siit� ehk� v�h�n asettuisi ja sitten talonsa
pit�isi ja min�kin olisin t�ss� jollakin kurin mennyt vanhat p�iv�ni...

Muori heltyi yh�, l�heni hevosta, joka yht'aikaa h�nen kanssaan oli
vanhentunut. Ruunan kyljet olivat laihat, selk� notkossa ja silm�t
loistottomat ja himme�t.

�Ruuna-parka�, virkkoi muori ja taputteli hevosta kyljille, kyynelten

juostessa omista silmist�.

�Sanoiko se Hautalainen todella, ett� h�n vie Esan k�r�jiin siit�

hevosenajosta?�

�Uhkailivathan ne molemmatkin ja kiukussa olivat vahvasti.�

�Kaikista sit� nyt k�r�jiinkin vied��n. Ennen vanhaan, kun min� olin
nuori�, alkoi muori kertoa miten pojat silloin olivat vallattomia, eik�
niist� sellaisista k�r�jiin menty.

Porstuasta kuului poikain askelia ja ��ni�. Muori s�ps�hti, vet�ysi

nurkan taakse piiloon. H�diss��n sys�si sein��n sormensa, jonka
ymp�rill� oli tukko. Haava rupesi kipristelem��n ja tuskallisen
n�k�isen� alkoi muori viihdytellen heiluttaa kipe�t� k�tt�ns�. Yritti
sen ohessa kuunnella puheita pihalta.

Lomppi rupesi heti k�ntim��n rattaille, johon hein�in p��lle oikaisi

pitk�lleen. Esa seisoi miettiv�n n�k�isen� tuikeasti katsellen ruunaa,
tuota laihaa, vanhaa konia. Sitten koperoi suitset maasta k�teens�,
huitaisi perill� hevosta useampia kertoja. Paljon ei vanhus tuosta
v�litt�nyt: ensi iskulla potkaisi yhdell� jalalla, toisella luimisti
korviaan ja huitaisi p��ll��n ly�j��ns� kohti hampaat irviss�, mutta ei
yritt�nytk��n karkuun. Esa vimmastui tuosta verrattomasta laiskuudesta
ja rupesi suomimaan vanhusparkaa oikein hengen edest�. Sittenp� sai sen
hyppelem��n, tempomaan ja lyyhistelem��n. Vanhaan hevoseen n�kyi
palaavan kuin jonkinlainen kajastus muinoisesta rivakkuudesta.

���n!� karjui Esa ja tempoi molemmista suitsiohjaksista, ett� hevonen

oli lyyhisty� takapuolilleen. Mutta silloin taas seurasi isku, joka
pakotti sen eteenp�in rynt��m��n. Tuo nykiminen alkoi jo tuntua
rattailla makaavasta Lompista ilke�lt�. Rupesi kyselem��n, ett� mit�
hittoa se siin� nyt tempoo?

�Kyll� se nyt jo hyppelee!� virkkoi Matti tallista. ��nest� kuului,

ett� h�n nauroi.

�H�h?� kys�isi Esa ja k��ntyi sinne p�in.

�Sanon vain, ett� kyll� se nyt jo hyppelee�, uudisti Matti.

�Kuule, Matti�, sanoi Esa ja l�heni suitsiohjakset k�dess� tallia.

�Ilveiletk� sin�?�

Matti kavahti.

�Mit� ilveilemist� se sitten on? Min� vain sanon...�

�Kyll� sin� ilveilet!� Esa heitti suitset, meni talliin ja otti Mattia
rintap�ihin.

�Kaa, mit� sin� nyt?� Matti tarttui h�nkin Esan rintapieliin.

Jo h�m�rti p�iv� siksi, ett� Matti saattoi n�hd� Esan kasvojen

kummallisen ilmeen.

�Mit� sin� kummailet?� uudisti Matti, kun ei Esa puhunut mit��n,

hammasta vain puri ja hyp�hteli.

�Kuule Matti, emmeh�n me ole koskaan riidelleet, emmek� tapelleet

ennen?� kys�isi Esa vihdoin.

�No ei, mutta mit� sin� nyt turhailet?�

�En min� turhaile. Sin� nauroit sill�, ettei mulla ole parempaa hevosta.
Sit� min� en k�rsi. Ja samalla kun sin� kerran *nauroit*, ajattelit
sit�, ett� meille tulee ry�st�huutokauppa, ja sit�, kun Hautalainen...�
Esan valtasi niin kiukku, ett� h�n py�ritti vain hammasta purren
p��t�ns�.

�Mutta olkoon nyt�, jatkoi h�n, ja ��ni tuntui itkunsekaiselta. �Kun

sin� pelk��t, niin olkoon anteeksi. Kyll�h�n sin� sen tied�t, ett� min�
sun l�isin sein��n, voisin tappaa kuin kissan. Mutta meill� on ollut
hyv�t v�lit ja olkoon nytkin, Matti.�

�Noo.�

Esa l�i Mattia olkap��h�n ja kuiskasi:

�Matti, sulle sanon, ett� t�n� p�iv�n� kuuluu kamaloita.�

�Kuule, Esa, mit� sin� aiot?� kysyi Matti syd�mellisell� osanotolla.

�Aion, mit� aion, kyll�h�n sitten kuulet. Mutta en min� hevosen ajosta
linnaan mene, enk� k�yh�n� t�ss� k�vele, kun ne rupeavat velkoja
hakemaan.�

�Ei sinun nyt silt� viel� tarvitse k�yh�n� olla. Hanki rahoja ja maksa
sille Saviojalle.�

�Mit�? Kuka minulle rahaa antaa! Kuule, ei minua ole luotu is�nn�ksi
eik� rengiksi, mutta karskiksi vankipojaksi. Viel� sit� lauletaan Karhun
Esastakin!�

��l� nyt sellaisia! Eih�n ket��n ole vangiksi luotu?�

�On minut. �itini tappoi is�ni, tied�th�n sin� sen. Lastu ei lenn� kauas
kannolta.� Ik��n kuin s�ik�ht�en omia sanojaan katsahti Esa arasti
Mattiin.

�Kuule, min� puhun kenties liikoja, mutta niin min� uskon, ettei �itini
ole syytt� miehens� murhasta k�rsinyt. Kun minullakin olisi ollut
ihmistenmoinen �iti, niin kyll�h�n minustakin olisi ihminen tullut,
Matti! Mutta kun �itini on juonut aina, niin h�n ei ole ik�n� antanut
minulle hyv�n neuvon sanaa, ett� vain olisi itse saanut el�� niin kuin
halutti. Niin se talo on mennyt.�

�Tuletko sin�, Esa, vai?� huusi Lomppi.

�Odota! -- Mutta sen sin�, Matti, tied�t, ett� varas ja rosvo en min�
ole ollut ik�n�. Vaikka olenkin sellaisten, kuin Karin Vennun kanssa
pit�nyt seuraa, niin en ik�n� sen vuoksi. Mulla on hurja luonto, ja
sent�hden olen ollut heid�n seurassaan. Mutta kun ei mulla ole halua
toisen oman p��lle, niin siit� Vennukin on ruvennut vihaamaan.
Vihatkoon! Se on minulle -- Jumaliste onkin! -- saman tekev�. Sent�hden
en min� viitsik��n linnaan menn� niin tuiki huonosta asiasta kuin tuo
konijuttu. En ik�n�!�

�Mutta eih�n siit� linnaa tulekaan?�

�Tulee siit�, kyll� ne sen hevosvarkaudeksi saavat v��nnetyksi. Niill�

on minulle syd�nvihaa. Mutta olkoon miten on, minun on jo monta viikkoa
ollut niin paha olla, niin, *niin helvetin paha*, ett� t�h�n t�ytyy
tulla muutos. Ajattelin min� jo v�h�n toisenlaistakin muutosta, mutta ei
se tapahtunut. No min� menen linnaan, onhan se edes jotakin... Mutta,
Matti, anna anteeksi, jos min� olen joskus ollut h�jynkurinen. Ja
hyv�sti nyt.�

Esa otti Matin k�dest�. T�m�n kasvot v��ntyiv�t kummallisesti

itkuntapaiseen v��r��n, eik� h�n saanut sanaa suustansa, vaikka
n�ht�v�sti sit� tarkoitti.

