Professional Documents
Culture Documents
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
Title: Puukkojunkkarit
Language: Finnish
PUUKKOJUNKKARIT
KUVAUKSIA
NYRKKIVALLAN AJOILTA
Santeri Alkio
ENSIMM�INEN OSA
J�RVEL�N SANTRA
Tytt� itse oli varsin siev� -- tietysti. Mit�p� h�nest� muuten olisi
niin alituiseen tapeltu. Rikas h�n my�skin oli, sill� �idin perint��
luettiin tuhansissa ruplissa. Muuten oli h�n siksi itsen�inen, etteiv�t
pojat heti ensi tutustumisen j�lkeen p��sseet k�sitt�m��n, mit� h�n
heist� kustakin ajatteli. Mutta kun noin puolisen vuotta olivat vuoro
vuoroon uhranneet rakastunutta vertansa Amorin alttarille J�rvel�n
lutissa, lutin eteisess� ja pihamaalla, rupesivat he p��sem��n hiukan
selville muutamista Santran oikuista.
�Vai pit�isi t�ss� nyt lampaiksi ruveta yhden tytt�ren t�hden! Ohoh!�
Pojat nauroivat, varmistuivat yh� siin� luulossa, ett� Santralla on
uskonnollisia taipumuksia, ja k��nsiv�t askelensa taas uusille maille.
L�ysiv�t kyll� henkiheimolaisiansa ja aikoivat j�tt�� Santran niille,
joita muka huvittaisi lammastella tytt�jen edess�.
Santra huomasi, kun ihmiseksi varttui, ett� h�nest� pidettiin, ettei h�n
ollut ihmisten mielest� hylkypala. Itsen�isyyden tunto kehittyi, oman
arvon tunto kohosi ja h�n tunsi riippumattomuutensa �itipuolesta
varmistuvan p�iv� p�iv�lt�. Se oli siihen aikaan, kun nuoret miehet
h�nen t�htens� innokkaimmin toisilleen kuhmuja jakelivat.
�No?�
�Mit� ottaa?�
�Mutta ainako sit� nyt vain pit�isi ajatella sit� ottamista, ainako jo,
ett� m� viel�kin sanon, kun sit� nyt taas t�ss� kipuisin kiireihin
ruvetaan jaksattamaan.�
Em�nt� s�ps�hti.
�Kah, tuopa se olikin ... pel�styin ett� kuka siell�... T�ss� min� vain
sanoin Santralle, ett� sen pit�� ottaa se Ella.�
�Kyll�h�n min� olen sen jo n�hnyt vuosikausia, ett� min� olen liikapala
t�ss�, keskeytti Santra katkerasti. �Mutta kyll�h�n te minusta
muutenkin eronne saatte, ettei teid�n nyt tarvitsisi minua ensimm�iselle
vastaantulevalle ty�nt��.�
��l�s peru, saat'ei multa ole luontoa puuttunut ... vaikka oonkin
pikkuinen, mutta ... ta...�
�No juo nyt ja sano sitten...! Menee maito pitkin rintoja ... kun
pytyst� rupeaa juomaan, muutama. Olisi sit� viel� tuossa kiulussakin
ollut.�
�Mik� Konsta?�
�Haaralan Konsta! Kyll� siin�kin oli ruumista, mutta oli kankea kuin
p�lkky. Ja min� olen sen aina sanonut, ett� siin� lyhyt lykk�� kuin
pitk� viel� kokottaa...�
Nyt Valee tuli. Ihan varmaan on huhu siit�, ett� min� olen kihloissa,
jo ehtinyt sinne, ajatteli Santra. Mutta Valee ei puhunut siit� mit��n,
j�i vain istumaan ik��nkuin ei olisi mist��n tiet�nyt ja -- Santra ei
tullut sanoneeksi h�nelle uutta suhdettaan, johon oli Ellan kanssa
joutunut -- eik� k�skenyt pois.
��iti.�
�No?�
Nyt Santra vasta huomasi, ett� tuimalle eukolle ei ole niink��n helppo
jutella sellaisia asioita.
Mutta nyt oli muorilla kovia sanoja. �Vai nyt, kun jo on kihlatkin ja
muuta ... vai nyt per�ytym��n!� K�ski h�vet� silm�ns� t�yteen ja lakata
jo vihdoinkin ruikuttamasta. Kehui, ett� on sit� ennenkin tytt�ri�
n�hty, parempiakin, ja aisoissa niit� on pidetty... Muori ei ottanut
korviinsakaan pitempi� puheita asiasta.
Jo alkoi Santra k�sitt�� miss� ollaan. H�n oli itse ehdoin tahdoin
juossut paulaan, aivan ajattelematta kihloihin. Nyt veti muori niin
kire�lle, ett� jo t�ss� ensi keskustelussa tunsi varattomana heiluvansa
taivaan ja maan v�lill�. �itipuoli seisoi kannallaan kuin tammi,
tunnotonna kuin kivi ... jokainen ruumiinliike, jokainen ��nenv�re
tulkitsi j�rk�ht�m�t�nt� per�ytym�tt�myytt�.
�Suu kiinni sellaisista!� tiuskaisi em�nt�, nytkin aivan niin kuin h�n
olisi puhunut lapselle, joka itkien tahtoo uutta hametta, kun toisen
juuri on saanut.
Santra koetti viel� is�lle puhua asiasta. Mutta t�m� oli niin
mielistynyt Kuivasen taloon ja oli jo asiasta puhellut Ellan is�nkin
kanssa, ett� Santran jutulle h�n rupesi haikeasti nauramaan �niiden
mukulain juonia�!
Ellalle ei h�n viel� uskaltanut mit��n puhua, sill� h�nt� hirvitti sanoa
sellaista, jos sittenkin kuitenkin pit�isi menn� vihille.
II
JUNKKARIT
Antti k�mpi yl�s kiroillen, sanoi, ett� h�n tahtoo heti paikalla n�ytt��
kuka urajaa, ja kahmi Ellan rinnuksiin. Ella rupesi huutamaan ja
pauhaamaan niin kuin pyh� tapansa oli, sill� h�n oli tottunut huudollaan
pelottamaan enemm�n kuin voimillaan. Tappelu oli jo syntym�ss�, mutta
Esa ja Siukku saivat v�lin sovitetuksi. Istuttiin sitten rauhoittuneena
lavan penkille ja Siukku sytytteli sammunutta p�rett�.
�Voi ehtasininen!� h�n siin� huokasi, �kun nyt olisi lampaan reisi
hammasten v�liin.�
�Kyll� m� sen vain sanon, ett� se olisi nyt poikaa, se, olis jo, m�
viel�kin sanon�, jatkoi Ella innoissaan.
�No ei tuo ole ensi kerta, eik� se ole edes synti�, arveli Antti. �Mutta
kenenk�h�n karitsan ottaisin?� tuumi h�n p��t�ns� raapien.
�Mene nyt, mene vaikka Kasarin Tommin... Jaa!� huudahti Karhun Esa k�si�
yhteen ly�den innoissaan. �Mene Kasarin Tommin navetasta ottamaan, ja
ota kunnollinen... Se saakurin mies! Jos tapaat Tommin, niin anna halkoa
otsaan, kun kuuluu luulevan, etteiv�t pojat uskalla h�nen lampaitansa
puhaltaa.�
�Luuleeko?�
�Onko sulla puukko? N�et, jos Tommi olisi kartanolla�, kysyi per��n
Koipi-Siukku.
�Kuinka niin?�
�Pian ne ovat Ellan laulut laulettu. Mutta saamarin hullu sin� olit, kun
rupesit akan touhuun. Mit� sill� olisit viel� tehnyt�, arveli Esa.
�Mutta kun on akka kotona eik� p��se en�� t�llaisiin joukkoihin, niin
sit� on niin kuin olisi jalat taivaassa ja p�� penkin alla�, oli Siukun
tuuma.
�Mutta totta puhuen, minun k�y v�h�n vihakseni nyt, kun sin� erkanet
joukosta�, kertoi Esa, �olisi meid�n pit�nyt yksiss� juonin viel� kerran
saunottaa niit� k�rttil�isi�kin.�
�Luuletko sin� sitten, etten min� mukaan tule, kun tiedon saan, vaikka
mulla akka olisikin!� ihmetteli Ella.
�Voi herran poika!� h�n huudahti, �kun sais taas tehd� tuolla ... tuolla
leikulla tuoretta ihmisen lihaa!� H�n joutui yht�kki� omituiseen
raivoon, s�tki puukolla ilmaa, hyp�hteli, py�r�hteli, kiraisi hammasta
ja ulahteli kuin �rsytetty suden penikka. Kyl� oli jo j��nyt taakse ja
he kulkivat mutkittelevaa karjantiet� mets�� kohti. Esan innostus
tarttui toisiin ja yhdest� suusta alkoivat he syd�mellisell� innolla
laulaa:
�Mutta mit�h�n te sanoisitte, jos min� teid�t molemmat ... haa!...� H�n
kirosi kummallisesti nauraen ja heilautti puukkoaan.
�Leikki�h�n t�m� on, leikki� koko matkan... Mutta kuule, Ella, min�
l�isin sinua nyt kohta paikalla, jos sin� olisit toinen mies. Perkelek�
sua auttoi saamaan sen Santran?... En min� muuten siit� v�lit�. -- Pysy
edemp�n� Siukku! -- Mutta yhden kerran, kun siell� oli makuulla tuo
Talvi-Kosken K�pi, niin min� panin sen sielt� nurin niskoin tulemaan ja
meinasin olla itse y�t�. Mutta kas, tuo pirulainen karkasi minulta
tupaan. Voi vanhaihminen, kun minun teki mieleni menn� ikkunasta sinne
tupaan ja n�ytt�� niille oikein...! Ja jos min� mennyt olisin, niin
olisin vienyt Santran takaisin luttiin. Sain kuitenkin itseni
pid�tetyksi, kun olin aivan selv�ll� p��ll�. Ja sitten ei minun ole
tullut mennyksi, ennen kuin sin� niin vissit kaupat teit. Noo...�
��l� naura kovin, taikka... Luuletko sin� olevasi parempi kuin min�
sill�, ett� J�rvel�n Santran saat?�
�Viitsi! No miks'ei? Valmis min� olen koettamaan vaikka kohta, jos vain
tahdot, niin...�
�Se on eri asia. Min� vain ajattelin, ett� jos haluttaa niin... Mutta
yhden tekev�.� Koipi-Siukku tulla nykerteli kappaleen matkaa per�ss�,
syd�n lepattaen ja s��ret valmiina lenn�tt�m��n, jos asiaksi tulisi.
�Ihmiset puhuvat, ett� pastori tulee ensi pyh�n� t�nne teille pit�m��n
k�rttiseuraa.�
�H��h?� kysyi s�ngyst� vaari, joka oli hiukan huonokuuloinen, mutta nyt
kuuli osittain, kun Siukku puhui kovalla ��nell�. Kertoja meni s�ngyn
��reen ja jutteli asian uudestaan.
�Sisaren poika. Mutta en min� ole sellainen lurjus kuin set� Siukku.�
�Kuuluu saaneen tiet��, huusi Siukku yh� ukon korvaan, �ett� teid�n
muori on her�nnyt.�
�Meid�n Annako?�
�Niin min�k�?�
�Niin.�
�Tekin olette jo vanha mies�, kiljui Siukku yh� edelleen ukon korvaan,
ja toiset koikkailivat penkill� nauruansa kiinni yritellen. �Te olette
jo vanha mies ja synti� on vissiin kokoutunut. Pit�isi teid�nkin jo
ajatella...�
�H�h? Koska min' oon valehdellut, lempoo?� sanoi vaari. �Vaikka m� sen
itse sanon, niin en min� ole ik�n� varastanut enk� valehdellut, mutta
ihmiset komppuneeraavat ja valehtelevat sellaisia.�
�Ahah? Noo?�
�Tuleeko pata?�
�Niin, eilen viel�, todisti Iikan Antti, suu t�ynn� lampaan reitt�.
�Saapa n�hd�, eik� se aja takaa? Jos v�h�nkin vihi� saa, niin ajaa kuin
ajaakin�, arveli Ella.
�Ei muuten, mutta jos saa todisteita ja vie oikeuteen, niin saadaan
t�ss� viel� varkaus�, sanoi Ella.
III
Vennun talous oli naisv�en k�siss�, itse ei h�n siit� paljon v�litt�nyt,
ajeli vain pitkin pit�j��, pelasi korttia, joi ja tappeli. Kotona ei
usein jaksanut p�iv�� yksin olla, tuli ik�v�, jos ei sattunut ket��n
tulemaan, ja sitten h�n l�hti. Ihmiset et��mm�ll� pelk�siv�t h�nt� kuin
paholaista, jotkut pitiv�t Anti-Kristuksena, piruna; ja kun joku uskalsi
h�nen kanssaan tappeluun, sep� vasta mies oli; sit� tahtoivat kaikki
n�hd�, jos eiv�t ennen olleet n�hneet. Sellaisiakin oli joitakuita. �On
niit� sent��n miehi�kin viel�, sanottiin niist�.
* * * * *
Oli aikainen aamu. Karin Vennu venyi viel� vuoteessaan. Ruskea paksu
tukka oli p�rr�ss� kuin rohdinkuontalo. S�ngyn esiripun oli vet�nyt pois
edest� p��ns� taakse, punaiset terveet posket olivat lattialle p�in.
Silm�t ummistuivat toisinaan, toisinaan taas avautuivat, n�yttiv�t siin�
kuin paennutta unta etsiv�n. Ty�v�ki n�kyi olevan p�iv�kunnalle
l�hd�ss�, ja em�nt�, isokokoinen, muhkean n�k�inen muija, antoi k�skyj�
ja ohjeita p�iv�n varalle, ohi kulkiessaan aina soutaen k�tkytt�, miss�
pienoinen makasi. Penkin loukossa venyi makuullaan pitk� pojanroikale,
rikkin�iset, oikein kerj�l�isen vaatteet p��ll�: kaikkialta paistoi
aatamin nahka.
�Kas se, Kaapo! No, no, Iikka! �l� hellit�, h�rn�si h�n.
�No, no ... no... Iikka! Annatkin Kaapon repi� koko tukkasi... Lempoako
siin� makaat suullasi kuin ahma. Tule pois alta! Ha haa, itkem��nk�?...
No voi sun perhana. Tuosta Kaaposta tulee mies!�
Esa p��sti raa'an naurun ja pisti suuren puukon tuppeensa. Samassa p��si
Iikka juoksemaan ja kapisti pihalle. Niin kylliksens� oli Kaapokin
saanut, ettei halunnut ajaa edemm�ksi kuin ovelle asti, josta
huohottaen, p�� paljaisiin paikkoihin revittyn�, kasvot ja sormi verta
vuotaen palasi alas valuneita housujansa kohotellen, mielihyviss��n
naureskellen ja noituen:
�En ole l�yt�nyt viel� niin hyv��, sanoi Kaapo, sovitellen r��syj�ns�,
jotka tappelussa olivat viel� kurjemmiksi riutautuneet. �Mink�lainen
puukko sulia on, Esa?� H�n meni Esan ��reen ja rupesi t�m�n tupesta
puukkoa vet�m��n. Kaapo katseli ihaillen kuusituumaista kiilt�v�� ter��.
�Kelpaisiko se?�
�Tuo nyt ei ole mist��n kotoisin, parempia niit� mies tielt� ojiin
potkii. Taitaa piim��n v�hins� pysty�, mutta voihin jo t�p�ht��.�
�N�kyy olevan puukko miest� my�ten, taitaa olla varastettu, enk� min�
huoli varastetusta vaikka kuinka koreasti pyyt�isit. Koetetaan onko se
varastettu... Varastettu on, kosk'ei lattiaan pysty. Min� olen varkaalle
niin kovin vihainen ett�... Mink�lainen puukko is�nn�ll� on?�
�Tuo nyt on puukon n�k�inen, tuon viitsisi ottaa ja Esan puukon kanssa.�
�Ka en mie varasta, eik� taattonkaa varasta, mut ihte my� otetaah, ku
kohal satutaah. No saanko?�
�Saat.�
�T�m� poika ei varasta, mutta oon min� v�h�n vaarallinen mies pime�ll�
aikaa, m� tahdon ottaa itse�, toimitteli poika toimessaan ja miehi�
nauratti oikein vatsan t�ysin.
Is�nt� oli t�ll� v�lin pukenut p��llens�. Kun pojan temput olivat
loppuneet, siirryttiin kamariin, Kaapo muiden mukana. Is�nt� otti pullon
kaapista ja tarjosi aamuryypyt. Istuttiin, ryyp�ttiin, pakinoitiin ja
kiusattiin Kaapo laulamaan kaiken maailman renkutukset, jotka v�liin
innostuttivat niin, ett� muutkin yhtyiv�t mukaan. V�sytt�m��n t�m�kin
vihdoin rupesi ja Vennu veti kortit esiin. P�yt� oli niin t�ynn�
kaikenlaista k�dest� heitetty�, ruokatavaraa, vaatteita ym. ett�
otettiin tuoli, jonka p��ll� nyt ruvettiin korttia ly�m��n.
�Mutta kun *min� olen*, ja kun te olette t��ll� meill� kuin kotonanne,
niin... Ei perhana, se oli hullua, miksette ennen hakeneet vaikka
meid�n navetasta. Kun te nyt olette t��ll� ja jos tiet�� saavat, niin
luulevat, ett� min�kin olen joukossa ollut.�
�Eih�n se suuri erehdys olisikaan!� nauroi Iikan Antti, �kyll� sin� olet
monen lampaan niskassa ollut, sin�kin.�
�Naapurienkinko?�
�H�h, mik�?�
�Mik�!�
�Saakurin poika!�
�Saanko min� tulla, Ella, sun h�ihisi?� kysyi h�n, kun oikoili uunin
edess� lattialla.
�Tietysti.�
�No mutta sun pit�� oikein k�ske�. Teille min� tulen, Esa, huomenna.
Joko sin� oot silloin kotona?�
Esa ei sit� tiennyt, mutta k�ski tulla, kyll�h�n �mm�t ruokaa antavat.
Lupasi sitten kyydit� viikoksi pastoriin.
�Kenenk� ty�t� t�m� on?� kysyi h�n ��nell�, joka olisi ollut tarpeeksi
panemaan hampaat tavallisten miesten suussa kalisemaan, sek� tarttui
vasemmallakin k�dell� kirvesvarteen. Suupieless� v�reili omituinen
hymyily.
�Niin totta kuin nimeni on Tommi, niin saatana ottaa joka ainoan, joka
liikahtaa hiukankin, ennen kuin saan tiet�� kenenk� t�it� t�m� on?�
Kirves kohosi.
Jos olisi toisilla ollut kirveit� tai vain jotakin muuta asetta k�den
ulottuvilla, niin voi Tommi-parkaa! Mutta h�nen onnekseen ei koko
kamarissa ollut mit��n. Sit� paitsi oli tuon miehen rohkeus ja maine,
vaikka ei h�n ollut kymmeneen vuoteen ollutkaan varsinainen tappelija,
niin suuri, ettei voinut olla v�hint�k��n ep�ilyst� siit�, ettei h�n
panisi uhkaustansa toimeen, vaikka olikin �her�nneit�. Vennu loi synk�n
katseen Karhun Esaan, ik��n kuin vaatien t�t� tunnustamaan. Esa ymm�rsi
tuon. Huulet vapisivat, kun h�n virkkoi r�yhkeytt� tavoittelevalla
��nell�:
�Meinaatko sen maksaa?� Kirves oli yh� kohotettuna ja t�risi kuin olisi
ollut kiinnitettyn� t�ydell� voimalla k�yv�n h�yrykattilan kylkeen.
Vastausta ei tullut v�h��n aikaan.
�No, jos sen...� alkoi jo Karhun Esa. Toiset n�ht�v�sti odottivat, ett�
h�nen pit�isi jotakin sanoa. Tommi jo ymm�rsi, ett� h�nt� pel�ttiin ja
kunnianhimo kiihotti menem��n pitemm�lle. Kun ei vastauksesta tullut
mit��n, iski h�n kirveens� tuoliin, miss� kortit olivat.
�Sinun *t�ytyy* tunnustaa, naapuri, ett� min� olen parempi kuin sin�,
virkahti Vennu nyt huohottaen.
Tommi ei puhu mit��n, makaa vain kuin kuollut, kenties tekee h�n tili�
el�m�st��n, jonka ei luule ulottuvan t�m�n pienen putkan ulkopuolelle.
�Nouse yl�s, naapuri�, virkahti, �n�et sen, ettei mik��n est�isi minua
l�hett�m�st� sinut Paapeliin, jonka hyvin ansaitsisit, kun sill�lailla
(h�n v��nsi raivoisasti p��t�ns� ja puhui hampaittensa v�list�) tulet
meille! Mutta emme riitele siit�, se on nyt sovittu ja sinun *t�ytyy*
tunnustaa, ett� min� olen ensinn�, ja sin� olet sitten vasta.�
�Mutta rohkea sin� olit, se minun t�ytyy tunnustaa�, jatkoi Vennu. �Piru
ollen, kun t�llaisten miesten joukkoon uskallat yksin tulla!�
�Luuletko sin� sitten, ett� min� nyt vapisen?� kysyi Tommi verrattomalla
kylmyydell�.
�Voi Kriste!� kiljahti Vennu, �jos sin� olisit toinen mies, etk�
naapurini!...� H�n hyp�hti yl�s. Kohta hillitsi kuitenkin itsens� ja
kysyi toisilta:
�On se otettu, mutta sit� ei makseta�, vastasi Karhun Esa. Iikan Antti
murahti jotakin samaan suuntaan.
�Mutta sin� maksat sen!� Esa vaaleni, sill� nyrkki oli jo h�nt� kohti
ojettuna. �Mit� se kraappa maksaa?� kysyi Vennu.
�Kolme ruplaa.�
�Onko teill� rahaa?� kysyi h�n toisilta. Iikan Antti ja Ella ottivat
sanaa sanomatta taskunsa ja kukin nakkasi p�yt��n ruplan. Pitemmitt�
mutkitta korjasi Tommi rahat taskuunsa.
�Totta puhut, Vennu�, h�n virkahti varmasti. �Mutta min� olen saanut,
mit� olen kaivannut ja l�hden.� H�n otti nyt vasta hattunsa, joka oli
pudonnut lattiaan.
