Katso isompi kuva– Koen tyttäreni ennemmin siskoikseni kuin lapsikseni, 95 vuotta huhtikuun lopulla täyttänyt Sanni Nyfelt naurahtaa kuopuksensa Hilppa Nyfeltin kainalosta. Sallamari Lahtivuori
Punertavaan kukkapaitaan sonnustautunut Sanni Nyfelt istahtaa tyttärensä Hilppa Nyfeltin viereen olohuoneensa sohvalle, pöytää koristavat näyttävät kukkakimput, jotka ovat peräisin Sannille järjestetyiltä yllätyssyntymäpäiviltä.
- En osannut yhtään odottaa sellaisia syntymäpäiväjuhlia, 95 vuotta huhtikuun 23. päivä täyttänyt Sanni naurahtaa.
Vaikka ikää on jo mittarissa, pelaa Sannin muisti edelleen terävästi. Konginkankaalla 20-luvun alussa syntynyt nainen on pyrkinyt elämään kunnon elämää, olemaan ahkera ja auttamaan muita.
Suolahdessa kasvaneen nuoren naisen päässä eivät pyörineet sulhasehdokkaat vaan työnteko.
- Sota-aikana minulla oli kirjekavereina rintamalla olevia miehiä. Myös tuleva aviomieheni Olavi kuului heihin. Lopetin yhteydenpidon kirjekavereihini, koska en halunnut miestä itselleni. Halusin tehdä töitä ja liikkua luonnossa yksinäni.
- Olavi se ei kuitenkaan luovuttanut, Sanni muistelee.
Olohuoneen seinällä lipaston päällä roikkuu mustavalkoinen hääkuva vakavailmeisestä nuoresta parista Sannista ja Olavista.
Hyväkuntoisessa tummahiuksisessa naisessa on edelleen paljon samaa kuin kuvan tuoreessa vaimossa, mutta ilme kasvoilla on pehmennyt.
- Sain ensimmäisen tyttäreni Irman ollessani 24-vuotias ja Lean pari vuotta myöhemmin. En ollut koskaan hoitanut lapsia, mutta siinä sitä oppi tehdessä. Minulla on neljä tytärtä enkä koskaan poikaa toivonutkaan, Sanni kertoo hymyillen.
Sannin tyttäristä viimeisimmäksi, vuonna 1961, maailmaan putkahtanut Hilppa muistelee lapsuuttaan hymy huulillaan. Hilpan ja Seijan ollessa lapsia teki Sanni pitkää päivää töissä, joten lastenhoito jäi sisarparven esikoisen hoidettavaksi.
- Vaikka äiti teki paljon töitä, hän jaksoi silti lauleskella ja keinua meidän kanssamme töiden jälkeen, jos kotitöiltä ehti. Ollessani ihan pieni, vei äiti minua ja siskoani Seijaa järvelle soutelemaan ja metsään marjastamaan. Istuimme pyörän tarakalla perätysten viltin päällä äidin ajaessa pyörää marjasangot molemmissa sarvissa keikkuen, Hilppa kertoo.
Työnteko on aina ollut suuressa roolissa Sannin elämässä ja astman vuoksi hiivatehtaalta 70-luvun lopulla eläkkeelle jääminen oli hänelle kova paikka.
Samoihin aikoihin menehtyi myös hänen aviomiehensä.
- Ajattelin silloin, ettei äiti selviä siitä ajasta mitenkään. Onneksi hän löysi työnteon tilalle aktiivisen yhdistyselämän, Hilppa summaa.
Aktiivinen Sanni on äänekoskelaisessa yhdistystoiminnassa ollutkin. Työelämässä täyttä häkää eteenpäin menneestä naisesta kuoriutui nimien kerääjä vailla vertaa. Hän on kerännyt nimiä muun muassa vanhainkodin ja uimahallin rakentamisen sekä Mämmen koulun peruskorjauksen puolesta.
- Tavalliset ihmiset pyysivät minulta apua, jotta asiat menisivät eteenpäin. Keräsin vanhainkodin puolesta yhteensä 1539 nimeä. Politiikkaan en kuitenkaan ole koskaan halunnut sekaantua, Sanni toteaa.
Hilppa kietoo käsivartensa äitinsä ympärille lämpimästi hymyillen. Sanni käy viikoittain nuorimman tyttärensä luona saunomassa.
Kuopus hoitelee myös säännöllisesti äitinsä asioita ja käy hänen kanssaan erilaisissa tilaisuuksissa.
- Jumppaan päivittäin aamuin ja illoin, jotta pysyy kroppa kunnossa. Ajokortti minulta otettiin pois ollessani 83-vuotias, kun kaihi vei näköni lähestulkoon kokonaan, Sanni puuskahtaa.
Kotona on parempi asua kuin palvelutalossa ja Sanni onkin erittäin kiitollinen tyttäriltään saamastaan avusta. Hänen mukaansa he ovat yhdessä tiivis paketti.
- En koe olevani 95-vuotias. Heinäkuussa minusta tulee kuitenkin isoisoisoäiti, joten on se vain uskottava että mittarissa on näin paljon jo vuosia, nainen hymyilee.