�Hyv�sti, �l� muista pahaa.�

�No, mutta, oikeinhan sin� nyt l�hdet niin kuin i�iselle reisulle.
Emmek� me, velikulta, riisu hevosta talliin?�

�Ei, ei riisuta. No kukapa sen tiet��, vaikka l�htisinkin i�iselle, ei

sit� tied�... Mit� minusta sitten on lukua.�

Mutta nyt purskahti h�n itkem��n ja meni tallista ulos. Matti n�ki, ett�
Esaa painoi jokin hirve� tuska. T�m�n puhe muuten oli niin
odottamatonta, niin kummallista ja her�tti rengiss� niin suurta
my�t�tuntoisuutta, ett� h�n ei voinut pid�tt�� itse�ns� hypp��m�st� Esan
per��n ja ovella tarttumasta h�neen sylisin.

�Me-e-enen min�!� Esa riuhtaisi itsens� irti ja h�nen huudahduksensa oli

taas tuollainen tavallinen, lihallinen.

�Kuule, pannaan hevonen talliin�, pyysi Matti.

�Ei. -- Hevonen!� Esa tempaisi suitsista, istui rattaille, miss� Lomppi

oli nukahtanut, tempoi ohjaksista ja l�i hevosta. Se l�hti konkaroimaan
mik�li jaloista l�hti.

�Mit� se nyt sanoi?� kysyi muori Matilta, tullen nurkan takaa.

Matista tuntui kysymys enemm�n utelemiselta, kuin �idin huolta

ilmaisevalta.

�Se sanoi�, virkkoi Matti painavasti, �ett� jos h�nell�kin olisi ollut
ihmistenmoinen �iti, niin h�nest�kin olisi tullut ihminen.�

Muori k��ntyi kuin v�kk�r� tupaan p�in.

�Aina te mun niskaani lenn�tte�, itki h�n menness��n.

* * * * *

Esa ruoski hevosesta kaiken juoksutaidon mit� siit� suinkin l�hti.

Levalan Lomppi makasi r�tk�tt�en k�rrynlavalla ja lauleli rallattaen
kaikki rekivirret sikin sokin. Toisinaan Esa innostui laulamaan h�nkin,
ja silloin he kahden kilpaa huusivat, ett� taivas kajahteli. Toisin
vuoroin Esa taas istui synkk�n� ajatuksiinsa vaipuneena eik� n�ytt�nyt
ensink��n kuuntelevan kumppaninsa kulotusta.

�Mutta, mihink� me ajamme?� kys�isi Lomppi vihdoin, kun jo olivat

ajelleet tunnin, toista. Hiisi olkoon, t�ss� jo alkaa tulla vilu.�

�No, vaikka tuohon�, virkahti Esa, k��nsi hevosen maantien vieress�

olevan m�kin pihaan. Toveri rupesi kiroilemaan.

�Mit� sin� nyt aiot? Haluttaako sinun k�rttisaarnaa kuulla?� kyseli.

�Haluttaa�, sanoi Esa silm�t hienossa ivahymyss�.

M�kin ikkunaan ilmestyi useita kasvoja. Esa j�tti hevosen panematta

kiinni ja l�hti tupaan. Lomppi seurasi.

M�kin is�nt� oli yksi innokkaita her�nneit�, Suutari Erkki, h�n, jolla
oli niin raikas veisuu��ni ja joka toisinaan saarnailikin.

Erkki istui ty�ss��n ty�p�yt�ns� ��ress�, kolme lasta kurkisteli

penkill� ja vaimo polki rukkia. Oppipoika istui vastap��t� mestaria
ty�p�yd�n toisella puolen.

Esan ja Lompin tupaan astuessa oli suutari juuri neuvomassa oppipoikaa,

eik� ollut huomaavinaan tulijoita. Vaimo loi heihin syrj�isen
silm�yksen, k�ski istumaan ja polki keskeytt�m�tt� rukkiaan.

�Istumaan�, virkahti h�n uudelleen.

Kumpikaan pojista ei tervehtinyt. Lomppi tuli sis��n hiljakseen laulaa

hoilottaen ja meni suoraan suutarin ��reen. Siin� kumartui nojaamaan
ty�p�yt��n. Se oli v�h�ll� menn� nurin, jollei mestari olisi ehtinyt
painamaan toisesta p��st�.

��l� k�y siihen kiinni, kaadat koko p�yd�n�, virkahti suutari nyre�sti.

��lk�� suuttuko, mestari, ottakaa ja saarnatkaa t�lle Esalle yksi hyv�

sakuska.�

�Mene pois siit�, etk� n�e, ett� olet tiell�ni�, huomautti suutari taas,
kun Lomppi oli k�den tiell� pikilankaa vet�ess�.

�No, saakeli tuota, mestari, saarnatkaa nyt ... yksi sakuska.�

�Mit� sin� siin�...� Esa tempasi Lompin k�sipuolesta edemm�ksi ja meni

itse istumaan suutarin ��reen penkille. Rupesi oikein ihmisitt�in
juttelemaan.

�Onko mestarilla nyt hyvin kiirett�?�

Suutari katsahti pitk��n Esaan, ett� oikeinko se tosissaan noin

ihmisitt�in puhuu?

�Kyll�p�h�n sit� on kiirett�kin�, vastasi.

�No rupeaako tuo Jussi oppimaan? Se on meid�n kyl�n poikia.�

�Kyll� Jussista suutari tulee.�

Lomppi pani piippuunsa.

�Se on, tuo Lomppi, sellainen ilke�nnahkainen, mutta ei sit� pel�t�

tarvitse�, kuiskutti Esa suutarille.

�Enk� min� juuri kesken pelk��k��n�, tuumi suutari.

�Mutta, antakaahan nyt, suutari, viinaryyppy�, alkoi Lomppi uudestaan.

�Ei ole t�ss� viinoja.�

�K�yh�p� sin� olet.�

�Koskapa ne suutarit niin rikkaita lie olleet.�

�Ly�k�� sit�, kuiskutti Esa suutarin korvaan, �kyll� min� autan.�

Suutari pudisti p��t�. Lompille h�n sanoi:

�Luuletko sin�, ett� tuo on sopivaa, tuo tuollainen? Kyll� on sullakin

jo siksi p�ivi� p��ss�, ett� saattaisit ruveta ihmisten lailla olemaan.�

�En min� ik�n� k�rttil�iseksi rupea.�

�Ei sit� tied�.�

�No ei vaikka...�

��l� vakuuta. Niin min�kin ennen ajattelin.�

�Ei sit� pid� vakuuttaa... Se oli minun mielest�ni oikein komeaa
veisuuta siell� Toivolassa eilen illalla�, virkahti Esa.

�Oliko se?� kysyi suutari silm�t loistavina.