�Uskostako, vai?�
�Siit�p� juuri.� Kasari huokasi raskaasti ja katsoi melkein rukoilevasti
Vennua silmiin. Nuortenmiesten suut meniv�t ivanauruun, yksi kirosi
��neen, mutta Vennu virkahti:
�J�t� toiseen kertaan, naapuri, en min� nyt tunne olevani kirkon kipe�
enk� Jumalan sanan vaivainen.�
�Nyth�n oli *minun* vuoroni ... min�h�n olin vanhin ja...�, h�n nauroi
kurillisesti. �Min� tahdon kermat...! Ymm�rr�ttek�?� H�n �rjyi silm�t
s�ihkyen ja r�j�ytti suuren nyrkkins� p�yt��n.
�Kaapo!� huudahti Esa vihdoin, kun huomasi taas t�m�n, �saarnaa saarnasi
loppuun!�
Kaapo vavahti. Kuin nuoli nousi h�n tuolille ja alkoi. Toiset ryhtyiv�t
heti nauramaan ja Esa sekaan sotkemaan. T�m� vaikutti, ett� kummallinen,
vaistomainen pelko, joka ensin sai pojan ��nen oudosti v�r�htelem��n,
katosi. Yksin Esaa h�n katseli. H�ness� her�si niin sanomaton innostus
ja halu tehd� tuolle miehelle mieliksi, ett� todella saarnasi kuin
�seitsem�n pappia�.
IV
VALEEN KEINOT
�Sen min� sanon Valee, ett� min� en t�m�n y�n per�st� tahtoisi olla
sinun housuissasi.�
�Noo ... en tied�. Santra itse sanoi, ettei se maksa vaivaa. Ja niin
min�kin uskon; se em�nt� kuuluu olevan tuikea muija.�
�Kyll� siin� sit� on. Mutta totta puhuen, min� viel�kin ep�ilen, mill�
kurilla sin� selvi�t t�st� jupakasta.�
Toinen nauroi.
�Kun nyt vain onnistuisimme�, jatkoi Valee, �sill� jos siell� piiat jo
ehtiv�t luttiinsa, niin ne varmaan kuulevat meid�n vehkeemme. T�ytyy
siis ehti� siksi kuin he ovat viel� tuvassa. Luuletko nyt voivasi
jutuillasi pit�� ne siell� edes puolen tuntia?�
�Koetetaan.�
�Sin�, Jassu, yksin tied�t nyt t�m�n asian. Jos hyvin sattuu, pysyy
Santran olinpaikka salassa muutaman p�iv�n, jollet sin� vain mit��n...�
�Niin, no sit� min�kin. Muuten niin ... kyll� min� sinun vaivasi
palkitsen.�
�Palkitsen�, matki Jassu. �Ne ovat moneen kertaan palkitut, enk� min�
t�h�n sen vuoksi ole ryhtynyt. Mutta oli oikein tuhannen tavalla ilke�t�
n�hd�, kun ne piinasivat ja pakottivat Santraa ottamaan sellaista
nohjaletta kuin Ella, niin...�
�Niin sin� tulit ja sanoit minulle: 'Mene nyt poika v�liin.' Mist�h�n
sin� sen niin arvasit, ett� min�?...�
* * * * *
�Saatte t�st� valkeata�, sanoi toinen renki, joka nyt my�skin nousi
p�yd�st� ja raapaisi tulitikulla valkeata p�ksyist��n.
�En min� niin ylpi�sti ... kyll� min� saan tuluksillanikin... Mulla
onkin sellaiset tulukset, ett�...� Ukko alkoi iske�, huolimatta
valkeasta, jota renki piti h�nen edess��n. �ij� iski pari kertaa ja
taula otti tulen.
�On ne paremmat kuin sulla on, eik� sun ole ollut is�ll�sik��n kunnon
tuluksia�, �risi ukko.
�Polta vain niin kauan kun kest�� ja koetas menn� ottamaan niill�
tuulessa kolloosi valkeata.�
�Kun min� olin viel� nuori�, virkkoi is�nt� p�yd�n takaa, �t�ss� kulki
kerran kestikievarin kyydill� suuri herra. Se oli muistaakseni
pyh�p�iv�, koska me joudimme siell� kevarin pihalla seisoskelemaan. Ja
kun se herra tuli tuvasta, niin se sieppasi tikulla valkean kiesin
aisasta ja sit� vasta pidettiin ihmeen�, kun ei ollut kukaan ik�n� viel�
ennen tulitikkuja n�hnyt. Kestikevarin muorivainaa meinasikin, ett� se
oli joku silm�nk��nt�j�.�
��l� h�pise! Onko tuo Jussi nyt silm�nk��nt�j�, kun se tuossa tulta
raapii?�
�E-ei, kyll�h�n se paranee, kun saa y�ns� nukkua�, vastasi Santra ollen
jo ovenraossa.
�Kyll� viel� siunaakin, kun oma nen� tueksi tulee�, vakuutti em�nt�
nuollen lusikkaansa ja sovittaen sen p�yd�n takana olevaan
lusikkavinkkaan pystyyn, huokasi ja siunasi itse ��neen. Jatkoi sitten:
�Niin kauan kun saa jalkansa murheettomana p�yd�n alle pist��, ei
ollenkaan ajatella mist� se tulee.�
�Niin ja rengill� pit�isi olla aina ty�t�, jos ei muuta niin sy�d�,
sy�m�st� p��sty� siunata ja siunaamasta p��sty� kintaitansa hieroa�,
sanoi joukkoon Sakarin Jassu, suu kurillisessa naurussa. H�n oli istunut
p�yt�penkille selin p�yt��n, nostanut polvelle toisen jalkansa, jonka
polven ymp�rill� k�det olivat mukavasti ristiss�. Lakki oli sys�ttyn�
juonikkaasti takaraivolle ja nauravilla silmill��n n�kyi mies katsovan
kaikkialle yhtaikaa, sill� p�� py�ri kuin palok�rjen.
�Siin�p� tuo olis, jos nuo viitsisiv�t edes kintaansa hieroa�, virkahti
em�nt�, �mutta kun sy�dyksi saadaan, niin oitis makaamaan.�
�Ne eiv�t tee yht��n mit��n muuta kuin surkuttelevat renkej� ja sanovat:
voi orjaparkoja! Sitten ne ryypp��v�t ryypyn potusta n�in ... ja antavat
is�nn�llekin. Ottakaa ryyppy, herastuomari.�
�Mit� sin� nyt mulle ryyppy�...�
�Kiitos suuri!�
�Jos min� nyt oikein sanoisin, mist� min� tulen, niin sit� ei uskoisi
t��ll� kenties muut kuin mun saappaani.�
Herastuomari nousi.
Tyt�t pid�ttyiv�t.
�Jos en min� tied�, niin kuka sitten, min�h�n kierr�n niin kuin kuuluisa
virkaveli Jerusalemin suutari ja... Tuota, olettekos te kuulleet
puhuttavan siit� kamalasta ��nest�, joka on kuultu monena y�n�
kirkosta?�
�Niin se pani.�
�Sill� aikaa eiv�t valittaneet, kun pastori oli kirkkomaassa, mutta kun
p��si kotiin, niin j�lleen alkoi kamala ��ni kuulua. Se pani ihan n�in:
uooi uooi uooi!�
�Kun se siis yhten� iltana pani aii ... taikka se nyt on se sama, niin
se pani, niin min� p��tin menn� katsomaan sinne.�
�Sin�?�
�Min� juuri.�
�Mutta sin� vasta olet, joka paikkaan sinun pit��... No menitk� sin�?�
kyseli em�nt�.
�Mit� kamalasti? Niin se oli. Mutta ei sielt� mit��n kuulunut, ��ni tuli
vallan toiselta puolen kirkkoa. No sitten min� ajattelin, ett� mahtaa se
olla se pelimanni Alahukka-vainaa, joka siell� nyt ehk� ��nt�ns�
koettelee ja karjuu, kun viulun sai avissoonissa t�m�, t�m� Turakan
Hermanni.�
�Voi sinua!�
�Kirkosta?�
�Hy-i!�
�Hy-y-yy!�
�Huu-uu!�
Kun h�n nyt sytytti piippuaan, ei kukaan sanonut mit��n, naiset vain
heikosti valittelivat.
�Se oli kirkkov��rtin kissa, jonka jalka oli siell� tarttunut kiven
rakoon, niin ettei ollut sit� omin voimin irti saanut. Min� vein kissan
kotiinsa ja kyl�n is�nn�t kokosivat mulle kannun viinaa, kun olin kyl�n
pelastanut sellaisesta kauhusta.�
Kun is�nt� meni porstuan ovia lukitsemaan, piti em�nn�n n�ytt�� p�re
valkealla: on niin hiton ilke�t�, kun pime�ss� sattuu kuulemaan outoja
��ni�.
KOLINOITA
�Mutta ... mutta ... mik�h�n J--sen nimess� nyt on ta-pah-tu-nut?� huusi
em�nt� aamulla, kun tuli jo kolmatta kertaa Santraa her�tt�m�st� ja nyt
oli vihdoin mennyt luttiin, jossa oli l�yt�nyt Ellan kihlat hujanhajan
arkulle heitettyin� eik� tytt�� ensink��n.
�Noo ... saamari, sep� nyt kamalaa on, kun ei saata sanoa, kun siin�
vain ruikuttaa�, tuskastui herastuomari sanomaan haikaillen ja py�rien
sinne t�nne.
�Mit�?�
�Mit�?�
�Taikka�, kurotti ��nens� muuan eukko hyvin tolkussaan, �sen ovat pojat
vieneet!�
�Onhan se niinkin.�
Jaa'a, sep� olikin pyk�l�: ei kukaan tiennyt. Vasta kun yksi tuli
syrjemm�lt� ja sai kuulla, mist� oli kysymys, kertoi:
�No on se ollut!�
�Mist� tied�t?�
Kyll� h�n sen sanoi tiet�v�ns�, ett� ainakin pari kolme kertaa oli
ollut, mutta ei huolinut sanoa enemp�� muka.
�Nouse, nouse.�
�Noo�, sanoi Jassu, kun oli aikansa kummastellut, �sill� lailla niit�
komeita kuljetellaan.� H�n arveli tyt�n varkaaksi Karhun Esaa.
Herastuomari jo johtui kyselem��n Esan talon asumisiakin, kuinka ne
menev�t, kun ne niinkin hurjastelee? Mutta Jassu kiitti Esaa mieheksi
aina pilviin asti. Sitten l�hti ja sanoi menev�ns� ty�h�n toiselle
puolelle jokea.
* * * * *
Niin huusivat he kaikin t�ytt� kurkkua, Esa, Ella, Vennu ja Siukku, kun
huimaa nelist� ajaen Vennun silkkimustalla ajoivat J�rvel�n pihaan.
Iikan Antti n�kyi joukosta pois j��neen. Siihen j�ttiv�t he vaahtoisan
hevosen kiinnipanemattomana seisomaan ja riensiv�t tupaan meluten ja
r�yh�ten.
�No ... no ... �l�h�n nyt ... kaa... Olehan ihmisten lailla, min� olen
jo vanha mies, en min� jaksa ... ka, no ... mutta ... sin�p� nyt olet
vasta...�
�Meneh�n sin� edes auttamaan tuota �ij��, pyysi em�nt�, �kun tuolla
lailla vanhan ihmisen r��kk��.�
�H��!� karjui Vennu, �mit�? Sin�k� sen!...� Ella sai korvapuustin, joka
lenn�tti h�net nurin. Vennu rupesi aivan hullun tavoin hyppim��n. Em�nt�
ja is�nt� p��siv�t karkaamaan pois tuvasta. Karhun Esa tempaisi
ensimm�isen� puukon.
�Voivottele nyt siin�...! Mit� se sill� paranee, mit� jo. Jos min�
olisin mies, niin ei tuollaista saataisi tehd�, h�n tuiski.
�Mutta...�
�Ette tied�?�
�En min� tied� ... kuka ne nuoret tiet�� miss� kulloinkin ovat. Etk�h�n
sin�kin mene nyt makaamaan, kun olet noin v�syneen�?� Em�nt� n�ytti jo
kuin pulasta p��sseelt� ja puhui muuten kovin yst�v�llisesti. H�n ei
ollut viel� ollenkaan ruvennut ajattelemaan, ettei Ellan ja Santran
naimiskaupasta mit��n tulisi. Siit� syyst� h�n tahtoi hyvitell� Ellaa,
eik� edes ajatellut nuhdella �skeisest�. Kun Ella muljotellen toisinaan
katsoi h�nen silmiins� ja n�ytti olevan ymm�ll� mit� t�ss� olisi
teht�v�, kun ei Santraakaan l�ydetty, tarttui em�nt� vihdoin t�m�n
k�sivarteen �idillisell� hellyydell� ja virkahti uudestaan:
Ella nousi.
�Ja ett�k� Santra olisi karannut sit� varten, ett�?...� Ella ei voinut
jatkaa pitemm�lle, mutta ymm�rsih�n em�nt� liiankin hyvin kysymyksen.
Hammasta kiraten l�hti Ella tuvan kautta ulos. H�n melkein juoksi
luttiin. Ovi oli lukossa, mutta sen h�n potki auki, n�ht�v�sti
jonkinlaisessa toivossa tavata Santra. Siell� j�i seisomaan
keskilattialle, kuin toivossaan pettynyt ainakin ja silm��n tuli heti
kihlat, suuret silkkihuivit, jotka viel� olivat arkulle heitettyin�.
H�nelt� p��si kamala nauru, kun astui likemm�ksi ja tempasi huivit
k�teens�. Samassa putosi huivien sis�st� lattiaan k��r�. Vikkel�sti
tempasi h�n sen yl�s ja siin� olivat h�nen Santralle antamat sormukset,
kaksi kultaista ja kaksi hopeaista.
�No voi sun!...� Nyt h�n vasta oikein ymm�rsi, alkoi t�ydellisesti
k�sitt��, ett� t�ss� oli vasikannahat... Ja h�n, joka oli jo puolen
pit�j�� naittajaisiin kutsunut!
Nyt p��si Ellan kieli valloilleen. H�n vannoi taivaan ja maan kautta
hakevansa yl�s �sen ihmisen�, ja kehui, ett� joka luulee olevansa
parempi kuin h�n, niin sille h�n n�ytt��... H�n ei sanonut olevansa
kerjuulla, vaikka kulkeella, ja ihmetteli, ett� mik� tuhat h�nt� oli
johdattanutkin t�llaiseen n�lk�pes��n? Sitten h�n taas hyp�hti,
kiljahti, sivui tuolin ja l�i sen s�p�leiksi takkakiveen, jonka tehty��n
l�hti ulos haukkuen vaikeasti sulavia sanoja is�nt�v�elle, joka mykk�n�
kauhusta katseli raivostunutta miest�. Kun n�kiv�t Ellan menev�n
maantiellep�in, henk�siv�t helpotuksesta.
VI
�IDIT
T��ll� se oli Laitalan talokin. Valee oli jo is�nt�, is�ns� kun oli pari
vuotta sitten kuollut. Leski oli heti j�tt�nyt talon pojan haltuun.
Valee oli suuri, roteva mies. Kyl�l�iset pitiv�t h�nest� hyvin paljon.
Sill� liek� se ollut her�nneen is�n ankaran kurituksen tulos, vaiko
luontainen taipumus, h�ness� jo alle kahdenkymmenen n�htiin vakavia
taipumuksia. Eik� h�n juuri juopotellut eik� kulkenut tappeluissa. Mutta
silti oli h�n kuitenkin nuorten mukana ja n�ytti joskus kuin vahingossa,
ett� h�nell� on luontoakin, kun siksi tulee, ja voimia sitten! Totta
tosiaankin, sellaisella verev�ll�, karskilla pojalla niit� saattoi olla
oikein hirve�sti! Niin ainakin toiset ensin kuvittelivat ja sitten jo
rupesivat uskomaan, pit�m��n sit� ihan varmana ja kehuskelemaan Valeeta
takana p�in. Kun h�n ei n�ytt�nyt ollenkaan ylpeilev�n voimistaan ja
luonnostaan, rupesivat toverit kunnioittamaan h�nt�, oikein tiet�m�tt�
itsek��n mist� se johtui.
Kyl�ss� asui my�skin Valeen set�, M�kilahden Matti, kirpe� mies. Asui
taloansa kunnollisesti ja tuli hyvin toimeen. Set� oli suuri
leikinlaskija, k�vi melkein joka p�iv� Laitalassa ja kehuskeli Valeelle
v�liin yht� ja v�liin toista tytt��, ja neuvoi t�t� jo naimaan menem��n.
Siit� sit� leikki� kesti, jopa set� usein hy�kk�si �idinkin kimppuun ja
uhkasi laittaa t�lle sulhasia, ellei Valee kiiruhtaisi, ja sanoi ettei
h�n jaksa i�nkaiken h�it� odottaa. Koko v�ki toisinaan nauroi yhten�
helin�n�. Silloin oli set� riemussaan, kun sai kaikki nauramaan.
Iloinen, viaton nauru oli h�nelle el�m�nehto. Muuten h�n kyll� olisi
pit�nyt her�nneist�, mutta ei jaksanut suvaita �niin iankaikkisen
muikeita naamoja�. Mutta itsest��n oli h�n arka. Jos v�h�nkin joku
kosketti, sanoi sopimattoman sanan tai koetti maksuksi vanhoista
asettaa iloisen naurun alaiseksi, niin jo suuttui. Jos uskalsi sitten
viel� jatkaa, rupesi Matti selk��n tarjoamaan. Se ei ollut en�� joka
miehelle leikin asia. H�nest� kuitenkin pidettiin, kaivattiin aina
miesjoukoissa, sill� silloin oli juttua kyll�lt�, saatiin nauraakin ja
unohtaa el�m�nhuolia. Matti kulki pit�j�n kokouksissa, tunsi hiukan
lakia, toimiskeli joskus pit�j�n asioissa ja oli tuttava kirkkoherran
kanssa. Kun siis iltaisin ja sunnuntaisin ker�ydyttiin miehiss�
juttuamaan kyl�n raitille, Matti se oli, joka siell� puhetta johti. Joko
se tuli siit�, ett� h�n kertoi toisinaan asioita, joita eiv�t muut
tiet�neet, taikka ett� h�n juttusi laveammalta kuin oikein itsek��n
tiesi, -- valehtelijana ne toiset tahtoivat h�nt� pit��. Mutta eiv�t ne
silti h�nt� ensink��n halveksineet, arvelivat vain, ett� mit� sen puheen
hyvyydest�, kun sit� vain piisaa.
* * * * *
Hullun yritys se oli tuo yritys h�nen mielest��n alusta loppuun. Jos ei
herastuomari olisi suosiolla, niin riidallakohan se nyt ainakaan
suostuisi! Hui hai! H�n odotti miesjoukon tulevan mill� hetkell� hyv�ns�
hakemaan tuota... Ihmeellinen tyt�rp� se kanssa on, kun tuollalailla
l�htee...
V�hitellen alkoi kypsy� ajatus, ett� h�n katsoo sopivan tilan ja karkaa,
menee sisarensa luo ... j�� sinne pitk�ksi ajaksi ja antaa palttua
kaikille.
Tytt� oli oikein innoissaan tuota ajatellessa, kun Valee tuli sis��n.
Santra hiukan s�ps�hti, sill� nyt tuntui, kuin Valeekin olisi *vartija*.
Kun Valee sanoi jotakin, rupesi Santra itkem��n.
Valeen teki mieli kysy�, joko Santra katuu. Mutta yht'�kki� h�n
pel�styi: jos Santra sanoisi katuvansa? Sit� ei h�n tahtoisi kuulla. H�n
est�isi mill� keinoin tahansa, ettei Santra saisi sit� sanoa. Koetti yh�
uskotella itse��n, ettei Santra itkenyt *sit�*. Mutta siit� huolimatta
n�ytti se kuitenkin yh� mahdollisemmalta. Syd�mess��n itse oudosti
vapisten koetti h�n keksi� mit� mahdottomimpia huvituskeinoja, v�ltt�en
ottaa ensink��n puheeksi p��asiaa.
Santra kyll� lakkasi itkem�st�, mutta oli muuten hyvin omituinen ...
ehk� hiukan salaper�inen ja j�ykk�. Siit� Santra hiukan virkistyi, kun
Valee rupesi kyselem��n, jokohan pian tulee totta Karhun Esan ja
Rekipellon Sannan kaupoista? Sit� ei Santra tiennyt. Mutta nyt oli
kuitenkin p��sty juttuun, joka ei heit� kumpaakaan koskenut ja
livahdettiin siten ik��n kuin ulos nykyisest� piiritystilasta.
Silloin tuli Valeen �iti sis��n. Santra oikein s�ps�hti ja Valee
katseli tuikeasti: kun �idin nyt siin� pit�� juosta, ajatteli, vaikka
t�m� vasta kolmatta kertaa huoneessa k�vi. Nyt oli juuri oltu
p��sem�isill��n hupaiseen juttuun, niin tuleepas! Valee aikoi jo kysy�,
ett� mit� se �iti nyt t��ll�? -- kun muori samassa loi pitk�n, syv�n
katseen heihin kumpaiseenkin, laski tuomansa juomatuopin p�yd�lle ja
l�hti samaa p��t� ulos. Valeeseen teki tuo niin tuskallisen vaikutuksen
Santran puolesta, ett� oli menem�isill��n �itins� per��n, antaaksensa
t�lle nuhdesaarnan. Mutta silloin tuli muori uudestaan, meni heihin
katsomatta suoraan kaapin luo, joka seisoi toisessa loukossa, ja rupesi
siell� jotakin askartelemaan.
Kun muori oli hetkisen kaapilla kopaillut, k��nn�hti h�n ja n�ki Santran
tuijottavan ikkunapielest� ulos ja Valeen neuvotonna v��ntelev�n
piipunvartta. �kki�, ilman ett� toiset sit� v�h��k��n osasivat odottaa,
h�n virkahti:
Muori ymm�rsi pian, ett� t�ss� oli *lapsi*, joka oli ryhtynyt
ajattelemattomasti huimaan tekoon; h�n ymm�rsi, ettei t�m� t�ss�
ollutkaan noita varsinaisia maailman tytt�j�, jotka puolen ik��ns�
kihloja vaihtelevat, jotka eiv�t osaakaan rakastaa, vaan huvikseen
vaihtelevat sulhasia ja n�it� henkiin veriin asti tappeluttavat. Lapsi.
