Löydätkö nämä 10 luonnonkukkaa?

1. Hiirenvirna (Vicia cracca)

Hiirenvirna (kuva vasemmalla) on yleinen niittykasvi, ja sen tunnistaa usein violetista sekamelskasta, kun se löytyy nojailemasta rennon vartensa kanssa ympäröivään kasvillisuuteen. Hiirenvirna on kaunis mutta myös hyödyllinen kasvi niityillä ja kotipihalla, sillä se on monien päiväperhostoukkien ravintokasvi. Muistettava on kuitenkin, että se on hieman myrkyllinen.

2. Ojakellukka (Geum rivale)

Pihan kosteammista paikoista kannattaa etsiä ojakellukkaa. Ojakellukalla on nuokkuvat, isot ja punaruskeat kukat, joista kasvin helposti tunnistaa – tai vähintäänkin kukkien ympärillä pörräävistä mehiläisistä ja kimalaisista. Ulkonäköä kuvaavat myös ehkä sen kansanomaiset nimet, kuten niittykellukka, pulpukka, pumppuheinä ja ampiaisenkukka.

3. Luhtalemmikki (Myosotis scorpioides)

Luhtalemmikkiä moni haluaisi pihoilleen enemmänkin. Sen taivaansininen väri on pysähdyttävä näky kukinta-aikaan kesä–elokuussa. Luhtalemmikistä pääsee nauttimaan myös rannoilla sekä purojen ja ojien partailla. Luhtalemmikki on lemmikeistämme kookkain ja suurikukkaisin, ja sen kukat voivat olla lähes sentin levyisiä.

4. Metsäkurjenpolvi (Geranium sylvaticum)

Metsäkurjenpolvi kasvaa jokseenkin koko Suomessa. Useimmiten violettikukkainen metsäkurjenpolvi on kookas. Elinympäristöinään se suosii metsiä, hakkuuaukeita ja kosteita niittyjä. Kasvilla on monia kansankielisiä nimiä, kuten sini- ja mäntäheinä, kurenkattilainen ja juhannuskukka. Kotipihalle sitä kannattaa kylvää päiväperhoslajien toukille.

5. Niittyleinikki (Ranunculus acris)

Kotipihoilla ja muilla avoimilla alueilla viihtyvä niittyleinikki on monille tuttu jo lapsuudesta. On kuitenkin muistettava, että kasvi on muiden leinikkien tavoin myrkyllinen. Sen huomaa laidunalueilla, missä se kasvaa runsaana eläinten jättäessä sen rauhaan. Kansanlääkinnässä tuoretta niittyleinikkiä on käytetty murskattuna esimerkiksi lihas- ja nivelsärkyihin.

6. Heinätähtimö (Stellaria graminea)

Heinätähtimö koristaa monen kodin pihaa kukkiessaan pikkuisina, valkoisina tähtinä. Kasvin yksittäinen kukka on auki vain kolme vuorokautta, mutta uusia kukkia avautuu jatkuvasti koko kesän ajan. Heinätähtimöä on hyvä lähteä etsimään niittymäisiltä alueilta tai tienpientareilta, joissa se erottuu selkeästi valkoisen ja runsaskukkaisen kukintonsa vuoksi.

7. Nurmitädyke (Veronica chamaedrys)

Sinikukkaista nurmitädykettä löytää niin niityiltä, pihoilta kuin pientareiltakin. Pienet kukat ovat avauduttuaan ainutlaatuisen sinisiä, mutta alkavat muuttua punaisemmiksi jo ensimmäisenä päivänään ja kuihtuvat nopeasti. Nurmitädyke on vanha rohdoskasvi, johon viittaa myös sen kansanomainen nimi romuskaheinä eli yskänheinä.

8. Maitohorsma (Chamaenerion angustifolium)

Tämän kookkaan, purppuranpunaisena kukkivan ”rentunruusun” taitavat tunnistaa kaikki suomalaiset – ja pölyttäjistä mehiläiset, kimalaiset ja perhoset. Syksylläkin kasvi on silmiinpistävä, kun sen kasvustoista lähtee liikkeelle pilvittäin kevyitä siemeniä valtaamaan uusia elinalueita. Vaikka maitohorsma valtaa pihoilla nopeastikin uusia alueita, on kasvista paljon hyötyä: keväiset versot kelpaavat parsan korvikkeeksi, ja lehdistä tulee maukasta teetä.

9. Harakankello (Campanula patula)

Sinipunainen harakankello on löydettävissä vaatimattomistakin oloista, ja se viihtyy ihmisen tavalla tai toisella muokkaamissa avoimissa ympäristöissä, kuten niityillä, pientareilla ja pihapiireissä. Kissankellosta harakankellon erottaa sen kukkien tummemmasta väristä ja kukkien vähemmän kellomaisesta muodosta. Harakankellon kukka aistii sään muutokset: aurinkoisella ilmalla se sojottaa ylös, pilvisellä säällä ja sateella nuokkuu alaspäin.

10. Kotipihlaja (Sorbus aucuparia) 

Tämän vuoden teemalaji kotipihlaja on levinnyt koko Suomeen, ja sitä kasvaa lähes jokaisessa pihassa. Kansanperinteessä on monia havaintoja ja totuuksia pihlajasta: pihlajan marjasato kertoi tulevan talven lumimääristä, puun maagisten voimien tähden se valittiin karjakepin materiaaliksi ja koiriakin se esti karkaamasta. Kotipihlaja oli myös aikoinaan pyhitetty suomalaisten muinaisjumala Raunille.

Kotipihlajaa ei kannata kaataa, sillä se on monella tapaa hyödyllinen. Sen marjoista hyötyvät muun muassa rastaat, tilhet ja taviokuurnat. Ihmisillekin c-vitamiinipitoiset marjat kelpaavat hilloihin ja mehuihin. Kotipihlaja on kasvupaikan suhteen vaatimaton, ja sitä löytyy ihmeellisimmistäkin paikoista, kuten kaukaisilta meren luodoilta tai toisen puun oksanhaaroista.

Koko perheelle sopivia keinoja tutustua kotipihan kasveihin:

• Nordin, I. 2016: Kasveja Suomen luonnossa ja puutarhoissa. 160 s.
• Sääskilahti, L. 2015: Mummon ja lasten luontokirja 2 – kotipihan kasvit. 50 s.
• Tunnista lajeja -> LuontoPortti-palvelu. www.luontoportti.com
• Ympäristökeskus Moreenia. Joka lapsen luontopolku.