�Oli se.�

�Vai oli. Ottiko se niin kuin omaantuntoon? M� kysyn nyt vain

yksinkertaisesti.�

�Omaantuntoon!� matki Lomppi ja nauroi.

�Otti se�, sanoi Esa.

�Mutta mit� varten te sielt� pois l�hditte?�

�Noo, en tied�.�

�Sanottiin, ett� teill� oli pahat aikomukset, ett� te olitte tulleet

sinne ly�m��n meit�?� jatkoi suutari hiukan kiihottuneella ��nell�.

�Hmm, taisipa jollakulla olla ajatusta, mutta ei minulla ollut, tulin

vain heid�n mukanaan�, sanoi Esa.

�Mutta miksik�h�n eiv�t ly�neetk��n?� kysyi suutari. Esa ei sanonut sit�

tiet�v�ns�.

Suutari innostui.

�Kuule, Esa, se oli Jumalan voima, joka teit� esti ja teki tyhj�ksi
pahain aikomukset.�

�Ei olisi ollut k�rttil�isille selk�sauna liiaksi�, muistutti Lomppi

syrj�st�. Esa ei puhunut mit��n, kuunteli vain huulet yhteen
puristettuina. Suutari innostui v�hitellen saarnaamaan ja puhumaan
persoonallisesti Esasta. Arveli, ettei h�n uskonut Esalla olevan pahaa
syd�nt�, vaikka hurja luonto ja pense� kasvatus oli vienyt v��r�lle
tielle. Vertaili k�rttil�isi� ja maailmanlapsia toisiinsa ja kysyi, ett�
eik� Esan syd�mess� joskus jokin ��ni koputellut kipe�sti ja
muistuttanut hylk��m��n pahaa tiet�?

�Nyt menn��n!� virkahti Esa yht�kki� ja l�hti ulos. Lomppi oli istunut
takkakivell�, josta l�hti noituen. Suutarin v�ki j�i kummissaan
ihmettelem��n, ett� mik� sen nyt noin yht�kki� tuli?

Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa p��t�. Is�nt�
ja em�nt� olivat kahden kotona ja pel�styiv�t hirve�sti, kun n�kiv�t
Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli
jotakin tekemist� pihalla.

�Istumaan�, k�ski is�nt� joka seisoi takan ��ress� ja vapisi. Esa meni
suoraan �ij�n viereen.

�Onko teill� viinaa?� kysyi Villen korvaan huutaen.

�Viinaa?... O-on sit�.�

�Pankaa p�yt� koreaksi. Onko sianlihaa?�

�Sian...?�

�Sianlihaa!�

�On sit�, em�nt� eh�tti ennen is�nt��.

�En min� tied�, is�nt� sanoi, �em�nt� sen... Onko sit�? Pane t�lle
Esalle ruokaa p�yt��n.�

Ukko-vanhus vapisi kuin tuomarinsa edess�. Em�nt� alkoi juosta kuin

tulisilla hiilill� ja puuhata talon parasta, voit, lihat ja viilipytyt
p�yt��n.

Yht�kki� Esa tarttui is�nn�n rintapieliin ja rupesi ravistamaan, nauraen

ilke�sti. Ukolta p��si itku ja h�n rupesi Jumalan nimess� rukoilemaan,
ettei Esa h�nelle tekisi pahaa, vanhalle miehelle. Em�nt�kin jo tuli ja
yhtyi n�yr�sti samaan rukoukseen.

�Kuka teid�n k�ski panna hakemukseen! Min� ly�n sein��n, niin kuin
silakan!�

��l�, �l�, hyv� ihminen�, rukoili em�nt�.

�Armahdahan nyt vanhaa miest�, pyysi vaari itkien.

�Mit� varten te panitte hakemukseen?�

�Kun ne sanoivat, ett� sun talosi on mennytt� kalua.�

�Kuka sanoi?�

�K�rttil�iset sit� sanoivat ja muutkin k�skiv�t panna hakemukseen... �l�

nyt, Jumalan oma, tapa... Min� annan sen viel� olla.�

�Niin, se annetaan olla, Esa�, s�esti muori.

�Kuka k�ski panna hakemukseen? K�skik� suutari Erkkikin?�

�Kyll�h�n se suutarikin sanoi.�

�Jottako panna hakemukseen.�

�Niin, se sanoi niin kuin muutkin.�

�Suutari Erkkik�?�

�Niin.�

�Ettek� te olisi muuten panneet hakemukseen, jos eiv�t muut olisi

k�skeneet?�

�No ei, en vaikka, mutta kun ne... Mutta annetaan nyt olla.�

Esa j�tti vanhukset siihen ja l�hti ulos kuin nuoli. Portailla tuli
Lomppi vastaan ja sai palata siit� rattaille.

Nyt sai ruuna hyp�t� uudestaan suutarin m�kille. Lompin kysymyksiin ei

Esa antanut mit��n selvityst�. Suutarin pihalla h�n k�ski Lompin odottaa
niin kauan. Itse meni tupaan.
Suutari otti h�net vastaan s�teilevin kasvoin. Luuli jo, ett� oli �sken
omantunnon hereille saanut ja ett� Esa nyt jo tuskain kanssa palasi.

�No, mit� nyt kuuluu?� kysyi suutari.

Esa meni suoraan suutarin viereen.

�Sin�k� olet kehoittanut Saviojan Ville� panemaan velasta hakemukseen!�

�Min�k�?�

�Sin�!� Esa antoi suutarille niin kovasti vasten leukoja, ett� t�m�
lensi tuolineen nurin niskoin. Lapset ja vaimo parkaisivat pel�styksest�
yhteen suuhun ja oppipoika pakeni s�nkyyn. Annettuaan iskun potkaisi Esa
viel� suutaria muutamia kertoja saappaan k�rjell� ja l�hti sen tehty��n
ulos. Tempaisi siell� suuren kiven maasta ja viskaisi sen ikkunaa
kohti, mutta osasikin vain ikkunan pieleen. Lomppi naureskeli heitolle
ja sanoi, ett� jos h�n tulee, niin kyll� h�n osaa. Mutta Esa ei
odotellut sit�, vaan nousi rattaille ja l�hti hyppyytt�m��n pois. Taas
hehkui h�nen kasvoissaan vimmanliekki, ja kun h�n karjaisi hevoselle,
tuntui se niin syd�menpohjasta l�htev�lt�, ett� Lomppikin oudoksuen
nosti p��t�ns� ja etsi katseillaan Esan silmi�. Tiell� roiskui rapa yli
p��n, kun tuo vanha hevonen laukkasi. Rattaat poukahtelivat puolelta
toiselle, mutta yh� sai hevonen iskuja, yh� karjui ajaja, ulvoi kuin
tuskallisesti porottavaan haavaan olisi kipristelev�� voidetta kaadettu.
Lomppia alkoi hirvitt��, niin ett� h�n nousi polvilleen rattailla,
tarttui Esan k�sivarteen tuskallisesti huudahtaen:

�Esa!�

Esa k��nsi silm�ns� ja n�ki Lompin tuskasta vapisevan.

�Kuule, �l� nyt aja!�

Mutta Esa p��sti uuden huudon, antoi hevoselle uuden iskun ja Lompin
t�ytyi pysytell� tasapainossa.

XII

SOLMU

Kun ensimm�iset laineet Korvenloukon tappelun j�lkeen alkoivat asettua

ja junkkaritkin, ik��n kuin aristellen selk�nahkaansa, j�ttiv�t Valeen
rauhassa rakastamaan Santraansa, rupesivat ihmiset arvelemaan, ett�
saapa n�hd� raskitseeko J�rvel�n herastuomari-kitupiikki pit�� h��t
tytt�relleen.