Oikein oikea lapsi, jonka el�m� oli aiottu i�ksi uskoa sellaisen miehen
k�siin, jota ajatellessakin tuossa nyt vapisi. Lapsi, joka oli kovin
kiintynyt tuohon h�nen poikaansa, h�nen silm�ter��ns�, h�nen
vanhuudenturvaansa, h�nen ainoaan poikaansa, jonka vertaista, h�nen
mielest��n, ei ollut, ei mailla ei miss��n, -- vaikka ei Jumala
ollutkaan viel� h�nt� ohjiinsa ottanut eik� her�tt�nyt.
�Ja niin miellytt�v�, oli v�h�ll� p��st� jatkoksi. Muorin hyv� syd�n
valloitti lopultakin kaikki ennakkoluulot, �idilliset tunteet olivat
voimakkaammat ja paremmin kotiutuneet siell�. Lapsiraukkaa on sill�
lailla piinattu. Eih�n tuo ole viel� edes mik��n ihminenk��n, tuskin
tiet�� viel� erottaa, mik� on oikea ja mik� on vasen k�si. Ja tuosta
poikakultasestako tuo niin kovin pit��, ett� oikein karkuun...? Muoria
yht�kki� tahtoi naurattaa, mutta oikeastaan siit� tulikin itkua.
�Mit� asiaa t��ll� nyt sitten on? �itisi kun k�vi t�nne h�t�hyp�k�ll�
k�skem�ss� ja sanoi sulia asiaa olevan.� Kurillinen piirre v�reili
suusopissa ja Valee joutui h�mille.
�Ei sanonut. Arveli vain, kun kysyin, ett� on se Valee jo siksi iso,
ett� taitaa itsekin puhua. Mutta mik� ihminen t�m� on, joka t��ll�
istuu?� Matti astui l�hemm�ksi Santraa, joka paeten kyyristyi yh�
l�hemm�ksi sein��. Valeeta nauratti.
�No noh.� Set� rupesi nauramaan. �Taitaa t�m� olla em�nn�n alku.
Tulepahan nyt n�yttelem��n itse�si. Vasikka naamaansa h�pee.� H�n veti
tyt�n keskilattialle. Santra oli h�diss��n, punasteli ja peitteli
kasvojaan. Valee nauroi ja set� nauroi.
�No ei, min� luulin, ett� se on nuoripari, mutta nyt en usko, ett� ne
tuntevatkaan toisiaan.�
�En se-ollen!�
�Menk��t itse! Oliskin pyyt�nyt minua silloin, kun t�m�, h�n viittasi
Santraan, �kun t�m� oli kotona, niin silloin se olisi tapahtunut ja
olisi pidettykin siell� aika harjalliset. Perhana, kun olitte hulluja!�
�No, jos ei set� tahdo tulla minun mukaani, niin saan min� muitakin.�
�Ota sitten!�
�Kyll� niit� aina niin monta tulee, ettei t�ss� h�t�� tule.�
�No, tuota, annas ryyppy�, virkkoi Matti, joka n�kyi jotakin p��tt�neen.
Valee haki pullonsa ja kaatoi. Set� sanoi viinan olevan
pohjaanpalanutta.
�Min� nyt tuumin, jos l�hdet��n, niin l�hdet��n t�n� iltana�, sanoi set�
vihdoin, �kukapa sinne sent��n likeisempi.�
M�kilahden Matti l�hti kotiin, luvaten tulla pian takaisin. Set� n�ytti
menness��n niin �lupaavalta�, ett� kaikki j�iv�t toivoon, ett� t�m� asia
p��ttyy viel� hyvinkin.
�Ei, ei�, h�n sanoi ja veti Santran poikain k�sist� vakavasti p��t��n
pudistaen. Vasta nyt nuoret huomasivat, ett� pit��h�n t�ss� v�h�n
julkisuutta kartella. Toiset l�htiv�t v�h�ksi aikaa, luvaten olla
Santrasta viel� hiiskumatta. Mutta Santra ja Valee j�iv�t ikkunasta
kurkistelemaan, miten siell� py�r� lensi humisten ja pilvi� piirrellen,
kavut kaatuilivat ja pojat el�m�iden juoksivat, miten tyt�t katrillissa
rallattivat ja riehuivat, ett� pellavankeltaiset patukat tuulessa
hulmusivat. Santra ei en�� uutta pakoa ajatellut. Uteliaana h�n katseli
mets�kyl�l�isten iloista el�m�� ja tunnusteli ihmisi�. Valee oli k�rk�s
neuvomaan tuntemisessa. Siin� vallan keve�ss� keskustelussa kului ilta
siksi, ett� rupesi h�m�rt�m��n. Nuoriso alkoi heitt�� leikit ja hajota
pois. Viimeisin� n�kiv�t Matti-sed�n ja M�kilahden Iisakin ajavan tiet�
pit�j�lle p�in, istuen punaisissa, puuvieterisiss� kieseiss�. Iisakin
hattu oli painettu syv�lle p��h�n, mutta Matti-sed�n leve�per�inen lakki
oli enemm�n takaraivolla. Joku pojista tuli sis��n ja kertoi toisten
menneen noutamaan tervapamppujaan ja pannunvarsiaan. Santran syd�nalaa
kouraisi omituisesti: Vaikka ei h�n sit� juuri ajatellut, huomasi
kuitenkin, ik��n kuin vaistomaisesti, ett� n�m� ihmiset antausivat
vaaraan h�nen t�htens�. Yht�kki� tunsi kovasti kaipaavansa noita
rallattavia tytt�j�, py�r�nly�ji� ja koko �skeist� el�m�� siell� tiell�.
Niiden sijaan nyt vain pelottava y� yll�tti.
* * * * *
�Min� juuri sit� samaa ajattelin, kun n�in teid�n tulevan, ett� siso,
nyt on puhemiehet paikalla!�
VII
HER�NNEIT�
Mutta heti kun luovutus oli tehty, kun ruvettiin tutkimaan niit� etuja,
joita saarnamies tarjosi konkurssin tekij�ille, silloin her�si rajaton
innostus heiss�: pelkk�� voittoahan se tuottikin koko luovutus!
Sanomaton ilo t�ytti heid�n syd�mens�. Entinen el�m�, jota nyt
katselivat kirkastetuin silmin, n�ytt�ytyi niin hirvitt�v�ss� valossa,
ett� monetkaan eiv�t voineet uskoa Kristuksen veren ulottuvan kaiken
tuon lian pois pesemiseen. Ja kun heill� siit� oli ep�ilyst�, asettivat
he ik��n kuin vaistomaisesti el�m�nvanhurskauden jyrk�n vaatimuksen
autuaaksi tulemisen ehdoksi Kristuksen ansion rinnalla. Muutamain
vaatimukset t�ss� kehittyiv�t melkein puritaaniseen mittaan.
Kuten �sken sanottiin, l�heni Mikkeli. Jo parin viikon ajat oli taasen
kovasti melskattu, juopuneita ja ajajia oli ollut liikkeell� yhteen
jaksoon ja kaikenlaisia pienempi� kolttosia oli tehty. Suurta huomiota
olivat her�tt�neet tapaukset J�rvel�ss�. Karhun Esa ja Ella kuuluivat
k�yneen naapuripit�jiss�kin Santran j�lki� etsim�ss�. Saatiin sitten
tiet�� Santran olinpaikka. Kovin kire� oli pit�j�l�isten ja
korvenloukkolaisten v�li jo ennest��n. Jokainen ymm�rsi, ett� tuo oli
tapaus, jota eiv�t pit�j�n pojat saattaisi j�tt�� mitenk��n kostamatta.
Mikkeli�, jonka kohdalle vallattomat hurjuudet itsest��n kuuluivat,
odotettiin todellisella levottomuudella, sill� huhuja ja uhkauksia alkoi
liikkua.
�T�ytyi laittaa�, vastasi Tommi, �sill� alkoi el�m� sen j�lkeen, kun
k�vin niilt� lurjuksilta lampaan hintaa vaatimassa, tulemaan niin
vaaranalaiseksi, ettei t�ss� �isin ajoin tied� ollenkaan olla
hengest�ns� varma. Olet kai kuullut, ett� Karhun Esa on jo kahdesti
yritt�nyt t�nne?�
�Kyll� sen olen kuullut.�
�No samanlaiseen, sill� vahteja minunkin t�ytyy aina �isin pit��, t�m�
suutari ja naapurin Hermanni, ne t��ll� tapaavat �isin olla. Ilman heit�
jumalaties', miten t�ss� olisi k�ynyt, kun Karhun Esa k�vi tois'y�n� ja
kolme muuta hyv��.�
�Niin H�n sanoo, mutta...� Jannen teki mieli sanoa, ettei Vapahtaja
sill� ollut luultavasti tarkoittanut sellaisia oloja kuin t�ss� kunnassa
nyky��n on, mutta h�n j�tti sen arkatuntoisuudesta sanomatta. Sill� h�n
ei oikeastaan ollut varsinaisesti k�rttil�inen, vaikka seurustelikin
paljon heid�n kanssaan. Seurusteluun oli kenties suurimpana syyn� n�iden
kanssa yhteiset toimet kukistaa hurjailijain vallattomuutta.
�Mutta kun meille on annettu Jumalan sanan valo, niin eik� meid�n pid�
sit� ymp�rillemme levitt��?�
�Se on totta�, my�nsi Hautalan Janne, �siin� mekin olemme t�h�n saakka
menetelleet liian laimeasti, ettemme ole haastaneet heit� useammin
oikeuteen ja antaneet kruunun kouran oikaista sen sijaan, ett� itse
olemme oikaisemaan ryhtyneet. Mutta kenties on se tullut siit�, ett�
olemme liiaksi luottaneet omiin voimiimme.�
�Siin�p� se on. Saapa n�hd�, mit� ihmeit� nyt taas Mikkelin aikana
tapahtuu.�
�Jos me tahdomme j�rjestyst� pit��, ei meit� auta muu kuin Jumala ja oma
nyrkkimme!� virkkoi h�n puristaen isoja nyrkkej��n. �Me emme ole miehi�,
ei mit��n, jos me annamme tuon villityn lauman niskoillemme tulla.
Meid�n t�ytyy ruveta viel� kovemmiksi, eik� hellitt�� yht��n. Niiden
t�ytyy ruveta pelk��m��n! Jos nyt rupeamme alistumaan, niin pian sit�
sitten t�ss� jokaisen nahka saadaan kuivamaan ripustaa, poltetaan talot
ja tavarat ja meist� tulee keppikerj�l�isi�.�
�Sen h�n kyll� saattaa tehd�, arveli Tommi, �sill� Karhun Esan
johtamana ovat niiden ajot taas tulleet kahta raivommiksi.�
�Niin, mutta sit� meid�n t�ytyy menn� vaatimaan, sill� muuten ei h�n
mit��n v�lit�, kun vain saa olla rauhassa.�
�Min� olen v�h�n oudonlaisella asialla�, alkoi Matti, �min� olen tullut
hakemaan apuvoimia t��lt�, sill� meid�n kyl��n, luulemma, aiotaan
Mikkeli-y�n� tehd� oikein rosvoretki ja uhkauksia k�y, ett� kaikista
miehist� tehd��n kaarneen tuokaa.�
Ei, sit� ei oltu kuultu. Siksip� Matti kertoi, ett� Ella, Karhun Esa ja
viisi muuta olivat viime y�n� murtautuneet v�kivalloin Laitalaan,
aikeessa vied� Santra, joka viel�kin on Laitalassa. Porstuan oven olivat
jo ehtineet panna sis��n, mutta silloin olikin ehditty tuvasta vastaan,
siell� kun miesjoukko oli Valeen kanssa varalta, kun ep�iltiin ja
pel�ttiin jotakin t�llaista rynn�kk��. Noo, pitemm�lle eiv�t p��sseet,
vaan l�htiv�t k�p�l�m�keen kuuman ottelun per�st�. Kuuluvat ne saaneen
vammoja, miekkoset, koska Ellan ja Koipi-Siukun kehutaan olevan haavain
parannuksilla. Olivat hekin saaneet haavoja, mutta eiv�t vaarallisia.
�Vai niin, soo'o, noo... Kuinka se Valeekin sellaisiin ryhtyy, eik�s h�n
ole siivo mies? Salaako se vei sen J�rvel�n tytt�ren?� kyseltiin.
�Niin, mutta niin kuin sanottu, t�ytyy opettaa niit�!� huudahti Hautalan
Janne.
�Kyll� Karhun Esankin nyt ovat pian tutkaimet piossa. Saviojan Ville on
jo pannut saatavansa kuvern��riin.�
�No on se nyt pannut. Totta se jo alkaa n�hd�, ett� koko Karhu pian
menee tyhj�katoon.�
�Varmaan.�
VIII
HERRA NIMISMIES
�Tuo viet�v�, joka t��ll� minun vaivoinani noita aina pit�� kaiket
p�iv�t ja odotuttaa, muutama...� Nyt menee h�n jo toisen kerran
kurkistelemaan avaimenrei�st� herransa kamariin.
�Juo vain kuin sika�, tulee siit� paneskellen, �ett� kummapa on, jos ei
tuo virkakultanen mene ennen pitk��. -- H��h? Ett� eik�k� jo saa menn�?
Menk�� jos tahdotte, omalla edesvastuullanne, en suinkaan min� ole t�ss�
mik��n oven lukko.�
�Nytk� hiljan?�
�-- sys, kun kiljuvat t��ll� kuin el�imet! Mik�h�n kuivattu tuokin
luulee olevansa, on kuin kirkonmaasta karannut...� puheli Marketa.
�Tied�ttek� varkaita?�
�H�h?�
�Rapaako? Eih�n nyt ole, juuri, rapaa, ett�... Mulla olisi, kuulkaa
matammi, asiaa vallesmannille, onko se kotona?�
�On se, mutta kuuluu makaavan!� huusi Hautalan Janne korvaan, ett�
jyr�hti. Vanha Margareeta poukahti pel�styneen� rei�lt� tuon ��nen
kuultuaan ja loi h�mm�styneen katseen Janneen. Samassa kuului sis�lt�
jonkinlainen rojaus, ik��n kuin mies tasajalassa olisi hyp�nnyt
lattialla.
�Vai makaa!� kertasi Ville ihmeiss��n, �soo, vai viel�... Noo, ottaapa
hyv�n levon�, nauroi.
Herra Lindblom oli varsin hauskan n�k�inen mies, mittaa vanhan laskun
mukaan saappaineen 62 tuumaa. Mutta paksuus! Kyll�p� n�ki, ettei h�nen
lempens� ollut hairahtunut syrj�lle omasta persoonasta. P��ss� oli kaksi
ulosp�in tunkeutunutta silm��, jotka tulkitsivat h�nen sis�isi�
ajatuksiaan niin selv�sti, ett� heti ensi silm�yksell� voi aavistaa
h�nen alkavan puhella jotakin seuraavaan tapaan:
�Meill� olisi asiaa vallesmannille�, ��nsi Janne, joka luuli, ett� siit�
on kysymys.
Tommi kiiruhti vet�m��n ja n�ki miten surkeasti Ville-ukko, joka nyt oli
p��ssyt Margareetan kynsist�, siell� katseli ep�tiedossa, tullako sis��n
vai j��d�k� keitti��n. Keitti��n h�n kuitenkin j�i ja Tommi veti oven
kiinni. He saivat kappaleen aikaa seisoa paikoillaan, ennen kuin
nimismies n�ki hyv�ksi tehd� puoli k��nn�ksen heihin p�in, jolloin
kys�isi:
�Mites te tahto?�
Kysymys kuulosti silt�, kuin olisi h�n puhutellut joitakin armon anojia.
�Niin tuota, me tulimme sit� varten, ett� kun nyt taas tulee Mikkeli,
niin ajattelimme, ett� pit�isi asettaa eli m��r�t� kaikki pit�j�n
is�nt�miehet vahtiin, etteiv�t ne saisi niin kovin r��k�t� hevosia ja
ajaa niill�, sill�...�
�Joo.�
�Noo -- ja!�
�E-ihen te-eme nyt semmosta! Vai neen! Eik� sine muistutta minull
virkavelvollisuuta, sine? ��h!� H�n k��nsi taas selk�ns� tavattomassa
raivossa astuen peremm�lle.
�Sinu tunte!�
�Piru ... minu pites tes kaikki tunne...! Houtala, niink� sano? Onkkus
sen torppa vai talo?�
�Se on talo!�
�Yl�s p�rkele!�
��l� huuda...! mies kun mies. Mit� sanoisit, jos m� nyt kerrankin
pehmitt�isin tuolla selk�s, niin ett�, jutteli Janne melkein
rauhallisen tyynen�, toisella k�dell��n pidellen nimismiest� rinnuksista
ja toisella kohottaen pamppua. Apua ei kuulunut, vaikka nimismies useat
kerrat huusi Marketaa ja k�ski menn� kutsumaan korpraalia. Luultavasti
h�n jo itsekin lopuksi heitti toivon avun saamisesta, taikka ainakin
toivoi saavansa kunniallisen aselevon siksi kuin apua saapuu, koska h�n
hirve�sti hikoillen istahti takanaan olevalle tuolille ja vakisten
uhittelevaksi ponnistetulla ��nell� virkkoi:
�En min� *sit�* pelk��k��n�, toinen selitti, �mutta sun pit�� ottaa
minun asiani huomioosi. Min� olen sit� varten tullut ja min� olen
sellainen mies, etten min� l�hde pois, ennen kuin saan asiani kuntoon.�
Janne laski herrasta irti ja meni uudestaan sohvalle istumaan pit�en
pampun k�dess��n.
�Jaa-soo!... mhm!�
�Eei! Kylle sine sanoi, mutta sine puhu niin sekava. Noo mine on teydest
sama mieli...! Saameri, kun tes turhast nosta riita, puhuis v�h�n
selvempi, kun mine ei takto ymmerte soomi. Noo, jahas, sine meinata et
jok'ikist� talokas Mikkelin vahriks?�
�Niin.�
�Asiaa?�
�H�h?�
�Asiaa!�
�Niin, niin asiaa on. N�hk��s kun varastivat, h�jyt, varastivat kaksi
lammasta yht'aikaa...�
�Kutka?�
�H�h! Mulla on, herra vallesmanni, niin kovin raskas kuulo, ett� jos
sanoisitte v�h�n kovempaa. -- H�h? kukako varastanut? Noo, niit� oli
j�rjett�m�n suuri joukko ja tuo Karhun Esa vaivainen, joka aina on joka
paikassa, kyll� se on ollut niin kuin etumiehen�. Ja sitten, jos
olisivatkin ottaneet huonoimpia, mutta joko n�m�, joko jo! Parasten
niskaan vain... Ja sitten, ajatelkaas julkeita...�
�H�h? tosiko? No niin tosi, ett� vaikka mun tuomiolle pit�isi t�st�
paikasta, niin ihan tosi on! Mit� min� nyt valheitten kanssa, jopa se
nyt olisikin.�
�Kun piinaa ja kiusaa ihmisi� niin kuin olisi pahanhengen niellyt. Tuo
�ij�parkakin sellaisesta matkasta on tullut ja ulos vain heitt�� kuin
kissan... Ja nuo ihmisparat, jotka vain k�rsiv�t. Tuo �skeinen isonen�
lie taas antanut sille selk��n. -- No, kuulettekos te?�
�Se on nyt taas niin pahalla tuulella, ett� teid�n on parasta menn�
kotiin ja tulla uudestaan. Ottakaa sitten t�ysikuuloisia miehi�
mukaanne. Kuuletteko te?�
�Kyll� min�.�
�Ei, mutta nuo toiset h�net suututtivat, eik� h�n saa niin pian
luontoansa takaisin.�
�Niin, niin, soo'o. Pirukohan nekin siihen juuri toi, nuo k�rttil�iset?
H�h? Niin, niin todella, mist� te sit� tied�tte. Voi vaivaista. Mutta
ettek� te, matami, menisi puhumaan sille, tulisi minua auttamaan?
Katsokaas, asia on t�llainen, min� sen nyt oikein kerron teille.� Ja h�n
kertoi taas koko jutun. Mutta ei saanut apumiest� Margareetasta, muuta
kuin kehoituksen tulla t�ysikuuloisten miesten kanssa asiaansa ajamaan.
Muorikin vihdoin pakeni Villen k�sist�, joten h�n meni hevosensa luo ja
ennen l�ht��ns� paneskeli siin� korvan taustaansa raapien:
IX
Karhun Esa oli kuin luotu ik�isi�ns� johtamaan aikansa nuorten miesten
urheiluyrityksiss�. Kasvatuksenkin oli saanut tarkoitukseen hyvin
sopivan.
Esan �idin is� oli ollut kelpo asukas ja oivallinen el�j� Karhun
talossa. Vaimo oli kuollut aikaisin ja tyt�r sai kasvaa omin valloin,
is�ll� kun oli kyllin tekemist� talouden hoidossa. Vapaudessaan rupesi
tyt�r hurjastelemaan ja lankesi. Sen johdosta oli v�h�lt� j��d�
naimattomaksi, vaikka rikkautta olisikin ollut h�pe�n korvaukseksi.
Lopuksi otti h�net muuan renkimies, joka piti enemm�n talosta kuin
naisv�est�. Ukon kuoltua periv�t he oivakuntoisen talon.
Kerran sitten is� �kki� kuoli, kuten ensin kerrottiin, viinaan. Mutta
kun l��k�ri muutamain vaatimuksesta toimitti ruumiin leikkauksen, l�ysi
h�n sisuksista outoja aineita. Asiaa tutkittiin, leski joutui
tunnustusvankeuteen. Ihmiset kertoivat, ett� h�n oli miehens�
juovuksissa ollessa antanut t�lle ryypyn piki�ljy�. Varmoja todisteita
puuttui ja leski sai istua tunnustuksella.
Esa sai holhoojan ja tyytyi jotenkuten t�m�n hallintoon ensin. Mutta kun
muorin vankeusaika loppui ja h�n tuli kotiin, rupesi Esa y�llisiin
aikoihin tekem��n hy�kk�yksi� holhoojansa luokse, uhkasi t�st� tehd�
kaarneen ruokaa ja polttaa talon poroksi, jos ei h�n saa ohjaksia
k�siins�.
