Yle Areenan mahtava leffapaketti hemmottelee laatuscifin ystäviä – mukana Casey Affleck, Robert Pattinson, Brad Pitt ja Arnold Schwarzenegger
Paketin elokuvista kolme on sellaista, joita ei ole nähty Suomessa teatterilevityksessä. Näistä varsinkin Elämäni valo (2019) olisi kuulunut ilman muuta valkokankaalle. Näyttelijä Casey Affleckin toinen pitkä ohjaus on pakahduttavan koskettava sekä piinaavan jännittävä kuvaus isän ja tyttären selviytymisestä maailmassa, jossa outo pandemia on tappanut melkein kaikki naiset. Naisrutoksi kutsuttu tauti on jättänyt jäljelle vain muutamia immuuneja yksilöitä, joihin myös nuori Rag (Anna Pniowsky) kuuluu. Poikana esiintyvä Rag vaeltaa isänsä kanssa Pohjois-Amerikan metsissä ja yrittää pysyä hengissä maailmassa, joka on muuttunut entistä vaarallisemmaksi heikommalle sukupuolelle.
Elämäni valo on vaikuttava voimainnäyttö Affleckilta, joka vastaa ohjaamisen ja miespääosan lisäksi käsikirjoituksesta ja tuottamisesta. Kymmenen vuotta aiemmin valmistuneen Tie-elokuvan vahvasti mieleen tuova teos tutkii ennen kaikkea lapsen ja vanhemman välistä sidettä asettamalla sen äärimmäisen haastavaan tapahtumaympäristöön.
Lorcan Finneganin ohjauksessa Vivarium (2019) nuoripari etsii puolestaan täydellistä kotia ja päätyy identtisten talojen muodostamaan labyrinttilähiöön. Mitä kauemmin Imogen Pootsin ja Jesse Eisenbergin esittämä pari alueella viihtyy, sitä hankalampi sieltä on lähteä. Paketin oudoimpiin tapauksiin kuuluva filmi on kuin pitkä Hämärän rajamailla -jakso, joka ruokkii ensikodin hankintaan ja perheen perustamiseen liittyviä pelkoja ahdistusta.
Myös valkokankaat sivuuttanut High Life (2018) on ranskalaisen huippuohjaajan Claire Denis’n ensimmäinen scifielokuva ja englanninkielinen ohjausdebyytti. Pääosassa nähtävä Robert Pattinson oli halunnut työskennellä ihailemansa ohjaajan kanssa jo vuodesta 2010 lähtien. Tarina oli muhinut Denis’n mielessä puolestaan vuodesta 2002, mutta projekti saatiin rahoitettua vasta Pattinsonin sitouduttua mukaan.
High Life sijoittuu rangaistusvankien miehittämälle avaruusalukselle, joka on matkalla kosmoksen äärirajoille. Kukaan vangeista ei palaa takaisin, minkä vuoksi näiden toivotaan tuottavan jälkeläisiä pitkällä matkalla. Lisääntymisprojektia valvova seksikäs lääkäri ja vankien himojen kohde Dibs (Juliette Binoche) on iskenyt omat silmänsä Pattinsonin esittämään Monteen. Tästä asetelmasta Denis kutoo kiehtovan ja avoimen perverssin suljetun tilan psykodraaman, joka hyödyntää ulkoavaruuden klaustrofobista yksinäisyyttä upeasti.
Denis myös kärjistää tapahtumia tarkkaan ajoitetulla seksin ja väkivallan annostelulla, joka järkyttää monia lajityypin konventioihin tottuneita. Järisyttävä viimeinen kohtaus tekee kunniaa modernin scifielokuvan suurille klassikoille.
Sarja-arvostelu: Kotimainen scifisarja Jälkeläiset tähtää korkealle
Paketin klassikoista vanhin Andromeda uhkaa (1971) on monen genren taiturina tunnetun ohjaajalegenda Robert Wisen tiukka sovitus Michael Crichtonin legendaarisesta läpimurtoromaanista. Kliinisessä tieteisjännärissä ryhmä tiedemiehiä yrittää estää avaruudesta saapuneen vaarallisen viruksen leviämisen.
Ekotieteiselokuvan merkkipaalu Hiljainen pako (1972) kertoo puolestaan avaruusaluksesta, jolla säilytetään viimeisiä rippeitä maapallon luonnosta. Kun alus saa komennon palata Maahan ja tuhota biokapselit, nousee niitä hoitava botanisti Freeman Lowell (Bruce Dern) kapinaan. Freeman tappaa muun miehistön ja pakenee avaruuteen seuranaan kolme akuankkamaisesti taapertavaa huoltorobottia. Helmikuussa kuolleen erikoistehostevelho Douglas Trumbullin esikoisohjaus on niin hämmentävän paljon edellä aikaansa, että se tuntuu kuin tulevaisuudessa kuvatulta. Painavien ekoteemojen lisäksi kyseessä on vaikuttava kuvaus ulkopuolisuudesta.
Paketin kolmas ja kuuluisin klassikko Terminator – tuhoaja (1984) sai alkunsa Roomasta. Työstäessään italialaista tuotantoa olevaa esikoispitkäänsä Piraija II – Lentävät tappajat (1981) nuori ja stressaantunut James Cameron sairastui kuumetautiin. Maatessaan hiessään hotellin sängyssä Cameron näki houreisen painajaisunen tulevaisuuden tappajarobotista, joka yrittää tuhota ihmiskunnan toivoksi nousevan vapaustaistelijan ennen tämän syntymää.
Aikana, jolloin zombeista on tullut populaarikulttuurin pikaruokaa, Maailman lahjakkaimman tytön (2016) kaltaisia helmiä lähes syleilee. Lajityypissään poikkeuksellisen älykäs ja hienosti dramatisoitu scifikauhutrilleri jalostaa zombiaiheen uudelle tasolle.
Mike Careyn romaaniin pohjaavassa tarinassa oudon homesienen laukaisema epidemia on muuttanut ihmiset lihaa himoitseviksi raivopäiksi ja ajanut maailman tuhoon. Pieni ryhmä sotilaita ja tiedemiehiä yrittää löytää parannuksen bunkkerissa, jossa säilytetään myös tartunnan saaneita lapsia, ns. toisen polven ”nälkäisiä”. Muiden lasten joukosta älyltään ja tunneilmaisultaan selvästi erottuva Melanie herättää toivonkipinän tutkijoiden keskuudessa. Ihmissusileffalla Outcast (2010) ja rikossarjalla Peaky Blinders kannuksensa hankkinut skottiohjaaja Colm McCarthy tekee suurenmoista työtä rikkaan genremateriaalin sovittamisessa.
Myös Ad Astra (2019) tekee ihmeitä puhkikuluneessa avaruusmatkailulajityypissä. Brad Pitt esittää astronauttia, joka suuntaa aurinkokunnan rajoille etsimään kadonnutta isäänsä sekä selvittämään ihmiskuntaa uhkaavaa mysteeriä. James Grayn majesteettinen ohjaus resonoi Stanley Kubrickin 2001: Avaruusseikkailua (1968) kirkkaammin kuin yksikään toinen moderni scifielokuva. Oscar-ehdokkuuden äänestään saanut Ad Astra on visio, josta löytää jokaisella katselukerralla jotain uutta.