Mutta oikeastaanhan t�ss� olikin kysymys siit�, mit� em�nt� asiasta

sanoo. Ja em�nt� sanoi, ett� ne pidet��n. Se oli herastuomarille
mieleen. Vanhukset sopivat siit� siis varsin hyvin. Em�nt� kyll� pisteli
Santralle usein ja kipe�sti. Mutta ihmisten aikana h�n oli mit� hellin
�iti. Santran iloinen luonto ei liioin pistoista v�litt�nyt, jopa pisti
vastaan kun sattui -- ja nauroi: pure vain �itipuoli, pure kylliksesi,
sulla on en�� lyhyt aika j�ljell�! H�nelle olivat nuo puremiset oikein
nautintoa, kun tiesi kuinka syd�mest� ne tulivat ja ett� ne niin pian
loppuvat, ja h�nelle alkaa kokonansa uusi el�m�.

Kuinka kovin h�n pitikin Valeestaan! Sitten h�n vasta oli tullut sen
oikein k�sitt�m��n, kun oli itkien lev�nnyt Valeen �idin rinnalla, t�m�
oli lohdutellen p��t� silitellyt ja puhunut niinkuin �iti... Se oli niin
toisenlaista kuin kotona. Juuri sit�, jota h�n oli ik�v�inyt...!

Mutta Valeen �iti vastusti h�iden pit�mist�. H�nest� ne olivat

synnilliset ja sopimattomat. Valee pani jyrk�sti sit� vastaan ja
puolusti h�it�. Santra, joka kyll� halusta oli ajatellut h�it�, my�ntyi
kuitenkin heti muorin ajatukseen: jos muori vastustaa, h�n ei mitenk��n
niit� tahdo. Jo oli v�h�ll� siihen loppua koko h�iden ajatus. Mutta kun
M�kilahden Matti sen sai kuulla, h�np� vasta melun nosti: h�n ei
leppyisi ik�n�, jos ei ainoan veljen ainoan pojan h�iss� saisi olla!
Muori mietti asiaa viel�kin p��ns� ymp�ri. Uskontoverit houkuttelivat
lujana pysym��n. Mutta eip� pysynyt. �ideill� on niin omituiset
mielijohteet, ne ratkovat hyvinkin yleisi�, kylmi� s��nt�j�. Ei ole
nuoruutta ihmisell� kuin kerran, h�n ajatteli, eip� n�it�k��n kenties
kuin kerran... Joutaisipa n�hd� tuon lapsen seppel�ityn�... Kun h�n
huomasi, ett� h�nkin sit� halusi, niin h�n johtui ajattelemaan, ett�
tuolla pojalla lie siihen paljoa suuremmat syyt...

Silloin oli p��t�s valmis. Kun h�n sen ilmoitti nuorille, tuli se
kaksinkertaisen lujaksi siit� riemusta, jonka se n�iss� her�tti.
Uskonsisaret koettivat h�nt� loukkiakin, mutta muori sanoi, ett� h�nell�
ei ole muuta kuin yksi syd�n, se on joutunut noiden *lasten* haltuun,
eik� h�n jaksa repi� sit� pois. �Kun omatuntoni ei sit� vastaan sano,
niin mahtaneeko Jumala siit� rangaista?� Ne sanoivat, ett� rankaisee,
lukivat hirmuisen tuomionsa. Mutta muori vetosi uudestaan
omaantuntoonsa, sanoi, ett� h�n on aina koettanut sen neuvoja seurata,
eik� ole huomannut sen v��r��n viev�n. P��t�ksens� h�n piti.

Yhdeksi pelottimeksi h�it� vastaan ilmestyi viel� pelko, ett� jos

vihamiehet tulisivat h�ihin, niin -- siit�p� vasta hirmuiset seuraukset.
Siit� keskusteltiin J�rvel�ss� sek� Laitalassa. Olikin siin� pelon
syyt�. Kuitenkin vihdoin keino keksittiin: p��tettiin kutsua Karin Vennu
yhdeksi kenkk�riksi, silloin junkkarit kyll� hiljaa ovat. Keino
hyv�ksyttiin. Vennu muuten olikin kenkk�rin� melkein kaikissa h�iss�,
h�nt� yleens� ei uskallettu olla kutsumatta. Nyt ei h�nt� olisi kutsuttu
muuten, mutta varovaisuus k�ski.

Ja Vennulle p��tettiin antaa �se kunnia�. Siivosti h�n muuten aina oli
k�ytt�ytynytkin t�llaisessa luottamustoimessa... Antaa Vennun tulla!

* * * * *

Vieraita tulvailee J�rvel��n h�ihin id�st� ja l�nnest�. Keittopuuhat,

viinan tarjoilemiset ovat niin runsask�tiset, ett� ihmiset heti tultuaan
kodistuvat, n�kev�t, ettei t�ss� todellakaan pel�t� yhden miehen p�yt��
katkaisevan. Jo p��kenkk�ritkin erityist� huomiota her�tt�v�t. Ne ovat
Karin Vennu ja Hautalan Janne. Vierekk�in ne p�yt�penkill� istuvat ja
tuttavallisesti tarinoivat kuin parhaat yst�v�t. Aina uusien vieraitten
saapuessa vakavina ja juhlallisina rinnakkain astuvat n�ille ryyppyj�
tarjoomaan.

Ihmiset kuiskailevat tuosta; jokaisesta on hiukan omituista, ett� juuri

nuo miehet, toinen junkkarien kuuluisa johtaja, toinen j�rjestyspuolueen
vankka etumies, ovat rinnakkain kenkk�rein� samoissa h�iss�. Mutta
kuiskutukset selvitt�v�t asian. Vieraat ihastuvat, ovat kaikin
yksimielisi� siit�, ett� tuuma on viisaasti harkittu. Kaikki tuntevat
itsens� kuin turvallisemmiksi: ovatpa nuo sent��n kelpo rauhanvartijat!
Iloinen mieli p��see heti valloittamaan v�et.

Valee on usein uteliaisuuden esineen�, sill� on monta, jotka eiv�t ole

h�nt� tunteneet.

Naiset tutkistelevat: Onkin siin� jotakin, on kokoa, on ryhti�

vartalossa, mies on komea. Mutta ei tuon luulisi mitenk��n sellaiseen
temppuun ryhtyv�n... Kun h�n esiintyy morsiamensa kanssa vihkituolin
eteen, on poskilla helakka puna, silm�t ujosti v�lttelev�t ja suu hieman
hymyilee... Kuinka sellainen varkain morsiamen kotiinsa vie?

H�nen vierell��n astuu saman tuolin eteen hoikkanen Santra, jonka

ter�v�t silm�t aina tositeolla katsovat mihin katsovat, nyhj�isee
sulhoaan tuontuostakin joidenkin satunnaisten seikkain vuoksi. Morsiamen
liikkeet ja muoto... Akat arvelevat, ett� pikemmin olisi uskonut, ett�
Santra on vienyt Valeen kuin Valee Santran. Santralla on musta,
kultareunustainen leninki, p��ss� seppeleen muotoinen kruunu... Valeella
on kyll� syyt� olla h�mill��n, sill� on miesluonteita, jotka ovat
silloin h�mill��n, kun ovat varmoja siit�, ett� koko maailma pit�� heit�
��rett�m�n onnellisina.