Silloin Esalle alkoi el�m�. Ik�� oli 19 vuotta, kelpo talo, jonka nimen
ohessa viel� kajasteli jonkinlainen rikkauden mainekin. Poika oli
pienehk�, mutta joka taholta valmis, veistetty, ter�v� kuin ter�sneula.
H�n kuului itsest��n �parhaitten� joukkoon. Pohjaton maineen halu
kiihotti h�nt� pyrkim��n *parhaaksi*, etevimm�ksi. Voittaa kaikki, tulla
tappelijain kuninkaaksi -- kas siin� el�m�n suunnitelma, p��m��r�! Ja
kun h�n ei pannut hengelleen suurta arvoa -- mit� arvoa sill� olisikaan,
jos pit�isi antaa jonkun voittaa itsens� -- p��sikin h�n tuon himonsa
ajamana hyvin pitk�lle. H�nest� tuli kuin itsest��n nuorison johtaja. He
rupesivat h�nt� kunnioittamaan, viel�p� vanhemmatkin pit�m��n oikein
arvossa. Esasta oli tullut Karin Vennun j�lkel�inen sitten, kun t�m�
naituaan oli joutunut pois jokay�llisist� y�juoksuista.
Kuivasen Ella oli Esan alituisimpia yst�vi�. Joko yst�vyydest� tai ehk�
huomaamattomuudesta oli johtunut, ettei Esa ollut ollenkaan sekautunut
Ellan ja Santran v�liseen naimiskauppaan. Santra oli niin nuori, ehk�p�
liian ujokin. Esa kenties ei ollut viel� oikein ehtinyt ajatellakaan,
ett� t�ss� olisi mit��n h�t�ilemisen syyt�. Muuten oli Santran ja Ellan
suhde muodostunut hyvin �kki�, aivan aavistamatta. Kun viel� Ella
kiirehti, ett� heti kun asian oli varmaksi saanut, aikoi kohta toimittaa
kuulutuksiin, niin Esa kenties ajatteli, ett� menk��n...! eip� se Santra
niin erinomainen lienek��n.
Esalle tuli kuin omantunnon vaiva: h�nelle oli tehty julkea v��ryys! Esa
tuskastui, raivostui: kuinka hitossa h�n nyt olikin ollut niin
huolimaton, ett� tuo tytt� oltiin v�h�ll� saada vied� ilman, ettei
h�nell� ollut mit��n sanomista koko asiassa!
Esalle muuttui nyt asia t�ydeksi todeksi: jos ei muu auta, niin ainakin
h�n tappaa Valeen. H�nelle ja h�nen joukolleen ei saisi kukaan
ilmaiseksi selk��n antaa, Santran niin ik��n p��tti hakea sittenkin
pois.
NUORISO ELEMENTISS��N
�Niin, se poika... Saa n�hd� miten sille viel� maailmassa k�y. Mutta
sep� on kumma, ettei t�nne asti jo ole yht��n p��ssyt tulemaan niist�
ajolaisista, saavatko ne siell� kyliss� ne niin kiinni?�
�Mutta miehet�, sanoi suutari Erkki, joka my�skin oli joukossa, �n�ink�
me vain odotamme niit�, melkein paljain k�sin? Emme saa yht�k��n
kiinni.�
�Niin, no�, sanoi Kasarin Tommi, �koska meill� on kirveet, niin menn��n
ja murretaan puita poikki tien kahden puolen siltaa.�
Jo lenn�tti tienmutkan takaa esiin hevonen ... kaksi ... kolme, siihen
loppuivat. Tietysti aavistivat vartijoita sillalla olevan, koska laulu
muuttui yh� enemm�n uhittelevan karjuvaksi.
�Tpruu!�
�So, pojat! antakaa puiden olla, ette te kuitenkaan t�st� p��se�, sanoi
Kasarin Tommi, joka vahtien etunen�ss� astui est�m��n tien perkausta.
�H��h? Kuka se on, joka luulee olevansa parempi kuin min�?� huusi
poikain joukosta Talvikosken K�pi, joka hevosta hurjasti m�nt�ten koetti
saada sen menem��n murroksen yli.
�Mit�?� Pojalta p��si roima kirous. �Onko tuo �ij�kin -- (taas sai is�
paholaisen nimen) t��ll�?� Poika k��ntyi p�in ja tirkisteli varjoon,
miss� is� viel� viipyi.
Joukossa, joka oli kyll�kin raivoisa, kuului tuo ��ni kuitenkin siksi
kamalalta, ett� parit erkausivat paikalla ja monesta suusta tuli
yht'aikaa:
�Is�ns� tappaja?�
�Kuoleeko?� kyseltiin.
�Mit�?�
�Mit�!�
�Voi poikani�, yritti h�n uudestaan. �Vanhurskas Jumala ... joka ...
kaikki tutkii.� Taas ehk�isi pistos. H�n pyysi viem��n kotiin.
�Jos tulen. Eik� siit� tuosta nyt viel� kuole.� Ei h�nt� nyt sent��n
naurattanut.
�Kyll�h�n min� nyt t�ss� kiinni pit�m�tt�kin pysyn�, virkahti K�pi, joka
n�ki kumppaniensa et��ntyv�n ja toivoi mukaan p��sev�ns�. Vasta t�ss�
huomattiin, ett� toiset olivat hevosten luo menneet.
Suutari Erkki, joka uskollisesti oli pidellyt K�pi�, heitti t�m�n irti.
Mit��n sanomatta vet�ytyi K�pi tielle p�in. Meteli l�heni yh�. Sill�
v�lin olivat vahdit, vartoen uuden joukon tuloa, melkein huomaamatta
j�tt�neet pojat uutta karkua yritt�m��n. N�m� ajoivat murrokselle
kahdella hevosella, joista edellinen meni h�mm�stytt�v�ll� voimalla
ylitse. Kaksi miest� oli rattailla, toiset kaksi huutaen juoksivat
per�ss�. Kumppanit j�iv�t j�ljelle ja pist�ysiv�t sitten mets�n turviin.
Toinen hevonen oli v�hempivoimainen, se uupui murrokseen, jossa nyt
vahtien ja sen is�ntien v�lill� syntyi uusi aherrus. Ei se kuitenkaan
ollut mit��n tappelua en��, sill� yh� l�hemp�� kuuluva meteli n�ytti
halvauksen tavoin vaikuttavan kumpaisiinkin. Siin� temmelt�ess� ei ollut
kukaan huomannut K�pi�, joka tien sivuun ajetun hevosensa luona yhden
toverinsa kanssa askarteli. Juuri silt� puolen tiet� oli vet�ytynyt pois
osa siihen vedetyist� puista, niin ett� p��lle k�yv�ll� hevosella voi
siit� v�hin vaivoin ajaa.
Kyll� siin� saikin korjata itsens�! K�pin hevonen kun sai seip��st�
iskun, laukkasi ylitse kuin pakoj�nis. Ei kukaan ehtinyt est�mist�
ajatellakaan, hyv� oli kyll�, kun alta pois p��si.
�Oo!... tpruu!... no no, nyt nousee, pane Erkki kankesi sielt� mahan
alle ja v��nn�, ehk� sitten nousee. Hiiden koni! No oletteko te siell�
halvatulta, vai miks'ette tule auttamaan?�
�No n�itk� sin� niit�?� kysyi Kuivasen Ella Esalta, joka parhaillaan
sitoi ratsuaan puuhun.
�N�in. Niit� oli kuin hiiri� mun ymp�rill�ni, mutta lakosivat kahden
puolen, ei uskaltanut yksik��n kiinni yritt��k��n. Min� en saattanutkaan
menn� ohi, vaikka kyll� musta tuon riol�j�n yli olisi mennyt kuin
tyhj��, min� annoin sen menn� takaperin ja ne rupesivat kangillaan
ly�m��n�, toimitti Esa.
�Ha haa!� nauroi Ella sek� useat muut, jotka olivat ker�ytyneet
kuuntelemaan. Tiesiv�t n�et, mit� siit� seurasi.
Taputeltiin mustaa.
�Mutta kenenk� on tuo hevonen?� kysyi joku nyt, kun huomasivat �sken
murroksesta v��nnetyn hevosen tien sivussa. Arveltiin, ett� se on joko
vahtien tai ovat n�m� saaneet sen pojilta. P��tettiin ottaa sekin mukaan
ja v�hent�� kuormia, joissa muutamissa oli viisikin miest�.
�Hyv�t ne ovat, ei sit� pit�isi koskaan l�hte� ajolle ilman niit�. Kun
ei vain ole oikein p��llek�yp�inen hevonen, niin kiinni ne ottavat.�
�Soo!�
�Noo liinukka!�
Ratisi, pauhasi ja raikui hiljainen mets�. Kun kajastus vain en�� kuului
et��mm�lt�, kuulosti siihen sekautuva tuulenhumina puitten latvoissa
kuin vahvan miehen huokailu. Siihen muutamain syyslintujen pelokkaat,
katkonaiset viserrykset sekausivat kuin hennon naisen valittava
uikerrus.
�J��mmek� me t�nne viel�, vai?� kysyi joku, kun kantajat olivat pois
l�hd�ss�.
�Niin, mit�p� t��ll�. Viisi niist� muista joukoista, kun tuon kanssa nyt
noin k�vi�, sanoi Kasari korjaten hiukan paarinaisaa olallaan. �Sit�
paitsi tarvitsee t�ss� apumiehi�kin, jos niit� ilki�it� sattuu vastaan
tulemaan, niin mit�s me voimme kantaessamme ket��n p��lt�mme torjua.�
T�st� oltiin yksimielisi� ja p��tettiin l�hte� pois.
Kun taas l�hdettiin k�ym��n, kompastui yksi kantajista, ett� oli v�h�ll�
kaatua. Talvikosken Hermannilta p��si kipe� �l�hdys.
�Ei�, arveli joku toinen, �se on nyt nostettu. H�n ly� meit� t�ll�
haavaa meid�n synteimme t�hden. T�m� uppiniskainen ja paha kansa ei
usko, ennen kuin se kukistaa itse itsens� pahuudessa.�
�Niin taikka n�in, mutta ovat ne sent��n aika viet�vi� nuo, jos sit�
oltiin hyvi� ennenkin�, virkkoi S�rkiniemen Juho.
�Mik�?�
�Sinulla on aina niit� sellaisia. Asia kuin asia ja mies kuin mies.
Santra tulee nyt, vaikka se olis seitsem�n lukon takana.� Esa jo l�hti,
mutta k��ntyi viel� nauraen sanomaan:
�Koetetaanko paikalla?�
�No en min� riidell� tahdo ... enk� paljon pane v�liksi vaikka
riidell��nkin. Tiet��h�n sen ainakin puoli maailmaa, etten min� pane
vastaan muuta kuin mahdottomia.�
Taas l�hdettiin matkalle. Aamun koi alkoi jo hiukan sarastaa. Esa oli
mustineen nyt j��nyt j�lkijoukkoon, ei pelosta, se t�ytyy tunnustaa,
mutta jatkamaan kerskaamisia ja uhkauksia sek� siell� tulevain kanssa
tekem��n suunnitelmia edess� olevaa tappelua varten. Syd�n hehkui
tappelunhalusta ja kiihkosta.
XI
KORVENLOUKON TAPPELU
�Mooses sanoo, ett� joka varastaa ihmisen ja myy h�net, eli l�ydet��n
h�nen tyk�n�ns�, sen pit�� totisesti kuoleman. Taitavat meinata ne
pit�j�n pojat Valeen kanssa seurata Mooseksen lakia, vai mit� arvelette
Lukko?�
��l� ole niinkuin ne, jotka paljon lupaavat, mutta eiv�t saa mit��n
aikaan, sanoo Syyrakki�, nauroi Tuppu. �Tule istumaan t�h�n kivelle
vain, Lukolla on t�ss� jo uudistupakoita.�
Korpraali tunsi, ett� t�ss� on taas tulossa kova kinastus, ja koetti sen
t�hden pist�� v�liin:
* * * * *
* * * * *
�Sanokaapa te, eik� puukko ole aina parempi ase tappeluissa kuin kanki?�
jatkoi Iikka, kun Lukko tuli l�hemm�ksi.
��l� sin� sellaisia!� nuhteli Lukko. �Olisiko sitten niin hauskaa tulla
tapetuksi tai tappaa muita, lapsiparka? Katsoppa, n�ill� k�sill� on
tehty nelj�toista miesmurhaa julkisella sotatanterella, mutta kyll� min�
ennemmin tahtoisin, ett� ne olisivat tekem�tt�, vaikka olivatkin vieraan
kansan miehi� ja valtakunnan vihollisia.�
* * * * *
�Tulkoon! Ennen sit� nyt kasakan talossa el�tt��, kuin t�ss� iankaiken
seisoo tampio kourassa tappeluun valmiina.�
�Niin no, mit� niist� sitten on hy�ty�, sellaisista? Mutta kas noita
kakara-vekaroita tuossa! Niill� peijakkaillahan on puukot ly�tyn�
seiv�sten p�ihin? Pojat tulkaa n�ytt�m��n!�
�Kas tuohon tutkaimeen se t�n� y�n� norastetaan Karhun Esa niin kuin
silakka!� muuan toinen rehennellen virkkoi samanlaista asetta n�ytellen.
�Ei, ei ne lasten kaluja ole, kyll� ne ovat oikein miehen aseita ne�,
todisti muuan kyl�nmiehist� naurahdellen.
�Mutta miehet, ei lapsia sovi n�iden aseiden kanssa p��st�� tappeluun...
Ajatelkaahan nyt v�h�n, sill�...�
��h!� huusi kyl�n r��t�li Salonen, �olisivat nyt tulleet, niin...!� H�n
matkasi rautatiel�isell� kangellaan aitaan ett� r�j�hti. �Tuhatta
laivaa!�
�Mit�!� huusi r��t�li vimmoissaan. Sappi oli n�et niin t�ysi, ettei
saattanut edes sanoa, mit� oikein olisi tehnyt.
Toisaalla muuan pikkuruinen, Nymanni nimelt��n, hammasta kiraten v�itti
ja vannoi, ett� pelkureita ne ovat ne pit�j�l�iset, sill� h�n oli itse
er��n kerran ajanut tanhualle koko kisav�en. Juttu oli tosiper�inen
siihen m��r��n, ett� h�n oli riehunut naisten keskell� ulkona, kun
miehet tappelivat sis�ll�. Tyt�t olivat ottaneet h�net kiinni ja
ruvenneet sulkemaan sikol�ttiin. Mutta mies on aina mies: h�n sai puukon
tupestaan ja tyt�t l�htiv�t vilist�m��n edell�. Ja silloin h�n teki tuon
kuuluisan uroty�ns�.
�Joo, kyll� se on ollut miest� t�m� Nymanni, mutta kaikki sekin rupeaa
olemaan.�
T�m�p� vasta haaste! Toinen kuin hongantyvi, toinen ... h�n olikin niin
ihmeen pikkuinen! Mutta h�nt� kun oli aina narrattu, annettu voittaa,
eletty miehen kuin lapsen kanssa, siit� tuo uhma.
�Jos vain luulet olevasi paree kuin min�, niin saat kohta paikalla
koettaa!� kiljui Nymanni. �Kyll�h�n sulla sit� oikoista voimaa on, mutta
luonto se on joka kominteeraa ja klippari liikunto.�
Hongantyvi nauroi:
�Nyt tulevat!�
�Tule t�nne, saat mun kankeni.� Valee meni sinne p�in ja l�ysi Nymannin
vaikeroimassa pellon pientarella.
�Voi ... kuule...! Katso kun on kenk� hieronut jalkaani! Panin kuivetut
keng�t, ja ne hieroivat... Kuule, saat ottaa t�m�n mun kankeni. Katso,
se on hyv�, tuoretta pihlajaa. Mulla on viel� kaksi kotona. Kuule, mun
t�ytyy k�yd� muuttamassa keng�t, min� otan sielt� uuden.�
�No, no, kyll� t�m� hyv� on!� Valee jo kiirehti aseineen pois.
�No mit�, mit� sen p�it�k�! Miksi ette aja?� kyseli Karhun Esa, joka
soukalla tiell� vihdoin vaivoin p��si etujoukkoon. Kaikki heti
rynt�siv�t h�nelle, kuin johtajalle, selitt�m��n:
�Siell� on hirsi ver�j�n p��ll�, eik� siit� p��se! Mik�h�n hiisi...?�
Muuten muka tietysti ei olisi ollut mit��n estett�. Ai, miksi nyt, juuri
nyt keksiv�t tuon hirren? Mit� hy�ty� nyt on viikatteista?
�Nyt menn��n pojat!� H�n etsi er�ilt� rattailta kankensa, katsoi ett�
puukko oli povitaskussa.
�No mutta�, ��nn�hti h�n vihdoin, �eiv�th�n ne vain pelk�� niin, ett�
l�htev�t pakoon ennen kuin... L�hdet��nk� Heikki?�
�Menn��n!�
�Poika!� huudahti set�, kun �kk�si Valeen. ��ni takertui kurkkuun, kuin
jonkin hirve�n tapaturman sattuessa ihan silm�in edess�. Samassa h�n
teki vaistomaisen liikkeen, juuri kuin tahtoen est�� Valeeta menem�st�.
Mutta se oli jo my�h�ist�... Siell� iskettiin kangilla jo kahden puolen.
�Tpruu!� huusi muuan nuori poika, joka itku kurkussa l�hti tappelun
kuohinasta yll�tt�m��n kiinni kaunista hevostaan. Mutta samassa kuin h�n
ehti oriin luokse, loppuivat sen voimat: se suistui p�� edell�
pellonojaan ja j�i siihen viimeisi�ns� korahdellen. Pojalle k�vi niin
s��liksi is�ns� kaunista hevosta, ett� purskahti itkem��n ja kumartui
nostamaan ojasta sen kaunista p��t�, jossa silm�in tulinen loiste jo
alkoi sammua. Samassa juoksi ohi muuan korvenloukkolainen ja iski
kangellaan poikaa. Sanaakaan �l�ht�m�tt� putosi h�nkin makaamaan
poikittain hevosensa kaulan p��lle.
* * * * *
TOINEN OSA
PAKOLAINEN
�Voi tulimmainen!�
Se oli tuskaa se. Varmaan olisi vihamieskin s��linyt, jos olisi n�kem��n
sattunut. Mutta ei sit� kukaan n�hnyt, yksin h�n sai teutaroida ja
sappeansa tyhjent�� j�ykk��, tunnotonta luontoa vastaan.
-- Voi turkanen, jos t�m� reisu olisi onnistunut, niin siit� olisikin
tullut v�h�n komea juttu! -- �lk��s muuta, saakelit! -- Eik� sit�
Santraa Ellallekaan niin vain olisi annettu. -- No, ei, hui, hai,
olisihan t�ss� muitakin.
Pian oli h�n muuttanut suitset oman mustansa p��h�n. Olisi mieluisasti
toisenkin hevosen mukaansa vienyt; olisi ollut niin uljasta tulla sielt�
kahdella hevosella, kun muut, ep�ilem�tt� kaikki, tulivat
jalkapatikassa. Mutta kun ei ollut mit��n keinoa saada toista per�ss�
seuraamaan, heitti h�n sen siihen ja l�hti omalla mustallaan
lenn�tt�m��n. Hevonen, joka oli tielle j�tetty, katsoi hetkisen ik��n
kuin kummissaan menevien per��n. Hirnahti sitten tyytyv�isesti juuri
kuin olisi tahtonut sanoa: �sama se!� ja poikkesi tiepuoleen sy�m��n.
�Kyy-yll�.�
Esa oli kiit�nyt ohitse kuin meteori, jota mieluisasti olisi enempikin
aikaa katseltu ja ihailtu.
Kun Esa ajoi kirkon ohi, poikkesi juuri h�nen edess��n tielt�
kirkkotarhaan seurakunnan kappalainen Mallenius, paikkakunnan
her�nn�isyysliikkeen innokas, ponteva johtaja. Esan silm� kohtasi papin
ter�v�n, vakoilev�n katseen. Vaistomaisesti, vasten tavallisuutta
kohosi k�si lakin keulaan ja h�n teki pastorille hyv�np�iv�n. Pastori
vastasi yst�v�llisell� p��n ny�k�yksell�, seisahti hiukan ik��n kuin
tarkoituksella sanoa jotakin. Ohitse menty��n Esa tunsi ik��nkuin
jonkinlaista omantunnon vaivaa siit�, ett� ajoi ohitse, kun oli h�nkin
huomannut pastorin aikeen, ja ett� t�m� yst�v�llisesti tervehti. Ei h�n
mik��n yst�v� ollut papin kanssa, p�in vastoin oli monesti ollut joukon
johtajana, kun oli her�nneille kolttosia tehty. Mutta se vaikutti h�nen
herkk��n luontoonsa niin omituisesti, ett� pappi *h�nelle* saattoi niin
yst�v�llisesti tervehti�, h�nelle, joka kaikissa oli osoittanut olevansa
julkinen vastalause t�m�n toimille. Silm�nr�p�yksen vallitsi h�ness�
halu palata takaisin ja kysy� oliko pastorilla jotakin asiaa. Esa
katsahti viel� taaksensa, n�ki papin nyt vasta k��nt�v�n katseensa
h�nest�. Esa rupesi ajattelemaan, ett� olisiko tuo katsellut h�nen
mustaansa, joka m�rk�n� ja vaahtoisena jo n�ytti jotenkin uupuneelta,
taikka kysellyt mist� tullut, taikka...? H�nen mielikuvituksensa loi
sarjan kysymyksi�, joita pappi olisi h�nelle mahdollisesti tehnyt.
K�rttil�isviha her�si, t�hd�ten nyt sattumalta pastoriin, jota juuri oli
ihaillut. H�n jo katui syd�mest��n, ettei sittenkin k��ntynyt,
seisahtunut, kysynyt tuolta k�rttipapilta karskisti: �Oliko jotakin
asiaa, vai?� Pappi olisi ruvennut saarnaamaan, mutta h�n olisi kironnut
ja sanonut, ettei h�n ole kirkon kipe� eik� Jumalan sanan vaivainen.