Kirkkoherra toimitti vihkimisen. Se oli tietysti juhlallinen, semminkin,

kun tiettiin ett� nuoripari oli t�h�n tilaan kulkenut ahtaan portin
l�pi.

* * * * *

Jo vihelsi klarinetti, jo lauloi viulu, jo roiskui J�rvel�n vierastuvan

lattia; kilvan tanssivat vanhat ja nuoret rakasta, reimaa polskaa. Mik�
riehakas ilo, mik� vallaton tanssihalu olikin nyt vallannut vanhat ja
nuoret! Poikkeusta ei tapahtunut nytk��n s��nn�st�: h�iss�, miss� sulho
ja morsian ovat iloisia, siell� ovat hauskat h��t.

Valeesta on jo ujous kadonnut, kasvoille on ilmestynyt p��tt�v�isyyden

kuvaava piirre. Se kertoo luonteesta, joka ei turhista l�iky, mutta
kerran l�ikkym��n ruvettua l�ikkyy kovasti. Ei se nyt l�iky. Iloisesta
tyytyv�isyydest� vain kasvot hohtavat, kaikista herttainen, hupainen,
miellytt�v� mies.

Alkaa jo joitakuita juopuneitakin n�ky� seurauksena ahkerasta

viinantarjoilusta. Sora��ni� kuuluu pihalta, tuvasta ja h��tuvasta.
Reippaina, vaanivina, voimansa tuntevina valvovat kenkk�rit joka
nurkassa, ovat aina l�sn�, miss� joku katsoo tarpeelliseksi ilmaista
rep�isev�n halunsa. Ja niin painava on kenkk�rien sana, ett� h�jytkin
asettuvat, lannistuvat ja koettavat itse��n tasapainossa pit��. Itse
kenkk�ritkin tuon huomaavat. Se heid�n varmuuden tuntoaan kohottaa ja
luo miellytt�v�n tyytyv�isyydenhymyn kasvoille. Se Karin Vennun ja
Hautalan Jannen ik��n kuin veti l�hemm�ksi toisiaan. He tiesiv�t, ett�
heid�n kummankin persoonat yhteenlaskettuina vaikuttivat tuon, -- sit�
heille muut jo mieliss��n kehuivatkin. Riitaveljekset toisinaan voivat
tuntea suloista rauhaa, kun jossakin asiassa yhteisty�ss� voivat olla
toisilleen avullisia ja yksimielisi�.

L�hestyy ilta-aterian aika. Tuskin malttavat tanssijat siksi heitt��,

ett� p�yd�t sis��n saataisiin. Kuka t�ss� joutaisi ruokaa muistamaan!
Ihminen el�� h�iss� paljaasta tanssimisesta, t�llaisissa h�iss�
semminkin. Harvoin niit� on n�in iloisia h�it�, harvoin n�in paljon
v�ke�, harvoin sellaista nuortaparia, harvoin sellaisia kenkk�reit�...

Mutta saadaanhan ne p�yd�t sis��n. Juosten, tanssien, kilvassa niille

ruoat kiid�tet��n. Muutamat �tupa-akat� ovat hiukan hutikassa,
juostessaan laskevat sukkeluuksia, nauravat, huvittavat. T��ll� on
jokaisella osalla oma hupaisuutensa, ei koskaan n�y tulevan ik�v�.

Sy�d��n. Siin� on ��nt�. Pidet��n satoja p�yt�puheita yht'aikaa.

Herastuomari tuolla p�yd�np��ss� v�vylleen kertoo, sanoo niin sakeaan ja
paljon, ett� ruoka suusta pirisee. Ukko on tuitukassa. N�kyy hyvin
pit�v�n v�vyst�ns�, kun se niin viitsii h�nt� kuulla, todistella h�nen
juttujaan ja naureskella niille. �Sy�k�� vieraat!� h�n yleis�lle huutaa,
�kun meill� on, kun Jumala on meille antanut... Ja vaikka m� itse sanon,
niin ei se t�h�n lopu.� T�t� herastuomari tuontuostakin uudisti, huusi,
ett� kuului yli huoneen. Em�nt� suhditti ja pyysi, poikajunkkarit
huutelivat, vastailivat ja kehuivat.

Oli siell� muitakin, jotka tahtoivat saada ��nens� kuulumaan.

Korvenloukon koulumestari selitti maapallon py�reytt� ja py�rimist� sek�
ett� se palaa sis�st�. Siit� sekautuivat muut v�ittelem��n.

�Valehteletpa!� huusi Matin Tuppu toisesta p�yd�st�. �Maa on niinkuin

varileip� ja taivas on p��ll� kuin knapinkuori.�

�Liek�h�n varileiv�n n�k�inen�, arveli kolmas, �mutta ohut kuori sill�

ainakin on. Kun kovasti ajaa rattailla niin maankuori oikein tutajaa.�

Siit� tietomiehet v�itteliv�t.

Pihalta kuuluu rattaiden jyr�kk��. Muutamat, jotka sen huomaavat,

arvelevat: �Tulee kuokkijoita.� Tulkoon, ajatellaan. Tuntuu hyv�lt� olla
kutsuvieraiden joukossa...

Syntyy yht'�kki� hirve� m�yhy. Kaikki k��ntyv�t katsomaan ovellep�in.

Kaikki n�kev�t sen:

Karhun Esa, suuri lahtaripuukko k�dess�, juoksee pitkin p�yt��, jolle

heti ovesta hypp��, potkii voilautaset, leip�korit, peruna- ja
lihavadit, juoma-astiat -- kaikki kumoon. Melkein halvatun n�k�isin�
katsovat sy�j�t. Ei yksik��n k�si kurotu viel� pid�tt�m��n tuota
juoksua.

Jo astuu h�n pitk�lle p�yd�lle, k��ntyy sen ylip��t� kohti, kamalasti

tuijottelee sulhasta...

Kauhistuneina lyyhistyv�t ihmiset p�yt�in alle. Huudetaan ja melutaan..

Miehi� muitakin jo nousee p�ydille ... eih�n t�ss� ahdingossa muuten
tuohon hirvi��n k�siksi p��sek��n...!

Riemastunut kiljahdus kuului yht�kki� joka suusta: M�kilahden Matti oli

ensinn� ehtinyt, temmannut Esan jalasta. Kamalasti kiljuen t�m�
potkaisi, horjui, kaatui pitkin pituuttaan p�yd�lle. Viel� kaatuessaan
puukkoaan p��maaliin kurotti, mutta se ei osunut. P�yt��n vain sitkahti
ja vajosi syv�lle.

Puukko on jo M�kilahden Matilla, miehi� makaa Esan p��ll� p�yd�ll�

kiinni pidellen. Melu on valtava. Ovensuussa jo tiedet��n, ett� Valee on
rintaansa puukon saanut. P�yt�in v�liss� ihmisi� tunkeilee ahdingossa...
Esaa tuodaan ulos -- kantaen, Hautalan Janne yksin p��puolesta pitelee,
toiset jalkapuolesta.

Esa lasketaan jalkeilleen porstuassa. Siell� ainoastaan muutamat

kynttil�t himme�sti valaisevat. Ihmiset kuhisevat, tungeksivat.

Melkeinp� luulisi noiden Hautalaisen silm�in voivan katsoa l�pi

ikivuoren tuossa, kun h�n Esaa silmill��n mittelee. Esa oli ensin kuin
tajuton, melkein tahdottomana n�kyi antavan itse��n kuljettaa. Mutta jo
her�si, kiljahti, tarttui h�nkin Hautalaisen rinnuksiin ja polkaisi
jalkaa... Toisetkin taas Esaan kiinni k�yv�t.

�Pois tielt�!� Hautalan Janne huudahti. Ihmiset lakosivat syrjille ja

toisiin huoneisiin.

Ja julmistunut mies tempasi Esan kuin lapsen... Kattoa piirtelev�t t�m�n

saappaankannat, sielt� jyr�ht�en lattiaan selk�piilleen, ett� m�s�ksi
luulisi rutistuvan jokaisen luusolmun. Kolmeen kertaan uudistuu tuo
entisajan miesten mahtava mestarin�yte. Lattialle on j��nyt avaraa
tilaa, ihmiset lyyhistelev�t sivuille, pois edest�.

Vihdoin hellitt�� Hautalainen. Esa saisi nousta, mutta ei nouse. On

alkamaisillaan uusi leikki, mutta ihmisi� tulee v�liin, pyyt�v�t,
rukoilevat, ettei Hautalainen en�� l�isi. Eik� h�n ly�.

Mahtavan voimakkaana seisoo h�n lattialla, kukistettu puukkojunkkari

jalkainsa juuressa makaa ruumiillisesti ja henkisesti rusenneltuna. Esan
yst�vi�kin kyll� on h�iss�, mutta ei kukaan uskalla k�tt�ns� nostaa
yst�v�� puolustamaan.

Miss� on Vennukin? Tuvassa, rauhallisesti penkill� istuu ja piippuansa

polttaa. Kaikki ihmiset n�kyy vallanneen yliluonnollinen kunnioituksen
ja pelon alainen tunne. Tuntuu hetkisen silt�, kuin aikakauden vallaton
ja hurja henki vapisten silm�ilisi toivotonta tulevaisuuttaan, turhaan
etsien lohdutusta menneelt� suuruudeltaan, joka n�ytti auttamattomasti
alkavan kukistua v�kev�n k�den alle.

�Kelvoton ... mit� sin� tarkoitit!� �rj�isi Hautalainen, kun Esa vihdoin
nousi ja he taas vastakkain seisoivat.

Esa oli tuskallisessa sieluntilassa, puri hampaita, v��nsi p��t� ja

katseli mit��n puhumatta lattiaan. H�n k�rsi: tarkoitus kun oli niin
kokonaan tyhjiin rauennut.

�Mit� sin� nyt ajattelet?� kysyi Hautalainen ja laski k�tens� Esan

olalle.

�Mit� se sinua koskee?� Vastaus tuntui jotenkin nololta.

�No eip� tosin. Tuo nyt sit� k�ytt�, M�kilahti.�

Esa katsahti s�ps�ht�en ymp�rilleen.

�K�ytt�?� kysyi.

�K�ytt� tietenkin!�

�Kenenk� luvalla minut k�ytet��n?� kys�isi Esa ik��n kuin lakiin

turvaten.

�Omalla luvallani ja edesvastuullani�, vastasi Hautalainen. �Syyt� kyll�

on ja kiit� Jumalaa, ettet sattunut saamaan aikaan enemp��.�

�Sep� se olikin perkeleint�!� kiljui Esa.

M�kilahden Matti toi k�ytt�, mutta lausui ep�ilyksens� siit�, olisiko

lupa Esaa k�ytt��.

�Lupaa! H�n on varastanut kaksi hevosta... Ja yksin t�m�niltaisesta

h�net kytkisin.�

Nyt Esa vasta huomasi, miss� menn��n. H�nt� siis todella aletaan syytt��
*hevosvarkauksista*! H�nest� tulisikin vain kurja, maineeton vanki,
vilahti ajatuksissa.

Vaistomaisesti meni k�si tuppeen, se oli tyhj�. �kki� hypp�si h�n jonkun
likell� seisovan tuppea koettelemaan, mutta sekin oli tyhj�. Hurjasti
kiljahtaen h�n suinp�in ty�nt�ysi v�kijoukkoon. Samassa t�ytyi h�nen
kuitenkin jo rauhoittua monien vankkojen k�sien pitelem�n� kuin pihtiin.

�Ei nyt ole puukkojunkkarilla puukkoa!� ilkkuivat pitelij�t.

Hautalan Janne k�ytti Esan k�det. Ei kukaan oikaissut sormeaankaan h�nt�

puolustaaksensa. Esa oikein kiemurteli tuskallisen raivonsa k�siss� ja
silm�ili tuon tuostakin ymp�rilleen, eik� kenties edes joku
puolustamaan rupeaisi. �kk�si Santrankin siin� muiden joukossa
seisomassa. Ik��n kuin pel�styen jotakin h�n vavahti ja j�i suu auki
muutamaksi silm�nr�p�ykseksi tuijottamaan morsiameen. Sitten leimahti
tulinen, intohimoinen liekki silmiss�, jotka Santrasta k��ntyiv�t
Valeeseen. Taas h�n kyyk�hti ja riuhtaisi kiroten:

�Olisivat nuo k�det olleet viel� muutaman minuutin irti!�

Valee s�ps�hti ... h�nt�h�n se *taas* juuri katsoi ja Santraa, h�nt�

siis tarkoittikin... H�n hypp�si l�iskyv�n� esiin:

�P��st�k�� irti se viel�...! mun tekee mieleni...�

�Hiljaa!�

Lattia jys�hti Hautalan Jannen alla ja tuima katse kohtasi Valeeta, joka
h�mill��n poistui per�ss��n vet�v�n Santran kanssa tupaan.

Vennua ei Esa vain n�hnyt. Nelj� miest� varustausi jo kyyditsem��n

h�nt�, niiden joukossa M�kilahden Matti. Ulos viet�ess� Esa joutui
mielett�m��n ep�toivoon ja alkoi katkerasti purkaa sappeansa, joka
loppui vihdoin raivoisaan itkuun.

�Min�h�n sanoin, ett� min� opetan sun itkem��n�, muistutti Hautalan

Janne.

Muistutus her�tti Esan tajuntaan. Uhka palasi. Suunt�ysin syyti h�n nyt
uhkauksia vastaisen varalle, kun irti taas p��sisi ... eik� se
el�m�nik�� kest�isi. Se ajatus, ettei vankeus n�ist� syist� tulisi kovin
kauan kest�m��n ja ett� silloin taas olisi tilaisuus uudestaan tehd�
�ihmeit�, se h�nen uhkansa niin t�ydelleen palautti, ett� rattaille
astuessaan jo tunsi itsens� *suureksi junkkariksi*, josta kyll� sopii
lauluja tehd�.

P�yt� j�rjestettiin uudestaan. Vennukin siell� taas oli muiden joukossa.

Suupieliss� oli peitt�m�t�n, ilkullinen hymyily. Esan mellastaminen
kuului ulkoa tupaan. Vennua ihmetytti, ettei siell� ole ket��n, joka
tuota puolustaisi. Toisinaan h�nen kasvojensa v�re muuttelehti, se oli
silloin, kun mieleen meni, ett� noinko ne pelk��v�t Hautalan Jannea?
Sit� ei *h�n* olisi tahtonut. Toiselta puolen miellytt�� h�nt�, ett� Esa
nyt tulee menem��n h�nell� kiusana olemasta. Luulee, ett� se on h�n,
joka Esan on kukistanut puolustamattomuudellaan.

Istutaan uudelleen p�ydiss�, jatketaan keskeytetty� ateriaa ja humistaan

�skeisest� tapauksesta.

�Sy�k�� vieraat, kyll� ruokaa on�, kuuluu herastuomarin ��ni taaskin.