�Mit� sen tarvitsee h�nt� katsella!�
Esa oli kiukustunut siit�, ettei ollut n�in menetellyt. Musta sai sen
nyt tuntea ja k�rsi�, sill� uusia ly�ntej� alkoi kepist� sataa sen
hikiseen selk��n. Kirkkov�ke� tuli paksulta vastaan. Mustan laukatessa
alkoi Esa loilottaa. Oli mielest��n sopivampi ja n�ytti hurjemmalta ja
komeammalta siten, kuin menn� nohjotella hiljaa ja ik��n kuin
h�peiss��n... Mit� h�n h�pe�isi...? Tulkoon vaikka ken, niin paikalla
h�n on valmis koettamaan, vaikka tuota k�tt�kin niin kirotusti s�rkee...
H�n se on kumminkin sittenkin Karhun Esa, h�n!
Tuo oman nimens� paino, sen kuuluisuus her�tti h�ness� yht�kki� niin
paisuvat tunteet, ett� karjaisi:
�Itse min� oon Karhun Esa, min�!� Ihmiset, jotka tuon kuulemaan
sattuivat, katsoivat oudostellen ja peloissaan, eiv�t uskaltaneet sanaa
virkkaa. �Tuo saattaisi pian kirkkotiell� tappaa, ja mill�p� t�ss�
vastustaisikaan, kun ei asettakaan ole...� Ja he hiipiv�t maantien
��rimm�ist� reunaa.
�Poika, poika!� huusi muuan tuttava mies er��n kyl�n ohi ajettaessa,
�tapathan sin� mustasi.�
�Mit� se sinua koskee? Tapan kyll� sunkin, eik� se maksa kuin kolme
kopeekkaa.� Esa riensi edelleen. Jo n�kyi tuolta koti, vanha,
taitekattoinen asuinrakennus, jonka savupiiputkin entisin� hyvin�
aikoina olivat rapatut, mutta nyt niit� ei paljon ollenkaan yli
katonkamaran n�kynyt. Asuinrakennus olikin ainoa, mik� n�kyi, sill� se
oli korkeampi muiden rakennuksia, joitten sekaan Karhun muut huoneet
et��lt� katsoessa peittyiv�t.
Musta sai jo sarjan iskuja ennen siltaa, ett� tiet�isi vauhtia ottaa.
Mutta mustalta ovat voimat loppuneet: se hypp��, mutta takajalat
vajoavat sillan rakoon, siihen painautuu hevonen pitk�lleen v�r�hdellen.
Panee p��nkin levollisesti tien reunaan.
Esa sai pudotessaan vamman jalkaansa. Tuimasti hevosta kiroten nousi h�n
ja otti siltapuun kappaleen ojasta.
Hevonen puhaltelee raskaita henk�yksi�, sen p�� lep�� pitkin tiet� muun
ruumiin kanssa suorassa viivassa. Hevosen jokainen j�nne v�risee. Sen
silm�t ovat ummessa, mutta parhaiksi juuri raottaa niit� ja katsoo,
n�yr�sti armoa rukoillen, is�nt��ns�, kun isku t�ht�� h�nen p��t�ns�;
heikosti se heitt�� sit� viel� yl�sp�in, ik��n kuin suojellakseen. Mutta
isku kohtaa. T�rke��n paikkaan se kohtaakin, ihan korvanjuureen,
ohimoon. P�� valahtaa takaisin tielle. Muutama nyk�ys viel� -hevonen oli
kuollut. Siin� se makasi kohtaloonsa tyytyv�isen� ik��n kuin kuiskien
is�nn�lleen: �Armoniskunpa annoitkin, yst�v�iseni!�
Esa iski viel�, vaikka hevonen jo oli kuollut. Eih�n sit� sellaista
sappea v�h�ll� saa tyhj�ksi! Vasta sitten h�n ik��n kuin horroksesta
her�si. �Kuoliko se...? Katso vetelyst�, eih�n se... Nouse yl�s,
musta...!�
Esa potki, nosti mustan p��t�. Mutta se oli kuollut. Esa rupesi harmista
kiroilemaan, kiroili oikein itkussa suin, sill� tuo hevonen oli ollut
h�nen kumppaninsa melkein jokaisessa uroty�ss�, joilla h�n oli mainetta
niitt�nyt. Ja nyt se makasi tuossa.
�Voi jumaliste!�
II
KOTONA
Esa astui kotiinsa. Paha haju l�yhk�si ovesta vastaan. Eip� ihmek��n,
sill� heti tupaan astuessa pisti silm��n pikimusta lattia, jota ei olisi
luullut n�iden asukasten aikana pestyn. Oviloukko oli t�ynn�
kaikenlaisia navetta-astioita, peruna- ja vesisaaveja, joilla tie
porstuan kamariin oli kokonaan suljettu. S�ngyn ja penkin alustoista
vy�ryi lattialle ylt�kyll�isyyden ylitse kaikenlaista tunkiotavaraa.
Vanha, luja p�yt� seisoi paikoillaan luhistumatta ik��n kuin kerskuen
siit�, ett� alinomaa jaksoi kantaa sen taakan mit� monipuolisimpia
esineit� ja tavaroita, joilla siin� oli varsinainen tilansa. Se olikin,
tuo p�yt�, harvinaiskalu, j��nn�s esi-isilt�; se oli yhdest� lankusta,
jonka l�pimitta oli kolmekymment� tuumaa. Istuinpenkit olivat samaa
sukua, leve�t, lahnavat ja lujat. Ne olivat todella oikeita vanhankansan
huonekaluja.
�H�h?... Etk� tied�? Mit�s varten mun pit�� sua el�tt��, jos et edes
tied� sit�? Piruko nuo p�kk�n�tkin aina vet�� jalkoihin...! sen ...
tuhannen!...� H�n potki kumoon pari, kolme astiaa, joista yhdess� oli
perunoita ja vett�, toisessa ruumenvett� ja kolmas oli tyhj�.
�En m� tied�.�
�No, mene sin� Maijan kanssa ja vet�k�� se konin raato sielt� tielt�
tarhaan. Jos ette saa, niin hae kyl�n v�ki avuksi.�
�Mit� min� h�pisen! Kyll� n�et pian kuka h�pisee. Saviojan Ville panee
sun talottomaksi, on pannut reverssis hakemukseen. Vai h�p�j�n! Noo,
parempihan se niin olis, mutta pian t�s on vasaramarkkinat ... ja jos
viel� pit�� t�st� vanhana kodistaan l�hte�.� Muori itki. �Mutta min� en
l�hde, mulla on syytinki ja min� olen sen kunnialla ansainnut,
vaikka...�
Muorilla oli tapana, ett� kun Esa rupesi puhumaan n�ist� asioista, h�n
tekeytyi kuuroksi, kuurommaksi kuin muuten olikaan. Kun ei mit��n kuule,
ei ole pakko vastatakaan.
�Olis tuota nyt suonut, ett� oma poika olis voinut talon pit��, mutta ei
t�ss� jaksa eik� voi aina olla vet�m�ss�, kun siit�kin tuli tuollainen
repale.�
�No ei se ole sun asias, jos min� saan tai olen saamatta.� Muori ei
katsonutkaan Esaan, tuijotti vain suoraan eteens� ja huiskutteli
ruumistaan. Esa l�hti raivaamaan tiet� kamariin, potkien pyttyj� pois
edest��n.
Esa oli juuri p��sem�ss� kamariin, kun poika tuli kysym��n nyljet��nk�
hevonen ja kuka sen nylkee. Esa k�ski hakea m�elt� er��n m�kin�ij�n
nylkem��n.
Esa k�vi kaapilla, jonka ovet avattua sielt� pilkisti esiin valtainen
kasa tyhji�, kaikenmuotoisia, suurempia ja pienempi� pulloja,
mahapulloja, povipulloja, taskupulloja, �tolssinpulloja�, mutta yksi
toistaan tyhjemp�n�. Kovin nuivulla nenin meni Esa ja loikasi pitk�lleen
s�nkyyn.
Sill� aikaa oli ker�ytynyt joukko kyl�l�isi� tarhaan, miss� muudan ukko
nylki vuotaa mustan sel�st�. Miehet ja pojat seisoskelivat piippunys�t
hampaissa ja k�det taskuissa ymp�rill�.
�Noo, sitteh�n rikastun niin kuin sin�kin, niin etten en�� p��se
k�yhtym��nk��n.�
��lk�� nyt, sen tuhannen el�v�t, kaikin yhden suuhun lent�k�! Nuo
kakaratkin. Otan pian s��rist� ja ly�n sein��n, ettei j�� kuin m�rk�...�
�Tuopa nyt vasta junkkari on... Sill� on lehm�lt�inen suu... �l� mene
sinne, jos meinaat paree olevasi.�
�Kuka on paree, kun min� olen itse kyll� hyv�!� Jo antoi Kaapo t�ytin
selk��n Kaaperille, joka horjahti ja oli v�h�ll� pitk�lleen kupsahtaa.
Nyt rupesi vanha mies kiroilemaan, l�ksi puukko k�dess� poikain per��n,
jotka nuolaisivat edell� mink� ulottimet my�nsiv�t.
�No se tuota nyt on asia, ett� sin�kin olet aina sill� paikalla.�
�Kaksiko?�
�Kyll� se on ollut t�m� Kaaperi yht� hurja kuin t�m� Karhun Esakin�,
ruvettiin kehumaan.
�Kahta p�hl�mpi!�
�Vennuko?�
Monikin yht'aikaa kiirehti kertomaan, ett� Esa sill� oli ajolta kotiin
tullut, mutta tuohon sillalle oli koipensa oikaissut.
�Hyv� hevonen!�
Kaaperi jo taas kirmasi Kaapon niskaan, teki mieli selk��n antaa, kun
tuolta muiden sel�n takaa irvisteli ja silmi�ns� muljotteli.
Kaapo ny�kk�si Vennun sel�n taa turvaan. Vennu k��nn�hti, ep�ili, ett�
mit� se lurjus siin� k�hm�ilee.
Vennu meni tupaan. Sielt� oli piika jo ehtinyt osan astioita porstuaan
ty�nt�� ja oli nyt lattian lakaisemisen puuhassa. Muori se viel�kin
istui takkakivell� piippua imien.
Muori k��nsi ruumistaan siksi, ett� n�ki Vennun. �Kariko se olikin, min'
ajattelin, ett� kuka se oli. Tuli se kotia, vaivainen v�rkki, ja tappoi
parhaan hevosensa.�
�No niin n�kyy. Miss� se nyt on, Esa?�
�Ly�tyk� oli?�
�Kirkkoon t�st� sitte p��see, kun pit�� aina olla kotokissana. Eik�
siell� mieli paljon parane. Aivanhan siell� on k�rttil�isten valta. Ne
nyt vasta ovat juuttahia, ja kun kuuluu pastorikin siihen uskoon
ruvenneen. Kyll�h�n nyt on vissiinkin ne maailman lopun ajat, kun
kaikenlaiset villitykset ja eriseuraisuudet tulevat.�
�Maailman loppuako? Hojaa, kyll� se tulee, kun ehtii, niin min� ainakin
uskon. Mit� ne muuta ennustavat tuollaiset villitykset kuin nuo
k�rttil�isetkin? Onko Karilla piippu mukana? Tule panemaan t�st� mun
p�nt�st�ni piippuusi. Ne ovat oikein kaksi kertaa pr�ss�tyit�.�
�Nuhtele sin� Kari v�h�n sit� Esaa�, jatkoi muori kuiskaten, ettei piika
olisi p�yd�n p��h�n kuullut, �ettei se olisi mulle niin h�vit�n, kun se
on ruvennut olemaan niin kuin koira.� Jo rupesi tihuttelemaan.
�Onko?�
�No siit� vanhasta asiasta se mua aina piinaa, ja niin kuin Jumala ja
ihmiset tiet�v�t, niin min� olen siit� viattomasti k�rsinyt. Vainaja oli
niin kova viinamies, ett� ... ja viinaanhan se kuoli.�
�Antakaa sille selk��n, hyv� ihminen, ja pankaa pelolle. Lupaa sin� olla
mun puolestani, kyll� se sua pelk��, kyll� min� sen tied�n...�
�Pelk��k�h�n?�
�Katso mit� katsot, katso onko sen h�nt� yl�s vai alasp�in. Mene nyt.�
Maija sanoi jo, ettei h�n mene, mutta meni kuitenkin. Silloin muori
veti nopsasti pullon povestaan, ryypp�si ja tarjosi Karille.
�Harvoin min� ihan tyhj� olen, min� otan vaikka kivest�. Ryypp�� nopiaan
... paremmin.� H�n otti ja ryypp�si viel� itse ja pisti sitten pullon
poveensa.
�T�ytyy olla v�h�n sukkela. -- No Maija, joko sin� nyt n�it? Oliko h�nt�
yl�s vai alasp�in? H�h? Mit�h? �l� yht��n kiukuttele!�
�Se nyt ei ollut suuri asia, mutta mit� varten sin� tapoit tuon hyv�n
hevosesi ja kuinka siell� Korvenloukolla on k�ynyt? Sit� min� nyt
tahtoisin tiet��.�
�Hevosesta viisi, vaikka kyll� se oli hyv�. Mutta kuule, kun me saimme
Korvenloukolla selk��mme!�
Mutta Esa ei ehtinyt vastata tuohon, ennen kuin saisi Vennulta selv�n
vastuun er��seen kysymykseen. Sitten vaikka kannu konin hautaajille.
�Sit� m� kanssa tulin sanomaan, ett� J�rvel�n Santra oli jo menneen y�n
kotonansa. Turhaan te sit� Korvenloukolta haitte!�
Esa joutui niin ymm�lle, ettei voinut puhua mit��n pitk��n aikaan.
III
PAHA OLLA
�Soo, vai suu kiinni. Ei ainakaan sun k�skyll�si. Menisit nyt jo edes
ty�h�n, ett� oppisit, kun el�minen ansion nen��n tulee. Hyv�t anturat se
sai talon alle se poiju.�
H�nelle, joka n�ihin asti oli purjehtinut toveriensa kera kuin kupla
veden p��ll�, h�nelle, joka aina oli *antanut* selk��n tuskin
nimeksik��n koskaan *saanut*, h�nelle oli Korvenloukon tappio sapettava
isku. Sitten kuoli musta, tuo erinomainen hevonen, josta monessa
pit�j�ss� puhuttiin, joka oli kuin itse Esa. Ensin ei h�n sit� niin
miksik��n ottanut, nuoressa mieless� kun niin helposti her�� ajatus
uudesta, joka rahalla saadaan.
Juttuna h�n piti viel�kin sit�, ett� Saviojan Ville h�nt� h�tyytt�m��n
rupeaisi. Kuitenkin hiukan arvelutti. Mutta kohta h�n j�lleen
uhkamielisen� p��t�ns� nosti. Tulkoon! -- ajatteli. Min� kokoon t�nne
Vennun ja Iikan Antin ja s---- ja vaikka yksin min� niille n�yt�n.
T�ss�h�n onkin aihetta: sopii n�ytt�� niille mink�lainen se on oikein
miehen kurssi!
Mutta kaiken t�m�n yl�puolella h�n tunsi, ensin sekavammin, sitten yh�
selvemmin, kummallisen, selitt�m�tt�m�n halun saada omakseen J�rvel�n
Santra. Kuultuansa, ettei Santra ollutkaan Korvenloukolla silloin, kun
h�n oli siell� sit� varten, saavutti raivostus. Se tuntui h�nest�
suoranaiselta v��ryydelt�. Santran juttu oli siksi harvinainen,
omituinen ja Esaa puoleensa vet�v�, ett� h�n olisi tahtonut kaikella
muotoa olla mukana, joukossa. Kun nuo toiset asiat olivat nuorelle,
v�litt�m�tt�myyteen tottuneelle miehelle rasittavia ja ik�vi�, kun ne
kerran panivat h�net makaamaan ja m�rr�ttelem��n, niin h�n tarvitsi
jotakin virkist�v�mp��, jotakin mielens� mukaista uneksittavaa. Santra
tarjoutui kuin itsest��n siihen. Esa uneksi.
Mutta nyt kun h�n todella rupesi ajattelemaan vaimoa, jonka toisi
kotiin, jolle antaisi em�nnyyden, niin tuntui Sanna Santran rinnalla
kuin v��r�lt� puulta, joka ei sovellu sein��n, ei kynnykseen. Esa ei
itsek��n tiet�nyt oikein mink� vuoksi se nyt silt� tuntui, eik� h�n
ensimm�lt� asettanutkaan h�nt� Santran rinnalle, sill� h�n ik��n kuin
vaistomaisesti tunsi, ett� olisi synti heit� rinnakkain asettaa. Miksi?
Sit� ei h�n edes ajatellut. H�n sen vain tunsi.
Esa tiesi, ett� jos ei h�n olisi Sannan luona kuljeksinut, karkoitellut
sielt� poikia tuon tuostakin y�kenk��n ja j��nyt itse tilalle, niin
Rekipellon Sannan olisi jo aikoja sitten joku ottanut. H�nt� hiukan
nauratti, kun n�ki siin� vaikutusvaltansa, mahtinsa hedelmi�. Mutta
samalla, kun muisti t�m�n kilpailun, kohosi Sannan arvo silmiss�: koska
se muille kelpaisi, niin miksei h�nelle. Siit�h�n tuon saisi eukon,
ilman tuskaa ja vaivaa, saisi rahoja, p��sisi veloistaan ja rupeaisi
el�m��n kuin pellossa.
N�iss� mietteiss� Esa melkein koko viikon kulutti. Omituisinta oli, ett�
h�n hyvin v�h�n ajatteli Saviojan Ville� sek� syit�, mink� vuoksi t�m�
oli ruvennut ry�st�� hakemaan. Ei h�n edes syvemmin ajatellut kostoa
Villelle, joka siten sai j��d� miltei rauhaan, olla kuin syrj�isen� koko
n�ytelm�ss�.
Mit�h�n olisi Esa sanonut, mit� olisi ajatellut, mihin rynn�nnyt, jos
olisi tiennyt, ett� Savioja oli hakemuksen toimittanut k�rttil�isten
kehoituksesta, ett� n�m� toimiskelivat, saadakseen kaikki h�nen
velkojansa liikkeelle ja aikoivat h�net siten kukistaa? Olisi kenties
yliluonnollisessa kiukussaan silloin puukko k�dess� rynn�nnyt syyllisten
kotiin tekem��n ihmeit�, h�nen ihmeit�ns�, joista h�n niin usein puhui
ja joita kyll� usein teki ja joita kaikki ihmetteliv�t.
�Mik� sinun oikein on, Esa? Aivanko s� nyt makaamalla... Taidat s� olla
kipe�. Haetin Toiskan muorilta v�h�n... Koetas ottaa ryyppy.�
�Yksik� ryyppy sielt� vain riittikin? Antaa t�nne sen pullon�, Esa
per��n muistutti. Muori taas mutisi jotakin, rupesi lihavaa nen��ns�
nyys��m��n ja kyyneli� vuodattamaan.
Muori n�ki, ettei siin� muu auta. Kyynelet vuotivat silmist�, eukko kun
tunsi syv�sti v��ryytt� k�rsiv�ns�. Viimeisess� ep�toivossaan h�n nosti
pullon huulilleen ja kaatoi suuhunsa puolet sen sis�llyksest�, ennen
kuin Esa ehti h�t��n ja otti pullon pois.
IV
�Kas se, mummo!� huusi Siukku. �Vanha loikka luuli, jottei meill� tulla
juttuun...� H�n tempaisi muoria k�sist� ja rupesi t�t� py�ritt�m��n
laulun tahdissa, jota nyt molemmat s�estiv�t. Mutta ilon lopuksi muori
kompastui ja kaatui lattiaan pitkin pituuttaan, j�i siihen �hrim��n ja
Siukku nauroi h�nen nousuyrityksilleen, sen ohessa hokien:
�No mutta ... no mutta ... saakuri, antakaas kun min� autan tuota...�
H�n hosui, juoksi ja puuhasi lihavan muorin ymp�rill�, nauroi, eik�
sent��n ryhtynyt auttamaan. Muori vihdoin oli p��st� yl�s, Siukku oli
auttavinaan, mutta auttoikin vain kaatumaan uudestaan. Muori jo
yll�tteli noitumaan. Vihdoin Siukku auttoi yl�s.
�Hoh�, sanoi sitten, kun pystyyn p��si, �hoh, kun m� l�hdin oikein
kaatumaan, mutta tules viel�. Vanha loikka luuli...�
�Ka, hyv� veli, m��nh�n mie, pe�st�h�n, laskekaa!� huusi ryss� itku
kurkussa.
�Kuka sinua pit��, m�� niin pitk�lle kuin tie piisaa!� huusi Vennu ja
ty�nsi ryss�n kumoon. T�m� riensi yl�s.
�Voi hyv� ristiveli, pyh� veli, min� oon niin k�yh� ett�...�
�Ka, sie pyh� velih, mahat uskoo, kun kaikki pelattih ... ihan...�
��l� usko, Siukku, �l� laske, pelataan sen huivia�, sanoi Ella, joka
sel�ll��n loikoi kamarin sohvassa.
�Niin, no, mit� sun laukussasi on?� sanoi Siukku, �onhan siell� jotakin
pelattavaksi kelvollista�. H�n nauroi ja tahtoi, ett� asia piti ymm�rt��
enemm�n leikilliselt� kuin todelliselta kannalta. Karjalainen rupesi
uudestaan pyyt�m��n ja rukoilemaan. Ellasta tuo oli niin hauskaa ja
virkist�v��, ett� h�n nousi yl�s ja k�vi my�skin Ontroa kiusaamaan.
�Aa muori...�
�Ei t��ll� ole ket��n�, sanoi Vennu, arvaten Siukun ajatuksen, mutta
vakuudeksi katsellen itsekin ymp�rilleen. �No, jos se maksaa vaivan�,
jatkoi h�n ajatuksissaan.
�Hm... Perkele...�
�Mit�?�
�Josko kiinni joutuu? Mill� siit� kiinni joutuu! kun sin� ja Ella
todistatte, jos kysymys tulee, ett� min� teid�n joukossanne tulin t��lt�
teille.�
�No no, Siukku. Rahaa sekin on sinun laisellesi. Luuletko sin�, ett�
*min�* ilmaiseksi *sinun kaltaisiasi* miehi� joukossa pid�n?� Vennu
naurahti ilveillen. Siukku katsasti h�neen jo puoleksi anteeksi anova
ilme silmiss��n.