Mutta sitten h�n yhteen jaksoon juttelee, ett� se on jotenkin luja mies
tuo Hautalainen. Siit� samasta asiasta nyt muutkin puhuvat, kaikki
kehuvat ja ihmettelev�t Hautalaista... Pit�v�t kunnianansa, kuka
parhaiten ylist�� osaa.

Yh� uusia ruokia kantavat kenkk�rit p�ytiin. Joukossa on Hautalan Janne

totisena, vakavana, ajattelevan n�k�isen�. Vennulla on yh� hymyilyns�
suusopissa, kun muutaman kanssa laskee melkein imel�� leikki�. Mit�
syyt� h�nell� nyt on sellaiseen leikinlaskuun? ihmiset kysyvin�
ajattelevat. Vennu n�ytt�� melkein l�rp�lt�? Suosiotako h�n tuolla
tavalla etsii? Miksi h�n sit� nyt etsii...?

Mutta Hautalan Janne on harvasanaisempi kuin ennen, ei l�rp�ttele, mutta

ei loukkaakaan ket��n. Jos Vennu huomaisi nuo silm�ykset, joilla Janne
tuon tuostakin salavinkaan silm�ilee h�nt� silloin, kun h�n jonkun
kanssa laskee imel�� leikki��n, niin kenties huomaisi Jannen
silm�kulmissa jonkinlaisen salatun voitonriemun. Ja jos voisi syvemm�lle
katsoa, l�yt�isi sielt� itse�ns� koskevan ajatuksen: sinun kukistamisesi
on ainoastaan ajan kysymys.

Mutta sit� ei Vennu huomaa. H�n ei viel� luule asemansa horjuvan. H�n
riemuitsee onnellisena siit� ajatuksesta, ett� ihmiset kunnioittavat
h�nt� nyt, kun h�n siivon miehen tavoin antoi vastustelematta hyv�n
yst�v�ns�, Karhun Esan kytke�. H�n riemuitsee siit�, etteiv�t ihmiset
tied� h�nen syit�ns�: h�nh�n oli vapautunut vaarallisesta vihollisesta
-- ainakin v�h�ksi aikaa.

Ateria on p��ttynyt, h��v�ki h�lisee ja pauhaa.

Sulhanen ja morsian seisovat rinnakkain pitk�n p�yd�n takana. Kyll�

varmaankin tuo sulhanen kykenee miehen teht�viin, ainakin luulisi...

P�yti� kannetaan ulos. Nuoriso jo porstuassa hyp�htelee ja tanssii. Ei

kukaan t�ll� hetkell� n�y en�� muistavan Esaa. Niink� v�h�n he
kunnioittavatkin puukkojunkkarien kuningasta, niink� v�h�n huomiota
panivat tuon viimeiselle, uskaliaalle hullunyritykselle!

Viulut ja klarinetit soivat. Tanssi on alkanut. Hautalan Janne ja

Valeekin yhdess� polskaa tanssivat! L�htev�t sitten kamariin. Totta
heill� on siell� jotakin kahdenkesken puhuttavaa...

Noista miehist� luulisi joskus tulevan hyvi� liittolaisia.

End of the Project Gutenberg EBook of Puukkojunkkarit, by Santeri Alkio

*** END OF THIS PROJECT GUTENBERG EBOOK PUUKKOJUNKKARIT ***

***** This file should be named 13991-8.txt or 13991-8.zip *****

This and all associated files of various formats will be found in:
http://www.gutenberg.net/1/3/9/9/13991/

Produced by Matti J�rvinen and Distributed Proofreaders Europe.

Updated editions will replace the previous one--the old editions

will be renamed.

Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.

*** START: FULL LICENSE ***

THE FULL PROJECT GUTENBERG LICENSE

PLEASE READ THIS BEFORE YOU DISTRIBUTE OR USE THIS WORK

To protect the Project Gutenberg-tm mission of promoting the free

distribution of electronic works, by using or distributing this work
(or any other work associated in any way with the phrase "Project
Gutenberg"), you agree to comply with all the terms of the Full Project
Gutenberg-tm License (available with this file or online at
http://gutenberg.net/license).

Section 1. General Terms of Use and Redistributing Project Gutenberg-tm

electronic works

1.A. By reading or using any part of this Project Gutenberg-tm

electronic work, you indicate that you have read, understand, agree to
and accept all the terms of this license and intellectual property
(trademark/copyright) agreement. If you do not agree to abide by all
the terms of this agreement, you must cease using and return or destroy
all copies of Project Gutenberg-tm electronic works in your possession.
If you paid a fee for obtaining a copy of or access to a Project
Gutenberg-tm electronic work and you do not agree to be bound by the
terms of this agreement, you may obtain a refund from the person or
entity to whom you paid the fee as set forth in paragraph 1.E.8.

1.B. "Project Gutenberg" is a registered trademark. It may only be

used on or associated in any way with an electronic work by people who
agree to be bound by the terms of this agreement. There are a few
things that you can do with most Project Gutenberg-tm electronic works
even without complying with the full terms of this agreement. See
paragraph 1.C below. There are a lot of things you can do with Project
Gutenberg-tm electronic works if you follow the terms of this agreement
and help preserve free future access to Project Gutenberg-tm electronic
works. See paragraph 1.E below.

1.C. The Project Gutenberg Literary Archive Foundation ("the Foundation"

or PGLAF), owns a compilation copyright in the collection of Project
Gutenberg-tm electronic works. Nearly all the individual works in the
collection are in the public domain in the United States. If an
individual work is in the public domain in the United States and you are
located in the United States, we do not claim a right to prevent you from
copying, distributing, performing, displaying or creating derivative
works based on the work as long as all references to Project Gutenberg
are removed. Of course, we hope that you will support the Project
Gutenberg-tm mission of promoting free access to electronic works by
freely sharing Project Gutenberg-tm works in compliance with the terms of
this agreement for keeping the Project Gutenberg-tm name associated with
the work. You can easily comply with the terms of this agreement by
keeping this work in the same format with its attached full Project
Gutenberg-tm License when you share it without charge with others.

1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.

1.E. Unless you have removed all references to Project Gutenberg:

1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:

This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net

1.E.2. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is derived

from the public domain (does not contain a notice indicating that it is
posted with permission of the copyright holder), the work can be copied
and distributed to anyone in the United States without paying any fees
or charges. If you are redistributing or providing access to a work
with the phrase "Project Gutenberg" associated with or appearing on the
work, you must comply either with the requirements of paragraphs 1.E.1
through 1.E.7 or obtain permission for the use of the work and the
Project Gutenberg-tm trademark as set forth in paragraphs 1.E.8 or
1.E.9.

1.E.3. If an individual Project Gutenberg-tm electronic work is posted

with the permission of the copyright holder, your use and distribution
must comply with both paragraphs 1.E.1 through 1.E.7 and any additional
terms imposed by the copyright holder. Additional terms will be linked
to the Project Gutenberg-tm License for all works posted with the
permission of the copyright holder found at the beginning of this work.

1.E.4. Do not unlink or detach or remove the full Project Gutenberg-tm

License terms from this work, or any files containing a part of this
work or any other work associated with Project Gutenberg-tm.

1.E.5. Do not copy, display, perform, distribute or redistribute this

electronic work, or any part of this electronic work, without
prominently displaying the sentence set forth in paragraph 1.E.1 with
active links or immediate access to the full terms of the Project
Gutenberg-tm License.

1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.

1.E.7. Do not charge a fee for access to, viewing, displaying,

performing, copying or distributing any Project Gutenberg-tm works
unless you comply with paragraph 1.E.8 or 1.E.9.