�Tee kuinka tahdot�, jatkoi Vennu, �mutta sin� ymm�rr�t sen, ett� jos
sin� joukostamme luovut, niin meid�n t�ytyy laittaa sinut linnaan. Vai
luuletko, ettei sulia olisi jo tarpeeksi synti�?�
Yh� oli Vennun huulilla tuo keve�, melkein leikillinen nauru. Siukku oli
h�mill��n ja kirosi hampaittensa raosta. N�ki selv��n, ett� h�n oli
k�skij�ns� k�ytett�v�n�. Ei kuitenkaan voinut kielt�� itselt��n
koettamasta saada yksityisvoittoa aiotusta ry�st�st� hiukan suuremmaksi,
josta syyst� h�n viel� koetti v�itt��. Mutta Vennu oli taipumaton ja
alkoi pit�� loukkauksena, ett� niin v�h�p�t�inen mies kuin Koipi-Siukku
ilkesi paljoksua lunnaita saadaksensa olla h�nen joukossaan. Siukku
huomasi pian joutuvansa jo siihen asemaan, ettei h�nell� ollut
tilaisuutta kielt�yty� eik� per�yty�k��n aikomastaan ry�st�st�. Sill�
kun Vennu alkoi puhua pikku miehist�, joita ei kukaan kaipaa, silloin
tiesi, ett� h�n puhui vakavaa totta. Siukku taisteli itsens� kanssa
taistelun. Toiselta puolen vallanalaisuuden tunne h�nt� t�ll� hetkell�
vahvasti painoi, ja h�ness� her�si voimakkaana halu karistaa tuo paino
hartioiltaan ja karustaa tiehens�, el�� vapaana miehen�. Mutta samalla
h�n tiesi esimerkeist�, ett� jokainen, joka kerran oli *t�m�n*
vallanalaisuuteen antautunut ja sitten tahtonut uhitellen siit� p��st�,
sen juoksun mitta oli ollut lyhyt. H�n rakasti el�m�� ja juuri sellaista
el�m�� kuin Karin Vennun joukossa sai el��, hurjaa, vapaata ja heid�n
k�sityksens� mukaan �komeaa�. �Loasta� oli h�n joukkoon p��ssyt. Tiesi,
ett� h�nt� ainoastaan siit� syyst� pidettiin joukossa, ett� h�n oli
n�pp�r� �itse ottamaan� ja siten kykeni kunnollisesti maksamaan
parasten kestej�, jotka olivat liian hyvi� itse ottamaan.
Tuossa, kun h�n j�i yksin, Vennun menty� tupaan, tunsi h�n johtajansa
hallitsevan voiman syv�sti. Ei v�rek��n Vennun vakavissa kasvoissa
todistanut, ett� h�n v�litti siit� asiasta, joka kysymyksess� oli. Teki
Siukku sen tai oli tekem�tt�, se n�ytti olevan h�nelle ihan sama. Mutta
yht� kaikki, jos h�n sen tekem�tt� j�tt�isi, olisi h�nen *juoksunsa
p��ttynyt*... Sit� h�n kirosi, tuota armottomuutta ... ja kun ei ollut
olemassa keinoa, jolla olisi tuon konnan itsens� voinut vet�� rinnalleen
oikeuden eteen: ei kukaan *tiet�isi*, ei uskaltaisi todistaa Vennun
p��lle, h�nen, joka kuitenkin oli niin monen juonen ja rikoksen esimies.
Mutta h�n itse?... Kylm�t v�reet kulkivat ruumiin l�pi, kun ajatteli,
kuinka helposti h�n tulisi tutkituksi ja tuomituksi, jos vain Karin
Vennu tahtoisi. Murhakin, josta h�n jo oli ollut syytteen alaisena,
olisi tullut kyll� aikoinaan todistetuksi, mutta ne silloin h�nt�
auttoivat, panivat rahoja liikkeeseen todistajain palkoiksi silt�
varalta, ett� h�n irti p��sty��n maksaisi, ja niin h�n p��si irti...
�Ja piruko minun k�skee sanoa heille kuinka paljon min� silt� oikeastaan
saan!� H�n hyp�hti yl�s innostuneena. Murhan ajatus her�tti h�net
uudestaan sek� sen johdosta suhde Vennuun. Ik��n kuin itsest��n syntyi
varma p��t�s lopettaa karjalainen, ottaa sen omaisuus ja p��st� Vennun
kanssa oikein likeisiin v�leihin, laittaa, ett� se *tarvitsisi h�nt�*
viel� enemm�n ja sitten...!
�Min� otan rahat ryss�lt�, h�n jupisi tullessaan ulos v�lysest�, tehden
samalla jyrk�n p��t�ksen, ett� parhaan osan h�n itse pit��, vaikka
sitten sataisi vanhoja noita�mmi�. H�nest� oli jo alkanut n�ytt��
luonnolliselta, etteiv�t ne voisi h�nt� kovin lujalle panna, sill� he
kuitenkin tarvitsevat h�nt�. H�nen *kykyist�ns�* miest� ei ole joukossa
monta...
El�m�n halu virkistyi, kun tunsi ett� h�nt� joukossa tarvitaan, ettei
h�n olekaan niin v�h�p�t�inen henkil� kuin �sken oli Vennun puheista
ruvennut itsekin uskomaan. Hyv�, ettei tuo Ella homppelo tule nyt t�t�
asiaa tiet�m��n.
H�nen tullessaan sis��n kamariin oli siell� ryss�n tavarat vedetty esiin
laukusta, Vennu ja Ella niiden ymp�rill� kiusasivat miest�, joka itki,
siunasi ja rukoili, ett� h�net laskettaisiin menem��n.
Karhun Esa oli oikaissut itsens� s�nkyyn ja katseli sielt� tuota menoa.
Muori oli toisten joukossa h��r�illen Ontron lohduttelemisen touhuissa
ja vakuuttaen yh�:
�Mit� tuossa nyt Ontro, ei suinkaan ne nyt sinulta mit��n tahdo. Otetaan
ryyppy, eik� niin, Karin is�nt�? No ottakaa nuuskaa.�
Esa hyp�hti lattialle kuin nuorilla vedetty. Meni, hamusi ryss�n tavarat
laukkuun. Huomaamattaan takertui siin� katselemaan er�st� mustaa,
sininukkaista silkkihuivia. Se oli hyvin kaunis. Esa kentiesi ajatteli:
kaunis kihlasilkkinen. Heti h�n kuitenkin senkin, ik��n kuin omia
ajatuksiaan paeten, ty�nsi laukkuun, heitti laukun nauhasta ryss�n
kaulaan, tarttui sitten t�m�n kaulukseen, avasi oven, pisti siit� tupaan
ja antoi viel� potkun takapuoleen. Tuo kaikki tapahtui niin �kki�, ja
muut olivat niin �imiss��n, ettei kukaan ehtinyt sanoa sanaakaan. Eik�
h�n itsek��n sanonut. Kun j�lleen oikaisi itsens� s�nkyyn, kajautti
raa'an kirouksen.
�Niin, knapin varkaita�, uudisti Esa, �n�inh�n min�, ett� teid�n teki
mielenne tuon ryss�n kamoja.�
T�m� piti yh� Esan puheita hauskana pilana, josta syyst� ei ensink��n
ollut halukas l�htem��n hupaisesta seurasta.
�Saakuri�, h�n sanoi, �min� v��nn�n tuon pojan niskat nurin, jos ei se
heti paikalla laita lis�� viinaa.�
�Knapin varas!� �rj�isi h�n. Ella kirosi, sill� h�neen oli koskenut
kipe�sti. Vennu nauroi, potkaisi viel� Ellan jalkaan ja virkahti:
�Knapin varas!�
�No hae.�
Tulinen puna kohosi Vennun kasvoille. H�n nousi istumasta, k�veli pariin
kertaan yli lattian harteitansa puristellen.
�Eik�s t�s' ole poijat levi�t hartiat? Ka pojat, ka!� H�n rytk�ytteli
kantap�ill��n lattiaan, nostatteli olkap�it��n ja �rjyi.
�Niinp� sin� olet nyt kuin kruusihuilu, ettei saisi mit��n puhua�, sanoi
Vennu.
Esa naurahti melkein hyvitettyn�, sill� h�n huomasi, ett� tuo oli
koskenut.
�Tuota noin�, alkoi Vennu, �oikeinko sin� aiot antaa sen Saviojan Villen
vied� omaisuutes kuin joku vellip�ksy?�
�Vellip�ksy?�
��l� saakeli. Jopa sin� h�p�isisit koko meid�n joukon, kun sellaisen
k�kryn antaisit ottaa vain ilman vastaan sanomatta...�
N�ki, ett� puhe koski hyvin kipe�sti Esaan, sill� h�n oli taas alkanut
synkk�mielisen n�k�isen� tirkistell� pitkin nen�nvartta.
�Pelota se, tuommoinen k�prykk�! Jos min� olisin sun tilassas, niin...�
Vennu tirkisteli, salamielinen mutta Esalle kyll�kin ymm�rrett�v� ilme
silmiss� Esaa, kun tuota saneli.
Ik��n kuin kauan mietitty masentava ajatus, joka Esaa oli taas alkanut
painaa, olisi mennyt rikki tuosta r�j�yksest� ja sitten kirvonnut
ilmoille, Esa kavahti pystyyn ja virkahti:
�H�h?�
�Lapsi? �l�...�
�No �l� nyt, anna min� sanon: sin� olet lapsi, kun tuollaisia murehdit.
Min� jo sanoin sulle, ett� pane se Saviojan p�hl� pelk��m��n! N�es,
mullakin on velkaa sille kaksi sataa ruplaa, mutta tulkoon tahtomaan! Se
pelk�� minua niinkuin... Ja kaikki pelk��v�t!�
�Sin�k�?�
�Min� -- en -- pelk��!�
�Pyyd� jos tahdot, mutta min� annan vain. No niin, mutta asia on
yksinkertaisesti siten, ett� joka tahtoo olla komiaa, sen pit�� olla
v�h�n viekas...�
Vennu keskeytti, puri hampaansa yhteen ik��n kuin olisi yht�kki� nyt
vasta huomannut, ett� oli laskemaisillaan Esalle liian paljon neuvoja ja
sanomaisillaan puolen syd�nt�ns�.
�En!�
Vennu tuli uudestaan juovuksiin. �skeinen puhe oli sen verran h�nt�
kiinnitt�nyt, ett� j�lleen palasi siihen.
�Min� en ymm�rr� mink� vuoksi minun on niin kamalan paha olla!� huudahti
Esa otsaansa painaen k�dell��n. Villi katse silmiss� muuttui omituisen
k�rsiv�ksi ja surumieliseksi. N�ht�v�sti huomasivat toisetkin tuskan,
sill� he eiv�t, niin kuin muussa tapauksessa varmaan olisivat tehneet,
kironneet tuota heikkouden osoitusta, vaan Vennu kysyi kummissaan:
�Paha olla?�
��l� nyt, seh�n oli... Ottiko se niin sun kunniaasi?� kysyi Vennu.
�Ilveile siin�, taikka saat niin vasten kuonoas. Miks'et tullut mukaan?�
Vennu nauroi.
�Ota ryyppy!�
�Niin kuin kakarat l�hdettiin j�niksen poluille. T�m� Ellakin, kun menee
morsiantansa hakemaan ja ottaa selk��ns� kuin ryss�.�
�Min�k�?�
�Kiinni? Mit� m� siit� v�lit�n! Sen t�hden min� sen juuri teenkin, ett�
koko maailma saisi n�hd�, ett� min� oon itse Karhun Esa, min�! Anna
ryyppy!�
�Mutta nyt min� olen ajatellut koko viikon, ett� min� otan akan�, jatkoi
Esa.
�Huoli sin� siit� ... en sano. Mutta sen vain sanon, ett� kun min�
niihin puuhiin ryhdyn, niin en min� akan alkua sill�lailla p��st� kuin
t�m� Ella...�
Ella oli jo vet�nyt itsens� niin t�yteen, ettei juuri kyennyt tuolilta
nousemaan. Kuullessaan nime�ns� mainittavan rupesi h�n kyselem��n mit�
h�nest� puhutaan. Mutta toiset eiv�t siit� v�litt�neet.
�Ella on sikana�, naureskeli Vennu. �Vai akan. No ota vain, ota rikas.�
�Rikas ja rakas.�
�Sep� siin� juuri on...! Sen min� sanon, ett� t�m� el�minen ei maksa
vaivaansa!� huusi Esa. �Muutos t�h�n pit�� tulla. Joko min� rupean
rosvoksi ja ry�st�m�ll� kokoan itselleni loppumattomat rikkaudet, en ota
ik�n� akkaa, juon ja mellastan ja tappelen vain kaiken ik�ni, taikka
otan akan ja rupean k�rttil�iseksi. Muuta ei ole kuin n�m� kaksi
keinoa.�
�H�h?�
�Se meni. Mutta ei minusta ole siihenk��n. Mulla on liian suora ja
rehellinen luonto. Varasten p��llik�n pit�� olla nilkku?�
�Nilkku?�
�Ahaa!� huusi Vennu kamalasti nauraen. �Hoi Ella, nyt l�hdet��n!� H�n
tempaisi nukkunutta toveria kauluksesta, ett� t�m� torkosi
t�llistelem��n.
�H�t�� ei ole, eik� koskaan tulekaan. Mutta mars, poika, nyt menn��n!�
H�n tempaisi Ellan kauluksesta matkaan.
SEURAUKSIA
* * * * *
Vasta aamun h�m�rt�ess� h�n nukkui. P�iv�ll� jo sai kuulla, mit� oli
tapahtunut Korvenloukolla. Nerokkaana laskumiehen� huomasi heti, ett�
kumpikin puolue oli jotenkin tasav�kisesti saanut ja antanut. Se oli
hyv� tulos. Parhaimmassa tapauksessa eiv�t uskalla antaa asiaa k�r�j�in
haltuun ensink��n, jollei niist� ruojista joku satu kuolemaan. Huhut
toivat hyvin seikkaper�isi� tietoja. Vahdit olivat kovasti syyllisi� ja
korvenloukkolaiset olivat ensin p��lle hy�k�nneet, alkaneet tappelun.
Jahah, ne kyll� min� tutkin, panen miehi� linnaan kahden puolen! Ei
kumpaisillakaan ole syyt� vihata minua! Eiv�tk� ne sellaista vihaa, kun
kahden puolen saavat minun k�dest�ni. Hyv� juttu, min� teid�t opetan...
Mutta sitten h�n kohta muisti kysy�, oliko Karin Vennu joukossa. Ei
ollut. Se oli hyv� juttu, oikein hyv�. Siihen min� isken sitten kun n�m�
toiset panen ensin linnaan. Min� n�yt�n...!
T�h�n asiaan nimismies innostui. H�n kutsui heti kaksi lautamiest�, k�vi
Talvikoskella, n�ki is�nn�n huonon tilan ja l�hti, otettuaan viel� pari
is�nt�miest� mukaan, etsim��n K�pi�. L�ysikin t�m�n er��st�
juoppoparvesta, pani kiinni ja vei vanginkuljettajalle. (P�iv��
my�hemmin ly�ty is� pyysi ja saikin poikansa vapaaksi.) Kotiin tultuaan
kyseli nimismies Margareetalta eik� Korvenloukon �roistoja� tai
k�rttil�isi� ollut sill� aikaa k�ynyt? Ei ollut k�ynyt. Nimismies hieroi
mielihyviss��n k�si��n... Pelk��v�t nahkaansa, rohjaleet, eiv�t uskalla
tulla ilmoittamaankaan...!
Ensin k�kesi h�n menn� sinne itsest��n. Mutta tuli j�tetyksi asia
p�iv�st� toiseen odotellessa, ett� joku niist� ly�dyist� kuolisi. Tuo
odotus ei kuitenkaan toteutunut ja jo ensi viikon lopulla ajatteli, ett�
sopikoot ja sotikoot...! Saivatpahan tarpeeksensa jo.
�Kaikille niit� raha kans lainata ja sitte mine pite olla t�s jokahitte
koira!�
Lautamies sanoi, ett� se on kyll� ollut hullua, mutta mit�p� siihen nyt
tehd��n ja arveli viel�, ett� sopii ottaa palkkansa.
�Luuleko sine, ettei mine sen ymmerre!� huusi Lindblom, �mut siine on
muutkin seikat, se on semmosta pirun joukko.�
�Noo�, kiirehti sanomaan, �ei siin� ole pelk��mist�, sill� niille lie
tullut pahat v�lit Karhun Esalle ja Karin Vennulle, koska Vennu k�vi
t�m�n Saviojan puheilla hyv�ss� yst�vyydess� sanomassa, ett� olisi
parasta kiiruhtaa hakemusta ja ulosmittausta, ett� sen Esan asiat ovat
huonolla j�ljell�.�
�Niin n�ytt��.�
�On.�
Mutta nyt teki mieli lyk�t� asia kuitenkin pari p�iv��, sanoi olevan
itsell�ns� kiirett�. Siihen oli suostuminen. P��tettiin siis kahden
p�iv�n p��st� l�hte�.
* * * * *
�No ... sopii tulla, jos on asiaa�, ja astui edell� sis��n. H�nen
astuntansa tavallisesti oli keve�, mutta nyt h�n ik��n kuin tahallaan
jys�ytteli joka askelella. Ja miehet vilkaisivat toisiinsa juuri kuin
kysy�kseen �menn��nk�? S�h�htiv�t sitten melkein kuin yhteen suuhun
ett� �menn��n nyt�.
Tultiin tupaan. Esa oli jo ehtinyt istua penkille selin oveen, piika
toimieli jossakin keittopuuhissa ja muori tuli kamarista.
Viimeksimainittu meni vierasten ohi peremm�lle vastaamatta �hyv��n
p�iv��n�, jonka muutamat tekiv�t. Nimismies ry�hteli, keikutteli
ruumistaan edestakaisin ik��n kuin vauhtia saadakseen.
�Mit� varten? Min� puhun, min�, ja min� tahdon puhua. Min� olen ollut
em�nt�n�...�
��l� sin� pid� niin leve�t� suuta!� huusi Koivula ja jys�ytti nyrkkins�
p�yt��n. Toisetkin miehet nyt nousivat. Nimismies niin ik��n paukutteli
p�yt�� nyrkill��n ja uhkaili. Esa arveli, ett� h�n puhuu mit� h�n tahtoo
ja h�n tohtii puhua. Toinen lautamies ja siltavouti n�kiv�t jo olevan
syyt� asettua kirvesvinkan eteen vartioimaan. Muori luki kuin suoloihin
omia arvelultaan ja tassutteli lattialla �toiskanmuoria�, n�kyi olevan
p��ss�.
VI
Y�LLISI� TAPAUKSIA
�Min�.�
�Sain kaupaksi.�
�Istu. Eip� nyt n�yt� olevan j�rin pime�. Kuka niit� ostaa?�
��l� nyt tutki. Itseh�n min� asian vastaan. Kuka sen tiet��, ett� niit�
t��ll� tallennetaan.�
�Hm. No sano nyt kelle sin� viet niit�? Mist� sin� tulet?�
�Min�k�?�
�Sin� tietysti. Mit� sin� nyt kier�ilet. Jos tahdot kovin kier�ill�,
niin... Pian se on kier�iltyn�.� Vennun ��ni soi uhallisesti.
�Sannalleko?�
�Luultavasti.�
Vennu nauroi.
�Sen pikemmin niist� voi tulla. Esa tarvitsee rahoja nyt pian ja...
Mutta oliko ne silkit siell� Karhun-kamarissa laukusta ulkona, ett� Esa
ne n�ki?�
�Mit� sitten?�
�Sit�, ett� h�nelle ei sovi n�ist� t�llaisista asioista mit��n puhua. On
olevinansa niin kovin rehti.�
�Sep� juuri, h�net t�ytyy saada pois! Min� haen ne mustat huivit
sinulle.�
�Olen kuullut sen jo. Oli k�ynyt pyyt�m�ss� Santraa akakseen kuin
korjapoikakin�, nauroi Vennu.
�Hm. No j�tet��n ne akkain jutut. Kuules Siukku, ota nyt sin� v�h�n
selv�� Esan puuhista ja tule sanomaan, tuota ... sill� min� v�h�n
pelk��n, ett� h�n tekee meille ... -- mutta eik� pihalle tultu?�
Vennu sammutti kynttil�n, pisti sen takaisin sinne, mist� oli ottanutkin
ja palasi takaisin kamariin. Koipi-Siukku jo kuorsasi siell� istuvillaan
ja Vennu kirosi tuon huomattuaan, sek� tyrkk�si h�nt� kylkeen. Siukku
her�si.
�No ei kuulukaan.�
�Ota nyt ja l�hde tiehesi ... t�ss� menee koko y� ja tahtoo unettaakin.�
��l� mene!� �r�hti Vennu. �Kuka siell� mahtanee tulla?� H�n asettui
kuuntelemaan.
Siukku jo l�hti.
�Hoi Vennu, vanha saakuri!� kiljui Esa portailla, �ota ovi pois t�st�,
taikka min�...�
�Tuos' on sulle mies ... pakkaa multa karkuun menn�. Pid� kiinni, ettei
se p��se! �l� nyt siin� tirkistele niin kuin se olis varastettua kalua!
En min� ole Jassua varastanut.� Esa nauroi ja ty�nsi, sis��n puoli
juopuneen Sakarin Jassun ihan Vennun syliin. Vennu kun tunsi Jassun,
rupesi nauramaan.
�Hyv� On. T�m� Jassu tarvitsee ryypyn, se pelk�� pakanan lailla, kun me
oomme varastaneet hevosen ja k�rryt tuolta Taipaleen takaa. Anna sille
ryyppy, ett� se sais parempaa kurssia. Kuinka s�, viet�v�n j�nishousu
pelk��t, kun saat olla Karhun Esan k�rryill�, h�h?� Esa puristeli
Sakarin Jassua.
�Anna mun olla�, pyysi Jassu n�ht�v�sti puolileikill�. �Katso, kun mulla
on jo paljas p�� ja t�llainen parta ja sitten min� oon suutarimestari ja
kerran ajoin pirun pois kirkosta... Ja sin� oot vain Karhun Esa.�
�Pikinytky, rajasuutari!�
Vennu pudisteli p��t�, naureskeli ja sanoi, ettei h�n luule Esan jutusta
niin hevin selkenev�n.
�Mihin?�
Vennu tarkasteli Esaa, jonka koko kasvoille �kki� nousi kamala ilme.
�Hoi mies! nyt l�hdet��n. -- Koska ne h��t ovat?� kysyi h�n ik��nkuin
sivumennen.
�Ylihuomenna.�
�T�m�p� nyt kyyti� on, sanoi noitavainaa, kun h�rk� ojahan vei.�
�Pikinytky!�
* * * * *
Koko matkan kyseli Sakarin Jassu silloin t�ll�in mihin nyt ajetaan.
Mutta Esa ei tehnyt selv��, juonitellen vain kierteli ja ajoi, kunnes
vihdoin k��nsi Rekipellon pihaan. H�ness� n�ht�v�sti eli pelko, ett�
Jassu karkaisi, eik� h�nell� sitten olisi ilvekumppania. Nytkin h�n piti
Jassua tarkalla silm�ll�, kun k�ski t�m�n hevosta kiinni sitomaan.
��l� nyt ... min� nousen ensin seisomaan ja n�yt�n sitten sulle.�
�Ka, �l� nyt karkuun l�hde, anna min� nostan�, puheli Jassu itsekin
viel� maassa ry�mien.
Kyll� nyt olisi ollut Jassulla aika l�hte�. Mutta eih�n siit� mit��n
tullut. Esa nousi, heitteli Jassua viel� muutaman kerran siksi, ett�
Jassu rupesi rukoilemaan.
�Esa.�
lauloi suutari.
-- -- --
Nyt vasta Esa taas muisti Sakarin Jassun, mutta h�nt� ei n�kynyt
miss��n. Esa p��t�ns� kynsim��n. Joko se nyt p��si ja minulla oli
aikomus panna h�net kyyditsem��n tuota hevosta takaisin! H�n juoksi ulos
katsomaan, ei l�yt�nyt; huuteli, ei kuulunut. Kiukutellen palasi h�n
takaisin huoneeseen.
�Anna menn�, mit� tuosta�, sanoi Sanna, joka luuli, ett� hevonen oli
Esan oma. Selityksiin ei Esakaan ryhtynyt, vaan istui tuolille ja
syv�mietteisen n�k�isen� alkoi katsella ymp�ri huonetta, jota
kaikkialla, katossa kiikkuvilla orsilla, seinill� ja nauloissa peitti
rikkaasti varustettu vaatevarasto. Sanna tirkisteli salaisesti Esaa ja
jotakin puhetta aikaan saadakseen sanoi vihdoin:
Sanna naurahti.
�On siit�!�
�No olkoon, jos tahtoo...! Saati ei t�ss� olla kerjuulla, vaikka ollaan
kulkeella�, kivahti Sanna ja k��nn�hti kiivaasti kylke�.
��l� leveile.�
Parin tunnin kuluttua oli kaikki selvill�. Sanna kirposi itkien Esan
kaulasta ja toivoi ��rett�m�ll� katkeruudella Esalle matkaa alimmaiseen
hiiteen. H�nen oli ollut pakko ilmoittaa Esalle olevansa t�m�n toimesta
raskaana ja vaatinut morsiamen oikeuksia.
T�ll� v�lin oli Esa jo jotenkin selvinnyt. Pihaan tultuaan h�n v�h�n
aikaa mietti, l�htisik� tuolla hevosella, vai siihenk� sen j�tt�isi.
Kotiin oli kuitenkin hyv�nen matka ja h�n p��tti ottaa hevosen, nousi
rattaille, antoi selk��n, karjaisi ja p��sti luistamaan.
VII
MUUAN RIIHIP�IV�
Oli viel� aikainen aamu. Karhun v�ki nouseskeli yl�s. Renkikin istui jo
ylis�ngyn laidalla koipiansa heilutellen ja iski tulta piippuunsa. Kovin
aikaiselle Matista sent��n viel� tuntui, koska oikaisi itsens� takaisin
vuoteelle venym��n. Rupesi kuitenkin kohta tyrkkim��n vieress��n
makaavaa poikaa, jukittaen t�t� hevosille hein�tukkoa antamaan. Poika
�risi unissaan, kohosi jo kontalleen, mutta lojahti uudestaan pitk�lleen
ynisten ja uristen.
Matti hellitti pojan nukkumaan, koska uni viel� sillekin n�kyi niin
hyv�lt� maistuvan. Mutta hevosten ruokkiminen tahtoi silti syd�nt�
painaa, koska piialle, joka takan ��ress� askarteli, virkkoi:
��lk�� mummo murehtiko, kyll�h�n nuo kaksi luuskaa talven yli menev�t
vaikka puhtailla oljilla. Ja parempihan olisi, jos kuolisivat pois t�m�n
maailman vaivoista. Huutokaupallahan ne muuten myyd��nkin. Annetaan
kuolla ja ostetaan parempia tilaan.�
�H��h�, matki toinen, �sulle antaa muori nuijaa, kun et nouse antamaan
suurusta loseteille, vaikka sua nostais kivin tai seip�in.�
�En min� n�hnyt, kun on niin pime�, mink�lainen se oli, mutta hevonen
siell� vain on ja rattaat.�
�Valjaissako?�
�Valjaissa.�
�Niinp� se Jussi on nyt kuin v��r�lt� kylelt� noussut. Etk� sin� ole
mun lakkiani n�hnyt?� Matti etsiskeli paitasillaan lakkiansa,
hajoitellen vaatekasoja penkeill�.
�Ja jos ei l�yd�, niin on sit� tilaa meid�nkin tallissa. Tainnut onkin
is�nt� sen ostaa. Mink�lainen hevonen se on?� tiedusteli Matti, joka nyt
oli p��ssyt niin pitk�lle, ett� lakki oli p��ss� ja housut jalassa.
�Ei niin k�yhilt� kannata varastaa, kun sin�kin oot. Kas, t�m�k� se
p�ntt� on?�
�Onko tuo Kaapo ollut y�t� t��ll�?� kysyi h�n ensimm�iseksi kun pojan
huomasi.
�En olekaan, mutta eih�n sit� k�yh�n kannata maata 'hospuntien' unia.�
�Ei mun n�lk� ole juuri, mutta kyll� m� sy�nkin, jos annat.�
�No tule t�nne makaamaan ja kertomaan. Vai onko sun kaprokissasi t�it�?�
�Tule, tule vain Kaapo, jos sulla on sukkeloita juttuja. No no, saakurin
poika, �l� nyt noita riekaleitas ved� t�nne ihmisten s�nkyyn! Sun pit��
riisua ilki alasti.�
�En, en narraakaan! �l� mene.� Esa nousi s�ngyst�, juoksi Kaapon per��n,
sai t�m�n niskasta kiinni. Kaapo kitisi.
�Hellit�tk�s!�
�Kuule Jussi�, sanoi h�n v�h�n aikaa mietitty��n, �mene ja aja se koni
tuonne karjakujalle, aja v�h�n edemm�ksi. Kohta nyt.�
�Valjainensako?�
T�m� hevosjuttu oli saanut Esan taas sille tuulelle, ett� Matti rynt�si
muuten hitaiset s��rens� ulohtaalle, sitten tuli piialle ja muorillekin
sinne asiaa.
J��ty�ns� kahden kesken Kaapon kanssa, joka yksin sai olla tuvassa,
penkin loukossa ime� piippuaan, rupesi Esa uudestaan Kaapoa
riisuttamaan. Eik� t�m� paljoa vastaan pannutkaan: j�ttih�n ryysyns�,
tukkien ne piiloon penkin alle, ja pist�ysi s�nkyyn, johon Esa seurasi.
Kiukku oli n�ht�v�sti jo mennyt ohi, sill� esiripun takaa alkoi heti
kuulua vilkas kuiskutus ja toisinaan ylis�ngyn pohjaa t�rist�v�
naurunhohotus. V�et palasivat v�hitellen tupaan, mutta koettivat olla
mill��n tavalla her�tt�m�tt� Esan huomiota.
Paljon tiesikin Kaapo juttuja tuolla edustan takana. Paitsi muita, tiesi
h�n kertoa, ett� ensi sunnuntaina aiotaan vihdoinkin kuuluttaa
ry�st�huutokauppa.
Muuten oli Kaapo kuullut, ett� Saviojan Ville ei olisi en�� tohtinut
sit� tehd�k��n, mutta k�rttil�iset olivat yllytt�neet, luvanneet
joukolla tulla huutokauppapaikalle ja muutenkin puolustaa Ville�.
�Joko sin� olet kuullut, ett� Valeen ja Santran h��t ovat t�ll�
viikolla?� kyseli Kaapo.
�Menetk� sinne?�
�Olkoon.�
�Sep�!�
�Esa-a!�
�Pelk�sitk� sin�, ett� min� puserran?� kysyi Esa. Toinen tunnusti, ett�
h�nell� oli v�hin ollut sellaista pelkoa.
�Kyll�p� joutavaa pelk�sit�, sanoi Esa. �En min� ik�n� viattomia ihmisi�
ly�, kun ei minua suututeta. Mutta kun suututetaan, niin silloin min�
annan. Kuule, muista se aina, ett� kun ly�t puukolla, niin �l� ik�n�
niin ly�, ett� se hengenp��lle k�y, siit� tulee linnaa ja hittokos
siell� istumaan. Mutta kun ly�t, niin ly� vain sill� tavalla, ett� se
ottaa hyvin kipe�sti. Kipe�sti sen ottaa pit��! Ja ... ja pit�� osata
ly�d� silloin, kun ei toinen aavistakaan. Silloin aina voittaa. Etk� ole
n�hnyt, ett� min� olen aina voittanut, vaikka en ole koskaan murhaa
tehnyt?�
�Mihin ne meniv�t?�
�Riihen luona niill� kai on jotakin tekemist�. Eilen oli j��nyt riihi
puoli t�ytt�miin.�
�Mist� min� tied�n, hyv� ihminen. Etk� sin� nyt t�n� p�iv�n� menisi
sinne v�h�n katsomaan.�
�Tiistai.�
�Taitaa olla. Onko muorilla jotakin hampaan alle sopivaa mulle ja t�lle
Kaapolle, niin me l�hdemme riihelle ja n�yt�mme kuinka se ty� liikkuu.�
Muori ihastui t�st�. Kyll� h�nell� ruokaa oli, rupesi sit� heti p�yt��n
laittamaan. Valitteli, ettei ollut edes ruokaryyppy� antaa. Esa oli
hyv�ll� tuulella, ei kehunut ryypyst� v�litt�v�ns�, uhkasi pian ruveta
�viina friiksi�, jos pahat p��h�ns� panee.
* * * * *
Is�nn�n joukkoon tultua alkoi ty� riihen luona sujua kuin rasvattu.
Esalla olikin taas monen joutilasp�iv�n lepo sel�ss��n, ja sellaisten
j�lkeen h�n ty�nsi kuin hullu. V�et seurasivat mukana, sill� he
arvelivat, ett� kyll� sen ajan aina kest�� kuin is�nt�kin kest��. Ilke�
ei Esa ollut ty�paikalla koskaan. H�n oli yst�v�llinen ja puhui leikki�,
ei haukkunut, eik� kimppuun yllytellyt. Tuntuipa toisinaan h�nen
leppoisuutensa silt�, kuin olisi ty� tuottanut lohdutusta pahalle
omalletunnolle ja siit� vuotanut ik��n kuin anteeksipyyt�v�n� tuo
hyv�ntahtoisuus muita kohtaan. V�ki teki ty�t� h�nen mukana ollessaan
kuin tuulessa, keve� ja reipas mieli hohti kaikkien kasvoista.
�Hikip� tippuu jo Kaaponkin otsasta�, nauroi Esa, �ei sen pojan tarvitse
usein hikoilla. Sinun jo pit�isi ruveta rengiksi, ennen kuin liian
laiskaksi opit.�
�Niin, no, mutta kun ei minuakaan pid� muut kuin t�m� meid�n is�nt�,
eik� se varmaankaan en�� kolmatta renki� tarvitse, niin ei sulle ole
tilaa.�
Esa nauroi.
�Riidelk�� vain, niin paremmin kasvatte. Kuule, Matti, j��k� nyt viel�
monta riiht� eloa ulos?�
�Noo�, alkoi Hautalan Janne pitk��n, �oletko sin� n�hnyt mun hevostani?
Sen sin� ainakin tunnet?�
�Mit� hevosta?�
�Suotia.�
�En.�
�Aina v�hin tuleekin�, tuumi Janne hymyss� suin. �Mit� s� nyt siit�
kiukuttelet, emme suinkaan me t�st� ainakaan juoksemaan l�hde.�
�Kyll� se nyt on, kuule Esa, parasta, ett� tunnustat paikalla�, alkoi
Hautalan Janne.
�Tunnustat!� huusi Esa. �Sit�k�, ett� min� olen sun hevosellasi ollut
Taipaleen takana? En min� sit� kiell�k��n! Sill� onkin ollut matkassa
sellainen poika, joka ei haikaile, jolla on luonto kuin korento ja
omatunto kuin torpan tunkio. Ei t�m�n n�k�inen poika pelk��m��n rupea,
eik� j�nist�m��n, �l� luulekaan!�
Miehet nauroivat.
�Sin�k�?�
Esa sanoi, ett� h�nk� nyt olisi tuollaisten miesten hevosten paimen!
��l�, kuule, narrittele�, jatkoi Hautalan Janne. �Me olemme sit� varten
matkassa, ett� me otamme asiasta selv�n. Sin� olet t�h�n asti saanut
el�� niin kuin mielesi on tehnyt ja lent�� niin kuin k�rp�nen joka
miehen nen�lle. Mutta kyll� sin� nyt lensit sellaisten miesten nen�lle,
jotka panevat pian lapsen *itkem��n*.�
Miesten l�hdetty� Esan luonto kohosi t�yteen raivoon. H�n vannoi taivaan
ja maan kautta, ett� hevosvarkaudesta ei h�n ik�n� mene linnaan. Jos
linnaan kerran pit��, niin tekee sellaista, josta puhutaan edes
kahdeksassa pit�j�ss�. H�n tohtii tehd� ja h�n kykenee tekem��n.
Sitten h�n istui riihen kynnykselle, laski p��n k�sien nojaan ja mietti.
V�h�n ajan kuluttua nousi kiivaasti, kun piika taas elokuorman kanssa
l�heni.
�T�ytt�k�� riihi�, sanoi h�n, �min� k�yn kotona.� H�n meni raskaasti
astuen. N�kyi selv�sti, ett� tunsi joutuneensa entist� ahtaammalle.
Esa tuli kotiin, muutti vaatteita. Muori kertoi miehist�, jotka olivat
k�yneet hevosta kyselem�ss� ja sanoi, ettei h�n ollut ilmoittanut siit�
mit��n tiet�v�ns�. Itki muuten ja valitteli, ettei tiennyt mihin t�ss�
vihdoin joutuu.
Esa antoi �idin puhua, avata syd�mens�. Kun oli pukeutunut, meni h�n,
seisoi hetkisen per�ikkunan edess� ja katseli takamaille p�in, mihin
miehet kuuluivat l�hteneen hevosen per��n.
Muori jatkoi yh�, luuli nyt pojan syd�men l�yt�neens�, kun t�m� ei
vastaan sanonut. Itki, puhui Jumalan nimess� ja kehoitti Esaa jo v�h�n
asettumaan ja alkamaan olla ihmisten lailla. Vihdoin meni Esa �idin luo,
joka nuuskatoosineen uunin penkill� istui. Suu oli pojalla hymyss�.
�Tek� neuvotte minua?� h�n kysyi ja otti k�teens� �idin k�den, jossa
viel� oli nuuskatoosa.
�Min� j�tin tuon muiston teille, �iti, jos en en�� t�lt� reisulta palaa.
Olkoon se kipe�, karvastelkoon kuin olisi siin� alinomaisesti polttavaa
helvetintulta. Sen te kyll� ansaitsette, se on palkka vaivoistanne,
kasvatuksestanne.�
��l� ... mene!� huusi �iti per��n, nousi ja kurotti k�si��n ik��n kuin
pakenevaa kiinni ottaaksensa. Mutta kun muori ehti portaille, ei Esaa
n�kynyt en��.
�Esa!�
�Esa ho-o-oi!�
Tuo rukous tulkitsi niin ��ret�nt� tuskaa, ett� saattoi kyll� uskoa
kokonaisen rikosten vuoren painavan sit� syd�mest�.
VIII
KARKURI
* * * * *
H�n, joka oli ollut kaikki kaikessa, pit�j�n paras poika, jonka suosiota
kaikki olivat etsineet, jota kaikki olivat pel�nneet, jota oli pidetty
rikkaana, jota ei kukaan ollut tohtinut est��, teki h�n mit� tahansa, --
h�nenk� omaisuudestaan uskalletaan huutokauppoja kuuluttaa, h�nt�k� nyt
ahdistetaan joutavasta hevosenajosta, h�nellek� tyt�tkin jo alkavat
selk�ns� k��nt��?
H�n meni l�vitse koko yst�v�sarjan. Ei yht��n ollut, josta olisi voinut
sanoa: tuohon luotan, t�m� on yst�v� h�d�ss� ja kykenee auttamaan.
Mit� se oli?
Mutta laulaja eteni, eik� Esa n�hnytk��n h�nt�. Siin�, kun h�n p��si
t�st� j�nnityksest�, ja ajatukset hervahtuneina hajausivat ik��n kuin
ty�alaa etsim��n, huomasi h�n, ett� ilta alkoi l�hesty�. Muisti samassa,
ett� her�nneitten kokous on t�n� iltana Toivolassa ja ett� oli ollut
puhe poikamiesten kokoutua sinne l�ht�� varten. Oikeastaan tunsi h�n nyt
itsens� vastenmieliseksi l�htem��n sinne, sill� oli v�synyt ja muutenkin
haluton. Mutta kun ei oikein tuntenut halua menn� mihink��n muuallekaan,
kaikkein v�himmin kotiin, eik� mets��nk��n viitsinyt y�ksi j��d�, l�hti
k�velem��n kokoutumispaikalle.
IX
HER�NNEITTEN SEURASSA
�Voi sinua, kansa!� huusi h�n, �sinua kansa, jokas nukut synnin unta,
vaikka perkele k�y ymp�ri niinkuin kiljuva jalopeura, etsien ket� h�n
nielis! Sinun poikasi m�ss��v�t juoppoudessa ja korttisaunoissa,
tappelevat ja murhaavat toisiaan niin kuin vanhurskasta Jumalaa ei
olisikaan, niin kuin tuomion p�iv�� ei olisi odotettavissakaan ja niin
kuin ei heill� olisi palkkaa t�ist��n odotettavana! Kullassa ja silkiss�
ja narisevissa kengiss� koreilevat tytt�resi, hyllyen maailman hekumassa
ja makaavat miesten kanssa riettaassa haureudessa. Miss� on lapsen
puhdas syd�n, neitosten siveys ja viattomuus? Miss� on tosi
miehuullinen ja ylev�, puhdas luonne? Uhrattu Baabelin portolle ja
Beelin riettaalle alttarille!
�K�tkek�� nuo aseet�, virkkoi h�n vihdoin, �pankaa niin, etteiv�t ne ole
n�kyviss�, pist�k�� penkin alle. Ehk� Herra on n�hnyt hyv�ksi taas t�ll�
kertaa itse sotia meid�n puolestamme ja vapauttaa vainoojistamme.
Ainoastaan viimeisess� h�t�tilassa t�ytyy niit� k�ytt��, jos n�kyy, ett�
Herra j�tt�� tilaisuuden ihmisille, jos h�n vaatii, ett� jumalattomain
pit�� meid�n k�dest�mme saada ruumiillista kuritusta, niin kuin
pahankurisen lapsen vanhempainsa k�dest�.�
Mutta taas h�n p��t�ns� nosti. N�ki nyt, miten naiset olivat
sulloutuneet peremm�lle tupaa, miten miehet olivat asettuneet riviin
seisomaan pitkin penkinvierustaa. H�n hiukan s�ps�hti tarkastaessaan
tuota pariinkymmeneen nousevaa miesjoukkoa, ymm�rt�m�tt� itsek��n
s�ps�htik� h�n ilosta, vaiko tuskasta: miesten silm�t hehkuivat niin
omituisesti. Heid�n kasvoillaan oli yht'aikaa syv�n hartauden ja uljaan
pelk��m�tt�myyden j�ykk�, kunnioitusta ja arvonantoa her�tt�v� ilme.
Muutamilla olivat virsikirjat avoinna k�siss�, toiset n�yttiv�t
ulkomuistiin turvautuvan. K�sky� alkamiseen vain n�kyiv�t odottavan kuin
sotilaat. P��llikk���n, jonka tuskan he kasvoista n�kiv�t ja ymm�rsiv�t,
t�ht�iliv�t he vakavin, kunnioittavin katsein... Ja korviin tunki yh�
��ni� ulkoap�in, miss� kuului joukon roiske jo rappusten edess�.
�Linna luja on Jumala, Meid�n my�s vahva vuori�, kajahti kuin yhdest�
suusta. Porstuasta kuului r�hin�� ja kopinaa, mutta ��ni oli hiljennyt
siell�.
Yh� mahtavamman kaiun saa laulu. Sen sointu ei en�� kuulu sotamarssilta,
se ennemmin kajahtelee voitetun voiton riemus�veleelt�.
NUORTEN SEURASSA
Esa nauroi harvoin. Mutta nyt h�n nauroi niin ett� tahtoi katketa, kun
saavutti nuivallanenin palaavan joukon. Joukko melskasi, pahkiloi ja
noitui. Kovin n�ytti miehi� harmittavan, ett� oli l�hdetty
�hulluttelematta�, oikein paettu, kuin pel�ten, karkuun. Jokainen
vakuutti tuhansin sanoin, ettei h�n olisi l�htenyt, mutta kun kaikki
seisoivat siin� kuin housuttomat, niin eih�n siihen ilennyt j��d�
seisomaan k�rttil�isten ihmeen�. Toinen syytti toistaan. Kullakin oli
her�nneiden joukossa silm�tikkunsa, vihattavansa. Lohdutuksekseen kukin
nyt niit� haukkui ja noitui, luetteli virheit�, heikkouksia ja koetti
siten saada toiset ymm�rt�m��n miten h�nen ja vihattavan k�rttil�isen
v�lill� oli olemassa ��rett�m�n suuri juopa. Toinen t�ss� tahtoi saada
��nens� kuuluvammaksi toista. Siten pakolaisten alussa hiljainen ��ni
pian kohosi r�hisev�ksi huutamiseksi.