1.E.8. You may charge a reasonable fee for copies of or providing

access to or distributing Project Gutenberg-tm electronic works provided
that

- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."

- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
 destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.

- You provide, in accordance with paragraph 1.F.3, a full refund of any

money paid for a work or a replacement copy, if a defect in the
electronic work is discovered and reported to you within 90 days
of receipt of the work.

- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.

1.E.9. If you wish to charge a fee or distribute a Project Gutenberg-tm

electronic work or group of works on different terms than are set
forth in this agreement, you must obtain permission in writing from
both the Project Gutenberg Literary Archive Foundation and Michael
Hart, the owner of the Project Gutenberg-tm trademark. Contact the
Foundation as set forth in Section 3 below.

1.F.

1.F.1. Project Gutenberg volunteers and employees expend considerable

effort to identify, do copyright research on, transcribe and proofread
public domain works in creating the Project Gutenberg-tm
collection. Despite these efforts, Project Gutenberg-tm electronic
works, and the medium on which they may be stored, may contain
"Defects," such as, but not limited to, incomplete, inaccurate or
corrupt data, transcription errors, a copyright or other intellectual
property infringement, a defective or damaged disk or other medium, a
computer virus, or computer codes that damage or cannot be read by
your equipment.

1.F.2. LIMITED WARRANTY, DISCLAIMER OF DAMAGES - Except for the "Right

of Replacement or Refund" described in paragraph 1.F.3, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation, the owner of the Project
Gutenberg-tm trademark, and any other party distributing a Project
Gutenberg-tm electronic work under this agreement, disclaim all
liability to you for damages, costs and expenses, including legal
fees. YOU AGREE THAT YOU HAVE NO REMEDIES FOR NEGLIGENCE, STRICT
LIABILITY, BREACH OF WARRANTY OR BREACH OF CONTRACT EXCEPT THOSE
PROVIDED IN PARAGRAPH F3. YOU AGREE THAT THE FOUNDATION, THE
TRADEMARK OWNER, AND ANY DISTRIBUTOR UNDER THIS AGREEMENT WILL NOT BE
LIABLE TO YOU FOR ACTUAL, DIRECT, INDIRECT, CONSEQUENTIAL, PUNITIVE OR
INCIDENTAL DAMAGES EVEN IF YOU GIVE NOTICE OF THE POSSIBILITY OF SUCH
DAMAGE.

1.F.3. LIMITED RIGHT OF REPLACEMENT OR REFUND - If you discover a

defect in this electronic work within 90 days of receiving it, you can
receive a refund of the money (if any) you paid for it by sending a
written explanation to the person you received the work from. If you
received the work on a physical medium, you must return the medium with
your written explanation. The person or entity that provided you with
the defective work may elect to provide a replacement copy in lieu of a
refund. If you received the work electronically, the person or entity
providing it to you may choose to give you a second opportunity to
receive the work electronically in lieu of a refund. If the second copy
is also defective, you may demand a refund in writing without further
opportunities to fix the problem.
1.F.4. Except for the limited right of replacement or refund set forth
in paragraph 1.F.3, this work is provided to you 'AS-IS' WITH NO OTHER
WARRANTIES OF ANY KIND, EXPRESS OR IMPLIED, INCLUDING BUT NOT LIMITED TO
WARRANTIES OF MERCHANTIBILITY OR FITNESS FOR ANY PURPOSE.

1.F.5. Some states do not allow disclaimers of certain implied

warranties or the exclusion or limitation of certain types of damages.
If any disclaimer or limitation set forth in this agreement violates the
law of the state applicable to this agreement, the agreement shall be
interpreted to make the maximum disclaimer or limitation permitted by
the applicable state law. The invalidity or unenforceability of any
provision of this agreement shall not void the remaining provisions.

1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.

Section 2. Information about the Mission of Project Gutenberg-tm

Project Gutenberg-tm is synonymous with the free distribution of

electronic works in formats readable by the widest variety of computers
including obsolete, old, middle-aged and new computers. It exists
because of the efforts of hundreds of volunteers and donations from
people in all walks of life.

Volunteers and financial support to provide volunteers with the

assistance they need, is critical to reaching Project Gutenberg-tm's
goals and ensuring that the Project Gutenberg-tm collection will
remain freely available for generations to come. In 2001, the Project
Gutenberg Literary Archive Foundation was created to provide a secure
and permanent future for Project Gutenberg-tm and future generations.
To learn more about the Project Gutenberg Literary Archive Foundation
and how your efforts and donations can help, see Sections 3 and 4
and the Foundation web page at http://www.pglaf.org.

Section 3. Information about the Project Gutenberg Literary Archive

Foundation

The Project Gutenberg Literary Archive Foundation is a non profit

501(c)(3) educational corporation organized under the laws of the
state of Mississippi and granted tax exempt status by the Internal
Revenue Service. The Foundation's EIN or federal tax identification
number is 64-6221541. Its 501(c)(3) letter is posted at
http://pglaf.org/fundraising. Contributions to the Project Gutenberg
Literary Archive Foundation are tax deductible to the full extent
permitted by U.S. federal laws and your state's laws.

The Foundation's principal office is located at 4557 Melan Dr. S.

Fairbanks, AK, 99712., but its volunteers and employees are scattered
throughout numerous locations. Its business office is located at
809 North 1500 West, Salt Lake City, UT 84116, (801) 596-1887, email
business@pglaf.org. Email contact links and up to date contact
information can be found at the Foundation's web site and official
page at http://pglaf.org

For additional contact information:

Dr. Gregory B. Newby
Chief Executive and Director
gbnewby@pglaf.org

Section 4. Information about Donations to the Project Gutenberg

Literary Archive Foundation

Project Gutenberg-tm depends upon and cannot survive without wide

spread public support and donations to carry out its mission of
increasing the number of public domain and licensed works that can be
freely distributed in machine readable form accessible by the widest
array of equipment including outdated equipment. Many small donations
($1 to $5,000) are particularly important to maintaining tax exempt
status with the IRS.

The Foundation is committed to complying with the laws regulating

charities and charitable donations in all 50 states of the United
States. Compliance requirements are not uniform and it takes a
considerable effort, much paperwork and many fees to meet and keep up
with these requirements. We do not solicit donations in locations
where we have not received written confirmation of compliance. To
SEND DONATIONS or determine the status of compliance for any
particular state visit http://pglaf.org

While we cannot and do not solicit contributions from states where we

have not met the solicitation requirements, we know of no prohibition
against accepting unsolicited donations from donors in such states who
approach us with offers to donate.

International donations are gratefully accepted, but we cannot make

any statements concerning tax treatment of donations received from
outside the United States. U.S. laws alone swamp our small staff.

Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate

Section 5. General Information About Project Gutenberg-tm electronic

works.

Professor Michael S. Hart is the originator of the Project Gutenberg-tm

concept of a library of electronic works that could be freely shared
with anyone. For thirty years, he produced and distributed Project
Gutenberg-tm eBooks with only a loose network of volunteer support.

Project Gutenberg-tm eBooks are often created from several printed

editions, all of which are confirmed as Public Domain in the U.S.
unless a copyright notice is included. Thus, we do not necessarily
keep eBooks in compliance with any particular paper edition.
Most people start at our Web site which has the main PG search facility:

http://www.gutenberg.net

This Web site includes information about Project Gutenberg-tm,

including how to make donations to the Project Gutenberg Literary
Archive Foundation, how to help produce our new eBooks, and how to
subscribe to our email newsletter to hear about new eBooks.