�Mutta miksi et sin� sitten alkanut?� kysyi Iikan Antti ja sit� kohta
s�estiv�t toiset monissa erilaisissa toisinnoissa. Luulivat l�yt�neens�
oikean valtin.
Toiset selittiv�t kuin yhten� miehen�, ett� oli odotettu Esaa alkamaan.
Mutta kun ei t�m� alkanutkaan, niin l�hdettiin pois. Eih�n siell�
viitsinyt koko iltaa seisoa veisuuta kuulemassa. Esa nauroi taas.
Sit� ei kuitenkaan tiennyt kukaan, miksi sit� oli niin odotettu, mutta
odotettu vain oli. Iikan Antti arveli, ettei Esallakaan ollut oikeata
kurssia, koska ei kerran ollut alkanut.
�H�h?� huusi Esa hyp�ht�en, �luuleeko Antti olevansa paree kuin min�,
vai? Saadaan vaikka paikalla koettaa, jos sinua vain haluttaa.�
�K�rttil�isill�k�?�
�Kell� sitten!�
Esa nauroi:
�Min�k�? Koska sin� oot n�hnyt, ett� Karhun Esa itkee? Min� olisin
tapellut koko joukon kanssa, vaikka paikalle olisin oiennut.�
�Saamari, kyll�h�n siin� olis ryty� ollut. Mutta kyll� min� muutamilta
olisin hengen v�h�t nitist�nyt. Herra jee, poika! Sin�k� meinasit
tapella k�rttil�isten kanssa?� Esa puristi niskasta muuatta nuorta,
v�h�ist� pojannaskalia. T�m� rupesi kitisem��n.
�Anna pojan olla rauhassa, kyll� siit�kin mies tulee, ter�v� tuleekin�,
virkkoi Iikan Antti.
�Noo, noo �l� suutu Miska, ollaan veljekset, me pienet, ja ollaan miehi�
maasta asti! Hurraa pojat! Mihink� nyt menn��n? Mun pit�isi saada
tapella!�
�Niinkuin synti.�
�Ihan varmaan.�
��l� nyt kovin pitk�lle venyt�, taikka... Jos sin� luulet paree olevas,
niin saat paikalla koettaa!� Hempaksi sanottu asettui kiusaajansa eteen
uhkaavaan asentoon. Toinen rupesi hyvittelem��n:
�Ei tapella nyt, ollaan yht� hyv�t, en min� tahdo koetella. J�tet��n
toiseen aikaan.�
�Kuinka vain tahdot. Ajattelin vain, ett� jos tahdot kohta koettaa,
jotta ei tarvitsisi pit�� itsell�si turhia luuloja, niin ei minusta
olisi vastusta.�
�Tottapa l�hdet��n?�
�L�hdet��n tietysti.�
�Eik�?�
�Ei. Ja jos et muutoin usko, niin koeta. Mutta kas t�t� nyrkki�.�
�Joo ... joo ... sit� ... �laivat ne merell� menn� tooraa, Enkesmannin
parhaat poijat on hukkuneet meren pohjaan.
-- -- --
�Poika viet�v�, �l� r��y, ett� korvani halkeevat, taikka min� sun...�
Karhun Esa jo taas tarttui jonkun huonomman niskoihin.
�Mutta jos sulla vain on ajatusta, niin ihan paikalla min� olen valmis
kuin sotamies.�
�Pane hiiteen...! taas nyt yht� my�t��n riitaa haastat. Puhutaan muusta.
Ne aikovat, luulemma, haastaa sinun vastaamaan siit� hevosvarkaudesta.�
�No kyll� m� nyt ainakin yhden murhan sit� ennen teen. Kuka raato nyt
hevosvarkaudesta viitsii linnaan menn�.�
�Kun min� menen linnaan, niin teettek� sitten minusta komian laulun?�
�Komian! Ihan niinkuin enkelit pasuunilla soittaisivat�, vakuutti
Lomppi.
�Pian te sen laulun saatte tehd�, ja muistakaa se, ett� siin� pit��
puhua paljon karhun sapesta!� muistutti Esa.
��l� pistele is�st�, tahi luunippu ajaa pian nen�s p��lle kuin
kantoon.�
* * * * *
Saitkohan morsiamen, piru ollen...! �l� nyt siit� Ella ole namillasi,
ett� se nyt niin kovin komiaa olisi tuo... H�lm�-parka!
Sannaa h�n sitten tarkkaa, n�kee miten huolettomasti h�n heitt�� Ellan,
joka ei koskaan n�kyisi haluavan lopettaa. Esa tuntee yht'�kki�
my�t�tuntoisuutta Sannaa kohtaan... Komea se on sittenkin...! ei
silm�yst�k��n Ellaan luo, vaikka h�n vakoillen tuossa per�ss�
ruinuttaa... Jahaa! Lompinko nyt pit��...
Mik� syy heill� oli yritt�� py�ri� niin kovasti? Miksi he tanssivat niin
pitk�sti, ett� Esankin otsalta jo alkoi hiki tippua? Niin he tanssivat.
Mutta kumpikaan ei toisensa silmiin katsonut, ei puhunut mit��n eik�
n�ytt�nyt haluavan hellitt�� vaikka katkeisi. Esa kuitenkin ensin
hellitti. Kun siin� erotessa silm�t yhteen sattuivat, kohosi viel�
valtavampi puna Sannan kasvoille ja suu meni nauruun. Niin Esankin k�vi
ja h�n palasi paikalleen kellokaapin v�liin, josta toinen juuri l�hti
tanssimaan. H�nen edess��n tepasteli kolmoisjoukko nuoria poikia, jotka
ainakin olivat olevinaan juovuksissa, ei tied� olivatko. Ne
kerskailivat ja rallattivat ja olivat miehi� olevinaan. Esa katseli
heit� ja hym�hteli, rupesi poikain kanssa juttelemaan, kinailemaan ja
narrailemaan heit�.
Mutta Ella taas tanssi Sannan kanssa ja Esan pisti yht�kki� vihaksi...
�Jaska.� H�n veti luoksensa nurkkaan pojan, jota h�n �sken matkalla oli
niskasta puristellut.
�Ellalle?�
��l� nyt sit� soita! Min� tulen auttamaan, kun sin� vain alat.�
�Tuletko?�
�Mene, mene nyt. Katso sopiva v�li. Mutta �l� nyt kohta mene.�
�Noh!�
* * * * *
�Nyt pojat l�hdet��n!� virkahtaa Esa, kun paiskaa kiinni tuvan oven.
XI
ESA!
�H�ihink�?�
�Min� ajattelin, ett� jos sin� minua meinaat...� Lomppi istui uudelleen
lausettaan lopettamatta. Esa oli t�ll�v�lin heitt�ytynyt sel�lleen
s�nkyyn, mutta sielt� h�n yht�kki� kavahti istumaan.
Muori heltyi yh�, l�heni hevosta, joka yht'aikaa h�nen kanssaan oli
vanhentunut. Ruunan kyljet olivat laihat, selk� notkossa ja silm�t
loistottomat ja himme�t.
�Kaikista sit� nyt k�r�jiinkin vied��n. Ennen vanhaan, kun min� olin
nuori�, alkoi muori kertoa miten pojat silloin olivat vallattomia, eik�
niist� sellaisista k�r�jiin menty.
Matti kavahti.
�Kyll� sin� ilveilet!� Esa heitti suitset, meni talliin ja otti Mattia
rintap�ihin.
�En min� turhaile. Sin� nauroit sill�, ettei mulla ole parempaa hevosta.
Sit� min� en k�rsi. Ja samalla kun sin� kerran *nauroit*, ajattelit
sit�, ett� meille tulee ry�st�huutokauppa, ja sit�, kun Hautalainen...�
Esan valtasi niin kiukku, ett� h�n py�ritti vain hammasta purren
p��t�ns�.
�Noo.�
�Aion, mit� aion, kyll�h�n sitten kuulet. Mutta en min� hevosen ajosta
linnaan mene, enk� k�yh�n� t�ss� k�vele, kun ne rupeavat velkoja
hakemaan.�
�Ei sinun nyt silt� viel� tarvitse k�yh�n� olla. Hanki rahoja ja maksa
sille Saviojalle.�
�Mit�? Kuka minulle rahaa antaa! Kuule, ei minua ole luotu is�nn�ksi
eik� rengiksi, mutta karskiksi vankipojaksi. Viel� sit� lauletaan Karhun
Esastakin!�
�On minut. �itini tappoi is�ni, tied�th�n sin� sen. Lastu ei lenn� kauas
kannolta.� Ik��n kuin s�ik�ht�en omia sanojaan katsahti Esa arasti
Mattiin.
�Kuule, min� puhun kenties liikoja, mutta niin min� uskon, ettei �itini
ole syytt� miehens� murhasta k�rsinyt. Kun minullakin olisi ollut
ihmistenmoinen �iti, niin kyll�h�n minustakin olisi ihminen tullut,
Matti! Mutta kun �itini on juonut aina, niin h�n ei ole ik�n� antanut
minulle hyv�n neuvon sanaa, ett� vain olisi itse saanut el�� niin kuin
halutti. Niin se talo on mennyt.�
�Odota! -- Mutta sen sin�, Matti, tied�t, ett� varas ja rosvo en min�
ole ollut ik�n�. Vaikka olenkin sellaisten, kuin Karin Vennun kanssa
pit�nyt seuraa, niin en ik�n� sen vuoksi. Mulla on hurja luonto, ja
sent�hden olen ollut heid�n seurassaan. Mutta kun ei mulla ole halua
toisen oman p��lle, niin siit� Vennukin on ruvennut vihaamaan.
Vihatkoon! Se on minulle -- Jumaliste onkin! -- saman tekev�. Sent�hden
en min� viitsik��n linnaan menn� niin tuiki huonosta asiasta kuin tuo
konijuttu. En ik�n�!�
�No, mutta, oikeinhan sin� nyt l�hdet niin kuin i�iselle reisulle.
Emmek� me, velikulta, riisu hevosta talliin?�
Mutta nyt purskahti h�n itkem��n ja meni tallista ulos. Matti n�ki, ett�
Esaa painoi jokin hirve� tuska. T�m�n puhe muuten oli niin
odottamatonta, niin kummallista ja her�tti rengiss� niin suurta
my�t�tuntoisuutta, ett� h�n ei voinut pid�tt�� itse�ns� hypp��m�st� Esan
per��n ja ovella tarttumasta h�neen sylisin.
�Se sanoi�, virkkoi Matti painavasti, �ett� jos h�nell�kin olisi ollut
ihmistenmoinen �iti, niin h�nest�kin olisi tullut ihminen.�
* * * * *
M�kin is�nt� oli yksi innokkaita her�nneit�, Suutari Erkki, h�n, jolla
oli niin raikas veisuu��ni ja joka toisinaan saarnailikin.
��l� k�y siihen kiinni, kaadat koko p�yd�n�, virkahti suutari nyre�sti.
�Mene pois siit�, etk� n�e, ett� olet tiell�ni�, huomautti suutari taas,
kun Lomppi oli k�den tiell� pikilankaa vet�ess�.
�No ei vaikka...�
�Oli se.�
�Noo, en tied�.�
Suutari innostui.
�Kuule, Esa, se oli Jumalan voima, joka teit� esti ja teki tyhj�ksi
pahain aikomukset.�
�Nyt menn��n!� virkahti Esa yht�kki� ja l�hti ulos. Lomppi oli istunut
takkakivell�, josta l�hti noituen. Suutarin v�ki j�i kummissaan
ihmettelem��n, ett� mik� sen nyt noin yht�kki� tuli?
Saviojan talo ei ollut kaukana. Sinne Esa nyt ajoi suoraa p��t�. Is�nt�
ja em�nt� olivat kahden kotona ja pel�styiv�t hirve�sti, kun n�kiv�t
Karhun Esan pihaan ajavan. Esa meni yksin tupaan, kun Lompilla oli
jotakin tekemist� pihalla.
�Istumaan�, k�ski is�nt� joka seisoi takan ��ress� ja vapisi. Esa meni
suoraan �ij�n viereen.
�Sianlihaa!�
�En min� tied�, is�nt� sanoi, �em�nt� sen... Onko sit�? Pane t�lle
Esalle ruokaa p�yt��n.�
�Kuka teid�n k�ski panna hakemukseen! Min� ly�n sein��n, niin kuin
silakan!�
�Kuka sanoi?�
�Suutari Erkkik�?�
�Niin.�
�No ei, en vaikka, mutta kun ne... Mutta annetaan nyt olla.�
Esa j�tti vanhukset siihen ja l�hti ulos kuin nuoli. Portailla tuli
Lomppi vastaan ja sai palata siit� rattaille.
�Min�k�?�
�Sin�!� Esa antoi suutarille niin kovasti vasten leukoja, ett� t�m�
lensi tuolineen nurin niskoin. Lapset ja vaimo parkaisivat pel�styksest�
yhteen suuhun ja oppipoika pakeni s�nkyyn. Annettuaan iskun potkaisi Esa
viel� suutaria muutamia kertoja saappaan k�rjell� ja l�hti sen tehty��n
ulos. Tempaisi siell� suuren kiven maasta ja viskaisi sen ikkunaa
kohti, mutta osasikin vain ikkunan pieleen. Lomppi naureskeli heitolle
ja sanoi, ett� jos h�n tulee, niin kyll� h�n osaa. Mutta Esa ei
odotellut sit�, vaan nousi rattaille ja l�hti hyppyytt�m��n pois. Taas
hehkui h�nen kasvoissaan vimmanliekki, ja kun h�n karjaisi hevoselle,
tuntui se niin syd�menpohjasta l�htev�lt�, ett� Lomppikin oudoksuen
nosti p��t�ns� ja etsi katseillaan Esan silmi�. Tiell� roiskui rapa yli
p��n, kun tuo vanha hevonen laukkasi. Rattaat poukahtelivat puolelta
toiselle, mutta yh� sai hevonen iskuja, yh� karjui ajaja, ulvoi kuin
tuskallisesti porottavaan haavaan olisi kipristelev�� voidetta kaadettu.
Lomppia alkoi hirvitt��, niin ett� h�n nousi polvilleen rattailla,
tarttui Esan k�sivarteen tuskallisesti huudahtaen:
�Esa!�
Mutta Esa p��sti uuden huudon, antoi hevoselle uuden iskun ja Lompin
t�ytyi pysytell� tasapainossa.
XII
SOLMU
Kuinka kovin h�n pitikin Valeestaan! Sitten h�n vasta oli tullut sen
oikein k�sitt�m��n, kun oli itkien lev�nnyt Valeen �idin rinnalla, t�m�
oli lohdutellen p��t� silitellyt ja puhunut niinkuin �iti... Se oli niin
toisenlaista kuin kotona. Juuri sit�, jota h�n oli ik�v�inyt...!
Silloin oli p��t�s valmis. Kun h�n sen ilmoitti nuorille, tuli se
kaksinkertaisen lujaksi siit� riemusta, jonka se n�iss� her�tti.
Uskonsisaret koettivat h�nt� loukkiakin, mutta muori sanoi, ett� h�nell�
ei ole muuta kuin yksi syd�n, se on joutunut noiden *lasten* haltuun,
eik� h�n jaksa repi� sit� pois. �Kun omatuntoni ei sit� vastaan sano,
niin mahtaneeko Jumala siit� rangaista?� Ne sanoivat, ett� rankaisee,
lukivat hirmuisen tuomionsa. Mutta muori vetosi uudestaan
omaantuntoonsa, sanoi, ett� h�n on aina koettanut sen neuvoja seurata,
eik� ole huomannut sen v��r��n viev�n. P��t�ksens� h�n piti.
Ja Vennulle p��tettiin antaa �se kunnia�. Siivosti h�n muuten aina oli
k�ytt�ytynytkin t�llaisessa luottamustoimessa... Antaa Vennun tulla!
* * * * *
* * * * *
�Kelvoton ... mit� sin� tarkoitit!� �rj�isi Hautalainen, kun Esa vihdoin
nousi ja he taas vastakkain seisoivat.
�K�ytt�?� kysyi.
�K�ytt� tietenkin!�
Nyt Esa vasta huomasi, miss� menn��n. H�nt� siis todella aletaan syytt��
*hevosvarkauksista*! H�nest� tulisikin vain kurja, maineeton vanki,
vilahti ajatuksissa.
Vaistomaisesti meni k�si tuppeen, se oli tyhj�. �kki� hypp�si h�n jonkun
likell� seisovan tuppea koettelemaan, mutta sekin oli tyhj�. Hurjasti
kiljahtaen h�n suinp�in ty�nt�ysi v�kijoukkoon. Samassa t�ytyi h�nen
kuitenkin jo rauhoittua monien vankkojen k�sien pitelem�n� kuin pihtiin.
�Hiljaa!�
Lattia jys�hti Hautalan Jannen alla ja tuima katse kohtasi Valeeta, joka
h�mill��n poistui per�ss��n vet�v�n Santran kanssa tupaan.
Muistutus her�tti Esan tajuntaan. Uhka palasi. Suunt�ysin syyti h�n nyt
uhkauksia vastaisen varalle, kun irti taas p��sisi ... eik� se
el�m�nik�� kest�isi. Se ajatus, ettei vankeus n�ist� syist� tulisi kovin
kauan kest�m��n ja ett� silloin taas olisi tilaisuus uudestaan tehd�
�ihmeit�, se h�nen uhkansa niin t�ydelleen palautti, ett� rattaille
astuessaan jo tunsi itsens� *suureksi junkkariksi*, josta kyll� sopii
lauluja tehd�.
Mutta sit� ei Vennu huomaa. H�n ei viel� luule asemansa horjuvan. H�n
riemuitsee onnellisena siit� ajatuksesta, ett� ihmiset kunnioittavat
h�nt� nyt, kun h�n siivon miehen tavoin antoi vastustelematta hyv�n
yst�v�ns�, Karhun Esan kytke�. H�n riemuitsee siit�, etteiv�t ihmiset
tied� h�nen syit�ns�: h�nh�n oli vapautunut vaarallisesta vihollisesta
-- ainakin v�h�ksi aikaa.
Creating the works from public domain print editions means that no
one owns a United States copyright in these works, so the Foundation
(and you!) can copy and distribute it in the United States without
permission and without paying copyright royalties. Special rules,
set forth in the General Terms of Use part of this license, apply to
copying and distributing Project Gutenberg-tm electronic works to
protect the PROJECT GUTENBERG-tm concept and trademark. Project
Gutenberg is a registered trademark, and may not be used if you
charge for the eBooks, unless you receive specific permission. If you
do not charge anything for copies of this eBook, complying with the
rules is very easy. You may use this eBook for nearly any purpose
such as creation of derivative works, reports, performances and
research. They may be modified and printed and given away--you may do
practically ANYTHING with public domain eBooks. Redistribution is
subject to the trademark license, especially commercial
redistribution.
1.D. The copyright laws of the place where you are located also govern
what you can do with this work. Copyright laws in most countries are in
a constant state of change. If you are outside the United States, check
the laws of your country in addition to the terms of this agreement
before downloading, copying, displaying, performing, distributing or
creating derivative works based on this work or any other Project
Gutenberg-tm work. The Foundation makes no representations concerning
the copyright status of any work in any country outside the United
States.
1.E.1. The following sentence, with active links to, or other immediate
access to, the full Project Gutenberg-tm License must appear prominently
whenever any copy of a Project Gutenberg-tm work (any work on which the
phrase "Project Gutenberg" appears, or with which the phrase "Project
Gutenberg" is associated) is accessed, displayed, performed, viewed,
copied or distributed:
This eBook is for the use of anyone anywhere at no cost and with
almost no restrictions whatsoever. You may copy it, give it away or
re-use it under the terms of the Project Gutenberg License included
with this eBook or online at www.gutenberg.net
1.E.6. You may convert to and distribute this work in any binary,
compressed, marked up, nonproprietary or proprietary form, including any
word processing or hypertext form. However, if you provide access to or
distribute copies of a Project Gutenberg-tm work in a format other than
"Plain Vanilla ASCII" or other format used in the official version
posted on the official Project Gutenberg-tm web site (www.gutenberg.net),
you must, at no additional cost, fee or expense to the user, provide a
copy, a means of exporting a copy, or a means of obtaining a copy upon
request, of the work in its original "Plain Vanilla ASCII" or other
form. Any alternate format must include the full Project Gutenberg-tm
License as specified in paragraph 1.E.1.
- You pay a royalty fee of 20% of the gross profits you derive from
the use of Project Gutenberg-tm works calculated using the method
you already use to calculate your applicable taxes. The fee is
owed to the owner of the Project Gutenberg-tm trademark, but he
has agreed to donate royalties under this paragraph to the
Project Gutenberg Literary Archive Foundation. Royalty payments
must be paid within 60 days following each date on which you
prepare (or are legally required to prepare) your periodic tax
returns. Royalty payments should be clearly marked as such and
sent to the Project Gutenberg Literary Archive Foundation at the
address specified in Section 4, "Information about donations to
the Project Gutenberg Literary Archive Foundation."
- You provide a full refund of any money paid by a user who notifies
you in writing (or by e-mail) within 30 days of receipt that s/he
does not agree to the terms of the full Project Gutenberg-tm
License. You must require such a user to return or
destroy all copies of the works possessed in a physical medium
and discontinue all use of and all access to other copies of
Project Gutenberg-tm works.
- You comply with all other terms of this agreement for free
distribution of Project Gutenberg-tm works.
1.F.
1.F.6. INDEMNITY - You agree to indemnify and hold the Foundation, the
trademark owner, any agent or employee of the Foundation, anyone
providing copies of Project Gutenberg-tm electronic works in accordance
with this agreement, and any volunteers associated with the production,
promotion and distribution of Project Gutenberg-tm electronic works,
harmless from all liability, costs and expenses, including legal fees,
that arise directly or indirectly from any of the following which you do
or cause to occur: (a) distribution of this or any Project Gutenberg-tm
work, (b) alteration, modification, or additions or deletions to any
Project Gutenberg-tm work, and (c) any Defect you cause.
Please check the Project Gutenberg Web pages for current donation
methods and addresses. Donations are accepted in a number of other
ways including including checks, online payments and credit card
donations. To donate, please visit: http://pglaf.org/donate
http://www.gutenberg.net